*

Henry Laasanen Kirjoituksia miesten tasa-arvosta ja pariutumisesta

Konservatiivinen miesliike

Konservatismilla viitataan tässä kirjoituksessa sukupuoli-konservatismiin, eli traditionaalisen sukupuolijärjestelmän kannattamiseen, jonka ytimen muodostavat erilaiset sukupuoliroolit miehille ja naisille ja ydinperhe.

Konservatismi ei ole ylhäältä annettu oppirakennelma (kuten esim. feminismi), vaan se perustuu pragmaattiselle suhtautumiselle maailmaan. Konservatismi vastustaa abtrakteja teorioita: erään näkökulman mukaan konservatismi on pikemmin mielenlaatu ja elämäntie kuin poliittinen oppi. Konservatiivit eivät usein edes ”tiedä” olevansa konservatiiveja. Konservatismia voidaan pitää myös politiikkana ilman idealistisia toiveunia. Konservatismi on sarja periaatteita, joita ei haluta ideologisesti määritellä. Ne purkautuvat esiin vasta silloin, kun konservatismia uhataan. (Suvanto 1994) Konservatiivit pitävät arvossa vuosituhansien aikana kertynyttä viisautta, jota ei pidä lähteä sotkemaan ”edistyksellisillä” ideoilla. Konservatiivit ovat ihmiskuvassaan pessimistejä: ihmisiä on aktiivisesti ohjattava normeilla ja laeilla, jotta ihmisten käytös muuttuu yhteiskunnan kannalta hyödylliseksi.

Clatterbaugh (1997, 18) jakaa konservatismin edelleen moraaliseen ja sosiobiologiseen konservatismiin, jotka ovat konservatismin kaksi päähaaraa. Konservatismi on essentialistinen ideologia, joka uskoo naisten ja miesten erilaiseen luontoon. Maskuliinisuus ja feminiinisyys ovat noiden luontojen ilmentymiä. Konservatismin ydin on traditionaalisten sukupuoliroolien ylläpitämisessä. Ydinperhe on yhteiskunnan moraalinen selkäranka, jonka ympärille rakentuvaa järjestystä yhteiskunta heijastelee. Konservatiivinen miesliike ei kuitenkaan tavoittele miesten etua suhteessa naisiin, vaan pikemmin funktionaalista sukupuolijärjestystä, joka johtaa kaikkien kannalta hyvään yhteiskuntaan.

Moraalisten konservatiivien mukaan miesten on oltava perheen elättäjiä sekä naisten ja lasten suojelijoita. Miesten on kilpailtava toisiaan vastaan ja heidän on kyettävä ottamaan riskejä. Miesten on oltava seksuaalisten aloitteiden tekijöitä ja sosiaalisesti ja poliittisesti naisia enemmän vallassa olevia. Miesten on varottava tunteidensa osoittamista. Miehet tarvitsevat maskuliinisuutensa osoittamista työn kautta näyttääkseen, että he ovat hyödyksi yhteiskunnalle. Noita piirteitä miehissä pitää vahvistaa, jotta miehet saataisiin käyttäytymään yhteiskunnalle hyödyllisellä tavalla. Sosiaalistamaton ja rajoittamaton miesluonne ei ole imarteleva näky, koska sillä ei ole mitään yhteiskunnalle hyödyllistä suuntaa. Sosiaalistamatonta miesluonnetta voidaan kuvata narsistiseksi, ennen kuin se on kesytetty sivilisoituneeksi käytökseksi. (Clatterbaugh 1997, 19.)

Yksinäisten miesten elämät kuvaavat sitä lopputulosta, mihin miesten elämä menee ilman hoivaa, rakkautta ja tulevaisuuden suuntaa. Jos mies ei pääse naimisiin, hänen tulevaisuutensa ei ole ruusuinen. Jos miehet eivät toimi elättäjinä, isinä tai suojelijoina, yhteiskunta menettää heidän panoksensa. Jäljelle jää vain miesten negatiivinen panos. Isän roolin perheessä tulee olla elättäjä ja suojelija – jos rooli jaetaan, perheessä ei ole isää ollenkaan. Androgyyninen isyys ja taloudellisten roolien jakaminen vaarantaa koko sivilisaation perustan. (Gilder 1973, 103–114)

Moraalisten konservatiivien mukaan naiset kontrolloivat yhteiskunnan elämänvirtaa, onnellisuuden tasoa ja solidaarisuutta yhteiskunnassa. Miehet ovat puolestaan kaikkea sitä pahaa, jota feministit ovat kuvanneet: aggressiivisia, dominoivia ja kilpailevia. (Gilder 1973, 275.) Naisten valta piilee seksuaalisuuden alueella ja naisten on käytettävä seksuaalisuutensa vaihtoarvoa vaatiakseen mieheltä yksiavioisuutta avioliitossa. Yhteiskunnan pitää tukea naisia sitoutuneen yksiavioisuuden vaatimuksessa. Sillä tavalla miesten antisosiaalinen käytös kyetään ohjaamaan sosiaalisesti hyödynmukaiseksi. Miehet tekevät kuitenkin lopulta suurimman uhrauksen luopuessaan lyhytaikaisen seksuaalisen tyydytyksen hakemisesta palvellakseen naista ja perhettä koko elämän ajan. (Gilder 1973, 38, 78) Avioliitto on tarpeellinen tapa hillitä miesten seksihalujen tyydytyksen hakua, sillä seksuaalinen vapaus on tuhoisaa yhteiskunnan moraaliselle rakenteelle. Elättäjän rooli perheessä on se mekanismi, joka estää miehiä pyrkimästä rajoittamattomaan mielihyvän tavoitteluun. Siksi avioerosta pitää tehdä vähemmän houkutteleva naisille ja vähemmän haitallinen miehille, jotta ex-vaimoja ei palkittaisi erosta. Silloin perheet eivät rikkoutuisi. (Williams 1989, 67–69)

Konservatiivinen miesliike ei pidä itseään naisvastaisena, vaan ainoastaan anti-feministisenä. Moraaliset konservatiivit suhtautuvat kriittisesti erityisesti liberaalifeminismiin, joka uhkaa viedä miesten roolin yhteiskunnassa. Liberaalifeministien esittämä vaatimus naisten seksuaalisesta vapautumisesta rikkoo naisten ja miesten välisen siteen ja yhteiskunnasta tulee pornografisempi, yksinhuoltajuus lisääntyy ja miehet etääntyvät pois perheestä. Feministien agenda tuottaa sellaisen lopputuloksen, jossa miesten ei tarvitse sitoutua perheeseen. Se johtaa antisosiaalisten miesten määrän dramaattiseen lisääntymiseen. Feministit hyökkäävät perheen kimppuun sen heikoimman linkin, eli maskuliinisuuden kautta. Avioerot ja elatusmaksut syrjäyttävät isän, mikä muodostuu yhteiskunnan erääksi suurimmista ongelmista. Feminismi murentaa yhteiskunnan perusteita, vähentää naisten seksuaalista valtaa ja tekee maskuliinisuuden tavoittelusta miehille epäkiinnostavan. Ja kun naiset tulevat osaksi työvoimaa, lopputuloksena on miesten työttömyys. (Clatterbaugh 1997, 23–26.)

Biologiset konservatiivit ovat yhtä mieltä moraalisten konservatiivien kanssa siitä, että traditionaaliset sukupuoliroolit ovat luonnollisia. He eivät kuitenkaan vetoa traditioiden pyhyyteen, vaan niiden biologiseen alkuperään. Heidän mukaansa ydinperheen hallitseva asema yhteiskunnassa on seuraus ihmisten biologisesta luonnosta. Sosiobiologisten konservatiivien mukaan ihmisten nykyinen käytös heijastelee evoluutiohistorian aikana menestyksekkäitä lisääntymisstrategioita. (Clatterbaugh 1997, 22.) Kun miehet ovat maskuliinisia ja naiset feminiinisiä, se johtuu siitä, että ne ovat olleet menestyksekkäimpiä strategioita evoluutiohistorian saatossa. Noista käytöstavoista on tullut naisten ja miesten luonto, koska ne jotka ovat käyttäytyneet eri lailla, eivät ole selviytyneet. Sosiobiologian perusperiaatteen mukaan yksilöt käyttäytyvät sellaisilla tavoilla, jotka maksimoivat heidän kelpoisuutensa. Maskuliinisuus on siten yksinkertaisesti joukko strategioita, jotka maksimoivat miesten kelpoisuuden. Miesten biologinen luonto selittää myös sen, miksi miehet pyrkivät dominanssiin, eivät innostu lastenhoidosta, toimivat elättäjinä ja suojelijoina, kilpailevina ja moniavioisina.

Sosiobiologisten konservatiivien mukaan on älytöntä yrittää tavoitella sellaista, johon naiset ja miehet eivät luonnostaan sovi. Se ei ole realistista tai rationaalista. Kun naiset alkavat tavoitella miehille kuuluvia asioita, seurauksena ei ole naisten tyytyväisyys, vaan sellainen olo, että naiset ovat tekemässä jotakin, mitä heidän ei pitäisi tehdä. Liberaalifeminismi ei siten kykene antamaan minkä se lupaa. Miehet ja naiset tulevat kaikissa olosuhteissa kuitenkin käyttäytymään maskuliinisesti ja feminiinisesti, ja voi olla vaarallista yrittää muuttaa noita dispositioita. (Clatterbaugh 1997, 26.) Sosiobiologisten konservatiivien mukaan miesten ja naisten samankaltaistaminen sosiaalistamalla tai sanktioilla johtaa yhä kasvaviin kustannuksiin, jotka ylittävät helposti prosessista saadut hyödyt. Biologinen tieto ihmisten käyttäytymistaipumuksista auttaa siten päättämään, mitkä yhteiskunnalliset tavoitteet ovat tavoittelemisen arvoisia, kun noihin pyrkimyksiin sisältyvät kustannukset on huomioitu.

Konservatiivinen miesliike on ainoa osa miesliikettä, joka asettuu hyvinvointivaltiota vastaan. Hyvinvointivaltion riskinä on ensinnäkin se, että miehiltä katoaa motivaatio. Toiseksi riskinä on se, että naiset saavat hyvinvointivaltiolta niin paljon erityiskohtelua, että he eivät enää tarvitse aviomiestä. Kolmantena riskinä on se, että ilman miesauktoriteettia lapsista kasvaa joko liian pehmeitä tai liian kapinallisia. (Williams 1989, 67–69.)

Oikeuslaitos ja hallitus ovat konservatiivien mukaan liian herrasmiesmäisiä väärällä tavalla: yhteiskunta on korvannut aviomiehen roolin naisten ja lasten suojelijana. Naiset hakevat avioeroja ja oikeisistuimet katsovat, että naiset tarvitsevat suojelua. Oikeusistuimet antavat naisille suuren osuuden miehen omaisuudesta ja lasten huoltajuuden, kun taas aviomies joutuu maksamaan elatusmaksua. Tuollaiset käytännöt palkitsevat naisia avioeron hakemisesta ja kannustavat siihen. Lopulta miehen rooli perheessä pienenee, kun tuomarit, poliisi ja sosiaalipalvelut ottavat miehen sijaisuuden. Konservatiivinen miesliike vetoaa argumentoinnissaan sellaisiin tutkimuksiin, jotka painottavat vahvan isähahmon merkitystä perheessä ja nuorisorikollisuuden kasvua yksinhuoltajaperheissä. Mitä muuta voidaan odottaa isättömien lasten sukupolvelta kuin rikollisuutta? (Clatterbaugh 1997, 24–25.)

Konservatiiviset puolueet kannattavat ideologioita, jotka ovat seksistisempiä kuin vasemmistolaisten puolueiden ideologiat. Suomessa kiistat liittyvät esimerkiksi väittelyyn lasten kotihoidosta ja päiväkodeista. Konservatiivien ajatukset asettuvat joitakin feministiä ajatuksia vastaan, mutta toisaalta ne nauttivat kannatusta monien naisten joukossa. Modernit konservatiiviset ideat ovat usein varsin lähellä feministien esittämää käsitystä sukupuolten tasa-arvosta. Toisaalta ne myös pitävät yllä sukupuolieroa. Ne voivat synnyttää sovinistisempia diskursseja ja stereotyyppejä, jotka kuvaat naiset vain lasten ja kodinhoitoon sopiviksi. Moderni konservatiivisuus tuottaa edelleenkin perinteisiä roolijakoja ainakin epäsuorasti, vaikka se ei välttämättä ole erityisen suunniteltu tai tietoinen prosessi. Konservatiivit pitävät yllä erityisesti miehiä syrjiviä seksistisiä käytäntöjä, kuten miesten asevelvollisuutta ja naisia suosivia herrasmiesmäisyyden perinteitä, vaikka malli mieselättäjyydestä onkin heikkenemässä. Konservatiivit voivat olla syrjiviä huonosti pärjääviä (vähän koulutusta, työttömyyttä) miehiä kohtaan. Se tarkoittaa sitä, että konservatiivit eivät huomioi huonosti pärjäävien miesten ongelmia tasa-arvo-ongelmiksi tai ”oikeiksi” sosiaalisiksi ongelmiksi, joihin yhteiskunnan tulisi erityisesti puuttua. Vapaan kilpailun viitekehystä sovelletaankin erityisesti miehiin. Valtavirran konservatiivisessa ajattelussa miesten itsemurhat, alkoholismi, kodittomuus, työttömyys ja alhainen elinikä asetetaan usein miesten omaksi syyksi. Toisaalta konservatiivisessa liikkeessä on erillisiä naisjärjestöjä, jotka kiinnittävät huomiota huonosti pärjäävien naisten asemaan. Vastaavaa aktiivisuutta huonosti pärjäävien miesten auttamiseksi on vähän. Sama asenne ilmenee konservatiivisissa tuomareissa, joilla on tapana suosia naisia oikeudessa. Miesten välinen kilpailu ja hävinneiden miesten huono osa näyttäytyykin konservatiiveille usein luonnollisena ilmiönä. (Malmi 2009)

Konservatismi mielletään usein tasa-arvon vastakohdaksi ja siihen yhdistetään negatiivisesti latautuneita käsitteitä, kuten taantumuksellisuus ja seksismi. Traditionaalisen sukupuolijärjestelmän puolustaminen on ollut huonossa huudossa myös suomalaisissa sukupuoli-keskusteluissa; se on poliittisesti epäkorrekti ideologia, jota harva uskaltaa puolustaa ääneen ääriuskonnollisia ryhmiä lukuun ottamatta.

Lähteet:

Clatterbaugh, Kenneth. 1997. Contemporary perspectives on masculinity: Men, women, and politics in modern society. Boulder, Colorado: Westview Press.

Gilder, George. 1973. Sexual suicide. New York, NY: Bantam.

Suvanto, Pekka. 1994. Konservatismi Ranskan vallankumouksesta 1990-luvulle. Tampere: SHS

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Kommentti (nimimerkki)

Konservatiivisista miesjutuista tuli mieleen Turun saaristossa asusteleva pariskunta. Tämä oli sovinistiskojen aikaa, jolloin elettiin patriakkaalisesti eikä naiset dominoineet feminismeineen.

Siellä ne asusivat yhdessä rakkauessa viljellen pellon plänttiä ja hoidellen yhdessä kahden lehmän karjaansa. Rakastavaisille kävi niin kuin aina käy,
rakastelujen välipäivinä riideltiin. Kuinka ollakaan eräänä kesäisenä päivänä ukko sai tarpeekseen. Lopullisesti suutahtaneena juoksi rantaan.
Työnsi veneensä vesille ja alkoi kiivaasti soutaa kohti Turkua. Akka säikähti ja juoksi ukkonsa perästä huutaen:

* Mihin sä meet!
* Ukko sousi rivakasti ja huusi takasin: Turkkuun enkkä takasi tuu!
* Mitä mää talolle tee?
* Myy pois!
* Mitä mää lehmille tee?
* Paa teuraaks!
* Mitä mää tälle tee? huusi akka ja pyllisti.
* Kyl mää joskus vielä lähre, mutisi mies itsekseen ja käänsi veneensä kotirantaan.
-------------------

Kyllä ennen osattiin mies pitää järjestyksessä yhteisen elämän rakentajana, mutta mitenkä nykyään feministit?

Gagarin (nimimerkki)

Hyvä tietopaketti, mutta mikä on kirjoittajan oma mielipide tästä konservatiivisesta miesliikkeestä?

Tapio O. Neva (nimimerkki)

#2 Vieläkö kysyt Gagarin? Miksi kysyt? Eikö se tullut selväksi?

Velvollisuuksien tasa-arvoliike (nimimerkki)

Muutama huomio sinänsä hyvään kirjoitukseen:

"Moraalisten konservatiivien mukaan naiset kontrolloivat yhteiskunnan elämänvirtaa, onnellisuuden tasoa ja solidaarisuutta yhteiskunnassa. Miehet ovat puolestaan kaikkea sitä pahaa, jota feministit ovat kuvanneet: aggressiivisia, dominoivia ja kilpailevia."
- Jos Henry viittaat tällä siihen (?), että moraalisten konservatiivien mukaan mies on paha ja nainen hyvä -niin olet kyllä väärässä. Asiahan on tunnetusti lähes päinvastoin. Jo nuo luonteenpiirteet (dominoiva ja kilpaileva) itsessään ovat hyvä piirteitä konservatiivien mielestä, eivät pahoja.

"Elättäjän rooli perheessä on se mekanismi, joka estää miehiä pyrkimästä rajoittamattomaan mielihyvän tavoitteluun."
- Se voi myös olla se isän rooli ja lapsistaan pitäminen? Suuri jälkipolvi ja heidän menestymisensä ovat miehelle kruunu historiallisesti? Isälle poikiensa epäonnistuminen elämässä on suuri häpeä ja mielipahan tuottaja?

"Konservatiivien ajatukset asettuvat joitakin feministiä ajatuksia vastaan, mutta toisaalta ne nauttivat kannatusta monien naisten joukossa"
- Niin nauttivat, mutta ei feministien, vaan anti-feminististen naisten joukossa.

"Modernit konservatiiviset ideat ovat usein varsin lähellä feministien esittämää käsitystä sukupuolten tasa-arvosta."
- No eihän ole. Feminismiin esimerkiksi liittyy voimakkaasti queer teoriat ja vasemmistolaisuus ym, joiden suurin vastavoima on konservatiivisuus. Niin sukupuolikonservatiivisuus kuin poliittinen konservatiivisuus. Suomessa ei vain ole moderneja konservatiiveja, ainakaan poliitiikassa. Niitä löytyy esimerkiksi Yhdysvalloista ja ei USA:n Rebuplikaanipuolue ole tunnetusti mikään länsimaiden feministien suurin ihannoinnin kohde ;-)

"Traditionaalisen sukupuolijärjestelmän puolustaminen on ollut huonossa huudossa..."
- Tietyllä tapaa suurimmat lastensuojeluliikkeet, kuten MLL ovat kyllä voimakkaasti traditionaalisen äitisuhteen ym ajajia ;-)

Avaava kirjoitus joka tapauksessa.

Käyttäjän henrylaasanen kuva
Henry Laasanen

#2 "mikä on kirjoittajan oma mielipide tästä konservatiivisesta miesliikkeestä?"

Olen sitä mieltä, että konservatiivien yhteiskunta-analyysi (miten asiat ovat) on hyvin paikkansapitävää. Kun maskuliininen rooli ja miesten elättäjän rooli puretaan, miesten motivaatio yhteiskunnalle hyödylliseen käyttäytymiseen vähenee ja miehistä tulee, jos nyt ei rikollisia, niin pleikkaria hakkaavia tyhjäntoimittajia ja juoppoja. Se taas murentaa yhteiskunnan taloudellista perustaa ja lopulta koko hyvinvointivaltion perustaa.

Itse olen kuitenkin liberaali-maskulisti, monestakin syystä. Yhteiskunnan funktionaalisuuden varmistamiseen suunnatun konservatismin ylläpidon hinta on ensinnäkin liian suuri. En jaksaisi (tai pystyisi) henkilökohtaisesti ottamaan suojelijan ja elättäjän roolia.

Konservatiivisen miesliikkeen suurin ongelma on minun (tai miesasian) kannalta maskuliinisen roolin korostaminen, kun taas feminiinisyyden vaatimus sivuutetaan. Nykykonservatiivit olettavat kyllä, että mies käy armeijan ja elättää perheensä, mutta naisten vapaampi rooli hyväksytään. Se johtaa toteutuessaan miehiä syrjivään seksismiin, mikä onkin miesasiamiesten näkökulmasta katsottuna nykyisten oikeistopuolueiden ongelma.

Jos naiset päättäisivät ottaa feminiinisen roolin ja vaatia sitten miehiltä vastaavaa maskuliinista roolia, niin voisihan sitä harkita traditionaalista elämäntyyliä. Mutta lähitulevaisuudessa ei ole näköpiirissä, että feminiininen rooli ja sen kannatus olisi yleistymään päin. Siten en voi kannattaa yksipuolista maskuliinisuuden ihannointia. Tasa-arvoisena vaihtoehtona jäljelle jää liberaali-maskulismi, joka toki pitää yllä (osittain ongelmallisia) idealistisia ideoita sukupuolten samankaltaisuudesta.

Gagarin (nimimerkki)

#5:
Aikamoista pyörittelyä tuo analyysisi. Ei menisi läpi maskuliinisessa kenttäpuhelimessa rintamakatsauksena "Karhu 1":ltä pääesikuntaan.

Jorma (nimimerkki)

"Suomessa ei vain ole moderneja konservatiiveja, ainakaan poliitiikassa. Niitä löytyy esimerkiksi Yhdysvalloista ja ei USA:n Rebuplikaanipuolue ole tunnetusti mikään länsimaiden feministien suurin ihannoinnin kohde"

Jep. Feministinen ajattelu ei kyllä sovi oikein millään tavoin yksiin yksilönvapautta korostavan ja vapaan markkinatalouden nimiin vannovan yhdysvaltalaisen konservatismin kanssa.

Velvollisuuksien tasa-arvoliike (nimimerkki)

Henrylle varmaan sopii, että pistän vielä nämä esittelyt "lontoon kielellä" tähän parista miesasia liikkeiden pääsuunnasta. Olen nimittäin törmännyt tähän samaan esittelytekstiin monessa paikkaa:

DIFFERENCES IN MASCULIST IDEOLOGY:

As with most social movements, there is no consensus as to what exactly constitutes "masculism." Some feel the word describes a belief that the male and female genders should be considered complementary and interdependent by necessity. Such expressions of masculism are built around the belief that differentiated gender roles are natural and should be exempt from government interference. Others masculists, such as Warren Farrell, support an ideology of equivalence between the sexes, rather than a belief in unchangeable gender differences.

Because it is the name of a political and social movement, masculism is sometimes considered synonymous with the men's rights or fathers' rights movements. However, many of the fathers' rights movement make a clear distinction between masculism and their own often quite varied approaches to gender relations.

(ja sitten esitellään kaksi päälinjaa)

-

Conservative views

Conservative masculists tend to believe that profound gender differences are inherent in human nature. They believe that feminists who have denounced differentiated gender roles as an oppressive artificial construct are conducting a fallacious experiment by attempting to negate these differences via legislation and other means. Many conservatives believe that feminism has played a role in the high rates of divorce (see marriage strike), alienation of the genders, female chauvinism, love-shyness, disintegrating communities, fatherless children, high school dropout, drug addiction, consumerism, teenage pregnancy, male suicide, violent crime (especially murder), road rage, and overfilled prisons...
Critics of gender equality laws (beginning with the U.S. Civil Rights Act of 1964) believe they have helped to make feminist ideology mainstream - that such laws serve primarily women and have created significant unconstitutional discrimination against men. While some feminists fight against an "all-powerful patriarchy,” conservative masculists tend to consider patriarchy an inevitable result of the biological differences between the sexes. Some disagree that women are powerless victims of patriarchal oppression; they suggest that feminists use this idea to curtail men's rights and to justify their negative views of men. They claim this has achieved a covert matriarchy, aided by chivalry towards women that itself undermines the theory of female oppression...
-

Liberal views

Liberals tend to view masculism as a complementary movement to feminism, the so-called "New Masculinity." Both feminism and masculism are seen as attempts to correct disadvantages induced by gender roles...

These masculists may object to specific aspects of feminism or to the expressed views of specific feminist groups, but do not reject feminism as a concept, or believe that the feminist movement as a whole is hostile to masculism...

Others accept that feminists and masculists are natural allies against a common enemy, sexism, which is or can be as damaging to men as it is to women...

For example, Warren Farrell states in The Myth of Male Power (ISBN 0-425-18144-8 ) that both genders are hampered by the "bisexist" roles of the past: sexism that oppresses both genders. He emphasises the compatibility of both movements: "I use two podiums: Dr. Farrell, Masculist; and Dr. Farrell, Feminist." [15] Fred Hayward, in his speech to the National Congress for Men in 1981, states: "We must not reverse the women's movement; we must accelerate it... [Men's liberation] is not a backlash, for there is nothing about traditional sex roles that I want to go back to."

This suggests that masculism in some form can assist and aid the women's movement. Feminists have responded to this with both encouragement and trepidation. Some feminists believe that space for women to have a voice would be threatened by the presence of men, or that a growing presence of men in the women's movement would displace the voices of the women. Others greet masculist interests in the women's movement as important for the eradication of sexism in society...

-

Kummassakin on hyvät puolensa ja kaikenlaisia miesliikkeitä tarvittaisiin Suomessakin kiireellisesti. Liberaalipuolen miesliike viritelmää Suomessa jo hieman onkin, mutta kuka porvarileirin tai PS leirin porukka oivaltaisi alkaa perustamaan konservatiivista miesliikettä Suomeen -siitä tulisi valtavan suosittu loppupeleissä! Pistäkää sana kiertämään!

Velvollisuuksien tasa-arvoliike (nimimerkki)

Ja korostan vielä (ennen kaupungille lähtöä) -olen Henryn kanssa lähes kaikissa asioissa samaa mieltä!

Suomalaisella "nykykonservatiivisuuden kieroutuneilla rippeillä" ei tee enää tässä feministiajassa mitään. Se kun tarkoittaa lähinnä vain miesten orjuuttamista feministien ase, vero ja työorjaksi.

-

Sitävastoin suoranainen tilaus olisi oikein rakennetulla (pirullisella) konservatiivisella miesliikkeellä, joka ottaisi talousmallinsa liberaaleilta.

bmad (nimimerkki)

"Suomalaisella ”nykykonservatiivisuuden kieroutuneilla rippeillä” ei tee enää tässä feministiajassa mitään. Se kun tarkoittaa lähinnä vain miesten orjuuttamista feministien ase, vero ja työorjaksi."

Niin. On minullakin aika orpo olo, kun veroprosentti nousee.
Vaan ei näistä korotuksista oikein osaa olla vihainenkaan, se vaan on näin että selviytyjien määrä vähenee, ja meidän jotka jossain vielä porskutamme täytyy ottaa muut huomioon.

Kansantaloutemme alkaa olla kuralla, naiset pitkälti poissa miesten luota tai aiheuttamassa heille harmia feministisillä asenteillaan. Tulonhankintaenergiat on vähissä ja tappelunhaluisia herrasmiehiä riittää. Naisia ei yhteiskunnallinen vakaus kiinnosta, kunhan heistä käydään miesten kesken kauppaa.

Minä olen liberaali maskulisti myös. Kannatan toki miehen säilymistä tarpeellisessa määrin miehekkäänä, mutten tue yhteiskuntaa, jossa naiset on altisteisia miehille ja toimivat miesten varatyynyinä. Kaikki kokemukseni naisista viittaavat siihen, että riittävän vapaa JA samalla älykäs, realiteetteja ymmärtävä ja muut huomioiva nainen on huomattavasti mukavempi partnerina, kuin kukaan mummosukupolven edustaja. Naisten vapautusliike on siis mielestäni tehnyt hyvää työtä, mutta naisten ylivalta on yhteiskuntaan sisään rakennettua diktatuuria ja "fasistista vapautumista", eikä todellista individualismin kasvua naiskunnassa.

Mutta valitettava tosiasia on sekin, että olemme perimältämme
eläimiä ja mittaamme itseämme viidakon osina, vaikkemme tuskin edes viidakossa kovin hyvin pärjäisi. Tasa-arvon saavuttaminen edellyttäisi hyvin omituisia ja abstrakteja muutoksia. Koska emme voi päästä eläimellisyydestä kokonaan eroon meidän on harkittava enemmän sitä, kuinka pitkälle haluamme sivistysyhteiskunnan kehittyvän.

Naama (nimimerkki)

Jäin vähän huuli pyöreenä miettimään, miten minä sijoittaisin itseni tälle sukupuolisodan kartalle.
Mutta joo: sanotaan nyt sitten vaikka että olen "liberaali funktionalisti", joka suhtautuu traditionalistisesti ydinperheen merkitykseen sekä miehelle että naiselle (ja varsinkin LAPSELLE - tosin niin, että ideaalitapauksessa lapsella on sekä vakaaseen parisuhteeseen asettuneet biologiset vanhemmat että subjektiivinen oikeus päivähoitoon kodin ulkopuolella),
mutta radikaalisti miesten ja naisten tasa-arvoisuuteen yhteiskunnassa ja työelämässä.

Viimeksi mainittu merkitsee esim. sitä, että kannatan asevelvollisuuden laajentamista koskemaan yhtäläisesti naisia (huolimatta siitä, miten suureksi "epäkelvoiksi" alokkaiksi naisten osuus sitten tulisikin muodostumaan) ja sukupuolikiintiöistä luopumista.

Hyvänä kehityksenä näkisin sen, että isyyden arvostus nousisi äitiyden rinnalle, ja yksi tärkeä asia tähän olisi, että miehet alkaisivat aktiivisesti vaatia itselleen hyvin toimivia ja aina käyttämiään ehkäisyvälineitä: näin ehkäistäisiin samalla naisten uhriutumista raskauden ja synnytyksen takia.
On paha virhe, että ehkäisy jätetään usein pelkästään naisten huoleksi, ja aborteista syyllistetään vain naisia.

* * *
Yhteiset vastuut - yhtäläiset oikeudet - samat velvollisuudet, siinä mielestäni paras resepti rauhanomaiselle rinnakkaiselolle modernissa jälkiteollisessa yhteiskunnassa.

Gagarin (nimimerkki)

En yleensä kuten en tässäkään asiassa pysty sitouttamaan itseäni mihinkään viiteryhmään sataprosenttisesti. Aina tulee eteen asioita, joista ajattelen poikkeavasti, kuuluisinpa sitten mihin ryhmittymään tahansa. Siinä mielessä olen kuitenkin konservatiivinen, että en usko maailman tai ihmisten muuttuvan. Erilaisia tuulahduksia käy eri aikoina erilaisista näkemyksistä, mutta niin kauan kuin on olemassa miehiä ja naisia ja niin kauan kuin lapset syntyvät saman prosessin tuloksena kuin tänä päivänä, ei pohjimmiltaan mikään tule muuttumaan. Perusteetonta muutosta tavoitteleva feminismi saa vastavoiman, kuten nyt jo tämäkin orastava "mieskeskustelu" osaltaan osoittaa ja siitä syntyy sitten hegeliläisen filosofian oppien mukainen synteesi.

mies.asia (nimimerkki)

Konservatiivisuus vs. liberaalius miesliikkeen sisällä on periatteessa mielenkiintoinen kysymys, mutta käytännössä konsensus suomalaisen tasa-arvopolitiikan ongelmista ja kehityskohteista tuntuu olevan vahva.

Vaikka erilaisilla ihmiskuvilla ja -käsitykseillä on osansa muodostettaessa politiikkaa, niin on vaikea kuvitella, että juuri kukaan mies tai nainen, joka on perehtynyt tasa-arvopolitiikan nykyiseen tilaan, voisi yksisilmäisesti väittää sitä tasapuoliseksi nykymuodossaan.

Feministisen näkökannan ja tähänastisen politiikan mukaan tietysti nainen on jo määritelmällisesti se ikuisesti sorrettu osapuoli, eikä sortavilla miehillä tai pojilla edes voi koskaan olla tasa-arvo-ongelmia, mutta tämän ideologian sisäistäneiden ulkopuolella ongelmien luulisi olevan ilmeisiä.

Voin olla väärässä.

mies.asia (nimimerkki)

Mikäli jotakuta kiinnostavat omat kantani, niin olen myös Henryn kanssa kohtuullisen samoilla linjoilla, ts. vaikka saattaa hyvin olla, että normatiivinen maskuliinisuus asevelvollisuuksineen ja sukupuoli/elättäjärooleineen esim. vanhemmuuden kustannuksella on yhteiskunnan kannalta hyödyllinen ja valjastaa miehet "tuottavaan rooliin", niin kannatan silti pakotteiden ja rooliodotusten vähentämistä.

Vaikka yhteiskunnan sukupuolirooleja (jotka ovat osittain biologiaan sidottuja, halusimme niin tai emme; olen lukenut liikaa voidakseni uskoa toisin) tuskin voidaan koskaan täysin purkaa, niin miesten ja naisten mahdollisuuksien ja velvoitteiden tulisi ainakin valtion taholta olla mahdollisimman samanlaisia. Tähän mahdollisuuksien ja velvoitteiden tasa-arvoon toivoisin yhteiskunnan pyrkivän.

Tämän en toivo tarkoittavan pakottamista tai jonkinlaista pakollista sukupuolisensitiivisyyskoulutusta, jossa sukupuolten väliset erot tai tendenssit pyritään muokkaamaan yhteen muottiin, vaan sitä, että ihmiset voisivat valita sukupuolestaan riippumatta samat vaihtoehdot, vaikka sitten tilastollisesti valitsisivat eri tavoin.

Silti ei tule pyrkiä aivan kaikessa väkisin ja brutaalisti lopputuloksien tasa-arvoon -- tai jos pyritään, niin sitten vaadin loogisesti, että naiset esimerkiksi kuolevat yhtä aikaisin kuin miehet ja tekevät yhtä paljon itsemurhia ja rikoksia.

Feministinen lopputuloksien tasa-arvoon sukupuolten välillä pyrkivä politiikka näyttää johtavan siihen, että naisia suositaan vain ja ainoastaan, jos miehille menee jossakin paremmin. Mutta vastaavasti miesten huonompaa asemaa ei pyritä nostamaan naisten tasolle tai naisten tasoa laskemaan miesten tasolle, jos miehillä menee jossakin huonommin. 50/50-tavoite toimii nykyisin vain toisen sukupuolen kohdalla.

En kannata kaksoisstandardeja, etenkään kaikkia koskettavassa valtiollisessa politiikassa.

Demlankovin Jorma (nimimerkki)

Hyvin kirjoitettu, Laasanen. Hyvin kirjoitettu.

bmad (nimimerkki)

Miesasia: vaikkei biologiaa voi, eikä usein pidäkään ohittaa niin yksisilmäinen teoretisointi tasa-arvon mahdottomuudesta perustuu kielteisiin kokemuksiin. Tasa-arvon naisen kanssa voi saavuttaa, jos nainen sitä haluaa ja nämä jutut ovat enemmänkin yksilökohtaisia, kuin yhteiskunnallisia.

Naisen seksuaalisuus esimerkiksi näyttäisi olevan pitkälti toisenlaista kuin miehellä. Yhtymäkohtien löytyminen on hankalaa arvomaailmassa, jossa naisilla on houkutus valtansa nojalla valita sosiaalisesti totunnaisempi elämäntyyli.

Käyttäjän henrylaasanen kuva
Henry Laasanen

#11, 12 "Jäin vähän huuli pyöreenä miettimään, miten minä sijoittaisin itseni tälle sukupuolisodan kartalle."

Ihmiset eivät useinkaan kannata ideologioita "puhtaassa" muodossaan, vaan oma ajattelu on usein kombinaatio erilaisista ideoista. Mutta kun tutustuu hiukan erilaisiin mallehin, niin voi yrittää asetella oman ajattelunsa johonkin kohtaan kartalle.

Miesliikkeelläkin on ollut vaikeuksia suhtautua isän rooliin. Toisaalta traditionaalinen isän rooli nähdään pakkopaitana, toisaalta taas isän roolin heikennykset nähdään häviönä miehille. Suhtautumisessa isän rooliin miesliikkeen voikin olla vaikea ottaa johdonmukaista kantaa.

Markku Stenholm (nimimerkki)

En ota kantaa ansiokkaaseen kirjoitukseen. Spammaan vain huvikseni ne kuusi peruspilaria, josta konservatismin on katsottu koostuneen:

1. Syvä epäluottamus valtiota kohtaan
2. Vapaus ennen tasa-arvoa
3. Isänmaanrakkaus
4. Usko vakiintuneisiin instituutioihin ja hierarkioihin
5. Skeptisyys edistystä kohtaan.
6. Elitismi

Noin siis, jos konservatismi haluttaisiin luokitella jotenkin kokonaisvaltaisena maailmankatsomuksena. Ongelma konservatiivi vs. liberaali - akselilla on tietysti se, että asiasta riippuen sama ihminen voi olla molempia. Jollakin saattaa olla erittäin konservatiivinen sukupuolimoraali vaikka hän talouspolitiikassa olisi erittäinkin liberaali jne...

Velvollisuuksien tasa-arvoliike (nimimerkki)

Mielenkiintoinen uutinen asian tiimoilta taas tänään:
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010031711310863_u...

"Meneillään olevan laajan tutkimusprojektin mukaan noin kaksisataa lasta menetti henkensä vanhempiensa käsissä vuosina 1970-1994. 61 prosenttia surmatöistä oli naisten tekemiä."

Eli 25 vuoden aikana lasten murhista teki äiti 61% ja isä 39%.

Monet muut väkivaltatilastot ovat jo ennen kertoneet täysin samaa kieltä Suomalaisten naisten väkivaltaisuudesta:
http://ihmissuhteet.blogspot.com/2009/11/sukupuolt...

Velvollisuuksien tasa-arvoliike (nimimerkki)

Minun on Henry ihan pakko puuttua tähän vielä -on niin tärkeästä asiasta kyse ja olet kuitenkin se henkilö, joka voi kirjoitella näistä asioista tulevaisuudessa kirjojakin, pitää esitelmiä jne. Suomi on niin pieni maa, että täällä yksittäisten tutkijoiden sana voi vaikuttaa paljon tällaisissa asioissa tulevaisuudessa.

Eli kirjoitat vastauksessasi.
"Konservatiivisen miesliikkeen suurin ongelma on minun (tai miesasian) kannalta maskuliinisen roolin korostaminen, kun taas feminiinisyyden vaatimus sivuutetaan."

Eli ... kuten tuossa "conservative views" kohdassakin selitetään, niin koko liikehän juuri nimenomaan kaataa miesten ja yhteiskunnan ongelmien syyt feminismin luoman uudeen epäterveen naiskuvan ja äitisuhteen niskaan?

Ei edes kunnon konservatiivinen poliittinen puolue (millä ei ole siis vielä juuri mitään tekemistä kovan konservatiivisen miesliikkeen kanssa) sivuuta feminiinisyyden vaatimusta? Tunnetustihan juuri nämä liikkeet ovat niitä "anti-feministisiä" ja niitä myös tunnetusti feministit vihaavat?

Tämä oli vain pakko todeta.

-

Tunnetustihan suurin yksittäinen ongelma miesliikkeille/miehille nykyaikana on huoltajuuskiistat sekä miehille yleensä historiallisesti ennennäkemätön yksinäisyys, lapsettomuus (suvun kuoleminen) ja naisten eroilu -ja miksi muuksi voidaan kutsua isällisen perhemallin puolustamista, kuin konservatiivisen perhemallin puolustamiseksi? Kaikki muut "sinkku, queer ja lapsettomat mallit" ovat niitä uudempia?

Tämän vain halusin todeta kaikella ystävyydellä ;-)

Käyttäjän miljasaresvaara kuva
Milja Saresvaara

#5
HenryL. "En jaksaisi (tai pystyisi) henkilökohtaisesti ottamaan suojelijan ja elättäjän roolia."

Kyllä minä ainakin suojelen(vai mitä tarkoitetaan) miesystävää miten vain voin(ja lähimmäisiä yleensä) elättäjänäkin olen miehelle ajoittain toiminut..-se ei kyllä ole ideaalia, vaan tasa-arvotalous tietty. Paitsi jos on työnjako sovittu että minä olisin työssä ja toinen koti-isänä vaikka ja hoitaisi kotia niin ihan OK, loistavaa!
Sellainen tilanne ei ole ihan ok, että itse käy työssä ja toinen vaan joka päivä kuukaudesta toiseen x-asennossa makoilee sohvalla, juo olvia eikä edes yritä/pyrkimystä mihinkään. Vähän sama fiilis varmaan kuin ehkä miehellä joka käy työssä ja nainen vaan kotona ..eh, tyyliin vaikka lakkailee kynsiään ja shoppailee(?

elena (nimimerkki)

Menee vähän OT:ksi: Tuossa Iltalehden mielenkiintoisessa artikkelissa siis noin 200 lasta kuollut noin kolmessakymmenessä vuodessa. Näistä n. 1/4 on äidin raskauden jälkeisen erittäin voimakkaan masennustilan vuoksi, kun raskauden aikana vaikuttanut voimakas endorfiinituotanto, josta valtaosa loppuu synnytyksen myötä. Ongelmaan on alettu puuttua vasta 2000-luvulla, vaikka se on ollut aina. Mm. omassa suvussa tiedetään tapauksia, joissa äiti on tappanut vastasyntyneen 1950-luvulla ja 1960-luvulla, ja oma äitini kärsi hyvin vakavasta raskauden jälkeisestä masennuksesta. Ongelma on erittäin todennäköisesti geneettinen, joten ongelmaperheet voitaisiin jo tunnistaa ja heidän oireiluaan helpottaa.

Länsimaisessa kulttuurissa on käynnissä hälyttävä naisen väkivallan hiljainen hyväksyntä. Televisiosarjassa näytetään, kuinka on hauskaa, kun nainen lyö miestä. Asetelmaa ei voisi edes kuvitella toisinpäin!

Itse uskon sukupuolten väliseen tasa-arvoon. Siihen eivät kuulu toiselle sukupuolelle pakollinen asepalvelus, mies- tai naiskiintiöt tai lasten meneminen erossa lähes poikkeuksetta äidille huolimatta siitä kumman luona parempi. Toisaalta en ylipäänsä ole pakollisen asepalveluksen kannattaja, pidän ongelmakohtana yhteiskunnassa, että monet matalapalkkaiset alat ovat "naisten töitä" ja en kannata perinteisiä sukupuoliroolimalleja. Pidän tärkeänä, että lapsella vanhemmat/vanhempi, joka rakastaa, en koe sillä olevan merkitystä onko kyseessä mies- tai naispari vaiko heteroliitto tai sitten yksinhuoltaja. Opetan itse ala-asteella, jossa yhdellä kuudesluokkalaisella pojalla on kaksi äitiä. Lapset eivät tuomitse, jotkut opettajat kylläkin.

Alussa puhuttiin konservatiivista aika kovin sanoin. Elämänkatsomus, joka vastustaa idealismia, on vaarassa jämähtää paikoilleen; toisaalta se saattaa olla konservatiiveille hartain toive, mutta silloin yhteiskunnalla ei ole mahdollisuutta kehittyä. Idealismia ei tarvitse sotkea optimismiin, tavoittelevathan monet konservatistitkin sellaista, mitä ei ole.

Kirjoituksissa puhutaan paljon moraalista, mutta vähän etiikasta. Moni ongelmakohdista saattaisi olla paremmin hallinnassa, jossa ihmisiä opetettaisiin tekemisen sijasta ajattelemaan enemmän kouluissa. Filosofian opiskeleminen aloitetaan monesti vasta ensimmäisen kerran rippikoulussa/protulla. 15-vuotiaana? Miksi nuoret eivät olisi ennen tätä valmiita pohtimaan eettisesti, joka auttaisi heitä kehittämään moraaliaan. Niin, että narsismin vaara ei olisi yhtä suuri? Pitääkö minusta tulla lapsiuuni; vaimo, äiti ja kumppani, jotta toinen saa kasvaa kokonaiseksi?

"Yksinäisten miesten elämät kuvaavat sitä lopputulosta, mihin miesten elämä menee ilman hoivaa, rakkautta ja tulevaisuuden suuntaa. Jos mies ei pääse naimisiin, hänen tulevaisuutensa ei ole ruusuinen. Jos miehet eivät toimi elättäjinä, isinä tai suojelijoina, yhteiskunta menettää heidän panoksensa. Jäljelle jää vain miesten negatiivinen panos. Isän roolin perheessä tulee olla elättäjä ja suojelija – jos rooli jaetaan, perheessä ei ole isää ollenkaan. Androgyyninen isyys ja taloudellisten roolien jakaminen vaarantaa koko sivilisaation perustan. (Gilder 1973, 103–114)"
Hyvin negatiivinen kuva miehuudesta. Itse en tarvitse elättäjää tai suojelijaa, joten mahdollinen mieheni menettää tällöin jo kaksi kolmasosaa yhteiskunnallisesta panoksestaan? Teksti sanoo yhden miehen panoksista olevan isyys, mutta sen jälkeen Gilder välinearvoistaa vanhemmuuden. Toisaalta, kirjoitus on vuodelta 1973 :D

On sääli, että suurin osa lähdetekstistä on niin kaukaisien vuosien takaa. On omiaan vahvistamaan konservatiivien taantumuksellista leimaa. En ymmärrä, minkä takia perinteisiä arvoja kannattavat ja täydellistä sukupuolitasa-arvoa kannattavat eivät voi elää rinnakkain? Samalla tavallahan yhteiskunnassahan on muitakin perustavanlaatuisia asioita, joista ihmiset ovat eri mieltä, muttei se tarkoita sitä, että nämä vastakkainasettelut tuhoaisivat yhteiskunnan mädättäen sisältäpäin. Demokratiassa enemmistö päättää, mutta eri mieltä saa aina olla. Mielipiteensä kannattaa tosin pystyä perustelemaan, jos haluaa sille kannatusta. Mututuntuma tai fiilispohja osoittaa lähinnä kulttuurifakkiutumista. Ei siinä ole pahaa, kunhan kykenee eettisissä rajoissa tunnustamaan itselleen, että ajattelee näin, koska on kasvatettu ajattelemaan näin, vaikka kyseessä ei olisi suuria järkisyiden summaa, joka kehottaisi moiseen ajattelutapaan. Yhteiskunnassa asenteet voivat muuttua nopeastikin, joten lähdetekstistä siteeraten 70-luku ei ehkä vetoa aatemaailmana moniin. Silloin rasismi oli kuitenkin laillista, homoseksuaalisuus kiellettyä, avioero jopa väkivaltaisesta parisuhteesta paheksuttavaa ja nainen ei saanut mennä yksin ravintolaan, jos halusi pysyä hyvämaineisena. Nykypäivän kolmikymppisten esimerkiksi on vaikea samaistua tuon tyyppiseen maailmaan.

Kunhan jaarittelen. Kellohan on jo yli 1 :D