*

Henry Laasanen Kirjoituksia miesten tasa-arvosta ja pariutumisesta

Miesliikkeiden kehitysvaiheita

Miesliike tarkoittaa sosiaalista liikettä, joka pitää sisällään erilaisia filosofioita ja organisaatioita, jotka tukevat miehiä, muuttavat sukupuolirooleja tai vaativat miehille tasa-arvoa tai oikeuksia. Ei ole olemassa yhtä miesliikettä, vaan on olemassa monia erilaisia miesliikkeitä. Miesliikkeiden filosofiat, ideologiat tai perspektiivit kuvailevat, selittävät ja arvioivat sosiaalista todellisuutta ja asettavat itselleen agendan. Miesliikkeillä on toisistaan merkittävästi eroavia käsityksiä maskuliinisuuden sisällöstä ja siitä, mikä vaikutus feminismillä on miehiin. Erimielisyys vallitsee myös siitä, miten yhteiskuntaa tulisi muuttaa hyvän ja oikeudenmukaisen sukupuolijärjestyksen saavuttamiseksi. (Clatterbaugh 1997, 2, 5.) Hearnin ja Niemen (2006) laajan määritelmän mukaan miesliikkeet ovat osa suomalaisen yhteiskunnan valtavirtaa, vaikka sitä ei usein tunnisteta. Tuollaiset miesliikkeet ovat olemassa ilman ääneen lausuttua ja tietoista agendaa. Ne muodostuvat osana ”normaaleja” toimintatapoja. Miesliikkeen käsitettä ei olekaan välttämätöntä rajoittaa vain organisoituihin järjestöihin, joilla on ääneen lausuttu oppirakennelma ja jotka ovat tietoisia agendastaan. Miesliikkeiden pääsuuntaukset voidaan jakaa konservatiiviseen, profeministiseen ja maskulistiseen miesliikkeeseen (Williams 1989, 46).

Kuvio 1 Miesliikkeiden kehitysvaiheita Yhdysvalloissa ja Suomessa

Kuvio 1 esittää miesliikkeiden kehitysvaiheita Yhdysvalloissa ja Suomessa. Miesliikkeiden alkuvaiheet voidaan ajoittaa 1960-luvun loppupuolelle, jossa ne syntyivät feministisen liikkeen vanavedessä. Alkupisteeksi voidaan asettaa konservatismi, johon miesliikkeet ottivat kantaa joko konservatiivisia ajatuksia hyväksyen tai niitä kritisoiden. Sekä liberaalifeminismi, yhdysvaltalainen miesten vapautusliike (men’s liberation movement), että suomalainen Yhdistys 9 kritisoivat voimakkaasti konservatismin ylläpitämiä sukupuolirooleja. 1970-luvulle tultaessa feministiseksi metadiskurssiksi nousi radikaalifeministien suosima patriarkaattiteoria, jonka mukaan naiset ovat massiivisesti alistettu sukupuoliluokka (Anttonen 1997, 27–32). Miesten vapautusliike reagoi radikaalifeministien esittämiin vaatimuksiin kahdella eri tavalla ja liike jakautui 1980-luvun loppua lähestyttäessä maskulistiseksi miesten oikeusliikkeeksi (men’s rights movement; father’s rights movement) ja profeminismiksi. Miesten oikeusliike alkoi pitää feminismiä yhtenä keskeisenä syynä miesten ongelmiin, kun taas profeministit ottivat feministien vaatimukset vakavasti ja vaativat miehiä luopumaan vallastaan.

Suomalaisissa keskusteluissa miesten asema nousi vahvasti esiin jo 1960-luvun lopun sukupuoliroolikeskusteluissa (Yhdistys 9), mutta 1970-luvulle tultaessa miesasia hiipui vähälle huomiolle. Suomessa ei muodostunut samanlaisia voimakkaita miesliikkeitä kuin Yhdysvalloissa. Elämäntapa- ja kurjuustutkimukset 1980-luvun alussa nostivat miesten aseman yhteiskunnallisen keskustelun keskipisteeseen myös Suomessa. Organisoituneita miesliikkeitä ei kuitenkaan syntynyt. Profeminismi ja kriittinen miestutkimus saivat jalansijaa Suomessa 1990-luvun aikana. 2000-luvulla voimistui uusi suomalainen maskulistinen miesliike.

Kuvio 2 Miesten erot, miehenä olemisen kustannukset ja miesten etuoikeudet (Messneriä 1997 mukaillen)


Kuvio 2 esittää miesliikkeiden sijainnin suhteessa miesten etuoikeuksiin, miehenä olemisen kustannuksiin ja miesten keskinäisiin eroihin ja epätasa-arvoisuuksiin. Miesten vapautusliike tarkasteli sekä miehille koituvia kustannuksia että miesten etuoikeuksia. Miesten oikeusliike ja suomalainen maskulismi keskittyvät miehenä olemisen kustannusten korostamiseen. Radikaali profeminismi korostaa miesten etuoikeuksia, kun taas valtavirtaprofeminismissä keskeisessä asemassa ovat olleet sekä miesten etuoikeuksien että miesten välisten erojen tarkastelu.

Malmin (2009, 143) mukaan miesliikkeiden ideologioilla, kuten kaikilla ideologioilla, on teoreettinen perusta, teoreettisia suuntauksia, itsekäs ydin, yhteistyöhaluinen osa ja aggressiivinen osa. Yhteistyöhön suuntautunut osa ei ole koherentti teoreettisen ytimen kanssa, mutta se antaa mahdollisuuden toimia yhteistyössä kilpailevien ideologioiden kanssa. Aggressiiviset osat keskittyvät manipulointiin, retorisiin kikkoihin ja ilkeisiin stereotyyppeihin kamppaillessaan ideologisia vihollisia vastaan. Aggressiivisella osalla on vain löyhä yhteys teoreettiseen ytimeen. Ideologioiden itsekäs luonne jättää ylevät tavoitteet (kuten tasa-arvon) usein alleen.

Lähteet

Anttonen, Anneli. 1997. Feminismi ja sosiaalipolitiikka. Väitöskirja. Vammala: Tampere University Press.

Clatterbaugh, Kenneth. 1997. Contemporary perspectives on masculinity: Men, women, and politics in modern society. Boulder, Colorado: Westview Press.

Hearn, Jeff & Niemi, Hertta. 2006. ”Miesliikkeet” ja feminismi Suomessa: Järjestöt, verkostot ja sosiaaliset suhteet. Teoksessa A. Moring (toim.): Sukupuolen politiikka: Naisten äänioikeuden 100 vuotta Suomessa. 101–108

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (18 kommenttia)

make10 (nimimerkki)

"Aggressiivisella osalla on vain löyhä yhteys teoreettiseen ytimeen" Mutta miten on sun laita Henry?

Henry Laasanen

#1
"”Aggressiivisella osalla on vain löyhä yhteys teoreettiseen ytimeen” Mutta miten on sun laita Henry?"

Minä olen teoreettinen ydin.

Tomas (nimimerkki)

Ovatko miesliikkeet ensiksi syntyneet USA:ssa?

Kun olen katsellut saksalaisten ja sveitsiläisten miesliikkeiden historioita, kaikissa näyttää ajatusten suunta olevan Amerikasta Eurooppaan. (En löytänyt linkkejä kirjoituksiin tähän hätään kun olen toisella koneella kuin ne löytäessäni.)

Horny (nimimerkki)

#3. Ja jatkokysymys: Miten miesliikkeet voi eri maissa?

Henry Laasanen

Minulla ei ole tietoa muista maista kielikynnyksen takia. Mutta...

1. Yhdysvalloissa tuotettiin paljon mieliikkeen kirjallisuutta 1970-luvulla, jota siteerataan edelleenkin, kuten... Lukuisia vapautuspuheelle rakentuvia kirjoja ilmestyi, kuten Warren Farrellin The Liberated Man (1974), Marc Feigen Fasteaun The Male Machine (1974) ja Jack Nicholsin Men’s Liberation (1975). Roolipuheesta tuli perusta myös akateemisille töille, joita alkoi ilmaantua miesten vapautusliikkeen kannoilla, kuten The inexpressive male: a tragedy of American society (Balswick & Peek 1971) ja The forty-nine percent majority: The male sex role (David & Brannon 1976).

2. Suomi oli todella aikaisin junassa, kun Yhdistys 9 perustettiin vuonna 1966. Yhdysvalloissa miesliikken katsotaan alkaneen vasta v. 1970. Suomessa ei tosin tuotettu kirjallisuutta tai teoriaa ja alkanut mieliike hiipui pois.

3. Yhdysvalloissa on ollut voimakkaampaa feminismi-maskulismi vänkäystä, luultavasti siksi, että feminismi ja maskulismi ovat olleet kansalaisliikkeitä, jotka ovat kilpailleet huomiosta. Suomessa valtiofeminismistä on tullut maltillinen toimija, jolle ei ole ollut vastapoolia, koska sillä ei ole ollut niin radikaaleja ideoita kuin Yhdysvaltain kuuluisilla feministeillä.

4. Minulla ei ole tarkempaa tietoa eri maiden miesliikkeistä - ei edes pohjoismaista. Luultavasti liikkeet eivät voi kovin paksusti - muuten lukisimme niistä uutisissa.

5. Veikkaisin, että mies.asian miesasiasivusto on lajissaan maailman paras.
http://mies.asia/

Mies.asia (nimimerkki)

Havainnollista materiaalia jälleen kerran. Auttaa hahmottamaan asioita.

HL, #2: "Minä olen teoreettinen ydin."

Ytimelle sopivaan riikinkukkoiluun voi ottaa mallia Aurinkokuninkaasta.

Tomas, #3: "kaikissa näyttää ajatusten suunta olevan Amerikasta Eurooppaan."

Tämä saattaa päteä muihinkin tuoreehkoihin ajatusmalleihin? Anglosaksinen maailma ja englannin kieli ovat aika lailla keskiössä.

HL, #5: "Veikkaisin, että mies.asian miesasiasivusto on lajissaan maailman paras."

Kiitoksia.

Henry Laasanen
Tomi (nimimerkki)

Asian sivusta: Jos viittaa Hearniin pitää tietysti laittaa varaukseksi, että hän on TANE:n palkitsema ja on muutenkin levittänyt rasististyyppisiä valheita suomalaisista miehistä.

Henry Laasanen

#8
Jos Suomessa aikoo kirjoittaa tieteellistä asiaa miesliikkeistä, on pakko viitata niihin harvoihin henkilöihin, jotka ovat aiheesta sanoneet jotakin. Tuollaisia hankilöitä ovat lähinnä vain Arto Jokinen ja Hearn.

Tomi (nimimerkki)

On se, muuten, kumma, jos ei sinun asiantuntemuksella ei yhtä väikkäriä synny. Hyvä aihe olisi valtiofeminismi, miten se on vakiinnuttanut asemansa erittäin arveluttavin keinoin.

Tomi (nimimerkki)

Oma näkemykseni huomioi ennen kaikkea miesten ja poikien huono-osaisuuden ja suomalaisen miehen menetetyn maineen. Mitä suurempi syrjäytymisriski, sitä huonompi maalle. Mitä huonompi maine, sitä suurempi syrjäytymisriski.

Nyky-yhteiskunta ei pelkästään jätä huomioimatta miesten huononevaan asemaan liittyviä suuria vaaroja. Se suorastaan edistää huono-osaistumista feminismin saastuttavan vaikutuksen vuoksi. Feminismin hämmästyttävään vaikutusvaltaan kuuluu muun muassa se, että törkeitä valheita on päässyt virallisen totuuden asemaan.

En näillä näkemyksillä taida sopia mihinkään kohtaan kolmioon yllä kovin luontevasti.

Tomi (nimimerkki)

Koska minulla ei ole mitään aavistusta, miten Siikalan linkki on liittyvinään siihen mitä kirjoitin tai asiaan ylipäänsä, opetan hiukan kielioppia: Puolipiste (;) erottaa toisistaan lauseita silloin harvoin, kun haluaa käyttää pisteen ja pilkun välimuotoa. Puolipisteen jälkeen lause alkaa pienellä kirjaimella. Puolipistettä ei siis kuulu käyttää kuten viestissä 12.

MikkoAP (nimimerkki)

Danica Patrickin painoetu: http://mensnewsdaily.com/2008/04/24/danica-patrick...

Noh, periaatteessa hyvin kevytrakenteisella miehelläkin, joita ei näemmä tuon lajin ammattilaisina ole, olisi sama painoetu.

Kuitenkin hän näköjään ajaa sarjassa kuudetta vuotta http://en.wikipedia.org/wiki/Danica_Patrick ja on saavuttanut vain yhden voiton.

Samat tulokset saavuttanutta miestä luultavasti tuskin pahemmin edes noteerattaisiin.

Sama meninkihän on naisurheilussa ylipäätään, kun teeskennellään, että esim. olympiakulta naisten sarjassa on yhtä tulos kuin miesten sarjassa.

mielipuoli (nimimerkki)
Inex (nimimerkki)

#16 Mielestäni tässä oli mielenkiintoinen kirjoitus, mutta ei ole tuon enempää sekään saanut ihmisiä kommentoimaan.

http://arhikuittinen.blogit.uusisuomi.fi/2010/08/1...

Anomuumi (nimimerkki)

Blogin yleiseen aiheeseen vahvasti liittyen.

http://humoncomics.com/art/Women-s-Rights.jpg

Ajatusten Vantaa (nimimerkki)

mies.asia-sivustot on hieno kokoelma alan asiaa, mutta mielestäni hiukan vaikeakäyttöinen. Tosin en tiedä, onko se tarkoitettukin enemmän tiedekäyttöön kuin tavallisille lihaasyöville heteromiehille.
Oli miten oli ehdotan tässä ja nyt, että sivuston ylläpitäjä nostaisi näkyvälle paikalle vaikka kerran viikossa jonkin miesasiaa valottavan julkaisun tai kirjoituksen tai vaikkapa tutkimuksen. Vähän samaan tapaan kuin Henry jo täällä tekee.
Itse ehdotan kaikille luettavaksi Lasse Lehtisen toimittamaa kolumnikokoelmaa "Ulkoparlamentaarinen puhemies". Se sisältää Aarno "Loka" Laitisen juttuja monilta elämän aloilta, myös feminismistä. Kirjan on kustantanut Ajatus Kirjat vuonna 2009. Kirjoitus "Naisen asema eduskunnassa" on tehty jo vuonna 1996 ja sen hyytävyys alkaa näkyä oikeastaan vasta nyt.

peitenimioksa (nimimerkki)

Naisliikkeestä tuli mieleen, että moniko uskoo, että esim. nämä elitistiset humanisti-feministit, joista joku tännekin silloin tällöin eksyy tai vaikka Anne Moilanen, voisivat toimia jonkun suuryrityksen johtotehtävissä, minne ovat niin tohkeissaan naisia huutamassa. Homma menisi todennäköisesti persiilleen, ei siksi että ovat naisia vaan siksi että ovat idiootteja. Miksi sitten joku Anne Brunila ei huuda feministi-aatetta ja emansipaatiota joka puolella? Siikanaamastakaan tuskin olisi myymään Nokiaa korealaisille.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset