Henry Laasanen Kirjoituksia miesten tasa-arvosta ja pariutumisesta

Tasa-arvon sisältö pohdituttaa

Tere Sammallahti kirjoittaa tasa-arvosta otsikolla Tasa-arvo on muuttunut lyömäaseeksi.

  • Keskustelun kannalta olisi tärkeää määritellä, mitä termillä ”tasa-arvo” tarkoitetaan. Tasa-arvo on kovaäänisimpien vänkääjien ansiosta muuttunut kvasitermiksi, joka voi sisältää niin positiivisen kuin negatiivisenkin konnotaation aina puhujan etukäteen valitseman agendan mukaan. Tasa-arvo terminä on siis retorinen lyömäase tai kilpi, ei argumentti.

Vastasin kysymykseen aiemmassa kirjoituksessani Mitä on tasa-arvo?

Tasa-arvolla voidaan tarkoittaa miltei mitä tahansa. Tasa-arvon sisällön määrittämiseksi pitää tietää seuraavat asiat:

  1. Keiden välillä tasa-arvon pitää vallita?
  2. Mitä tasa-arvon periaatetta sovelletaan?
  3. Mitä elämänalueita tasa-arvon tulee kattaa?

Noista kolmesta muuttujasta saa väännettyä rajattomasti erilaisia tasa-arvokäsityksiä, eikä ole olemassa mitään keinoa sanoa, mikä niistä on "oikea".

Tasa-arvon sisältö määrittyy diskurssiivisen kamppailun seurauksena: mikä tasa-arvoideologia pääsee kirjoittamaan virallisten tasa-arvodokumenttien sisällön?

  • Vastakohtaisesti tasa-arvoon saatetaan vedota sukupuolineutraalin avioliittolain kohdalla, mutta samalla sylkeä koko termin päälle puhuttaessa asevelvollisuudesta.

Totta. Hallitsevat ideologiat pääsevät määrittämään tasa-arvolle haluamansa sisällön. Jos valta olisi miesten tasa-arvoliikkeellä, asevelvollisuus olisi tärkein tasa-arvo-ongelma. Nyt valta on SETAlla ja sen tukijoilla, joten tasa-arvo tarkoittaa homo- ja heteroparien tasa-arvoa.

  • Minun ihanneyhteiskunnassani tasa-arvo toteutuisi seuraavalla tavalla; kaikilla yhteiskunnan täysin oikeustoimikelpoisilla ihmisillä tulisi olla samat yhteiskunnalliset oikeudet ja velvollisuudet. Lakiinkaan kirjatut oikeudet tai velvollisuudet eivät saa viedä ihmiseltä oikeutta päättää, mitä kehollaan ja omaisuudellaan tekee, kunhan se ei rajoita toisten ihmisten oikeuksia tehdä omalla kehollaan ja omaisuudellaan samoin.

Noin löyhä määrittely ei anna paljoakaan eväitä tasa-arvo sisällön selvittämiseen. Sisältyvätkö tuohon tasa-arvoon positiiviset oikeudet esim. vammaisten tai raskaana olevien naisten "positiiviseen syrjintään" vai pitäisikö heidät jättää pärjäämään omillaan?

Enhän minä edes leimaa kyseisessä kirjoituksessa mitään syrjinnäksi tai epätasa-arvoksi.

Sammallahdelta jää myös huomaamatta, että "veronmaksajien kustantamaan valtion väkivalta- tai propagandakoneistoon" turvautuvat vain feministit. Minä ja muut miesaktiivit kirjoittelemme miesten tasa-arvosta omalla ajallamme ja rahallamme.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

- "Tere Sammallahti kirjoittaa tasa-arvosta otsikolla Tasa-arvo on muuttunut lyömäaseeksi."

Mistä tiesit? Meinaan, kun tämä kirjoitus on julkaistu 10 min aikaisemmin kuin Sammallahden kirjoitus.

Käyttäjän paulisumanen kuva
Pauli Sumanen

Blogin etusivulla on tällainen teksti "Tasa-arvo on muuttunut lyömäaseeksi Yhteiskunta keskiviikkona 24.03.2014"

Tänään 24.3.2014 on maanantai, ei keskiviikko. Blogin päivyri häröilee.

Tai sitten Sammallahti on insinööri, joka on keksinyt aikakoneen.

Jouni Nordman

Jos katsomme mitan Aristoteles muodostaias tas-arova maarittelevän lausekkeen ja menisimme siitä Hintikan malliin, niin Aristotelen mallissa tasa-arvo menis janalla, kun hhintikka siirtäis sen kaskiön josta siihen vaikuttavat asiat sitä muokkaisia.

Hintikan mallissa sen muodostumien olis monitahoista, sillä itse asia jota käsitellään joudutaan katsomaa ´monesta eri katsonta kulmasta mitään niistä väheksymmättä. Tällöin joudutaan samaan ongelmaan kun ottaisimme palljon joka on sen lävistäviltä neuloilla täytetty, jota painaessa sen muoto muuttuu, sillä joudumme jokaisen neulaan muodostunee verkoston päättelemään. Tämä taas johtaa suoraan negatiivisen paino arvona minimomoimaan negatiivisen vaikutuksen.

Käyttäjän teresammallahti kuva
Tere Sammallahti

Olen julkaissut kirjoituksen aikaisemmin Blogbookissa, jonne Laasasen linkkikin johtaa. On vain sattumaa, että julkaisin kirjoituksen täällä lähes samaan aikaan kuin Laasanen vastineensa.

Kiitos Laasaselle asiallisesta vastauksesta. Yritin pysytellä kirjoituksessani siinä perinteisessä tasa-arvokeskustelun kontekstissa, mitä käydään tavallisten suomalaisten välillä. Tässä keskustelussa yleensä määrittelevänä muuttujana on sukupuoli tai rotu, ei esimerkiksi vamma tai sairaus. Olet toki oikeassa siinä, että kun asiaa katsotaan läpi koko yhteiskunnan, on tasa-arvon puristaminen yhteen lauseeseen ongelmallista. Toisaalta läheskään kaikki vammaiset tai sairaat eivät ole samalla tavalla oikeustoimikelpoisia, kuten tavalliset kansalaiset.

Viimeisen kysymyksesi osalta viittasin esimerkiksi tähän lauseeseen: "Baarissa oli luultavasti myös monia muita miehiä, jotka olivat Jaanasta kiinnostuneita, mutta jotka eivät uskaltaneet tehdä aloitetta. Heidän tyydyttämättömäksi jäänyt halunsa Jaana kohtaan aiheutti heille kustannuksia."

Taustalla tuntuu olevan konnotaatio siitä, että Jaana olisi jotenkin vastuussa miesten omalta kohdaltaan tekemistä ratkaisuista esimerkiksi lähteä baariin ja kilpasille Jaanan kanssa poistuvan miehen kanssa. Yhtä vähän kuin naisten pienipalkkaisille aloille hakeutuminen on muka osoitus naisten epäoikeudenmukaisesta palkkauksesta.

Pointtini on loppujen lopuksi se, että tasa-arvokeskustelu menee mielestäni sivuraiteille siinä vaiheessa, kun heittäydytään uhrin asemaan tuollaisten subjektiivisten kokemusten takia. Tasa-arvo toteutuu, kun yhteiskuntarakenne ja lainsäädäntö ei aseta ketään keinotekoisesti huonompaan asemaan. Vammaisten positiivinen syrjintä lienee perusteltua siinä, missä esimerkiksi miesten syrjintä asevelvollisuuden suhteen ei ole.

Minulla on aiheesta toinenkin blogaus lähes valmis. Ehkä se olisi pitänyt julkaista heti perään, niin kontekstini olisi saattanut saada enemmän lihaa luiden ympärille.

Käyttäjän ilekahila kuva
Ilkka Kahila

Tere Sammallahti:
"Yhtä vähän kuin naisten pienipalkkaisille aloille hakeutuminen on muka osoitus naisten epäoikeudenmukaisesta palkkauksesta."

No kyllähän se nimen omaan on epäoikeudenmukaisuudesta kertova ongelma, siis ainakin jos kuuntelee suomalaisia poliittisia linjaajia ja tasa-arvoviranomaisia.

Tuo palkka-asiahan esitetään suorastaan suurimmaksi tasa-arvo-ongelmaksi Suomessa. Täyttä pelleilyähän tuollainen tietysti on, mutta se on kuitenkin vallitseva totuus.

Victor Troska

Ei Sammallahden kirjoitus aivan huono ollut. Periaatteessa on hyvä, että myös miehet miettivät tasa-arvokysymyksiä irrallaan feministisestä diskurssista.

Ongelma onkin lähinnä siinä, mitä tasa-arvolla oikeastaan tarkoitetaan ja kuka määrittelee sen. Nykyinen vallitseva käsitys on feministien luoma, mikä näkyy niissä painopisteissä, mitkä nähdään yhteiskunnan suurimpina tasa-arvohaasteina.

Sammallahden esilletuoma ajatus siitä, että tasa-arvokeskustelu on muuttunut lyömäaseeksi saattaa heijastaa sitä, että tasa-arvotavoitteet ovat nollasummapeliä. Jos (vihdoin) puututaan poikien huonoon koulumenestykseen, niin tyttöjen mahdollisuudet jatkopaikkoihin yliopistolla huononevat jne.

Siten feministit ja maskulistit ovat helposti janan vastakkaisilla puolilla, koska kyse on rajallisten resursien hallinnasta, tasa-arvotavoitteiden määrittelystä ja niiden priorisoinnista.

Tasa-arvokeskustelun sävy on voinut myös muuttua sen vuoksi, että feministinen diskurssi on hallinnut tasa-arvotavoitteiden luokittelua viimeistään 80-luvulta saakka ja oikeastaan vasta vuosituhannen vaihduttua sille on alkanut syntyä varteenotettavaa kritiikkiä.

Tässä olisikin syytä nostaan esille internetin merkitys maskulistiselle feminismikritiikille. Internet on mahdollistanut sellaisen keskustelun ja verkostumisen, mikä ei olisi onnistunut valtamedian kautta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset