Amnesty - radikaalin feminismin tyyssija
Stephen Baskerville kirjoittaa Amnestyn surkeasta alennustilasta: entisestä ihmisoikeuksien puolustajasta on tullut niiden rikkoja. Viimeisin esimerkki tulee Ruotsista, jossa ei puolusteta ihmisoikeuksia, vaan edistetään auktoritääristä ideologiaa - radikaalia feminismiä.
Ruotsin Amnesty sponsoroi filmi-kilpailun, mutta kun yksi filmi suututti feministit, Amnesty poisti sen Youtube-sivultaan. Video oli neljän koululaisen tekemä ja nimeltään The Right To Be a Father (engl. teksti). Video kertoo siitä, kuinka ruotsalaiset perheoikeudet vievät lapset heidän isiltään. Filmiä ei koskaan esitetty Amnestyn filmigaalassa, jota varten se oli tehty.
Oppilaat saivat käsiinsä sähköpostin, jossa feministit kehuvat, kuinka he saivat poistettua filmin festifaaleilta ja Amnestyn sivulta. Women's Shelter in Uppsala lähetti seuraavan viestin:
Subject: Successful protests
Hello!
Earlier today we sent you an urgent request that you should protest against the movie "The Right To Be A Father"
Thanks to the protests, the movie never was displayed on the Festival and it was later removed from their website. We thank Amnesty for still fighting for justice!
Kind Regards,
The Womens Shelter in Uppsala
Päätelmät: 1. Amnesty ei puolusta ihmisoikeuksia; 2. Naisten turvakodit eivät halua tasa-arvoa
Baskervillen mukaan Amnestystä on viime vuosina tullut radikaalifeminismin työkalu jo siinä määrin, että Amnestystä itsestään on tullut ihmisoikeuksien loukkaaja. Esimerkiksi Amnestyn kampanjat perheväkivaltaa vastaan pyrkivät kriminalisoimaan syyttömiä laajalla skaalalla.
Perheväkivalta ei ole ihmisoikeusrikkomus, vaan rikos. Kovaan ääneen huudettu kampanja perheväkivaltaa vastaan on väärin ihmisoikeuksien näkökulmasta katsottuna. Juuri tuo kampanja estää väärin syytettyjä puolustautumasta. Syytettyjen oikeus puolustautua on juuri se asia, joka tekee vapaista maista vapaita. "Sukupuolirikokset", kuten perheväkivalta, pyrkivät rankaisemaan niitä, joita ei kyetä tuomitsemaan todisteiden kanssa.
Baskervillen mukaan ihmisoikeudet ovat liian arvokkaita yhden ideologian kaapattaviksi. Tarvitsemme laajan keskustelun siitä, mitä ihmisoikeudet ovat. Jos jokainen voi määritellä ihmisoikeudet oman ideologiansa mukaan, ihmisoikeuksista itsestään tulee väline ihmisoikeuksien rikkomiseen, kuten Amnestyn tapauksessa on käynyt.
Suomen Amnesty taitaa olla Ruotsin Amnestyäkin nolompi tapaus. Amnestyn puheenjohtaja Jussi Förbom kirjoittaa:
Suomessa tavallinen mies saattaa olla despootti, joka törkeästi alistaa puolisonsa valtansa alle. Hän voi tehdä sen niin, ettei kukaan näe tai edes aavista, ettei yhtäkään mustelmaa nouse iholle. Hän vaatii ehdotonta kuuliaisuutta, ja kaikki, mitä vaimo tekee, voi olla tekosyy kiristää otetta. Ja vaikka yhtäkään iskua ei lävähtäisi, on kyse hirvittävästä väkivallasta.
Suomessa tavallinen mies saattaa olla myös hirviö, joka lyö naiselta hampaat sisään, iskee silmän umpeen ja riuhtoo jäsenet sijoiltaan. Ja lapset katsovat vieressä, piiloutuvat ääneti sängyn alle ja pelkäävät liikaa kertoakseen kenellekään.
Väkivalta on sietämätöntä, epäinhimillistä ja tappavaa. 20 naista, 20 naista armaat lähimmäiseni, kuolee joka vuosi siksi, että entinen tai nykyinen puoliso lyö, hakkaa, paiskoo ja puukottaa. Eikä yhteiskunta reagoi juuri mitenkään.
Amnestyn naisten oikeuksien asiantuntija Pia Puu-Oksanen kunnostautuu suomalaisen miehen mollaamisessa:
Eilettäin kuulin tuoreimman arvion sisäasiainministeriössä: sen mukaan yksi kolmesta lähisuhdeväkivallan uhrista on maahanmuuttaja.
Väkivallan vastaisessa työssä toimivien tuntuma kuitenkin on, että erityinen riskiryhmä parisuhdeväkivallan kohteeksi joutumisen suhteen ovat avioliittomuuttajina Suomeen tulleet naiset. Tällöin pahoinpitelijä on tyypillisesti suomalainen aviomies, tai entinen aviomies.
Suomaisen miehen mustamaalaamisella ei ole mitään tekemistä ihmisoikeuksien puolustamisen kanssa, eikä sen pitäisi kuulua Amnestyn rutiininomaiseen retoriikkaan. Rikosylikonstaapeli Marja Vuento kirjoittaa asiasta jo vuonna 2004 seuraavasti:
Suomalaismiehen maine on mustattu aiheettomasti. Amnestyn edustaja väitti Hesarissa 6.3, että joka viides suomalaisnainen elää väkivaltaisessa parisuhteessa. Tietääkseni sellaista tutkimusta ei olla tehty Suomessa, jonka mukaan tuollainen väite voitaisiin esittää. Haastateltava viittaa ilmeisesti v. 1998 tehtyyn tutkimukseen, jonka mukaan joka viides joskus parisuhteessa elänyt nainen oli elämänsä aikana joutunut väkivallan kohteeksi. Tutkimuksen väkivalta piti sisällään myöskin tönimiset ja sanalliset uhkailut. Vaikka tutkimusta kääntelisi miten päin, sen perusteella ei voi väittää, että joka viides nainen elää väkivaltaisessa parisuhteessa.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
"Baskervillen mukaan Amnestystä on viime vuosina tullut radikaalifeminismin työkalu jo siinä määrin, että Amnestystä itsestään on tullut ihmisoikeuksien loukkaaja."
Suomen Amnesty on kiivaasti vastustanut sitä, että Suomessa toimittaisiin perhe- ja lähisuhdeväkivaltaa vastaan sukupuolineutraalisti. Siis siten, että vastustettaisiin kaikkiea perhe ja lähisuhdeväkivaltaa sen tekijän tai uhrin sukupuolesta riipumatta. Se on vaatinut, että ainoastaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa tulöisi vastustaa yhteiskunnan toimin, mikä tietenkin tarkoittaa sitä, että miehiin ja lapsiin kohdistuva väkivalta jää täysin pimentoon.
Luonnollisesti Suomen Amnesty on kollektiivisesti syyllistänyt ja syyttänyt kaikkia suomalaisia miehiä kaikesta perhe- ja lähisuhdeväkivallasta. Asiaan liitty se, että Suomen Amnesty liioittelee rajusti naisiin kohdistuvaa väkivaltaa (Förbomin hölinät ovat hyvä esimerkki tästä) ja vähättelee rankasti miehiin ja lapsiin kohdistuvaa (jos se sitä huomioi lainkaan).
Suomen Amnesty on vaatinut kovaan ääneen raiskaustuomioiden määrän lisäämisestä. Se lähtee siitä oletuksesta, että jokainen raiskausilmoitus on perusteltu ja vaatii raiskauksesta syytettyä miestä todistamaan syyttömyytensä. Todellisuudessa perättömät raiskausilmoitukset ovat kasvava ilmiö. Suomen Amnesty siis haluaa murskata läsimaisen oikeusvaltion perusteet (jokainen on syytön, kunnes toisin todistetaan) ja lähettää täysin syyttömiä miehiä vankilaan.
Suomen Amnesty ei ole koskaan tuominnut poikien ei-lääketieteellisistä syistä tehtäviä ympärileikkauksia, saatikka vaatinut niiden kieltämistä. Samoin isien ja lasten ihmisoikeuksien rutiininomaisen polkemisen huoltajuuskiistoissa se hyväksyy ilman vastalauseita.
Totaalikieltäytyjien tilanteeseen Suomen Amnesty on jonkin verran kiinnittänyt huomiota, mutta entäpä kaikki muut miehet, siis ne, jotka vankeusrangaisttuksen uhalla pakotetaan varusmiespalvelukseen tai sivareiksi. Enpä ole huomannut Suomen Amnestyn välittävän heistä vähääkään.
"Baskervillen mukaan ihmisoikeudet ovat liian arvokkaita yhden ideologian kaapattaviksi."
Tuo on totta ja olenkin ihmetellyt, että Amnesty on nostettu ihmisoikeusjärjestönä suureksi auktoriteetiksi, jonka lausunnot ja väittämät otetaan sellaisinaan tosissaan ilman kyseenalaistusta. Ja ihka selvästi Amnesty on poliittisesti asenteellinen ja rajusti vasemmalle kallellaan. Itse en pidä Amnestyä luotettavana ja vilpittömänä järjestönä, mitä tulee ihmisoikeuksiin. Sen motiivit lienevät kaikkea muuta kuin humaanit.
Feministejä on kahta lajia: Niitä jotka pyrkivät tasa-arvoon ja niitä jotka pyrkivät naisen ylivaltaan. Tasa-arvoon pyrkiviä feministejä ei ole tarpeen kutsua feministeiksi lainkaan vaan egalitaristeiksi, ja näin ollen ainoita todellisia feministejä ovat he, jotka pyrkivät naisen ylivaltaan. Vain heillä voi olla valta feministisen liikkeen sisäpuolella.
Tasa-arvoon pyrkiminen ei ole järkevää vaan tuhoisaa. Naisen ylivaltaan pyrkiminen on vielä tuhoisampaa. Näin ollen pitäisin hyvin tarpeellisena kaikenlaisen todellisen tai näennäisen feminismin kitkemistä puolueiden ohjelmista ja hallinnosta. Feministit pitäisi erottaa viroistaan viipymättä.
Kirjoittaja unohtaa mainita Amnestyn muuttaneen kokonaan toimintaperiaatteitaankin. Kun Amnesty vielä oli aidosti ihmisoikeusjärjestö sen tärkeä perusperiaate oli, että aktivistit puuttuivat vain muiden maiden ihmisoikeusloukkauksiin ei oman maansa. Periaatteen tarkoitus oli suojella aktivisteja.
Nyt ollaan Suomessa jo kampanjoimassa lestadiolaisten naisten raskaudenehkäisy-oikeudenkin puolesta. Sen sijaan muslimimaahanmuuttajanaisten alistettuun asemaan Suomessa ei sen sijaan kiinnitetä mitään huomiota aivan kuin mitään ongelmia ei olisikaan.
Ajatusmaailmaltaan tietynlaiset ihmiset usein liittyvät yhteen.
Amnesty varmasti kerää aktiivijäsenikseen ja toimijoikseen myös tai etenkin radikaaleja, joiden mielestä hyviä asioita (naiset, äitiys) on puolustettava ja pahoja asioita (miehet, isyys) on vastustettava. Hyväksi koettu tarkoitus pyhittää keinot, tasapuolisuudesta ja faktoista ei niin väliä.
Valitettavasti innokkailta ideologeilta usein lapsi menee pesuveden mukana: tässä tapauksessa isien oikeudet, lasten ja miesten kohtaaman väkivallan vähättely, rehellisyys oikeine tilastoineen ja oikeusvaltioperiaatteet.
Propaganda on propagandaa, vaikka se olisi esittäjiensä mielestä kuinka hyvän puolella.
20. 20! xD. Nyökyttelin hyväksyvästi Förbomin kirjoitukselle siihen saakka kun tuo luku tuli. Förbom on selvästi koomikko. Yxikin on liikaa! Hävetkää, loput 2-3 miljoonaa!
Eilen aamulla nauratti niin, että mahaan sattui; nyt itkettää.
Karmeaa luettavaa. Onneksi olen näin pienikokoinen kaveri, niin ei tule kiusausta edes tällaisena krapula-aamuna sanoa suoria sanoja kävelykadulla jaloissa pyöriville Amnestyn feissareille. Voisi kyllä seuraavan kerran yrittää ystävällisesti huomauttaa asiasta. Feissarit tuskin ovat edes tietoisia esimerkiksi tuon elokuvan poistamisesta.
J. P. Roos on joskus aikaa sitten kirjoittanut turvakodeista blogiinsa: "Turvakotien väärinkäyttö"
http://www.valt.helsinki.fi/blogs/jproos/post25.htm
Ei liity Amnestyyn, mutta väkivaltakeskusteluun.
Turvakodit ovat myös bisnestä naisjärjestöille.
HS: "Naisjärjestö: Kunniamurhia tehdään myös Suomessa"
Poliisilla ei vain ole mitään havaintoa asiasta - hiukan erikoista ja epäilyttävää. Eipähän ole lehden toimittajilla kuitenkaan ollut syytä tarkentaa lehdistötiedotetta, mistä ja miten Monikassa asiasta tiedetään ja miksi se ei ole poliisia informoinut, jos kerran tietää?
Suomen Amnestyhän on viime vuosina tehnyt kovaa tulosta keskittymällä "naisten ongelmiin" eli liputtamalla "Joku raja!" -kampanjan linjausten mukaisesti.
Amnestyn Akkaryhmät ( http://www.amnesty.fi/mita-sina-voit-tehda/erikois... ) on se feminismin pesäke, joka luo Suomen Amnestyn pääasiallisen ideologisen sisällön.
#5. Hyvä analyysi, että miksi Amnesty muokkautunut ideologisesti tuollaiseksi.
Amnestyn toiminnassa varmaankin suurin osa on nyt, kun se on vakiinnuttanut jo insititutionaalisen aseman, jonkinlaisia perusmaailmanparantajia, joiden hyveenä ei ole niinkään kriittisyys ja radikaalisuus, vaan halu olla hyvän puolella.
"Ruotsin Amnesty sponsoroi filmi-kilpailun, mutta kun yksi filmi suututti feministit, Amnesty poisti sen Youtube-sivultaan. Video oli neljän koululaisen tekemä ja nimeltään The Right To Be a Father (engl. teksti). Video kertoo siitä, kuinka ruotsalaiset perheoikeudet vievät lapset heidän isiltään. Filmiä ei koskaan esitetty Amnestyn filmigaalassa, jota varten se oli tehty."
Tuohan on jo ihan käsittämätöntä touhua. Olisi mielenkiintoista tietää, mitkä olivat Amnestyn perusteet ratkaisulleen.
"Perheväkivalta ei ole ihmisoikeusrikkomus, vaan rikos. Kovaan ääneen huudettu kampanja perheväkivaltaa vastaan on väärin ihmisoikeuksien näkökulmasta katsottuna. Juuri tuo kampanja estää väärin syytettyjä puolustautumasta. Syytettyjen oikeus puolustautua on juuri se asia, joka tekee vapaista maista vapaita. ”Sukupuolirikokset”, kuten perheväkivalta, pyrkivät rankaisemaan niitä, joita ei kyetä tuomitsemaan todisteiden kanssa."
Aivan. Toisaalta pitää muistaa, että perheväkivallalla harvemmin on todistajia. Se, että varotaan syyttämästä ei saa johtaa siihen, että varovaisuudessa mennään niin pitkälle, että perheväkivallan uhria (sukupuolesta riippumatta) kieltäydytään uskomasta, tai että hänen mahdollisuuksiaan saada oikeutta itselleen ja rangaistus pahoinpitelijälle vähätellään ja rajoitetaan.
"Suomen Amnesty taitaa olla Ruotsin Amnestyäkin nolompi tapaus. Amnestyn puheenjohtaja Jussi Förbom kirjoittaa:
Suomessa tavallinen mies..."
"Suomaisen miehen mustamaalaamisella ei ole mitään tekemistä ihmisoikeuksien puolustamisen kanssa, eikä sen pitäisi kuulua Amnestyn rutiininomaiseen retoriikkaan. Rikosylikonstaapeli Marja Vuento kirjoittaa asiasta jo vuonna 2004 seuraavasti:
Suomalaismiehen maine on musta..."
Tavallinen ihminen, kuten minä on tässä vaiheessa ihmeissään: Ketä tässä oikein pitäisi uskoa ? Kellä on ne oikeat tiedot asiasta ? Mistä löytyy ne tutkimukset ja muut sellaiset, joihin nuo väitteet perustuvat ?
#1
"Se lähtee siitä oletuksesta, että jokainen raiskausilmoitus on perusteltu ja vaatii raiskauksesta syytettyä miestä todistamaan syyttömyytensä. Todellisuudessa perättömät raiskausilmoitukset ovat kasvava ilmiö."
Tämä on mielenkiintoista. Täällä väitetään naisten vain puhdasta ilkeyttään tekevän raiskauilmoituksia huvikseen, mutta muista lähteistä (joita pidän ihan yhtä uskottavina kuin täälläkin esitettyjä väitteitä) olen lukenut että erittäin pieni osa raiskauksista Suomessa ilmoitetaan poliisille, koska naiset epäilevät etteivät poliisit ja oikeusviranomaiset kuitenkaan usko heitä.
Ai niin, otin muuten about viisi vuotta sitten yhteyttä Suomen Amnestyyn ja ehdotin "Ukkoryhmän" perustamista, joka olisi keskittynyt (vastaavalla tavalla kuin Akkaryhmä naisten) miesten ihmisoikeuskysymyksiin ja tekesi käytännön ihmisoikeustyötä miesten aseman parantamiseksi. Tarjouduin itse primus motoriksi tällaiselle ryhmälle. Suomen Amnesty vastasi ehdotukseeni alun henkilöltä toiselle pallottelun jälkeen haudan hiljaisuudella.
#12
"olen lukenut että erittäin pieni osa raiskauksista Suomessa ilmoitetaan poliisille, koska naiset epäilevät etteivät poliisit ja oikeusviranomaiset kuitenkaan usko heitä."
Voihan sekin olla yksi syy, mutta tuskin kovin merkittävä. Kaksi merkittävintä syytä lienevät seuraavat:
(1) Raiskaus tapahtuu lähes aina muiden näkymättömissä, jolloin todistajia tai todisteita ei ole. Seksin harrastaminen voidaan toki näyttää toteen, mutta ei sitä, että kyseessä olisi ollut raiskaus. Ilman todisteita on turhauttavaa lähteä lähteä mahdollisesti vuosien mittaiseen kalliiseen oikeusprosessiin.
(2) Vaikka raiskauksesta olisi olemassa hyvät todisteet, on kyseenalaista, mitä nainen voittaa raiskausoikeudenkäynnillä. Raiskaus on jo sinällään paha asia ja asiaa saattaa vielä pahentaa se, jos asiasta joutuu käymään oikeutta eri asteissa. Onko syyllisen tuomitseminen oikeusprosessin väärti? Toki naisjärjestöt tms. sanovat, että syyte kannattaa nostaa, mutta heitä kiinnostaa enemmän oma etu ja rikollisen tuomitseminen kuin raiskatun kokonaishyöty.
Eli raiskatulla on monia syitä olla lähtemättä oikeusprosessiin, mutta vähän syitä lähteä. Siksi syytteitä nostetaan vähän.
Tekstissä on toimimaton linkki:
filmin festifaaleilta ja Amnestyn sivulta. Women’s Shelter in Uppsala lähetti seuraavan viestin:
Siis sanan "viestin" linkissä on jotain pielessä.
En yhtään ihmettelisi jos amnestylta alkaisi tulla uusia entistä tasa-arvoisempia ideoita, kuten "avioliitossa harrastettava seksi on väkivaltaa naista kohtaan."
#15
Linkki on korjattu
http://news.mensactivism.org/node/15115
Jonkinlaisia yhteneväisyyksiä on nähtävissä Vihreiden ja Amnestyn kehityksessä. Molemmat aloittivat maailmanparantamisella (ympäristö ja ihmisoikeudet), mutta päätyivät lähinnä feminismiin ja lopulta myivät periaatteensa ja integriteettinsä.
Pitäisikö tästä (n=2) tehdä se johtopäätös, että maailmaa parantavien organisaatioiden kalteva pinta viettää kohti feminismiä?
A-M, #12: se, että naiset tekevät ilkeyttään (tai poliisin kertoman mukaan esimerkiksi peittääkseen uskottomuutta) raiskausilmoituksia ja se, että kaikki naiset eivät halua siihen ryhtyä eivät ole toisiaan poissulkevia, vaan jopa vuorovaikuttavia ilmiöitä. Ks. HL: Väärät raiskausilmoitukset.
Amnestyhän muuten juuri nimenomaan taisi propagoida jotakin hämäräperäistä lukua, jonka mukaan vain hyvin pieni osa raiskauksista ilmoitetaan poliisille. En kuitenkaan löytänyt tälle luvulle perusteita tai tutkimullista taustaa (raiskaus kaiken lisäksi voidaan ymmärtää melko laajasti: esimerkiksi nainen katuu seksiä aamulla ja katsookin tulleensa raiskatuksi, vaikka oli tapahtumahetkellä myöntyväinen).
Amnestyn historian tilastojen tarkoitushakuisessa vääristelyssä huomioon ottaen en panisi tällaisille väitteille paljoakaan painoa. Nykyään Amnesty on -- surullista kyllä -- pitkälti propagandaorganisaatio ainakin feminismiin liittyvissä aiheissa.
Surullista lukea tälläistä, mielisairautta on moneen lähtöön, vihaa, katkeruutta ja pahaa oloa. Sijaiskärsijöinä näiden ihmisten kostoretkelle toimivat syyttömät miehet ja lapset.
Mielestäni tässä ei voi olla enää vain kyse pelkistä äärifeministeistä vain vihasta miehiä kohtaan paljon yleisemmällä tasolla, jos naiset hiljaa hyväksyvät tälläiset asiat.
A-M #12:
Tämä on mielenkiintoista. Täällä väitetään naisten vain puhdasta ilkeyttään tekevän raiskauilmoituksia huvikseen,
Tämä luultavasti viittaa uutiseen
Raiskausilmoituksista yli viidennes perättömiä
Perättömät raiskausilmoitukset ovat viikoittainen ongelma poliisille. Viranomaisten arvion mukaan yli joka viides poliisin tietoon tulleista raiskausväitteistä osoittautuu perättömäksi. Nämä tapaukset eivät johda syyteharkintaan ja oikeuskäsittelyyn.Koska raiskauksella ei yleensä ole silminnäkijää, poliisiviranomaiset ja oikeuslaitos joutuvat punnitsemaan uhrin ja väitetyn tekijän puheiden luotettavuutta.
Vuosien kokemuksella on myönnettävä, että oikeusmurhia tapahtuu molempiin suuntiin, Vuento toteaa.
#14
"Onko syyllisen tuomitseminen oikeusprosessin väärti?"
Jos rikokseen syyllisiä ei tarvitse tuomita, elämmekö me enää sen jälkeen oikeusvaltiossa ?
Rangaistuksen tehtävänä on vai osittain uhrin kärsimysten korvaaminen. (mikäli se on mahdollista). Suurempi merkitys on sillä, että laittamalla rikolliset rangaistavaksi ja vastuuseen teoistaan, yhteiskunta tekee selväksi jäsenilleen, mitkä teot ovat hyväksyttäviä ja mitkä eivät.
Amnestyn mukaan raiskauksista "Suomessa poliisille ilmoitetaan vain 2 - 10 prosenttia" (YLE.) Melkoinen tulos ja vaihteluväli.
#21
Minäkin olisin voinut nostaa joistakin minua koskevista nettikirjoituksista syytteen laittomasta uhkauksesta tai kunnianloukkauksesta, mutta se ei taida olla vaivan väärti. Kyllä oikeudenkäynnin uhrille aiheuttamat kustannukset ovat suuri este syytteen nostamiselle, mitä ne ovat eritoten raiskaustapauksissa.
Mielenkiintoinen tapaus historiasta.
Alpo Rusi: Miksi 1800-luvulla tapahtunut oikeusmurha on yhä merkityksellinen?
Dreyfusin tapaus on Begleyn mukaan yhä tänään merkityksellinen, koska se osoitti, miten pluralistisessa ja liberaalissa demokratiassa oikeusvaltio karahti kiville, kunnes monen vaiheen jälkeen pystyi juuri ja juuri korjausliikkeisiin.
Pelkkä perätön syyttäminen voi pilata miehen maineen ja elämän lopullisesti, vaikka olisikin osoitettu että syytöksissä ei ole mitään perää jää maine ja leima elämään loppuelämäksi.
Suomessa taitaa olla ihan maan tapa, että olet syyllinen ennenkuin toisin todistetaan ja vaikka olisi toisin todistettu niin olet silti syyllinen.
Amnesty hehkuttaa: http://www.amnesty.fi/uutishuone/hyvia-uutisia/amn...
#25
"Pelkkä perätön syyttäminen voi pilata miehen maineen ja elämän lopullisesti, vaikka olisikin osoitettu että syytöksissä ei ole mitään perää jää maine ja leima elämään loppuelämäksi."
Mistä te oikein löydätte tiedot siitä, että kuka on ollut syytteessä mistäkin rikoksesta ja joutunut kärsimään maineen menetyksestä
vaikka on ollut syytön ?
Ilmeisesti en sitten tunne oikeita ihmisiä, mutta en minä ainakaan tiedä (tai saisi tietooni) onko vaikka joku työpaikallani ollut syytteessä pahoinpitelystä tai muusta rikoksesta.
#12
"Tämä on mielenkiintoista. Täällä väitetään naisten vain puhdasta ilkeyttään tekevän raiskauilmoituksia huvikseen, mutta muista lähteistä (joita pidän ihan yhtä uskottavina kuin täälläkin esitettyjä väitteitä) olen lukenut että erittäin pieni osa raiskauksista Suomessa ilmoitetaan poliisille, koska naiset epäilevät etteivät poliisit ja oikeusviranomaiset kuitenkaan usko heitä."
Tai sitten arviot raiskauksista ovat täysin hatusta vedettyjä, eikä niillä ole mitään tekoa todellisuuden kanssa.
Maahanmuuttajien tekemät väkivaltaiset raiskaukset lisääntyvät kaikkialla pohjoismaissa. Voisiko olla niin, ettei heidän tapansa raiskata ole mitenkään erityisen väkivaltainen, vaan useimmiten raiskauksen suorittaminen vaatii todellista voimankäyttöä? Siitä jää väistämättä jälkiä. Vaikea uskoa kotimaisten raiskaajien olevan erityisen helläkätisiä. Se pistää miettimään raiskausten todellista määrää. Jos feministien arviot raiskattujen naisten määrästä pitävät paikkansa, niin silloinhan kadulla pitäisi jatkuvasti tulla vastaan murjottuja naisia.
#27 Katsos kun elää elämää niin ystäville voi tapahtua kaikenlaista jännää, kaikki naiset kun eivät ole enkeleitä niinkuin Hollywood-elokuvissa on annettu ymmärtää.
12: "Se, että varotaan syyttämästä ei saa johtaa siihen, että varovaisuudessa mennään niin pitkälle, että perheväkivallan uhria (sukupuolesta riippumatta) kieltäydytään uskomasta, tai että hänen mahdollisuuksiaan saada oikeutta itselleen ja rangaistus pahoinpitelijälle vähätellään ja rajoitetaan."
Mistään liikavarovaisuudesta ei todellakaan kannata puhua ongelmana. Perheväkivallasta nousee syyte aina, toisin kuin vaikkapa katuväkivallasta (jonka uhreilla ei, koska he ovat pääsääntöisesti miehiä, ole viranomaisten silmissä mitään arvoa). Ongelma on nykyisin se, että täysin syyttömiä ihmisiä leimataan ja syyllistetään, ihan vain sukupuolen perusteella. Esimerkiksi huoltajuuskiistoissa väkivaltasyytöksiä käytetään toistuvasti lyömäaseena, ilman, että syytösten kohteen ihmisoikeuksista pidettäisiin mitään huolta.
Suomen Amnestyn linja, jossa vain ja ainoastaan naisiin kohdistuva väkivalta on ongelma, johon pitää puuttua, heikentää entisestään väkivallan uhreiksi joutuneiden miesten ja lasten asemaa. He jäävät vaille huomiota, apua, tukea ja turvaa, aivan kuten Suomen Amnesty haluaakin.
"Ketä tässä oikein pitäisi uskoa ? Kellä on ne oikeat tiedot asiasta ? Mistä löytyy ne tutkimukset ja muut sellaiset, joihin nuo väitteet perustuvat ?"
Tärkeitä kysymyksiä, joita esitetään liian harvoin. Suomen Amnestyn lausunnot raportoidaan Suomessa lähestulkoon poikkeuksettaTotuuksina, joita ei osata, haluta, eikä uskalleta kyseenalaistaa. Millään taholla ei pitäisi olla tällaista asemaa yhteiskunnallisessa keskustelussa, vaan väitteet tulisi aina kyseenalaistaa. Nyt keskustelukulttuuri on epäterveellä pohjalla.
"Täällä väitetään naisten vain puhdasta ilkeyttään tekevän raiskauilmoituksia huvikseen, mutta muista lähteistä (joita pidän ihan yhtä uskottavina kuin täälläkin esitettyjä väitteitä) olen lukenut että erittäin pieni osa raiskauksista Suomessa ilmoitetaan poliisille, koska naiset epäilevät etteivät poliisit ja oikeusviranomaiset kuitenkaan usko heitä."
On varmastikin niin, etteivät kaikki raiskaukset, tai sen kummemmin muutkaan rikokset, tule viranomaisten tietoon. Ei se ole silti mikään peruste pistää syyttömiä ihmisiä vankilaan, ikäänkuin varmuuden vuoksi. Eikä se ole mikään peruste oikeusvaltion perusperiaatteiden hylkäämiselle. Kenenkään ei pidä joutua tilanteeseen, jossa hänen pitäisi todistaa syyttömyytensä.
Todellisten raiskausten uhrien asemaa ja uskottavuutta heikentävät perättömät ilmoitukset, sekä Suomen Amnestyn ajama linja, jossa perättömien syytösten mahdollisuus kategorisesti kielletään. Tämä lisää ihmisten kyynisyyttä kaikkia raiskausilmoituksia kohtaan, kun perättömien ilmoitusten ongelmaa ei tunnusteta, eikä huomioida, vaikka se kiistaton tosiasia.
Ilkeyden lisäksi perättömien rikosilmoitusten tekoon voivat johtaa mm. kostonhalu, julkisuuden ja rahankipeys sekä mielenterveydelliset ongelmat.
#29
"Katsos kun elää elämää niin ystäville voi tapahtua kaikenlaista jännää, kaikki naiset kun eivät ole enkeleitä niinkuin Hollywood-elokuvissa on annettu ymmärtää. "
Ahaa. Eli kaikki maineenmenetys perustuu vain juoruihin ja huhupuheisiin. No jaa. Se joka kertoo perättömiä juoruja on ääliö, mutta se joka uskoo niitä on vielä suurempi ääliö.
Uskooko joku oikeasti Hollywood-elokuvien nais- ja mieskuvan olevan realistisia ? Olen huolestunut jos näin on.
Vieraannuttajat pelaavat lapsilla paikoin jopa niin kovaa, että vääriä insestisyytöksiä on Hannuniemen mukaan mennyt läpi Suomen oikeusistuimissakin.
– Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan erojen yhteydessä vähintään puolet hyväksikäyttöväitteistä on vääriä. Vieraannuttamistapauksissa tämä "valttiässä" vedetään hihasta silloin, kun lähivanhempi on riittävän kauan yrittänyt vieraannuttaa etävanhemmasta muilla keinoin, jotka eivät ole tehonneet, Hannuniemi kuvaa raakaa todellisuutta.
http://www.porinsanomat.fi/uutiset.php?id=997
Todellisuus vastaan enkeli ja äitimyytti. Naiset ovat aivan kykeneviä pahuuteen, kierouteen, väkivaltaan ja muuhun eli eiköhän tässäkin maassa olisi aika ruveta keskustelemaan asioista ihan niiden oikeilla nimillä.
On totta, että Amnestystä on tullut miesvihan pesäke. Tämä on todella sääli. Itsekin oli aikoinaan maksava jäsen ja mukana pelastusrengastoiminnassa. Lähettelin kirjeitä ihmisoikeuksien loukkaajille jne.
Mutta sitten miesvihaajat ottivat vallan amnestyssä ja homma alkoi inhottaa niin, että lopetin jäsenmaksut. Tämä oli jo muutama vuosi sitten.
Asiantuntija IS:lle: ”Suomen nuoret naiset todella sekaisin”
A-klinikkasäätiön ylläpitämän Vinkin osastonhoitaja Mija Aho on huolissaan Suomen nuorten päihteidenkäytöstä. Tällä viikolla on uutisoitu 22-vuotiaan nuoren kuolleen fentanyylin väärinkäyttöön.
- Nuoret ovat todella sekaisin, varsinkin nuoret naiset
Eikös ne olleet jotain Amnestyn naisia, jotka vähän aikaa sitten TV:ssä olleessa keskustelussa vähintään rivien välissä vaativat raiskausjutussa luopumista länsimaalaisesta oikeuskäsityksestä, jossa syytetyn ei tarvitse todistaa syyttömyyttään, vaan syyttäjän pitää todistaa syytetyn syyllisyys... Eli heidän mielestään pelkästään naisen sanan perusteella mies pitäisi tuomita rangaistuksesta, ellei mies pysty kiistattomasti todistamaan naisen väitettä valheeksi. Lisäksi annettiin ymmärtää, että perättömät raiskaussyytökset olisivat äärimmäisen harvinaisia, vaikka käytännössä ne tuntuvat koskevan jopa useita kymmeniä prosentteja kaikista raiskausilmoituksista.
Hyvin vastenmielinen miesvihakampanja oli myös tämä Joku raja -kampanja, jossa valheellisilla tilastoilla ja propagandamaisin vääristelykeinoin yritettiin leimata vain miehet vastuullisiksi perheväkivallasta. Perinteinen feministinen kikkahan on myös keinotekoisesti niputtaa yhteen naisiin ja lapsiin kohdistuva väkivalta ja ikään kuin antaa ymmärtää, että miehet olisivat kummastakin pääosin vastuussa, vaikka tosiasiassa lapsiin kohdistuvasta väkivallasta (etenkin kaikkein vakavimmissa teoissa, kuten henkirikokset) tekevät naiset suurimman osan. Ja mielenkiintoisesti törkeän parisuhdeväkivallan uhreista miehiä on kuitenkin 40 prosenttia, mutta tämä ei tunnu kiinnostavan Amnestyä.
Lapsiaan pahoinpitelevät alkoholistiäidit yhä suurempi ongelma
kaksi kolmasosaa rikostutkintaan tulevista tapauksista johtuu äidin riehumisesta.
Itse kiinnostuin juuri sentakia tasa-arvo asioista koska todellisuus ei vastannut ollenkaan sitä kuvaa mitä feministit jauhoivat meistä miehistä ja naisista. Rupesin ymmärtämään minkätakia tässä maassa on lähes mielisairaalla tavalla mustamaalattu suomalaisen miehen mainetta.
#35 Sinulla on vanhaa tietoa naiset ovat tulleet vielä väkivaltaisemmiksi. Jos mies ei olisi fyysisesti monesti vahvempi olisivat kuolematilastot paljon synkempää luettavaa miesten osalta.
Törkeä perheväkivalta kohdistuu miehiin naisia useammin
Horny, tuo Amnestyn hehkuttama lainmuutos on muuten hyvä esimerkki siitä kuinka naiset itse aiheuttivat tämän ongelman. Aiemminhan laissa ei käytettyä sanaa raiskaus, vaan sitä vastasi lähinnä väkisinmakaus. Kun muutama vuosi sitten lakia muutettiin siten, että rikoksen nimeksi tuli raiskaus, oli tarkoitus ottaa käyttöön samanlainen kolmipykälinen malli niin kuin monissa muissakin rikoksissa - eli että olisi erikseen lievä, tavallinen ja törkeä tekomuoto.
Tämä sai monet naisryhmät ja naispoliitikot takajaloilleen ja itkemään, että raiskaus on aina törkeä eikä voi koskaan olla lievä. Myönnytyksenä näille populisteille lakiin ei tullut sitten lievää raiskausta, mutta käytännössä saman asian sai ajaa se, että tällaisista teoista rangaistaan pakottamisena sukupuoliyhteyteen, pakottamisena seksuaaliseen tekoon tai seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Mutta nyt sitten Amnesty ja luultavasti hyvin suuri osa näistä alunperin raivokkaasti lievää raiskausta vastustaneista onkin havahtunut siihen, että lievimmistä teoista ei sitten rangaista raiskaus-nimikkeellä, vaan jonain muuna rikoksena ja se on niin väärin.
Kenties lakiin ei olisi pitänyt koskaan tuoda sanaa raiskaus, vaan puhua edelleen väkisinmakaamisesta, kun sana raiskaus saa monelta naisaktivistilta mielen sumenemaan siinä määrin, että kaikenlainen rationaalinen argumentointi käy mahdottomaksi ja tunnekuohu korvaa logiikan.
YLE:n raiskauskeskustelussa "Amanestyn" Pia Puu-Silmä (vai mikä se on) ajoi voimakkaasti ankarampia rangaistuksia raiskauksista eli rangaistusskaalan yläpään käyttöä vaikka tiesi, että se ei ole suomalaisen oikeuskäytännön mukaista. Myös useampi tuomio olisi ollut hänelle mieleen.
Paasattuaan tästä vartin tai niillä main, joku hälytyskello ilmeisesti soi hänen päässään. Onhan rahankeräyksen kannalta vähemmän suotavaa, jos Amnesty edustaja paasaa, että lisää vankilatuomioita Suomeen. Pia Puu-Pää loihe lausumaan suomennettuna niin, että onhan se näin Amnestyn edustajan kannalta hankalaa ajaa asioita, jotka ovat (muka) vastakkaisia Amnestyn päämäärille.
Lupaan syödä oman keppihevoseni, jos Pia Sofi-Oksasasta yhtään haittaa feministisen agendan ajaminen vaikka se sotisi mitä tahansa muita periaatteita vastaan.
Joku raja -kampanjaan liittyi matskua, joka asettaa todella outoon valoon tämän "ihmisoikeusjärjestön", vaikkapa näitä valheisiin perustuvia stereotypioita esitettynä rehellisenä yrityksenä selvittää perheväkivallan todellisuus.
PMMP:n legendaarinen miesvihavideo on myös inhottava, koska siinä sankari uhkaa tappaa "jos vielä kosket minuun". Tyypillisin perheväkivaltatapaushan on useamman ulkomaisen tutkimuksen mukaan sellainen, jossa nainen käy miehen tai lapsen kimppuun. Puolustautuminen on verraten harvinaista. Luultavasti PMMP:n sanoittajalla on ollut tämä tyypillinen skenaario mielessä ja hän on halunnut ajaa naisen oikeutta jatkaa lyömistä ilman pelkoa puolustautumisesta ... tai sitten sanoittaja on saanut tietonsa Amnestyltä eikä siksi tiedä mitään vaan vain luulee.
Joku raja -kampanjan kokonaisuus, se miten rakennetaan haluttu kollektiivisesti syyllistävä propaganda, on niin inhottava, että en ole ihan kaikkea onnistunut koskaan lukemaan.
Googlasin sen suurlohikäärmeen nimen ja se olikin Pia Puu-Oksanen. Sori että ei osuneet arvauksen ihan kohdalleen.
Pia Puu Oksaselta ja Amnestyltä löytyy muitakin surullisen hauskoja sitaatteja:
Toimenpiteet, joilla vahvistetaan enemmistön, eli lähisuhdeväkivallan kohteeksi joutuneiden naisten oikeuksia vahvistavat samalla kaikkien uhrien oikeuksia. – – Miesten välistä väkivaltaa oikeuttava ja ihannoiva asenne, kuten puheet poikien nyrkkitappeluista reiluna tapana ratkoa ongelmia, antaa oikeutuksen myös tytöille käyttää väkivaltaa. Tämä asenne ylläpitää ja tuottaa väkivaltaa yli sukupuolirajojen.
— Pia Puu Oksanen (2010). Presidenttifoorumi 2010. Tasavallan presidentin kanslia. [Amnesty International Suomen naisten ihmisoikeuskysymysten asiantuntija.]
Amnesty on poliittisesti ja taloudellisesti sitoutumaton järjestö, joten emme tee mitään sellaista yhteistyötä joka saattaisi vaarantaa puolueettomuutemme. – – pidämme tiiviisti yhteyttä myös STM:ön tasa-arvoyksikköön – – Täsmennyksenä on sanottava että Amnesty kampanjoi eli fokuksessamme on laajasti naisiin kohdistuva väkivalta. – – Se mikä suututtaa erityisesti on kaksinaamaisuus. En ole vuosiin tavannut poliitikkoa joka avoimesti vähättelisi lähisuhde- tai perheväkivaltaa, tai muita naisiin kohdistuvan väkivallan muotoja, mutta missä ovat teot?
— Pia Puu Oksanen (19.8.2009). Väkivaltatyöläisiä: Naisten oikeuksien asiantuntija. Jyväskylän kaupunkilehti.
Amnesty on antanut Joku raja! -kampajasivullaan tilaa myös TANEn jakaman Miehen työ -palkinnon voittaneelle profeministi Jeff Hearnille:
Usko, toivo, hakkaus -tutkimuksessa todettiin, että 50 % kaikista jo päättyneessä suhteissa eläneistä naisista oli joutunut entisen kumppaninsa väkivallan tai uhkailun kohteeksi. Tämäntyyppinen väkivalta on siis yleistä ja sitä voidaan tässä mielessä pitää yleisenä osana monien suomalaisten miesten identiteettiä. Kyse ei siis ole vain muutamasta poikkeavasta yksilöstä.
— Jeff Hearn (2004). “Miksi suomalaiset miehet ovat niin väkivaltaisia? Onko väkivaltaisuus osa suomalaisen miehen identiteettiä?” Amnesty International Suomi: Joku raja! -kampanjasivu.
Näin ihanasti runoilivat siis Paula Vesala ja Mira Luoti:
"Jos lyöt vielä kerran, niin minä tapan sut"
Sanoitus on jätetty hämäräksi, mutta arvelisin, että sankari totuttaa uhkauksensa lopussa:
"Menen suihkuun valot päällä.
Sä et huuda enää koskaan."
Sehän menee tossa pesemään veriroiskeet pois.
Sitten joku ihmettelee, kun tytöt ja nuoret naiset ovat yhä väkivaltaisempia poikia ja miehiä kohtaan. Kiitos tästä urheasta yhteiskunnallisesta viestistä PMMP ja Amnesty!
"Ihmisoikeus"järjestö vauhdissa:
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen....
"Ihmisoikeusjärjestö Amnesty ja raiskauskriisikeskus Tukinainen kritisoivat sitä, että nykyisin oikeudessa pitää esittää näyttöä uhrin puolustuskyvyttömyydestä tai haluttomuudesta.
Esimerkiksi Britanniassa oikeus katsoo, pystyykö epäilty tekijä osoittamaan, että uhri halusi seksiä."
"Poliisi saa vuosittain raiskauksista noin 600 rikosilmoitusta, mutta kyselytutkimuksen mukaan tekojen todellinen määrä voi olla noin 15 000."
Tai voi olla olematta. Ihan hatusta repäisty luku, jota jostain syystä Suomessa pidetään faktana.
Ja kuten tiedetään, Amnestyn mukaan perättömiä raiskausilmoituksia ei koskaan tehdä.
#43 Mitäpä jos miehet tekisivät samanlaisen videon jos vielä nainen lyöt tapan sinut ja sitä rataa.
Tämä maa menisi sekaisin ja feministien sekä naisten päät räjähtäisivät, maa julistettaisiin poikkeustilaan.
Mutta, miehiin ja poikiin kohdistuva väkivalta on vain hauskaa ja siitä voidaan vitsailla, nämä mielenterveys sun muista ongelmista kärsivät raivohullut naiset ovat sankareita tässä maassa.
Hoh hoijaa (kommentti 39): "sana raiskaus saa monelta naisaktivistilta mielen sumenemaan siinä määrin, että kaikenlainen rationaalinen argumentointi käy mahdottomaksi ja tunnekuohu korvaa logiikan."
Olen havainnut tuon saman ilmiön myös muidenkin naisten (ei pelkästään aktivistinaisten) keskuudessa. Jokin aika sitten yritin keskustella raiskaustuomioista erään naispuolisen lajitoverini kanssa, mutta asiallisesta keskustelusta ei tullut mitään ennen kuin keksin käyttää lievän- "tavallisen" ja törkeän raiskauksen sijasta termejä "törkeä raiskaus", "erittäin törkeä raiskaus" ja "aivan käsittämättömän törkeä raiskaus". Asiasisältö säilyi samana, ja toinen osapuolikin alkoi osoittaa merkkejä kyvystä jossain määrin järjelliseen keskusteluun. :D
#43
Mitä tuossa nyt on niin ihmeellistä ja kammottavaa ? Taitaapi kenen tahansa väkivallan kohteeksi joutuneen ajatukset olla yhtä kostonhimoisia. Vai miten itse suhtautuisit mieheen tai naiseen, joka on pahoinpidellyt sinut ? Tuskinpa osoittaisit ymmärrystä ja myötätuntoa tekijää kohtaan.
A-M, minusta on hyvin kyseenalaista, että ihmisoikeusjärjestöksi itseään kutsuva musiikin avulla esittää, että pahoinpitelyn uhrin tulisi tappaa pahoinpitelijä. Vaikka monella uhrilla herää varmasti kostonhimoisia ajatuksia, on täysin tuomittavaa lietsoa entisestään tällaisia ajatuksia ja yllyttää henkirikoksiin. Kyllä tällaiset asiat kuuluvat poliisille ja oikeuslaitokselle, eikä millekään omavaltaisille puukkokäräjille.
Olen nostanut eräässä omassa blogipostauksessani Sosiaaliportissa esille Suomen Amnestyn väkivalta-asiantuntijan hämmästyttävän logiikan, jota voisi kai luonnehtia "feministiseksi". Kirjoitus löytyy täältä http://www.sosiaaliportti.fi/fi-FI/blogit/mista_ei...
Postauksen tiimoilta käy keskustelua erään Suomen Amnestyn johtoryhmään kuuluvan ihmisen kanssa Amnestyn kampanjan sukupuolittuneesta luonteesta ja kampanjan toteuttamisen tavoista Suomessa.
"A-M, minusta on hyvin kyseenalaista, että ihmisoikeusjärjestöksi itseään kutsuva musiikin avulla esittää, että pahoinpitelyn uhrin tulisi tappaa pahoinpitelijä. Vaikka monella uhrilla herää varmasti kostonhimoisia ajatuksia, on täysin tuomittavaa lietsoa entisestään tällaisia ajatuksia ja yllyttää henkirikoksiin. Kyllä tällaiset asiat kuuluvat poliisille ja oikeuslaitokselle, eikä millekään omavaltaisille puukkokäräjille. "
Ahaa, no sitten ymmärrän paremmin. En tiennyt tuosta järjestöyhteydestä sen tarkemmin, ja katsoin asiaa puhtaasti sen kannalta millaisia ajatuksia laulun sanoitus minussa herätti., liittämättä siihen sen suurempia yhteiskunnallisia merkityksiä ja ulottuvuuksia.
Hoh hoijaa sanoi sen, minkä jokaisen pitäisi heti ymmärtää. Feminismillä on ilmeisesti sellainenkin vaikutus, että itsestään selviäkään moraalisia kysymyksiä ei osata käsitellä kokonaisetu huomioon ottaen ja inhimillisesti. Tai sitten vaikutus menee niin päin, että tyhmät ja moraalittomat rupeavat feministeiksi.
Sitä paitsi, sinä haluat tulkita laulun niin, että se on kuvaus häiriintyneestä mielestä. Joku muu taas voi pitää sitä kuvauksena sankarista tai jopa toimintaohjeena. Sanoitus antaa tilaa monelle tulkinnalle.
Onkohan Suomessa jo tapettu tai raa'asti pahoinpidelty montakin poikaa tai miestä PMMP:n, Moilasen tai jonkun muun militantin tai muuten vain moraalittoman feministin innoittamana.
#51 Miehiin ja poikiin kohdistuvaa väkivaltaa pidetään hyväksyttävänä, se kai on suurin ongelma tässä maassa. Naisten väkivallan vähättely ja ihannoiminen ei edesauta väkivallan vähentymistä.
#51
"Onkohan Suomessa jo tapettu tai raa’asti pahoinpidelty montakin poikaa tai miestä PMMP:n, Moilasen tai jonkun muun militantin tai muuten vain moraalittoman feministin innoittamana. "
En tiedä. Entä onko Suomessa jätetty tuomitsematta väkivaltaisia miehiä ja raiskaajia sillä perusteella, että on uskottu naisten olevan valehtelijoita, jotka tahtovat vain pahaa miehille ?
Molemmissa sukupuoleissa on uhreja, kyse on yksilöllistä ratkaisuista, katsomatta sukupuoleen. Onko ihmisten vaikea nähdä fyysisten piirteiden taakse ja huomata siellä, yksilöllisen omilla aivoilla ajattelevan ihmisen. Vai vieläkö me suojaudemme sukupuoliroolien taakse, ottamatta itse vastuuta mistään. Maailma olisi liian yksinkertainen paikka, jos voisimme todeta syyllisen pelkästään sukupuolen perusteella.
"Suomessa tavallinen mies saattaa olla despootti, joka törkeästi alistaa puolisonsa valtansa alle. Hän voi tehdä sen niin, ettei kukaan näe tai edes aavista, ettei yhtäkään mustelmaa nouse iholle."
"Suomessa tavallinen mies saattaa olla myös hirviö, joka lyö naiselta hampaat sisään"
Jos miehet ovat Förbomin mukaan yleisesti tällaisia, niin kumpiin hän laskee itsensä? Ja joko hän on tehnyt itsestään rikosilmoituksen?
Yksipuolinen raiskauksista kohkaaminen on feministeiltä typerää senkin vuoksi, että kun niissä lähes poikkeuksetta esitetään nainen passiivisena uhrina ja mies aktiivisena toimijana - niin eikö se ole juuri feministien mukaan sitä vihattavaa "miesvaltaa"?
Miksi he sitten toimivat itse "väärällä" tavalla - jos kerran siis jatkuva miesten esittäminen aktiivisina yhteiskunnan toimijoina ja naisten passiivisina seinäkukkasina on sitä "väärää" tapaa esittää asioita?
Tuo koululaisten tekemä ja Amnestyn esittämättä jättämä ja poistama video The right to be a father (8 min.) on ihan katsomisen arvoinen.
Lasten hankinta on miehelle melkoinen riski huoltajuuskiistojen takia myös Ruotsissa. Tilanne tuntuu radikaalifeminismin suhteen olevan länsinaapurissa vielä pahempi, kuten tämä Uppsalan turvakoti ja suorastaan pelottavasta Könskriget-dokumentista tuttu ROKS ovat osoittaneet.
#58 Tuon voi kääntää myös, että lapsen oikeus isään.
Äärifeminismiä ei voida hyväksyä missään muodossa. On ymmärrettävä missä vaiheessa ihminen on sokaistunut täydellisesti omasta ideologiastaan ja ruveta myös arvioimaan näitä ihmisiä sen mukaan. On turha puhua tasa-arvosta, naisten oikeuksista ja puolueettomuudesta jos päämääränä on päinvastainen kehitys.
"Valta turmelee ja absoluuttinen valta turmelee käyttäjänsä absoluuttisesti."
#45: Kyllä wanha kunnon Sleepy Sleepers aina jonkun PMMP:n päihittää:
#61 Tottahan toki, mietin tuossa kun olin kirjoittanut kommentin, että onhan taiteilijoilla toki vapaus tehdä tuonkaltaista musaa ja videoita, ei kai siinä mitään.
#62: Juu, lepo vaan. Tuli joku flashback hurjasta nuoruudesta ja muistin tuon biisin. Laitoin vaan blogia lukevalle nuorisolle malliksi, että osattiin sitä ennenkin :)
#63 Eiköhän tässä itse kullakin ole ollut hurjaa, itsellä lapsuudesta lähtien sen verran, että ei tänne jaksa ihan kaikesta kirjoitella :) Välillä ei vain ymmärrä minkätakia ihmisillä ei silmät aukene, mielestäni Suomesta on ihan oikeasti monessa mielessä tullut pahoinvointivaltio. Tämä täydellinen ihmisten ymmärtämättömyys ja feministien jatkuva pahoinvoinnin lisääminen ei ainakaan edesauta tätä maata millään tasolla. Ihmiset ovat ihan hukassa tässä maassa.
Toivoisi meidän lastenkin kannalta valoisampaa tulevaisuutta, tuskinpa sitä tulee tällä menolla vaan kehitys on päinvastaista, eihän meidän tarvitse kuin lukea uutisia ja tarkastella tilastoja niin ei kuulkaa hyvältä näytä.
Tosta PMMP:n biisistä vielä. Se oli siis ykköshitti. Sen sijaan se ei ollut huumoripläjäys vaan tarkoitettu totisesti otettavaksi. Kaikki tuotot menivät Amnestyn kampanjalle ja menevät varmaan vieläkin.
Kertakaikkisen oksettavaa -- vaikka toki kuuluu ilmaisuvapauden piirin. Totta kai. En ole kieltämässä moniselittäisiä sanoituksia, joissa vihjaillaan miehen tappamisen sankarallisuudesta. Mutta ajatelkaa, minkälainen poru olisi syntynyt, jos joku lauluntekijä olisi samoin sanoin vihjaillut tappaneensa kissansa. :-P
A-M:n ajatus siitä, että oikeuslaitos suosisi miehiä naisten kustannuksella on tietysti nurinkurinen sillä päinvastaisen on ositettu olevan totta länsimaissa, esim. Ruotsissa. Suomessa asiaa ei tietääkseni ole tohdittu tutkia.
Nyt DBTL:ään.
#65
Minä pidän puolestani varsin pähkähulluna ajatusta siitä, että naiset tuosta noin vaan rupeaisivat tappamaan miehiä sen perusteella, mitä jossain laulussa, taikka joidenkin sekopäisten feministien kirjoituksissa sanotaan.
#66 Kyllähän se on ihan tosiasia, että suomalaisten miesten maine on kyllä pilattu todella pahasti näiden "sekopäisten feministien" toimesta. Kuinka kauan tätä valehtelua ja mustamaalaamista pitää kenenkään sietää tai hyväksyä ennenkuin rupeaa riittämään. Miesten ja naistenkin olisi ihan hyvä ruveta kertomaan näille sekopäisille feministeille, että ei tässä maassa nyt ihan kaikkea roskaa uskota ja kuunnella.
#67
Tietysti voin sanoa asiasta vain sillä perusteella, mitä itse olen nähnyt ja kuullut ihmisten mielipiteitä, mutta ainakin tähänastisen kokemukseni perusteella von sanoa, että ei noilla Moilasen ja muiden feministien mielipiteillä oikeasti ole mitään merkitystä siihen, mitä tavallinen suomalaisnainen ajattelee miehistä.
Tietysti asiaan pitää puuttua, jos jossain asiassa selkeästi suositaan jotain porukkaa, sukupuolen, taikka minkä muun tahansa asian perusteella.
Mutta ei kuitenkaan pidä tehdä kärpäsestä härkästä. Joku feministi saattaa propagoida jotain jossain lehdessä, mutta eipä niitä kirjoituksia kukaan muista enää sen jälkeen, kun lehti on luettu ja heitetty menemään
Henry:"Suomaisen miehen mustamaalaamisella ei ole mitään tekemistä ihmisoikeuksien puolustamisen kanssa, eikä sen pitäisi kuulua Amnestyn rutiininomaiseen retoriikkaan."
Mutta silti se kuuluu, kuten kaikissa länsimaissa länsimaisten miesten halventaminen ylipäätään.
Ja siihen kuuluu myös ei-länsimaisten miesten ihannointi riippumatta siitä, kuinka naisvihaisia ja väkivaltaisia he todella ovat.
Siksi tyttärensä ympärileikkauttava ja pakkoavioliittoihin pakottava Muslimimies on Amnestyn mielestä parempi kuin ujo suomalaisnörttimies.
Laasanen rohkeasti uskaltaa puhua totuutta vaikka siinä sivussa onnistuu astumaan Amnestyn varpaille (heidän toki ansaiten sen). Hyvä näin. Asiasta pitääkin uskaltaa puhua vaikka joku voi maailmanparantajalasien läpi nähdäkin kirjoituksen loukkaavaksi.
Oman, vastaavanlaisessa hengessä kirjoitetun, juttuni Setasta ja seksuaalisesta tasavertaisuudesta muiden kuin homojen kannalta, toivoin synnyttävän enemmänkin suuttumusta siitä, saako pelkkien homojen oikeuksia ajaa "tasavertaisuuden" varjolla, ja saako moisesta kritiikistä suuttua, mutta lähinnä sainkin itse suuttumusta suoraan kirjoituksesta.
Mitä lakiin tulee niin totta kai etujärjestö saa ajaa feminismiä ihmisoikeuksien varjolla tai homojen asiaa seksuaalisen tasavertaisuuden varjolla. Vastuu on sillä kuka antaa henkisen tai rahallisen tukensa ryhmälle joka esittäytyy ajavan muuta asiaa kuin mitä todellisuudessa ajaa, tai kuka tulee lobbatuksi eduskunnassa tämän ryhmän toimestä. Näinhän se on - mutta yhtälailla lain mukaan henkilöt, jotka kokevat organisaation toimivan niiden arvojen vastaisesti, jotka yhteiskunta olettaa organisaation toimivan, ja kertovat tästä toisillekin, toimivat myös lain mukaisesti. Sanoisin, että he jopa täyttävät täyttävät moraalisen kansalaisvelvollisuutensa, jos toimivat tässä toiminnassaan vilpittömästi sen suhteen minkä uskoo olevan oikein.
Toivotaan, että se uusi rasismilaki ei mene läpi. Sehän takaisi ihmisoikeusjärjestöille kritiikki-immuniteetin "kansanryhmää vastaan kiihottamisena". Tämä tarkoittaisi, että Amnestyn kritisoiminen feministiporukaksi olisi rikos vaikka totta. (Totuus ei ole argumentti loukkaustarkoituksessa tehdyille kirjoituksille: se on jo todistettu muslien kohdallakin.)
"Sanoisin, että he jopa täyttävät täyttävät moraalisen kansalaisvelvollisuutensa, jos toimivat tässä toiminnassaan vilpittömästi sen suhteen minkä uskoo olevan oikein." -- viittasin lähinnä whistleblowingiin ja kritiikkiin, vaikka toki pätee järjestöjen toimintaankin.
"muslien" = muslimien
"Jokin aika sitten yritin keskustella raiskaustuomioista erään naispuolisen lajitoverini kanssa, mutta asiallisesta keskustelusta ei tullut mitään ennen kuin keksin käyttää lievän- ”tavallisen” ja törkeän raiskauksen sijasta termejä ”törkeä raiskaus”, ”erittäin törkeä raiskaus” ja ”aivan käsittämättömän törkeä raiskaus”. Asiasisältö säilyi samana, ja toinen osapuolikin alkoi osoittaa merkkejä kyvystä jossain määrin järjelliseen keskusteluun."
Tämä esimerkki osoittaa hyvin sen, kuinka feministinen ajattelu toimii naisten päissä. Liian monelle naiselle, etenkin feminismiin taipuvaiselle, semantiikka on tärkeämpää kuin itse asia tai asiasisältö, missä tahansa vähänkin naisiin ja miehiin liittyvässä keskustelussa.
"Raiskaus ei voi koskaan olla lievä", ja muut vastaavat mantrat ovat kuin kiveenhakattuja näiden naisten aivoissa, ja niinpä vaikka he olisivat muuten miten järkeviä tahansa, he eivät voi keskustella asiasta järkevästi, niin kauan kuin sanaa 'lievä' käytetään raiskauksen yhteydessä. Kun sanamuodot muutetaan, mutta asia pidetään samana, nainen yhtäkkiä vapautuu keskustelemaan lähes kuin järjellinen ihminen.
Tämä vastaa vähän sitä naisten logiikkaa, jonka mukaan eräskin PUA kertoi joidenkin eukkojen harrastavan monimutkaista semantiikkaa suojellakseen 'hyvän naisen imagoaan'. Esimerkiksi nainen kieltäytyä lähtemästä PUA:n kämpille ekoilla treffeillä, koska tämä olisi tehnyt hänestä 'huonon naisen'. Tuo PUA sitten harjoitti naisen kanssa seksiä juna-aseman takana, eikä naisella ollut mitään tätä vastaan. Imagohan säilyi näetsen puhtaana.
Mies ei voi kuin ihmetellä ja kummastella.. mutta miesten olisi hyvä saada yleiseen tietoisuuteen, että naiset todella ajattelevat niin eri tavalla kuin miehet, ja miten tärkeää semantiikka on naisille, vaikka miehille se on irrelevantti asia, joka voidaan aina kumota tai määritellä uudelleen, kunhan itse asia pysyy samana. Semantiikan suhteen naiset ovat siis käsittämättömän joustamattomia.
Mikä on tietenkin naurettavaa (ridiculous), aikuiselta ihmiseltä.
DISCLAIMER: Kaikki naiset eivät ole tuollaisia (ehkä)!
- Vortac
#65"Tietysti asiaan pitää puuttua, jos jossain asiassa selkeästi suositaan jotain porukkaa, sukupuolen, taikka minkä muun tahansa asian perusteella."
Aloitetaanko vaikka näistä ihan ensialkuun ja mistäkö luulet johtuvan, että edes näihin asioihin ei puututa, muista miesten tasa-arvo ongelmista nyt puhumattakaan.
- Sosiaali- ja terveysministeriön tasa-arvoyksikön kaikki työntekijät ovat naisia.
- Miehellä on noin 8,5 kuukautta pakollista työtä (6-12 kk)
- Naiskiintiöt tuntuvat olevan käytössä niin valtiolla kuin yksityiselläkin, virastoissa ei näytä juuri muita olevankaan kuin naisjohtajia.
A-M, #68: "Mutta ei kuitenkaan pidä tehdä kärpäsestä härkästä. Joku feministi saattaa propagoida jotain jossain lehdessä, mutta eipä niitä kirjoituksia kukaan muista enää sen jälkeen, kun lehti on luettu ja heitetty menemään"
Kierrätän erään aikaisemman kommenttini: Ongelmana on se, että miesten epäaktiivisuus antaa sukupuoliroolikeskustelun ja -politiikan avaimet yksin naisille ja etenkin naisille (feministeille, radikaalifeministeille), joilla on eniten tahtoa ja motivaatiota muuttaa asioita. He ovat valikoitunutta joukkoa.
Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että (hieman kärjistettynä) naistutkimus tuottaa tietoa ja tutkimusta, jossa normaali mies on alistava, patriarkaalinen, väkivaltainen raiskaava peto, ja nainen tarvitsee valtion erityistä tukea ja turvaa.
Tällaiset negatiiviset asenteet ja käsitykset kuitenkin tulevat pikkuhiljaa näkyviin mediassa, koulutuksessa ja sosiaalistamisprosesseissa ja alkavat näkyä poikien ja miesten itseymmärryksessä.
Vain harvoin tämä johtaa profeminismiin, mutta feministinen negatiivinen mieskuva ja ajatusrikoksista rankaiseva ”yliminä” (ks. Mies vailla tasa-arvoa -kirjan teksti) on kiinteä osa monta nykymiestä ja poikaa.
Keskustelu mediassa, feministinen tutkimus ja muu siis aivan varmasti osaltaan vaikuttaa yleiseeen asenneilmapiiriin. Jos miehet ovat väkivaltaisia, naisia sortavia sikoja, isät turhia ja tätä toistellaan täysin hyväksyttävästi mediassa, se vaikuttaa asenteisiin. Lopputuloksena Amnesty vetää isien oikeuksia puolustavan videon pois näkyvistä feministisen ideologian takia.
Eli kommenttini oli tarkoitettu #68
Huomaamaton feministinen bias on usein läsnä, mutta sen lisäksi huomattavan feministisen ideologian värittämä propaganda, tieto ja maailmankuva (ml. naisten sorto) on läsnä monilla elämänaloilla huoltajuuspäätöksistä tasa-arvopolitiikkaan.
Tasa-arvoteollinen kompleksi (mm. STM, naistutkimus, naisjärjestöt) pyrkii luonnollisesti valtavirtaistamaan feministisen ajattelun kaikkialle. Kuten Kevät Nousiainen on todennut, valtiofeminismi on lain mukaan pakollista.
Tavallisen naisen tai miehen elämässä nämä asiat eivät näy suoraan -- eivätkä välttämättä automaattisesti edes välittömästi asenteissa sukupuolten välillä -- mutta epäsuorasti kyllä. Kun "naisen euro on 80 senttiä" -mantaa, perheväkivaltapropagandalukuja tai lasikattoa toistellaan tarpeeksi monta kertaa, se muuttuu todeksi. Goebbels tiesi, mistä puhui ja myös feministit ovat ottaneet hänen neuvoistaan onkeensa. Kyseessä on vuosikymmeniä kestänyt yhteiskunnallinen valtataistelu ja ideologinen propagandasota, jossa faktat ovat vain haitaksi.
#73
No se on selvää, että miehillä on esimerkiksi noissa asioissa ongelmia tasa-arvoisuuden suhteen Nyt on vain kysymys siitä, että kuka ottaa sen johtajan roolin ja lähtee viemään asiaa eteenpäin, jotta muutoksia saataisiin aikaan.
Kaikenlaista tasa-arvokeskustelua (sekä miesten, että naisten kannalta) seuranneena vaikuttaa lähinnä siltä, että asioita käsitellään lähinnä tyyliin "jonkun pitäisi tehdä jotain". Ja vuorotellen syytetään milloin mitäkin tahoa ja edellytetään milloin kenenkin tekevän asioille jotain. Ja lopulta kukaan ei tee mitään, kun se on aina jonkun toisen tehtävä ja velvollisuus
#76 In a time of universal deceit - telling the truth is a revolutionary act.
George Orwell
#77 "No se on selvää, että miehillä on esimerkiksi noissa asioissa ongelmia tasa-arvoisuuden suhteen"
Miksi se on selvää, sano sano nyt ääneen kakista vain, tekee hyvää kirjoittaa ja sanoa tosiasioita, kokeile se tuntuu hienolta :)
#79
Miksi minulle olisi vaikeaa sanoa sellaista mikä pitää paikkansa ? Minä olen tasa-arvoisuuden kannattaja, enkä naisten ylivertaisuuteen uskova feministi.
"- Sosiaali- ja terveysministeriön tasa-arvoyksikön kaikki työntekijät ovat naisia."
No jaa, jos kyse kerran on TASA-ARVOyksiköstä, niin luulisi jo nimen kertovan, että miehiä ja naisia pitäisi olla yhtä paljon. (Sarjassamme itsestäänselvyyksiä)
"- Miehellä on noin 8,5 kuukautta pakollista työtä (6-12 kk)"
Eli armeija siis. No, itse kannatan siirtymistä ammattiarmeijaan. Suurimpana ongelmana muutoksen tekemiselle taitavat lähinnä olla ne tahot, jotka alkavat parkua "Venäjä, venäjä, venäjä" ja kieltäytyvät kuulemasta ja näkemästä, saati ajattelemasta sitä mahdollisuutta, että asiat voisi hoitaa toisellakin tavalla.
"- Naiskiintiöt tuntuvat olevan käytössä niin valtiolla kuin yksityiselläkin, virastoissa ei näytä juuri muita olevankaan kuin naisjohtajia. "
Minun mielestäni kiintiöistä on vain ja ainoastaan haittaa. En ymmärrä naisia (enkä miehiä) jotka kannattavat niitä. Sehän vain tarkoittaa sitä, että naisten ammattitaitoa ja osaamista epäillään, ja oletetaan naisen saaneen paikkansa vain koska kiintiö piti täyttää, eikä oman ammattitaitonsa takia.
Kaikkihan alkoi hienosti, kun olemme kovasti tehneet töitä yhdessä (miehet ja naiset) saavutaaksemme Suomesta tasa-arvoisen ja oikeudenmukaisen maan niin naisille kuin miehille, mutta ikäänkuin huomaamatta ja koska olemme antaneet feminismin mennä liian pitkälle, olemmekin luoneet Suomesta hyvin epätasa-arvoisen maan miehille elää.
Sentakia nykyisen kaltaisella feminismillä ei ole mitään tulevaisuutta maassa jossa halutaan aitoa tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta katsomatta sukupuoleen.
#49
Hyviä kirjoituksia. Amnesty ei tunnu ymmärtävän (tahallaan?), että ainoastaan naisiin kohdistuvat vaatimukset lakien muutoksista luovat ilmapiiriä, jossa vain naisiin kohdistuvat ongelmat otetaan vakavasti. Samalla luodaan kielteistä kuvaa miehistä sukupuolena.
Miesten ja naisten tasapuolisuus olisi parempi, koska ihmisiähän tässä kaikki ollaan. Mutta tasapuolisuus ei näytä olevan amnestylle vaihtoehto. Sen verran tiukasti se torjutaan.
A-M, #68: ”Mutta ei kuitenkaan pidä tehdä kärpäsestä härkästä. Joku feministi saattaa propagoida jotain jossain lehdessä, mutta eipä niitä kirjoituksia kukaan muista enää sen jälkeen, kun lehti on luettu ja heitetty menemään”
Niinhän sitä sanottiin vähän aikaa sitten stalinisteistakin. Aika pitkälle he silti pääsivät; ihminen, joka ei tiedostanut heidän tavallaan, ei ollut oikeastaan ihminen ollenkaan.
Stalinismi kuoli siihen, kun sen äänekkäimmät kellokkaat saivat perintönsä (esim. Nalle W) tai huikeasti ylipalkatun valtion viran. Nyt stalinistien lapset pyrkivät samaan feminismin avulla. Kymmenen vuoden kuluttua he mustan virka-autonsa takapenkillä hymyilevät vaivautuneesti muistellessaan taisteluaikojaan.
On tosiaan syytä muistaa, että feminismi on vain joillekin keino hankkia varallisuutta ja hyvä asema yhteiskunnassa. Joku toinen pääsee samaan opiskelemalla lakia, tekemällä hyviä kauppoja tai naimalla oikein. Totta kai feministeissäkin on joitakin tosiuskovaisia, mutta heille nauretaan selän takana omissakin piireissä.
Käsittämätöntä että vielä 2010 heinäkuussa voidaan ottaa tällaisia härän rääkkäyskuvia...
TARKISTA FAKTAT HENRY
Laasanen siteraa toisia bloggareita eikä välitä tarkistaa pitävätkö väitteet paikkansa. Kun tästä asiasta keskusteltiin Ruotsissa toukokuussa Amnestyn Ruotsin osasto pääsihteeri postasi tällaisen kommentin. Se on på svenska, mutta oletan, että suurin osa teistä ymmärtää toista kotimaista.
Frank Johansson
toiminnanjohtaja
Amnesty International
Suomen osasto
Felaktiga uppgifter om Angeläget filmfestival
Med anledning av att det förekommer en mängd oriktiga påståenden på bloggar och i mejlutskick om ett av bidragen till Amnestys filmfestival Angeläget vill vi klargöra följande:
Amnesty i Sverige arrangerar tillsammans med KulturUngdom Angelägets dokumentärfilmfestival om mänskliga rättigheter för unga filmskapare. Gymnasieelever skickar in dokumentärer kring frågor som de själva valt att gestalta. Innehållet i ungdomarnas filmer återspeglar inte nödvändigtvis de frågor som Amnesty International arbetar med.
Varje år får vi in drygt 60 filmer till festivalen. En jury väljer ut sju vinnarfilmer som visas på festivalen. Till filmfestivalen 2010 skickades en film in som heter ”Rätten att vara pappa”. Juryn såg filmen och gjorde bedömningen att den inte skulle utgöra en av de sju vinnarfilmerna. Ingen påtryckning från någon organisation eller person har framförts innan festivalen ägde rum. Ingen utomstående har heller försökt påverka juryns val av sju vinnarfilmer.
Efter festivalen har organisationer och privatpersoner offentligt gått ut med påståenden om att juryn skulle ha påverkats och att Amnesty censurerat filmen "Rätten att vara pappa" - vilket är helt osant. Från annat håll har också förekommit påståenden om att Amnesty skulle ha sponsrat det enskilda bidraget vilket heller inte stämmer.
Vi vill tydliggöra att Amnesty varken finansierar eller på andra sätt står bakom själva produktionen av de filmer som skickas in till festivalen, utan de är fristående bidrag som har skickats in av ungdomarna.
Efter att festivalen hade avslutats valde Amnesty att plocka bort filmen från festivalens filmkanal på Youtube. Skälet är att Amnesty omnämns på ett sätt i sluttexten av filmen som har lett till att flera felaktigt uppfattat att Amnesty bidragit och medverkat till filmen.
Lise Bergh
generalsekreterare
svenska Amnesty
Hei Frank, missä vaiheessa Amnestysta tuli sellainen organisaatio, jonka sanaan voi luottaa? Totta kai Ruotsissa väitetään, ettei mitään painostusta mistään päin tullut jne. Sama Amnesty on kuitenkin puhunut, ja puhuu, niin törkeää paskaa mm. suomalaisten miesten väkivaltaisuudesta, ettei teidän "korjauksillanne" ja "julkilausumillanne" ole mitään painoarvoa.
Älkääkä luulkokaan, etteikö asiaa oltaisi huomattu esim. valtionhallinnon piirissä - toiset tahot pitävät teitä pelleinä, toiset taas radikaali-ideologisina kumppaneina. Onneksi olkoon.
Niinkuin jo sanoin toisessa Amnestyä kritisoivassa blogissa,että mieheni isä Kalevi Haikara perusti Suomen Amnestyn ja silloin kyse oli ihmisoikeuksista, nykyistä alennustilassa olevaa pelle Amnestyä mieheni vihaa ja häpeää.
Kirjoita kommentti
Kommentoi 87 kommenttia