Sanoilla halventaminen asiallisen poliittisen keskustelun esteenä
Asiallisen poliittisen keskustelun keskeisenä esteenä on halventavien ilmaisujen käyttö, joita ollaan käyttävinään asiallisesti, vaikka ilmaisu onkin yleensä enemmän harhaan kuin oikeaan osoittava.
Esitän esimerkkeinä halventavat käsitteet ääri ja fobia.
Ääri
Sanasta ääriryhmä tulee mieleen monia negatiivisia mielleyhtymiä. Kaikille tuttuja käsitteitä ovat äärioikeisto ja äärivasemmisto. Käsite äärioikeisto on jo lähtökohtaisesti (kuvauksen osuvuuden kannalta) aivan pielessä, koska äärioikeistolaiset eivät yleensä edusta äärimmäistä oikeistolaisuutta.
Vasemmistolaiset kimmastuivat Kreikan vasemmistoliiton nimittämisestä äärivasemmistolaiseksi puolueeksi. Mistä kimmastus johtui? Tietenkin siitä, että käsite ääri tarkoittaa suunnilleen samaa kuin väkivaltainen, hörhöilevä, marginaalinen, aggressiivinen, liiallisuuteen menevä ja kunnon ihmisten karsastama.
Vastakkaisia poliittisia ideologioita on kannattavaa määritellä ääriryhmiksi, sillä ääriryhmien legitimiteetti vähenee, koska kunnon ihmiset eivät halua tulla identifioiduiksi osaksi ääriliikettä.
Finnish Defence League sai mediassa harteilleen ääriryhmän maineen. Se sai Putkosen irtisanoutumaan puolueensa ryhmäkytköksistä paniikinomaisin liikkein, koska perussuomalaiset yrittävät kaikien keinoin karistaa pois ääriryhmän maineen. Paniikkia ei voi selittää muuta kuin ääriryhmän maineen välttämisellä, sillä eräs useiden perussuomalaisten kansanedustajien keskeinen teemahan on aivan sama kuin FDL:lla: islamin vastustaminen.
Minulle FDL:sta jäi mediassa sellainen mielikuva, että se järjestää väkivaltahakuisia mielenosoituksia ja että ryhmässä on mukana aggressiivia hörhöjä. En tiedä, onko mielikuvissani perää, mutta se osoittaa joka tapauksessa ääriryhmäksi leimaamisen tehokkuuden.
Jos FDL olisi esitelty muiden ryhmien vakavasti otettavana tasa-arvoisena kilpailijana, esim: Kokoomusnuoret vastustavat kommunismia, vasemmistolaiset vastustavat kapitalismia ja FDL vastustaa islamia, olisi käsitys ryhmästä luultavasti erilainen.
Fobia
Sanan fobia teho perustuu pelkurin leiman negatiivisuuteen. Sanaa fobia käytetään lähes aina miehiä vastaan, koska naisia ei voi pilkata samalla tavalla leimaamalla heidät pelkureiksi.
Jos mies pelkää jotakin - mihin fobia viittaa - mies on aina väärässä, koska pelkuri on pahin epämaskuliininen piirre miehessä.
Yleisin fobian käyttötapa on homofobia, joka viittaa siihen, että heteromies pelkää homoja. Mikä mies se muka on, joka homoja pelkää?
Homofobiaa osuvampi termi olisi kuitenkin homoinho, koska kyse on inhosta, eikä pelosta. Monet heteromiehet pitävät inhottavana, jos karvaiset miehet suutelevat ja hyväilevät toisiaan. Harva heteromies pelkää homoja, koska neitihomoissa ei todellakaan ole mitään pelättävää.
Vaikka homoinho olisikin teknisesti osuvampi termi kuin homofobia, se ei palvelisi homomyönteisten poliittisia tavoitteita, koska sana inho viittaisi homouden inhottavuuteen ja tiettyjen asioiden (kuten homouden) inhoaminen on sallittu tunne maskuliiniselle heteromiehelle, päinvastoin kuin pelko.
Yhteenveto
Asiallisen poliittisen keskustelun kehittämiseksi sanoista kuten ääri ja fobia pitäisi luopua, koska niiden käytön tavoitteena on pikemminkin leimata kilpailevaa poliittista ryhmää kuin pyrkiä osuvaan kuvaukseen ryhmän tavoitteista.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Mukasuvaitsevaisto eli mölymystö eli äärifoobikot.
Olet tasan oikeassa.
Ja se ärsyttää koska oikean aatteen ja arvojen tuputusta on tullut median kautta niin pitkään kuin elämäni aikana muistan. Muut arvot pyritään leimaamaan.
On olemassa ääri-ihmisiä, jotka viihtyvät toistensa seurassa ja sitten on olemassa keskustelevia ihmisläheistä näkökulmaa painottavia ihmisiä, joita myös järki-ihmisiksi voisi sanoa.
Turhat provokaatiot kertovat kirjoittajasta itsestä melko paljon, jos poissuljetaan mahdollinen päihdetila ja siihen verrattavat tilat.
Ääripään ajattelijat syntyvät usein kysynnästä ja heidän yleisönsä syntynee lähinnä henkilökohtaisesta turhautumisesta omaa elämäänsä kohtaan.
poisto
Kimmo, mielestäni tuorein kirjoituksesi on mitä laadukkain esimerkki sellaisesta tekstistä, mitä nyt kritisoit.
Tämä varmaan pätee myös "ääri-islamiin"?
Muuten olen sitä mieltä, että sellaiset mediatoimijat, jotka antavat kuvan jonkun liikkeen tai aatteen äärimmäisyydestä, pitää kieltää tai siirtää Ahvenanmaalle.
"Ja jos ideologia on kaukana valtavirrasta, niin se on lähtökohtaisesti huono ja epäilyttävä."
Niin, kuten luonnonsuojelu, sosiaalinen vastuu, demokratia-aate, liberalismi, egalitarismi, humanismi, legalismi, kapitalismi ja mitä niitä feodalismistamme ja tyranniastamme poikkeavia ideologioita nyt taas olikaan. Kaikkia pitää vastustaa, koska ne ovat huonoja ja epäilyttäviä.
Kappas, tynnyrini korkki on irronut. Katsonpa ulos...
Ja lisäisin vielä, että tälle käytökselle löytyy myös hyvä syy.
Koska kun politiikassa, tai muussa kädenväännössä, järkiperusteet loppuvat
alkaa tunteisiin perustuva retoriikka. Ja sekin yleensä toimii, ns. oikeuden puolesta, vaikka tosiasiassa päätöstenteko hämärtyy tunnepropagandan vallitessa.
Ad hominem - eli asian esittäjän mollaaminen on juuri tälläinen
tunteisiin, ja minusta tuntuu, olen kuullut jotain, yleensä toisten
tulkitsemaa totuutta, joten itse asiaa ei saada edes esille.
Puhumattakaan mitä joku puolue esim. oikeasti edustaa, tai millainen
jokin henkilö tai ryhmä on.
Eli tarvitaan lisää avoimuutta, ja monia keskusteluita, yhden keskustelun tuloksena ei voida tietää paljon, silloin yleensä sorrutaan
populismiin, jonka senkin voisin lisätä listaasi.
Osuit asian ytimeen. Hienoa, että jaksoit tarttua asiaan, sillä
usein tosiaan tulee näistä ääri ja fobia puheista itselle tunne,
että kansaa viedään kuin pässiä sarvista, parhaiten ilmaistuna.
Feministit ovat pääsääntöisesti fanaatikkoja & idiootteja. Tavallisten ihmisten pitääkin halventaa heitä ja nauraa heille, ettei heidän valtansa enää kasva.
Pakko kehua ääneen, Henry. Tämän älyttömimmän eipäsjuupas-saastan keskellä on aina mukava huomata puheenvuorosi, joissa tuot esiin uusia, poikkeavia näkökulmia asioihin. Näillä asioilla on ikävä tapa ohjata keskustelua, ajattelua ja toimintaa ilman, että niitä on jouduttu perustelemaan millään tavalla.
Ihmiset käyttävät aivan liian heppoisesti termejä tasa-arvo, ääri, viha, taantumus, edistys jne. Tulee mieleen menneet ajat, jolloin mikä tahansa oli helppo ampua alas vaikka kutsumalla sitä kommunismiksi. Maailmanennätys taitaa olla amerikkalaisten McCarthy-aikoina harrastama ennenaikaisen fasismin vastustamisen rankaiseminen.
Tuli vaan mieleen, että positiiviselta vaikuttavat sanat ovat kokeneet inflaation kuten esimerkiksi nerous, rakkaus, rehellisyys ja hyvä moraali. Hokemalla sanat menettävät alkuperäisen merkityksensä, joka on individualistisen maailman yksi epäkohdista, kun itseä pyritään korostamaan muiden kustannuksella ja usein jopa katteetta.
Nerous liittyy aikaan, jolloin intellektuaalinen kilpailu oli vähäistä ja tiede ei ollut globaalia massatuotantoa. Rakkaus viittaa vaatimukseen ilmaisesta työstä (etenkin naisten), rehellisyys viittaa kaikkien muiden leimaamiseen epärehellisemmiksi ja hyvä moraali viittaa uskovaisuuteen.
Meni kyllä entisissä sosialistisissa tai kommunistisissa maissa paljon pahemmaksi.
Molempia voisi pehmentää kolmannella muotikäsitteellä, esimerkiksi näin; muka-ääri-islamisti, mukahomofobinen.
Mikä on fobian käänteistä merkitystä edustava termi ?
Positiivisuutta saataisiin vielä lisää tällai:
Mukava-suvaitsevainen, mukava-ääri-islamisti, mukava-natsifoobikko, jne.. :)
"Vaikka homoinho olisikin teknisesti osuvampi termi kuin homofobia, se ei palvelisi homomyönteisten poliittisia tavoitteita, koska sana inho viittaisi homouden inhottavuuteen ja tiettyjen asioiden (kuten homouden) inhoaminen on sallittu tunne maskuliiniselle heteromiehelle, päinvastoin kuin pelko."
Hyvin tiivistetty.
x-kammoinen vs x-hakuinen
esimerkiksi muslimit ovat islam-kammoisia siinä vaiheessa, kun he vielä ovat pakomatkalla islamista Länteen, mutta perille päästyään islam-kammoisuus muuttuukin islam-hakuisuudeksi.
Asia on hieman samainen kuin se vasta löydetty sukupuoli, missä ihminen vaihtelee jopa päivittäin seksuaalista suuntautuneisuuttaan. Henry varmaan tietää sen ilmiön paremmin, mutta halusin vain tuoda esille, että se sama ilmiö esiintyy myös maahanmuuttajien keskuudessa; Ensin kammoavat omaa kulttuuriaan omassa maassaan, sitten heistä tulee islam-hakuisia täällä, ja kun he lopulta ovat saaneet vakiinnutettua islamin tänne, he muuttuvat uudestaan islam-kammoisiksi.
Vitsi on siis se, että se uus-sukupuolinen kammoaa yhdynnän jälkeen sukupuoltaan ja vaihtaa sen toiseksi, että ehkäpä toisella tavalla se tuntuisi kivalta, mutta harrastettuaan sitä toisena, hän taasen kammoaa sitä, ja hänestä tulee toishakuinen jne.... You nou. Piiri pieni pyörii.
Sama ilmiö tapahtuu myös fysiikassa; Sauvamagneetin napaisuus vaihtuu, kun se joutuu toisenlaiseen kenttään, ja kun napaisuus on vaihtunut, sen kenttä taasen vaihtaa ulkoisenkentän, jolloin tapahtuu hylkimistä,...
Uskonnollinen ja seksuaalinen ihminen voidaan helposti kuvata kenttäyhtälöillä, joka johtuu siitä, että uskonnollisuus on aatteellista seksuaalisuutta.
Homoinhon taustalla on fobia omasta homoseksuaalisuudesta. Kyllä se on yhtä sallittu tunne heteromiehelle kuin fobiakin. Se on vain kovin tarpeetonta ja usein säälittävääkin.
Helsingin Sanomien viime eduskuntavaalien puoluekartassa:
http://www2.hs.fi/extrat/kotimaa/puoluekentta/
jokaisnen voi tarkistaa ehdokkaiden sijoittumisen suhteessa vasemmistolaisuuteen tai arvoliberalismiin.
Esimerkiksi Osmo Soininvaara on talousasioissa selkeästi äärioikeistolainen, mutta koska hän on myös asenteissaan arvoliberaali, niin tuota sijoittumista ei nähdä ongelmallisena.
Perussuomalaiset edustavat äärikonservatismia yhdessä kristillisten kanssa, mutta kristillisdemokraatit eivät saa äärioikeistolaisleimaa heidän kristillisyytensä vuoksi. Sen sijaan perussuomalaiset halutaan tietyissä piireissä leimata äärioikeistolaisiksi arvokonservatiivisuutensa vuoksi vaikka he ovat talouskysymyksissä pääosin vasemmalla verrattuna esim. kokoomukseen tai RKP:hen.
Joten kyse on kuten Laasanenkin mainitsi mielikuvapuheesta.
Mitä taas tulee homoihin, niin työssäni olen tavannut muutamia työtovereita, jotka ovat homoja. Oma varautuneisuuteni liittyy ehkä heidän potentiaalisiin iskuyrityksiinsä eikä niinkään siihen, että suutelevat karhumiehet olisivat mielikuvana inhottava. Ja mitä taas tulee "neitihomoihin", niin termi ei ole mielestäni kovin kohtelias eikä edistä hyvää kirjoittelua. Tuleehan tuota termiä itsekin paremman puutteessa käytettyä, vaikka ei pitäisi. Mutta on todettava, että kohtaamani ns. neitihomo oli kyllä sangen urasuuntautunut, omista oikeuksistaan kiinnipitävä ja itsenäiseen päätöksen tekoon kykenevä, joten potentiaalista johtaja-ainesta siis.
Laasanen: "Ironian tarkoitus on valaista totuus taiteen keinoin.
Halventavan terminologian tarkoitus ei ole totuudellisen ja osuvan kuvauksen tarjoaminen.
Minä pyrin paljastamaan totuuden, enkä peittämään sitä leimaavan kielenkäytön taakse."
Ihan jees. Mutta sinun pitäisi ensin tarkentaa meille, mitä ymmärrät totuuden ilmaisemiseen pyrkivällä taiteella.
Oma kirjoitushistoriasi on liikkunut aika paljon mielipidetasolla ja vilisee naista halventavia ilmaisuja. Niistä on usein puuttunut pyrkimys objektiiviseen asioiden tarkasteluun. Tuot halventavia sanoja "neitimiehiä" - ilmaisulla, myös tähän, halventavan kielenkäytön kritiikin kirjoitelmaasi.
Jos pyritään sukupuolten väliseen tasa-arvon, myös silloin kieli on avainasemassa.
Minä kun luulin juridisen tasa-arvon olevan avainasemassa.
Ehkä aika menee niin nopeasti etten enää edes tiedä mitkä kaikki asiat vaivaavat suomalaisia naisia.
En ole huomannut, että juridiikalla ylipäätään, olisi nykyisin kovinkaan suurta merkitystä...
Kieli rakenteistaa ihmisenä olemista ja on kaiken taustalla:
Esimerkkinä Wikipedia: "Merkitys on semiotiikan ja kielifilosofian käsite. (...) Ludwig Wittgensteinin mukaan merkitys on asioiden tila, jonka lause osoittaa. Sana merkitys symboloi kielen ja todellisuuden suhdetta toisiinsa. Sanojen merkitys saadaan selville kun tarkastellaan niiden käyttöä eri tilanteissa, eri kielipelien sääntöjen yhteydessä.[3]"
Laasasen kirjoituksen aihe on asiallinen (poliittinen) keskustelu, jonka esteenä on halventavien ilmaisujen käyttö.
Kun aikaa menee vielä lisää, ehkä huomaat, että suomalaisia naisia vaivaavat samat asiat kuin suomalaisia miehiä.
Kun nyt vielä olen linjoilla...
Ai,no, eihän siinä sitten mitään. Mutta oli kysymys homoista tai heteroista, sama asia: Naiseen viittava on halveksittavaa.
Oliko se miesasialiikkeen kanta, että heteromiesten pitää saada olla neitimäisiä, ilman, että heitä siitä syyllistetään tai syrjitään siitä?
Okei, Henry, kutsutaan nyt sinuakin sitten neitihomoksi, kun se ei ole epäkorrekti eikä mitenkään halventava ilmaisu. Tosin kaikki palaset eivät osu kohdalleen, kun osoitat merkkejä feministifobiasta.
homofobian tilalla voi käyttää myös "homoyliherkkyyttä", mikä on myös homoallergiaa parempi ja täsmällisempi termi. allergiahan on elimistön torjuntareaktio allergeenina tunnetulle aineelle ja yliherkkyysreaktiossa taas psykosomaattisen oireiston voi laukaista myös psykologinen stressin kokemus.
itseään häiritsevästä homofobiasta tai homoyliherkkyydestä kärsivä oireilee homoseksuaalien läheisyydessä tai saa näppylöitä omista pakonomaisista homoeroottisista mielikuvistaan. äärimmillään homoyliherkkä kehittää homoista mielikuvissaan uhkaavia salaliitossa toimivia hahmoja, joita vastaan hänen on aivan pakko taistella kaikin keinoin, kuten kirjoittelemalla nettiin homojen etujärjestöjen pyrkimyksiä vastustavia tai muuten seksuaalivähemmistöläisiä mollaavia kirjoituksia.
hoitosuositus psykosomaattisiin homoyliherkkyysreaktioihin on tietenkin siedätyshoito ja itsereflektio, minkä voi aloittaa kotioloissakin turvallisesti tutustumalla internetin laajaan videotarjontaan ja muuhun oheismateriaaliin.
Tiimarista ostaa sellaisen karvaisen käden, jolla sitten silittelee omaa reittään. Kun se tuntuu mukavanoloiselta, niin voi jatkaa siitä ylöspäin. Ei oo vaikeeta. Kohta huomaa, miten miehet näyttävät mukavanoloisilta.
homofobia yhdistyy tässäkin ketjussa vahvasti maskuliinisuuteen ja perinteiseksi arvioituun mieheyteen. "nainen" ja "feminiinisyys" eivät niinkään assosioidu homovastaisuuteen.
miksiköhän?
tietysti siksi, että heteronormatiivinen matriisi on paternalistinen (kurinpidollisen holhoava) sekä patriarkaalinen järjestelmä. mieshomot ovat vakava uhka tälle systeemille, etenkin kun tiedetään homomiesten olevan tutkitusti kaikkein maskuliinisimpia. tätä paradoksia vallitseva sukupuolijärjestelmä torjuu luokittelemalla homomiehet mielellään käänteisesti neitihomoiksi, anomalioiksi tai jopa pervertikoiksi.
Jos sanojen kieltämistä vaaditaan, niin mielestäni pitäisi aloittaa sanasta huora. Jos miesliike vaatisi ja saisi aikaan sen, että sanan "huora" käyttö rinnastettaisiin sanan "neekeri" käyttöön ja sanasta tulisi samalla tavoin kielltty ja bannaukseen johtava sana, niin tämä loisi asennetta, jossa naisten tilapäisiä seksisuhteta ei koettaisi niin leimaavina, mikä puolestaan helpottaisi sinkkujen elämää.
Tosin suurin osa naisista on perheellisiä, ja heidän etunsa on se, että sinkkunaiset eivät harjoita seksiä, ja nämä perheelliset naiset vastustavat henkeen vereen "huora" nimityksestä luopumista, sillä se on helppo ja sitgmatisoiva keino mustamaalata sinkkunaisten ihmisoikeutta seksuaalisuuteen.
Pakko pistää Henryn mahdollisesti analysoitavaksi tämä tiede.fi-foorumin ketju: "Yksin ryyppääminen vuosikausia putkeen pimeässä kopissa". Ketjun aloittaja ryyppää päivittäin keskimäärin kossupullon verran tietokoneensa ääressä, joskin käy töissä. Mies valittelee mm. myös "pienimunaisuuttaan". Jotkut kommentoijat näkevät jopa aineistoa Kaurismäen elokuvaksi.
Jussi Saramon (vas.) taannoinen, sinällään asiallinen, kirjoitus "ääri"
http://saramo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/105481-%C3%...
menettää paivoarvonsa siksi, että vasemmistoliitto on harrastanut samaa äärileimaamista aina, kun se on ollut poliittisesti tarkoituksenmukaista. Sitten, kun vasurit saavat maistaa itse omaa lääketään, se ei maistukaan enää hyvälle.
Inho liittyy käsittääkseni myös neuroottiseen naiselliseen persoonallisuuspiirteeseen. Paha ja väärä ovat lian ja mädännäisyyden abstaraktioita, ja tuottavat aivoissa saman vasteen kuin esimerkiksi mätä omena. Voimakas hallitseva inho ei suinkaan ole niin miehekäs piirre, kuin blogisti tahtoisi kuvitella. Rationaalinen mies ei inhoa mitään voimakkaasti, koska hän ei ole neuroottinen eikä anna tunteidensa ohjata ajattelua. Milloin muka olet nähnyt maskulinistisen miehen kirkuvan inhosta nähdessään iljettäviä, likaisia asioita? Miehekäs mies ainakin hallitsee inhonsa urheasti eikä pidä siitä niin kammottavaa meteliä, kuin nämä neitimäiset homofoobikot. Jos hän ei pidä jostain, niin hän ei harrasta "asiaa" ja sillä selvä. Toisten tunteisiin eläytyminen on käsittääkseni naisellisten naisten harrastus, joten kaikki maskulinistiset miehet jättävät toisten petipuuhien kuvittelun juoruakkojen puuhaksi.

Kommentoi 55 kommenttia