Väitöskirja: Tasa-arvotyön projektitapaistuminen
Tarkastelen seuraavassa Kristiina Brunilan väitöskirjan Parasta ennen: Tasa-arvotyön projektitapaistuminen (2009) keskeisiä pointteja. Väitöskirjan tutkimuskysymykset olivat seuraavat:
1. Miten tasa-arvotyö ja siihen liittyvä sukupuoli ovat Suomessa muotoutuneet?
2. Minkälaisia jännitteitä tasa-arvotyöstä on ollut löydettävissä?
3. Minkälainen toimijuus on ollut tasa-arvotyössä tarjolla ja mahdollista?
Kuten arvata saattaa, väitöskirjassa ei viitata miesten tasa-arvo-ongelmiin juuri ollenkaan. Siihenkään ei kiinnitetä huomiota, että miesten tasa-arvoa parantavia projekteja ei juuri ole olemassa.
Väitöskirjan nimi ei auennut ilman salapoliisityötä:
Projektitapaistuminen = projektit ovat lisääntyneet vuosien varrella
Parasta ennen = vanhojen tasa-arvotutkimusten tai -projektien tieto ”vanhenee” äkkiä, eikä niitä hyödynnetä. Siksi tuotetaan samoja tuloksia yhä uudelleen ja uudelleen. Käsite viittaa siten "parasta ennen" -päivämäärään.
Väitöskirjassa kirjoitetaan seuraavasti:
Heteronormatiivisuus on vallan muotona järjestänyt myös miehiin kohdistuvaa tasa-arvotyötä. Miesten ohjaaminen hierarkiassa alemmaksi asettuville naisvaltaisille aloille on kyseisessä järjestyksessä ollut huomattavasti hankalampi tai lähes mahdoton tehtävä sen perusteella, että kyseisiä projekteja löytyi projektikartoituksessa vain muutama.
Eli sellaisia projekteja ei juuri ole olemassa, jossa miehiä yritettäisiin saada naisvaltaisille aloille. Jos kyseessä on hankalampi tehtävä, niin eikö projekteja aiheesta pitäisi olla enemmän eikä vähemmän? Ilmeisesti sellaisia projekteja, joissa naisia yritetään saadaan miesvaltaisille aloille, on lukuisia.
Väitöskirjan mielenkiintoisimmat pointit käyvät esille seuraavista lainauksista:
Projektitapaistumista on ylläpitänyt pakko tuottaa yhä uudelleen samoja ”uusia” tuloksia. Samojen ”uutuuksien” kehittelyn pakosta on tullut osa projektitapaistuneen tasa-arvotyön vallan muotoa, jolla taloustalkoohenkisyys ja heteronormatiivisuus ovat turvattu. Pakko keksiä ”uutta” on ollut projektitapaistumista yllä pitävä moottori, joka on tarkoittanut, että tasa-arvolla on ollut nopea vanhentumispäivä. Sama ”uutuuden” tuottamisen pakko on havaittu Ruotsissa tehdyn tasa-arvotyön osalta. Katharina Tollin on todennut, että ”uutuuksien” keksiminen on ollut tasa- arvotyössä parasta ennen (bäst före) -päivämäärään asettumista (Tollin 200527).
Tasa-arvotyötä tehneen henkilön toteamus, että sitä tehdään mihin rahaa saadaan, kiteyttää tältä osin tutkimustulokseni. Markkinoituminen on suunnannut tulos ja tuotelähtöiseen ajatteluun. Lopputulema on ollut, että projekteissa on tuotettu vuosien ajan ”tuotteita”, jotka eivät ole levinneet mihinkään eikä niiden ole ollut tarkoituskaan levitä.
Osoittamalla, että ”projektimarkkinat” toimivat tavalla, josta kenelläkään ei viime kädessä näyttäisi olevan vastuuta, olen toivonut voivani herättää keskustelua siitä, mihin suuntaan määräänsä koko ajan kasvattavat projektit yhteiskuntaamme ja toimintaamme vievät.
Väitöskirjan voi tulkita valtion ja EU:n rahojen haaskaamisen ankaraksi kritiikiksi, vaikka tutkija itse ei niin teekään. Yllä olevista lainauksista voi vetää seuraavia johtopäätöksiä:
1. Feministiset tasa-arvovirkamiehet hakevat rahoitusta sellaisille "seksikkäille" tasa-arvoprojekteille, joille rahoitusta voi saada, kuten palkkatasa-arvon tutkimiseen.
2. Kaikki oleellinen feministinen tieto on tuotettu jo aikaisemmin.
3. Vanhaa tutkimustietoa ei kannata hyödyntää, koska silloin uudelle projektille ei saada rahoitusta.
4. Uudet tutkimustulokset pitää yrittää kääriä erilaisiin papereihin, jotta näyttäisi siltä, että jotain on saatu aikaiseksi.
5. Projektimarkkinat tuottavat rahankulutusautomaatin, joka ei tuota mitään uutta tietoa. Ilmiön koskee luultavasti muitakin osa-aluita kuin tasa-arvotyötä.
6. Tutkija sanoo osuvasti, että ”projekteissa on tuotettu vuosien ajan ”tuotteita”, jotka eivät ole levinneet mihinkään eikä niiden ole ollut tarkoituskaan levitä.” Eikö tämä ole mullistava havainto projektien rahoitusta silmällä pitäen?
7. Kukaan ei valvo projektien kokonaisuutta, jolloin samasta asiasta voidaan tuottaa samaa tietoa yhä uudelleen ja uudelleen.
Yhteenveto: Valtion ja EU:n rahoitusta käytetään tuottamaan samaa vanhaa tietoa lukemattomissa tasa-arvoprojekteissa, joiden kokonaisuutta ei valvo kukaan. Hyvänä esimerkkinä ovat lukemattomat palkkatasa-arvoa käsittelevät projektit, joissa tuotetaan hyödytöntä nolla-tietoa. Se selittää pohtimamme palkkatasa-arvon mystisten kirjoitusten syyn. Hallituksen samapalkkaisuusohjelmaan kuuluva sukupuolten palkkatasa-arvoa tutkiva hanke vaikuttaa juuri sellaiselta hyödyttömältä projektilta, jota väitöskirjassa kuvaillaan.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Hihihihihi:
"Toisaalta tasa-arvoon liittyvien ongelmien pysyvyys ja naisiksi nimettyjen välinen yhteistyö yhdessä tasa-arvotyössä muotoutuneen diskurssitaituruuden kanssa ovat tarjonneet myös tilanteisia muutoksen mahdollisuuksia."
Eli kun samalla porukalla jankataan samoja juttuja niin hyvä tulee.
Helsingin yliopiston kansainvälisesti nauttima matala akateeminen maine ei synny tyhjästä vaan sen tutkimisesta.
Käyttäytymistieteitä tutkivalta voi odottaa edes käytöstapoja mutta yhteiskuntatieteiden kommareilta ei edes sitä.
Tasa-arvoajattelun "parasta ennen"-päivämäärä meni jo.
Olen pitkään pitänyt tasa-arvoajattelua samanlaisena teoreettisena huuhaana kuin valtiokommunismia. Kaunis ajatus mutta todellisuudelle täysin vieras. Pahoin kuitenkin pelkään, että tasa-arvopuuroa tullaan hämmentämään vielä vuosikymmeniä koska henkilöt, joiden ajattelu perustuu sumeaan logiikkaan ja tunneälyyn (!) eivät pysty näkemään tasa-arvoajattelussa mitään vikaa.
#4 Eiköhän lapset ja nuoret sekä tulevat sukupolvet maksa kovaa hintaa tästä nykyisen kaltaisesta tasa-arvo politiikasta ja äärifeminismistä.
Feminismi on vain yksi itsekkyyden ilmentymä nykymaailmassa.
[lainaus]tasa-arvopuuroa tullaan hämmentämään vielä vuosikymmeniä koska henkilöt, joiden ajattelu perustuu sumeaan logiikkaan ja tunneälyyn (!) eivät pysty näkemään tasa-arvoajattelussa mitään vikaa. [/lainaus]
Lähinnä kyse on veronmaksajien rahojen holtittomasta käytöstä josta paras akateeminen näytetyö on marksilainen yhteiskuntatiede joka elätti monta monituista nollaa ja turhapäätä vuosikymmenien ajan. Tätä aikaisempi ja vieläkin kannattavampi esimerkki tieteellisestä huijauksesta ja vastaavasta kerettiläisyyden vainosta oli anekauppa.
Akateemisten tutkijoiden ongelmana on heidän akateeminen elämäntyylinsä. Liian monelle normaali järki on vierasta ja arvot järjestäytyvät teoreettisten eikä käytännöllisten tulosten perusteella. Onneksi pääsääntöisesti akateemisessa maailmassa on kuitenkin fiksuja ja osaavia ihmisiä. Mutta erilaisten huuhaa-"tiedekuntien" houkutuksessa älykkäät ja kehittyvät ihmiset menevät akateemiseen halpaan.
"Helsingin yliopiston kansainvälisesti nauttima matala akateeminen maine ei synny tyhjästä vaan sen tutkimisesta. "
Surkimus on vasta Euroopan kuudenneksi paras yliopisto. Maine kuntoon ja vähintään ykköseksi, hopi hopi!
Olisiko yksi aika hyvä oppineisuuden tason mittari se, osaako kirjoittaa "marxilainen" ihan äksän kanssa.
"Olisiko yksi aika hyvä oppineisuuden tason mittari se, osaako kirjoittaa ”marxilainen” ihan äksän kanssa."
Ja laittaa kysymysmerkin kymysyslauseen perään.
#8 ja 9.
oletko tomi murrosikäinen.
"Miesten ohjaaminen hierarkiassa alemmaksi asettuville naisvaltaisille aloille"
Miksi miehiä ei haluta ohjata hierarkiassa ylemmäksi asettuville naisvaltaisille aloille, kuten presidentiksi, ministereiksi tai erilaisiksi valtionhallinnon ja kunnallishallinnon viskaaleiksi?
"Projektitapaistuminen = projektit ovat lisääntyneet vuosien varrella"
Kehen nämä tyypit oikein luulevat tekevänsä vaikutuksen näin huonolla, kankealla ja mielikuvituksettomalla äidinkielen käytöllä? Jos haluaa herättää keskustelua, pitäisi puhua selvästi ja ymmärrettävästi.
[lainaus]tasa-arvopuuroa tullaan hämmentämään vielä
Kommenttilomake kaipaisi hiukan ohjeita tagien käytöstä (ainaskin osa HTML tageista toimii).
"Esikatselu" -nappikin olisi ihan hyvä....
Henry: "Eli sellaisia projekteja ei juuri ole olemassa, jossa miehiä yritettäisiin saada naisvaltaisille aloille. Jos kyseessä on hankalampi tehtävä, niin eikö projekteja aiheesta pitäisi olla enemmän eikä vähemmän? Ilmeisesti sellaisia projekteja, joissa naisia yritetään saadaan miesvaltaisille aloille, on lukuisia."
Ei, jos kyseessä on hankalampi tehtävä, se ei millään tavalla tarkoita, että projekteja pitäisi olla enemmän. On mahdollista, että vain harva haluaa tarttua hankalaan tehtävään, mikä selittää projektien vähyyden.
Toisaalta, projektien vähyys ei todista tehtävän hankaluudesta: on mahdollista, ettei tehtävä ole hankala, mutta ketään ei vain kiinnosta tehdä sitä.
Toisin sanoen, kyseistä tehtävää ajavien projektien määrästä ei voi päätellä, onko tehtävä hankala vai ei. Jos väitöskirjan tekijä on OIKEASTI tosiaan argumentoinut, että tehtävä on hankala ja perustellut sitä pelkästään projektien vähyydellä, olen kyllä aika hämmästynyt. Mutta kaipa sekin on mahdollista.
"Feminismi on vain yksi itsekkyyden ilmentymä nykymaailmassa."
"The Century of the Self"
http://www.imdb.com/title/tt0432232/
Kyseinen dokumentti löytyy vapaasti ja laillisesti netistä. DVD:nä on turha etsiä.
Hih! Pikkuisen huvittaa, miten sana "heteronormatiivisuus" voi aloittaa minkä tahansa kriittisen lauseen feministisessä tieteessä. On hyvä huomata, että myös "patriarkaatti" on synonyymi mille tahansa epämiellyttävälle. Vielä hupsumpaa on huomata, että kummallekaan näistä sanoista ei voi määritellä mitään tarkkaa ja selkeää sisältöä.
Voidaankin todeta, että nämä sanat väittelijät ottavat käyttöön silloin, kun pitää tunnustaa väriä, ja ajatus ei enää kulje.
Väikkärin loppukaneetti oli:
"Kun luovutaan pyrkimyksestä ytimeen, alkuperään ja olemuksellisuuteen, voidaan luopua ehkä myös vastakkainasetteluista ja pyrkimyksestä (näennäiseen) yksimielisyyteen. Tällöin voi jäädä tilaa ihmettelylle, määrittelemättä jättämiselle ja epämääräisyydelle.
Silloin olemme kaikki osallisia ja vastuussa."
Henry, kerro tällaiselle typerälle matematiikan professorille, mitä tuo tarkoittaa! (Muutkin saa kertoa!)
Valtion ensi vuoden budjetissa luvataan "Vahvistaa naisjärjestöjen ja tasa-arvotyötä tekevien viranomaisten resursseja."
Saamme siis lisää näitä arvokkaita tutkimuksia. Apua!
#16
Jaaha. Edeltävien kappaleiden lukeminen ei tuonut kysymykseesi paljoakaan valaistusta. Tulkitsisin kappaleen kuitenkin siten, että jos luovutaan heteronormatiivisuudesta (ja sukupuolirooleista), ei ole enää vastakkainasetteluja. Heteronormatiivisuus pitää sisällään myös näennäisen yksimielisyyden sen siunauksellisuudesta.
Kun luovutaan "sukupuoliluokista", niin jäljelle jää epämääräisyys ja ihmettely. Kyseessä utopistinen arvoväite, jossa epämääräisyyden väitetään johtavan tilanteeseen, jossa ihmisistä tulee ”osallisia ja vastuussa olevia”.
Ongelmallista tuollaisessa naistutkijoiden usein esittämässä utopiassa on ensinnäkin se (1), miten heteronormatiivisuudesta luovutaan käytännössä. Luultavasti se on mahdotonta. aina voi toki sanoa, että sukupuolirooleista pitäisi luopua, mutta en ole kenenkään nähnyt esittävän siihen käytännön ohjeita. (2) Toinen asia on utopian toteutumisen siunauksellisuus. Kuka haluaa elää tilanteessa, jossa on ihmettelyä ja epämääräisiä sukupuolia? Harva heteromies haluaa. Tekisikö se ihmisistä osallisia ja vastuullisia? Epäilen.
Kappale voi toki tarkoittaa jotakin ihan muutakin.
Heteronormatiivisuudesta ja sukupuolirooleista luopumisessa on kuitenkin yksi ongelma, tai nykynäkökulmasta se ainakin tuntuu ongelmalta.
Nimittäin luopumisen jälkeen on kaksi mahdollisuutta:
1. Gaymiesmäinen seksuaalisuuden positio
2. Lesbomainen seksuaalisuuden positio
Jos heteronormatiivisuudesta ja sukupuolirooleista luopumisen jälkeen vallitsee gaymiesmäinen seksuaalisuuden positio, niin silloin miehet ja naiset harjoittavat seksiä samalla tavoin, kuin gay-miehet nykyisin. Eli irtoseksin määrä kasvaisi suunnattomasti, ja jokainen nainen tai mies voisi esimerkiksi kotimatkallaan poiketa Stockan vessassa harjoittamassa irtoheteroseksiä. Heteroravintoloissa yleistyisivät panokompit, niin kuin Hercules-ravintolassa oli, ja eri puolille nousisi heteroiden käyttämiä glory-hole paikkoja. Seurauksena olisi siis aivan hirveä meno irtoseksimarkkinoilla.
Jos taas luopuminen johtaisi lesbomaiseen seksuaalisuuden positioon, niin myös heteroseksuaalisuuskin pysyttäytyisi tiukasti pysyvien parisuhteiden sisällä.
Ratkaiseva kysymys onkin, muuttuvatko luopumisen yhteydessä naiset gaymiesten kaltaisiksi, vai miehet lesbonaisten kaltaisiksi?
Piilokonservatiivinen eriarvoisuuden salakannattaja tietenkin toivoisi, että naiset pidättäytyisivät seksiin vain parisuhteissa, koska "naiset nauttivat seksistä vain rakkauden tunteen kanssa". Mutta tämä toive on torjuttava essentialistisena. Jos hyväksymme essentialismin ja biologisen määräytymisen,niin tunnustamme samalla homoseksin heteroseksiä huonommaksi.
Nykyfeminismin älyllinen kuperkaikka on siinä, että ensinnäkin sukupuoli on olevinaan muka pelkkä sosiaalinen konstruktio eikä todellinen ilmiö, mutta sitten toisaalta kuitenkin sukupuoli kuulemma on olemassa ja sen perusteella naisia syrjitään.
http://www.hs.fi/keskustelu/Filatov%3A+Nollap%E4iv...
Retardation is bliss. Tämä Filatovhan ehdotti miehillä lätkäistäväksi miesveroa, jotta tuloerot saataisiin kavennettua. Henry voisi muistaa Tarja kullannuppuamme artikkelilla. :)
Kirjoita kommentti
Kommentoi 21 kommenttia