Naisten vaihto miehiin politiikassa
Elina Grundström Hesarin kolumnissaan yrittää ilmeisesti uutta poliittisen kolumnin koomisuuden ennätystä.
- Näyttää siltä, että kaikki suuret puolueet aikovat menestyä seuraavissa
eduskuntavaaleissa vetoamalla pelkkiin miesäänestäjiin, vaikka se on
matemaattinen mahdottomuus. Puolet äänestäjistä on naisia.
Elinalle on käsittämätöntä, että joku äänestäjä valitsisi poliitikkonsa pätevyyden mukaan.
- On vaikea ymmärtää, miksi monet demarit haluavat vaihtaa pankkikriisin
tulimeressä pätevöityneen valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen Antti
Rinteeseen. Missio on niin tärkeä, että sen vuoksi voidaan riskeerata sekä kansakunnan etu että oman puolueen kannatus.
Miten kansakunnan etu enää vaarantuu, rahat ovat jo Kreikassa? Vai onko Rinteen havittelema Kreikan velkojen anteeksianto riskaabeli operaatio? Jos on, niin sehän juuri on konservatiivien ja miesten vastustama operaatio.
- Julkisuudessa oli epätavallisen paljon naispoliitikkoja, ja heidän
mukanaan nousi esille teemoja, joita konservatiiviset miespiirit
vierastivat. Globalisaatiosta, maahanmuutosta ja sosiaalisista
perusoikeuksista voitiin keskustella myönteiseen sävyyn, eikä
Kööpenhaminan kokoukseen huipentunut ilmastokeskustelu ollut hiipunut.
Halonen tyrkytti feminismiään päin naamaa, Sinnemäellä ei ole karismaa, Lehtomäellä ei ole kunnianhimoa ja Jutta Urpilainen on upottanut SDP:n suohon.
- Keskusta teki pian ratkaisunsa. Mari Kiviniemi menetti puolueen
sisäpiirin tuen, ja hänen tilalleen nostettiin ensimmäisen kauden
kansanedustaja Juha Sipilä.
Ratkaisuhan oli loistava, Keskusta tuplasi kannatuksensa. Kiviniemi menetti asemansa huumorintajunsa ja yhteistyökykynsä puutteiden takia. Sipilällä ne ovat huippuluokkaa.
- Vihreissä kannettiin huolta siitä, että näkyvien politiikkojen lisäksi
enemmistö puolueen äänestäjistäkin oli naisia. Puolue halusi tietoisesti
nostaa esiin miehiä ja vaihtoi puheenjohtajan ja lopulta toisenkin
ministerin tilalle miehen.
Eivät Vihreät mitään miehiä halua nostaa esille kuin kiintiönsä verran. Kyse on ollut vaihtoehtojen puutteesta. Vihreistä naisista ei löydy kykyjä isoihin saappaisiin.
- Perussuomalaiset eivät lopulta pystyneet sietämään edes ainoaa näkyvää
naispoliitikkoaan. He erottivat erittäin pätevän Pirkko
Ruohonen-Lernerin eduskuntaryhmän puheenjohtajan paikalta ja nimittivät
tilalle miespuolisen rivikansanedustajan, jonka nimeä en edes muista.
Muistatko sinä?
Perussuomalaiset eivät perustelleet vaihtoa sukupuolella. Ja miksi olisivat, koska heille on ensiarvoisen tärkeää saada naisia keskeisiin asemiin.
Ruohonen-Lernerin ongelma oli sama kuin Kiviniemellä: tiukkapipoinen huumorintajuttomuus ja yhteistyökyvyn puute.
- Viime eduskuntavaaleja edeltäneet
tv-keskustelut olivat tavallista mielenkiintoisempia, koska mukana oli
peräti neljä naispuheenjohtajaa.
Jösses, miten niin?
- Sukupuolikortin heilutteluun suhtaudutaan politiikassa kielteisesti.
Politiikassa on tapana korostaa, että pätevyys ratkaisee. Viime vuosina
puolueet ovat kuitenkin usein syrjäyttäneet kokeneita ja ahkeria
naispoliitikkoja epämääräisten imagosyiden vuoksi.
Politiikassahan kyse on vain ja ainoastaan imagosta ja sen tuomasta kannatuksesta. Kokeneisuus ja ahkeruus eivät riitä mihinkään, jos poliitikolla ei ole Sipilämäistä joviaaliutta tai Soinimaista Karismaa.
- Näiden uuden sukupolven miespolitiikkojen tärkein ominaisuus tuntuu
olevan jäsentymätön ”uskottavuus”, joka syntyy harmaasta puvusta ja
miehille ominaisesta hitaasta puheesta ja matalasta äänestä.
Eipäs. Soini ja Sipilä ovat hauskoja ja joviaaleja heppuja. Heidän kanssaan voi heittää läppää, toisin kuin Kiviniemen tai Ruohonen-Lernerin kanssa.
- Tällainen poliitikkojen samankaltaistuminen ei vastaa äänestäjien toiveita, eikä se ole puolueiden kannaltakaan järkevää.
Vaihdothan ovat menneet nappiin äänestäjien toiveiden kanssa ja tuskin kukaan Urpilaista huonompaa kannatusta saisi.
Yhteenveto
Elinan mukaan naispoliitikoita on hauska seurata vaalipaneeleissa, he ovat ahkeria ja kokeneita ja he käsittelevät kivoja aiheita, kuten globalisaatiota ja maahanmuuttoa.
Elinalta jää kuitenkin huomaamatta, että poispotkitut naispoliitikot eivät ole olleet hyviä poliitikoita kannatuksen hankinnan kannalta. Huumorintajuttomalla feminismillä ei ääniä heru.
Naispoliitkoiden kannattaa ottaa mallia Sipilästä ja Soinista – siitä miten ollaan hauskoja ja yhteistyökykyisiä.
Lisäksi on silmiinpistävää, että sama naispoliitikoiden kultakausi johon Grundström viittaa on pitkälle se periodi, jolloin Suomen nykyiset, akuutit ongelmat ovat alkaneet kärjistyä tai jolloin nykyisiä ongelmia olisi voitu ratkaisevasti pienentää toisenlaisella politiikalla.
Näitä ovat mm. erityisesti julkisen sektorin palkkojen nousu yli kestokyvyn, eläkeongelmien ratkaisemattomuus, sote-ongelmien ratkaisemattomuus, teollisuuden paikallisen sopimisen ja joustojen puute, tulonsiirtojen paisuminen jne.
Ensimmäisenä nousee mieleen kysymys, ovatko naispoliitikot nostaneet esille korostetusti tulonsiirtoja ja sosiaalipolitiikkaa – eli siis jakaneet kakkua enemmän kuin sitä leivotaan – ja unohtaneet talouden, kilpailukyvyn, teollisuuden – eli siis jaettavan kakun kasvattamisen.
Onko naispolitiikka yhdistettynä rakennemuutoksiin ja kansainvälisiin ongelmiin Suomen ongelmien syy?
Tässäpä jollekin tutkimusaihe.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Henry kirjoituksestasi. Minultakin meinasi mennä aamukahvi väärään kurkkuun lukiessani Grundströmin tekstiä. Huhhuh, että mimmi osaakin kääntää mustan valkoiseksi ja väittää, että naiseus tekee poliitikosta mestarin. Uskomaton väite. Naisena minua rupesi risomaan oikein kunnolla hänen yksipuolinen logiikkansa – tai oikeammin logiikattomuutensa. Hän käänsi kehumiensa naispoliitikkojen karismattomuuden, kyvyttömyyden ja tiukkapipoisuuden heille loistaviksi eduiksi, mikä on toiveajattelua. Se, että Urpilainen ja Kiviniemi luulivat saavansa kannatusta naisellisuuttaan korostamalla, kääntyi heitä vastaan ja aivan aiheesta. Kiviniemellä ei näyttänyt olevan päätöksentekotaitoja, siksi hänen johdollaan puolue koki rökäletappion. Kiviniemi jätti puheenjohtajuuden, kun se ei enää ollutkaan ”kivaa”. Vihreiden Sinnemäki puolestaan kuulosti aina vähän sekavalta söpöttäjältä, jonka mielipiteistä ei oikein saanut selvää. Grundström kehuu Paula Lehtomäkeä ”valovoimaiseksi ministeriksi.” Joopa joo, kysykää mökin mummoilta ja muilta taajamien asukkailta heidän mielipiteitään Lehtomäen masinoimasta jätevesilaista, josta tuli täysi susi. Ei taitaisi valovoimaa löytyä tippaakaan, vaan katkeraa kielteisyyttä. Lehtomäkeä kosittiin puoluejohtajaehdokkaaksi, mutta hän kieltäytyi siitä. Ei kai ketään voida valita, jos hän ei asetu ehdolle. Tämän tosiasian Grundström halusi unohtaa.
Jos me naiset haluamme tulla valituksi organisaatioiden johtoon, meidän tulee vaatia, että meitä kohdellaan samoilla kriteereillä kuin miespuolisia hakijoita. Tämänpäivän Suomessa naisilla on kaikki mahdollisuudet toteuttaa itseään, jos heillä on siihen halua ja rohkeutta, ilman etuoikeuksia. Siksi Grundströmin teksti halventaa naisia väittämällä heidän ansaitsevan sukupuolensa johdosta miehiä paremmin poliittisia johtoasemia. Höpö höpö.
Sääliksi käy Tampereen yliopiston journalistiikan opiskelijoita, jos ja kun he joutuvat kuuntelemaan Grundströmin tasoisen ”professorin” opetusta. Siinä eivät ainakaan objektiivinen analyysi eikä logiikka loista läsnäolollaan.
Ilmoita asiaton viesti
”Sääliksi käy Tampereen yliopiston journalistiikan opiskelijoita, jos ja kun he joutuvat kuuntelemaan Grundströmin tasoisen ”professorin” opetusta. Siinä eivät ainakaan objektiivinen analyysi eikä logiikka loista läsnäolollaan”.
Sanopas muuta. Suomessa on aikanaan pystytty tekemään laatujournalismia. Nyt näyttää monesti siltä, että uutisointi, analyysit ja taustoitus on monin paikoin korvattu mielipidekirjoituksilla ja toimittajien omien ideologioiden tuputuksella. Näköjään tällaiset grunströmit moista opettavat kustantajien ja lukijoiden vahingoksi. Onko siis ihme, että lukijat hakevat uutisensa ja analyysinsä netistä englanninkielisiltä sivustoilta ja parhailta suomenkielisiltä keskustelupalstoilta. Tulokset voimme lukea levikkien kehityksestä.
Ilmoita asiaton viesti
Oma äänestyspäätökseni perustuu puolueohjelmaan ja senjälkeen yritän etsiä sopivan ehdokkaan. Kuinka moni viitsii nähdä edes senverran vaivaa, että lukisi puolueohjelmat läpi.
Sukupuolella ei ole yhtään mitään väliä ainakaan minulle, olenkin äänestänyt niin miehiä kuin naisiakin. Monien äänestyspäätös taitaa perustua lähinnä kivaan kasvokuvaan, sentakia ei kannata ihmetellä minkätakia eduskuntaan pääsee mitä omituisempaa sakkia kerta toisensa jälkeen.
Ilmoita asiaton viesti
Korjataan Elinan höpinöitä :
Pirkko Ruohonen-Lerneriä ei erotettu eduskuntaryhmän puheenjohtajan paikalta. Hänen tilalleen valittiin demokraattisilla vaaleilla toinen henkilö. Valinnan vapaus ja demokratia on ilmeisesti vaikea käsittää ihmisille, joiden ajatuksia ajaa jokin pakko esim. väänellä asioita omalla tavalla. Oliko muka epätasa-arvoa pelkästään se, että valittu oli tällä kertaa miesehdokas ? Eikä se edes kuulunut Elinalle vaan ryhmälle.
Lisäksi media syytti antimainonnalla PS:n Pirkko RL:ää naisten syrjinnästä – oli valinnut neljä naisavustajaa peräjälkeen!
Miksi ihmeessä ihmiset pitäisi lajitella geneettisesti, XY-kromosomien perusteella ja suosia jotain tiettyä perimää ? Eikös se ole sukua rasismille. Paras voittakoon. Kiintiöitä pitäisi käyttää vain aivan erityisen painavista syissä, ettei poljeta tasapuolisuutta, koska kiintiöt on aina joltain pois. Naiset saa äänestää miehiä ja toisinpäin ja tulos on mikä on.
Naiset on Suomessa enemmistö, yli 50 % äänestäjistä. Näissä tapauksissa vaarana on ennemminkin enemmistön diktatuuri kun iso saa käskyttää muita. Tyypillisesti naisilla on suuri enemistöä ja suuri valta ’tasa-arvo-organisaatioissa’, sosiaalipuolella, kulttuurissa ja sivistyksessä.
Ehkä osaavien naisten pitäisi käyttää enemmän aikaa yhteiseen politiikkaan kaikissa puolueissa. Ainakin perussuomalaiset tarjoavat naisille hyviä mahdollisuuksia vaikuttaa yhteisiin asioihin. Asioita yritetään hoitaa järjellä ja sydämella – ei ideologialla ja byrokratialla.
Ilmoita asiaton viesti
Se on kieltämättä hupaisa nähdä, miten eräiden ihmisten mielestä Keskustan vaalitappion syynä olikin Mari Kiviniemen ”feminismi” eikä esimerkiksi puolueen äijäköörin sekaantuminen aika helvetinmoiseen korruptiovyyhteen.
Keskustan kannatus muuten oli pari kuukautta ennen Kiviniemen jättäytymistä sivuun 17,7%. Alhaisimmillaan se oli ollut 13,2%. Minkä tahansa laskuopin mukaan Kiviniemi oli altavastaajana ja oppositiossa onnistunut korottamaan puolueen kannatusta kolmanneksella. Väyrysen kampanjalla oli osamerkityksensä, mutta yhtä suuri merkitys oli sillä, että Kiviniemi otti kuntauudistusta vastaan kampanjoinnin puolueen kärkitehtäväksi. Tästä huolimatta Kiviniemi sai omiltaan puukkoa selkään, siitäkin huolimatta että koko vaalirahoitusskandaalin jälkeen paskan siivoaminen oli jätetty hänen huolekseen.
Sipilän astuttua ruoriin kannatus junnasi paikallaan 15-18% tietämissä kevääseen 2013 asti, siis käytännössä ilman suuria muutoksia Kiviniemen aikaan. Sen jälkeen se nousi räjähtäen kerralla yli kahdenkymmenen prossan. Suurin yksittäinen syy tähän oli osinkoveroepisodi ja sen jälkeen tapahtunut median sopulien hullaantuminen siihen asti tylsänä ja tyhjänpäiväisenä pidettyyn Sipilään. Tavallaan voi sanoa, että Sipilä sai kannatuksensa Paavo Arhinmäen mokailujen ansiosta.
Ilmoita asiaton viesti
Yritätkö tolla, Jussi kertoa, että Groundströmin juttu on hyvää journalismiä?
Ilmoita asiaton viesti
Olen vaaleissa äänestänyt niin miehiä kuin naisia. Olenko siis sovinisti, feministi vai politiikkaa seuraava kansalainen?
Omaksi onnekseni kyseinen nainen on tälläkin hetkellä kansanedustaja.
Ilmoita asiaton viesti
Grundströmin perusväittämiä näyttäisi olevan se, että naisilla on yhtenäinen poliittinen agenda puoluerajoista huolimatta. Tämä tarkoittaa sitä, että on pohjimmiltaan yhdentekevää, mitä puoluetta ihminen äänestää, koska naisten kollektiivinen yhteisöllisyys ohjaa kansanedustajien käyttäytymistä enemmän kuin poliittinen puoluekirja. Grundstömillä on myös omat näkemyksensä siitä, mitä ko. kollektiivinen yhteisöllisyys tarkoittaa. Hän luettelee mm. globalisaation, maahanmuuton, sosiaaliset perusoikeudet sekä ilmastomuutoksen niiksi asioiksi, joissa naispolitiikot ovat toimineeet Grundströmin toivomalla tavalla.
Taustalla on ajatus siitä, että koska Grunström vaikuttaa olevan aatetaustaltaan vihervasemmistolainen, niin myös muiden naisten on oltava naisellisen yhteisöllisyyden kautta samoilla linjoilla. Tämä ajatusrakennelma ohittaa täysin sen, että myös konservatiivisella oikeistolinjauksella on vahva naisellinen kannatus. Elikkä Grundströmin on vaikeata sisäistää, että naisilla voi olla ja itseasiassa onkin hyvinkin erilaiset poliittiset mielipiteet. Ei ole olemassa mitään naisten agendaa, vaan naiset päättävät asioista oman henkilökohtaisen näkemyksensä mukaan.
Toinen Grundströmin teesi näyttäisi olevan se, että naiset sukupuolensa perusteella tekevät automaattisesti parempaa politiikkaa. Joten sen perusteella naisia pitäsi saada enemmän mukaan politiikkaan. Käänteisesti tämä luonnollisesti myös demonisoi miehet, jotka nähdään ns. huonon ihmisvastaisen politiikan edustajina.
Todisteiksi omille näkemyksilleen hyvästä naisten luomasta yhteiskunnasta Grundström esittää globalisaation (suomalaisten yritysten liputtaminen ulkomaille, eräiden eurooppalaisten maiden velanmaksun rahoittaminen), maahanmuuton (huonosti työllistyvät maahanmuuttajat), sosiaaliset perusoikeudet (laittomien siirtolaisten terveydenhoito), ilmastonmuutoksen (vegaaninen ruokavalio). Jokainen voi luonnollisesti vetää omat johtopäätöksensä siitä, onko Grundströmin ihanneyhteiskunta idylli vaiko dystopia.
Ilmoita asiaton viesti
Henry, oletko yrittänyt saada blogisi ujutettua esim Vihreään lankaan? Kerro kokemuksista, aikamoinen rautaisannos joka tapauksessa.
Ilmoita asiaton viesti