Lihavia äitejä syyllistetään
Lihavia äitejä syyllistetään lapselle aiheutuvista ongelmista.
2007: Yksi aikamme merkittävistä raskauden riskeistä on synnytysikäisten naisten yleistyvä ylipaino, toteaa lääketieteen lisensiaatti Kaisa Raatikainen perjantaina tarkastetussa väitöskirjassaan. Vastasyntyneillä lapsillaan todettiin merkittävästi kohonnut riski huonoille Apgar- eli kuntopisteille ja joutumiselle tehohoitoon. Vastasyntyneen lapsen ongelmat olivat sitä suuremmat, mitä suurempi äidin ylipaino oli. Jopa kuolleena syntymisen ja ensimmäisen elinviikon aikaisen kuoleman riskit kaksinkertaistuivat lihavien naisten raskauksissa normaalipainoisiin äiteihin verrattuna.
2008: Äidin lihavuus liittyy kehitysvammaisuuden esiintyvyyteen
2009: Ylipainoisille äideille syntyneillä lapsilla on muita suurempi riski sairastua astmaan, jos toisella vanhemmista on astma
2009: Lääkärit pelkäävät odottavien äitien lisääntyneen ylipainon vaarantavan myös vauvojen terveyden. Savon Sanomien mukaan joka neljännellä hyvinvointimaissa raskaaksi tulevalla naisella on ylipainoa. Tutkimustieto on peräisin Kuopion yliopistollisesta sairaalasta (Kys), jossa äitien lihavuuden on huomattu aiheuttavan jo useita riskisynnytyksiä joka viikko. Ylipainoisen riski menettää lapsi kohtuun tai heti synnytyksen jälkeen on jo puolitoistakertainen ja lihavan yli kaksinkertainen normaalipainoiseen verrattuna.
2009: Pidä painosi normaalina, lihavuus on riski raskaudessa, suosittelee Suomen kätilöliitto. Ylipaino lisää raskausajan diabeteksen puhkeamisen riskiä merkittävästi. Tällöin sikiö voi kasvaa keskimääräistä suuremmaksi äidin kohonneiden verensokereiden vaikutuksesta. Syntymän jälkeen tällaisten äitien vauvat kärsivät keskimääräistä enemmän verensokerin alhaisuudesta ja tarvitsevat ajoittain jopa teho-osastoseurantaa.
2010: Raskautta edeltävä ja raskaudenaikainen ylipaino on riski sekä odottavalle äidille että syntymättömälle lapselle. Suomalaisten asiantuntijalääkäreiden mukaan raskautta edeltävä ylipaino aiheuttaa odottajalle ja sikiölle nykytutkimusten valossa niin selkeitä ja vakavia riskejä, että naisia tulisi opastaa ja motivoida painonpudotukseen jo raskauden suunnitteluvaiheessa. Asiasta kertoo Suomen Lääkärilehti.
YLE Olotila 2010: Synnynnäiset sydänviat ovat yleisempiä lapsilla, joiden äiti on erittäin lihava raskauden aikana.
2011: Eri tutkimuksissa on havaittu, että äidin ylipaino voi alentaa lapsen älykkyysosamäärää sekä kasvattaa käytösongelmien, syömishäiriöiden ja mielenterveysongelmien riskiä.
15.5.2012: Lihavat vauvat ovat apulaisprofessori Kirsi Pietiläisen mielestä yksi polttavimpia ongelmia ylipainon kuormittamassa Suomessa. Tosi suurten lasten äidit ovat usein lihavia. Verestä kiertää vauvalle liikaa sokeria ja vauva saa liikaa ravintoa. Suurista vauvoista tulee todennäköisemmin lihavia aikuisia. (Äideille tulisi antaa enemmän ravintokoulutusta, mutta kuitenkin niin, että neuvolakäynti ei olisi yhtä syyllistämistä.)
Syyllistämisen havaitseminen
2/2012: Itä-Suomen yliopistossa Joensuussa tarkastetun väitöskirjan mukaan lapsen koko ja ulkomuoto synnyttävät tulkintoja vanhemmuuden laadusta. Erityisesti äitiä syyllistetään siitä, jos lapsi on lihava.
Viralliset tahot väittävät äidin lihavuuden aiheuttavan lapselle monia vakavia riskejä:
- Lihavuutta
- Sydänvikoja
- Diabetesta
- Tehohoidon tarvetta
- Astmariskiä
- Kehitysvammaisuutta
- 1,5-2 kertainen riski kuolla synnytyksessä
- Alentaa älykkyysosamäärää
- Kasvattaa käytöshäiriöiden, syömisongelmien ja mielenterveysongelmien riskiä
Vauva-lehden keskustelu: Mistä lähtien äidin ylipaino on ollut lastenneuvolan asia? Taitaapa jäädä lapsen 6v. neuvola väliin jos siellä akka vaan paasaa mulle liikakiloista eikä tutki lasta.
Syyllistäminen neuvomalla äitejä laihduttamaan
2009: Äidin lihavuusleikkaus saattaa ehkäistä jälkeläisten lihomista. Yhdysvaltalaistutkijoiden havainto on mielenkiintoinen, sillä ylipainoisten äitien lapsista tulee usein lihavia. Tulos viittaakin siihen, että perimän ja sosiaalisten seikkojen ohella jälkeläisen lihavuusriski johtuu raskaudenaikaisista seikoista. Leikkauksen jälkeen syntyneistä tuli erittäin lihavia kolme kertaa epätodennäköisemmin kuin ennen leikkausta syntyneistä sisaruksista. Tutkijat suosittavat raskautta harkitsevia ylipainoisia naisia laihduttamaan.
Kysin synnytysklinikan ylilääkärin professori Seppo Heinosen mukaan ylipaino pitäisi hoitaa kuriin viimeistään ennen toista raskautta.
Prosiikalalainen disclaimer
En aio tällä kertaa itse syyllistyä pahimpaan mahdolliseen virheeseen, eli naisten syyllistämiseen. Äidit, syökää niin, että napa tirisee. (Eipähän pääse Pekka kuittailemaan, häh häh...)
Pistetäänkö Big mac ja isot ranskalaiset?
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Oliko sun äiti vai isä läski? Jätä se Bic Mac väliin, et tarvi sitä.
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Tutkimus+Is%C3...
Miksi feministit eivät ole puuttuneet yhteiskunnan harjoittamaan lihavien äitien syyllistämiseen ?
Väitös: 19.12.2009 Naisten lihavuus on myös yhteiskunnallinen ilmiö (Harjunen)
https://www.jyu.fi/ajankohtaista/arkisto/2009/12/t...
Väitöskirjassa lihavuutta tutkitaan neljän eri avainkäsitteen kautta, jotka ovat medikalisaatio, normalisaatio, stigmatisaatio ja liminaali. Näiden käsitteiden avulla nostetaan esille lihavuuteen kohdistuvia ja sitä muovaavia diskursseja ja käytäntöjä. Medikalisaatiolla viitataan lihavuuden käsittämiseen lähinnä lääketieteellisenä kysymyksenä, stigmatisointi taas viittaa lihavien vartaloiden leimaamiseen ei-hyväksyttäväksi ruumiillisuudeksi ja siten myös lihavien ihmisten negatiiviseen leimaamiseen. Normalisaatiolla viitataan niihin toimiin, joilla lihavuutta pyritään torjumaan tai hävittämään ja tekemään lihavista vartaloista ”normaaleja”. Liminaalin käsite viittaa välitilaan ja lihavuuden käsittämiseen vain hetkellisenä ja tilapäisenä tilana, vaikka lihavuus on usein varsin pysyvä tai pitkäaikainen tila.
Harjusen mukaan näiden neljän käsitteet kuvaamat diskurssit ja käytännöt tuottavat niin sanottua “hegemonista lihavuusdiskurssia”, jolla tarkoitetaan vallitsevaa käsitystä ja puhetapaa lihavuudesta. Sen mukaan lihavuus on sairauden- tai vähintään esisairaudenkaltainen tila, etenkin naisille sosiaalisesti ei-hyväksyttävä ruumiinmuoto, jota tulee pyrkiä muokkaamaan normaalimmaksi sekä ohimenevä vaihe.
Medikalisaatio on esimerkiksi sitä, että luetellaan lääketieteellisten tutkimusten tuloksia perätysten, ikäänkuin se olisi jonkinlainen argumentti. (vrt. alkuperäinen kirjoitus)
Kiito linkistä, täytyy lukaista.
Tässä suora linkki koko tutkimukseen pdf-versiona
Vanhan polven matem. luonnontieteellisen koulutuksen joskus hankkineena olen aina ollut hieman hämmentyneen oloinen humanististen tieteiden retoriikan edessä. Mutta tässä tuli taas annos sitä kertauksen vuoksi. Kun töissä osallistun keskusteluun vaikkapa Kreikan tilanteesta tai Suomen pärjäämisestä jääkiekon MM-kisoissa, niin voinen nostaa omaa habitustani viljelemällä sopivasti termejä: normalisaatio, stigmatisaatio, liminaali, diskurssi, käytäntö, hegemonia.
Koska ihmisen paino määräytyy 90 prosenttisesti perimästä, eli geeneistä, niin tällainen bloggaus lähenee eugeniikkaa. Tai sikäli on eugeniikkaa, jos kehotetaan lihavian naisia välttämään synnyttämistä.
Onko Laasanen lähtenyt Freudenthalin jalanjälille?
Tiedelehdestä juuri lukaisin ruokatunnilla, miten ruoka aktivoi geenejä. Epigenetiikka selittää aika paljon myös, eli turha nostella käsiä pystyyn "huonoista geeneistä", sillä ihminen mukautuu.
Lainauksia:
"Epigeneettiset mekanismit aiheuttavat lisätyötä nutrigenomiikalle. Ne tarkoittavat, ettei ruokavaliota voi räätälöidä vain sen mukaan, mitä geenejä syöjällä on, vaan pitää ottaa huomioon, mitkä hänen geeneistään ovat epigeneettisesti hiljentyneet"
"Äitien syömät tyhjät kalorit voivat virittää lapset lihomisalttiiksi ennen kuin lapsi on syönyt ensimmäistäkään ranskanperunaa..... Southamptonin yliopiston tutkijat havaitsivat, että jos äiti on raskausaikana vähähiilihydraattisella ruokavaliolla, lapsi lihoo muita herkemmin. Geenien vertailu osoitti, että karpanneiden äitien lapsilla A-vitamiinireseptoria koodaava geeni oli hiljentynyt, mutta vertailuryhmän lapsilla se toimi normaalisti. Kyseinen geeni säätelee rasvasolujen kehitystä ja on mukana rasva-aineenvaihdunnassa. Tutkijat uskovat, että vähähiilihydraattinen ruokvalio lähettää lapsille väärän nälkiintymissignaalin, minkä vuoksi hän alkaa kerätä rasvaa."
Sitä en ymmärrä, että nälkäkurkiäitien lapset altistuvat epigeneettiselle ylipainoisuudelle, mutta että reippaasti syövän äidin lapset eivät päin vastoin altistu laihuudelle.
Eli jos ympäristössä on paljon ruokaa, lapsi säätyisi kohdussa paremmin vastaamaan ympäristöä, jos äiti syö paljon ruokaa.
Sen lisäksi äidinmaitoa juoneilla lapsilla en erilainen mikrobikanta kuin korvikemaitoa juoneilla ja mikrobikanta taas vaikuttaa siihen, miten hyvin ruokaa hyödynnetään.
Yksi ratkaisu voisi olla se, että naiset hankkisivat lapset jo ennen, kuin ehtivät lihoa. Yhteiskunta voisi kannustaa lapsentekoon mahdollisimman varhain.
Toisaalta tiedämme kokemuksesta, että teiniäitien lapsilla on runsaasti ongelmia elämässään, joten tällainen hebefiilinen ratkaisukaan ei ole oikein toimiva.
Syyllistäminen lihavuudesta ylipäätään on täysin turhaa, harva tietää, mistä homma todella johtuu.
http://www.youtube.com/watch?v=Yo3TRbkIrow
(Väärät ohjeet lähtevät yleensä viranomaisten taholta)
Eli mikä tuossa nyt oli ideana? Nykyään syödään liikaa sokeria?
Juurikin niin. http://www.youtube.com/watch?v=h0zD1gj0pXk Suositan katsomaan sarjan alusta lähtien.
Tiedä sitten sanotaanko enää, mutta ennen vanhaan sanottiin "Syöt nyt kahden edestä" ts. "syö enemmän, jotta lapsikin saa ruokaa"...
Ei ainakaan neuvolassa ohjeisteta näin, nykyään ainakaan.
Hyvä niin. Toivotaan, etteivät sukulaisetkaan tai ystävät aio ohjeistaa niin, sillä niitähän tapaa enemmän kuin neuvolantätejä. Raskaana oleva nainen kun voi tuntea syyllisyyttä siitä, ettei "anna tarpeeksi ruokaa lapselle" ja syö sitten enemmän.. Ja sitten voidaan sanoa perään: "voithan sä sitten jumpata ne kilot pois sitten synnytyksen jälkeen".. tai "jokainenhan lihoo raskauden aikana, täysin luonnollista että pyöristyt!". Kuulostaa pikemminkin trapilta.
Minä luen tätä Henryn postausta ensisijassa muun, kuin lihavuusviitekehyksen kautta.
Katson tässä postauksessa nostetuksi esiin sen, kuinka naisiin ei saa oikein mitään arvostelua kohdistaa. Silloinkin, kun seuraukset naisten tietynlaisista valinnoista, tekemisistä ja tekemättä jättämisistä, ovat syntyvän elämän kannalta täysin kohtalokkaita, täytyisi kaikkien vain olla hiljaa, ja antaa kaikkien naisten tehdä sillä tavalla, kuin miten he ikinä sattuvatkaan tekemään.
Miehiä kehotetaan ottamaan vastuu tekemisistään ja tekemättä jättämisistään, mutta naisia ei pidä missään olosuhteissa arvostella. Muutenhan nainen voi syyllistyä ja sehän olisi aivan hirveetä.
Varovasti voivat lääkärit ym. suositella jotain, mutta jos raskaana oleva äiti haluaa juopotella syntyvän lapsen pysyvästi aivovaurioiseksi, siihen älköön kukaan puuttuko.
Pääasia on, että naista ei syyllistetä.
Siinä on tosiaan valtava sukupuoliero, että naisten syyllistäminen on rikoksista pahin, kun taas miesten syyllistäminen ei ole mitään.
MIELIPIDEKIRJOITUS LA HESARISSA:
"Taas syyllistettiin nuoria naisia
"Juhana Vartiainen osoittaa sormella kovin heppoisin perustein sitä ryhmää, joka tekee seitsemän päivää viikossa kotona kaikkein kauaskantoisinta työtä!"
Hanna Temmes
tradenomi, MBA, kokki, 4-vuotiaan äiti
Vantaa
Olen seurannut tiiviisti yhteiskunnallista keskustelua nuorten naisten työurista, lastenhoidosta ja sosiaalituista. Vattin ylijohtajan Juhana Vartiaisen pöyristyttävät kommentit (HS 10. 5.) oli toivottavasti tarkoitettu provokaatioksi, mutta syytökset kotona velttoilusta ja liian pitkästä kodinhoidon tuesta saivat varmasti monelta kupin nurin.
Vartiainen haluaisi muun muassa leikata kotihoidon tukea, sillä hänen mukaansa "kaikki haluaisivat velttoilla mieluummin kotona". Vartiainen on selvästi vieraantunut nykypäivän arjesta näitä asioita tutkiessaan.
En ole kuullut kenestäkään vanhemmasta, joka olisi velttoillut kotona kolme vuotta pienten lasten kanssa. Huomaamatta Vartiaiselta on jäänyt myös lasten käyttäytymistä paljon tutkineen professori Liisa Keltikangas-Järvisen painokas puhe kotihoidon merkityksestä pienten lasten kehitykselle.
Kotihoidon tuen kalleudesta puhuttaessa on myös hyvä muistaa, että tukea saavien vanhempien määrä on ainakin toistaiseksi melko pieni, ja mahdollisuutta käyttävistä osa on pienipalkkaisia. He maksaisivat siten vain vähän veroa. Kovin heppoisin perustein Vartiainen osoittaa sormella sitä ryhmää, joka tekee seitsemän päivää viikossa kotona yhteiskunnallisesti kaikkein kauaskantoisinta työtä!
Vartiainen ei myöskään ole tullut ajatelleeksi tai tutkineeksi, että osa vanhempainvapaalla tai osa-aikatyössä olevista, tai vaikka vain niin sanotuista downshiftaajista hankkii lastenhoidon, vapaaehtoistyön tai muun tekemisen ohessa itselleen tutkinnon tai peräti uuden ammatin ollakseen työhön palatessaan entistä osaavampia ja parempia veronmaksajia.
Onneksi yhteiskunnassamme viedään kuitenkin eteenpäin voimakkaammin modernimpia malleja.
Tätä päivää ovat perhe- ja työelämän yhteensovittaminen, kotityön ja lastenhoidon arvostuksen nostaminen sekä laaja-alainen työelämän osaaminen.
Nuoret aikuiset eivät ajattele tekevänsä paljon töitä nyt, jotta voisivat eläkkeellä nauttia elämästä, vaan he pyrkivät tasapainottamaan elämäänsä niin, että jaksavat itse työssään ja voivat tulevaisuudessa tarjota lapsilleen mahdollisuuden samaan.
Hyvin kommentoitu, koska tästähän tässä on kyse. Onhan sangen mielenkiintoista, miten herkästi naiset reagoivat esim. HeSarin lukijanosastolla artikkeleihin, jotka koskettavat heitä. Miehet tuntuvat olevan siinä suhteessa huomattavasti passiivisempia. Muistelen myös, että Pär Ström totesi aivan saman asian blogissaan ruotsalaisista naisista. Elikkä naiset tuntuvat olevan miehiä valmiimpia/herkempiä kommentoimaan kaikkea heihin osuvaa kritiikkiä.
Heh! Pahaa provokaatiota tulossa.
Lihavan naisen raskaudessa on yksi selkeä positiivinen puoli - esteettisesti tai seksistisesti nähtynä. Olen tehnyt aiheesta empiiristä tutkimusta. Otanta on tosin todella pieni.
Kun lihavan, raskaana olevan naisen vatsa kasvaa etupuolelta, vatsan sivuilla olevat ns. jenkkakahvat venyvät eteenpäin ja kauan kadoksissa ollut vyötärö tulee esiin. Siis suoraan edestä tai takaa tarkasteltuna. Raskauden päätyttyä samat kahvat tietty palaavat ja vyötärö katoaa, mutta olihan siitä vyötäröstä esteettistä ja seksististä iloa sentään edes muutama kuukausi.
Kirjoita kommentti
Kommentoi 20 kommenttia