Henry Laasanen Kirjoituksia miesten tasa-arvosta ja pariutumisesta

Naistutkimuksen tieteellisyydestä

Yritän seuraavassa valaista suppeasti joitakin näkökulmia naistutkimuksen tieteellisyyteen tai epätieteellisyyteen.

Miehillä ja naisilla on sukupuolittunut kokemus maailmasta. Esimerkiksi naistutkijalla "Päivi" ja miestutkijalla "Paavo" on erilainen kokemus maailmasta. Päivi on herkkä loukkaantumaan härskeistä vitseistä. Jos hän kuulee sanan ”pinppi”, hän menee pois tolaltaan. Paavo tyypillisenä miehenä rakastaa härskejä vitsejä: niitä kuulee aivan liian harvoin. Jos mies pyytää Päiviä kahville, niin Päivi kokee sen seksuaalisena häirintänä: ”Tuo mies pitää minua iljettävän halunsa objektina, lihakimpaleena”. Paavoa ei kukaan nainen pyydä ja kahville ja jos pyytäisi, Paavo olisi onnesta mykkänä. Päivillä ja Paavolla on siten erilainen sukupuolittunut kokemus maailmasta. Päivi kokee alati seksuaalista häirintää ja hän alkaakin työstää aiheesta väitöskirjaa. Paavo ei ole kokenut minkäänlaista häirintää; hän ei edes voi tutkia sellaista, minkä olemassaoloa hän ei ole havainnut.

Tieteellisen tutkimuksen taustalla on aina jokin ideologia. Tutkimus on tutkijoiden harjoittamaa käytännön toimintaa, jonka he perustelevat itselleen tärkeillä arvoilla. Naistutkija Päivin tärkeä arvo on oikeus elää turvassa seksuaaliselta häirinnältä, mikä ohjaakin hänen tutkimustaan. Se antaa Päiville sukupuolittuneet silmälasit tarkastella maailmaa. Ideologinen suuntautuminen maailmaan ei sinällään ole osoitus epätieteellisyydestä, koska se on väistämättä mukana yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa.

Mikä naistutkimuksessa sitten on epätieteellistä? Eräs epätieteellinen piirre ilmenee naistutkimuksen opetuksessa, joka pitää sisällään feminististä propagandaa ja indoktrinaatiota. Tieteellisestä näkökulmasta katsottuna ei ole hyväksyttävää, että naistutkimus esittelee vain feministiseen ideologiaan sopivia tutkimustuloksia. Kun itse kävin (joitakin vuosia sitten) naistutkimuksen johdantoluennoilla, tasapuolisesta tiedosta ei ollut tietoakaan. Väkivaltaluennot toistivat väitettä miehistä väkivallan tekijöinä ja politiikan luennoista kävi ilmi, että naisilla ei ollut politiikassa mikään asia hyvin. Muut luennot olivat neutraalimpia, mutta miesten ongelmien ja miesnäkökulmaisten lähteiden näkökulma loisti poissaolollaan. Kapean ideologisen näkökulman opettaminen ei täytä tieteen kriteerejä, jos tarkoituksena on valottaa sukupuolijärjestelmän toimintaa kokonaisuudessaan.

Toinen ongelma piilee naistutkimuksen tuottamassa kirjallisuudessa, joka väittää kelpaavansa oppikirjamateriaaliksi sukupuolijärjestelmästä. Esimerkiksi uusi Käsikirja sukupuoleen mainostaa sopivansa ”yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja lukioiden oppimateriaaliksi kaikille sukupuolen, vallan ja seksuaalisuuden yhteyksistä kiinnostuneille.” Kirjan sisältö on kuitenkin feminististä propagandaa, josta miesnäkökulma puuttuu lähes kokonaan. Kirjassa on noin 30 naiskirjoittajaa ja yksi mieskirjoittaja, profeministinen miestutkija Arto Jokinen. Jokinen (s. 128) määrittelee artikkelinsa aluksi, mikä on mies:
Miehillä viitataan henkilöihin, jotka identifioituvat miehen sosiaaliseen ja kulttuuriseen kategoriaan. Useimmat näistä henkilöistä omaavat tietyn fyysis-anatomisen hahmon - niin sanotun miehen ruumiin, mutta eivät kaikki.
Jos kuitenkin tarkkoja ollaan, miehenä oleminen ei ole kiinni vain siitä, kuka identifioituu mieheksi. Kyllä pöksyistäkin pitää löytyä jotakin.

Tämän naistutkimuksen tieteellisyyttä käsittelevän bloggauksen kommenttiosastolla naistutkija Anna Moring huomauttaa aiheellisesti, että kritisoidakseen naistutkimusta pitää myös lukea naistutkimusta, mitä harva kriitikko on tehnyt. Jotta tässä blogissa ei sorruttaisi samaan virheeseen, tarkastelen seuraavaksi muutamia naistutkijoiden tuotoksia. Ensimmäinen teksti on peräisi naistutkimuksen professori Kaarina Kailolta:
Ydinongelmana on myös luonnonherruusajattelu, miesten omistuskulttuuri, jossa luontoa, naisia, lapsia ja muita "alamaisiksi" asetettuja kohteita kohdellaan oman minän jatkeena (kielteisen, suorastaan perverssin symbioosin tai yhteenkuuluvuuden ilmenemismuotona). Onkin paljastavaa rinnastaa naisiin kohdistuva kotiväkivalta (n. 40% naisista kokee sitä Suomessa!) sekä ns. "aavistushakkuut". Löytyy tapauksia, joissa maanomistajat, jotka pelkäävät alueittensa joutuvan suojelukohteiksi mieluummin tuhoavat ne kuin suovat ulkopuolisten pääsevän nauttimaan niistä. Samoin jotkut miehet surmaavat omat lapsensa ja partnerinsa juuri hetkellä, jolloin pelkäävät menettävänsä ne toiselle - hekin ovat näin tavallaan "omaisuutensa" "aavistustuhoajia."

Tutkimissani tarinoissa naisista ja karhuista cree-, mohawk-, delaware-, bella bella -, ojibway-, abenaki- ja tlinglitintiaanien, inuitien, suomalaisten, norjalaisten, saamelaisten, evenkien ja muiden pohjoiseuraasian kansojen parissa, karhu vie (ryöstää, viettelee) metsään eksyneen naisen pesäänsä synnyttämään puolikarvaisia, puoli-inhimillisiä lapsia - ja vain elelemään karhusulhasen kyljessä. Useimmissa taruissa naisen veljet lopulta tulevat "pelastamaan" sisarensa karhun luolasta, ja tuovat sisarensa takaisin miesjohtoiseen yhteiskuntaan. Toisaalta hyvin monissa nykyisinkin kerrotuissa tarinoissa nainen tappaa häntä hakemaan tulleet veljet mieluummin kuin lähtee pois karhusulhasensa karvaisesta sylistä, tai sitten tarina loppuu ennen kuin mitään patriarkaalista pelastuspartiota ilmaantuu.
Hmmph. Parempi kun en sano mitään. Vuoden 2008 paras naistutkimuksen gradu -palkinto meni teokselle "Minäkin olen täällä löyhkäämässä": Etnisyyden ja ruumiillisuuden representaatiot Veronica Pimenoffin romaanissa Maa ilman vettä, josta löytyy mm. seuraava lainaus:
Kristiinan himo sammakoihin on tulkittavissa allegoriaksi sille, kuinka jotkut länsimaiset toimijat pyrkivät taloudelliseen hyötyyn, vaikka se merkitsisi muiden mannerten luonnonvarojen riistämistä. (s.57)
Pia Livia Hekanaho tarkastelee väitöskirjassaan ”...queer-teoreettisen kirjallisuudentutkimuksen näkökulmasta ranskalaisen kirjailijan Marguerite Yourcenarin (1903-1987) teoksia. Tutkimuksessa tarkastellaan erityisesti sukupuolen ja heteroseksuaalisesta normista "poikkeavan" seksuaalisuuden rakentumista teosten kerronnassa.” Tutkimuksen kohde ei vaikuta kovin epätieteelliseltä. En kuitenkaan ymmärrä, mitä hyötyä (tai haittaa) moisesta tutkimuksesta on kenellekään. Kirjallisuudentutkijoilta pitäisi muutenkin kieltää sukupuolentutkimus, koska he kuvittelevat kaiken olevan representaatiota.

Miksi miestutkimus sitten olisi tieteellisempää kuin naistutkimus? Onhan totta, että minullakin on sukupuolittunut näkökulma maailmaan, jossa miesten ongelmat korostuvat. Omalta osaltani miestutkimus on kuitenkin tieteellisempää ainakin siten, että olen lukenut hyllymetrin feminististä kirjallisuutta ja perehtynyt feministisiin teorioihin. Olen tutustunut laajasti myös naisten tasa-arvo-ongelmiin. Jos minä pitäisin kurssin sukupuolijärjestelmästä, niin kykenisin esittämään sekä nais- että miesnäkökulmia aiheeseen. Jos minun pitäisi toimittaa käsikirja sukupuolijärjestelmästä, niin en kehtaisi kasata sitä pelkästään miesasiamiesten propagandakirjoituksista, vaan valottaisin sukupuolijärjestelmää eri näkökulmista käsin. Se olisi tieteellisempää kuin yksisilmäisen propagandan opettaminen. Yksittäinen tutkija voi toki keskittyä naisiin tai miehiin, mutta jos väitetään sukupuolijärjestelmän kokonaisuudesta jotakin, on otettava mukaan useita eri näkökulmia yhden ideologisen näkökulman sijaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (24 kommenttia)

Mr. Fockr (nimimerkki)

Gynekologia on ainoa naistutkimuksen tieteellinen tutkimusala.

Muut naistutkimuksen paradigmat ovat "sporalogiaa" ja "horoskooppia".

bmad (nimimerkki)

" Muut luennot olivat neutraalimpia, mutta miesten ongelmien ja miesnäkökulmaisten lähteiden näkökulma loisti poissaolollaan. Kapean ideologisen näkökulman opettaminen ei täytä tieteen kriteerejä, jos tarkoituksena on valottaa sukupuolijärjestelmän toimintaa kokonaisuudessaan."

Naistutkimuksen ja feminismin motiiveissa näyttäisi vaikuttavan
enemmänkin tahto vieraannuttaa sukupuolijärjestelmien tutkimisesta, kuin antaa ihmisten kiinnostua niistä vapaamuotoisesti, mikä ei tietenkään tarkoita,
etteikö naistutkimuksesta olisi ollut hyötyäkin.

Naistutkimus vaan näyttäisi olevan linkittynyt ajatukseen jossakin määrin siveästä, patavanhoillisesta naisesta, jonka omanarvontuntoa tulee suojella ja varjella pitkän patriarkaalisen alistuskauden jälkeen, sekä tutkia miten voisimme luoda sellaisen maailmanjärjestyksen missä naista kohdeltaisiin siveysnormien mukaan. Ihan oikeasti.Feminismi on onnistunut tekemään tämän, esim. naisten luvattomasta koskettelusta ja suorasta, härskistä naiseen kohdistetusta puheesta on ainakin psykologisia raskauttavia seurauksia miehelle. Miestä sen sijaan saa tosiaan lääppiä vapaasti tai kohdella huonosti.
Sitä, millainen nainen olisi ei-niin-siveänä, naistutkimus ei todellakaan kovin mieluusti tutki.

Terho Korhonen

Eniten ihmettelen naistutkijoiden suhtautumista noiden selkeästi virheellisten ja harhaanjohtavien väitteiden esittämiseen (esim. 40% naisista kotiväkivallan uhreja ja naisen euro on 80 senttiä). Ymmärtäisin jos muutama yksittäinen fanaatikko toistelisi jatkuvasti noita lukuja. Sitä en ymmärrä, miksi naistutkimuksen piiristä ei nouse ainuttakaan soraääntä vastustamaan kyseisen propagandan esittämistä. Ilmeisesti naistutkijat ovat niin konsensushakuisia, ettei kukaan uskalla tai halua poiketa linjasta.

On jo kauan ollut tiedossa, että naisten pienempi keskivuosiansio johtuu lähes pelkästään naisten vähemmistä työtunneista ja sijoittumisesta pienempipalkkaisille aloille ja tehtäviin. Silti "Naisen euro on 80 senttiä"- väite esitetään ikään kuin se implikoisi syrjintää.

Jokainen joka viitsii edes hieman perehtyä "Usko, toivo, hakkaus" ja "Naisiin kohdistunut väkivalta 2005"- tutkimuksiin, havaitsee, etteivät tutkimuksissa saadut väkivaltaluvut kerro todellisuudesta mitään. Väkivallaksi on niissä määritelty kaikki mahdollinen.

Culture-man (nimimerkki)

Hieno kirjoitus ja analyysi sinulta Henry. Uskoisin kuitenkin, että naisistakin löytyy sukupuoliasioihin perehtyneitä tutkijoita, jotka hyväksyvät myös miesnäkökulman olemassaolon. Vai olenko turhan optimistinen ? Haluan toki näin olla, onhan minulla kaksi tytärtäkin ;-)

Dorga (nimimerkki)

Metsän hakkuu ei ole metsän tuhoamista, jopa osaran aukeat http://fi.wikipedia.org/wiki/Osaran_aukeat on saatu metsitettyä, vaikkakin ongelmia on ollut. Nykyiset hakkuut ovat lisäksi paljon ympäristöystävällisempiä.

TL (nimimerkki)

Kaiketi kyse ei ole siitä onko nais- tai miestutkimus epätieteellistä. Varmaankin kumpaakin tehdään ideologisista ja politisoiduista syistä. Siksi onkin tärkeää lukea kaikkea mitä näiden kategoroiden alla julkaistaan erittäin kriittisesti. Ainakin itse olen havainnut, että puolin ja toisin on paljon ylilyöntejä. Yhdyn Henryn kritiikkin siitä, että naistutkimuksen nimikkeen alla tehdään paljon huonoa tai epätieteellistä tutkimusta. Tämä pitkällä tähtäimellä on haitaksi koko käsitteelle. Ihan samalla tavalla kuin minkätahansa muun "tieteellisen" yhteisön, nais- ja miestutkimuksen pitäisi pitää suurta huolta sisäisestä hygeniesta. Miestutkimuksessakin on suuri riski ylilyönteihin ideologisten hömppäantiteesien kautta. Miestutkimuksessa ei pitäisi provosoitua huonosta naistutkimuksesta ja päinvastoin. Ymmärrän kyllä, että yhteiskunnallinen lähtökohta naistutkimukselle on ollut sellainen, että poliittinen tilaus feminististen ylilyöntien pönkittämiseksi on ollut liian suuri. Kyse on vähän samasta asiasta kun paperiteollisuus lobbaa ydinvoimaa omista puhtaasti subjektiivisista syistä. On valitettavaa, että koko feminsimi leimaantuu näistä ylilyönneistä ja yleensä juuri raflaavimmat jutut pääsevät sanomalehtiin. Asiallisempi tutkimus onkin sitten usein liian tylsää lööppeihin, vaikka onkin kriittiselle lukijalle antoisempaa ja moniulotteismpaa.

Dorga (nimimerkki)

"Onkin paljastavaa rinnastaa naisiin kohdistuva kotiväkivalta (n. 40% naisista kokee sitä Suomessa!) sekä ns. ”aavistushakkuut”. Löytyy tapauksia, joissa maanomistajat, jotka pelkäävät alueittensa joutuvan suojelukohteiksi mieluummin tuhoavat ne kuin suovat ulkopuolisten pääsevän nauttimaan niistä. Samoin jotkut miehet surmaavat omat lapsensa ja partnerinsa juuri hetkellä, jolloin pelkäävät menettävänsä ne toiselle - hekin ovat näin tavallaan ”omaisuutensa” ”aavistustuhoajia.”"

Sori yllä oleva lainaus jäi pois äsköisestä

Virittäjä (nimimerkki)

On tavallaan hienoa, että tuossa "Käsikirja sukupuoleen" -opuksessa ei ole mieskirjoittajia. Se nimittäin todistaa jotain siitä, miten pahasti feministiset naistutkijat ovat ajaneet itsensä nurkkaan. Enää ei siis taida löytyä oikein ketään miestä, joka suostuisi mukaan noihin feministien lietsomiin valhe- ja vihanlietsontakampanjoihin, joita myös naistutkimuksiksi kutsutaan.

Paitsi siis tämä Arto Jokinen. Artohan on TANE:n miesjaoston sihteeri. Eikös hän jossain kysellyt emänniltään neuvoa siihen, miten pitäisi näihin "uusiin" tietoihin naisten väkivaltaisuudesta reagoida? Arto siis yht'äkkiä heräsi noin 30 vuotta sen jälkeen, kun naisten väkivaltaisuudesta parisuhteissa alettiin tehdä tieteellistä tutkimusta. No, hyvä myöhään kuin ei milloinkaan. Ja eikös neuvo kuulunut, että pitää vain jatkossakin uskoa niihin feministisiin tilastoihin ja tulkintoihin? Etteikö feministit muka kävisi kriittistä keskustelua!

Virittäjä (nimimerkki)

#6, Minäkin olen sitä mieltä, että miesasiapuolella on liikaa ylilyöntejä. On kuitenkin väärin verrata joitain nettikommentointia yliopistojen opeteukseen ja tutkimukseen.

On myös väärin pitää saman arvoisina hyökkäyksiä feminismiä vastaan ja miesten ja miehisyyden lokaamista ja häpäisyä. Kun joku sanoo, että 40% naisista kohtaa väkivaltaa parisuhteessa, kyse ei ole pelkästään valheesta. Kyse on myös selvästi rasististyyppisestä solvauksesta. Sama koskee tietysti väitettä, että tyypillinen suomalaismies on mykkä lastenhakkaaja. Se, että rasismin/seksismin harrastajat ovat professoreita ja palkittuja kirjailijoita ei ainakaan paranna tilannetta, mutta yhtä sietämättömiä väitteet periaatteessa ovat kenen tahansa maijan oksentamina.

Velvollisuuksien tasa-arvoliike (nimimerkki)

Siteeraus tuolta aiemmista keskusteluista naistutkijoiden omilta sivuilta:

"Siksi on aiheellista tuoda esille, mitä sanalla
feminismi varsinaisesti tarkoitetaan silloin, kun on kyse
feminististä, joka tekee ammattimaisesti työtä
naisjärjestöissä, tasa-arvoelimissä,
tasa-arvovirkamiehenä tai naistutkimuksen parissa.
Ruotsissa ja Suomessa on lähes yksinomaisena suuntauksena
feminismin elämäntyökseen ottaneissa piireissä
radikaalifeministinen suuntaus."

-

Eli jos jollain on vielä epäselvyyttä asiasta, niin nämä miesvihaa puhkuvat naistutkijat pitävät täydellisesti hallussaan koko STM tasa-arvoelimiämme -esimerkiksi tasa-arvoyksikön kaikki 16 jäsentä ovat naisia jne.

Mitään asiaa "tasapainottavaa" miestutkimuslaitosta ei siis ole yliopistoillamme. Henry Laasanen on ainoita yksittäisiä tutkijoita, joka yrittää kertoa kirjoilla, haastatteluilla ja netissä miehille, että minkä tasoista ja kuinka laajaa miesvihapropagandaa heidän verorahoillaan tehdään läpi Suomen yliopistojen.

-

Miesten todella olisi aika herätä tähän tilanteeseen -kyse on valtavista rahasummista, kun ottaa huomioon, että poliittiikkaamme ohjataan jo näiden propagandatutkimusten valossa.

Hannele mummu (nimimerkki)

Voisit oikeana miehenä kirjoittaa tutkimuksista jotka kertovat, että maissa joissa naiset vallassa, on korruptio vähäinen. Etkä vain roskaa..

Henry Laasanen

#8 "Paitsi siis tämä Arto Jokinen. Artohan on TANE:n miesjaoston sihteeri. Eikös hän jossain kysellyt emänniltään neuvoa siihen, miten pitäisi näihin ”uusiin” tietoihin naisten väkivaltaisuudesta reagoida?"

Tuollaista keskustelua käytiin väkivaltatutkimuksen listalla
http://ihmissuhteet.blogspot.com/2009/12/keskustel...

Arto Jokinen: "Ongelma omalla kohdallani on lähinnä se, että vaikka olen tähän keskusteluketjuun ansiokkaasti kirjoittaneen S. Ronkaisen kehoituksesta skipannut kaiken numerotiedon, kun en sitä varsinaisesti tarvitse, niin minä joudun väistämättä tilanteisiin, joissa on kyettävä ottamaan kantaa kyseisiin tutkimuksiin, koska olen TANE:n Miesjaoston sihteeri. Toisaalta minun on kyettävä ottamaan kantaa myös niihin tilanteissa, joissa esiinnyn väkivaltatutkijana, Esimerkiksi jos olen hölmöyttäni mennyt radiohaastatteluun tai paneeliin mutta myös opetuksen yhteydessä. Jos opiskelijat kysyvät näistä numeroista, niin en voi sanoa, etten vastaa, kun en niistä mitään ymmärrä. Lisäksi sen taakse vetäytyminen, että en ole tilastotutkija, ei oikein käy, kun on joskus tullut numeroita lainatuksi. Siis naisten uhritutkimusta. Näin on useimpien sukupuolistuneen väkivaltatutkijoiden kohdalla. Nyt ei voi yhtäkkiä ottaa sivuaskelta ja sanoa, että minähän en numeroista puhu, kun en numerotietoa tuota. Eikä sekään argumentti käy, että naisten uhritutkimus on hyvä tutkimus, kun kaveri sanoi, mutta tämä nuorisotutkimus on huono tutkimus, kun sama kaveri niin sanoi."

Syltty (nimimerkki)

Hannele mummu:
"Voisit oikeana miehenä kirjoittaa tutkimuksista jotka kertovat, että maissa joissa naiset vallassa, on korruptio vähäinen. Etkä vain roskaa.."

Ensimmäiseksi kannattaisi miettiä, johtuuko tuo naisista, vai kenties pikemminkin siitä, että kyseiset maat ovat liberaaleja demokratioita, jolloin sekä huonotvallanpitäjät vaihdetaan, että naiset pääsevät äänestämään. Tuskinpa Suomi oli 50 vuotta sitten korruption läpitunkemä, vaikka naisten määrä hallinnossa oli huomattavasti alempi.

Ja miten naistutkja voi olla näin pihalla maailman yksinkertaisemmista taloudellisista asioista?

"Löytyy tapauksia, joissa maanomistajat, jotka pelkäävät alueittensa joutuvan suojelukohteiksi mieluummin tuhoavat ne kuin suovat ulkopuolisten pääsevän nauttimaan niistä."

Eivät maanomistajat tuhoa maata siksi että haluavat pilata toisten ilon, vaan siksi että suojeltua metsää ei voi hakata eli metsälle ei voi tehdä sitä, milläperusteella se on on alunperinkin hankittu.

Jukka-Pekka Vasara

Kaikenlaisen hömppään rahaa kyllä piisaa, kuten turhaan koulutukseenkin. Homoliitot, lautaskiista ja ylen rahoitus. Ompa meidän poliitikoillamme prioriteetit kohdallaan.

Virittäjä (nimimerkki)

Arto Jokinen: "Esimerkiksi jos olen hölmöyttäni mennyt radiohaastatteluun tai paneeliin ..."

Yllättävää rehellisyyttä: ei tosiaan kannata mennä ihmisten ilmoille pöksyt kintuissa.

Oikeasti Arto taitaa kuitenkin luulla, että patriarkaatin takia hän ei saisi reilua kohtelua julkisuudessa. Outo salaliittoteoria. Julkisuushan on kohdellut käsittämättömällä suopeudella feministien propagandaa. En keksi mitään muuta tahoa, joka saisi valehdella ja lietsoa vihaa samalla tavalla kuin feministit ja silti säilyttää hovikelpoisuutensa.

Olisiko sittenkin niin, että nämä artot tietävät vähintään alitajuisesti kantavansa mukanaan häpeää, joka saattaa paljastua pelkästä varomattomuudesta ystävällismielisessäkin seurassa. Feministi puuhastelevat pelkästään keskenään, koska häpeän taakka helpottaa vain, jos muutkin ympärillä kantavat sitä. Ei tarvitse pelätä paljastuvansa.

Velvollisuuksien tasa-arvoliike (nimimerkki)

Hannele mummu.

Meidän maassa ei ole miesten korruptiota muiden sivistysmaitten tapaan, koska miehet Suomessa ovat niin sinisilmäisiä, alistuvia ja yltiöfiksuja luonteita. Ei sitä ollut 50 vuottakaan sitten, kun miehet vielä olivat vallankahvoissa Suomessa.

Sitävastoin meillä tosiaan on kyllä ennennäkemätön kasvava korruptio ja propagandakoneisto virallisella puolellamme. Se vaikuttaa läpi korkeakoulujemme ja politiikkamme -sen nimi on naistutkimus. Ja sen kehittämä propaganda on jo niin pitkällä, että sitä "voidellaan" feministien kabineteissaan tekemillä päätöksillä yhteisistä verorahoistamme.

Valtiofeminismiä (nimimerkki)

Tämä on mielenkiintoinen kirja asian tiimoilta:
Jussi K. Niemelä ja Osmo Tammisalo: Keisarinnan uudet (v)aatteet

http://fi.wikipedia.org/wiki/Keisarinnan_uudet_(v)aatteet

"Tietokirjailijat Jussi K. Niemelä ja Osmo Tammisalo ovat kirjoittaneet pamfletin Keisarinnan uudet (v)aatteet, jossa suomalaista naistutkimusta väitetään epätieteelliseksi humpuukiksi.

Pamfletin kirjoittajat ihmettelevät, miksi naistutkimukselle annetaan mahdollisuus mm Helsingin, Turun, Lapin ja Joensuun yliopistoissa.

Biologia kertoo totuuden, Niemelä ja Tammisalo täräyttävät. Naistutkimus on pelkkää politisointia, jossa tutkijat etsivät hyötyä omalle ryhmälleen."

Kirjan teemaan liittyen:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Naistutkimuksen_kriti...

"Hankamäen mukaan feministisen liikkeen ja queer-teoreetikoiden pyrkimykset ovat johtaneet todellisuuden yhden osan kieltämiseen ja sitä kautta jopa pakkoneuroottiseksi ja ritualisoituneeksi luonnehdittavaan paradigmaan, jossa fyysiset tosiasiat on pyritty korvaamaan näennäistieteellisillä idealisaatioilla tai hakeutumalla auktoriteeteiksi nostettujen, usein pelkästään poliittisten, auktoriteettien taakse. Hankamäen mielestä queer-teoreetikot ja suuri osa naistutkijoista ovat muodostaneet eräänlaisen tiedepoliittisen puolueen, jonka avulla he pyrkivät käyttämään joukkovoimaa ja luomaan kuvitelman tieteellisestä vaikutusvallasta. Tieteellisten toimijoiden tulisi kuitenkin rakentaa käsityksensä vain johdonmukaiselle ajattelulle, joka on poliittis-pragmaattisista seikoista riippumatonta.

Hankamäki tulkitsee myös, että monien naistutkijoiden osoittaman aggressiivisuuden taustalla on henkilökohtaisia kokemuksia perhe-elämässä tai parisuhteessa epäonnistumisesta, syrjityksi tulemisesta tai sukupuolielämässä koettuja vaikeuksia."

-

Tällaista politiikkaammekin ohjaavaa "tiedettä" läpi Suomen miesten verorahoilla. Loistavaa.

Seppo Hildén

Henry,

hienoa että Suomessa on miehiä, jotka uskaltaa olla miehiä.

Tervetuloa joukkoon.

eeva-n (nimimerkki)

" Ideologinen suuntautuminen maailmaan ei sinällään ole osoitus epätieteellisyydestä, koska se on väistämättä mukana yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa."
….................................................
Vähimmäisvaatimus on että metodit täyttävät edes jonkinlaiset tieteellisen tutkimuksen kriteerit.

Niin pian kun tieteellisyyden nimissä aletaan spekuloimaan mm jonkin ryhmän ominaispiirteistä, on oltava hyvin kriittinen.

Hyvin pinnallisen oman sukupuolitutkimuksen tuntemukseni (ja tämänkin blogin) perusteella uskallan ihmetellä, ollaanko jossain määrin palattu satavuotta sitten harjoitettuun kallonmittaukseen, jolla pyrittiin määrittelemään rotueroja.
Erityisesti ”suomalaiseen mieheen” liitetty ”väkivaltatutkimus”, jossa väkivallan määritykset ovat epäselviä/tulkittavia, jopa naurettavia on herättänyt näin kysymään.

Väkivaltakeskustelu on juuri Suomessa saanut ylikorostetun groteskin suunnan (myös tilan julkisuudessa). Miksi ei väkivaltaa tutkita lähinnä syy-seuraussuhteena vallitsevissa yleisissä yhteiskunnallisissa oloissa (ei niinkään eri sukupuolten ominaisuutena). Eräässä amerikkalaisessa lehdessä oli otsikko ja alaotsikko: Taloudellinen lama. Työttömyys, väkivalta, itsemurhat ja murhat lisääntyvät... Olisihan otsikko voinut olla: Amerikkalainen mies on väkivaltainen, itsemurhaan taipuvainen ja tapatappaja.
Vaan eipä ollut. Miksiköhän?

Velvollisuuksien tasa-arvoliike (nimimerkki)

Propagandan esittely wikipediasta:
"Propaganda on tietoa, jota levitetään tarkoituksena muokata kohteen mielipidettä. Propaganda saattaa olla valheellista tai tosipohjaista, mutta on usein yksipuolista ja saattaa valaista asiaa ainoastaan propagandan tuottajalle hyödyllisistä puolista."

Tämähän on aivan kuin kuvaus yliopistomme vallanneista naistutkimuksesta ja kriittisestä miestutkimuksesta?

Nihilisti (nimimerkki)

Kannattaa lukea Henryn kirja "Naisten seksuaalinen valta". Ei varmasti ole helppoa olla varmaankin akaateemipiirien vihatuin mies?

"Vuoden 2008 paras naistutkimuksen gradu -palkinto meni teokselle ”Minäkin olen täällä löyhkäämässä”: Etnisyyden ja ruumiillisuuden representaatiot Veronica Pimenoffin romaanissa Maa ilman vettä, josta löytyy mm. seuraava lainaus:"

Siis .. miten tämä voi olla gradu tutkielma saati sitten paras? Mistä tämä raha näihin löytyy? Millä tavalla tämä vie eteenpäin tiedettä? Tämähän on puhdasta feministien omaa kiva pelleilyä jonka valtio rahoittaa.

Itse olen kaupalliselta puolelta ja meilläkin on (kaipa sitä vieläkin tehdään?) silti "naistutkimus" Johtamien alaisuudessa. Ystäväni (nainen) teki aikoinaan Pro Gradu tutkielmaansa jostain naisista busineksessä (Otsikko ei ole oleellinen, koko homma ei edes kuulu kaupalliselle puolelle). Hän joutui professorinsa kanssa ongelmiin, koska ei suostunut ottamaan tarpeeksi "feminististä" näkökulmaa, syyttäen miehiä. Professori oli nuorehko mies, mutta kuulemma täysi feministi (tai sitten näki sen ura mahdollisuutena).

Asia mitä en ymmärrä miksi nämä "feministit" (suurin osa on lukenut 2 kirjaa ja ovat löytäneet uuden aatteen ja vastauksen miksi joku mies ei soittanut seksin jälkeen .. he ovat väkivaltaisia sikoja jotka haluavat alistaa naiset) ovat niin hyökkääviä jos keskustelu edes harhailee kohti jotain sukupuolikeskustelua. Ei minulla ole mitään ongelmaa keskustella asioista ilman älytöntä kiihkoa syyttämällä kaikkia naisia pettäjiksi vaikka joku olisi semmoisen tehnytkin.
Jotenkin tuntuu, että feministit yrittävät siirtää koko sukupuoli keskustelun jollekin metafyysiselle tasolle. Eli siis sivuutetaan ihmisen biologia ja kehitys, mennään jollekin pilven reunalle seuraamaan, miten jokainen on henkisesti sukupuoleton ja hän voi määritellä itsensä. Perhana, minä olen aina luullut, että hormoonit lähinnä merkitsevät miten joku toimii tai kumpi sukupuoli syntyy (vähän yksinkertaistettu).
Koko homma kuulostaa uskonnolta jostain enkeleistä joilla ei ole sukupuolta, mutta asettuvat sitten ruumiiseen. Ehkä olen ymmärtänyt väärin, mutta mielestäni koko homma on lähtenyt aivan käsistä.

K.Örtti (nimimerkki)

Parahin Hannele mummo!
Jos äänestysikäisiä naisia on ollut jo vuosikymmeniä enemmän kuin miehiä niin miksi miehet kiikkuvat vallankahvassa? Olisiko se luonnonlaki :)

Syltty (nimimerkki)

Nihilisti
"Siis .. miten tämä voi olla gradu tutkielma saati sitten paras? Mistä tämä raha näihin löytyy?"

Gradu on vain opinnäytetyö, siihen tarvitaan rahaa yhtä paljon kuin muuhunkin opiskeluun, eli ei varsinaisesti yhtään (jos jätetään opintotuet yms. pois laskuista).

"Millä tavalla tämä vie eteenpäin tiedettä?"

Gradun varsinainen tarkoitus ei ole viedä tiedettä eteenpäin, vaan osoittaa että tekijä kykenee tuottamaan tieteellistä tekstiä.

Nihilisti (nimimerkki)

#23 Tiedän kyllä, ajattelin lähinnä, että mistä raha löytyy ylipäätänsä näiden asioiden opetukseen tai sitä kautta tutkimiseen? Pro Gradu tutkielmat ovat suurimmaksi osaksi aivan turhia ainakin valtaosalle, jotka eivät jatka tieteelliselle puolelle, mutta jos niitä kerran pitää tehdä joku roti pitäisi olla mitä voi tutkia ja mitä ei? Mielestäni feministinen kirja analyysi ei kuulu maisteri tason ihmisille.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset