Henry Laasanen Kirjoituksia miesten tasa-arvosta ja pariutumisesta

EU:n psykologisen partneriväkivallan lomake

Experiences with previous partners

There are usually both good and bad times in relationships. The following questions concern any previous partnerships you may have had. Did any of your previous partners ever:

  1. Try to keep you from seeing your friends? 
  2. Try to restrict your contact with your family of birth or relatives?
  3. Insist on knowing where you are? 
  4. Get angry if you speak with another man/woman? 
  5. Become suspicious that you were unfaithful?
  6. Prevent you from making decisions about family finances and from shopping independently?
  7. Belittled or humiliated you in front of other people? 
  8. Make threats concerning the custody of your children?
  9. Threatened to take the children away from you?

The most common forms of psychological violence involve a partner belittling or humiliating a woman
in private, insisting on knowing where she is in a way that goes beyond general concern, and getting
angry if she speaks to other men. One in four women has experienced each of these in their intimate
relationships.

One in three women (32 %) has experienced psychologically abusive behaviour by an intimate
partner, either by her current partner or a previous partner. This includes behaviour such as belittling
or humiliating the respondent in public or private; forbidding her to leave the house or locking her up;
making her watch pornographic material against her wishes; scaring or intimidating her on purpose;
and threatening her with violence or threatening to hurt someone else the respondent cares about.

Women are more likely to experience psychological abuse from their partner if he is a heavy alcohol abuser.

Recognising the potential controlling behaviour of an offender towards a victim in a case of intimate partner violence, EU  Member States are encouraged to ensure that immediate protection measures can be implemented by the police either without a request from the victim or with her consent.

SUOMENNOS TIIVISTETTYNÄ

Yllä luetellut 9 kohtaa psykologisesta partneriväkivallasta ovat tyypillisempiä naisten kuin miesten tekeminä, kuten uhkaaminen huoltajuuden menettämisestä, kavereiden tapaamisen estäminen, epäily uskottomuudesta tai vähättely muiden edessä.

Jos vastaava kysely tehtäisiin miehille, luultavasti noin 100 % parisuhteissa olleista miehistä havaittaisiin psykologisen partneriväkivallan uhreiksi.

Mikä pöyristyttävintä, raportti vaatii poliisia puuttumaan psykologiseen partneriväkivaltaan jopa ilman uhrin suostumusta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Jaha. Jos vaimo epäilee, että mies on käynyt maksullisissa naisissa, kyse onkin perheväkivallasta. Siis tarkennan vielä, vaimon väkivallasta miestä kohtaan

No, pakko uskoa kun EU näin sanoo.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

Ei kai sentään? Eikös tuo ollut pelkästään naisille tehty kysely? Tai näin ainakin voisi päätellä Laasasen tiivistelmästä. Eli väkivaltaa on se, jos mies epäilee vaimon käyneen vieraissa, mutta ei välttämättä päinvastoin.

Käyttäjän ilekahila kuva
Ilkka Kahila

Kyllä on mennyt tosi villiksi nämä EU-kyselyt.

Jos tällaisia EU:n tekemiä jotain aihetta kartoittavia maailmanennätyslaajoja kyselyjä tehdään, emmekö voisi EU:n toiminnan kustantajina velvoittaa EU:ta tiedottamaan näistä asiallisesti.

Ei siis niin, että pyritään vain repimään mahdollisimman suuria otsikoita mahdollisimman suurilla prosenttiluvuilla.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Tässä "tutkimuksessa" käytetty metodiikka ansaitsisi perusteellisemmankin analyysin. Samoin myös siitä uutisointi. Joitakin hajahuomioita.

Ensinnäkin, käsitteiden väkivalta ja seksuaalinen häirintä alaa on laajennettu niin, että käytännössä lähes mikä tahansa arkielämän vuorovaikutustilanne voidaan tulkita väkivallaksi tai seksuaaliseksi häirinnäksi. Tuskinpa löytyy yhtään ihmistä, jolle joku ei olisi joskus virnuillut tai jolta partneri ei olisi joskus kysynyt "missä sinä olet ollut". Tämän jälkeen nämä arkipäivän tilanteet on rinnastettu oikeasti vakaviin väkivallan ja häirinnän muotoihin, kuten pahoinpitelyihin tai raiskauksiin.

Kysymyksenasettelut ovat olleet niin tulkinnanvaraisia, että jos kaikki vastaajat olisivat tulkinneet ne kirjaimellisesti, ainoa oikea tulos olisi ollut, että kaikki ovat kokeneet seksuaalista häirintää ja väkivaltaa. Niinpä vastaajat ovat joutuneet käyttämään omaa asteikkoaan ja omaa tulkintaansa. Tämä tulkinta taas on hyvin henkilösidonnainen ja kulttuurisidonnainen. Myös haastattelija voi haastattelutilanteessa vaikuttaa vastauksiin paljonkin.

Tuloksissa huomiota kiinnitti myös se, että niissä maissa, Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa, joissa "tutkimuksen" mukaan esiintyy eniten seksuaalista häirintää ja väkivaltaa, vastaajien poimintatapa (ensikontakti puhelimitse) poikkesi muista maista ja vastausprosentit (19 - 38 %) olivat selvästi keskimääräistä matalampia.

Tutkimuksen mukaan Tanska on naisten kannalta Euroopan turvattomin maa ja Puola turvallisin. Tutkimuksen mukaan naisilla on Tanskassa lähes kolme kertaa suurempi todennäköisyys joutua väkivallan uhriksi kuin Puolassa. Olisi kiinnostavaa verrata noita todennäköisyyksiä esimerkiksi rikostilastojen antamaan kuvaan.

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Kyllä tutkimuksen tuloksilla ilmeisesti on todellisia perusteita taustalla. Ilmeisesti Puolassa perhekulttuuri on erilainen, ja naisten läpsimistä ja tönimistä ei pidetä niin hyväksyttävänä, kuin muissa maissa.

Perhekulttuureissa on eroja muutenkin. USA:ssa kaikki vanhemmat kurittavat lapsiaan ruumiillisesti, eli kohdistavat siis lapsiinsa väkivaltaa. Suomessa ja Ruotsissa kulttuuri on erilainen, ja täällä vain kolmannes vanhemmista kurittaa joskus lapsiaa ruumiillisesti.

Suomessakin perheväkivaltaa esiintyy todellisuudessa niin runsaasti, että joka neljännessä avioerossa tärkeänä syynä on ollut puolison väkivaltaisuus.

Victor Troska

Tämä kaikki olisi kovin houkuttelevaa nähdä perjantaikevennyksenä. Ongelma on siinä, että EU-tasolla on ihmisiä, jotka oikeasti uskovat tuohon kaikkeen ja vaativat jäsenmaiden sitoutumista lainsäädännöllisellä tasolla heidän visoihinsa sukupuolittuneesta väkivallasta.

EU-feministien maailmassa on olemassa sukupuolittunutta väkivaltaa, joka on pelkästään väkivaltaa naista kohtaan. Väkivallan käsite on erittäin laaja ja perustuu naisten omaan ahdistuneisuuden kokemiseen, jolloin mikä tahansa ikävänsävyinen ihmisten välinen kohtaaminen muuttuu väkivallan kokemisen muodoksi.

Jos tähän vielä lisää sen, että myös kritiikki feminismiä kohtaan halutaan samojen tahojen toimesta lukea vihapuheeksi, mikä pitää suitsia ns. normaaleilta vaikutuskanavilta (mm. täältä), niin olemme siirtymässä dystopiaan, missä terve talonpoikaisjärki ja -kritiikki on tukahdettu.

Miten tässä on käynyt/käymässä näin. Onko EU-byrokratiasta tullut feministien oma suojatyöpaikka, missä he voivat ilman kritiikkiä tai kriittistä palautetta suoltaa lausuntoja, mietintöjä ja toimenpidesuosituksi tai -velvoitteita.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset