*

Henry Laasanen Kirjoituksia miesten tasa-arvosta ja pariutumisesta

Paalanen toistaa väitöskirjassaan virheelliset väitteet kirjastani

Tommi Paalasen väitöskirja (s. 55- 56) toistaa virheelliset väitteet kirjastani Naisten seksuaalinen valta.

  • Artikkelissamme ruoditaan erityisesti Laasasen esittämiä eettisiä väitteitä, joiden mukaan naisten hallussa oleva ja käyttämä seksuaalinen valta tuottaa vahingollisia ja epäoikeudenmukaisia asetelmia yhteiskunnassamme.

Kirjassani pyrin välttelemään eettisten väitteiden käsittelyä ["Tässä kirjassa seksuaalisuutta ja yhteiskuntaa pyritään tarkastelemaan tieteellisesti ja instrumentaalisesti, normatiivisia tai moraalisia kannanottoja vältellen."] Kirjani kuvaa, mitä on naisten seksuaalinen valta, mitä on miesten seksuaalinen valta jne. ja mitä vaikutuksia niillä on yhteiskunnan rakenteisiin.

Kirjassa ei käytetä sanoja "vahingollinen" tai "epäoikeudenmukainen" kuin muutaman kerran, eikä lainkaan Paalasen väittämässä eettisessä tai normatiivisessa merkityksessä.

Kirjani FAQ sanoo seuraavasti:

  1. Onko naisten seksuaalisen vallan käyttö väärin?

    Kirja ei vastaa tai ota kantaa tuohon kysymykseen, mutta yleisen käsityksen (ja minun mielestäni) mukaan se ei ole väärin. En kuitenkaan ole moraaliteorioiden asiantuntija, joten asiaa kannattaa tiedustella vaikkapa Timo Airaksiselta.
  2. Ovatko naiset ilkeitä käyttäessään seksuaalista valtaansa?

    Kirja ei vastaa tai ota kantaa tuohon kysymykseen. Yleisen käsityksen (ja minun mielestäni) mukaan naisten seksuaalisen vallan käyttö ei ole ilkeää.
  3. Jos naisten seksuaalinen valta ei ole väärin tai naiset eivät ole ilkeitä käyttäessään sitä, niin missä sitten oikein on ongelma?

    Ongelma piilee yhteiskuntatieteissä, lähinnä sukupuolentutkimuksessa (naistutkimuksessa), jossa on keskitytty pelkästään miesten ja patriarkaalisen vallan huomioimiseen. Se on tuottanut karikatyyrimäisen yksipuolisen kuvan miesten ja naisten välisistä valtasuhteista yhteiskunnassa. Kirja pyrkii korjaamaan tuon puutteen.

Paalanen väittää seuraavasti:

  • Laasasen harjoittama yksioikoinen ja tendenssimäinen tarkastelu vertautuu hyvin joidenkin feministien harjoittamaan yksioikoiseen tapaan ymmärtää seksuaalisuutta ainoastaan heidän suosimallaan ideologisella tavalla.

Ei vertaudu. Kirjassani käsitellään hyvin laajasti miesten seksuaalista valtaa mm. seuraavalla tavalla:

  1. Valta ja voima ovat strategioita seksin saamiseksi naisilta, ja ne miehet, joilla ei ole valtaa, jäävät ilman seksiä (Browne 2002, 201–202). Miesten seksuaalinen valta voi olla joko palkitsemisvaltaa tai rankaisuvaltaa. Lisäksi voidaan erottaa vastustamattoman voiman käyttö raiskauksissa. Rankaisuvaltaa voidaan tarkastella vaihtoteoreettisen viitekehyksen puitteissa, mutta rankaisuvalta ja vastustamattoman voiman käyttö eivät sovellu vapaiden markkinoiden kontekstissa tarkasteltaviksi (Ellingson ym. 2004). Palkitsemisvalta käsittää naisten arvostamien resurssien tarjoamisen naisten seksuaalisuuden vastikkeeksi. Rankaisuvalta käsittää naisille koituvan potentiaalisten kustannusten uhan seksin saamiseksi.

  2. Läpi ihmiskunnan historian miehet ovat käyttäneet valtaa keinona saadakseen seksiä joko rankaisuvallan avulla tai tekemällä itsestään houkuttelevampia partnerivaihtoehtoja naisille (Gutek 1985). Feministien ja evoluutioteoreetikkojen ajatukset yhdentyvät siinä, että miesten tavoite hallita naisten seksuaalisuutta on sen ytimessä, miksi miehet haluavat hallita naisia.

  3. Jos miehellä ei ole tarvittavia palkitsemisvallan resursseja seksin saamiseksi tai hän ei ole halukas investoimaan niitä naiseen, hän saattaa turvautua seksihuijaukseen. Yleisimmissä seksihuijauksen muodoissa mies esittää hallitsemiensa resurssien määrän olevan todellista suurempi tai investoivansa (vaikka ei aiokaan investoida) resurssejaan naiseen. Posnerin mukaan useimmat seksihuijaukset ovat edelleen laillisia. On rikos varastaa rahaa aseella uhaten, ja samalla tavalla on rikos huijata rahaa väärillä lupauksilla. Yleensä ei kuitenkaan ole rikos huijata toinen henkilö seksiin väärillä lupauksilla. (1992, 183, 392.) Yritysmaailmassa laki suojaa yrityksiä niin ryöstöiltä kuin huijauksiltakin. Seksuaalisessa maailmassa vastaavaa suojaa ei ole. Seksin saamiseksi monet huijauksen ja psykologisen manipuloinnin muodot ovat sallittuja. Toisin sanoen mies voi laillisesti huijata naiselta suostumuksen seksiin monilla sellaisilla tavoilla, jotka olisivat laittomia, jos kyse olisi rahan huijaamisesta.

  4. Naisten riippuvuus runsaasti naisten arvostamia resursseja hallitsevien miesten sitoutumisesta tarjoaa tuollaisille miehille mahdollisuuden saada helppoa seksiä. Seksiä saatuaan mies voi kuitenkin pidättäytyä sitoutumasta – eli pihdata sitoutumistaan. Silloin voidaan sanoa, että ”Mies antaa ymmärtää, mutta ei ymmärrä antaa (sitoutumistaan).” Naisilla on rakenteellinen seksuaalinen valta pariutumismarkkinoiden kontekstissa niin kauan kuin suhteessa ei ole edetty seksiin. Kun seksi astuu kuvaan, rakenteellinen valta siirtyy miehille.

  5. Miesten seksuaalinen rankaisuvalta tarkoittaa naisille aiheutuvaa potentiaalisten kustannusten uhkaa seksin saamiseksi. Potentiaalisten kustannusten uhka muuttaa naisen hyötykustannuslaskelmia siten, että seksi miehen kanssa muuttuu parhaaksi tarjolla olevista vaihtoehdoista. Nainen valitsee silloin tarjolla olevista vaihtoehdosta vähiten huonon. Rankaisuvalta muodostaa jatkumon alhaisen intensiteetin rankaisuvallan muodoista aina parisuhteen ”mökötän, jos et suostu seksiin” -uhkauksista raiskausten ”lyön puukolla, jos et suostu seksiin” -uhkauksiin asti. Rankaisuvallan uhan alla naisen saama ”hyöty” seksiin suostumisessa on sen potentiaalisen kustannuksen välttämisessä, jonka mies kykenee naiselle aiheuttamaan. Miesten seksuaalinen rankaisu- ja palkitsemisvalta voivat olla läsnä samanaikaisesti. Esimerkiksi naisen esimies voi kyetä palkitsemaan naisen seksistä ylennyksellä tai rankaisemaan tätä potkuilla, jos nainen ei suostu seksiin. Esimiehen seksuaalinen valta suhteessa naiseen vaikuttaa myös rakenteellisesti, vaikka mitään eksplisiittisiä lupauksia palkkioista tai uhkauksia rangaistuksista ei olisikaan esitetty. Esimiehen rakenteellinen valta muuttaa silloin naisen asenteen myötämieliseksi seksiin tai attraktioksi esimieheen ilman, että esimies olisi tehnyt mitään seksuaalisia ehdotuksia tai uhkauksia.

  6. Seksuaalinen häirintä on termi, joka voi kuvata hyvin monenlaista käytöstä. Se voi pitää sisällään raiskauksen, seksin vaatimisen työpaikalta saatujen etujen vastineeksi, seksuaalisen koskettelun, seksuaalisen vitsailun, kuvat ja sarjakuvat, seksistiset kommentit tai ”hyvää tarkoittavat” kohteliaisuudet. Häirintää on kahta perustyyppiä, jossa toisessa vaaditaan seksuaalisia palveluksia työpaikalta saatujen etujen vastikkeeksi, toisessa rakennetaan työpaikalle vihamielinen ympäristö. (Browne 2002, 192.)

  7. MacKinnon (1987, 82) esittää laajan raiskauksen määritelmän, jonka mukaan kyseessä on aina raiskaus, kun nainen tuntee itsensä seksin yhteydessä hyväksikäytetyksi – esimerkiksi naisen suostuessa seksiin taloudellisten paineiden, raiskauksen pelon tai muiden vastaavien tekijöiden seurauksena. Robin Morgan (1992) esittää, että raiskaus tapahtuu aina, kun yhdyntä tapahtuu, jos se ei ole tapahtunut naisen aidosta ja oikeasta halusta. Tuollaisia tilanteita voivat olla myös ne, joissa nainen on tehnyt itse aloitteen seksiin, esimerkiksi poikaystävän menettämisen pelossa, pihtarin maineen saamisen pelossa tai miehen tunteiden satuttamisen pelossa.

  8. Miesten dominanssi tai rankaisuvalta voi ilmetä heteroseksuaalisissa käytännöissä, vaikka mitään suoraa voiman käyttöä tai väkivaltaa ei olisikaan läsnä. Gavey kutsuu noita käytäntöjä ”heteroseksuaalisen vallan teknologioiksi”. Normaaliuden tyrannia esittää odotuksen, kuinka usein naisen on suostuttava seksiin ollakseen normaali. Se riistää naiselta syyn kieltäytyä tarkoituksettomasta seksistä. Nainen voidaan myös luokitella negatiivisesti ”pihtariksi” tai ”feministilesboksi”, jotka edustavat heteroseksuaalista pakkovaltaa ylläpitäviä diskursiivisia käytäntöjä. (Gavey 1992.) Nuo naisiin kohdistetut luokittelut ja nimittelyt edustavat miesten seksuaalisen rankaisuvallan aktuaalisia ja rakenteellisia muotoja, joiden uhan edessä nainen saattaa suostua seksiin parhaana tarjolla olevana vaihtoehtonaan.

Millä tavalla nuo kirjan nuo kirjan kohdat edustavat "yksioikoista ja tendenssimäistä aiheen käsittelyä omaa ideologiaa suosivalla tavalla?"

Paalanen väittää:

  • Naisten seksuaalisen vallan tuottavat tasa-arvo-ongelmat vaikuttavat yleisellä tasolla epäuskottavilta siksi, että vapaassa yhteiskunnassa seksuaalinen valta tuottaa pikemminkin joitakin kontingentteja etuja kuin jatkuvan rakenteellisen etulyöntiaseman useilla eri elämänalueilla.

Kirjassa ei väitetä naisten seksuaalisen vallan tuottavan tasa-arvo-ongelmia, vaan tietynlaisia etuja naisille. Kirjan johtopäätösten luvussa Naisten seksuaalinen valta tulisi huomioida tasa-arvokeskusteluissa sanotaan seuraavasti:

  1. Hallitusohjelman (2007) mukaan sukupuolten välisen tasa-arvon tulisi käsittää kaikki elämänalueet. Tasa-arvokeskustelujen tulisi siten pitää sisällään myös ne elämänalueet, joissa naisilla on valtaa suhteessa miehiin ja joissa miehillä voidaan ajatella olevan tasa-arvo-ongelmia. Euroopan komission tasa-arvon valtavirtaistamisen equal-oppaassa (2004) asia ilmaistaan seuraavasti: ”Tasa-arvoa pidetään usein [virheellisesti] yhden ryhmän (tässä tapauksessa miesten) luopumisena vallasta toisen ryhmän (tässä tapauksessa naisten) hyväksi.” Naistutkimus on hallinnut hegemonisesti sukupuolten välistä tasa-arvoa käsittelevän tiedon tuottamista. Pakkasen (2003) mukaan ”Suomalaisella tasa-arvotyöllä on harvinaisen läheinen suhde naistutkimukseen”. Feministinen tasa-arvotutkimus keskittyy pääasiassa miesten hallitsemien vallan muotojen purkamiseen, jättäen naisten seksuaalisen vallan ulottuvuudet tarkastelujensa ulkopuolelle. Jotta sukupuolten välinen tasa-arvo voisi toteutuisi kaikilla elämänalueilla, naisten seksuaalinen valta tulisi huomioida paremmin tasa-arvokeskusteluissa.

Kirjassa ei väitetä, että naisten seksuaalisen valtansa saamat edut olisivat sinällään tasa-arvo-ongelmia, vaan että naisten seksuaalisen valtansa avulla saamat edut pitäisi huomioida tasa-arvokeskustelussa.

Paalanen kirjoittaa:

  • Tällaisia etuja on myös vaikea pitää perustelemattomina tai epäoikeudenmukaisina, sillä seksuaalisen vallanmäärä on yksilöllistä samaan tapaan kuin kauneus, älykkyys tai sosiaalinen
    taituruus.

Kirjassa ei väitetä, että naisten seksuaalisen vallan avulla saamat edut olivat "epäoikeudenmukaisia", vaan että naisten seksuaalisen vallan avulla saamat edut puuttuvat tasa-arvokeskusteluista ja siksi tasa-arvokeskustelujen valta-analyysi patriarkaattiteorioineen on virheellistä.

  • Kaikilla naisilla ei ole samantasoisia seksuaalisen vallan resursseja käytettävissään.

Tuo asiantila (ja itsestäänselvyys) käydään perusteellisesti lävitse kirjan kauneutta ja markkina-arvoa käsittelevissä luvuissa. Eihän kaikilla miehilläkään ole naisia suuremmat ansiot, mutta siitä huolimatta miesten keskimääräisesti suurempia ansioita pidetään tärkeänä tasa-arvoaiheena.

LUE: Kirjani ensimmäinen kolmannes netissä.


Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän PekkaReiman kuva
Pekka Reiman

Katsoin väitöskirjan esipuheista väitöspäivän. "Väitöskirja esitetään Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan suostumuksella julkisesti tarkastettavaksi yliopiston päärakennuksen auditoriumissa XII (Unioninkatu 34, 3. kerros) keskiviikkona 29.4.2015 kello 10"

Ilmeisesti väitöstilaisuudessa on odotettavissa vilkasta ja räiskyvää keskustelua.

Käyttäjän mahedstr kuva
Matias Hedström

Käsittämätöntä että aiheesta voi kirjoittaa ilman että mainitsee Baumeister & Twengen tekemää Cultural Suppression of Female Sexuality:

"Four theories about cultural suppression of female sexuality are evaluated. Data are
reviewed on cross-cultural differences in power and sex ratios, reactions to the sexual
revolution, direct restraining influences on adolescent and adult female sexuality,
double standard patterns of sexual morality, female genital surgery, legal and religious
restrictions on sex, prostitution and pornography, and sexual deception. The view that
men suppress female sexuality received hardly any support and is flatly contradicted by
some findings. Instead, the evidence favors the view that women have worked to stifle
each other’s sexuality because sex is a limited resource that women use to negotiate
with men, and scarcity gives women an advantage."

http://www.austin-institute.org/wp-content/uploads...

Pekka Pessi

Tuohon Paalasen väikkäriin on koottu vain valmiiksi julkaistuja artikkeleita. Samaa sirkus, uudet liput. Omia väitteitä on vaikea korjata johdannossa, sehän saattaisi tarkoittaa sitä, että joutuisi kirjoittamaan uuden artikkelin.

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Alkoholin juominen on sukupuolittunut Suomessa, ja alkoholista juovat vain 20 % naiset ja 80 % miehet. Emme pidä tätä sukupuolittumista pahana.

Laasasen kirjassa kerrotaan meille, että parinvalinnan perusteet ovat sukupuolittuneet Suomessa. Naiset ovat huolellisempia valitessaan miehiä kumppaneikseen, ja katsovat, että miehillä on elämä järjestyksessä ja taloudellisia resursseja perheen ja yhteisten lasten toimeentulon kannalta. Miehet taas ovat sukupuolittuneet siten, että he eivät kiinnitä näihin tekijöihin huomiota kumppania valitessaan.

Koska yhteiset seksikokemukset voivat helposti johtaa rakastumiseen ja parinmuodostukseen, niin naiset suhtautuvat varautuneemmin tilapäiseen seksiin.

Tällainen tulkita Laasasen kirjassaan esittämistä havainnoista ei loukkaa niin paljon, kuin ajatus siitä, että naiset yrittävät avioitua aina ylöspäin saadakseen aviomieheltään mahdollisimman paljon rahaa. Tai että naiset kontrolloivat toistensa seksuaalisuutta ja tukahduttavat sitä, nostaakseen seksin hintaa, niin kuin Laasasen siteeramat Baumeister ja Twenge esittävät.

Käyttäjän paulisumanen kuva
Pauli Sumanen

Suomessa tieteellisten tutkimusten oikeellisuutta voidaan tarkastella "hyvä tieteellinen käytäntö" ohjeen mukaan.

http://www.tenk.fi/fi/htk-ohje

Jos epäilee, että omaa tutkimusta on siteerattu väärin, on hyvä ottaa yhteyttä tutkimuksen hyväksyjään/julkaisijaan (Helsingin Yliopisto?) ja pyytää selvitystä asiasta. Tässä tapauksessa Tommi luultavasti sanoo, että näin hän tulkitsee Laasasen tekstiä, mutta siihenkään ei tarvitse tyytyä vaan aina voi pyytää asiantuntijaelimen tulkintaa asiasta.

Itse kokeilen erään tutkimuksen suhteen, miten tämä toimii käytännössä. Vai onko tämä kenties "enemmistön diktatoriaa", eli enemmistö sanoo, mikä on oikein.

Katselin sitoutuneiden tutkimuslaitosten luettelosta, etteivät valitukseni kohteista
- STM
- Tilastokeskus
- Palkansaajien tutkimuslaitos
ole sitoutuneet noudattamaan "hyvää tutkimuskäytäntöä", mutta onneksi sitoutuneiden luettelossa on ETLA, joka oli yksi tutkimuslaitoksista, joiden yhteisen tutkimuksen asetin kyseenalaiseksi.
__________________

Lainaus HTK-ohjeesta:
Piittaamattomuus hyvästä tieteellisestä käytännöstä

Piittaamattomuus hyvästä tieteellisestä käytännöstä
ilmenee törkeinä laiminlyönteinä (gross negligence)
ja holtittomuutena tutkimustyön eri vaiheissa. Sellaisia
ovat:
- muiden tutkijoiden osuuden vähättely julkaisuissa,
kuten mainitsematta jättäminen, sekä puutteellinen
tai epäasiallinen viittaaminen aikaisempiin tutkimustuloksiin.
...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset