Henry Laasanen Kirjoituksia miesten tasa-arvosta ja pariutumisesta

Niemisen väitöskirjan parhaita paloja

Jiri Niemiseltä ilmestyy väitöskirja. Seuraavassa poimintoja väitöskirjasta:

Klaus Theweleitin teoria puolisyntyisistä miehistä

- Theweleit antaa ymmärtää freikorpsien primaarisuhteen äitiin olevan kehittymätön, he eivät olleet käyneet läpi oidipuskompleksia, vaan elivät limbona imaginaarisen ja symbolisen järjestyksenä välimaastossa, yliminää ei ollut sisäistetty. Sen perustana on itsensä kieltäminen.

- Theweleitin puolisyntyiset miehet eivät ole siirtyneet onnistuneesti symboliseen järjestykseen ja löytäneet vakaata identiteettiä vaan ovat korvanneet perheen ja oidipaalisuuden, estäneet vajoamisen psykoosiin, toisten samalla tavoin ajattelevien miesten homososiaalisuudella ja panssaroidulla maskuliinisuudella.

- Oidipaalinen rakenne on Deleuzelle ja Guattarille esimerkki eksklusiivisesta disjunktiosta, vaihtoehtoisten tulevaisuushorisonttien kieltämisestä sulkemalla tiedostamattomia virtauksia.

- Siinä, missä molaarisuus rakensi modernia maskuliinisuutta sulkemalla virtauksia tai ohjaamalla ne fallisella politiikalla yhteen ainoaan pääuomaan ja hierarkiasoimalla identiteettejä, on molekulaarisuus myöhäismodernille ominaista moninaisuutta, halujen sommitelmia, inklusiivisia konjunktioita.

- Myöhäismodernille kontrolliyhteiskunnalle on ominaista molekulaarisuus, mistä on seurannut moraalinen paniikki ja diskurssi maskuliinisuuden kriisistä, joidenkin miesten epätoivoinen pyrkimys rakentaa itselleen minäproteesia esimerkiksi oikeistoradikalismilla ja internet-yhteisöllisyydellä.

Performatiivinen sukupuoli- ja politiikkakäsitys

- Roman-Lagerspetz kirjoittaa Butlerin poliittisessa ajattelussa olevan keskeistä Hegelin teoksessa Phänomenlogie des Geistes esittämä perusajatus, jonka mukaan Toinen on subjektin perustava elementti, joka tulisi ottaa huomioon, jotta kykenisimme tuntemaan itsemme ja maailman tyydyttävällä tavalla todeten, että ”[n]äistä lähtökohdista Butlerin performatiivisuuden politiikka näyttäytyy teoriana vastavuoroisen tunnustuksen mahdollisuudesta” (Roman-Lagerspetz 2010, 14). Performatiivinen sukupuoli- ja politiikkakäsitys perustuu kamppailulle tunnustuksesta ja sen eettisenä lähtökohtana on Toisen tukahduttamisen lopettaminen. Mutta paradoksaalisesti samaan aikaan subjektiviteettien tunnustaminen ja ymmärretyksi tuleminen koetaan identiteettiä kahlitsevaksi. Kojèvelaisesta Hegel-tulkinnasta nouseva poststrukturalistinen politiikka onkin tuomittu Roman-Lagerspetzin mielestä ikuisen tarkkailijan asemaan, koska poliittisen merkityksellisen tunnustamisen lähtökohta pitäisi olla tietoisuus itsestä ja Toisesta partikulaarisina olentoina, abstrakti tunnustus tai yleinen maailmansyleily eivät riitä.

Nomadinen feminismi ja sukupuoliero

- Teresa de Lauretiksen mukaan nainen ymmärrettynä eroksi tekee erinomaisen vaikeaksi jäsentää naisten välisiä eroja, koska jos nainen on ero, niin silloin naisten väliset erot olisivat näennäisiä tai ainoastaan tuon etuoikeutetun eron variaatioita.

- Sukupuolieroa korostavassa feminismin teoriassa sukupuoliero koetaan enemmän tai vähemmän kantilaisittain transsendentaalina tietoisuuden kategoriana, jonka miehinen diskurssi on pyrkinyt feminiinisyyden pelossaan kieltämään tai tukahduttamaan, koska maskuliininen on kadottanut yhteytensä aistimellisuuteen.

- Poliittiseksi strategiaksi Irigaray valitsee mimeettisen leikin, position ottamisen, johon patriarkaatti on vuosisatojen ajan sijoittanut ”naisellisen”. Toistamalla itseään miehisen diskurssin sisällä sen ideoille uskollisena, mutta kuitenkin kieltäytymällä tyhjentymästä niihin, nainen voi osoittaa aukkoja, joissa naisen tukahduttaminen tapahtuu paljastaen sen heijastuspinnat. (Irigaray 1985, 71–72.) Braidottin mielestä kyse on kuitenkin taktisesta mimesiksestä, joka pyrkii tuottamaan eron.

- Nomadisessa ajattelussa halu on jotain välitöntä, positiivista ja tuottavaa eikä puutetta kuten lacanilaisessa psykoanalyysissä oletetaan. Toiseksi deleuzelaisuudessa lähdetään siitä, että subjektilla ei ole yhtä yhtenäistä olemusta. Subjektius on kooste virtauksista, liikkeitä ja energioita ja kykyä; se on jatkuvaa ja välitöntä vahvistamista tai neuvottelua, jossa ruumiillisuus on vähittäisen tulemisen prosessi.

- Irigaray menee dialektisen metodin toiselle puolelle ajatellessaan, että kyse ei ole niinkään siitä, että nainen on representoimatta vaan että nainen pysyy representoimattomana nykyisessä fallogosentrisessä järjestyksessä, jossa maskuliininen edustaa universaalia. Braidottin mielestä Irigaray avasi uuden luvun feministisessä teoriassa ja politiikassa huomauttaessaan, että miesten ja naisten historiat ja faktuaalinen maailmassa oleminen ovat asymmetrisiä keskenään.

- Feministisen epistemologisen konsensuksen saavuttaminen on Braidottille myös poliittisen konsensuksen saavuttamista. Feministinen cogito-kartesiolaisen cogiton mimeettinen leikki edellyttää erojen tunnustamista. Kriittisesti arvioituna Braidottin poliittinen teoria kaatuu tai on toimiva – sitä on arvioitava – suhteessa siihen, mitä ja minkälaisia tuloksia mimeettinen leikki käytännössä saamaan aikaan. Näin ollen kyse on poliittisesta ontologiasta sanan varsinaisessa merkityksessä; erojen ontologisoinnista. Braidottille metafysiikka ei ole kirosana, vaan päinvastoin sukupuolieron etiikkaan kuuluu elimellisenä osana uuden metafysiikan luominen ja ajattelu, eräänlaisena pakopaikkana, ja näin ylitsevuotavaan nihilismiin ja maskuliinisuuden kriisiin vastaaminen.

Psykoanalyyttinen diskurssi ja kriittinen miestutkimus

- Braidotti muistuttaa, että Irigaraylle fallos on niin ikään imaginaarinen entiteetti, mutta se ei ole peniksestä irrotettavissa: se toimii symbolisessa järjestyksessä erottamalla subjektin äidin ruumiista ja tekemällä mahdolliseksi sosiaalisen kanssakäymisen myöhemmässä elämässä. Siinä, missä Butlerille äidistä erottautuminen, heteroseksuaalisen imperatiivin realisoituminen ja homoseksuaalisen perustavanlaatuisen menetys ovat yhtäaikainen ilmiö ja sidoksissa toisiinsa, Braidottille nämä ovat erillisiä tapahtumia, joista oleellisin sukupuolieron muodostumiselle – ja uudelleen arvioinnille – on ensisijaisen rakkauden kohteen menetys eli äidin ruumiista erottautuminen. Se on feministiselle subjektiviteetille sekä uhka että mahdollisuus.

- Sen sijaan niitä harvoja kohtia, joissa Butler käsittelee maskuliinisuutta, on teoksessa
The Psychic Life of Power esittely näkemys, että heteroseksuaalinen mieheys rakentuu tiedostamattomalle väitteelle: ”En ole milloinkaan rakastanut miestä enkä siten koskaan menettänyt häntä” (Butler 1997b, 139–140). Kohta kietoutuu heteromelankolian käsitteen ympärille, jolla Butler käyttää käsitettä heteroseksuaalinen melankolia kuvaamaan vallitsevaa tilannetta, jossa minä voi ottaa ymmärrettävän muodon vain kieltämällä osan itsestään. Freudilla lapsen halun ensimmäinen kiinnittymisen kohde on jompikumpi vanhemmista, mutta kulttuurissa vallitsevasta insestikiellosta johtuen lapsi kuitenkin joutuu luopumaan primaarinarsismista, ja minä alkaa muodostua. Butlerin mielestä kuitenkin insestikieltoa edeltää ja edellyttää kielto homoseksuaalisuuteen: ennen oidipuskompleksia lapsen on täytynyt jo kieltää rakkaus samaan sukupuolta kohtaan. Psykoanalyyttisessä teoriassa halun kohteen täytyy olla eri kuin identifikaation kohde. Butlerille sukupuoli muodostuu itsensä kieltämisestä ja siitä, että tuota kieltoa ei saa surra vaan se sisäistetään. Sukupuoli on nimenomaan yhteiskunnan yliminän kautta tuottaman heteromelankolian performointia osana Toisen diskurssia.

Yhteenveto

Jiri Nieminen paljasti joskus kommettiosastolla, että hän ei ymmärrä paljon mitään markkina-arvoteoriasta. Olemme tasoissa, koska minä en ymmärrä paljon mitään Niemisen väitöskirjasta.

Nieminen on turhan vaatimaton kuvatessaan väitöskirjan laatua sanoilla "kokonaisuus jäi keskinkertaiseksi". Kuten me kaikki tiedämme, hyvän väitöskirjan salaisuus piilee vaikeissa lauserakenteissa ja ylenpalttisissa sivistyssanoissa.

Väitöskirja, jonka tekijä osaa käyttää ilmaisuja heteromelankolia, homososiaalisuus, molaarisuus, inklusiivinen konjunktio, fallinen politiikka, mimeettinen leikki ja heteroseksuaalisen imperatiivin realisoituminen, ei voi olla kovin huono.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

12Suosittele

12 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (46 kommenttia)

Markku Nieminen

hahhaaa, jos tuolla ei suojatyöpaikkaa koko loppuelämaksi Huppu Tutkiana järjesty niin vähänx on epistä :)

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Siis just noin mie oon jo pitkään ajatellut, mutta en oo osannut pukea mietteitäni sanoiksi.

Tapio Ahti

Profeminismiiin tuntuu kuuluvan oman sukupuolen halveksiminen. Nyt kun Niemisellä on freudilainen käsiteapparaatti hallussa ja tutkimuskohde lähelllä, hän voisi analysoida sen syntyä varhaislapsuudessa.

Sakari Pulkkinen

Voisin mennäkin tuohon väitöstilaisuuteen.

Esteeenä menemiselle on kuitenkin se, että tuolloin olen limbona imanigaarisen järjestyksen välimaastossa. Tämä ei välttämättä liity molekulaariseen haluuni tukahduttaa aistimellisuuttani ja pyrkiä taktiseen mimesikseen. Ennemminkin kyse on imaginaarisestä entiteetistä, joka ei ole peniksestäni irrotettavissa. Myös heteromelankoolinen konjunktioni muodostaa eron virtauksissa. Kieltäydyn tietoisuuden kategoriasta ja tukahdutan haluni tyhjentyä nomadiseen ajatteluun.

Siks toisekseen; eikö toukokuussa ole lätkän MM-kisat?

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

"... ei ole peniksestäni irrotettavissa."

Outs mikä aihe! Puhuttaisko jostain muusta?

Käyttäjän Json kuva
Jani Jansson

Kerran kuulin kun kylän miehet puhu auton moottoreista. En ymmärtänyt mitään. Auton moottorit ovat siis todistetusti väärässä. Tai siis piti sanoa ironisella äänensävyllä, että ne ovat varmasti tosi hyviä ne moottorit.

Esko Matinporo

Jargonin käyttö on aivan eri asia kuin obfuskointi. Eron huomaa informaatioarvosta. Kyseisen väitöskirjan sisällön voisi tiivistää kolmannekseen poistamalla tai korvaamalla informatiivisesti tyhjän osuuden.

Käyttäjän Json kuva
Jani Jansson

En ole lukenut väitöskirjaa, joten en osaa ottaa kantaa siihen kuinka paljon sitä voisi tiivistää. Ukkojen puhetta auton moottorin äärellä olisi arvioni mukaan voinut tiivistää kolmannekseen. En tiedä oliko keskustelun kannalta oleellista puhua myös auton maalaamisesta, koska moottori oli pääosassa. Itsepähän rajauksensa tekivät. Aamun hesaria voisi tiivistää jättämällä urheilu-uutiset pois, koska eiväthän ne ole oikeastaan uutisia, mutta moni tykkää urheilusta, joten olkoon.

Esko Matinporo, miltä osin itse tiivistäisit ko. väitöskirjaa?

Käyttäjän Jukkaakula kuva
Jukka Aakula Vastaus kommenttiin #21

Uskoisin ihan vilpittömästi että väitöskirjan voisi poistaa kokonaan. Minusta tuo on kvasitiedettä.

Ihmettelen hiukan että Yliopisto hyväksyy joillain alueilla puhdasta huuhaata. Voisi jopa sanoa että niin kauan kuin esim. naistutkimusta Yliopistossa on, Yliopiston määrärahat ovat alennettavissa ilman minkäänlaista haittaa.

Matti Heikkinen

Puppugeneraattori on ollut näköjään ahkerassa käytössä. Kun ei ole oikein mitään sanottavaa, niin se onkin hyvä kätkeä mahdollisimman monimutkaisten lauserakenteiden ja sivistyssanojen viidakon taakse.

Käyttäjän Ukkram09 kuva
Markku Laitinen

Sain kyllä päivän parhaat naurut tuosta "väitöskirjasta" otetuista paloista ja jäin kyllä todella miettimään tätä kenen kustannuksella ja mitähän varten näitä tehdään?

Nämähän oli aivan kuin suoraan puppulausegeneraattorista!

Käyttäjän selavii kuva
Seppo Lavikainen

Jos pitäis arvata kenen väitöskirjasta kyseiset pätkät on, niin veikkaisin Jiri Niemisen. Osuko veikkaus etes lähelle? Tä? Mitennii tyhmä kommentti?

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Tämä teksti vaikuttaa kovasti uutiohämärävirkkilöinniltä. Mitä se on, selviää parhaiten Ollin samannimisestä pakinasta vuodelta 1938. Se löytyy kokoelmasta "Paistista päästyä". Koska kyseinen pakina ei välttämättä ole oitis käsille saatavissa, laitettakoon tähän siitä lyhyt referaatti.

Kaksi naista pyrkii pääsemään eroon hankalasta mieshenkilöstä, joka pyrkii tuppaantumaan heidän seuraansa. Uutiohämärävirkkilöinti on juuri tähän tarkoitukseen valmistettua uusinta suomenkieltä. Ote keskustelusta:

"Minä tässä vain rohkenin olla sitä mieltä, että jos pöytyri on aloittimena, niin se tuokioidaan sopuria pätivöimällä". "Kuinka? Mitenkä?" "Ettekö kuullut. Että jos epäoivelo pöytyri on keraimen aloittimena, niin se tavoimellisesti muttalehtien pätivöimällä tuokioidaan." "Minä tietysti ... En oikein ....ne naisten ompeluasiat oikeastaan." "Hih, hih. Mitä ihmettä puhutte ompelemisesta, kun kysymys on epäoivelon läsiön pätivöimisestä."

Keskustelu jatkuu hetken aikaa tähän malliin, kunnes kyseinen mieshenkilö pakenee paikalta.

Wittgensteinin mukaan ajatuksia ovat mielekkäät lauseet. Esimerkkilause "Onko enemmän identtinen kuin epätosi vai maksalaatikko?" on sen sijaan järjetön jo tavanomaisen kieliopin kannalta. Minkä ylipäänsä voi sanoa, sen voi sanoa selvästi, ja mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava.

Käyttäjän Json kuva
Jani Jansson

Uutiohämärävirkkilöinnin ja Wittgensteinin epämielekkäiden lauseiden vertaaminen ontuu.

'Pöytyri' voi ilmeisesti olla aloittimena, vaikken tiedä mikä 'pöytyri' tai 'aloitin' on. Asia ratkeaa, jos selvitä mitä nämä sanat tarkoittavat. Saattaa olla, että sanoille ei ole vastinetta lainkaan, vaan ne on keksitty kuulijan hämäämiseksi.

Epätoden sijaan Identtisen vertaaminen maksalaatikkoon taas edellyttäisi asiayhteyttä, jossa nämä ovat mielekkäitä vertailtavia. On siis selvitettävä asiayhteys, ei sanojen merkitystä. Onko kyseessä esimerkiksi epäily siitä, että identtisistä possukaksosista toisesta on tehty maksalaatikkoa ja toista kaksosista ei ehkä ole olemassakaan? On mahdollista myös että lause on väärin rakennettu, eli epämielekäs.

Käyttäjän sadek kuva
Sade Kondelin

Kiitos Henry! Olin aiempien vähäisten tietojeni perusteella pitänyt toverini Jirin väitöskirjaa todennäköisesti epämielenkiintoisena ja sijoittanut sen mielessäni prioriteettilokeroon "ehkä sitten joskus, jos ei ole muutakaan tekemistä". Kirjoituksesi pohjalta huomasin olevani väärässä ja korjasin asian - kirja on nyt lokerossa "kesäloman lukulistan kärjessä".

Muutenkin olen huomannut aika hyväksi strategiaksi tutustua sellaisiin kirjallisiin tuotoksiin, joita et arvosta. Ne osoittautuvat yleensä mielenkiintoisiksi, hyvin kirjoitetuiksi ja argumentaatioltaan vakuuttaviksi.

Susanna Kinnunen

Joko tämä on vitsikästä tai sitten tämä on pelottavaa.

Itse voisin todeta jotain tällaista:

"Virtuaalisten metodien lisääminen dynaamisesti ladattaviin kirjastoihin voi hämmentää linkkerin etsiessä turhaan luokan kryptisesti dekoroitua virtuaalitaulun symbolia ajonaikaisesti, vaikka shared objektin buildausaikana linkatut funktiot ovatkin moitteettomassa kunnossa."

Nyt kuitenkin tämä todella tarkoittaa jotakin enkä ole erityisemmin obfuskoinut, ainoastaan käyttänyt ammattislangia spesifisen ongelman kuvaamisessa.

Noista konjunktioista en olisi aivan niin varma. Ehkä kerrot mikä on konjunktio tässä yhteydessä?

Vastineeksi voin selittää, miksi pidän virtuaalitaulun dekorointia kryptisenä.

Käyttäjän Veli kuva
Veli Karimies

Ja näin hyvät naiset, herrat ja androgyynit tunnistamme hipsterin.

Sami Aario

Pitäisikö yllättyä että väitöskirjassa voi edelleen käyttää psykoanalyysin termejä niinkuin kyseessä olisi validi tieteenala.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Psykoanalyysin_kritiikki

Victor Troska

Jeps, psykoanalyysi taitaa nykyaikana kuuluakin paremmin kulttuuripuolelle kuin terveydenhuollon pariin. Filmeistä, kirjoista tai vaikkapa yhteiskunnasta on helppo kirjoittaa pseudoälykästä tekstiä vetoamalla sopivissa käänteissä Freudin mukaan..

Victor Troska

Luin Tampereen Yliopiston sivulla olevan lyhyen koosteen siitä, mistä väitöskirjassa on kyse.

Jäin miettimään, onko oikeasti olemassa hegemonista maskulinisuutta ja mitä sillä tarkoitetaan. Ketkä oikeasti määrittelevät maskulinisuuden ja eikö siitä kaikesta ole käytännössä olemassa erilaisia versioita.
Vastako kriittinen miestutkimus olisi keksinyt, että miehiä on moneksi ja mitenkä käytännössä ko. tutkimus on edes yrittänyt kritisoida miesten jakamista alfa- ja me muut miehiin.

Nostaahan Niemisen väitöskirja eräänlaiseksi uudeksi sankariksi Stubbin, josta ainakin koulukaverini kertoi hänen olleen koulukiusaaja nuorena ja joka Nyky-Suomessa edustaan ns. voittajaluokkaa.

Ja vastaavasti ns. protestimiehisyys nähdään jonain, mihin profeministimiehet ei koske pitkällä tikullakaan. Tuo kuulostaa siltä, kuin Niemisen kuvaama miestutkimus on omalla tekstillään luomassa uutta hegemonista mieskuvaa, missä tietty miehisyys nähdään toivottuna ja tavoiteltava tai toisenlainen miehisyys vähemmän miehenä.

Minusta on hieman ihmeellistä, että väitöskirjan otsikon mukaan hegemonisuus on vaihtunut moninaisuuteen, mutta käytännössä väitöskirja kuitenkin nostaa esille uuden ideaalin mieskuvan, joka sattumoisin edustaa yhteiskunnan kapeata yläluokkaa. Kirjahan on kuin suoraan Austenin kirjoista, missä rahvas on juoppoja pelureita ja aatelismaiden korkotuloilla elävät idealisoituja aviopuolisoja. Tuo kaikki vain kuorrutettuna älykkäältä kuulostavilla termeillä.

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Jos homososiaalisuus on sinulle vieras termi, huolestun kyllä hieman. Saan jo vähän vaikutelman, että kun asiakokonaisuus on liian monimutkainen analysoida aamupäivässä, keskität kritiikkisi terminologiaan joka voi kadunmiehelle olla vaikea ymmärtää.

Ei sen puoleen, etteikö selkeyteen olisi tärkeä pyrkiä. Täytyykö oikeasti kirjoittaa tällaisia hirviövirkkeitä kuin väitöskirjan kuvauksessa:

    "Tutkimuksen teoreettisessa osuudessa esitetään, että kriittinen miestutkimus on mahdollistunut valtio-opillisessa ajattelussa 2000-luvulla kahdesta syystä: (1) elinkeinorakenteen muutoksen myötä eli siirtymästä teolliseen tuotantoon perustuvasta kuriyhteiskunnasta jälkiteolliseen palveluihin ja informaatioteknologiaan perustuvaan kontrolliyhteiskuntaan, mikä ideologisessa ylärakenteessa ilmenee sukupuolieron ja -järjestyksen uudelleenneuvotteluna, hegemonisen maskuliinisuuden murtumana ja miesten moneutena, (2) koska feministinen liike ja naistutkimus ovat tehneet mahdolliseksi miehen ymmärtämisen sukupuolena luoden sellaista käsitteistöä, jolla miesten ja maskuliinisuuksien tutkiminen on tullut mahdolliseksi, asettaa ne diskurssiin ja objektivoida tiedon kohteeksi."

Viimeinen lause menee täysin ohi - taitaa johtua jostain kielioppivirheestä.

Victor Troska

Homososiaalisuus on sikäli metka termi, että se viittaa pohjimmiltaan samaa sukupuolta olevien kaveruus- ja ystävyyssuhteisiin. Toisaalta eräät ovat halunneet käsittää sen eräänlaisena jatkumona ystävyyden, feminismin ja lesbouden välillä ja toisaalta kuvailla sillä sitä miesten keskinäistä yhteydenpitoa, joka ylläpitää "patriarkaalisia" rakenteita.

Kun lukee tekstejä, missä homososiaalisuus mainitaan, niin usein jää miettimään, että mitäs kirjoittaja sillä oikeastaan tarkoittaa elikkä pitääkö se lukea niinkuin se on vaiko yrittää jotenkin ylitulkita.

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Joskus vielä julkaistaan "Talvisodan ihme homososiaalisuuden ilmentymänä" kirjoitus.

Markku Ollikainen

Kun ns. tieteen tekeminen menee tekemiseksi syntyy blogissa kuvaillun kaltaista tekstiä. Joku muu on saanut jossakin aikaan raaka-aineita tähän tohtorin hattuja haluvien puppugeneraattoriin.

Tätä prosessia kutsutaan joskus "tieteelliseen tutkimukseen perustuvaksi kehitykseksi". Näitä "kehittyvän" tieteen taustatarinoita ja "tutkimuksia" ei kuitenkaan tarkisteta riittävässä määrin. Viimeiseksi laadittu yhteenveto aikaisemmista papereista saattaa olla entisen ruotsalaisen sanonnan mukaan tårta på tårta.

Laajaan sanavarastoon perustuva sanallinen akrobatia navanalusaiheista kuuluu nykyajan huuhaan muotoihin. Aikanaan tätä kutsuttiin sanaseppojen harrastamaksi epätieteeksi, sofismiksi.

Olisi kiva joskus kuulla tämän tiedesirkuksen komeiden seremonioiden keskellä se lapsen ääni yleisöstä: keisarilla ei ole vaatteita.

Esko Matinporo

Pistetään vielä tähän pääviestiketjuun: väitöskirjan teksti ei ole vaikeaselkoista alasanastoa eli jargonia, vaan se on obfuskoitua kansankieltä. Siksi sitä ei voi verrata vaikkapa matematiikan väitöskirjaan, joka on oikeasti mahdoton ymmärtää tavalliselle tallaajalle. Tämän väitöskirjan jokaisen lauseen voisi kirjoittaa yleiskielellä jos niin haluaisi.

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Toisaalta yhteiskuntatieteissä on esitetty, että on tarkoituksellista käyttää kansankielestä poikkeavia käsitteitä tahallisesti, jotta teorian käsitteitä ei sekoitettaisi arkikielen käsitteisiin.

Käyttäjän JohannesVirtanen1 kuva
Johannes Virtanen

No nyt ollaan akateemisen kirjoittamisen ytimessä. Kapulakieliset puppulauseet ovat varsinkin humanistisilla aloilla enemmän sääntö kuin poikkeus. Jopa oppikirjoissa harrastetaan tätä kirjoitustyyliä.

Keijo Koponen

Heteromelankolinaa ja homososialismia?

Olen elänyt niin kauan Suomen ulkopuolella, että en ymmärrä enää suomea. Jos muutan joskus takaisin, niin täytyy mennä kielikurssille mamujen kanssa.

Markku Nieminen

Turhamaistereiksi valmistuvista ilmeisesti yli puolet jää suoraan työttömiksi ja yliopistot kannustavat "verkostoitumiseen" siis siihen että oikeamielisten oikeita ajatuksia toistellaan papukaijoina jossain ringissä suojatyöpaikan toivossa. Tämä jos mikä on sitä todellista akateemisuutta lol.

Hei työtön hum.maisteri, mitäs luulet löytyykö sulle enää koskaan sitä omaa kk palkattua tuolia mihin pieriä? mää voin kertoa että toverit ja harmaat = viherkommarit pitävät omista pierualustoistaan tiukasti kiinni ja rahat ovat loppu joten tämän pohtimiseen voit käyttää älyäsi..

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Jos Freudin perusteet hallitsee, niin tarvitsee lukea vain Lacania ja Irigarayta niin ymmärtää lähes kaiken nykyfeministien vaikeimmistakin kirjoituksita. Ei se niin suuri vaiva ole. Samalla voi pintapuolisesti perustua kielitieteen perusteisiin, kun Saussuren merkitsijän ajatus pitää ymmärtää, jotta näissä teorioissa pysyy kärryillä. Lacanin jaottelu symboliseen, imaginääriseen ja todelliseen on myös käyttökelpoinen väline hahmottaa ihmisen henkistä toimintaa. Aloittaa voi vaikka lukemalla Slavoj Žižekin kirjan "How to read Lacan". Slavoj Žižek on tämä partasuinen voimakkaalla balkanin aksentilla englantia ääntävä elokuvateorioistaan tunnettu professori, jota pidetään myös uuden vasemmiston johtavana ideologina.
http://youtu.be/Id9XiBzw-50

Tosin pitää muistaa, että psykoanalyysi on psykologiaa, ja psykologia on eri tiede kuin yhteiskuntatieteet. Hyvä periaaten yhteiskuntatieteissä on selittää sosiaalista sosiaalisella. Kun sosiaalista aletaan selittämään psykologisella, eli psykoanalyysilla, niin metsään mennään 99 % varmuudella, vaikka psykoanalyyttisen tekstin luonteesta johtuen teoria saa emotionaalisen sisällön, joka voi hetken vaikuttaa oikealta ja vakuuttavalta, koska se herättää meissä voimakkaita tunteita. Kysessä on kuitenkin ns. "puppugeneraattori", eli tuotetaan kiinnostavalta kuullostavaa puhetta, joka kuitenkin on "psykopuhekuplia".

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Itselläni tuo psykoanalyysin ymmärrys on jäänyt aika puolitiehen, satunnaisista yrityksistä huolimatta. Tästä on jo kauan sitten herännyt vahva epäilys, että vika onkin siinä, että se on joistain ehkä relevanteista oivalluksistaan huolimatta pohjimmiltaan täyttä puppua, jota ei voikaan oikeasti ymmärtää.

Joo, varmastikin on niin, että sosiaalinen toiminta on psyykkisen toiminnan funktio ja selittäjä, eikä toisinpäin. Perusvirheenä taitaa olla psyykkisen "itsen" hoivaamisen tärkeyden ottaminen kaiken (psykoanalyyttisen) psykologian ja siihen pohjautuvien yhteiskuntatieteiden pohjaksi.

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Tuli mieleen, että Jiri Niemisen väitöstilaisuus on 17.5 Helsingissä, niin sen yhteydessä voisi järjestää pienimuotoisen bloggaajien tapaamisen.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Mistä tässä blogimerkinnässä on kyse?

No, tästä : - "Hyökkäys yhteiskunnan feminisoitumista ja siihen liittyviä ilmiöitä kuten suomalaisen yhteiskunnan moninaistumista vastaan näyttää tarjoavan kanavan ”miehiselle protestille”

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

Laasanen kirjoittaa:

"Olemme tasoissa, koska minä en ymmärrä paljon mitään Niemisen väitöskirjasta."

Pamiset jostain markkina-arvo-teoriasta ja siitä, miten miestä pyöritetään seksuaalisella vallalla, mutta et tiedä mihin viittaa sana _Freikorps_, etkä tunne Klaus Theweleitin tutkimuksia sotienvälisen ajan saksalaisista oikeistoradikaaleista vapaajoukoista?

Siis ei jumalauta, Laasanen. Etkö lukenut Korkeajännityksiä lapsena niin kuin me muut normaalit miehet?

Victor Troska

Hetkinen, eikös Korkkarit kuvaa toisen maailmansodan tapahtumia eikä aikaa joka vallitsi ensimmäisen ja toisen maailmansodan välissä. Osa Freikorpseista liittyi wikipedian mukaan natsiliikkeeseen, mutta ei välttämättä kaikki.
Itselläni on kotona saksankielen opas Korkkareiden lukijoille, mutta en yhtäkkiä muista, että siinä olisi mainittu Freikorpsit.

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

Viittasin tietysti siihen, että useimmat meistä muista saivat Korkeajännityksistä inspiraation tutustua paremminkin 1900-luvun alkupuoliskon sotahistoriaan ja etenkin Saksan silloisiin vaiheisiin.

Laasanen tekee poikkeuksen, ehkä hän lueskeli jotain muita sarjakuvia.

Käyttäjän jarmokanerva kuva
Jarmo Kanerva

Uskon, että Nieminen pääsee vielä pitkälle. Juuri tällaista tutkimusta rahoitetaan runsaasti ja tarvitaan aina valtioneuvostoa myöden. Harvalla on mitään vastaan sanomista ja kritiikkiä kirjoitettuun tekstiin. Tällaisellä tekstillä on monipuolista käyttöä perustelemaan monia erilaisia päätöksiä ja prosesseja puolesta ja vastaan. Tekstiähän voidaan monitulkita monitarpeellisesti.

Monesti käsitteellistä ja mielipiteisiin perustuvaa epäeksaktia tiedettä ( kuten psykologia) joutuu perustelemaan viittaamalla alalle yleisesti ikoneiksi nimettyihin auktoriteettien teoksiin. Muuta tukijalkaa kun usein ei ole näillä aloilla. Ja epäeksaktia tiedettä on hyvin vaikea vasta-argumentoida, varsinkin jos teksti on hyvin vaikeaselkoista.

Rahvaat voivat olla ihmeissään käytetystä väitöskirjoille tyypillisestä verbaaliakrobatiasta, mutta on huomioitava, että väitöskirjassahan mitataan myös oppineisuutta kirjoittaa monimutkaisia lauseita ja käsitellä kompleksisia käsitteitä tasolla, joka kohoaisi kohderyhmän yläpuolelle tai ainakin tarvittavalle tasolle, ja monessa tapauksessa joudutaan imaginääriselle tasolle svääreihin ajatusrakennelmien varaan pois reaalimaailman käsitteistöstä ja kompetenssia vahvistaa, jos pystyy esittämään jotain ennennäkemätöntä, ja on huomionarvoista muistaa, että tavoitteena on myös tehdä kirjallinen teos, jonka asioita on vaikea vasta-argumentoida ja kiistää ja näissä asioissa on onnistuttu hyvin ja onhan hyvänä keinona tehdä niin pitkiä ja monimutkaisia lauseita, että niitä on vaikea käsittää heti ja on pakko palata takaisinpäin.

Tällaiseen saa omaa vakuuttavuutta esimerkiksi miettimällä ikoneiksi muodostuneiden toimijoiden toimia. Voi viitata ja pohtia Baruch Spinozan ajattelun vaikutusta poststrukturalistiseen feministiseen politiikan teoriaan, ennen kaikkea Judith Butlerin ja Rosi Braidottin ajatteluun ja vaikutusta yllä olevaan tekstiin. Mietin myös mitä seurauksia tutkimukselle olisi sillä, että hegeliläisestä identiteettipolitiikasta siirryttäisiin deleuze-nietzscheläiseen affirmatiiviseen politiikkakäsitykseen.

Timo Härtsi

Voisiko joku selventää mihin näitä tutkimuksia ihan aikuisten oikeasti tarvitaan ? Kysymys on luultavasti todella typerä, mutta kuhan nyt kysäsen.

Käyttäjän paulisumanen kuva
Pauli Sumanen

Oma, luultavasti myös typerä vastaus: Tällaisia tutkimuksia tarvitaan siihen, että valtiofeministit pystyvät osoittamaan, että kaikki miehiä "mollaavat" tutkimukset eivät ole naisten tekemiä, vaan että pätevät tutkijamiehetkin kannattavat heidän oppejaan.

Jiri Nieminen on esimerkiksi Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan (TANE) käyttämä asiantuntija. ( http://jirinieminen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/13083...) .

Timo Härtsi

Eli kyseisten tutkimusten tarpeellisuutta on siis turha kyseenalaistaa. Ovat yhtä tärkeitä kuin puhdas vesi ihmiselle.

Tässäkin maassa olisi tarvetta Karl Pilkingtonin lanseerammalle Bullshit miehelle. Eli joka kerta, kun jossain jauhetaan pelkkää shaissea pärähtää Bullshit mies paikalle.

http://www.youtube.com/watch?v=1lRIQGU2RRk

Karl Pilkington - Bullshit Man

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

"Sukupuolentutkimuksen asiantuntemusta tarvitaan monilla eri työelämän alueilla julkishallinnosta mediaan"

Siitä on apua esimerkiksi lähisuhdeväkivallan vastaisessa työssä (lähisuhdeväkivalta on selkeästi sukupuolittunutta väkivaltaa), varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen kehittämisessä, työelämän pelisääntöjen tasa-arvoistamisessa, asiakaskeskeisen työn tehostamisessa (erityisesti SOTEssa), jne...

Timo Härtsi

"lähisuhdeväkivalta on selkeästi sukupuolittunutta väkivaltaa"

Ajattelin aluksi, että en jaksa edes kommentoida. Mutta kun tämä myytti tai miksi sitä nyt voisi kutsua tuntuu elävän sitkeästi tässäkin maassa, niin laitetaanpa pari juttua. Jokainen tehkööt sitten omat johtopäätökset kuinka sukupuolittunutta väkivalta on.

Heunin eli Euroopan kriminaalipolitiikan instituutin tutkimuksen mukaan luvut ovat suunnilleen samat molemmilla sukupuolilla. Kumpikin hakkaa parisuhteessa suunnilleen yhtä paljon.

"Lapsiaan pahoinpitelevät alkoholistiäidit yhä suurempi ongelma"

http://yle.fi/uutiset/lapsiaan_pahoinpitelevat_alk...

Törkeä perheväkivalta kohdistuu miehiin naisia useammin

http://yle.fi/uutiset/torkea_perhevakivalta_kohdis...

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen Vastaus kommenttiin #52

Tuo tutkimus vahvistaa sukupuolistuneen väkivallan teoriaa - väkivallan kokeminen, sen seuraamukset ja myös väkivaltaa ihmissuhteiden hallitsemiseksi käyttäminen ovat luonteiltaan sukupuolistuneita.

Määrällisyys ei vastaa laadullisuutta.

Heuni:n tutkimusraportin esittelyosiossa tämä sukupuolistuneisuus mainitaan.

Sakari Pulkkinen

No ainaskin tuosta Niemisen sepustuksesta löytyy hyvä selitysmalli aamutunneille kestäneen baari-illan jälkeen kun muija tenttaa missä on tullut oltua:

"olin limbona imanigaarisen ja symbolisen järjestyksen välimaastossa."

Toimii... :)

Henry Laasanen

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset