*

Henry Laasanen Kirjoituksia miesten tasa-arvosta ja pariutumisesta

Miesasiamies, miestutkija ja tasa-arvopoliitikko

Miesasiaa voidaan lähestyä ainakin kolmesta eri roolista käsin. Henkilö voi esiintyä yhdessä tai useammassa roolissa tarpeen mukaan. Eri rooleilla on eri vaatimukset, tarkoitusperät ja kohdeyleisö.

Miesasiamies (tai miesaktivisti) pyrkii edistämään miesten asiaa sopivan retoriikan ja faktaväitteiden avulla. Hänellä on käytössään soveltuva ja usein kapea repertuaari, jonka avulla hän pyrkii vakuuttamaan kuulijat asiansa oikeudesta. Kyse ei ole perimmiltään siitä, ovatko asiat totta, vaan miltä asiat saadaan näyttämään retorisesti. Miesjärjestön puheenjohtaja on tyypillinen miesasiamies, joka on vastuussa järjestön jäsenille, samalla tavalla kuin ammattijärjestön puheenjohtaja on vastuussa jäsenilleen. Miesasiamiehen pitää huomioida myös poliittinen korrektius ja esittää sellaisia aloitteita, joita on realistista saada lävitse, koska epärealististen ja poliittisesti liian epäkorrektien tavoitteiden asettaminen toimisi miesasiaa vastaan. Miesasiamies asettaa saavutettavissa olevia tavoitteita, joille voidaan saada yleistä kannatusta. Jos agenda etenee, ajan mittaan vaatimuksia voidaan lisätä.

Itse toimin toisinaan miesasiamiehen roolissa. Se voi olla rooli, jonka media asettaa: ”Kerro nyt, mikä miesten tasa-arvossa on vialla”. Yritän tuossa roolissa vastata kysymykseen miesasian kannalta edullisia asioita. Blogin pitäminen miesasiamiehen roolissa ei kuitenkaan ole hedelmällinen lähtökohta, koska lopputuloksena olisi pikemmin paasausta ja julistusta kuin mielenkiintoa herättävää tekstiä. Sitä lukisivat miesasialle vihkiytyneet, mutta muille asia näyttäisi puulta jo muutamien postausten jälkeen.

Miestutkija (tässä tapauksessa miesten tasa-arvon tutkija) on lojaali totuudelle ja tiedon monipuolisuudelle. Usein pelkkä tiedon tuottaminen miesten tasa-arvosta edistää miesasiaa. Osa tiedosta toimii miesasiaa vastaan, mutta miestutkija ei voi laittaa agendaa tiedon edelle. Miestutkija perehtyy aiheeseen lukemalla kirjallisuutta ja seuraamalla mediaa. Hän prosessoi tietoa ja jäsentelee sitä uudelleen, jotta lukijat saisivat uusia ja mielenkiintoisia näkökulmia sukupuolijärjestelmään ja tasa-arvoon. Miestutkija esittelee erilaisia teorioita ja ideologisia näkökulmia aiheeseen. Miestutkijaa ei rajoita (eikä edes saa rajoittaa) poliittinen korrektius, koska sellaisen noudattaminen on huonoa tutkimusta. Myöskään tulosten pragmaattisuus ei ole miestutkijan huolena. Hän voi sanoa, että miesten seksinpuute on miesten ongelma, vaikka se olisi poliittisesti epäkorrektia ja vaikka ongelmaa olisi mahdoton poistaa.

Blogin pitämisen kannalta miestutkijan rooli on selvästi antoisin. Siksi sivupalkissa lukee, että olen ”miesten tasa-arvon tutkija”. Se ei ole niinkään titteli suuresta viisaudesta kuin lähestymistapa aiheeseen. Kuka tahansa voi ryhtyä miestutkijaksi, koska sukupuolijärjestelmän tai tasa-arvon tutkiminen ei ole ydinfysiikkaa. Jos se kuulostaa ydinfysiikalta, jokin on mennyt vikaan. Esteenä menestyksellisen miestutkimuksen harjoittamiselle on laiskuus ja mentaaliset rajoitteet tarkastella asioita eri näkökulmista. Pitää lukea kirjallisuutta ja osata asettua tarvittaessa niin konservatiivin kuin profeministinkin pöksyihin.

Tasa-arvopoliitikon alaa ovat kompromissit ja äänestäjäkunnan mielistely. Poliitikko joutuu tekemisiin poliittisten realiteettien kanssa ja hänen on päädyttävä pragmaattisiin tuloksiin. Hän ei voi leijua teoreettisissa sfääreissä, kuten miestutkija tai pitäytyä yhdessä tiedon siivussa, kuten miesasiamies. Tasa-arvopoliitikon pitää kumartaa mahdollisimman moneen suuntaan ja pyllistää mahdollisimman harvaan. Siksi hänen sanomisensa ovat yleensä ympäripyöreitä - päinvastoin kuin miesasiamiehellä tai miestutkijalla. Tasa-arvopoliitikolle tärkeämpää on usein se, miten asiat sanotaan kuin mitä sanotaan. ”Naisia ja miehiä ei pidä asettaa vastakkain”, hän sanoo, koska hän ei halua vaikuttaa riitaisalta.

Menestyvien poliitikkojen blogit ovatkin yleensä sisällöltään umpitylsiä. Niistä tekee kiinnostavia ainoastaan poliitikon tärkeä asema vallan kahvassa. Jos vastaavansisältöisiä blogeja pitäisi Matti Meikäläinen, niitä ei lukisi juuri kukaan. Konsensushenkisessä hymistelyssä ei ole paljoakaan mielenkiintoista. Minä en asetu juuri koskaan tasa-arvopoliitikon rooliin, koska se ei ole minun lajini. Hierokoot muut kompromisseja ja mielistelkööt suuria yleisöjä. Siksi minua on myös turha tulla neuvomaan, miten asioista pitää puhua. Minä yritän sanoa mahdollisimman havainnollisesti, miten asiat ovat, oli se sitten poliittisesti tarkoituksenmukaista tai ei. Se on miestutkijan oikeus ja velvollisuus.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Velvollisuuksien tasa-arvoliike (nimimerkki)

"Miesasiamies asettaa saavutettavissa olevia tavoitteita, joille voidaan saada yleistä kannatusta. Jos agenda etenee, ajan mittaan vaatimuksia voidaan lisätä."

-

Suomesta valitettavasti puuttuu vielä lähes täysin kunnon "politisoituneet ja järjestäytyneet" uudisraivaajan luonteiset miesasiamiehet ja miesaktiivit. Ne jotka pistävät sen agendan etenemään.

Lähinnä ollaan sillä tasolla, että määritellään ja analysoidaan, että mitä ongelmia miehillä on. Parhaimmillaankin käydään joskus ja jouluna toteamassa kiltisti jossain (jos uskalletaan pyytää puheenvuoroa feministeiltä) että olemme huomanneet, että miehilläkin on jotain ongelmia (mutta älkää nyt vaan hermostuko, emme me sitä nyt yritä vihjata, että niitä ihan oikeesti, oikeesti tarvisi alkaa ratkomaan).

Tämäkin on tietty ihan hyvä, mutta jokainen joka tietää jotain puolueitten, yritysten ja yhdistysten perustamisesta sekä alkuvaiheen eteenpäinviemisen vaikeuksista (vielä vahvojen, propagandististen vastavoimien ollessa edessä) ymmärtää, että ei analysoinneilla olla perustettu yhtään uutta järjestöä, puoluetta tai kansanliikettä.

Jopa "peace and love" amnestynkin nykyinen johtaja sanoi tv-dokumentissa suoraan julkisesti, että viha on tärkeä ja suuri voimavara hänelle. Naisasialiiton eräs johtava edustaja sanoi juuri eräässä tilaisuudessa, että naisten asioiden eteenpäin vieminenkin perustui paljolti niihin "avoimesti lippua kantaneisiin" aktivisteihin. Nytkiksessä onkin nyt yli puoli miljoona naisjäsentä. Tasa-arvoelimet ovat täydellisesti heidän hallussaan jne.

Ja esimerkiksi perusfeministi Päivi Lipponen kirjoittaa juuri nytkin tuossa etusivulla blogissaan "munallinen nainen":
"Ylkkärin uusi päätoimittaja Maria Petterson linjasi Hesarissa millaisia ihmisiä ja erityisesti naistoimittajia hän haluaa palkata. ”Etsin vihaisia nuoria miehiä ja naisia, joilla on munaa ... "

Olisiko meillä miesnäkökulman edustajilla (ja varsinkin muilla suomen tohvelisankareilla) tästä kaikesta jotain opittavaa? Jollei muuten, niin poikalasten tulevaisuuden hyvinvoinnin takia?

-

"Ei oikeutta maassa saa, ken itse sit ei hanki"

Tatu_Virkki (nimimerkki)

Mä oon miesasiamies sekä miestutkija. Järjestys menee niin, että ensin pitää tutkia, jotta voisi hutkia. Joskus kyllä käämit kihisee ja saatan suoltaa ei-niin-tieteellisesti-tutkittua-faktaa.

Eniten mua kuitenkin kiinnostaa elokuvat sekä kaunokirjallisuus sekä niiden mieskuva. Ehkä pakenen sinne kylmää todellisuutta, ehkä edellä mainitut taiteenmuodot antaa minulle jotakin lisää ns. oikeaan elämään.

Ja nettiä ei pidä unohtaa.Ilman sitä olisin kuullut paljon myöhemmin koko miesasiasta. Ja netissä voi myös ilmaista itseään.

Että tämmöistä subjektiivista pohdintaa.

Jorma (nimimerkki)

#1:"Olisiko meillä miesnäkökulman edustajilla (ja varsinkin muilla suomen tohvelisankareilla) tästä kaikesta jotain opittavaa? "

Olisi. Ei sillä, etteikö analyysia ja tutkimusta tarvittaisi, ainakin taustaksi, mutta kyllä samalla tarvitaan jotain repäisevämpää ja huomiotaherättävää. Kovia, jopa provosoivia, väitteitä ja vaatimuksia tarvitaan, jotta keskustelua syntyisi ja ns. suuren yleisön mielenkiinto heräisi. Anteeksipyytelyn aika on ohitse.

Velvollisuuksien tasa-arvoliike (nimimerkki)

Nyt tarvisi tosiaan esittää ongelmalistan sijaan selkeä MUUTOSVAATIMUSTEN lista - ja tarpeen vaatiessa muuttaa se UHKAVAATIMUKSIKSI.

Asevelvollisuus alas ja ne 12 miljardia (jokavuotista) miesten verorahoja takaisin naisilta miehille ... ellei ala miesten, isien ja poikalasten ongelmat kiinnostaa ... ja ellei pian vallitse sukupuolten tasa-arvo valtion tasa-arvoelimissä (siellähän miesten näitä asioita kuuluisi saada pohtia aivan samoin kuin naisetkin).

Auria (nimimerkki)

Henrylle olisi tälläinen kysymys: nythän "kaikkien huulilla" on tuo lakimies Jonas Bergström jonka kihlaus prinsessa Madeleinen kanssa purkautui.

Miten määrittelisit miestutkijana Jonaksen aseman tässä kuviossa? Toteutuiko tapahtuneessa joitain yleisiä miehiä sortavia rakenteita vai oliko mukana vain liikaa ilkeitä naisia vai miksi lopputulema on että kesähäät prinsessan kanssa jäivät haaveeksi?
Itse ymmärrän todella hyvin että Bergströmiä alkoi varmaan ahdistaa ns."kultainen häkki" ja tulevaisuudessa siintänyt loputon ns. päiväni murmelina kuvio mutta ihan mielenkiinnosta onko sinulla Henry tullut mitään ajatuksia tähän liittyen? Tai muilla keskustelijoilla?

Johanna (nimimerkki)

Jonas on uhri!

Tämä siis vitsinä. Hän meni vieraaseen petiin, mistä syystä menetti prinsessan ja puoli valtakuntaa.

Tough.

Make10 (nimimerkki)

Ymmärrän, että mieasasiamiehiä ja miestutkijoita tarvitaan, jotta "mies hakkaa naista, aina ja kaikkialla"-totuuteen saadaan joku tolkku. Mutta eikö idealistinen päämäärä ole saada aitoja tasa-arvoasiahenkilöitä ja tasa-arvotutkijoita. Yksi tärkeä lähtökohta on tasa-arvokäsitteen renesanssi. Naisasianaisilta ja naisasiatutkijoilta tulee riistää yksinoikeus tasa-arvokäsitteeseen, koska he käyttävät tätä selkeän populistisesti ja poliittisia päämääriään tukeakseen. Vaikka Henry kutsuu itseään miestutkijaksi pidän häntä tasa-arvotutkijana niin kauan kuin hän perustelee kantansa todistettavilla asia-argumenteilla. Vaikka loogisesti voi ajatella, että naisasian vastapainoksi tarvitaan miesasiaa, suosittelen kakkia harkitsemaan lähestymistapaa, jossa miesnaisakselilta siirrytään tasa-arvoasiaan ja painopiste on tieteellisen argumentaation hyväksynnällä. Jos esimerkiksi objektiivista tilastotiedettä ei hyväksytä osaksi tasa-arvotutkimuksen argumentaatiota on vaikea ymmärtää, kuinka tässä voitaisiin päästä eteenpäin. Olin muuten työmatkalla muslimimaassa; kyllä siinä "nimimerkkimiesaktivisti" taas hämmästeli ja kummasteli tätä maailman menoa

Jorma (nimimerkki)

#7:"Mutta eikö idealistinen päämäärä ole saada aitoja tasa-arvoasiahenkilöitä ja tasa-arvotutkijoita."

Idealismi ei käytännössä toimi. Feministit pitävät siitä huolen.

#5:"Toteutuiko tapahtuneessa joitain yleisiä miehiä sortavia rakenteita vai oliko mukana vain liikaa ilkeitä naisia vai miksi lopputulema on että kesähäät prinsessan kanssa jäivät haaveeksi?"

Olennaistahan tässä on se, että taas kerran tuli todistettua, että miehelle kelpaa norjalainen käsipalloilija ihan siinä missä ruotsalainen prisensessakin. Molempi parempi, tietysti. Naiset ovat nirsompia.

Velvollisuuksien tasa-arvoliike (nimimerkki)

Teoriat ja tosiasiat ei tosiaan kohtaa käytäntöä. Kulttuurimme on niin feminismin ja naisliikkeiden värittämää? Kait se johtuu myös esim. siitä, että naistutkimuspropagandaa opetetaan 8 eri yliopistossa verorahoillamme - miehillä taas ei ole yhtään vastaavaa paikkaa "tasa-arvoisesti".

Hälyyttäviä tutkimuksia, tilastoja ja feminististen valheiden oikaisujahan on silti jo vaikka kuinka paljon olemassa, mutta juuri mihinkään ei tule silti muutosta. Ei tarvitse muuta kuin vilaista "mies vailla tasa-arvoa" kirjaa tai mies.asia sivustoja, niin jo ymmärtää paljon enemmän.

-

Esimerkiksi (otetaanpa toistona avaava esimerkki) - olette varmaan kuulleet jossain sanonnan: "Suomessa pahoinpidellään 250 naista päivässä" ... ei juuri ole valtamediaa joka ei olisi tätä uutista julkaissut , eikä naispoliitikkoa joka ei eduskunnassa olisi tätä hokenut.

Katsokaapa nyt mitä professori Pertti Töttö kirjoitti julkisesti jo kuukausia sitten mm (19.1.2010) Helsingin Sanomissa: [Töttö on Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden tutkimusmetodien professori.]

”Jokin aika sitten mediassa esiintyi sama väite [250 naista pahoinpidellään joka päivä] Suomea kuvaavana uutisena. Kysyin toimittajalta, mikä oli jutussa mainittu tutkimus, johon väite nojasi. Toimittaja ei vastannut.
Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen edustajat kysyivät samaa toimittajan esimieheltä, ja toimittaja myönsi, että lähde oli vain jonkun haastateltavan käsitys asiasta. Väite esiintyy erään naisjärjestön ”taisteluohjeissa”, ja se lienee laskelma siitä, paljonko parisuhdeväkivaltaa maassamme esiintyisi, jos aiheesta naisille tehdyn kyselytutkimuksen luvut yleistetään koko väestöön.
Kyselyssä väkivallaksi määriteltiin myös väkivallalla uhkaaminen, joten tälläkään laskutavalla maassamme ei pahoinpidellä tuota määrää naisia päivässä. Kyse on koetusta väkivallan uhasta, jolle erityisesti nuoret ja koulutetut naiset olivat kyselyn tulosten perusteella muita ”herkistyneempiä”.”

-

Katsokaapa nyt myös esimerkiksi kokoomusnaisten uutta kampanjan etusivua -ja katsokaa myös reagoiko feministivaltion johto tai toimittajat mitenkään, vaikka tämä asia (valehtelu) ollaan heille informoitu monella eri tavalla (esim tuossa Sari Sarkomaan uusimman blogin kommentissa #39 sekä myös useasti poliikoille ja toimittajille kasvotusten hesareitten yleisökirjoitusten ym lisäksi). Aivan samanlainen tietoinen valehtelu jatkuu silti kuin "naisen euro on 80 centiä" hokeman kohdalla.
http://sarisarkomaa.blogit.uusisuomi.fi/2010/04/19...

Ja ihan pikku asioista ei ole kysymys, sillä näiden "tutkimusten" ja median luomien mielikuvien perusteella luodaan politiikkaamme, lakejamme, lisätään tekaistuja syytöksi miehiä/isiä kohtaan ym.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset