Taistelu feminististä mediabiasta vastaan Saksassa

Saksalaiset professorit ja joukko akateemisia allekirjoittajia kirjoittivat avoimen kirjeen kritisoidakseen Saksan feminististä mediabiasta.

Kirjeen ydinkohdat tiivistettyinä

Saksan valtavirtamedia käsittelee sukupuolten tasa-arvoa yksisilmäisestä feministisestä näkökulmasta käsin, varsinkin käsitellessään ”naiskiintiöitä”.

Media raportoi feminististen lobbausryhmien mantroja epäkriittisesti ja kyseenalaistamatta:

  1. ”Naisten osuutta pitää lisätä”
  2. ”Tarvitsemme lisää naisia johtaja-asemiin”
  3. ”Naisten on tehtävä enemmän kuin miesten pärjätäkseen uralla”
  4. ”Naisten euro on 80 senttiä”
  5. ”Lasikatto estää naisten etenemisen”
  6. ”Vanhojen poikien verkosto estää naisten etenemisen”

Tuollaiset mantrat ovat lähes puhdasta propagandaa, mutta media ei suostu julkaisemaan kriitikoiden näkemyksiä, vaikka niitä on runsaasti tarjolla.

Feministisiä mantroja kritisoivat mielipiteet joko jätetään huomiotta tai ne tarkoituksellisesti vaiennetaan.

Sukupuolten tasa-arvon käsittely mediassa koostuu pääosin feministisestä propagandasta ja misinformaatiosta. Kaksi esimerkkiä misinformaatiosta ovat väite ”naisten euro on 80 senttiä” ja väite myyttisestä ”lasikatosta”, vaikka väitteet on osoitettu vääriksi jo kauan sitten.

Jo vuosien ajan Saksan media on propagoinut naiskiintiöiden puolesta. Kiintiöitä kannattavat mielipiteet ovat saaneet suhteettoman julkisuuden, kun taas kiintiöitä vastustavat mielipiteet ovat harvinainen poikkeus.

Toinen median paha tapa ovat hyökkäykset kaikkia niitä vastaan, jotka uskaltavat kritisoida feminististä propagandaa. Kriitikoita kuvataan ekstremisteiksi ja täysin perusteetta ”äärioikeistolaisiksi”.

Media on korvannut tervetulleen kritiikin kriitikoiden mollaamisella, mikä sotii journalismin perustavanlaatuisia sääntöjä vastaan.

Eettisen journalimin pitäisi ottaa huomioon vastakkaiset mielipiteet, perustaa julkaisupolitiikkansa objektiivisuuteen, ideologiseen neutraliteettiin ja henkilökohtaisten mielipiteiden erotttamiseen faktoista

Erilaisille mielipiteille pitäisi tarjota yhtäläinen näkyvyys mediassa. Vain erilaisten mielipiteiden tasapuolisella kilpailuasetelmalla voimme tavoittaa objektiivisen keskustelun tasa-arvopolitiikasta.

Journalistien pitäisi ”neljäntenä valtiomahtina” kyseenalaistaa valtiofeminismin valta-asema. Journalistien pitäisi sitkeästi kyseenalaistaa valtiofeministien väitteet, sen sijaan, että journalistit toimivat valtiofeministien kritiikittöminä mainosmiehinä.

Tasa-arvopolitiikan käytäntöjä ei pitäisi koskaan ottaa itsestään selvinä, vaan ne pitäisi asettaa tarkastelun alle tarjoamalla yleisölle aineksia kriittisen ja hyvin informoidun mielipiteen muodostamiseksi.

Kriittiseen journalismiin kuuluu myös journalistien pohdinnat omasta puolueellisesta positiostaan ja sen tuomista rajoitteista erilaisten mieleipiteiden julkituonnissa. 

Kun tasa-arvosta uutisoidaan, journalistit eivät kunnioita juornalismin pyhiä periaatteita.

Sama pätee Suomessa

Sama median yksisilmäisyys feministisen totuuden kritiikittömiä mainosmiehinä pätee myös Suomessa.

Media toistaa artikkeli toinen toisensa jälkeen feminististä propagandaa ”naisten eurosta” vaikka se on osoitettu vääräksi jo kauan sitten.

henrylaasanen
Sitoutumaton Jyväskylä

"Jos vaihtoehtoina ovat rikokset, itsemurha, psykoosi ja Laasanen, miksi Laasanen on niin kovin huono vaihtoehto?" (tuukkavirtaperko)

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu