*

Henry Laasanen Kirjoituksia miesten tasa-arvosta ja pariutumisesta

Miesten vapautusliike

Miesten vapautusliike (men’s liberation movement) voimistui Yhdysvalloissa 1970-luvun alussa. Se omaksui nopeasti roolipuheen ja sukupuolirooliteoriasta tulikin perusta miesten vapautusliikkeen diskursseille ja käytännöille. Sukupuoliroolin käsitteen kautta liike kykeni tarkastelemaan yhtä aikaa sekä miesten institutionaalisia etuoikeuksia että maskuliinisuuden kustannuksia.

Liikkeen mukaan sosiaalisesti tuotetut roolit tuottavat symmetriset (mutta epätasa-arvoiset) sukupuoliroolit, jotka jättävät miehet ansaan vieraannuttaviin, epäterveellisiin ja epätyydyttäviin rooleihin, joita ylläpidetään väheksymällä feminiinisenä pidetyn arvoa. Lukuisia vapautuspuheelle rakentuvia kirjoja ilmestyi, kuten Warren Farrellin The Liberated Man (1974), Marc Feigen Fasteaun The Male Machine (1974) ja Jack Nicholsin Men’s Liberation (1975). Roolipuheesta tuli perusta myös akateemisille töille, joita alkoi ilmaantua miesten vapautusliikkeen kannoilla, kuten The inexpressive male: a tragedy of American society (Balswick & Peek 1971) ja The forty-nine percent majority: The male sex role (David & Brannon 1976).

Miesten vapautusliike omaksui liberaalifeminismin aikaisemmin esittämät ideat, joissa tavoiteltiin tasa-arvoa ja vapautumista sukupuolirooleista. Miehet alkoivat kysyä, mitä naisliike merkitsee miesten kannalta? Liikkeen tehtävänä oli osoittaa maskuliinisuuden sosiaalisesti konstruoitu luonne ja sen riippuvuus sosialisaatiosta, sukupuoliroolien oppimisesta ja sosiaalisesta kontrollista ja kuinka nuo prosessit ovat haitallisia miehen psyykelle. Sukupuolirooleihin perustuva kieli oli ideaalinen miesliikkeelle, sillä se ei syyllistänyt miehiä, vaan maksimoi miesten saaman hyödyn. Ajatus sukupuoliroolien symmetrisyydestä oli keskustelulle tärkeä. Miesten vapautusliike ajatteli, että sukupuolirooleihin ohjaava seksismi sorti kumpaakin sukupuolta. Sorto muuttui miesliikkeen käsissä epäpoliittiseksi käsitteeksi ja se viittasi kaikkien kohtaloon seksistisessä yhteiskunnassa.

Miesten vapautusliikkeen alkuvaiheissa annettiin yhtäläinen painoarvo maskuliinisuuteen liittyville etuoikeuksille ja kustannuksille. Suurin osa kirjallisuudesta pitäytyi kapeassa määrässä ideoita ja maskuliinisuuden keskeisestä sisällöstä vallitsi konsensus. Sitä kutsuttiin nimillä "the male role”, "the masculine value system", "traditional masculinity" tai muilla vastaavilla ilmauksilla. Maskuliinisuuden ei enää nähty edustavan miesten oikeaa luonnetta ja sitä pidettiin huonona asiana kahdesta eri syystä. Ensinnäkin se johtaa miehiä tekemään ikäviä asioita, kuten kilpailemaan toistensa kanssa, alistamaan naisia ja tuhoamaan ympäristöä. Miehet eivät myöskään ole kotonaan maskuliinisuudessa. Miesaktivistien omaelämänkerralliset tekstit kertoivat, kuinka heidät oli sosiaalistettu maskuliiniseen rooliin ja kuinka he lopulta havaitsivat, että vika ei ollut heissä itsessään, vaan pakotetussa roolissa. (Messner 1998.)

Miesten vapautusliikkeen aloituksena voidaan pitää Jack Sawyerin kirjoitusta On Male liberation (1970, 1):
Miesten vapautusliike tähtää sukupuoliroolien mukaisten stereotyyppien vapauttamiseen, eli sen kyseenalaistamiseen, että mieheys tai naiseus saavutetaan tietyn käytöksen avulla. – – Jos miehet eivät voi käyttäytyä vapaasti, he eivät silloin voi itkeä vapaasti, osoittaa hellyyttä tai heikkoutta, koska niitä pidetään feminiinisinä piirteinä. Täysi ihmisyyden käsite merkitsee sitä, että miehet ja naiset voivat olla heikkoja ja vahvoja, aktiivisia ja passiivisia ja mikään inhimillinen ominaisuus ei ole yhden sukupuolen etuoikeus.
Samalla tavalla kun naiset tavoittelevat pääsyä työvoiman pariin, miesten kannattaa tavoitella tutustumista itseensä, partneriinsa ja lapsiinsa (Farrell 1974, 313). Miesten vapautusliikkeen tavoitteena oli lopettaa seksismi. Se hyväksyi ajatuksen siitä, että seksismi oli ongelma naisille ja että feminismi oli välttämätön liike sukupuolten tasa-arvon kannalta. Se yritti houkutella miehiä feminismin kannattajiksi tuottamalla diskurssia, jonka mukaan maskuliininen rooli oli köyhä, epäterveellinen ja jopa kuolemanvaarallinen. Siten liike pyrki yhtä aikaa kiinnittämään huomiota sekä miesten institutionaaliseen valtaan että maskuliinisuuden tuottamiin kustannuksiin. (Messner 1998.)

Useat liberaalifeministit (kuten Gloria Steinem ja Betty Friedan) ottivat miesten vapautusliikkeen ilahtuneena vastaan. Steinemin mukaan miesten vapautusliike edusti ”feministisen vallankumouksen toista puoliskoa”. Kukaan nainen ei olisi kuitenkaan kyennyt kirjoittamaan agendaa miesten vapautumiselle, koska kyse oli miesten omista kokemuksista. Friedan (1963) esitti alun perin, että naiset ovat ansassa feminiinisyyden mystiikassa. Farrell (1974, 73) argumentoi vastaavasti, että miehet ovat ansassa maskuliinisuuden mystiikassa, joka määrittelee ahtaasti miesten aseman elättäjiksi ja suojelijoiksi ja jättää heidät emotionaalisesti rajoitetuiksi. Miehet ovat riippuvaisia naisista, mikä eristää heidät muista miehistä tunteiden jakajina. Lopputuloksena miehet eivät hae emotionaalista tukea muilta miehiltä.

Messner (1998) kertoo, että 1970-luvulla ilmestyi 38 englanninkielistä kirjaa maskuliinisuudesta. Patriarkaattiteorian voimistuminen hajotti lopulta miesten vapautusliikkeen kahtia 1970-luvun loppupuolella sukupuolirooliteoriaan nojaavaan miesten oikeusliikkeeseen ja profeministiseen liikkeeseen, joka rakensi puheensa sukupuolten välisten valtasuhteiden tarkastelulle.

Baker ja Bakker esittävät esittävät artikkelissa The Double-Bind of the Middle Class Male: Men's Liberation and the Male Sex Role (1980) sen ajatuksen, että miehillä on edessä ylitsepääsemätön dilemma. Jos miehet ottavat vakavasti kehotukset vapautua maskuliinisuudesta, he todennäköisesti menettävät enemmän kuin hyötyvät. Maskuliinisuus on tärkeämpää miehille kuin siitä vapautumisesta saadut hyödyt.

Miesten vapautusliikkeen tavoite maskuliinisuuden purkamiseksi ei ole edelleenkään edennyt kovin pitkälle, seuraavista syistä johtuen:

1. Liike ylikorosti maskuliinisuuden sosiaalisesti konstruoitua luonnetta, eikä se huomioinut riittävästi maskuliinisuuden biologista perustaa.

2. Miesten suuri enemmistö ei koe tarvetta oman maskuliinisuutensa kyseenalaistamiseksi. Miesten suuri enemmistö on kuin kala vedessä omassa maskuliinisuudessaan.

3. Maskuliinisuuden purkaminen tuo miehelle yleensä enemmän negatiivisia kuin positiivisia vaikutuksia, koska miehen arvo naisille ja yhteiskunnalle riippuu edelleen voimakkaasti miehen maskuliinisista ominaisuuksista.

Lähde

Messner, Michael. A. 1998. The limits of “the male sex role”: An analysis of the men’s liberation and men’s rights movements’ discourse. Gender and Society, 12 (3), 255–276.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Gagarin (nimimerkki)

Mielenkiintoista on aistia eri maiden ja eri kulttuurien välisiä eroja yhteiskunnan sukupuolirooliolettamuksesta. Se heijastuu arkielämässä monin tavoin ja loppujen lopuksi myös lainsäädännnössä, joka puolestaan ohjaa arkielämää. Pohjoismaissa on jo pitkään vallinnut "tasa-arvoihanne" ja yhteiskunnat täällä ovat muuttuneet rajusti sukupuoliroolien suhteen sodan jälkeisestä ajasta tähän päivään.
Mutta esimerkiksi Saksassa, Japanissa tai Brasiliassa olisi vaikea kuvitella suurta määrää miehiä ruikuttamassa lehtien palstoilla kuinka voimistunut naisliike sortaa miehiä ja kuinka sitä vastaan tulee sorrettujen miesraukkojen taistella. Vaikka Saksa on maantieteellisesti niin lähellä kuin se onkin, niin kulturellisesti tässä sukupuoliroolimielessä se on Suomesta hyvin kaukana. Kukaan ei Saksassa vakavassa mielessä tohtisi julkisuudessa esittää vaikkapa bordellien lakkauttamista tai viinan siirtämistä pois ruokakaupoista. Myös tupakan polttorajoitukset kapakoissa ovat harvinaisia. Kaikki nämähän mielletään maskuliinisiksi asioiksi. Vaikka maata hallitsee nainen, niin hänenkään mielessään ei ole samanlaisia mies/nais dilemmoja kuin vaikkapa omalla Tarjallamme, joka on sitä mieltä, että sodissa joutuvat ennen kaikkea naiset kärsimään eniten.
Mutta kuten edellisessä kirjoittajan blogissa kommentoin, luonto etsii aina tasapainon. Siksi en suinkaan pelkää, että Suomi ajautuisi enemmän ja enemmän "akkavaltaan". Nämä ovat tällaisia yhteiskunnallisia ilmapiiriasioita. Joskus käy tuuli jostain ja joskus toisaalta. Kun asioista debatoidaan kiivaasti, ne tuntuvat aktuelleilta ja tärkeiltä, mutta jo vuoden parin päästä saattavat aivan toiset aiheet olla tapetilla.

Mies.asia (nimimerkki)

Tämä on mielestäni aika hyvä kiteytys:

"Miesten vapautusliike esitti, että sukupuoliroolit ovat pikemmin sosiaalisesti tuotettuja käyttäytymisen muotoja kuin biologisia välttämättömyyksiä. Psykologi Robert Brannonin hyvin vaikutusvaltainen artikkeli “The Male Sex Role: Our Culture’s Blueprint of Manhood and What It’s Done for Us Lately,” teki yhteenvedon maskuliinisuuden neljästä pääsäännöstä: “No Sissy Stuff, Be a Big Wheel, Be a Sturdy Oak, and Give ‘em Hell.” Nuo säännöt olivat sosiaalisesti tuotettuja; ne alistivat ja haittasivat miehiä." (Lähde.)

Nopea suomennoksen yritys: ei nynnyilyä, ole iso tekijä, ole vankka tukipilari ja anna palaa.

Ano Nyymi (nimimerkki)

Kysin tuosta vaimolta ja Hänen mukaansa olen ihan vapaa jo valmiiksi.
Niin että pitäkää vaan liikkeenne...

Naama (nimimerkki)

http://www.youtube.com/watch?v=_x3PQ5QhMJs&feature...

"Hold me, like the river jordan
And I will then say to thee
You re my friend

Carry me, like you are my brother
Love me like a mother
Will you be there…

Weary, tell me will you hold me
When wrong, will you scold me
When lost will you find me?

But they told me a man should be faithful
And walk when not able
And fight till the end but I’m only human (instru.)

Everyone taking control of me
Seems that the world’s
Got a role for me I’m so confused

Will you should to me you’ll be there for me
And care enough to bear me

(Hold me) (lay your head lowly)
(Softly then boldly) (carry me there)
(Hold me) (love me and feed me)
(Kiss me and free me) (I will feel blessed)

(Carry) (carry me boldly) (life me up slowly)
(Carry me there) (save me) (heal me and bathe me)
(Softly you say to me) (I will be there)

(Life me) (lift me up slowly)
(Carry me blodly) (show me you care)
(Hold me) (lay your head lowly)
(Softly then boldly) (carry me there)

(Need me) (love me and feed me)
(Kiss me and free me) (I will feel blessed)

Spoken : in our darkest hour in my deepest despair

Will you still care? Will you be there?

In my trials and my tribulations
Through our doubts and frustrations
In my violence my turbulence
Through my fear and my confessions
In my anguish and my pain
Through my joy and my sorrow
In the promise of another tomorrow
I’ll never let you part for you’re always in my heart"

:)

ylern optimisti (nimimerkki)

" Steinemin mukaan miesten vapautusliike edusti ”feministisen vallankumouksen toista puoliskoa”. Kukaan nainen ei olisi kuitenkaan kyennyt kirjoittamaan agendaa miesten vapautumiselle, koska kyse oli miesten omista kokemuksista."

Hyvin kirjoitettu kaikkinaisuudessaan. Eilen lauantaina oli Helsingin Sanomissa erittäin mielenkiintoinen artikkeli miesten ja naisten palkka- ja tuloeroista. Artikkelin kirjoittaja taisi olla todellinen asiantuntija. Hän oli kai Tilastokeskuksen palkkatilastossa pitkään työskennellyt.

STM:n tasa-arvotoimistoon on valittu ainoastaan naisia. Yksikön vetäjä ilmoitti heidän tietävän ilman muuta miesten asiat. Steinemia hän ei ollut lukenut tai ei ainakaan uskonut.

Onko muuten niin, että erilaista naisoppia opetetaan Suomessa peräti kahdeksassa yliopistossa, mutta miesoppia ei yhdessäkään?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset