*

Henry Laasanen Kirjoituksia miesten tasa-arvosta ja pariutumisesta

Mitä on feminismi?

Lyhyesti määriteltynä feminismi tarkoittaa naisliikkeen ideologiaa, joka pyrkii edistämään naisten oikeuksia. Joidenkin feministien mielestä feminismiä ei pitäisi edes yrittää määritellä, koska määritelmät sulkevat aina jotakin ulkopuolelle. Feminismin määritelmästä on kirjoitettu useita kirjoja, kuten What is feminism?. Usein kuullaan tokaisu, että on olemassa monia eri feminismejä. Viittaus moniin feminismeihin kaivetaan esille eritoten silloin, kun feminismiä syytetään jostakin: ”Syypäitä ovat ne toiset (ilkeät) feministit, emme me”.

Farganis (1989) määrittelee feminismin koherentiksi uskomusjärjestelmäksi, joka tuottaa sellaisen maailmankatsomuksen, jonka ajatellaan olevan tosi ja jossa naisten ajatellaan olevan monilla tavoin alisteisessa asemassa suhteessa miehiin. Feminismin roolina on palvella poliittista liikettä, jonka tavoitteena on lopettaa naisten alistaminen. Offrenin (1988) määritelmän mukaan feministi on henkilö, nainen tai mies, joka täyttää kolme kriteeriä: (1) hän tunnustaa naisten omat tulkinnat elämästään ja tilanteestaan päteviksi ja varteenotettaviksi, (2) hän havaitsee naisiin ryhmänä kohdistuvat epäoikeudenmukaisuudet, (3) hän haluaa muuttaa tilannetta oikeudenmukaisemmaksi. Usein lausutut feminismin perusaksioomat voidaankin tiivistää seuraavasti:

  1. Naisten asema yhteiskunnassa on miesten asemaa huonompi (perususkomus)
  2. Naisten asemaa on parannettava (johtopäätös)
  3. Naisten kokemuksia ja tulkintoja on kuunneltava tosina kuvauksina maailmasta

On syytä huomata, että feministinen perususkomus naisten miehiä huonommasta asemasta on feminismin lähtökohta, ei empiirisen vertailevan tutkimuksen lopputulos. Se on välttämätön uskomus feminismin esittämien vaatimusten hyväksymisenarvoisuuden kannalta. Jos miesten aseman yhteiskunnassa ajateltaisiin olevan naisten asemaa huonompi, feministien olisi vaikea perustella, miksi yhteiskunnan resurssit tulisi suunnata naisten aseman parantamiseksi.

Zohrabin (2002) mukaan feminismi on suhtautumista ”naiset sorron uhreina” -mallin mukaisesti naisten asemaan yhteiskunnassa. Siten feministi on henkilö, jonka mukaan tuo malli sopii paremmin naisten kuin miesten aseman kuvaamiseen. Mallin hyväksyminen ei tarkoita sitä, että kaikki feministit uskovat, että naisten alisteinen asema on miesten syytä. Naisten alistuksen syiksi voidaan asettaa myös yhteiskunta ja myös miehet voivat olla sorrettuja niiden roolien kautta, joita yhteiskunta pakottaa heidät omaksumaan. Feminismi merkitsee kuitenkin sitoutumista naisten hyvinvoinnin edistämiseen voimakkaammin kuin miesten hyvinvoinnin edistämiseen. Jos naisten ja miesten etu ovat konfliktissa keskenään, kuten tasa-arvokysymyksissä asia usein on, on selvää, kumman puolelle feministi asettuu. Vaikka feministejä ja feminismejä on monia erilaisia, käytännössä mikään niistä ei kuitenkaan pyri edistämään tasa-arvoa siinä merkityksessä, että miesten ongelmiin kiinnitettäisiin yhtä suurta huomiota kuin naisten ongelmiin.

Feministisen tutkimuksen tavoitteena on kyseenalaistaa naisille asetettuja rooleja ja epäedullisia yhteiskunnallisia rakenteita. Tavoitteena on (1) naisille epäedullisten valtarakenteiden ja androsentristen periaatteiden horjuttaminen sekä (2) vaihtoehtojen esittäminen. Feministisen tutkimuksen juuret ovat syvästi poliittiset ja sidos naisten aseman parantamiseen on vahva.

Erilaiset feminismin suuntaukset eroavat toisistaan siinä, miten ymmärtävät naisten alistamisen ja epätasa-arvon syyt, mikä on johtanut erilaisiin poliittisiin strategioihin. Lähes kaikki feministit hyväksyvät kuitenkin käsityksen siitä, että naisten asema on yhteiskunnassa miesten asemaa huonompi. Ensimmäinen jo 1700-luvulta alkanut feminismin muoto oli liberaalifeminismi (tasa-arvofeminismi), joka luotti sukupuoliroolien muuttamiseen ja androgyniaan. Liberaalifeminismi rajaa kuitenkin tasa-arvon tavoittelun lähinnä syrjinnän poistamiseen lainsäädännön tasolla siten, että naisilla ei ole muodollista estettä kilpailla miesten kanssa. Kun laista on poistettu syrjivät rakenteet, ei ole enää paljoa tehtävissä naisten aseman parantamiseksi. Liberaalifeminismi ei onnistunutkaan saavuttamaan feministien havittelemaa emansipaatiota.

Ensimmäinen feminismin metadiskurssi oli patriarkaattiteoria. Patriarkaatti on taistelutermi, johon sisältyy ajatus absoluuttisesta miesvallasta ja naisalistuksesta. Kriittinen militantti feminismi alkoi puhua naisista työväenluokan tavoin alistettuna sukupuoliluokkana ja feminismiä kehitettiin emansipaation tieteeksi. Tärkein viesti oli se, että ilman feminististä vallankumousta naisten asema ei muutu. Tavalla tai toisella patriarkaattiteoria on edelleen läsnä naistutkijoiden kirjoituksissa (Anttonen 1997, 27–32.). Patriarkaatin käsite on feminismille erittäin hyödyllinen naisten etuja ajettaessa.

Toinen feminismin metadiskurssi oli naiskeskeinen (gynosentrinen) feminismi. Se siirsi keskustelun naiskokemuksen ensisijaisuuteen, etenkin äitiyteen ja hoivaan. Lähellä naiskeskeistä feminismiä sijaitsevassa standpoint-feminismissä naiskokemuksesta tuli feministisen tiedon ja tietämisen mittapuu. Naiskeskeisen feminismin kannattajat hylkäsivät androgynian tai sukupuolten komplementaarisuuden: heidän mukaansa nainen on enemmän kuin mies ja moraalisesti ylevämpi sukupuoli. Naiskeskeinen feminismi kiinnitti huomiota naisten ominaispiireisiin, jotka käsitettiin kerta kaikkiaan paremmiksi ja eettisesti arvokkaammiksi kuin miesten. Pisimmälle viedyissä naiskeskeisen feminismin suuntauksissa naisesta tuli hyvän ja oikean elämän symboli. (Anttonen 1997, 32–43.) Naiskeskeinen feminismi edustaa eräänlaista käänteistä sovinismia.

Uusin feminismin suuntaus on postmoderni feminismi, joka on luopunut ”suurista kertomuksista” ja joka kiinnittää huomiota naisten välisiin eroihin. Postmoderni feminismi on melko hyödytön naisliikkeen agendalle, koska se ei kykene tarjoamaan patriarkaatin veroisia retorisia aseita miesten vastaiseen taisteluun.

Malmin (2009, 296) mukaan nykyfeministit kombinoivat elementtejä liberaalifeminismistä ja naiskeskeisestä feminismistä. Naiskeskeisen feminismin mukaan naiset ovat miehiä parempia monilla tavoin, varsikin ihmissuhteissa, moraalissa, holistisessa ajattelussa jne. Toisaalta liberaalifeminismin mukaan miehet eivät ole essentiaalisesti naisia parempia missään asiassa. Kun nuo ajatusmallit yhdistetään ideoita opportunistisesti kombinoiden, voidaan päätyä siihen johtopäätökseen, että naiset ovat monilla tavoin miehiä parempia, mutta miehet eivät ole millään tavoin naisia parempia.

Päinvastoin kuin usein väitetään tai luullaan, feminismi ei pyri edistämään sukupuolten tasa-arvoa. Asiaa voidaan valaista seuraavalla esimerkillä. Kuvitellaan, että naisilla on 10 omenaa ja miehillä on 10 päärynää. Feministien mukaan tasa-arvo toteutuu, kun miehet luovuttavat 5 päärynää naisille. Silloin naisilla on 10 omenaa ja 5 päärynää. Miesasiamiehet ovat tasa-arvon tulkinnasta eri mieltä: heidän mukaansa feministien pitää vastavuoroisesti antaa 5 omenaa miehille. Silloin todellinen tasa-arvo toteutuu. Feministit eivät siihen suostu. Siksi asevelvollisuus on vain miehillä ja siksi miehiä sorretaan huoltajuuspäätöksissä

Lähteet

Anttonen, Anneli. 1997. Feminismi ja sosiaalipolitiikka. Väitöskirja. Vammala: Tampere University Press.

Farganis, Sondra. 1989. Feminism and the reconstruction of social science. In A.M. Jaggar and S.R. Bordo (eds.): Gender/Body/ Knowledge. New Brunswick, NJ: Rutgers University Press. 207–223.

Offen, Karen. 1988. Defining feminism: A comparative historical approach. Signs 14 (1), Autumn: 119–157.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (23 kommenttia)

Hannele mummu (nimimerkki)

Tuollaista 1970-luvulla. Queer-tutkimukset ottavat nykyään huomioon myös ekonomian, rodut, uskonnot ja kultturivaikuttimet, eikä laita naisia yhteen ryhmään.

Mr. Fockr (nimimerkki)

Mitä on feminismi? (kysyt)

Tyttäret ovat isiensä lapsia. Isät ovat äitiensä lapsia.

Mikä helvetti teitä oikein näissä asioissa kiinnostaa kun pitää kvasitieteellisesti järjestäytyä?

(ymmärrän vastareaktion naistutkimukselle, mutta en kerta kaikkiaan ymmärrä koko viitekehystä missä miestä tai naista tutkitaan, lähinnä normatiivisista tarkoitusperistä)

mies.asia (nimimerkki)

Mr. Fockr: "Mikä helvetti teitä oikein näissä asioissa kiinnostaa kun pitää kvasitieteellisesti järjestäytyä?"

Ihan hyvä kysymys. Vastaan omalta osaltani.

Feminismi liikkeenä ja sen toimesta syntynyt yliopistollinen naistutkimus ja yhteiskunnallinen nimellinen tasa-arvopolitiikka ("valtiofeminismi") ovat omasta mielestäni kohtuullisen merkityksettömiä aiheita älyllisesti, mutta valitettavasti niillä on suuria vaikutuksia monien ihmisten elämään, ml. resurssien ja vallan jakoon (terveydenhuoltomenot, huoltajuuspäätökset, yksipuolinen asevelvollisuus, sukupuolittuneen näkökulman propagandistinen väkivaltatutkimus jne).

Mieluummin itse käyttäisin aikaani johonkin "tuottavampaan" kuin feministien näkemysten ja tasa-arvopolitiikan kritikoimiseen, mutta tämä vaatisi feminismin poistumista näyttämöltä nykymuodossaan ja sen hegemonisen aseman päättymistä.

Koska feministisellä tasa-arvopolitiikalla ja naistutkimuksella ei ole tällä hetkellä järkeviä vastinpareja, tilanne on kestämätön, kun lähes mikä tahansa naisia yksipuolisesti suosiva seksismi menee näiden alojen toimijoilta läpi.

Omalla kohdallani kyse on yksinkertaisesti yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta, tasa-arvosta ja tasapuolisuudesta ja tiedemaailman suhteen tyypillisten tieteenihanteiden tavoittelemisesta, joiden suhteen naistutkimus on häpeäpilkku, jolla on liikaa vaikutusvaltaa.

Todennäköisesti nykymuotoinen naistutkimus on lopulta samanlainen historiallinen kuriositeetti kuin vaikkapa marxilainen tutkimus ja tasa-arvopolitiikkakin muuttuu joskus tasapuolisempaan suuntaan, mutta en silti voi hyvällä mielin jättää aihetta oman onnensa nojaan ja vain luottaa siihen, että asiat hoituvat omalla painollaan.

-- http://mies.asia/

Joe (nimimerkki)

"Päinvastoin kuin usein väitetään tai luullaan, feminismi ei pyri edistämään sukupuolten tasa-arvoa."

Tämä on arvokas huomio. Yhteiskunnassa on valtava määrä tekopyhyyttä tämän asian ympärillä. Konkretia esiin!

Mr. Fockr (nimimerkki)

# 3.

En vaan syty tästä paradigmasta. Mun mielestä sukupuoleen liitttyvät kvasitieteelliset viitekehykset ovat haparointia isommasta kuviosta.

Velvollisuuksien tasa-arvoliike (nimimerkki)

"Mikä hlvt teitä oikein näissä asioissa kiinnostaa?"

No mitä luulisit että tapahtuisi, jos:

*43/47 työssä tapahtuneesta kuolemasta olisi naisen kuolemia (tilastokeskus 2006)?
*noin 75% lopullisista vammautumisista työmailla olisi naisten vammautumisia?
*naiset kuolisivat 7-8 vuotta ennen miehiä säännönmukaisesti?
*vain naisilla olisi pakollinen palkaton kansalaisvelvollisuustyö valtiota kohtaan ja miehet saisi vapaasti bilettää ja luoda uraa samaan aikaan?
*isät ryöstelisivät mielivaltaisesti lapsia äideiltä lainvoimalla ja tekisivät äideistä pelkkiä maksumiehiä lapsiensa suhteen?
*naiset tekisivät 12 miljardia verotuottoa miehille pakotettuna joka vuosi?
*yliopistoissa olisi silti läpi suomen naisten verorahoilla tehtyä kriittistä naistutkimusta ja posiitivishenkistä miestutkimusta, joka hyökkäisi naisten kimppuun jatkumolla?

Tämähän on ajatuksenakin jo aivan mahdotonta ja absurdia, nykynaiset eivät suostuisi edes yhden kohdan toteutumiseen noista ilman poliittista konfliktia -näin kuitenkin ovat asiat feministisuomessa miesten kohdalla v. 2010! Eli siis mm näistä syistä nämä asiat alkaa pikku hiljaa kiinnostamaan yhä useampaa miestä...

-

Ja sitten on päälle vielä koko kultuurimme arvomaailman yleinen muuttuminen feministisemmäksi päivä päivältä. Nina Mikkonen kiteyttää asiaa hyvin kolumnissaan:

http://blogit.iltasanomat.fi/suoratsanat/pahin-tul...

"Pahinta miehissä on se, etteivät he hyvistä yrityksistä ja neuvoista huolimatta toimi ja ajattele kuin naiset...Joitakin vähemmän testosteronia sisältäviä miehiä kannattaa tietysti yrittää kouluttaa. Heistä saa kovalla väännöllä pukinpartaisia kasvissyöjiä tai kiltisti perässä tallustavia mykkiä kassinkantajia. Kepillä ja porkkanoilla pahinkin uros taipuu jos on taipuakseen. Kun nainen sulkee tiiviisti reitensä yhteen, niin siinä paraskin uros putoaa kummasti polvilleen, ainakin se oma mies. Jos ei, niin turha on kuitenkaan omaa naista syyttää, jos vieras nainen alkaa ukkoa kiinnostaa. Miehen on terveellisintä katsoa kiltisti peiliin ja myöntää niin omat kuin naisen osoittamat virheet tosiksi.

Miehen pahin vika on se, ettei hän ymmärrä naista, joka taas aina ymmärtää miestä ja joka aina ilmiselvästi antaa ymmärtää, jos ei tosin välttämättä sano selvästi, mitä hän haluaa, pyytää ja odottaa mieheltä. Miehen on ymmärrettävä naisen asiat sanomatta.

Jopa sotilaallinen organisaatio taipuu naisylipäällikön lujan sanan edessä. Sama se, onko kersantti vai kenraali, komppania vai koko armeija. Eihän naisylipäällikön tarvitse niitä erottaa toisistaan. Hänen ei tasa-arvon nimissä tarvitse!

Miehet eivät ymmärrä, että elämänmenon naisistuminen on heille vain hyväksi sylivauvasta vaariin. Mies ei ole yhtään mitään ilman naista.

Maailmassa kaikki olisi hyvin, kunhan mies siis vain ymmärtäisi tehdä, tai olla, niin kuin nainen. Mies, tuo mitään ymmärtämätön ja mistään tietämätön, on piikki kaikkitietävälle, -osaavalle ja -vaativalle naiselle."

Käyttäjän petripartanen kuva
Petri Partanen

Pahimpia asioita on tämä feminismin kasvatusoppien tunkeutuminen jossain määrin jo lasten kasvatukseen tarhoissakin.
Jostain syystä naisen sanomaa siitä, miten lapset tulisivat kasvattaa, pidetään suuremmassa arvossa, kuin jos mies sen sanoisi.

Hyvä kirjoitus, hyviä kommentteja!

Velvollisuuksien tasa-arvoliike (nimimerkki)

Olet Petri oikeassa. Laajemmin katsottuna tästä nykynaisten asenteesta seuraa tämä ilmiö:
http://glennsacks.com/blog/?p=4362

Terho Korhonen

"On syytä huomata, että feministinen perususkomus naisten miehiä huonommasta asemasta on feminismin lähtökohta, ei empiirisen vertailevan tutkimuksen lopputulos"

Erittäin tärkeä näkökohta, joka jätetään yleensä kokonaan huomiotta. Naisten alisteinen asema on yksinkertaisesti oletettu premissinä, eikä se perustu mihinkään pätevään tutkimukseen miesten ja naisten suhteellisesta hyvinvoinnista tai yhteiskunnan vaikutuksesta siihen.

mies.asia (nimimerkki)

"En vaan syty tästä paradigmasta. Mun mielestä sukupuoleen liitttyvät kvasitieteelliset viitekehykset ovat haparointia isommasta kuviosta. "

Olisi paikallaan täsmentää, mitä tarkoitat tällä paradigmalla, kvasitieteellisillä viitekehyksillä ja isommalla kuviolla.

Liittyykö tasa-arvo- tai tiedepoliittisiin asioihin mielestäsi tällä hetkellä ongelmia ja jos liittyy, niin miten ne pitäisi ratkaista?

-- http://mies.asia/

Mr. Fockr (d) (nimimerkki)

#10.

Nais- tai miestutkimus on ehkä noin kahdeskymmenes derivaatta yhteiskunnasta.

Jos asiaa integroidaan takaisin yhteiskuntaan - vakioiden määrä on myös kaksikymmenpotenssinen ja matriisi johon ei vielä ole supertietokoneita.

Virittäjä (nimimerkki)

"Feminismin teoriaan" kai kuuluu oleellisesti myös toiseus.

Luulen, että juuri toiseuden käsitteestä johdetaan se näkemys, että feminismi voi olla mikä tahansa ajatus tai ajatusrakennelma, kunhan vain joku nainen keksii sitä feminismiksi kutsua (koska mies ei ole alistettu ja siksi ei voi nähdä todellisuutta, mies ei voi feminismistäkään mitään tietää). Jos nimittäin feminismi määritellään tarkasti, joudutaan sulkemaan joitakin ihmisiä tai ajatuksia ulos eli luomaan toiseutta. Tämä on patriarkaatin tapa nähdä ja luoda todellisuutta.

Tässä mielessä feminismi on erinomainen esimerkki siitä, minkälaiseen totalitarismiin se johtaa, kun poliittisia kantoja ei eksplisiittisesti kerrota. Jäljelle jää mielivalta, kuten vaikkapa Stalinin Neuvostoliitossa.

M-T Heikka

Feminismi on sitä, että ajetaan asiaa naisia vastaan ajamalla muka-naisten-asiaa.

Feministit ovat niitä typeriä kanoja, jotka kotkottavat: "nainen, nainen, nainen". Ja antavat täysin idioottimaisen kuvan naisista.

Se tieto riittää minulle "feminismistä".

Olen mieluimmin Pohjan akka, joka voittaa kaikki feministit menne tullen ja palatessaan. Eikä feministeistä jää jälkeensä muuta kuin korkeintaan märkä pläntti.

eeva-n (nimimerkki)

Kiitos feminismiluennosta, Henry Laasanen! (Jopa talletan sen.)

Ongelma on, miten tasa-arvoa mitataan. Juuri miesten ja naisten välillä ovat biologiset erot olennaisia. Oijoi. Kunhan ei päädyttäisi fanaatikkojen kompromissiin.

eeva-n (nimimerkki)

#3 selittää asian mielekkäästi.
Yhteiskunnan yleistä tasa-arvoa ei voi käsitellä yhtenä suurena massiivisena möykkynä, vaan keskustelua käydään alue alueelta.
Se vie aikansa ja tekijänsä.
Pysykää linjoilla.

Gagarin (nimimerkki)

Äärifeminismi on pohjimmiltaan samanlainen uskonto kuin kommunismi. Äärifeministit tulkitsevat kaikki elämän ilmiöt miehen ja naisen välisen ristiriidan pohjalta kun taas kommunistit tulkitsevat kaiken pääoman ja työväestön välisen ristiriidan näkövinkkelistä. Molemmat siis yksioikoisia ideologioita, joilla ei ole kompleksisen todellisuuden kanssa mitään tekemistä.

Käyttäjän malva kuva
Eeva Vasenius

# 13 Mheikka

Taas tempaisit tosi hyvän kommentin. :) :)

Ihan huuhaa höpötystä koko hemmetin "feminismi-kelaus."

Itse en suoraan sanottuna edes kehtaisi sanoa olevani feministi. Minusta tuo ei tarkoita mitään muuta juin jotain älytöntä häsläämistä vaan erilaisten asioiden parissa.

Naisten oikeudet vaikkapa yhteneväiseen palkkaukseen on ok, mutta minusta se ei ole mikään "feministinen" asia.

Olen elämäni varrella nähnyt sen verran monta "feministiä", etten parhaalla tahdollanikaan pysty mitenkään olemaan samalla tasolla heidän kanssaan.

*

bmad (nimimerkki)

Tasa-arvon saavuttaminen voi olla hankalaa, jos sille on biologisia esteitä.
Toisekseen mikä on biologista, mikä kuviteltua tai vapaaehtoista biologiaa? Esimerkiksi lastenteko on vapaaehtoista. Se, että nainen lunastaa miehekkään miehen saattaa olla myös vapaaehtoista biologiaa.

Ofelia (nimimerkki)

# 16 Gagarin

Mutta miten somasti ne puhuvat toisistaan. Aivan kuin mies/nainen olisi jokin vaarallinen eläinlaji. "kärmes on kavala" ja "ahma on verenhimoinen peto"

Siinä ei yksilöitä tunneta.

Tuima (nimimerkki)

Kysymys on hyvä, mitä hyvää feminismi tuo sinunkin elämääsi, ei luultavasti yhtään mitään.

Henry Laasanen

#13,15,17

Naiskommentaattorien suhtautuminen feminismiin vaikuttaa yllättävän nuivalta, kuten myös aikaisempien postausten kommenteissa. Olen positiivisesti yllättynyt :-)

Eric (nimimerkki)

"Nais- tai miestutkimus on ehkä noin kahdeskymmenes derivaatta yhteiskunnasta.

Jos asiaa integroidaan takaisin yhteiskuntaan - vakioiden määrä on myös kaksikymmenpotenssinen ja matriisi johon ei vielä ole supertietokoneita."

Että miten? Toisin sanoen....

AL (nimimerkki)

Minulla oli ja on mahdollisuus tyoni puolesta tehda valintoja tyopaikkani suhteen. Aloin tyoskennella entista enemman ulkomailla. Suurin syy siihen, etten viihtynyt (enka viihdy) Suomessa, oli suomalaisen miehen haukkuminen kaikissa meedioissa. Sittemmin lailla on alettu alistamaan miesta. Tama koskee mielestani kaikkia Pohjoismaita.

Olen viihtynyt ulkomailla hyvin. Ja ei-pohjoismaalaisten naisten kanssa.

Koska suomalaiset naiset kaikki hyvaksyvat (toiset hiljaa ja toiset aanekkaasti) miesta sortavan feminismin, suosittelen muillekin suomalaismiehille suomalaisnaisen hylkaamista. Tama tietty koskee vain kynnellekykenevia, siis niita, jotka voivat pitaa naisestansa huolta.

Suomalaisnaiset kylla parjaavat ilman suomalaismiestakin, ainakin jos heita kuuntelee.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset