Ovatko työpaikan keski-ikäiset naiset kiukkuisia?
Yle otsikoi juttunsa seuraavasti: Keski-ikäiset naiset kiukkuisia työpaikalla. Otsikko viittaa Sari Irnin väitöskirjaan (pdf) Ageing Apparatuses at Work: Transdisciplinary negotiations of sex, age and materiality. Väitöskirja tarkastelee muun muassa ikääntyviin naisiin kohdistuvia ennakkoluuloja ikääntymisen tuomista muutoksista. Työ nojaa poststrukturaaliseen feministiseen teoriaan ja ikääntymisen tutkimukseen.
Viitekehyksenä on Karen Baradin feministiset teoriat. Barad on kirjoittanut useita teoksia (Meeting the Universe Halfway: Quantum Physics and the Entanglement of Matter and Meaning) ja artikkeleita, joissa hän hyödyntää fysiikan teorioita (ennen kaikkea Niels Bohrin kvanttifysiikkaa) yhteiskuntatieteelliseen tutkimukseen, kuten feministiseen yhteiskuntakritiikkiin.
Väitöskirjan tutkimuskysymykset ovat seuraavat:
1 a) How is the ageing worker gendered?
1 b) In which ways are gender and its intertwining with other differences significant for the question of ageing in and around the labour market?
2) How can ageing be studied in work organisations by taking into account, first, material realities of ageing in the form of biological aspects of ageing, second, the realities of meaning making, and third, the gendering practices in work organisations that have all shaped what, in early twenty-first century Finland, is conceptualised and experienced as ‘ageing’?
3a) What are the politics of materiality – immersed in transdisciplinary encounters – involved in Barad’s critique and in her rethinking of the concept of materialisation?
3b) What would an agential realist approach for social scientists look like?
Aineistoa oli useanlaista: (1) 20 ikääntyneen miehen ja 20 ikääntyneen naisen haastattelut, (2) 14 seksuaali- ja gender-vähemmistöjen edustajien haastattelut. (3) Tarkastelussa oli myös noin 750 lehtiartikkelia, kolumnia tms.
In this study I had not planned to focus on menopause (article III), nor was I expecting to encounter ‘cranky old women’ (article VI) in my research material. During the course of reading the interview transcriptions, since my focus was on gender, I began to pay attention to the utterances according to which women, when they age, are claimed to become troubling: bitter, difficult, irritable, even horrible workmates, and not as convivial as men. This kind of change seemed to especially concern women, and according to the utterances its reason seemed to be ageing itself, and occasionally, menopause. The challenge became, how should I interpret these comments? Would I understand them as telling how things actually are in some of these work organisations, or would I ‘smash them’ as mere stereotypes, as one experienced scholar in a recent cultural gerontology symposium suggested?
Tutkimuksessa tuli ilmi "kärttyisän vanhemman naisen" stereotyyppi, jota ei etukäteen etsitty. Ongelma tuli vastaan siinä, kuvaako stereotyyppi todellista tilannetta työpaikoilla vai onko kyseessä vain aiheeton ennakkoluulo.
Tutkimus päätyy seuraavaan tulokseen
Tutkimuksessa on tarkasteltu vanhempiin naisiin kohdistuvia stereotypioita, joiden mukaan nämä ovat kiukkuisempia, kriittisempiä ja tyytymättömämpiä kuin miehet. Tutkimuksen mukaan työorganisaatioiden lähempi tarkastelu kuitenkin osoittaa, että työorganisaatioissa on sukupuolistavia käytäntöjä, jotka aiheuttavat muun muassa tuen puutetta ja ylimääräisiä työtehtäviä vanhemmille naisille. Näistä aiheutuva tyytymättömyys saatetaan tulkita ikääntymisen mukanaan tuomiksi ongelmiksi, kuten vaihdevuosista aiheutuvaksi kiukkuisuudeksi.
Ongelmalliselta näyttää päätelmä siitä, että sukupuolistavat käytännöt työpaikalla aiheuttavat haittaa nimenomaan vanhemmille naisille. Voiko muutamista haastatteluista tehdä tuollaisen päätelmän? Jos haastateltaisiin nuoria työntekijöitä, voitaisiin päätyä siihen, että nuoria työntekijöitä kohdellaan haitallisen sukupuolittuneesti.
Irnin haastattelu on katsottavissa Areenassa. Haastellussa Irni sanoo, että "voi olla, että vanhemmalle naiselle kertyy enemmän töitä, koska asiakkaat ovat tykästyneet häneen. Siitä saatetaan kuvitella, että työntekijä uupuu vanhemmuuttaan, vaikka kyse onkin hänen työtaitavuudestaan". Asia voi toki olla noin yksittäistapauksessa. Muutamien haastattelujen avulla on kuitenkin mahdoton sanoa, miten asia on yleisellä tasolla.
Simpanssifilosofi kirjoittaa väitöskirjasta seuraavasti:
Sukupuolittuneet tutkimusmetodit sallivat Irnin käsitellä aihetta pelkkänä naarasongelmana – loistava esimerkki naistutkimuksen logiikasta. Ensin mennään ja haastatellaan pieni joukko ihmisiä. Sitten havaitaan, että naaraat valittavat uroksia enemmän. Sitten nähdään vain naaraiden ongelmia kaikkialla, vaikka kysymys on pelkästä tuntoherkkyyden erosta. Naarasaivot vaan sattuvat rekisteröimään keskimäärin urosaivoja herkemmin kaikenmoisia ikävyyksiä niin työelämässä kuin perhe-elämässäkin. Tyhmempi tekee tästä tietysti sellaisen johtopäätöksen, että naaraat ovat uhreja. Ja näitä uhritutkimuksiahan media on nykyään täynnänsä.
Itse arvelen, että kärttyisyyden sukupuolittuneisuus saattaa olla yhteydessä "nothing box" -teoriaan (ks. video)
Väitöskirja jättää epäselväksi, miten asiat loppujen lopuksi ovat. Esitän seuraavassa joitakin arveluja siitä, mitä johtopäätöksiä väitöskirjasta voi vetää.
Hypoteeseja väitöskirjan lopputuloksista:
a) Vanhemmat naiset ovat kärttyisiä ja siksi ihmisillä on stereotyyppi kärttyisistä vanhemmista naisista.
b) Ihmisillä on perusteeton ennakkoluulo siitä, että vanhemmat naiset ovat kärttyisiä ja että vaihdevuodet ovat syynä kärttyisyyteen.
c) Vanhemmat naiset ovat kärttyisiä, mutta oikeutetusti, koska työpaikan sukupuolittuneet käytännöt aiheuttavat heille harmia.
d) Haastattelututkimuksen avulla ei saada selville, ovatko vanhemmat naiset kärttyisiä tai ovatko he kärttyisiä oikeutetusta syystä. Voidaan kuitenkin yleistää, että ihmisillä on ennakkoluuloja vanhemmista naisista.
e) Pointti on siinä, että yleistys vanhempien naisten kärttyisyydestä kohtelee väärin sitä osaa vanhemmista naisista, jotka eivät ole kärttyisiä.
f) Pointti on siinä, että työpaikan sukupuolittaviin käytäntöihin tulee kiinnittää huomiota siten, että ne eivät aiheuttaisi kärttyisyyttä.
Osaako joku sanoa, mikä tai mitkä hypoteesit pitävät paikkansa?
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Omat kokemukset puoltaa vanhojen kiukkuisten naisten teoriaa. Oma teoriani on sellanen, että naiset oppii ja tottuu kiukuttelemaan elämässä. Ne pitävät sitä jonkinlaisena etuoikeutena ja sitten käyttää sitä myös työelämässä. Tähän voi vaikuttaa myös naisten biologia.
Astrid Thoorsia kun katselee, niin kaikki teoriat vanhojen naisten ongelmista työpaikoilla pitävät paikkansa.
Minä en usko, että työpaikalla ilmenevä vanhempien naisten kärttyisyys olisi riippuvainen itse työpaikasta, sen seksistisestä ilmapiiristä tai jostain muusta sellaisesta. Ne vanhemmat naiset, jotka ovat työpaikalla kärttyisiä, olisivat kärttyisiä missä tahansa työpaikassa, kotona j.n.e. Kärttyisyys kuuluu siis heidän elämäntapaansa.
Noista vaihtoehdoista yllä "pointti e" olisi varmaan lähimpänä totuutta. Suurin osa keski-ikäisistä tai vanhemmista naisista eivät ole kärttyisiä sen kummemmin työpaikalla kuin muuallakaan. Tuo kärttyisten naisten ryhmä vaan kerää siinä määrin huomiota osakseen, että siitä on muodostunut yhdenlainen keski-ikäisen naisen brändi. Ehkäpä naiset osaavat olla kärttyisiä jollain tavalla ärsyttävämmin kuin miehet ja siksi moiseen ilmiöön kiinnitetään enemmän huomiota. Vähän niin kuin suomalaisten viinanjuonti maine Ruotsissa. Suomalaisen stereotypia ruotsalaisten mielessä ad hoc on puolikas kossupullo taskussa örveltävä puukon kanssa heiluva sekopäinen metsäläinen, mikä kuva on varsin kaukana siitä todellisuudesta, jota vaikkapa Jorma Ollila, Matti Vanhanen tai Alexander Stubb edustavat.
Keski-ikäiset naiset ovat tunnetusti nykysuomessa yhä kasvavassa määrin kiukkuisia, määräileviä ja epäkohteliaita käytökseltään - varsinkin miehiä kohtaan.
Mutta niin ovat kyllä (valitettavasti) heidän "tyttärensäkin" ... no ei omena tietty kaus puusta putoa ... taitaa tilanne vain pahentua sukupolvi sukupolvelta ...
-
http://www.iltalehti.fi/uutiset/200807258006523_uu...
Työterveyslaitoksen tuoreen tutkimuksen mukaan yli joka kolmas nuori nainen on jatkumolla kiukkuinen (ja määräilevä) feministisuomessa.
Ja äänestys kansalaisille päälle:
Ovatko nuoret naiset vihaisia?
Ääniä 7260
Kyllä 93 %
Ei 7 %
-
MTV3
"Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksessa yhdeksän (9) prosenttia pojista ja kaksi (2) prosenttia tytöistä ilmoitti nykyisen seurustelukumppaninsa lyöneen tai potkineen häntä."
STT:
"Lähes puolet tytöistä Suomessa käyttää väkivaltaa."
g) jotkin vanhemmat naiset haluavat itse olla vapautuneesti kiukkuisia. Stereotyyppi, jolla on pohja todellisuudessa, on syntynyt tätä kautta, koska muut eivät ymmärrä kiukkuisuuden arvoa patriarkaalisen kaksiarvoisessa sukupuolijärjestelmässämme.
Tällaisen kriittisen tulkinnan mukaan kiukkuisuus ja kärttyisyys ovat valittuja arvoja sinänsä. Ne ovat toiseutta edustavia tapoja hahmottaa maailmaa kriittisesti ja reagoida siihen, jota muiden tulee suvaita. Kiukku on voimavara ja feministinen kannanotto.
Samanlaisella haatattelututkimuksella voisi myös kysyä, ovatko työpaikan naiset esimerkiksi ärtyneempiä kuukautistensa aikana ja johtuuko tämä sukupuolittuneista käytännöistä:
"Tutkimuksessa on tarkasteltu naisiin kohdistuvia stereotypioita, joiden mukaan nämä ovat kuukautisten aikana ärtyneempiä ja pahoinvoivempia kuin miehet. Tutkimuksen mukaan työorganisaatioiden lähempi tarkastelu kuitenkin osoittaa, että työorganisaatioissa on sukupuolistavia käytäntöjä, jotka aiheuttavat muun muassa tuen puutetta ja ylimääräisiä työtehtäviä kuukautisista kärsiville naisille. Näistä aiheutuva tyytymättömyys saatetaan tulkita kuukautisten mukanaan tuomiksi ongelmiksi, kuten kuukautisista aiheutuvaksi ärtyneisyydeksi."
Samaa sarjaa on tämä Arja Mäkisen väitöskirja yksinäisistä naisista
"Epäilyttävä naishenkilö: mielikuvia yksineläjänaisen seksuaalisuudesta"
http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksi/20081008839...
https://oa.doria.fi/handle/10024/24506
Siinäkin aineistona haastatellaan naisia, jolloin todellisuuskuva muodostuu siitä, miten naiset kokevat maailman.
A) Ihan oikeasti olin vaihdevuosinani todella vaikea ja hankala. En pelkästään itselleni vaan myös miehelleni.
B) En halua enää ketään miestä väsyttää. Siis elän mieluummin yksin. Seuraa kyllä kaipaan, herrahenkilöä kahville, teatteriin yms. tapahtumiin.
Siis suokaa anteeksi naisellisuuteni.
Velvollisuuksien tasa-arvoliike #4: "Keski-ikäiset naiset ovat tunnetusti nykysuomessa yhä kasvavassa määrin kiukkuisia, määräileviä ja epäkohteliaita käytökseltään - varsinkin miehiä kohtaan."
Tunnustan, että olin pankin "laatuassistenttina" toimiessani ja pankin "keskijohtoon" kuuluneena keski-ikäisenä yhden kerran todella "kiukkuinen, määräilevä ja epäkohtelias" pankin johtoryhmää kohtaan.
Asia liittyi pankin saneeraukseen ja työntekijöiden irtisanomisiin, joissa mielestäni käytettiin vääriä perusteita ja myös väärin hyväksi pankissa tehtyä laatukartoitusta. Muistan kuinka suurin piirtein "huusin" asiaa käsitelleessä laaturyhmän palaverissa johdon edustajille, että "luuletteko te todella, että nämä ihmiset ovat typeriä, eivätkä ymmärrä mistään mitään."
Tuon jälkeen sanoin itseni irti, kun jääminen mielestäni epäinhimilliseksi muuttuneeseen "kilpailuyhteisöön" tuntui pahemmalta, kuin siitä pois lähteminen.
Ehkä vanhemmat naiset ovat kärttyisiä siksi, koska heidän seksuaalinen markkina-arvonsa on laskenut pohjalukemiin. Nuorena naiset ovat haluttuja joten se pettymys kun vanhempana huomaa ettei enää käännäkään katseita, voi tuntua kovalta ja se pettymys projisoidaan miehiin syyllistämällä näitä nuorten naisten perässä juoksemisesta.
Miehet taas ovat tottuneet jo nuorina siihen, että heidän seksuaalisuutensa on itsessään arvotonta ja voivat vain työllään kasvattaa varallisuuttaan ja statustaan joten arvottomuuden tunne miehelle ei tule yllätyksenä vaan realiteetit sisäistetään jo kasvaessa.
Naisten kärttyisyys ei johdu vain vanhenemisesta ja
haluttavuuden vähenemisestä. Naisista suuriN osa on räjähysherkkää ja feministisesti kasvatettua "materiaalia". Kaikilla tuo kiukku ei vaan tule suoraan. Nuoret naiset kykenevät helposti sellaiseen pirtsakkaan vahingoniloon ja huokailuun, joka on peiteltyä kiukuttelua, suuruudenhulluutta ja oikuttelua.
Aika erikoista tutkia nuorten naisten kiukkuisuutta suorissa ilmenemismuodoissaan. Herkullisempia tuloksia saataisiin jos tutkittaisiin vaikkapa naisten pitkäjänteisyyttä miesten suhteen. Keskiarvoksi voisi hyvin muodostua joku tyyliin 1.25/10. Siitä nousisikin hauska kohu: Lyhytjänteiset suomalaisnaiset eivät siedä miehissä aina pienempiäkään ailahduksia tai poikkeamia.
Vieras: anteeksi, mutta tuo ei ole naisellisuutta, vaan feminismiä.
Vaihdevuodet ovat eläinkunnassa jokseenkin ainutlaatuinen ilmiö, ja ne esiintyvät lähinnä vain naisten kohdalla. Menopaussi estää naista saamasta lapsia vanhemmalla iällä, mutta samalla vapauttaa hänet huolehtimaan lapsenlapsistaan ja geneettisestä perinnöstään. Ns. isoäitihypoteesi taitaa olla tällä hetkellä vahvoilla menopaussin selittämisessä.
Voisiko vaihdevuosien yhteydessä usein nähtävä kiukkuisuus, aggressiivisuus jne. olla myös adaptiivista naisten kohdalla? Menopaussin jälkeen keski-ikäisten naisten ei enää tarvitse miellyttää miehiä suvunjatkamistarpeiden poistuessa, vaan he voivat siirtyä strategiaan, joka on aggressiivisempi ja tuottaa uudessa tilanteessa heille ja jälkeläisilleen maksimaalisen hyödyn.
Mies.asia #13: ”Voisiko vaihdevuosien yhteydessä usein nähtävä kiukkuisuus, aggressiivisuus jne. olla myös adaptiivista naisten kohdalla?”
Saattaisi ollakin, kun kysymyksessä on ikään kuin murrosikä ”toisinpäin”. Naisten kiukkuisuus jne. saattaa yhtä hyvin olla seurausta myös naisten vaihdevuosia vastaavasta miesten vähemmän tiedostetusta ”andropaussista”, jolloin miesten testosteroni-sukupuolihormonin eritys vähenee ja tuo mukanaan mm miesten. erektiohäiriöt ja sukupuolisen haluttomuuden.
Jos mies ja nainen eivät ennen noita vuosia ole kokeneet henkisessä suhteessaan minkäänlaista kehitystä, vaan ”jumittuneet” vain seksuaalisuuteen, niin noiden vuosien ”todellinen parisuhdekysymys” on mielestäni tämä:
Väitöskirjasta on vaikea sanoa mitään, kun ei ole lukenut. Sen verran kuitenkin, että ilmeisesti tohtorinnamme on päätynyt johonkin kvalitatiivisen metodologian kannalta tyydyttävään päättelyyn. Eihän hän muuten olisi päässyt väittelemään, kai? Toisaalta, mistä sen ihan varmasti voi tietää, kun on kyse naistutkimuksesta.
Joka tapauksessa täytyy muistuttaa, että ihmisten tutkiminen on erilaista. Tutkijalla on aina oma positionsa ihmisenä, hän tutkii luonnonilmiötä eli ihmistä, jolla on hyvin vähän toistuvaa käyttäytymistä ja tutkimuskohdekin aina potentiaalisesti vähintään muuttuu sitä tutkittaessa. Parisatavuotisen perinteen jälkeen on kuitenkin päätetty, sen sijaan, että olisi nostettu kädet pystyyn, yrittää tästä saada irti jotain tästä ikävästä tutkimuskohteesta muun muassa kvalitatiivisella tutkimuksella.
Yleensä kukaan ei kuitenkaan kehtaa väittää, että tutkimustulokset edustaisivat totuutta oikein missään mielessä. Tapana on sanoa, että tutkimus on perusteltu (ja tieteellisesti arvioitu) puheenvuoro yhteiskunnalliseen keskusteluun. Tämä ei sitten tarkoita, että tutkija voisi runoilla ihan mitä tahansa vaan hänen pitää olla rehellinen aineistolleen.
Niin se vain on, kun parempaa ei ole keksitty eikä tulla käsittääkseni keksimään mainitsemistani syistä johtuen.
Vedän nyt hatusta sellaisen hypoteesin, että monelle (vanhenevalle) naiselle kiukkuisuus on vallankäytön strategia. Omasta kokemuksesta väitän, että strategia ei ole rakentava eikä toimi naisenkaan kannalta.
Naistutkimuksen ongelma on, että en usko tutkijan voivan päätyä siellä em. teoriaan tai muuhun vastaavaan, koska se ei olisi solidaarista tutkimuskohdetta ja muita tutkijoita kohtaan. Silloin on aika mahdoton esittää hyvin perusteltuja yhteiskunnallisia kommentteja, jos lähtökohta on noin voimakaan poliittinen, solidaarisuutta korostava.
Naistutkimus on jo valmiiksi gettoutunut ja tällaiset tutkimukset eristävät sitä lisää. Veikkaan, että kohta alan laitokset ovat täynnä kiukkuisia naisia. Teoriani toinen osa nimittäin ennustaa, että kiukkuisuus vielä lisääntyy ekspotenttiaalisesti, jos se ei tuota haluttua tulosta eli valtaa.
"Vedän nyt hatusta sellaisen hypoteesin, että monelle (vanhenevalle) naiselle kiukkuisuus on vallankäytön strategia. Omasta kokemuksesta väitän, että strategia ei ole rakentava eikä toimi naisenkaan kannalta."
Eihän kiukku ole koskaan (siis ainakaan yksin) hyvä strategia.
Vanhempien naisten vallankäyttö tarttuu kuitenkin nuoriin naisiin, se vaan ei ole samalla tavalla tehokasta heidän itsensä kannalta.
Tomi #15: "Veikkaan, että kohta alan laitokset ovat täynnä kiukkuisia naisia. Teoriani toinen osa nimittäin ennustaa, että kiukkuisuus vielä lisääntyy ekspotenttiaalisesti, jos se ei tuota haluttua tulosta eli valtaa."
Toivottavasti veikkauksesi ei kuitenkaan toteudu. Toivottavasti sitä paremmin toteutuu tämä:
"Abbedissan rukous
Herra, sinä tiedät paremmin kuin minä, että minulle karttuu ikää ja jonakin päivänä olen vanha. Varjele minua puheliaisuudelta ja varsinkin siltä luulolta, että minun täytyy sanoa mielipiteeni joka asiasta ja tilanteesta.
Päästä minut taipumuksestani pyrkiä järjestämään muiden ihmisten asiat. Vapauta ajatukseni takertumasta loputtomiin yksityiskohtiin. Anna minulle siivet päästä nopeasti asiaan.
Opeta minulle armeliaisuutta, että kuuntelisin toisten valituksia. Auta minua kestämään ne kärsivällisesti. Mutta sinetöi huuleni, etten puhuisi omista vaivoistani, vaikka ne lisääntyvät ja niistä kertominen on vuosi vuodelta hauskempaa.
Auta minua oppimaan se suurenmoinen läksy, että minäkin saatan erehtyä. Anna minun pysyä kohtalaisen hyvänä. Pyhimys en halua olla, sellaisten kanssa on joskus ylen vaikea elää. Mutta hapan vanha nainen ei ole ihana luomus. Tee minusta ajattelevainen, mutta ei synkkä, avulias, mutta ei komenteleva.
Niin suunnatonta viisautta kuin minun on, on sääli olla käyttämättä viimeistä rahtua myöten. Mutta Sinä tiedät, Herra, että haluaisin kuitenkin pitää muutaman ystävän elämäni iltaan asti. Aamen."
(Rukous on löydetty vanhasta luostarikammiosta.)
:)
#15
Tutkimus ja valta. Ihmistutkimus ja valta.
Onko olemassa tieteellistä tutkimusta, joka ei ole kytketty valtaan? Jollain tavalla.
Valtaahan usein käytetään tieteellisyyteen vedoten kun henkseleitä paukutellaan (sukupuoleen katsomatta).
Eeva, eikö ihmistieteen käytännöistä löydy ne ihan samat motiivit kuin kaikessa inhimillisessä toiminnassa? Tieteessä on kuitenkin pyritty institutionalisoimaan sellaisia piirteitä, jotka edesauttavat kriittisyyttä myös suhteessa valtaan, esimerkiksi riippumattomuutta.
Yleisemmin ihmisten toiminnassa valta ei mielestäni ole niin keskeinen kuin joskus näkee väitettävän. Uskon nimittäin, että ihmiset ovat aika (ydin)perhekeskeisiä eläimiä, eikä perheessä valtakamppailu ole keskeistä vaan rakkaus, jakaminen ja sovittelu. Perheen ulkopuolellakin ihminen pyrkii aika luontevasti samaan, kunhan annetaan mahdollisuus. Tosin esimerkiksi työpaikka on organisoitava usein hierarkkisesti ja se taas synnyttää väistämättä valtaan liittyviä konflikteja. Ei sen puoleen, että niissä tai hierarkkisuudessakaan mitään vikaa sinällänsä olisi.
Minulle ei kelpaa mikään noista Henryn hypoteeseista, koska niihin kaikkiin sisältyy oletus stereotypian tai sukupuolittuneen käytännön olemassaolosta. Itse selittäisin asiaa näin:
Madonnatyypin naaraat ova kärttyisiä kaiken ikäänsä, mutta vanhenemiseen liittyvä seksuaalisen vallan katoaminen korostaa piirteen näkyvyyttä vanhoilla yksilöillä.
Naaraitahan on periaatteessa kahta tuttua tyyppiä (ja tietysti sitä välimuotoa kolmantena): huoria ja madonnia. Huorat tietävät, mitä varten vagina on olemassa, madonnat puolestaan käyttävät henkistä tai fyysistä väkivaltaa. Käytännössä feministit kuuluvat tähän jälkimmäiseen joukkoon.
Tällä jaottelulla on vuosimiljoonaiset ”perinteet” - kuten kaikella käyttäytymisellämme. Myös simpanssilaumasta löytyvät samat huora- ja madonnatyypit, mikä konkretisoituu esimerkiksi lauman urosten palatessa onnistuneelta metsästysretkeltä. Huorat tarjoavat seksiä lihaa saadakseen, madonnat saavat itkupotkuraivarin.
Ei tuo ainakaan minuun sovi. Olen leppoisa ja hauska kuin mikä. Kiukkuisuus ei ole sukupuolikysymys.
Ihan yhtälailla keski-ikäiset miehet voivat olla kärttyisiä.
Kiukkuisuus ilman sen kummempaa syytä on ihan samaa kamaa kuin typeryys, nuo kaksi asiaa korreloivat täysin keskenään.
terv. Eeva
joissa hän hyödyntää fysiikan teorioita (ennen kaikkea Niels Bohrin kvanttifysiikkaa) yhteiskuntatieteelliseen tutkimukseen, kuten feministiseen yhteiskuntakritiikkiin.
Heh. Kuulostaa Sokalin tunnetulta jäynältä, mutta tämä täti on ilmeisesti tosissaan.
#19
Tomi,
”Tieteessä on kuitenkin pyritty institutionalisoimaan sellaisia piirteitä, jotka edesauttavat kriittisyyttä myös suhteessa valtaan, esimerkiksi riippumattomuutta.”.......Pyritty on.
Ihmistieteen suhteen olen HYVIN skeptinen.
Hierarkisuutta on käsittäkseni kaikkialla. Myös (ydin)perheissä jollakin tasolla, ihan biologisistakin syistä. Molemmilla sukupuolilla on heikkoutensa ja vahvuutensa, varsinkin eri kausina pitkissä parisuhteissa.
Juuri se tekee suhteen mielenkiintoiseksi. Tehdään ikäänkuin matka yhdessä. Elämänmatka.
Ei kai ihmisen ydin muutu kuin kameleontti ympäristön mukaan, vaan on sama avioliitossa, maitokaupassa ja työympäristössä. Vain ulkoiset haastet, kulissit vaihtuvat.
Eli yksinkertainen ja mukavuudenhaluinen yksilö ei vaivaudu käyttämään energiaa roolipeliin. Ei myöskään VALTAroolipeliin, missään ympäristössä (paitsi, jos tietoisesti haluaa "piruilla" tai leikkiä). Yksinkertaisella en tarkoita vähä-älyistä, vaan jopa päinvastoin. Tällöin ”Rakkaus, jakaminen ja sovittelu” ovat aina läsnä. Eriasteisesti yksilön mukaan.
Toisaalta energinen, eteenpäinpyrkivä ihminen pelaa innolla eri rooleja, tilanteen mukaan, sekä yksityiselämäsään, (ydin)peerheessä että sen ulkopuolella.
Tällöin ”Rakkaus, jakaminen ja sovittelu” ovat läsna tarpeen mukaan.
Voi voi näitä minun stereotypioita. Kotikutoinen (nainen kutoo) psykologisointi ei ole niin helppoa kuin ammatilainen luulee. Mutta vaihteeksi ihan hauskaa.
Jatkoa!
eeva-n
Ja sitten ihmetellään oikein akatemia tasolla, että miksi suomalainen tutkimus ei saa siteerausta ulkomailla. Metodologisesti ja jo viitekehyksellisesti täysin kestämätöntä nollatutkimusta, jota sitten kaverit kuitenkin voi siteerata tiedotusvälineissä, että voidaan ajaa omaa diskurssiaivopesua. HUoH.
Arvelisin että noin ylipäätänsä kaikkein negatiivisimmat työntekijät löytyvät keski-ikäisistä tai sen jo hiukan ylittäneistä miehistä ja naisista. Omien kokemukseni mukaan naiset ovat miehiä negatiivisempia.
Lisäksi epätieteellisesti aasiakas.net-sivustoa selaamalla voidaan todeta, että asiakaspalvelijoiden yleisen mielipiteen perusteella keski-ikäiset naiset ovat niitä kaikkein pahimpia tyhjästä kiukuttelijoita.
Kannattaa huomata, kuinka Irnin väitöskirjaesittely on otsikoitu Åbo Akademin sivuilla: "Ikääntymiseen liittyvät stereotypiat ja sukupuolen kaksijakoisuus kyseenalaistettava työorganisaatioissa".
Täysin kestämättömän tutkimusasetelman perusteella esitetään siis raflaavia vaatimuksia yhteiskunnan päättäjille! Olemattomia stereotypiota pitäisi ruveta jahtaamaan ja mikä vielä ihmeellisempää, heteroseksuaalisuus pitäisi kyseenalaistaa - vain siksi, että joillekin heikon itsetunnon omaaville naaraille tulee kahvipöytäkeskusteluista paha mieli!
Feministinen manipulaatio puree yllättävän hyvin. Se ikään kuin rajaa ajattelun vapautta - Henrynkin kaikki hypoteesit istuvat kiltisti Irnin määrittelemän "soveliaan ajatteluavaruuden" ahtaaseen lokeroon.
Kirsi Virtanen käsitteli viimeisimmässä YLE-blogissaan natseja. Kannattaa kuunnella juttu Areenasta ja vaihtaa mielessään jokaisen natsi- sanan tilalle sanan feministi...
#24"Ja sitten ihmetellään oikein akatemia tasolla, että miksi suomalainen tutkimus ei saa siteerausta ulkomailla. Metodologisesti ja jo viitekehyksellisesti täysin kestämätöntä nollatutkimusta, jota sitten kaverit kuitenkin voi siteerata tiedotusvälineissä, että voidaan ajaa omaa diskurssiaivopesua. HUoH. "
Eipä se feministinen tutkimus edes tuolle tasolle useinkaan yllä Suomessa kuin ulkomaillakaan, mutta silti ideologisista syistä sitä käsitellään pätevänä.
No, lähivuosina tällainen puuhastelu tulee loppumaan, ellei sitten jotkut vauraat säätiöt tai menestyneet pörssiyhtiöiden naistoimitusjohtajat katso tarpeelliseksi toimia rahoittajina. Aiemmin tässä blogissa on kauhisteltu sitä, miksi Sosiaali- ja terveysministeriön tasa-arvoyksikössä huhkii uupumuksen rajoilla 18 naista, mutta ei yhtään miestä. Minä ihmettelen sitä, miten maassa, joka lainaa ulkomailta joka neljännen euron, on edes mahdollista ylläpitää tällaista yksikköä verovaroin? Meillä rahoittajilla pitäisi edes olla oikeus saada jonkinlainen työajanseurantaraportti yksikön toiminnasta.
Lehdistö ihmettelee kreikkalaisia haamuvirkamiehiä, mutta unohtaa, että Suomessakin on tuhansia sangen mielikuvituksellisia virkoja. Ajautuisiko Suomi kaaokseen ilman tasa-arvoyksikköä tai naistutkijoita? Loppuisiko sähkön jakelu? Kaatuisiko teollisuus? Olemme Pohjolan Kreikka, jossa lypsetään härskisti yhteisiä verotuloja taskusta toiseen laskutaidottomien poliitikkojen avustuksella. Hyvä esimerkki oli Jalasjärven kunnan omistama kurssikeskus, joka koulutti kunnan perushoitajista ja vahtimestareista merkonomeja valtion laskuun. Kurssikeskus jopa oli palkannut valtion tukirahoilla oman viestintäpäällikön! Rehtori oli ilmeisesti liian kiireinen vastaamaan median yhteydenottoihin. Rehtorin kanslia taisi olla yhtä hektinen paikka kuin pankin dealing-sali markka-aikoina.
Myös yliopistojen pajatsorahoitusmalli on tullut tiensä päähän. Muuten meillä on 100 vuoden kuluttua 100 000 naistutkimuksen tohtoria - vain siksi, että yliopistot saavat jokaisesta silinteristä könttäsumman norjalaista tai kiinalaista korollista velkarahaa. Toivottavasti IMF herättää pian suomalaiset todellisuuteen. Muuten tulee noutaja. Meillä ei ole öljyä kuten norjalaisilla.
Milläköhän vuosisadalla elät? Vaihdevuodet voivat esiintyä -ja nykyään esiintyvätkin useimmilla - täysin ilman ns. kärttyisyyttä, mutta jättäen myös mahdolliset pms-oireet pois.
Haluatko kaiken iän tuoman kokemuksen pois työmarkkinoilta juuri nyt työvoimapulan ollessa kohta todellisuutta? Haluat myös mielettömät satsaukset työvoiman tuontiin, koulutukseen, eläkkeisiin jne, vai milläköhän se sitten korvautuisi, kun pistät pois kaikki tietynikäiset naiset...
Kirjoita kommentti
Kommentoi 29 kommenttia