Henry Laasanen Kirjoituksia miesten tasa-arvosta ja pariutumisesta

Tiede todistaa Pauli Sumasen väitteet oikeiksi

  • Tiede todistaa Pauli Sumasen väitteet oikeiksi

American Sociological Review tiedelehdessä julkaistava tutkimus Overwork and the Slow Convergence in the Gender Gap in Wages osoittaa Sumasen väitteet palkkaepätasa-arvon syystä oikeaksi: naiset tekevät vähemmän työtunteja kuin miehet ja saavat siksi vähemmän palkkaa (ansioita) kuin miehet.

Tutkimuksen mukaan miehet tekevät enemmän ylitöitä kuin naiset, mikä selittää 10 prosenttia palkkaepätasa-arvosta.

Yli 50 tunnin työviikkoa teki 19 prosenttia miehistä, naisista vain 7 prosenttia.

Suuri ero tehtyjen työtuntien määrässä selittää myös sen, miksi naisten ansiot eivät saavuta miesten ansioita, vaikka naisten koulutustaso ja inhimillinen pääoma kasvavat miehiä suuremmiksi.

Ylitöiden vaikutus ansioihin oli erityisen suuri asiantuntijatason ja johtamistason ammateissa.

Suuri ylitöiden määrä tuo miehille kahdenlaista etua:

  1. Ylityöt tuovat miehille enemmän rahaa
  2. Paljon ylitöitä tekeviä ihmisiä pidetään ahkerina ja he pääsevät helpommin etenemään yrityksen hierarkiassa. 

Ilman ylitöiden huomioimista miesten ja naisten palkkaeron ymmärtäminen on mahdotonta.

Johtopäätös

Naisten työtuntimäärää on nostettava roimasti palkkatasa-arvon saavuttamiseksi

LUE: Tutkijat löysivät syyn sille, miksi miehet tienaavat enemmän kuin naiset

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (36 kommenttia)

Jonas Hellgren

Työelämässä olevista naisista suurin osa on julkisella sektorilla puuhailemassa erilaisissa hallintopuolen viroissa, lähinnä juomassa kahvia ja juoruilemassa toisistaan selän takana.
Jos naisten tuntimäärää nostetaan niin seurauksena on ainoastaan julkisen sektorin menojen paisuminen, kahvin kulutuksen kasvu ja Pauligin osakkeiden nousu.

Käyttäjän MikaSalmi kuva
Mika Salmi

"Jos naisten tuntimäärää nostetaan niin seurauksena on ainoastaan julkisen sektorin menojen paisuminen..."

Kuulostaa pelottavan tutulta.

Toisaalta kotitöistä naisille maksettua palkkaa ei edes lasketa "naisten euroon"? Miksi valtio ei puutu perheen sisäiseen varainsiirtoon, kun se puuttuu kaikeen muuhunkin?

En tiedä pitäisikö 20% ero ihmisryhmien välillä saada näin paljon huomiota; kun tuloerot ovat isoja muutenkin. Liberaalille se ei pitäisi olla ongelma, mutta kansankotia ajatellen siinä on jokin ongelma.

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Suomen laki velvoittaa aviopuolisoita huolehtimaan toistensa taloudellisesta hyvinvoinnista. Jos aviomies antaa osan tuloistaan vaimonsa käyttöön, niin hän toteuttaa lain velvoitetta.

Tämä velvollisuus elättää aviopuoiso tulee esille myös monilla tavoin. Sosaalitukia haettaessa aviopuolisoja kohdellaan yhdessä. Jopa avopuolisoja kohdellaan niin, että oletetaan heillä olevan yhteinen talous.

Vanhemmilla ihimissä tämä tulee esiin myös siten, että sairaalamaksut lasketaan aviopuolisoiden yhteisten tulojen perusteella. Eli jos toisella aviopuolisolla on hyvä eläke, niin pienempituloisen aviopuolison hoitomaksut oavat suuremmat.

Myös perhe-eläke, eli kansankielellä leskeneläke, perustuu samanlaiseen ajattelunn.

Toisaalta meillä on suuntauksia, joissa aviopuolisojen taloudellinen itsenäisyys tunnustetaan. Opintotuki on jo osittain vapautettu puolison tuloista. Tämän vuoden alusta myös työttömyyspäiväraha vapautettiin puolioson tuloista.

Myös se, että avieron sattuessa omaisuus jaetaan aviopuolisoiden kesken, edeustaa ajatusta siitä, että aviopuolisoiden talous on yhteinen. Jos erilliset taloudet halutaan säilyttää, ja pitää avioliitto olemukseltaan rakkaussuhteena, niin täytyy sopia erikseen avioehto.

Näiden avioliiton perinteiden ja lainsäädännön takana on alunperin naisten suojelu. Siksi feministitkään eivät näkyvästi aja näiden perinteiden poistamista. Pitää muistaa, että vuonna 1967 kolme neljästä teollisuusmaiden aviovaimosta oli poissa työelämästä kotirouvana, täysin miehensä tulojen varassa.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Palkansaajien tehdyt työtunnit vuonna 2012, 1000 tuntia
2012 Toimialat yhteensä (00-99)

Miehet 1770569
Naiset 1610476

Ja sukupuolten välinen palkkaero määritellään edelleen ansiotasoindeksistä säännöllisen (kokoaikatyön) työajan keskikuukausiansioiden erona => työaikaero ei ole määräävin palkkaeroa selittävä muuttuja.

Yhdysvalloissa "naisen dollari" on 77 centtiä :

http://www.forbes.com/sites/meghancasserly/2013/09...

Käyttäjän paulisumanen kuva
Pauli Sumanen

Kaikki työaikatutkijat tietävät, että käyttämäsi työvoimatutkimuksen puhelinhaastattelu tuottaa pelkkää sontaa miesten ja naisten työajoista. Eikä vuosi 2012 ollut mielestäni mikään sellainen vuosi, mihin taloudellisesti ajatellen pitäisi tähdätä. Miesten työtunnit olivat silloin alhaalla lamasta johtuen. Julkisen sektorin naisten ja miesten työtunteihin lama ei vaikuta. Kuntasektorilla on 80 % naisia. Älä käytä lamavuosien tietoja, jos et halua meille pysyvää lamaa.

Vertailun vuoksi: Ajankäyttötutkimus vuodelta 1999-2000 antaa otoksen miehille keskiarvoksi 39,09 tuntia viikossa ja naisille 33,06 tuntia viikossa. Eli miehet tekevät 18,6 % enemmän töitä. Oman tutkimukseni mukaan ajankäyttöaineiston erosta puolet tulee ylitöistä ja toinen puoli siitä, että naisilla on lyhyempi työehtosopimuksen mukainen työviikko, pidemmät lomat ja enemmän palkallisia sairas- ja vanhempainvapaapoissaoloja.

Jos Tilastokeskus tunnustaisi ne ylityöt, jotka sisältyvät kiinteään kuukausipalkkaan Työaikalain 39 § mukaisesti, Tilastokeskuksen laskema ero ansioissa supistuisi heti 6-7 prosenttiyksikköä. Mutta Tilastokeskuksessa ei ole sellaista palkkausmuotoa kuin "kokonaistyöajan kiinteä kuukausipalkka". Siksi Tilastokeskus on ihan hunnigolla palkka-asioissa.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Ajankäyttötutkimuksessa ei erotella palkansaajia työllisistä ja vertailun vuoksi mies- ja naispalkansaajien tekemät työtunnit vuodesta 2006 lähtien :

miehet
2006 1 813 979
2007 1 849 107
2008 1 895 304
2009 1 710 523
2010 1 755 709
2011 1 776 580
2012 1 770 569

naiset

2006 1 593 893
2007 1 622 110
2008 1 658 276
2009 1 591 442
2010 1 602 232
2011 1 605 460
2012 1 610 476

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen Vastaus kommenttiin #7

Ja tokihan me sen tiedämme, että ansiotasoindeksiin kerätään palkkatietoja suoraan työnantajilta-

http://www.stat.fi/til/ati/meta.html

Käyttäjän paulisumanen kuva
Pauli Sumanen Vastaus kommenttiin #7

Sanot: "Ajankäyttötutkimuksessa ei erotella palkansaajia työllisistä".
Tuo on täyttä puppua. Ajankäyttötutkimuksessa erotellaan viisi ryhmää: 1. Maatalousyrittäjät. 2. Muut yrittäjät. 2. Ylemmät toimihenkilöt. 4. Alemmat toimihenkilöt. 5. Työntekijät. Kolme viimeksi mainittua on mielestäni yhteensä ryhmä: "Palkansaajat".

Ja tuo luettelosi on siis työvoimatutkimuksesta, joka tehdään puhelinhaastatteluna kysyen: "Kuinka monta tuntia työskentelitte viime (tai toissa) viikolla?" Naiset unohtavat ollensa poissa töistä ja miehet unohtavat tehneensä ylitöitä. Näin ovat kansainväliset tiedelehdissä julkaissut tutkimukset osoittaneet. Kokonaisvirhe luotettaviin tutkimuksiin verrattuna on yli 5 %, joten tietoja ei voida käyttää mihinkään vakavasti otettavaan tilastointiin.

Ansiotasoindeksitilasto ei kuulu tähän juttuun mitenkään, sillä kuukauden ansiotiedoissa ei ole tehtyjä työtunteja ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että kuukausipalkat maksetaan Suomessa jo ennen kuin kuukausi on päättynyt. Nyt puhuimme tehdyistä työtunneista. Ansiotasoindeksitilastosta lasketaan miesten ja naisten välinen ansioero ilman tuntiperustaisesti maksettuja ylityökorvauksia (miehillä 2 %, naisilla 1 %). Ero ansiossa on siis 17 %, se on faktaa, mutta se ei ole tasa-arvoisesti tehty vertailu miesten ja naisten välisestä palkkaerosta, sen ymmärtävät kaikki, no ainakin melkein kaikki.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen Vastaus kommenttiin #9

Samapalkkaisuusperiaatetta pitääkin noudattaa aina työnantajakohtaisesti ja työpaikoille kuuluvatkin ne palkkavertailut, joissa huomioidaan töihin liittyvät vaativuuserot sekä työn suorittamiseen kuluva aika.

Ja Tilastokeskuksen ansiotasoindeksistä saatu sukupuolten välinen palkkaero on yleisindeksi työmarkkinoiden kuvaajana ja se on aivan linjassa EU:n suositusten ja UNECE:n määritelmien kanssa.

Työvoimatutkimus tehdään toki haastattelututkimuksena, jonka otoskoko on 12 000 henkilöä kaksi kertaa vuodessa ja ajankäyttötutkimus on myös haastattelututkimus, joka tehdään kerran kymmenessä vuodessa siten, että henkilöt pitävät tarkkaa päiväkirjaa tekemisistään kahden vuorokauden ajan.

Työvoimatutkimus on sikäli luotettavampi, että siitä muodostuu nopeasti aikasarjoja, joiden vaihtelussa ei ole havaittu olennaisia eroja - väite siitä, että miehet ja naiset vastaisivat säännönmukaisesti työvoimatutkimuksen kysymyksiin sukupuolensa mukaisesti vääristellen ("unohtavat" tehneensä jotain) kaipaa myös näyttöä.

Offensiivista kiistoa havaittavissa....

Käyttäjän paulisumanen kuva
Pauli Sumanen Vastaus kommenttiin #14

En suostu kiistelemään kanssasi, ennen kuin olet tutustunut näihin neljään työaikoja mittaaviin tutkimustuloksiin. Lisäksi kannattaa lukaista ne tutkimukset, joihin näissä viitataan.

1. Tilastokeskus 'Työajan muutokset', editor Laura Hulkko, Helsinki 2003. ISBN 952-467-175-1, Työmarkkinat 2003:8. Liite 1: Hannu Pääkkönen (Ajankäyttö- ja työvoimatutkimusten vertaulua).

2. Niemi, Iiris: Systematic Error in Behavioural Measurement: Comparing Results from Interview and Time Budget Studies. Magazine: Social Indicators Research, number 30, November 1993, Editor Alex C. Michalos, 1993 Kluwer Academic Publishers. Printed in the Netherlands

3. Tilastokeskus, 'Selvitys työaikojen tilastoinnista Suomessa ja kansainvälisesti', 2004, http://www.stat.fi/tup/julkaisut/tiedostot/isbn_95...

4. John P Robinson: The validity and reliability of diaries versus alternative time use measures (pages 33-62). Time, Goods and Well-being Edited by Juster and Stafford, Ann Arbor, University of Michigan 1985.

Kyllä näissä perustellaan yksityiskohtaisesti, että keksimäni sloganin mukaisesti: "Siinä missä naiset liioittelevat työtuntejaan, niin vastaavasti miehet piiloittelevat niitä."

Jonas Hellgren Vastaus kommenttiin #14

"Samapalkkaisuusperiaatetta pitääkin noudattaa aina työnantajakohtaisesti ja työpaikoille kuuluvatkin ne palkkavertailut, joissa huomioidaan töihin liittyvät vaativuuserot sekä työn suorittamiseen kuluva aika."

Nimenomaan. Kukaan ei ole pystynyt vielä tuomaan yhtään esimerkkiä missä samalla työnantajalla samasta työstä miehillä ja naisilla olisi eri palkka.

Jos asian saisi esittää poliittisesti epäkorrektisti niin totuus taitaa olla se että naisista (yleensä ryhmänä) yksinkertaisesti ei ole sellaisiin töihin mistä jonkun kannattaa maksaa kunnon palkkaa, paitsi julkisen sektorin byrokraatteina missä osaamisella ja tehokkuudella ei ole niin väliä.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen Vastaus kommenttiin #17

Jo se, että naiset työskentelevät matalammin palkatuissa ammateissa, tekevät keskimäärin lyhyempiä työviikkoja ja enemmän osa-aikatyötä (joka viides nainen tekee alle 35 tuntista viikkoa) sekä se, että raskaus ja lastenhoito hidastavat naisten ura- ja palkkakehitystä miehiä enemmän, riittää perusteeksi puhumisella palkkaerosta tasa-arvo-ongelmana ja naisiin kohdistuvana rakenteellisena syrjintänä.

Yksilökohtaisesta työ- ja palkkasyrjinnästä esimerkiksi perhevapailta työelämään palanneiden kohdalla on tuhansittain tilastoitavia tapauksia...

Käyttäjän paulisumanen kuva
Pauli Sumanen Vastaus kommenttiin #18

Ei ole missään todistettu tieteellisesti, että naiset työskentelevät matalammin palkatuissa ammateissa. Luultavasti siinä on näköharha, he ehkä työskentelevät vähemmän vuosityötunteja ammateissaan ja saavat sen vuoksi vähemmän vuosiansioita. Älä sekoita ansio- ja palkkavertailua keskenäänn.

Et sitten taida ymmärtää sitäkään, että miesten 20 % korkeammat vuosityötunnit ovat merkkinä miehiin kohdistuvasta rakenteellisesta syrjinnästä, joka on perua siitä, että naiset edellyttävät miesten ansaitsevan rahaa perheelleen.

Viime vuonna tasa-arvovaltuutettu sai 75 valitusta raskauteen liittyvästä syrjinnästä, joista neljä oli lainvastaista. Sinä puhut tuhansista. Jokin tässä ei täsmää.

Käyttäjän paulisumanen kuva
Pauli Sumanen Vastaus kommenttiin #29

Jokainen täällä esittämäsi Tilastokeskuksen palkkalinkki on typeryyden huippu, koska Tilastokeskus ei erota palkkaa ja ansiota vaan pitää niitä synonyyminä.

Tilastokeskus ei julkaise yhtään tasa-arvoista palkkavertailua, koska se ei ota huomioon tehtyjen vuosityötuntien eroja.

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Otsikkossa oli "Tiede osoittaa"

Alkaa tuntua ehkä siltä, että nykyaikana ei enää tehosanalla "tiede" ole sellaista merkitystä, kuin ennen. Se alkaa kuullostaa samanlaiselta tyhjältä tehosanalta, kuin "totuus" tai "objektiivisuus".

Sanan tiede merkityskin vaihtelee eri maissa. Englanninkielisissä maissa sanalla 'science' viitataan lähinnä koviin luonnontieteisiin, fysiikkaan, kemiaan ja biologiaan. Yhteiskuntatiede kuuluu vähän eri luokkaan, josta käytetään nimitystä 'social sciences'. Yhteiskuntatieteistä kuitenkin taloustiedettä pidetään enemmän 'tieteen, science' kaltaisena, koska siinä on paljon lukuja ja kaavoja. Lisäksi yliopistoilla on tutkimusta, jota kutsutaan nimellä 'humanities', historiaa, naistutkimusta, kirjallisuustiedettä, ym.

Saksassa taas kaikki yliopistollinen tutkimus menee saman tittelin 'Wissenschaft' alle, niin kuin Suomessakin.

Muistuu mieleen, kun nuorena ollessani kesätöissä postissa, työkaverini neuvoi, että jos ihmiset eivät usko sitä, mitä haluat heille sanoa, niin sano: "AMERIKKALAINEN tutkimus osoittaa...", niin kyllä ne sitten uskovat.

Henriikka Hannula

Todellakin. Kun sosiologiksi itseään väittävä blogisti aloittaa kirjoituksen väittämällä että "tiede todistaa" jotakin - varsinkin kun kyse on yksittäisestä sosiologian alaan kuuluvasta tutkimuksesta - täytyy miettiä onko kyseinen blogisti oppinut yliopistossa paljoakaan.

Käyttäjän paulisumanen kuva
Pauli Sumanen

Tutkimus todistaa niin kauan jotakin, kunnes se todistetaan paikkaansa pitämättömäksi. Tiedemaailmassa tämäntasoiset tutkimukset on tarkastettu referee-käytännön mukaisesti, eli ne on puolueettomasti vertaisarvioitu, ja sen jälkeen ne on katsottu julkaisukelpoisiksi. Nyt kun ne ovat julkisia, muut tiedehenkilöt voivat joko osoittaa ne vääriksi tai heidän on pidettävä suunsa kiinni ja tyydyttävä viittaamaan omissa tutkimuksissaan kyseisiin tutkimuksiin. Jos samaa asiaa käsitellään muissa tutkimuksissa, myös viittaamatta jättäminen katsotaan vilpilliseksi teoksi, sillä lähdeaineistoa ei saa valita vain omalle tutkimukselle myönteisistä lähteistä.

Kyseinen tutkimus siis todistaa, että miesten ja naisten vuosityötunneissa on merkittävä ero, jota viralliset palkkavertailut eivät huomioi. Virallisista palkkavertailuista on siis puuttunut taustatekijä, joka selittää palkkaeron syytä. Minä olen tutkimuksissani vuodesta 2005 päätynyt samaan tulokseen. Suomessa miesten ja naisten tehtyjen vuosityötuntien ero selittää täysin miesten ja naisten Tilastokeskuksen palkkatiedoista laskeman palkkaeron. Amerikkalaisten tutkijoiden tutkimus siis vahvistaa minun tutkimustuloksiani, kunnes toisin osoitetaan.

Henriikka Hannula Vastaus kommenttiin #23

Kiitokset oppitunnista. Tämä oppilas ei silti vakuuttunut.

Yksittäinen tutkimus ei todista yhtään mitään, varsinkaan sosiologian tai muun humanistisiin tai yhteiskuntatieteisiin kuuluvan alan tutkimus. Ne perustuvat erilaisten lähteiden tulkintaan. Tiedän kyllä mitä on vertaisarviointi. Referee-käytännöllä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä tutkimustuloksen oikeellisuuden kanssa, sillä sen varmistaa että tutkimus on tehty ko. tieteen metodologian puitteissa ja että lähteistöstä tehdyt tulkinnat ovat joten kuten järkeviä ja johdonmukaisia. Muiden "tiedehenkilöiden" (mitä tällä sitten tarkoitatkin), ensisijainen tehtävä ei ole osoittaa muiden tutkimustuloksia vääräksi, vaan tehdä omaa tutkimusta.

Ja viittaamatta jättämisestä. Luonnollisesti tutkijan, toimi hän millä alalla tahansa, tulee toimia tutkijan etiikan mukaisesti - sitä kai en ole missään vaiheessa kiistänyt tai koko asiaan edes millään tavalla viitannut. Huomautetaan nyt kuitenkin, että vaikka Laasasen blogikirjoitukset eivät tietenkään ole tieteellistä tekstiä, mielestäni erittäin kaukana siitä, hänkin aika tarkasti valikoi millaisia lähteitä tässä blogissa esille nostaa.

Lisäksi en oikeastaan koko kommentissani puuttunut tämän tutkimuksen tuloksiin millään tavalla. Kritiikkini kärki oli typerässä sanavalinnassa "tiede osoittaa ... oikeaksi." Tosin on huomautettava, että Laasanen ei kerro, ottaako ko. tutkimus huomioon suuremman yhteiskunnallisen kontekstin vai toteaako vain, että naisilla on vuosittain vähemmän työtunteja kuin miehillä. Jälkimmäisessä tapauksessa tutkimustulos ei liene kovin vallankumouksellinen, mutta antaa toki Laasaselle taas hyvän syyn ruikuttaa naisista, feminismistä ja miesten vaikeuksista.

Käyttäjän paulisumanen kuva
Pauli Sumanen Vastaus kommenttiin #24

Sanot: "Muiden "tiedehenkilöiden" (mitä tällä sitten tarkoitatkin), ensisijainen tehtävä ei ole osoittaa muiden tutkimustuloksia vääräksi, vaan tehdä omaa tutkimusta."

Ei se varmaan ensisijainen ole, mutta yksi tärkeimmistä. Tieteen avoimuus tarkoittaa sitä, että tiedemaailmassa väite on oikea, jos sitä ei osoiteta vääräksi. Silloin kun minä olin yliopistomaailmassa, tieteellisten ansioiden eräs keräyskohde oli osoittaa virheitä muiden tutkimuksissa. Niistä sai miltei yhtä paljon mainetta kuin alkuperäisen tutkimuksen tekijäkin. Ja joskus muiden tekemien virheiden korjaamisesta saadut "pisteet" olivat ratkaisevia oppituolia täytettäessä.

Onko tiedemaailma muuttunut? Eikö kukaan ole kiinnostunut korjaamaan virheellisiä tutkimuksia? Siltä se vähän vaikuttaa, kun täysin virhellisiä väitöskirjoja läpäisee seulan. Niin kuin totesit, referee-menettely ei takaa oikeellisuutta, Suomessahan hyvä-sisko-verkosto takaa, että väitöskirjoja ja tutkimuksia tehdään tietäen, että mikä tahansa moska menee lävitse.

Henriikka Hannula Vastaus kommenttiin #25

Luulen että siinä verkostossa on yhtä lailla veljiä kuin siskojakin. Hyvä-veli verkostot eväti kuitenkaan olleet pointtini.

Sosiologia ei ymmärtääkseni ole ala, joka pyrkii antamaan objektiivisia tai absoluuttisia vastauksia mihinkään - ainakin nykyajan sosiologia kaiketi tunnustaa, ettei ihmistiteissä sellaisia ole. "Sosiologisia totuuksia" ei näin ollen ole olemassa, eikä varsinkaan mikään yksittäinen tutkimus luo mitään viimeisintä totuutta, joka pitäisi osoittaa vääräksi.

Toki muiden tutkimuksia tulee tarkastella kriittisesti ja esittää vaihtoehtoisia tulkintoja, mutta ei niiden kampittaminen mikään itseisarvo ole. Mikä on virheellinen tutkimus, jos tulkitaan yhteiskuntaa? Ok, empiiriset tosiasiat - kuten vaikka, että ilmeisesti amerikkalaiset miehet tekevät vuodessa enemmän työtunteja työpaikalla kuin amerikkalaiset naiset - ovat aika helposti osoitettavissa oikeiksi tai vääriksi. Mutta näistä tosiasioista voi tehdä useita erilaisia johtopäätöksiä, jotka eivät ole yhtä helposti verifioitavissa/falsifioitavissa.

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola Vastaus kommenttiin #26

Tutkiihan sosiologia sosiaalisia faktoja, ja näitä voidaan eri keinoin myös mitata.

Tässähän käsitellään nyt kahta sosiaalista faktaa. 1. Miehet ansiatsevat keskimäärin enemmän, kuin naiset. 2. Miehet tekevät keskimäärin enemmän työtunteja, kuin naiset.

Oikeastaan, miten tiede on muuttunut viime vuosikymmenten aikana tulee esiin siinä, että nykyisin tunnustetaan tärkeäksi tutkijan motiivi ja tutkimuksen rahoittajien motiivit. Joskus parikymmentä kolmekymmentä vuotta sitten olisi tutkitti, kuinka paljon miehet ja naiset ansaitsesvat. Joku olisi halunnut siis tietää ja rahoittaa tutkimusta siitä, onko naisten ja miesten välillä palkkaeroja. Nykyisin ajatellaan, että tutkimus tuottaa niitä tuloksia, joita halutaan tuottaa, eli ko. tapauksessa todettaisiin, että miehet ansaitsevat keskimäärin enemmän, ja tarvitaan uusi motiivi tutkia ja rahoittaa sen selvittämistä, johtuvatko nämä palkkaerot siitä, että miehet ja naiset tekevät eri määrän työtunteja. Tiedon syntyminen tästä aiheesta edellyttää siis: A, on tutkija, joka on kiinnostunut selvittämään tämän asian. B. tutkijalle myönnetään rahoitusta selvittää tämä asia.

Meidän onkin tässä kyseltävä sitä, miksi valtio tai valtion rahoittama yliopistolaitos haluaisi selvittää sen, tekevätkö miehet enemmän työtunteja, kuin naiset, ja liittyykö tämä miesten ja naisten tuloeroihin?

Victor Troska

Talouselämän artikkelin ehkä mielenkiintoisin seikka (itse ko. tutkimuksen lisäksi) oli se varovaisuus, millä asiasta uutisoitiin. Artikkeli korostaa, että kyse on tutkimuksen väitteistä eikä faktoista ja nostaa esille sen, että naiset eivät voi kotitöiden vuoksi panostaa miesten lailla uraan. Jälkimmäinen luo mielikuvan siitä, että kyse ei ole naisten vapaasta valinnasta, vaan jostain ulkoa tulevasta pakosta.

Muistaakseni takavuosina tehtiin EU:n piirissä tutkimus siitä, miten naiset suhtautuivat omaan työuraansa ja aika monessa vastauksessa tuli esille, että naisten omana haaveena on edelleen kotiäitiys. Mikä eurooppalaista syntyvyyttä ajatellen on hieman erikoista.

Pienenä sivuhuomautuksena HBL:ssä jokunen päivä sitten väitettiin tilastokeskuksen lukuihin viitaten, että naisten kokonaistyöaika (työ+kotityöt) on ohittanut miesten. Samaisessa artikkelissa muistaakseni toisaalta väitettiin, että miesten kotitöihin käyttämä aika on kasvanut, mikä kuulostaa hieman ristiriitaiselta.

Käyttäjän paulisumanen kuva
Pauli Sumanen

Naisten kokonaistyöaika on ohittanut miesten, se on faktaa. MUTTA tilasto laskee naisiksi ja miehiksi kaikki yli 15-vuotiaat, siis lapset, nuoret, lesket ja sinkut ovat mukana, yhteensä yli 30 % aineistosta. Tämän tilaston käyttö on feminististä harhautusta, kun heti perään aletaan puhua perheistä.

Parisuhteessa elävät miehet tekivät vuonna 1999 noin 8,5 tuntia enemmän yhteenlaskettua ansio- ja kotityötä kuin heidän naispuolinen kumppaninsa. (Työministeriö: Hannu Piekkola, Ajankäyttötutkimus). Uusimmasta ajankäyttötutkimusainiestosta en ole kenenkään nähnyt tehneen vastaavaa laskelmaa. Uskon eron laskeneen hieman, sillä miehillä ei enää ole töitä eivätkä he kaikkea menettämäänsä työaikaa ole korvanneet kotityöllä sillä kotityötäkin on tarjolla vain rajallinen määrä. Kotityö ei lisäänny siitä, että miehet alkavat tehdä sitä enemmän, naisten täytyy vastaavasti sitten vähentää. Pyykin voi pestä vain kerran, vaikka aikaa olisi kahteenkin pesukertaan.

Muistakin aineistoista tehdään ansio- ja kotityövertailuita, mutta kun ne ovat puhelinhaastattelututkimuksia, niihin ei voi luottaa. Naiset esimerkiksi unohtavat olleensa pois töistä ja miehet unohtavat tehneensä ylitöitä puhelinhaastattelussa. Kotityötkin ovat niin hajanaisia, että viikon päästä niistä on mahdotonta muistaa.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Naisilla on sairauspoissaoloja liki 30% enemmän kuin miehillä. Ainakin työnantajalle tulee hintaa.

Käyttäjän paulisumanen kuva
Pauli Sumanen

Ja tuo lukukin lienee alimitoitettu. Ei nimittäin ole päästy yhteisymmärrykseen, mikä on sairaspoissaoloa. Sairaspoissaolon jälkeinen kuntoutus? Onko ilman diagnoosia annettu ehkäisevä kuntoutus? Entä tyky-, vire- ym. päivät? Entä osapäivän poissaolot? Ja miten hyvin sairaspoissaolotietoihin voi luottaa? Siitähän tulee työnantajalle vain lisää kustannuksia, jos pienestäkin yhden päivän poissaolosta pitäisi alkaa raportoimaan. Pomot pitävät usein pienet poissaolot omina tietoinaan, niin saavat oman osastonsa poissaoloraportit näyttämään paremmilta. Tämä on omaa havaintoa. En muista minulle ilmoitettua lyhyttä poissaoloa raportoineeni koskaan minnekään.

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Aiheeseen liittyen: Anna Kontula puuttuu siihen epäkohtaan, että Suomesta puuttuu pienten lasten yö ja iltahoito. On vain päivähoitoa.

http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/kotimaa/308245...

Suomessa oli pitkään naisten ylityökielto, jonka vuoksi naiset eivät päässeet mm. hyväpalkkaisiin töihin paperitehtaille. Lailla haluttiin jotenkin suojella naisia. Kun sairaalat kuitenkin tarvitsivat hoitajia myös yöllä, niin sitten niille myönnettiin kylläkin erityislupa poiketa laista.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

""Tutkimuksen mukaan miehet tekevät enemmän ylitöitä kuin naiset, mikä selittää 10 prosenttia palkkaepätasa-arvosta.

Yli 50 tunnin työviikkoa teki 19 prosenttia miehistä, naisista vain 7 prosenttia.""

Jos tosiaan lasketaan ylityöt mukaan, niin palkkaerohan kasvaa entisestään (virallisesti palkkaero saadaan säännöllisen työajan ansiotasoista).

Käyttäjän paulisumanen kuva
Pauli Sumanen

Et halua ymmärtää. Ne miesten ylityöthän ovat 90 %:sti niitä, joissa palkka sisältyy kiinteään kuukausiansioon työaikalain 39 § mukaisesti. Eli näistä ylityötunneista saatava palkka on poistettava palkkavertailusta ihan niin kuin Tilastokeskus tekee tuntiperustaisesti maksetuille ylityökorvauksille. Miesten palkkasumma siis pienenee yli 15 % naisiin verrattuna. (Ylityöajan palkkahan on normaalisti yli 150 % normaalin työajan palkasta.) Vai etkö halua antaa palkkaan ylityöajan korotusta?

Ansiotasoindeksivertailu tehdään kuukauden bruttoansioista, joista vähennetään TUNTIPERUSTAISESTI maksetut ylityökorvaukset. Tilastokeskus ei tunne työaikalakia eikä Tilastokeskuksella ole omaa palkkakoodia työntekijälle, jolla ylityökorvaus sisältyy kuukausipalkkaan. Siksi nämä ylityökorvaukset ovat virheellisesti mukana Tilastokeskuksen palkkavertailussa. Näistä nyt puhutaan.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Miehet eivät tee merkittävässä määrin (miespalkansaajien enemmistö tekee normaaleja työviikkoja tai osa-aikatyötä) ylitöitä kiinteällä kuukausipalkalla, johan tuon sanoo järki, kokemus ja ay-liikkeisiin järjestäytymisastekin sen.

Sukupuolten välisellä palkkaerolla verrataan tyypillistä säännöllistä kokoaikatyötä tekevien miesten ja naisten säännöllisen työajan ansioita keskenään, ylipitkien työviikkojen tekijät ovat epätyypillisessä työsuhteessa ja mielestäni heidän pitäisi ensisijassa järjestäytyä ja vaatia työnantajiltaan työajanseurantajärjestelmää sekä työaikalain noudattamista.

"
Tilastokeskus ei tunne työaikalakia"

Mitä tämä lause tarkoittaa?

"
Ne miesten ylityöthän ovat 90 %:sti niitä, joissa palkka sisältyy kiinteään kuukausiansioon työaikalain 39 § mukaisesti. Eli näistä ylityötunneista saatava palkka on poistettava palkkavertailusta"

No eipäs, jos kyse on kiinteästä kuukausipalkasta, johon sisältyy velvoite tehdä ylitöitä tarvittaessa. Ja myös naisia toimii vastaavissa asiantuntija- tai työnjohtotehtävissä, joissa ylityötunnit kompensoidaan kuukausipalkassa ilman työajan seurantaa.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen Vastaus kommenttiin #28

Suomessa noin 10 prosenttia palkansaajista tekee yli 40-tuntista viikkoa ja noin 3/4 palkansaajista tekee säännöllistä 35...40-tunnin työviikkoa - noiden kiinteään kuukausipalkkaan sisältyvien ylityötuntien huomioiminenkaan ei vaikuta sukupuolten palkkaeroon kuin enintään prosentin kymmenyksillä.

Käyttäjän paulisumanen kuva
Pauli Sumanen Vastaus kommenttiin #30

Jospa käytämme työaikatutkijoiden hyväksymää dataa.
Sanot: "Suomessa noin 10 prosenttia palkansaajista tekee yli 40-tuntista viikkoa"

Ajankäyttötutkimusaineiston 1999-2000, joka oli siis taloudellisesti katsoen hyväksyttävästi normaali vuosi, mukaan pidempää työviikkoa kuin mikä oli määritelty työsopimuksessa viikon minimityöajaksi, teki noin 45 % palkansaajamiehistä ja noin 30 % naisista. Olen ostanut aineiston Tilastokeskuksesta ja jos osoitat, että aineisto on väärää, minullehan syntyy hyvityslaskuoikeus.

Yli 50-tuntista työviikkoa teki 15,1 % palkansaajamiehistä ja 5,1 % naisista.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen Vastaus kommenttiin #33

Jospa käytettäisiin kuitenkin ihan virallisesti saatavilla olevia tietoja :

"Palkansaajista kymmenisen prosenttia teki yli 40-tuntista työviikkoa. Ylemmät toimihenkilöt tekivät palkansaajista useimmin pitkää säännöllistä työaikaa. Heistä pitkä viikkotyöaika oli noin 18 prosentilla. Pitkä säännöllinen viikkotyöaika oli yleisin yrittäjillä ja yrittäjäperheenjäsenillä (työllisillä), joista 46 prosenttia teki yli 40-tuntista säännöllistä työaikaa. "

Sukupuolten välistä palkkaeroa nuo ylipitkää viikkoa tekevät eivät selitä lukuarvojen osalta kuin marginaalisesti, välillisesti ehkä enemmän ja suuntaa-antavasti voi toki sanoa miesten olevan työorientoituneempia.

Käyttäjän paulisumanen kuva
Pauli Sumanen Vastaus kommenttiin #34

Nyt sitten on saatavissa kaksi eri virallista tietoa Tilastokeskuksesta. Tilastokeskuksen ajankäyttötutkimusaineisto, jonka mukaan noin 40 % palkansaajista teki tutkimusviikon aikana ylitöitä ja Tilastokeskuksen työvoimatutkimus, jonka mukaan vain 10 % palkansaajista teki tutkimusviikon aikana ylitöitä.

Ne Tilastokeskuksen tutkijat, jotka ovat toimineet ajankäyttötutkimusosastolla, ovat julkaisseet kansainvälisissä julkaisuissa artikkeleita, joissa toteavat ajankäyttötutkimuksen olevan parempi tietolähde. Yksikään Tilastokeskuksen tutkija, joka toimii työvoimatutkimusosastolla ei ole tehnyt yhtään kotimaista tai kansainvälistä artikkelia, joissa olisi osoitettu, että edellä mainitut tutkijat ovat väärässä.

Minun ei tarvitse omilla tutkimuksillani edes ottaa kantaa tähän kiistaan, kumpi tutkimus on oikeassa, vaikka minulla onkin mielipide.

Käyttäjän paulisumanen kuva
Pauli Sumanen

Juho: Kysymykseesi: "Tilastokeskus ei tunne työaikalakia" Mitä tämä lause tarkoittaa?"

Vastaus on: Tilastokeskus väittää virheellisesti, että ylitöistä maksetaan erillistä tuntiperustaista korvausta muille paitsi ylimmälle johdolle.

Työaikalain 39 § taas sanoo, että ylityökorvaus voidaan sisällyttää esimiesasemassa olevan palkansaajan kiinteään kuukausipalkkaan.

Tilastokeskuksen tulkinta on väärä. Minulla oli yli 30 vuotta esimiesasemani mukaisesti sopimus, jossa minulle ei maksettu erillistä ylityökorvausta. Kuitenkin vain 3 vuotta tuosta ajasta kuuluin yrityksen ylimpään johtoon. Eli Tilastokeskus tulkitsi palkkani 27 vuotta väärin.

Ylimpään johtoon kuuluva on vain sellainen, joka "on työnantajan edustaja". Eli hän ei voi ajaa työntekijöiden etua kiistoissa, vaan toimii työnantajan etujen ajajana. Tällaisen paperin minä allekirjoitin eräässä valtion yhtiössä.

Tilastokeskuksen palkkakoodeissa ei ole koodia henkilölle, jonka kiinteä kuukausipalkka sisältää ylityökorvauksen. Siksi voidaan sanoa, ettei Tilastokeskus tunne oikeaa työelämää. Esimiestyyppisiä töitä tekee Suomessa työolotutkimuksen mukaan noin 40 % palkansaajista. Toki kaikilla heillä ei ole alaisia eikä kaikilla heillä ole työaikalain 30 § mukaista esimiessopimusta. Mutta yksityisellä sektorilla voi olla varma, että kaikkien, jotka ovat saaneet xxx-päällikkö-nimityksen, on turha huudella tuntiperustisten ylityökorvausten perään. Samoin on esimerkiksi yliopisto-opettajien.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset