Opetetaanko pojat väkivaltaisiksi?
Meri Valkama ja Jussi Halla-aho väittelevät poikien opettamisesta väkivaltaisiksi. Halla-ahon mielestä ei opeteta, mutta Valkaman mielestä opetetaan.
Valkama perustelee väitteensä:
- Tutkimuksessaan [koulupojista] Manninen havaitsi, että monille pojille ”fyysinen, performatiivinen maskuliinisuuden aspekti on halutuin ja ihailluin tapa olla miespuolinen”. Hän myös viittaa brittiläisen Jon Swainin tutkimuksiin. Niissä on käynyt ilmi, että jos poika käyttäytyy vauvamaisesti tai tavoilla, joita pidetään tyttömäisinä, itkee helposti, ei puolusta itseään, leikkii itseään nuorempien kanssa, näyttää pelkoaan tai on passiivinen liikunnassa, hän on vaarassa tulla alistetuksi. Swainilla on kiinnostavia tutkimustuloksia myös koululiikuntaan liittyen. Hänen mukaansa pojat oppivat harjoittamaan kehoaan, jotta voisivat käyttää sitä vallan välineenä haasteiden ja vastarinnan edessä. Tätä teoriaa tukee kolmas vuonna 2010 tehty suomalaistutkimus, jonka mukaan koulu-urheilu sisältää väkivaltaan liittyviä käytänteitä, ja sen kielessä on usein sotaa koskevia metaforia. Neljännen tutkimuksen mukaan pojat, jotka eivät osoita kiinnostusta urheiluun tai joiden keho ei täytä stereotyyppisen maskuliinisuuden normeja, joutuvat usein väheksytyiksi. En tiedä sinusta, Jussi, mutta minä näen tässä yhteyden väkivaltaan. Näen koululaitoksen, joka (toivottavasti tiedostamattaan) vahvistaa vaarallisia stereotypioita – niitä, jotka tukevat väkivaltaista käytöstä.
Epäselväksi jää edelleen, kuka henkilö konkreettisesti ottaen opettaa pojat väkivaltaisiksi?
- Vanhemmat
- Päiväkodin tädit
- Koulun opettajat
- Liikunnan opettaja
En voi kuin muistella omia kymmenien vuosien takaisia kokemuksiani, koska en tunne nykyajan kasvatusinstituutioita.
Voin sanoa, että kukaan edellä mainituista ryhmistä ei opettanut minua väkivaltaisuuteen, vaan päinvastoin. Kaikkeen väkivaltaisuuteen suhtauduttiin hyvin vihamielisesti.
Nykyajan naisopettajia syytetään usein poikien normaalien "leikkipainien" ja muiden väkivaltaisen oloisten aktiviteettien liian innokkaasta tukahduttamisesta.
Aikuset eivät opettaneet väkivaltaa edes 70-luvulla, nykyään suhtautuminen väkivaltaan on vieläkin kielteisempää.
Pojat on poikia -hokema
Hokema oli luultavasti voimissaan 50-luvulla, heikko 70-luvulla ja kuolemassa 2000-luvulla. Nykyinen institutionaalinen kasvatuksen ihanne on enemmän tai vähemmän sukupuolineutraali, eikä naisistunut opettajakunta todellakaan anna poikien olla poikia.
Mistä minä opin väkivallan ikävuosina 4-12?
Varhaislapsuuden vuoteni - niin pitkälle kuin muistan - olivat ylivoimaisesti väkivaltaisimmat vuoteni.
Poikaryhmien ulkoleikeissä oli aina joku isompi tai vanhempi poika, joka kurmuutti pienempiä. Pelon ja simputuksen ilmapiiri oli käsin kosketeltava. Siinä poika oppi pelkäämistä ja puolustautumista.
Leikin usein nallipyssysotaa, hakkasin pajukepeillä "roomalaisia", jotka olivat Asterixista tuttuja. Ammuimme kuminauhapyssyillä leikkisotilaita, kävimme ritsasotaa, ammuimme ritsoilla lintuja ja ohikulkijoita ja uutena vuotena räjäytimme koottavia lenskareita tykinlaukauksilla.
Väkivalta oli alati läsnä nuorimpina ikävuosinani, mutta ei sitä kyllä kukaan aikuinen minulle opettanut, vaan täysin päinvastoin, aikuiset olivat aina torumassa väkivallasta.
Viimeistään lukioon menon jälkeen kiinnostus väkivaltaa kohtaan karsiutui lähes kokonaan pois.
Koululiikunta väkivallan airuena?
Valkaman mukaan "koulu-urheilu sisältää väkivaltaan liittyviä käytänteitä". Väite on sinällään totta, mutta koulu-urheilun merkitys urheilun väkivaltaisuuteen sosiaalistamisessa lienee noin promillen luokkaa.
Urheilu sinällään on eräänlainen väkivallan simulaatio, jolla poikien väkivaltaiset taipumukset yritetään kanavoida väkivallan kaltaiseen, mutta harmittomaan suuntaan.
Pojat eivät opi urheilun väkivaltaa koululiikunnan 1h/vk opetuksessa, vaan esimerkiksi jääkiekon televisioinneista. Yhdysvalloissa amerikkalainen jalkapallo on vieläkin väkivaltaisempaa.
Televisioväkivalta, väkivaltapelit ja urheilu
Valkama kirjoittaa:
- En tiedä sinusta, Jussi, mutta minä uskon, että stereotypioihin ja niiden ilmentymiin puuttumalla tekisimme palveluksen koko yhteiskunnallemme. En tietenkään väitä, että ne pelkästään estäisivät mahdollisia tulevia veritöitä.
Jostain syystä väkivallan esitttäminen on sallittua monissa muodoissaan. Juuri minkäänlaisia toimia väkivallan kulttuurisen tarjonnan ehkäisemiseksi ei edes ole tarjolla.
Eräs vaihtoehto voisi olla kaiken väkivaltakulttuurin kieltäminen.
Poikien roolivelvollisuuden purkaminen
Valkama kirjoittaa
- Jotain myönteistä vaikutusta uskoisin kuitenkin olevan sillä, että pojilta aktiivisesti riisuttaisiin velvollisuus toteuttaa sukupuoltaan tietyllä tavoin.
Miten tämä tapahtuisi. Kuten toin ilmi, "hegemoninen maskuliinisuus" on vallalla ennen 12 ikävuotta, jolloin isot pojat ja kovikset simputtavat pienempiään ja vallalla on pelon ilmapiiri.
Pojan on pakko oppia puolustautumaan tai hän jää kiusatuksi ja simputetuksi hylkiöksi. Ilmiön takana eivät ole aikuiset, vaan samanikäiset pojat.
Yhteenveto
- Aikuiset, eli opettajat tai vanhemmat eivät opeta poikia pienimmässäkään määrin väkivaltaan, vaan päinvastoin yrittävät kitkeä väkivallan pois
- Urheilukulttuuri pitää runsaasti yllä väkivaltaa simuloivia käytäntöjä, mutta niiden kitkeminen saattaisi kanavoida väkivaltaiset taipumukset paljon vahingollisempiin ilmenemismuotoihin.
- Pelit ja televio on täynnä väkivaltaa. Miksi sitä ei olla kieltämässä, vaikka "rauhanomainen" seksi on kiellettyjen listalla? Yhteiskunnassamme nautintoon tähtäävää seksiä pidetään pahempana asiana kuin ihmisten surmaamista.
- Poikien samanikäinen vertaisryhmä opettaa pojille väkivallan. Vanhemmat ja opettajat yrittävät kitkeä vertaisryhmän väkivaltaa, mutta paljon menee tutkan ohitse. Miksi "isojen poikien" simputukselle ei ole nollatoleranssia?
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Pojille vaan reilusti hame päälle, niin kyllä siinä ylimääräinen, liika maskuliinisuus katoaa.
Mitäs me tytöt!
Ei huono idea. Taannoin katsoin ohjelman ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta, jossa koululuokka noin 15 vuotiaita vaihtoi roolit koko viikonlopuksi. Parin päivän aikana käytiin läpi, aavistus sukupuolirooleja kärjistäen, vastakkaisen sukupuolen tapa- ja pukeutumiskulttuuria. Tapahtuma huipentui yhteiselle illalliselle pukukoodin mukaan.
Kun nuorilta kysyttiin jälkikäteen kokemuksia, niin ne olivat kovin tyytyväisiä.
Mutta minkäs teet, jos opettajisto on täynnä tiukkapipoja.
"Pelit ja televisio on täynnä väkivaltaa. Miksi sitä ei olla kieltämässä, vaikka "rauhanomainen" seksi on kiellettyjen listalla?"
Rintamalle menevistä sotahulluista miehistä tulee nopeasti pasifisteja, kun he huomaavat mitä luodin osuminen tekee ihmiselle.
Näihin joukkomurhiin syyllistyvät ovat yleensä tyttöytyneitä nörttejä, eivät metsästäjät ammuskele sivullisia.
Tappopelejä ostaville näytettäköön pakollinen demo, missä luodit silpovat ihmistä ja 97% peruu ostoksensa ja ottaa reipashenkisen seksifilmin tilalle.
Ennenvanhaa isät ottivat pojat mukaan rakentamiseen ja muihin miesten hommiin. Nykyisi talokin tuodaan pakettina ja auto korjataan korjaamossa tietokonepoksin avulla. Yhteistä tekemistä ei löydy.
Miten mahtaa olla laita sen suhteen, että ovatko ns. ampujat yksinhuoltajien kasvattamia vaiko ihan onnelisen perheen poikia ?
Hemmo, sen verran että nämä ampujat kaikki olivat käsittääkseni molempien vanhempien perheestä.
Olisikin mielenkiintoinen tutkimus, kasvaako yksinhuoltajien perheissä onnellisempia lapsia. Siltä ainakin vaikuttaisi tämän ongelman yhteydessä.
"Siltä ainakin vaikuttaisi tämän ongelman yhteydessä" ?
Todellako - kaikissa tapauksissa tilanne on ollut tasan päinvastoin. Vanhempien ero on vireillä tai ainakin perheen sisällä suurin yksittäinen vaikuttava tekijä. Miesten vahvistunut asema huoltajuuskiistoissa on tehnyt poikalasten aseman kestämättömäksi. Nainen petaa vuosikausia "voittoaan" eristämällä, moittimalla, syyllistämällä. Poika pakenee surkeaa todellisuutta räiskintäpeleihin.
Isä pakenee työhön - yrittää edes rahalla saada jotain kontaktia lapseensa. Pääseepä narttumafia syyttämään siitäkin 110 sentin eurollaan. Ero ei pojan asiaa paranna, uusisät vain vahvistavat kieroa mieskuvaa.
Sukupuolten luokkasota luo hirviöiden maailman.
Puukottamiset ja itsemurhat ovat sata kertaa yleisempiä suomessa kuin ampumiset, olisi perustellumpaa pohdiskella miten näitä voitaisiin vähentää.
Omituinen kysymys: yksinhuoltajien vai onnellisten perheiden lapsia. Eiköhän yksinhuoltajaperheet ole ihan yhtä onnellisia kuin kaksinhuoltajaperheetkin.
Mikähän siinä on että Ruotsissa opettajat yrittävät paeta kouluista ?
Vaikuttaa vähän vakavammalta tilanteelta.
Itse en näe poikien väkivaltaisen hierakian syntymisessä pelkästään huonoja puolia. Siinä pojat oppii pelkäämään ja pärjäämään isompia vastaan. Sellainen tämä maailma muutenkin on. Aikuiset peittää sitä vain paremmin monimutkaisemmilla sosiaalisilla suhteilla. Aikuismaailmassa hentorakenteiset nörttimiehet harvemmin menee haastamaan nyrkkitappeluun hevoshormonibodareita ja se on luultavammin opittu jo alakoulussa.
Henryn ikähaarukka väkivallan vuosiin oli 4-12, itse näkisin sen peruskoulun mittaiseksi. Onkohan asiaan jotain tutkimustietoa vai ollaanko tässä jokaisen mutun pohjalla?
"Pelit ja televio on täynnä väkivaltaa. Miksi sitä ei olla kieltämässä, vaikka "rauhanomainen" seksi on kiellettyjen listalla?"
ihmetyttää noi jotkut jenkkisarjat missä joka jaksossa on ruumiinavauksia ja aivo/suoli-mössöö ja ovat pennuille sallittuja? Sitten jos joku näkee nännin jossain, otsikot huutaa puoli vuotta!!! Keskisormen näytötö pixeloitu, yhes piirretyssä musavideossa oli piirretty nänni (musta piste) sekin oli MTV:llä sumennettu :) Järjetön tappaminen + palaneet pätkityt ihmistorsot OK, nänni EIEIEI!!!
ei pysty härmän jätkä ymmärtää..
Pojat tappelevat siihen ikään saakka kunnes seuraukset alkavat olla niin vakavia ettei enää kannata.
Ketään ei tarvitse opettaa väkivaltaiseksi. Se mekanismi on ihmisessä sisäänrakennettu. Sukupuolesta riippumatta.
Naiset usein kehuvat olevansa leijonaemoja, jotka suojelevat jälkikasvuaan miltä tahansa, mutta kun mies tekee saman suojellakseen koko laumaa, on mies väkivaltainen.
Kasvatuksen olisi syytä tapahtua kotona, ei hautomoissa, joiden ohjelman on suunnitellut joku elämästä vieraantunut lapseton dosentti.
Kun puhutaan miehenä olemisesta tai siksi kasvamisesta, niin tuntuu, että monilla (itsellänikin) menee helposti puurot ja vellit sekaisin. Jos ajattelee juuriamme metsästäjäkeräilijöinä, niin kaipa miehisyyteen liittyy biologinen taipumus jonkinasteinen fyysisen voiman ja aggression käyttö, mikä valitettavasti on tuonut mukanaan myös sotaa ja yms. väkivaltaa.
Itseäni nykyajassa häiritsee angloamerikkalaisen mieskuvan rantautuminen maahamme, koska tuo mieskuva tuntuu kovin polarisoituneelta. Miehet jaetaan voittajiin (koviin, aggressiivisiin murikoihin) ja loput ovat sitten häviäjiä, joita voidaan kutsua millä tahansa vähättelevillä tavoilla.
Yhteiskuntamme kaipaa laajaa kirjoa miehenä olemisen malleista ja näihin liittyvien mahdollisten hierarkkisuuksien eliminointia. Sikäli en jaksa oikein innostua tämänkin kommenttipalstan mekko päälle kommenteista. (Sitä paitsi mekkoilu on rentouttavaa ja auttaa irtautumaan arjesta ja työminästä)
Meri Valkaman tekstistä jää kyllä tunne epäluulosta kaikkea miehenä olemista vastaan. Miksi aina tuntuukin siltä, että naisia/tyttöjä voimaannutetaan, kun taas poikien/miesten tulisi kasvaa pois jostain. Kuulostaa ihan Kiinan kulttuurivallankumoukselta, missä ns. intelligentsia siirrettiin maaseudulle tehtaisiin ja pelloille oppimaan luokkatietoisuutta.
Miehen elämänkirjo on kapeampi kuin naisten. Se näkyy kaikessa: työelämän ammateissa, harrastusten laadussa ja määrässä ja pukeutumisessa niin vaatemalleineen kuin väreineen.
Tavallaan nainen istuu naiseuteen olipa millainen hyvänsä, mutta mies hiemankin erilaisena ei enää mieheyteen istukaan. Harrastapa poikalapsena balettia tai tanssia tai laitapa päällesi joku muu väri kuin musta, niin eikös "älypäiden" lauma leimaa sinut heti homoksi.
Mistä tuli mieleen, että tytöt kulkevat avoimesti käsi kädessä oppien kosketuksen merkityksen, mutta missä olet nähnyt poikia käsi kädessä?
"Miehen elämänkirjo on kapeampi kuin naisten. Se näkyy kaikessa: työelämän ammateissa, harrastusten laadussa ja määrässä ja pukeutumisessa niin vaatemalleineen kuin väreineen."
Miehet eivät ole niin pinnallisia kuin naiset.
Mutta ovat enemmän nautinnonhaluisia ja rennompia asenteeltaan.
Päästään alkuun kun ymmärretään tämä.
"Mistä tuli mieleen, että tytöt kulkevat avoimesti käsi kädessä oppien kosketuksen merkityksen, mutta missä olet nähnyt poikia käsi kädessä?"
Pojat kyllä kovasti yrittävät päästä tyttöjen kanssa käsikädessä kulkemaan mutta esteenä siihen kylläkin ovat tyttöjen omat asenteet.
"Miehen elämänkirjo on kapeampi kuin naisten."
Mutta tälläpä ei olekaan – ainakaan minulle (miehenä) – minkäänlaista absoluuttista arvoa. En havittele "laajaa elämänkirjoa". Olen hyvin tyytyväinen kun saan olla rauhassa. Minusta on hyvin vapauttavaa ettei koko ajan tarvitse tehdä valintoja ja suhtautua johinkin uuteen jollakin tavalla.
Väkivalta on viihdettä ja Hollywoodin filmimogulit kääriivät tuohta.
Vähän erikoista Meri Valkaman tekstissä on se, että hän painottaa suomalaisen kulttuurin väkivaltaa suosivia piirteitä, mutta ei kuitenkaan tuo esiin mitään sellaisia tekijöitä, jotka suomalaisessa kulttuurissa olisivat eri tavalla suhteessa muiden maiden kulttuureihin.
Kaikki viitatut pointit, esim. koululiikuntaan liittyvät, ovat sellaisia, jotka toteutunevat kaikkialla, missä ikinä koululiikuntaa harjoitetaan.
Ja mitä tulee väkivallan hyväksymiseen, niin eiköhän suomalainen kulttuuri ole yksi maapallon vähiten väkivaltaan hyväksyvästi suhtautuvista.
Näkisin, että tuo Meri Valkaman teksti näyttäisi olevan niin täynnä erilaisia ideologisia oletuksia ja uskomuksia, ettei siihen pysty vastaamaan. Esimerkiksi se, että kaikki käyttäytyminen on kulttuurin luomaa ja "feministinen metodologia" kertoo, miten todellisuus lepää. Et voi keskustella asiasta muuten kuin tekstin todellisuuden hyväksyen tai hyökäten sen virheoletuksia vastaan, mistä sitten lähdetäänkin ulos koko aihealueesta.
Yhtä mielekästä on keskustella uskovaisen kanssa siitä, onko jumalaa olemassa vai ei. Se mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava.
Aikuisen vammautuneeseen tunne-elämään liittyy aina joku lapsuuden trauma,
se ei välttämättä tarkoita seksuaalista hyväksikäyttöä (mikä on lapselle pahin ja traumatisoivin - pieni lapsi on täysin puolustuskyvytön pahaa isoa aikuista vastaan.)Vaan joskus joku aiheettomasti saatu selkäsauna oman vanhemman taholta - lapsi ymmärtää jos on tehnyt pahaa, siitä seuraa rangaistus. Mutta epäoikeuden mukaisesta rankaisemisesta saattaa tulla elinikäinen trauma.
valkaman blogista lainattua :
"Swainilla on kiinnostavia tutkimustuloksia myös koululiikuntaan liittyen. Hänen mukaansa pojat oppivat harjoittamaan kehoaan, jotta voisivat käyttää sitä vallan välineenä haasteiden ja vastarinnan edessä. Tätä teoriaa tukee kolmas vuonna 2010 tehty suomalaistutkimus, jonka mukaan koulu-urheilu sisältää väkivaltaan liittyviä käytänteitä, ja sen kielessä on usein sotaa koskevia metaforia."
nimenomaan esimerkiksi pesäpallo on juurikin kehitetty harjoittamaan nuorista miehistä sotilaita, laji sisältää keskeisiä sotatermejä ja -taktiikoita. jalkapallossa ja jääkiekossa hyökätään, lauotaan ja ammutaan. vastustaja torjutaan vaikka taklaamalla.
"nimenomaan esimerkiksi pesäpallo on juurikin kehitetty harjoittamaan nuorista miehistä sotilaita, laji sisältää keskeisiä sotatermejä ja -taktiikoita."
Shakista puhumattakaan - peleistä väkivaltaisimmasta - kaikkien väivaltapelien esi-isästä. On varmasti suuri feministinen onni, että shakki ei ole enää niin suosittua kuin aiemmin, eikä kouluissa juurikaan enää ole shakkikerhoja ja pojat saavat valistuneissa perheissä joululahjaksi nuken shakkilaudan ja hienojen nappuloiden sijaan. Shakinpelaajat jos ketkä ovat edustaneet vaarallista umpimielistä loogista maskuliinisuutta.
Shakkihan on todettu varsin rrassistiseksi koska valkoinen aloittaa aina.
shakista kirjoitin viimeksi talvella, peli on tosiaan sotapelien klassikko ja pelkällä olemassa olollaan se legitimoi sodankäynnin.
pesäpallossa yhdistyy sotastrategioiden lisäksi myös nuoria miehiä kiinnostava seksi, pesis kun sisältää sellaista kaksimielistä sanastoa kuin maila ja pallot sekä räpylä. itse pelin idea on edetä juosten "pesältä" toiselle ja lopussa "syöksyä kotipesään". huh huh.
"Näen varpajaisperinteen, jossa tyttövauvan saaneelle isälle heitetään vitsinä, että nyt on sitten aika hankkia haulikko. Vitsin muotoon siis puetaan oletus siitä, että tyttöjä on jo vauvaikäisinä suojeltava pojilta, jotka ovat lähtökohtaisesti väkivaltaisia."
voiko enää komeammin hurauttaa metsään ja päin puuta. Olen järkyttynyt! Tällaisellako järjenjuoksulla haastetaan Halla-aho.
Ovatko pojat muka väkivaltaisia? Pari viimeaikaista kyselyä ovat paljastaneet, että tytöt hakkaavat poikaystäviään useammin kuin pojat tyttöjä. Tilanne muuttuu vasta asevelvollisuuden suorittamisen jälkeen. Siksi minä pidän totuutena: "Pojat ovat vähemmän väkivaltaisia kuin tytöt, mutta miehet ovat väkivaltaisempia kuin naiset."
Se, että asevelvollisuus on väkivaltakoneiston ylläpitämä poikien pakkohoito, ei kai yllätä ketään. Sehän on sen tarkoitus. Pojista tehdään miehiä, eli ihmisen tappaminen ei saa muodostua asevelvollisuuden jälkeen ongelmaksi, muutenhan sodat olisivat mahdottomuus. Tosin nykyään ei kai enää puhuta tappamisesta, niinkuin 50 vuotta sitten, kun minä olin siellä, vaan termi "tappaminen" on kuulemma nykyään "konfliktin toisen osapuolen elävän voiman tekeminen puolustuskyvyttömäksi".
Olen kysynyt tätä aikaisemminkin, mutta vastausta en ole saanut: "Onko luotettavien tilastojen mukaan niin, että miehet tulevat naisia väkivaltaisemmiksi armeija-ajan jälkeen, ja onko luotettavasti tutkittu, että juuri silloin se tapahtuu?"
Väistämättähän armeija brutalisoi miehiä ja kannustaa väkialtaisiin ongelmanratkaisukeinoihin, jos varusmiehiä simputetaan ja käsketään kärsimään ihan vain kärsimisen vuoksi ilman kunto- tms syitä.
Kaikki sosiologiset ja psykologiset seurannat todistavat että väkivalta luo väkivaltaa.
Niin ratkaisumallina kuin impulssireaktiona.
Traumatisoitunut ihminen haluaa usein myöhemmin samaa valtaa kuin minkä alaiseksi on joutunut.
Varsinkin vaikea elämäntilanne tuo esille traumamalleja lapsuudesta ja armeijasta.
Vaikka armeija on muuttunut niin sen perustehtävä on ollut traumatisoituneiden sotaveteraanien traumatisoida ja nöyryyttää nuoria miehiä.
Armeijan primääri tarkoitus on luoda pelokkaan alistuvia miinantallaajia ja tottelevaa tykinruokaa. Se ei ole terveen ihmisen tuotantoprosessi.
Voi juma mitä sontaa te jaksatte suoltaa, en jaksa lakata hämmästelemästä tällaisia väitteitä. Oletko Arhi itse edes käynyt varusmiespalvelusta ja missä. Epäilen, ei muuten noin harhaista tuubaa kehtaisi pukata. En minäkään tarkkaan tiedä millaista se pennalismi on ollut eteläisissä varuskunnissa pahimmillaan mutta ilmeisesti aika erilaista kuin pohjoisissa.
Itseäni ihmetytti varusmiespalveluksessa juuri kaikkinaisen väkivallan täydellinen poissaolo kun kuitenkin parikymppisiä poikia oli keskenään tiiviisti. Ei IKINÄ yhtään lyöntiä ei edes käsirysyä. Kaikki varoi tietty ettei tule sanomista (ja lomat palaa!) jos jollain on huuli paksuna tms. Ketään ei edes sorsittu, ei edes huonoja, jota jo silloin ymmärsin ihmetellä pohtia, itse kun jouduin muuttamaan murkkuna paljon ja tappelemaan kouluissa eri pässien kanssa ettei ihan poljeta.
Jos pitää väkivaltana sitä että Suomen nuorille miehille opetetaan mm. kuinka ammutaan ikiaaikaista maahantunkeutujaa (noin 60 kertaa)tykillä, heittimellä, rynkyllä...menisi vapaaehtoisena Puna-Armeijaan.
Minä en koskaan armeijassa kokenut väkivaltaa. Joku saattaa kokea väkivallaksi tietynlaisen sietokyvyn testaamisen eli korkeanpaikan kammon, suljetun paikan kammon, fyysisen kestävyyden/katkeamispisteen hakemisen, valvomisen sietämisen, kylmän ja märän sietokyvyn testaamisen ja niin edelleen.
Minulle armeijassa opetettiin hyvin selvästi se, että pidä poika huoli itsestäsi ja jos sinulla on joku ongelma niin ratkaise se. Eli jos on nälkä, kylmä, jano, väsyttää tai joku repsottaa niin tee asialle jotakin - älä jää puun juurelle itkemään.
Tämä on ainakin minulle ollut kaikkein paras opetus. Armeijan jälkeen ei ole tullut vastaan sellaisia olosuhteita, joissa en olisi pärjännyt.
Meidän pitää käyttää luotettavia tilaostoja asian arvioimisessa, niin kuin naistutkimuksin tekee, eli poliisin tilastoja.
4 - 12 vuotiaita poikia ei poliisin tilaston mukaan tuomita juuri lainkaan väkivaltarikoksista, joten vastaus on selvä: Poikia ei opeteta väkivaltaisiksi.
Poliisin tilastot ovat luotettava lähde, joka osoittaa, että naiset eivät pahoinpitele miehiä, eivätkä lapset toisia lapsia.
Lisäksi pieni totuus 70-luvulta.
Pieni totuus perinteisen väkivaltakasvatuksemme totaalisista piirteistä:
Opettajat halveksivat heikkoja lapsia.
Kiusaamiselle opettajat konkreettisesti käänsivät selkänsä. Kerran yksi kaksi kertaa painavampi poika päätti julkisesti antaa minulle turpaan ihan noin muuten vain ja maineen takia. Minun piti vetää häneltä senkka nenästä niin että veri lensi ja luulot lähtivät isolta pojalta. Mitään muuta vaihtoehtoa ei ollut. Ei todellakaan.
Rehtori luultavasti kurkki tapahtumaa ikkunaverhojen välistä.
Suomalaisen kirkkokristillisen kasvatusperinteen mukaisesti lapsen täytyy ansaita leipä, kunnioitus ja rakkaus.
Ainakin Pojan täytyy ansaita epäherkkyytensä jotta saa kunnioitusta kuin mies.
huolestuttavia väkivaltafantasioita. Että 30-40 kg Arhi löisi "senkan nenästä" 60 -80 kg pojalta (joka ei ollut mikään nynny läski koskapa päätti julkisesti siis ilmoitti että ns. antaa turpaan, tosin puolta pienemmälleen) ja selviäisi siitä.
Kommentti Valkaman kirjoitukseen ei mene YLEn sensuurista läpi (mikäköhän lienee syynä), siis pamautan tähän jatkoksi:
Meri Valkamalle:
"Puhutaanpa siksi hetki tieteestä."
Tieteestä? Tarkoitat kai sanoa "Puhutaanpa siksi hetki ideologiasta"?
Huukin väitöskirjan tiivistelmästä: "Tutkimuksessa hyödynnetään feminististä metodologiaa ja aineiston analyysissä feminististä lähiluvun otetta." Sari Mannisen tiivistelmästä: "Tutkimuksessa käytetään feminististä metodologiaa ja kriittistä diskurssianalyysia"
Feminismihän ei ole "tiedettä" vaan "ideologia".
"Näen jatkuvasti myös stereotypioita vahvistavia suhtautumistapoja, joita toteuttavat äidit, isät, isovanhemmat, päiväkotien henkilökunta ja ties ketkä; suhtautumistapoja, jotka ovat juurtuneet niin syvälle kulttuuriimme, ettemme edes tiedosta niitä."
Niin, lienetkö tullut ajatelleeksi, että kulttuurin takana saattaa olla jotakin?
Miksi muuten pojat/miehet kasvatetaan keskimäärin fyysisesti kookkaammiksi kuin tytöt/naiset?
Miksi muuten pojat/miehet kasvatetaan keskimäärin fyysisesti kookkaammiksi kuin tytöt/naiset?
Lehmänmaidolla luusto kasvaa pituutta enemmän kuin äidinmaidolla. Maitovastikkeiden suosio on lisännyt pituuskasvua selvästi Japanissa.
Olisiko tyttölasten rintaruokinta pitkäaikaismpaa? Viinimaissa ihmiset ovat selvästi lyhyempiä kuin Skandinaviassa.
Laasanen etenee voitosta voittoon, mutta kovin usein ne jäävät vain jonkun Kukkalan tai Finlandia-ehdokkaiden kurmottamiseksi.
Laasanen tarvitsee oman Gaugamelan.
Miksi väkivallasta pitää opettaa pois, kun se kerran on todellisuutta. Eikö tämä lisää eriarvoisuutta sillä kiltit pojat uskovat että väkivalta on väärin koska opettaja ja äiti sanovat niin, mutta ne jotka käyttävät väkivaltaa eivät usko. Näin kiltit ja heikot pojat eivät kehity väkivallassa ja syrjäytyvät ja toisaalta ne jotka menestyvät käyttämällä väkivaltaa huomaavat että auktoriteettejä ei kannata uskoa. Kaikenkaikkiaan yhteiskunta ei kulje eteenpäin millään tavalla, ihmistä tulee masentuneita ja syrjäytyneitä, säästymme ehkä muutamalta väkivaltaiselta yhteenotolta, mutta mitä se tarkoittaa käytännössä muutamaa mustelmaa ja veristä nenää, todella halpa hinta. Yhteiskuntamme on yliturvallinen, lapsia pitää kannustaa ottamaan riskejä ja riskeeraamaan terveytensä jos riskit realisoituvat hinta ei ole oikeastaan mitään.
Kirjoita kommentti
Kommentoi 41 kommenttia