Polyamoriakeskustelut harhateillä
Katselin eilen loppupuoliskon Enbusken ohjelmasta, jossa oli mukana polyamoristi Joonas Mäkinen.
Median suhtautuminen aiheeseen on huvittavaa, kuten Ilta-Sanomien uutisesta Ruben Stiller moniavioisuudesta: "Kuulostaa kornilta" voidaan havaita. Toimittaja ei näytä edes ymmärtävän, että polygamia ja polyamoria ovat aivan eri asioita.
Kuin homoseksuaalisuus
Enbusken ja Stillerin tekonärkästykset veivät keskustelua epäolennaisuuksiin, koska polyamoriaa voidaan verrata analogisesti homoseksuaalisuuteen: kumpikin edustaa irrottautumista ydinperheen seksuaalisesta ihanteesta.
Se, onko homoilu tai polyamoria hauskaa tai "raskasta", riippuu tietenkin henkilökohtaisista preferensseistä. Joillekin ne sopivat ja toisille eivät.
Polyamoria voi olla monella tapaa ongelmallinen sen harrastajille, kuten hippiliikkeen historia osoittaa. Mutta niinhän monet muutkin "säädöt" ja "hoidot" ovat.
Homous ja polyamoria ovat henkilöiden keskinäisiä järjestelyjä, joista ei suoranaista haittaa muille. Siksi niiden tekokauhistelussa ei ole paljoa terää.
Mistä pitäisi keskustella?
Jeesustelun ja suu ammollaan tapahtuvan ihmettelyn sijaan pitäisi keskustella seuraavista asioista:
- Miten polyamoriseen suhteeseen voi päästä? Suurelle osalle miehiä yhdenkin naisen löytäminen on ylivoimainen tehtävä, haaremista puhumattakaan.
- Miten panolista järjestetään, jos polyamorisessa suhteessa on esim. 3 miestä ja kolme naista? Naisista yksi on hyvännäköinen, toinen keskinkertainen ja kolmas ruma. Nukkumaanmeno on tulossa. With whom I sleep with?
- Miten valtasuhteet polyamoriassa on järjestetty? Kahdellekin ihmiselle tulee jatkuvia valtakamppailuja. Jos soppaan lisätään enemmän ihmisiä, saavumme loputtomien intressiriitojen alueelle.
- Hippiliikkeen polyamoriat kaatuivat mustasukkaisuuteen. Jotkut parit halusivat olla vain toistensa seurassa. Miten uusi polyamoria on ratkaissut mustasukkaisuuden ongelman?
- Enbusken ohjelma loppui naureskeluun siitä, että moniavioisuus jättää suuren osan miehistä ilman yhtään partneria. Jos neljäsosa miehistä ottaa neljä vaimoa, 75 % miehistä ei saa yhtään vaimoa. Partnerittomuus on polyamoria-tyyppisten viritysten kääntöpuoli, joka on naureskelun sijaan oleellisin argumentti moniavioisuuden laillistamisen vastustamisessa.
Moniavioisuus, jossa on yksi mies ja monta naista, näyttää olevan valtateknisesti paljon yksinkertaisempi järjestely kuin polyamoria. Siksi 80 yhteiskunnista on ollut polygynisiä, kun taas polyamoria on ollut marginaalinen poikkeus.
Jos polyamoria yleistyisi, voidaan ennustaa, että lähes kaikki miehet yrittäisivät päästä polyamoriseen suhteeseen, jossa on paljon naisia ja vähän miehiä.
Kuka mies olisi tyytyväinen esimerkiksi sellaiseen polyamoriaan, jossa on 10 miestä ja yksi nainen. Siksi voimakkaan miesenemmistöisiä polyamorioita ei ole juuri edes olemassa.
Miesenemmistöisiä polyamorioita kutsutaan yleensä prostituutioksi - ei polyamoriaksi. Ja kuka nainen haluaisi suhteeseen, jossa 10 mahakasta karjua vonkaa seksiä pitkin päivää?
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Olematta mitenkään aiheen asiantuntija, ihmettelen että miten pienestä tai isosta marginaaliryhmästä tässä puhutaan? Uutisissa ja keskusteluissa tämä asia on nyt ollut tapetilla isosti. Kuinka moni suomalainen asuu tässä mainitussa moniavioisessa parisuhteessa? Puhutaanko sadoista vai tuhansista?
Tarkoittanet siis polyamoriassa, ei moniavioisuudessa?
Polyamorioitahan voisi ajatella olevan monenlaisia, joissa henkilöt ovat joko täysillä sydämin mukana, paremman vaihtoehdon puutteessa tai vastentahtoisesti.
Monilla menestyneillä miehillä on useita rakastajattaria, joissa rakastajattaret tai salarakkaat ovat mukana paremman vaihtoehdon puuttuessa.
Luulisin, että täysillä sydämin polyamoriassa mukana olevia on hyvin vähän, mutta Joonas Mäkinen tietää varmasti tähän tarkemman vastauksen.
Olet oikeassa siinä, että menestyneillä miehillä on monia naisia. Nämä naisetkin voivat olla tahollaan naimisissa, mutta nauttivat ekstra suhteen tuomasta jännityksestä ja siitä, että miehet lahjovat heitä runsain miton. Olenkin ihmetellyt miten aviosiipat eivät huomaa uusia kallitta korujaym. hyvää vaimoillaan. Minkälaisia sellaiset liitot ovat? Liitojen tylsyyttäkö tällaisilla suhteilla korjataa vai omaa itsetuntokoa parannetaan?
Yksiavioisuus ja konfliktien määrä:
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulkomaat/yksiavioi...
Moniavioisuudessa ja muissa polyfoonisissa jutuissa serkusten keskinäinen nussiminen on lähes vääjäämätöntä, josta seuraa valtavasti lisää kärsimystä ja yksiavioisille huolta, murhetta ja rahan menoa.
Enbusken ohjelman katsominen piti lopettaa kesken, mutta se kävi ilmi, että Enbusken mielestä kyse on henkilökohtaisesta valinnasta. Jos joku on niin hölmö, että rupeaa haaremeissa elämään, omapahan on valintansa.
Oikeesti Enbuskekin on sitä mieltä, että jotkut institutionalisoidut tavat ovat välttämättömiä sivistyneen elämä kannalta, vaikka ei ole asiaa vielä osannut ajatteluunsa ympätä.
Kulttuurimme tuomitsee esimerkiksi väkivallan hyvästä syystä. Moniavioisuus - vai mikä lie polyamoria - on yhtälailla vahingollinen ilmiö, vaikka sitä ei heti huomaakaan.
Joo eipä se yksinäisten miesten yhteistyöhalua tässä prinsessa/prinssihaaremistien maailmassa ainakaan lisää, että muodostuu tilanne jossa enemmistö miehistä uhkaa jäädä - ja jää- vaille seuraa, seksiä sekä ylipäätään inhimillistä kanssakäyntiä ihmisten kanssa.
Jokainen kun EI ole ekstrovertti, joka pärjäisi tai edes haluasi pärjätä kaikenlaisissa kerrosleipä-panosessioissa tai kollektiivihässinnän suhdemalleissa. Lähinnä tämä soveltuu sellaisille naamaansa esilletuoville himoekstroverteille, jotka eivät voi elää sekuntiakaan yksinäisyydessä -saati hetkeäkään turpa kiinni.
Minulle on ihan sama mitä sellaiset henkilöt tekevät, jotka ovat ulospäin suuntautuneita supervihreitä citykestopukkeja tai piiraan tarjoajia, mutta se sylettää raivolla että ihmiskunnasta koetetaan kaikella sekoilulla tuhota introverttiys pois - lähinnä siksi että ekstroverttejä kyetään hallitsemaan tehokkaammin heidän laumasieluisuutensa vuoksi.
Polyfuckismi on konsepti ryhmämielisille.
Oman kokemukseni mukaan polyamoriasuhteisiin ei "päästä" tai varsinkaan jouduta. Yleisin malli tuntuisi olevan sellainen, jossa seurustelusuhteessa jompi kumpi tai molemmat huomaavat omaavansa tunteita jotakuta muuta kohtaan. Aikuiset, järjissään olevat ihmiset käyvät tässä vaiheessa keskustelun, haittaako minua, jos vaimoni pitää myös Pekasta? Jos se ei haittaa, saattaa syntyä polyamoriasuhde.
Sellainenkin malli voi olla, jossa Maikki antaa miehensä harrastaa vaikka ulkopuolisia seksisuhteita. Maikki kuitenkin rakastaa miestään yli kaiken, mutta ei koe sen olevan häneltä pois, jos hänen miehensä harrastaa läheisyyttä muidenkin ihmisten kanssa. Polyamorisia suhdemalleja on niin monta kuin ihmisiäkin. Se ei kuitenkaan ole polyamoriaa, jos naimisissa oleva nainen nussii salaa mieheltään montaa samaan aikaan.
Avoimuus ja rehellisyys ovat polyamorian sydän. Monien polyamorikkojen ydinajatus on se, että toista ei voi omistaa.
Nuo esimerkkisi kuulostavat "joutumiselta" polyamoriaan puolivastentahtoisesti.
Voisi ajatella, että oikeaa polyamoriaa on se, että ryhmä henkilöitä solmii tieten tahtoen polyamorisen suhteen.
Se, että menestynyt mies vain ilmoittaa, että minulla on muitakin rakastajattaria, on enemmän take it leave it -tilanne. Silloin polyamoriaan joudutaan muiden vaihtoehtojen puuttuessa.
Rehellinen keskustelu on yleensä vallassa olevien etuoikeus. Esim. riittävän menestynyt mies voi olla raadollisen rehellinen, koska naisia riittää joka tapauksessa, mutta tavismiehelle rehellisyys vie luultavasti sen ainoankin naisen.
Laittaisinko siis nettiin ilmoituksen: "Haen kolmea 30-50 -vuotiasta miestä polyamoriseen suhteeseen, sovitaan tarkemmat säännöt tavatessa"?
Enpä usko. Yhdenkin miehen löytäminen on sen verran haastavaa, että kolmen sopivasti suostuvaisen löytämiseen menisi luultavasti tuolla taktiikalla loppuelämä.
Eiköhän polyamoriset suhteet synny kuten muutkin suhteet: kaksi ihmistä ihastuu ja rakastuu, heillä on yhteisinä arvot, jotka sallivat muidenkin ihmisten rakastamisen joten ennen pitkää liittoon tulee mukaan kolmas ja ehkä neljäs ja viideskin.
Ohjelmaa en katsonut, minulla kun ei edelleenkään ole televisiota. Sen sijaan pyhinä katsoin otteita Viidakon kuningattarista.. eikun mitä ne olivat? Joka tapauksessa se sarja, josta ilmeisesti sekä Laasanen että kymmenvuotias kummityttöni tykkäävät.
Melissa.
Ei kukaan omista ketään muutenkaan. Se on kantava ajatus ylipäätään. Eräiltä herroilta se tosin unohtuu härskisti, etteivät omista ketään vaikka nenän alla onkin kalliilla ruoka-aineksilla kasvatetut kalapuikkoviikset tai autotallissa Bentley.
On se hyvä että kaikenlaisille kimppailijoille sentään löytyy ihmisen lämpöä - kuten teille superihmisille sekin varmaan on mieltä ylentävää, että Suomi on pullollaan miehiä jotka eivät tunnu saavan seuraa edes yksikkökappaleissa. Ei vaikka elämänhallinta onkin omissa käsissä - eikä esim. television, madonnan tai jonkun bulimikkokahelin sirkushuvitähden hyppysissä ,kuten usein täällä zombilassakin tapana on nykyisin.
Polyamoria voi hyvinkin olla alusta pitäen pariskunnan valitsema suhdemalli esimerkiksi mikäli nainen ilmoittaa heti suhteen alussa olevansa biseksuaali ja kaipaavansa sen takia molempien sukupuolen edustajia rakkauselämäänsä, ja mies puolestaan ilmoittaa saman tien rakastuvansa helposti uusiin naisiin ja kokevansa typeränä, että monogaamisen suhdemallin johdosta hänen pitäisi mukamas päättää, jääkö hän nykyisen naisen kanssa vai jättääkö hänet jatkavansa uuden naisen kanssa, vaikka hän ei lakannut rakastamasta sitä nykyistä, vaan hän on tämän lisäksi ihastunut toiseen naiseen. Mikään siitä ei ole semmosta ikävää elämänkäänettä mihin joutuu.
Suurin ongelma polyamoriassa on yleensä mustasukkaisuus. Vaikka kuinka oltaisiin muka sovittu että "on ihan ok että sinullakin on muita", lopputulos on yleensä riitaa ja konflikteja. Aletaan vaikka riitelemään naisen uuden miehen kanssa tavoitteena savustaa uusi mies ulos.
Näin ollen vaikka ollaan teoriassa sovittu yhdessä polyamorisesta suhteesta, käytännössä siihen on suostuttu vain koska halutaa pitää miehestä/naisesta kiinni.
Niin,nämä keskustelut ovat varmaan hirveän harhateillä,kun eivät sovi pseudotieteellisen teoriasi:'vain miehet on moniavioisia' kanssa yhteen. Hyi, heitä!
Miti si höliset? Miksi muuten vihaat yksinäisiä miehiä?
Eikö me keskusteltu jo tästä, minä en vihaa mitään miehiä tai naisia vain kusipäitä. Mitä itse oikein uskot tällaiseen pseudotieteelliseen paskaan ja oikein fanitat sitä. Ymmärrän, että naisia ei ole, mutta Laasanen ei ole mikään ratkaisu.
No olenko minä sellainen kusipää? Perustelu? Räävi puhe vai? Vai se että ämmien hyysääminen ei ole minulle mikään elämän ykkösasia?
Pseudotieteellinen? Eli sinä olet sitä mieltä että esim. feminismi ismi on ismi, joka on eniten totta kaikista ismeistä? Se ei ole pseudohorinaa, mutta femismin järjettömyyden kritisointi on 'pseudotiedettä' pahimmillaan? Mitenhän ihmeessä?
Jos sinun ei tarvitse etsiä seuraa, niin katsot tyypillisenä pehmytpäänä ettei ongelmaa ole kellään muullakaan, tai ei ainakaan saisi olla- koska sinulla ei ole.
Joanna Haikara: "Eikö me keskusteltu jo tästä, minä en vihaa mitään miehiä tai naisia vain kusipäitä."
Mikä on määritelmäsi kusipäälle?
Muuttaisitko sinä Joanna asumaan esim. 4 miehen kanssa liittoon? Ja kyllä, miehet eivät olisi mitään Brad Pitt Klooneja.
Minä en ole polyamorinen.
1. nämä keskustelut ovat varmaan hirveän harhateillä,kun eivät sovi pseudotieteellisen teoriasi:'vain miehet on moniavioisia' kanssa yhteen.
2. Muuttaisitko sinä Joanna asumaan esim. 4 miehen kanssa liittoon?
3. Minä en ole polyamorinen.
I rest my case.
Tältä kuullostat:
1.sekavaa horinaa
2.sekavaa horinaa
3.sekavaa horinaa
I rest my case
Kai,sä sitten oot oikeassa:)
LOL! Miksihän nimimerkki "Joanna Haikara" vihaa Laasasta niin paljon, että hänen on oltava eri mieltä jopa tämmöisessä harvinaisessa tapauksessa, kun hän oikeasti onkin samaa mieltä Laasasen kanssa? :-D
Miksi sinä Jani ilmaannut paikalle aina puhumaan sekavia.Minä en ole tällä hetkellä polyamorinen,mutta joku muu on. I fest mi case.P.S. En ole nimimerkki vaan olen tiputtanut tyttönimeni osan pois,etteivät stalkkaavat exät ottaisi yhteyttä.
Jani,
Millä keinolla sinä aina selvität kuka on nimimerkki ja kuka ei?
Pekka, oletin, ettei Joanna Haikara kirjoittaisi omalla nimellään siten, kuin hän on täällä kirjoittanut. Siitä nimimerkkiepäily. Hän ei myöskään ole liittänyt nettihenkkareita profiiliinsa, joten mistä minä voin tietää onko Joanna Haikara hänen oikea nimensä vai ei. Itse asiassa en voi tietää sitäkään, kirjoitteleeko tuolla käyttäjätunnuksella useampikin tyyppi.
Joanna Haikara: "Miksi sinä Jani ilmaannut paikalle aina puhumaan sekavia.Minä en ole tällä hetkellä polyamorinen,mutta joku muu on."
Nii'in, eikä Henry Laasanen mitään muuta ole sanonutkaan, joten mitä ihmettä taas vänkäät?
Haikarakurjelle
Eikös sinulla ole siellä kotona se ninjahannu tai muu jamesbondi, joka selviää vaikka tuhannesta 'stalkkaavasta exästä'?
Montako stalkkaavaa exää tunnet?
Jani:
Entä tapaus Anni Loren vai oliko se Kira Arn?
Onko heidän jutut vain liian kovia, ettei niitä normi-ihminen omalla nimellään kirjoittaisi?
Jep. Tosin en käyttäisi adjektiivia "kova", mutta joo, periaate heidänkin kohdallaan sama. En usko, että kovinkaan moni kirjoittaisi siten omalla nimellään.
Kirnu:
Varmasti selviää,varsin nössähtävistä existäni, mutta,kun, en halua,että ottavat yhteyttä.
Jani:Kun päähäsi ei järkeä luotu, niin kukaan ei sitä sinulta odota.
Jos täällä on pakko niin aion siirtyä koko nimeeni, mutta vasta vuoden kuluttua ja syytä siihen en voi kertoa, mutta se ei johdu existäni. Ja ehkä vähän alunperinkin reagoin exä uhkaan liiallisesti, on jo kulunut pitkä aika, mutta sinä aikana on tullut tavaksi elää niin,ettei kukaan tavoita.
"LOL! Miksihän nimimerkki "Joanna Haikara" vihaa Laasasta niin paljon, että hänen on oltava eri mieltä jopa tämmöisessä harvinaisessa tapauksessa, kun hän oikeasti onkin samaa mieltä Laasasen kanssa? :-D"
Samaa minäkin naureskelin. Laasanen vastustaa Polyamoriaa, koska epäilee, että mallissa pitemmänpäälle "tavis" miehet joutuvat olemaan vielä enemmän parisuhteettomia kuin nykyään.
Haikara vastustaa Laasasen polyamorian vastustusta vaikka on kirjoitustensa perusteella tässä Polyamoria asiassa Laasasen kanssa itseasiassa samaa mieltä. Vaikka ilmeisesti eri syistä kuin Laasanen.
Meikäläiselle riittää ihan hyvin yksi puoliso. Nimittäin näin keski-iässä monen nynfomaanin pitäminen onnellisena voisi olla vaikeata.
Alfauros voi saada yhtä aikaa monta naista, mutta tällöin joutuu tinkimään laadusta. Alfanaaras ei suostu jakamaan miestä. Monet alfaurokset ovat yksiavioisia, koska haluavat alfanaaraan.
Kyllä ne naisetkin jakaa miehiä.Itsekin nuorena olin kahdessa avoimessa suhteessa, niissä ei kumminkaan pidetty muita samaan aikaan,vaan yhden illan jutut oli sallittuja. Se oli sellainen 18 vee hippikokeilu. Mutta,jos oikeasti rakastaa,ei voi jakaa on loppupäätelmäni.
Yksi vahva esimerkki tällaisesta tapauksesta historiassa: Sulttaani Suleiman Suuri ja Roxelana. Sulttaani oli valmis luopumaan muista haaremin naisista ottaakseen Roxelanan vaimokseen. Aikansa suurimman valtakunnan johtaja alistui orja-naisen tahtoon. Roxelana lie yksi kaikkien aikojen alfanaaraista.
Polyamoria saattaa olla täälläpäin itse asiassa perinteisempi malli kuin monogamia. Se siitäkin huolimatta, että itse olen sen verran pieni ja epävarma ihminen, etten moiseen kykenisi jos siellä toisella puolella on joku, josta millään tavalla välitän.
Polyamoria on ehkä se rajapinta, jossa keskimääräistä selkeästi älykkäämmät ihmiset ja luonnevikaiset tapaavat. Pitää kyetä joko käsittelemään tunteitaan ja omaksumaan nopeasti uusia malleja tai olla kykenemätön tuntemaan mitään.
Jos niin olisi, se varmasti näkyisi genomissa,mutta tutkimuksien mukaan suomalaiset ovat geneettisesti euroopan monimuotoisin kansa. Sen sijaan täällä on viisisataa vuotta ollut muuan pieni ryhmä, jonka keskuuteen suvikset eivät vaadi minkäänlaista uutta verta...
Ai monarkistikahelit vai? Vai rikkaimmat suvut joiden jälikasvulla on nykyään tapana lähinnä 'harrastella' kaikenlaista? (esim. matkustaa kaliforniaan skedeemään isin miljoona taskussa, tai alkaa pelaamaan pokeria viiksekkään isin varastamilla varoilla.)
Suvaitsevaiset eli maahanmuuttofanaatikot syyttävät suoraan suomalaisia sisäsiittoisiksi, jonka tähden tänne pitää tuottaa miljoonasti uutta verta huolimatta mitään niiden omista sisäsiittoisuusgeeneistä, mutta ikinä nuo hurmokselliset eivät uskalla koskea mihinkään pienempien joukkojen etnisiin väristyksiin.
edit..
Suvisten mukaan suomalaisten kutsuminen sisäsiittoisiksi on täysin oikein ja hyväksyttyä, jolla voidaan perustella mitä tahansa, mutta suomalaiset eivät saa kutsua mitään muuta ryhmää sisäsiittoisiksi, koska muutoin rasismi:
http://professorinajatuksia.blogspot.com/2010/11/o...
Ei se minua haittaa, että suvaitsevaisten mukaan olen sisäsiittonen, koska minun suvaitsevaisuus ei vaadi muuta kuin faktatietoa.
>Miten polyamoriseen suhteeseen voi päästä? Suurelle osalle miehiä yhdenkin naisen löytäminen on ylivoimainen tehtävä, haaremista puhumattakaan.
Reittejä polyamoriseen suhteeseen on yhtä monia kuin on polyamorisia suhteitakin. Oman elämäni tapausesimerkit:
a) Ensimmäiseen polyamoriseen suhteeseeni päädyin, kun olimme kahden ystäväni kanssa tilanteessa, jossa olimme kaikki ihastuneita toisiimme ja mietimme, ketkä kaksi meistä nyt sitten muodostavat suhteen ja kuka jätetään ulkopuolelle. Polyamorian käsitettä emme silloin tunteneet, vaan päädyimme pitkällisen pohdinnan jälkeen itsenäisesti johtopäätökseen, että meistä kaikista kolmesta muodostuva "kolmiosuhde" olisi tyydyttävin kaikkien kannalta.
b) Nykyinen suhdetilanteeni on muodostunut siten, että olin pitkään hyvin väljässä suhteessa, jossa alun alkaenkaan ei ollut minkäänlaista yksiavioisuuden oletusta, tai oikeastaan edes käsitystä siitä, että kyseessä olisi alunperinkään suhde. Rupesin sitten seurustelemaan vähän formaalimmin toisen ihmisen kanssa, joka oli täysin tietoinen olemassaolevasta tilanteestani ja hyväksyi sen. Tilanne ensimmäisen kumppanini kanssa syveni vähitellen selkeämmäksi suhteeksi. Kolmanteen kumppaniini tutustuessani kerroin hänelle tilanteesta ja kun alkoi käydä selväksi, että molempien tunteet ovat sen laatuisia, että haluaisimme muodostaa seurustelusuhteen, kävimme keskustelun siitä, voiko hän mielestään olla polyamorisen ihmisen kanssa suhteessa ja miten edetään. Nyt olemme seurustelleet kohta viisi kuukautta. (En sisällytä tähän selostusta kumppanieni suhteista, mutta kummallakin pidempiaikaisella kumppanillani on ollut pidempiä tai lyhyempiä suhteita yhdessäolomme aikana.)
>Miten panolista järjestetään, jos polyamorisessa suhteessa on esim. 3 miestä ja kolme naista? Naisista yksi on hyvännäköinen, toinen keskinkertainen ja kolmas ruma. Nukkumaanmeno on tulossa. With whom I sleep with?
Nukkumiset ja panemiset järjestetään kunkin suhteen luonteen mukaisesti. Meillä on toiminut hyvin se, että mennään fiiliksen mukaan, keskustellaan ja kuunnellaan omia ja toisten tarpeita. Minun elämänkatsomukseni mukaan suhteessa se paneminen ei muutenkaan ole se pääasia (vaikka toki kivaa ja tärkeää onkin), enkä luokittele suhteen sisäisiä panopreferenssejäni ulkonäön mukaan, niin esimerkkitilanteeseesi samaistuminen on vaikeaa.
>Miten valtasuhteet polyamoriassa on järjestetty? Kahdellekin ihmiselle tulee jatkuvia valtakamppailuja. Jos soppaan lisätään enemmän ihmisiä, saavumme loputtomien intressiriitojen alueelle.
En kyllä tiedä millaisesta lähdemateriaalista päättelet, että valtakamppailut suhteessa olisivat mitenkään luonnollisia ja väistämättömiä. Hyvin vähän meillä on ollut mitään selkeitä valtakamppailuja. Osaamme puhua keskenämme ja olemme riittävän hyväntahtoisia ollaksemme kiinnostuneita myös muiden kuin itsen hyvinvoinnista.
>Hippiliikkeen polyamoriat kaatuivat mustasukkaisuuteen. Jotkut parit halusivat olla vain toistensa seurassa. Miten uusi polyamoria on ratkaissut mustasukkaisuuden ongelman?
Tämäkin on hirveän suhdekohtaista. Itse en tunne kauheasti mustasukkaisuutta, eivätkä partnerinikaan ole sitä usein ilmentäneet. Niissä tilanteissa, kun mustasukkaisuutta on esiintynyt, olemme puhuneet asioista keskenämme ja miettineet tuntemusten luonnetta ja syitä: onko kyse vain omista epävarmuuksistani ja peloistani, vai onko tilanteessa oikeasti jotain epäoikeudenmukaisuutta? Mitä voimme kumppaneina tehdä vähentääksemme toistemme epävarmuutta ja pelkoja?
Toisissa polysuhteissa mustasukkaisuutta on enemmän, ja niissä on omia tapoja sen käsittelyyn. Yhdessä sovitut säännöt siitä, millä parametreilla ja kenen kanssa saa olla, ovat yksi mahdollinen ratkaisu. Polysuhteet ovat kuitenkin niin monimuotoisia, että mikään yksi tapa ei voi olla yleispätevä kaikissa suhteissa.
>Enbusken ohjelma loppui naureskeluun siitä, että moniavioisuus jättää suuren osan miehistä ilman yhtään partneria. Jos neljäsosa miehistä ottaa neljä vaimoa, 75 % miehistä ei saa yhtään vaimoa. Partnerittomuus on polyamoria-tyyppisten viritysten kääntöpuoli, joka on naureskelun sijaan oleellisin argumentti moniavioisuuden laillistamisen vastustamisessa.
Ainakin suomalaisessa polyamoriayhteisössä tilanne, jossa yhdellä ihmisellä olisi monta kumppania, joilla keillään ei ole eikä saa olla muita kumppaneita, on aika epätyypillinen. Tavallisemmin polyamorisista parisuhteista syntyy ikäänkuin suhdeverkostoja tai "polypalloja".
Esimerkiksi meidän suhdekuviossamme minulla on kolme kumppania, A, B ja C. A ei ole tällä hetkellä muissa vakituisissa suhteissa, mutta hänellä on silloin tällöin lyhyempiä suhteita muihin. Halutessaan hän voisi myös muodostaa vakituisen ihmissuhteen jonkun muun kanssa. B on minun lisäkseni vakituisessa parisuhteessa D:n kanssa, jolla puolestaan on monimuotoisia kevyempiä suhteita muiden ihmisten kanssa. C ei ole vakisuhteissa muiden kuin minun kanssa, eikä hänellä toistaiseksi ole suhteemme aikana ollut lyhyempiä suhteita muihin. Tällaisten suhteiden muodostuminen ei kuitenkaan ole mitenkään poissuljettua.
Yleensä ei ole kyse tilanteesta, jossa yksi ihminen varaisi itselleen monta, vaan yhdellä voi olla suhde moniin, joilla puolestaan voi olla suhteita moniin ja niin edelleen. Polysuhteet muodostuvat orgaanisesti ja tapauskohtaisesti.
Toki on myös suljettuja polysuhteita, joiden osapuolilla ei ole lyhytaikaisempia suhteita useamman vakituisen partnerinsa lisäksi. Näissäkin kuvioissa kuitenkin yleensä hyväksytään mahdollisuus uusiin kumppaneihin, mutta uuden suhteen muodostaminen on hitaampaa ja epätodennäköisempää kuin avoimissa polysuhteissa.
Vastaan mielelläni muihinkin kysymyksiin :)
>Kuka mies olisi tyytyväinen esimerkiksi sellaiseen polyamoriaan, jossa on 10 miestä ja yksi nainen. Siksi voimakkaan miesenemmistöisiä polyamorioita ei ole juuri edes olemassa.
Pitipä vielä kommentoida tähän, että meidän tilanteemme nyt on suhteellisen miesenemmistöinen - suhdekuviossamme (vakituisten suhteiden osalta) on kolme miestä, yksi nainen ja yksi pääasiassa androgyyniksi identifioituva.
Alkaa melkolailla saatanallisesti tuntua siltä että saadakseen seksiä tässä vinkuvien romunkerääjien systeemissä tulisi olla jotain seuraavista:
1. 'perinteinen' uskovainen hetero - mies sellainen joka on puolet ajasta tossun alla ja puolet elämästään kuluu vaimon ja kersojen alati vaihtuvien vaateiden täyttämiseen. Ja erilaisiin sotimisiin.
2. jonkinlainen kahdet eri sukuelimet omaava androgyyni homohetero, tai muu omalaatuinen eksoottinen kemialliselta tasapainoltaan sekaisin oleva erikoishahmo tiukoilla pakaroilla ja metrin munalla.
3. jonkinlainen sukuelimilleen elävä mahtisonni tai joustoreva, jonka isä oli vuorineuvos.
4. jalkapallosta tai jääkiekosta ansionsa saava heteromuuli, joka ei edes tiedä mitä kertotaulu tai mannerlaatta tarkoittaa. Mitä enemmän on huulet rullalla, sitä enemmän on ellejä tarjoamassa pyllyä.
5. jarisarasvuomainen hevonen, jolla on rahaa ja päässä rahauskonto.
6. kaikkien kanssa toimeen tuleva citypelle-ekstrovertti-selostaja jota ei sisäiset maisemat kiinnosta pätkääkään. Näitä kiinnostaa hienot paidat ja jonkin homoikonin suunnittelemat romut.
7. motoristi(mopoikään jumittanut läskikasa), murhamies tai joukkosurmaaja
8. sekoseksuelli yleismaailmanhalaaja ruotsalaisella sukunimellä varustettuna
9. Vailla huolta siementä ammuskeleva ghetossa asuva kovanaama, jonka päivittäisiin harrastuksiin kuuluu kaljan kantaminen, sen kippaaminen ja mahdollisesti lipakkaviivan tai pamien etsiskely. Nämä lisääntyvät kuin torakat.
Jos et ole jotain mitä sirkushuvimedia koettaa sinusta luoda et tule seksiä saamaan. Varsinkaan jos ajattelet omillasi ja kartat nykymaailman luotuja haaveita.
"..on kolme miestä, yksi nainen.."
Mitä tapahtuu jos yksi tai kaksi näistä miehistä on epämiellyttäviä tai huonoja sängyssä, niin pitääkö heidän kanssaan olla joka tapauksessa jotta rauha säilyy?
Meinaan vaan, jos tällaisissa yhteisössä joku jää paitsioon, niin saattaa syntyä aikamoisia jännitteitä.
Ehh, no ihan itse vapaaehtoisesti olemme tämän suhdemuotomme valinneet, ei ketään ole tähän pakotettu eikä ketään pakoteta mihinkään.
Emme myöskään ole kaikki keskenämme silleen - aviomieheni ja seurustelukumppanini eivät ole seksuaalisissa väleissä keskenään, eikä minulla ole suhdetta avomieheni kihlatun kanssa. Jos romanttisten suhdekontaktien ulkopuolisia seksuaalisia haluja syntyisi niin siitä vaan, mutta ei tässä ole kyse mistään "kaikki kaikkien kanssa vaikka väkisin" -yhteisöstä.
Muutenkin pidän aika vastenmielisenä ajatusta, että suhdekumppanin kanssa olisi pakko harrastaa seksiä aina kun tämä haluaa, vaikka itselle ei sopisikaan. Kaikki eivät ole samalla tavalla seksuaalisia ja jotkin elämänkokemukset voivat viedä seksuaaliset halut osittain tai kokonaan. Rakastava ihminen ei pakota tai painosta kumppaniaan seksuaaliseen kanssakäymiseen kanssaan.
Elikkä kun parisuhteessa elävän naisen tarvitsee sanoa vain yhdelle miehelle että " ei tänään, päätäni särkee" niin sun tarvii sanoa se kolmelle :)
Jostain syystä tässä keskustelussa oletetaan polyamorisissa suhteissa elävien asuvan jossain kommuunissa. Oman kokemukseni perusteella valtaosa tuon kaltaisista kuviosta syntyy ainakin osin yksinasuvien kesken. Eri yöt vietetään eri partnereiden kesken eri paikoissa. Osassa tapauksista kuvion ihmiset tuntevat hyvin toisensa. Joissain tapauksissa he ovat lähinnä tietoisia partnerinsa toisesta seurustelukumppanista, mutta eivät haluakaan tutustua lähemmin. On myös tilanteita, joissa parisuhteessa ei yksinkertaisesti kykene tyydyttämään toisen kaikkia tarpeita, muttei se ole syy lopettaa suhdetta. Itse seurustelin vuosia sitten jonkin aikaa bi-seksuaalisen naisen kanssa. Eikä silloin ollut mikään ongelmia jakaa häntä satunnaisesti naisen kanssa. Minä kun en kykene olemaan sekä mies että nainen.
Suomessa on kosolti miehiä jotka ovat ämmiä isolla ä-kirjaimella, vaikka omistavatkin kivekset.
Ja sitten näitä, jotka käyttävät kiveksiä ajetteluunkin.
Aivan. Te suhteissa hinkkaavat olette niitä palleillanne ajattelevia ja niistä puristaen alistettavissa - eihän ilman seksiä jäänyt suinkaan ajattele palleillaan useammin kuin suhteessa elävä, sillä hänhän elää ilman seksiä!
Toisekseen katsoisin melkoiseksi handicapiksi sen, että monessa noheville miehille ei löydy kaltaistaan seuraa.
Se on helppoa teillä pallopäillä, jotka suostutte mihin tahansa koska ette uskalla olla elämässänne hetkeäkään yksin. Eli ei nyt hirveästi kannata ihmetellä jos yksinäinen pikkuisen kyynistyy syrjittynä omassa maassaan. Kyllä teille meidän yskinäisten puurtajien veroeurot kuitenkin kelpaa kaikissa muodoissaan, olkaa hyvä.
Miten käy yhteiskunnan jossa 75 % miehistä ei saa yhtään vaimoa. Miettikääpä sitä hetki, veikkaan että rupeaa liitokset natisemaan siihen malliin, että puhutaan entisestä yhteiskunnasta, hyvinvointivaltion voitte unohtaa samantien.
Toinen vaihtoehto on monille miehille pakata vain laukut ja muuttaa johonkin toiseen maahan asumaan ja näin varmasti kävisi. Voisihan sitä naureskellen lueskella jostain toisesta maasta kuinka Suomessa menee.
Minulle kuitenkin ihan yhdentekevää, jokainen tehkööt mitä lystää. Mutta kaikella on kuitenkin seurauksensa ja kaikki hauskuus loppuu aikanaan, itku tulee pitkästä ilosta niinkuin sanotaan.
Nuorten miesten syrjäytyminen tätä vauhtia Suomessa on jo sellainen pommi, että jos meno ei muutu niin tässä maassa ei ole kohta enää kenelläkään kivaa. Toivotaan, että ihmiset tulisivat järkiinsä ja tälle ongelmalle oikeasti tehtäisiin jotain.
Niin ja sekin kannattaa laskea pikaisesti päässään mitä sitten tapahtuu, kun jopa ne jotka kykenevät kuitenkin VIELÄ työhön ja rakentavaan elämään, eivät enää jaksa sitä?
Itseasiassa tässä yhteikunnassa ja sen asukeissa alkaa olla niin paljon vastenmielisiä asioita yhtään erikoisemmille eläjille, että minulle ainakin tulee mieleen vetää koko homma komeasti lekkeriksi ja siirtyä ottopuolelle lähinnä. Sellaiseksi todelliseksi hylkiöksi, jota sitten nämä prinsessakastilaiset saavat ihan oikeasti pilkata kaduilla ja syleksiä silmille. Mitä pikaisemmin sen siirtymän hoitaa, sitä nopeammin tämä helvetti loppuu.
Lähde Seppo lomailemaan ulkomaille, yllätyt positiivisesti aivan varmasti. Ja luulen, että ei ole naisistakaan pulaa. Naisen saaminen ulkomailla on yhtä helppoa kuin heinänteko, ei tarvitse edes suutaan aukaista, eikä tarvitse sanoa sanaakaan jos ei halua.
1. Yksityisyrittäjä on tapauksessani sidottu - eli hommaa piisaa.Velkaa karttavana yrittäjänä sitäkin vaikeampaa irrottautua.
2. En jaksa lähteä ihan oikeasti pillun perässä maailmalle - jos sitä ei täältä saa omana itsenään ilman keekoilua, niin kuolenpahan sitten aikaisemmin pois hienostokuluttajien tieltä.(se on sataprosenttinen fakta, että sellainen yksinäisyys josta yksilö kärsii, LYHENTÄÄ hänen ikäänsä)
Jossain vaiheessa vaan loppuu jaksaminen. Eristetyn tunnoista ei tiedä helvettiäkään kukaan kenellä ei ole siitä sektorista kokemusta.
"Kyllä teille meidän yskinäisten puurtajien veroeurot kuitenkin kelpaa kaikissa muodoissaan, olkaa hyvä."
Tämähän on ihan totta, mitenkäs ne tulonsiirrot nyt meneekään. Taitaa yhä useampi yksinäinen puurtaja vain haistattaa pitkät tälle nykysuomelle. Mitäs sitten tehdään kun rahat loppuu ? Alkaako itku ja parku ?
Niin. Minunkin veroeuroillani maksellaan esim. jonkun aivoista separoidun supermarjon kersojen lapsilisiä.
Itseasiassa alkaa olla tilanne ettei kiinnosta pätkääkään. Fatalismi alkaa vallata alaa.
Sade Kondelin vastasi näemmä kysymyksiin jo omalta osaltaan. Vastaan kuitenkin niihin itsekin hieman yleisemmällä tasolla.
1. Miten polyamoriseen suhteeseen voi päästä? Suurelle osalle miehiä yhdenkin naisen löytäminen on ylivoimainen tehtävä, haaremista puhumattakaan.
--- Lähtökohta monisuhteisen elämäntavan aloittamisessa on jonkinlainen kaapista tuleminen. Sopivia kumppaniehdokkaita tavatessa on lähdettävä avoimesti liikkeelle sitä, millaista ihmissuhdetta itse haluaa. Avoin keskustelu on välttämätön edellytys toimivan monisuhteen rakentamiselle.
Käytännössä monisuhteista kiinnostunut henkilö voi ottaa osaa aiheesta käytävään keskusteluun, osallistua tapaamisiin jne.
2. Miten panolista järjestetään, jos polyamorisessa suhteessa on esim. 3 miestä ja kolme naista? Naisista yksi on hyvännäköinen, toinen keskinkertainen ja kolmas ruma. Nukkumaanmeno on tulossa. With whom I sleep with?
--- Tämä kysymys viittaa enemmän hippien kommuunijärjestelyihin kuin nykyisten käsitysten mukaisiin aktiiviseen vuorovaikutukseen perustuviin monisuhteisiin. Useimmissa suhteissa seksiä ei järjestetä minkään listan mukaisesti, vaan järjestelyistä keskustellaan suhteessa jatkuvasti. Useissa tietämissäni suhteissa tila seksille eri kumppanien kanssa löytyy luontevasti kalentereiden ja menojen yhteensovittamisella ilman sen suurempaa organisoimista. Toki listojakin saa tehdä, jos se miellyttää tai toimii paremmin.
3. Miten valtasuhteet polyamoriassa on järjestetty? Kahdellekin ihmiselle tulee jatkuvia valtakamppailuja. Jos soppaan lisätään enemmän ihmisiä, saavumme loputtomien intressiriitojen alueelle.
--- On totta, että useamman ihmisen soppa lisää ongelmien mahdollisuuksia. Toimivissa monisuhteissa on kuitenkin kulmakivenä kommunikaatio. Jos keskusteluyhteys pelaa, valtakamppailut voidaan ratkaista rakentavasti. Myös perinteisissä parisuhteissa vuorovaikutus mahdollistaa valtakamppailujen ja konfliktien ratkaisun ellei suhde ole kokonaan kriisiytynyt.
4. Hippiliikkeen polyamoriat kaatuivat mustasukkaisuuteen. Jotkut parit halusivat olla vain toistensa seurassa. Miten uusi polyamoria on ratkaissut mustasukkaisuuden ongelman?
--- Tämäkin ongelman asettelu perustuu vapaan rakkauden kommuunien kritiikkiin. Kommuunisuhteissa nykyisin ongelman ratkaisee parempi valikoituminen. Kun seksikommuunit ja swingaus eivät ole muotia, toimintaan valikoituvilla ihmisillä on paljon paremmat valmiudet hallita valitsemaansa elämäntapaa.
Nykyaikainen monisuhteinen elämäntapa ei ole lopullisesti ratkaissut mustasukkaisuuden ongelmaa, mutta vallitseva asennoituminen on, että mahdollisia mustasukkaisuuden tunteita voi hallita samalla lailla kuin muitakin negatiivisia tunteita. Jälleen kerran keskustelu ja asuiden käsittely mahdollistavat rakentavien ratkaisujen löytämisen. Jos mustasukkaisuutta ei pidä ylitsepääsemättömänä luonnonvoimana, on se mahdollista asettaa haluttuun asemaan omissa ihmissuhteissa.
5. Enbusken ohjelma loppui naureskeluun siitä, että moniavioisuus jättää suuren osan miehistä ilman yhtään partneria. Jos neljäsosa miehistä ottaa neljä vaimoa, 75 % miehistä ei saa yhtään vaimoa. Partnerittomuus on polyamoria-tyyppisten viritysten kääntöpuoli, joka on naureskelun sijaan oleellisin argumentti moniavioisuuden laillistamisen vastustamisessa.
--- Tämä on puhdas olkiukkoargumentti, eikä sellaisena lainkaan oleellinen. Esitetty väite perustuu suljetun monivaimoisuuden ajatukseen, mikä on harvan monisuhteita kannattavan henkilön ihannemalli. Dynaamiset ja avoimet monisuhteet nimenomaan mahdollistavat uusien kumppanien löytämisen ja liikkumavaran. Tämä on eduksi kumppanipulan lievittämisessä laajassa mittakaavassa.
Erityisesti avoimet suhteet mahdollistavat enemmän seksiä useampien kumppanien kanssa kaikille osapuolille. Jos oletan Henryn olevan huolissaan nk. alemman tason miesten puutteesta, niin avoimessa suhteessa olevilla naisilla on hyvät mahdollisuudet harrastaa seksiä heidänkin kanssaan, sillä naisen ei tarvitse pitää kynsin ja hampain kiinni löytämästään alfamiehestä, kun avoin suhde mahdollistaa SEKÄ elämänkumppanin pitämisen ETTÄ valitsemisen paineesta vapaamman sekstailun.
"Erityisesti avoimet suhteet mahdollistavat enemmän seksiä useampien kumppanien kanssa kaikille osapuolille."
Tämä väite vaikuttaisi olevan ristiriidassa markkina-arvoteorian kanssa. MA-teorian mukaan vapaassa tilassa toimien seksi painottuu verrattain pienelle miesjoukolle, seurauksena kysynnän ja tarjonnan laista. Kuvitellaan tilanne, jossa satunnaisesti poimitut 10 miestä ja naista laitetaan samaan vapaaseen tilaan nussimaan toistensa kanssa halujensa mukaan. Tällöin teorian mukaan kukin naisista saa seksiä niin paljon kuin haluaa, kun taas miesten kesken syntyy huomattavaa eriarvoisuutta, koska naisten seksipartnerivalinnat eivät jakaudu tasaisesti miesten kesken. Jos sen sijaan sallitaan vain yksiavioinen seksi, niin silloin kukin mies ja nainen löytää itselleen yhden itsensä tasoisen kumppanin.
Jos epätasa-avoisesta järjestelmästä, joka suosii 60 prosenttia ja syrjii 40 prosenttia, siirrytään tasa-arvoiseen järjestelmään, niin enemmistö menettää (lyhytnäköisiä) etujaan.
Totta.
Markkina-arvo-olettama (teoriaksi se on aivan liian ohut) perustuu evoluutyiopsykologiselle käsitykselle siitä, että naiset valikoivat seksikumppaninsa huolellisesti, koska etsivät hyviä geenejä ja elättäjää lapselleen. Tämän mekanismin oletetaan olevan seksuaalipsykologian perusrakenteita ja pätevän myös niissä seksuaalisissa tilanteissa, joissa ei ole kyse lapsen hankkimisesta.
Valikoiva nainen pyrkii tietysti valitsemaan mahdollisimman hyvän miehen eli miehen, jolla on mahdollisimman paljon hyviä ominaisuuksia isosta lisääntymismenestykseen viittaavasta ominaisuusjoukosta. Karkeasti sanoen niitä ovat mm. menestys, varallisuus, resurssit, ulkonäkö, terveys, aktiivisuus, sosiaalisuus, luotettavuus, turvallisuus.
Jos naisten valikoivuutta pystytään mitenkään vähentämään, tarkoittaa se parempia mahdollisuuksia suhteisiin ja seksiin myös niille miehille, joilla on vähemmän mainittuja ominaisuuksia. Laasanen kutsuu tätä joukkoa alemman tason miehiksi.
Avoimet suhteet voivat vähentää valikoinnin tarvetta, sillä nainen voi valita unelmauroonsa ja lastensa isän ihan niin tiukoilla kriteereilla kuin kokee tarpeelliseksi, mutta sen lisäksi hän voi tapailla ja harrastaa seksiä myös muiden miesten kanssa millä kriteereillä milloinkin sopivalta tuntuu. Tällöin esim. pelkkä eroottinen kiinnostus (jolla on valtavasti erilaisia syitä) tai mielijohde voi riittää seksiin.
1. Miten polyamoriseen suhteeseen voi päästä? Suurelle osalle miehiä yhdenkin naisen löytäminen on ylivoimainen tehtävä, haaremista puhumattakaan.
Mistä lähtökohdasta käsin katsottuna polyamoriseen suhteeseen ei -voi- päästä?
2. Miten panolista järjestetään, jos polyamorisessa suhteessa on esim. 3 miestä ja kolme naista? Naisista yksi on hyvännäköinen, toinen keskinkertainen ja kolmas ruma. Nukkumaanmeno on tulossa. With whom I sleep with?
Miksi pitäisi olla panolista? Miksi naisten ulkonäkö olisi yleisesti ottaen niin tärkeä tekijä, että se pitäisi mainita tässä? Naiset eivät ole esineitä edes silloin, kun naisen kanssa on jo päässyt suhteeseen, vaan heidän halunsa, kiinnostuksen kohteensa ja suhteessa kullakin hetkellä pinnalla olevat tunteet vaihtelevat jatkuvasti.
3. Miten valtasuhteet polyamoriassa on järjestetty? Kahdellekin ihmiselle tulee jatkuvia valtakamppailuja. Jos soppaan lisätään enemmän ihmisiä, saavumme loputtomien intressiriitojen alueelle.
Intressiristiriitojen määrä pysyy polysuhteessakin äärellisenä - se vain kasvaa.
4. Hippiliikkeen polyamoriat kaatuivat mustasukkaisuuteen. Jotkut parit halusivat olla vain toistensa seurassa. Miten uusi polyamoria on ratkaissut mustasukkaisuuden ongelman?
Mustasukkaisuuden ongelmaa ei ole realistista yrittää "ratkaista", vaan pikemminkin mustasukkaisuutta yritetään hallinnoida ja käsitellä esimerkiksi pohtimalla, mikä aiheuttaa mustasukkaisuutta. Monesti mustasukkaisuutta aiheuttaa se, että informaatiota pimitetään toiselta, tehtyjä sopimuksia ei noudateta, tai henkilö vaikuttaa siltä, että hän yrittää jotenkin aggressiivisesti ajaa yhden kumppaninsa pois silloin, kun hän on toisen kumppanin kanssa.
5. Enbusken ohjelma loppui naureskeluun siitä, että moniavioisuus jättää suuren osan miehistä ilman yhtään partneria. Jos neljäsosa miehistä ottaa neljä vaimoa, 75 % miehistä ei saa yhtään vaimoa. Partnerittomuus on polyamoria-tyyppisten viritysten kääntöpuoli, joka on naureskelun sijaan oleellisin argumentti moniavioisuuden laillistamisen vastustamisessa.
Pikemminkin suhdemuotojen vapautuminen johtaa siihen, että seksin harrastamisen kokonaismäärä yhteiskunnassamme kasvaa, koska siitä tulee niin helppoa. Avoimet polysuhteet mahdollistavat sen, että sinkkumies voi saada seksiä suhteessa olevilta naisilta, ilmeisesti yhtä helposti kuin ennenkin.
"Jos polyamoria yleistyisi, voidaan ennustaa, että lähes kaikki miehet yrittäisivät päästä polyamoriseen suhteeseen, jossa on paljon naisia ja vähän miehiä.
Kuka mies olisi tyytyväinen esimerkiksi sellaiseen polyamoriaan, jossa on 10 miestä ja yksi nainen. Siksi voimakkaan miesenemmistöisiä polyamorioita ei ole juuri edes olemassa."
Mielestäni tällaiseen suhteeseen tyytyminen ei ole epämaskuliinista. Esimerkiksi introvertille, lähes aseksuaalille henkilölle se voisi olla kaikki, mitä hän tarvitsee. 10 on kuitenkin liian suuri luku ollakseen realistinen kuvaus mistään laajalle levinneestä polyamorian muodosta.
"Ja kuka nainen haluaisi suhteeseen, jossa 10 mahakasta karjua vonkaa seksiä pitkin päivää?"
Jos kukaan ei halua tietynlaista polyamorista suhdetta, siitä ei seuraa, että tällainen suhdemuoto pitäisi kieltää.
"Jos kukaan ei halua tietynlaista polyamorista suhdetta, siitä ei seuraa, että tällainen suhdemuoto pitäisi kieltää."
Ei kai kukaan ole kieltämässä? Paheksuminen on sen sijaan ihan paikallaan; moniavioisuus on monen mielestä houkuttelevaa mutta yksiavioisuus kuitenkin länsimaisen sivilisaation perusta.
Polyamorisia suhteita ei olla kieltämässä, mutta niiden tunnustaminen institutionaalisella tasolla on tällä hetkellä kielletty.
Jos kaikki eivät ole yksiavioisia, mikä tekijä muuttuu yhteiskunnassa niin, ettei sen omaamaa sivistystä voida enää pitää länsimaisena? Olisiko moniavioisuuden institutionalisoinut länsimaissa sijaitseva kulttuuri katsottavissa länsimaisen kulttuurin erääksi ilmentymäksi? Vai alkaisiko länsimainen kulttuuri tällöin kaikesta mm. tieteellisestä, teknologisesta ja taiteellisesta traditiostaan huolimatta muistuttaa niin paljon esimerkiksi jonkin viidakossa elävän alkuperäiskansan kulttuuria, että sitä pitäisi pitää tämän kulttuurin jatkeena?
Öh, jos pidät moniavioisuuden hyväksyviä kulttuureja parempina, voin vain ihmetellä, miksi et muuta vaikkapa Syyriaan. Tosin ei siellä voi moniavioisuuden iloista nauttia, jos ei ole riittävän tärkeän klaanin miesjäsen. Ja kohta eivät hekään, jos naisettomat miehet voittavat.
Anyways, miesten ja naisten välisten suhteiden taustalla on biologisia lainalaisuuksia. Jos haluat muuttaa länsimaisen sivilisaation keskiössä olevaa instituutiota, voisit edes muutaman tunnin käyttää aikaasi niihin perehtyäksesi.
Onneksi suomalaiset ymmärtävät paremmin. Onneksi polyamorian laillistamisvaatimukset jäävät höpsöjen höpöttelyksi.
En pidä moniavioisuuden hyväksyviä kulttuureja automaattisesti parempina. Sitä paitsi avoimet polysuhteet eivät kuulu syyrialaiseen kulttuuriin, eikä se, että naisella saa olla useita miehiä. Et nyt vastannut mihinkään kysymykseen, mitä esitin. Mikä kirja tässä nyt pitäisi lukea, joku "Avioliiton ABC"? En halua ABC-avioliittoa. Haluan itselleni ja yhdelle tai useammalle kumppanilleni, sekä heidän mahdollisille kumppaneilleen, sopivia suhdemuotoja. Kumppaneja ei välttämättä edes tarvitse olla useita, mutta senhän pitäisi olla asia, jonka päätämme itse tilannekohtaisesti.
Biologiset lainalaisuudet ovat mm. pippeli ja pimppi, enkä usko, että tarvitsen tästä asiasta kertausharjoitusta. Psykologiset ovat toinen asia, mutta niistähän et nyt edes puhunut. Voisin aivan hyvin osallistua toisen miehen lapsen kasvattamiseen, jos pitäisin miehestä tarpeeksi. Uudisperheissä tätä tapahtuu joka tapauksessa jo nyt, ja sen instituutiot siunaavat.
Todella harmillista, että tämä keskustelu meni tällaiseksi! "Öh, jos [olet jotain sellaista mieltä, mitä en missään vaiheessa väittänyt olevani] voit [tehdä jotain tyhmää]." Muuttaa nyt Syyriaan moniavioisuuden perässä, vaikka edes se ei ole siellä sellaista, kuin toivoisin. Sulla kosahti luetun ymmärtäminen tässä nyt. Keskustelu on kaksisuuntainen tie, ja jos tämä ajatus ei sinuun uppoa, niin heippa.
IHAN VAPAASTI...
http://www.youtube.com/watch?v=YdkKUH7tw1U
Lisätään tähän vielä, että bylsiminen menee molempiin suuntiin. Yksi mies useampi nainen ja yksi nainen useampi mies ja lailliset ryhmäpanobileet & laittomat ryhmäpanobileet. Jos nyt niitä sattuu rakastamaan, niin kannattaa tutustua paremmin yksilöihin, yksittäiseen ihmiseen kerrallaan.
Kirjoita kommentti
Kommentoi 65 kommenttia