Media toheloi pahasti väkivaltabarometrin uutisoinnin

Kiitos tästä, Henkka.

"Edellä mainituista faktoista huolimatta suomalainen media uutisoi laajasti, että "Naisiin kohdistuva väkivalta on yleisempää Suomessa kuin muissa euromaissa"."

Tässä syy, miksi en tilaa ainuttakaan suomalaista lehteä, enkä maksa tv-lupamnaksua. Journalistinen taso on niin surkea, ettei ole mitään, mistä maksaa. Tyhjän saa ilmaiseksikin.

On erittäin ikävää, että EU ja YK vetävät tällaista, miesten tasa-arvo-ongelmille täysin sokeaa, feminististä linjaa. Ymmärrän toki, että maailman, ja jopa Euroopan laajuisesti, parannettavaa on juuri naisten asemassa, mutta ei se ole mikään syy sivuuttaa miesten oikeuksia. Ei etenkään Euroopassa. Mitään rationaalista taiu moraalisesti kestävää perustetta perheväkivallan miesuhrien unohtamiselle ei ole. Se, että niin jatkuvasti tehdään, koituu viime kädessä myös naisten tasa-arvopyrkimysten tappioksi.

Näin törkeän epätasa-arvoinen toiminta ja selkeästi miesvihamielinen propaganda herättävät kaikissa tasa-arvoa kunnioittavissa ihmisissä ärtymystä ja torjuntaa. Valittu linja ei siis edesauta naisten aseman parantamista millään muotoa, vaan trivialisoi todelliset ongelmat.

Olennaisinta tässä on kuitenkin se, että jos (kun) miehiin kohdistuvaa väkivaltaa katsotaan jatkuvasti läpi sormien, ei voida tehokkaasti torjua tai ennaltaehkäistä naisiinkaan kohdistuvaa väkivaltaa. Mistä luulette väkivaltaisesti käyttäytyvien miesten pahat tapansa omaksuneen ja oppineen? Ihan omista kokemuksista se lähtee.

Jälleen kerran Henry avasi hyvin tutkimuksen taustoja. Miksiköhän lehdissä ne, joille siitä maksetaan vaivaidu sitä tekemään?

Minulle on ollut todella hämmentävää huomata kuinka onnettomasti, ilman minkäänlaista toimituksellista kritiikkiä, tälläisia "tutkimustuloksia" lehdissä julkaistaan. Ilman näitä Henryn kirjoituksia en olisi asiaa ehkä itse koskaan tajunnut - nyt näyttää kyllä jo lehtien kommentointipalstoilla olevan kriittisiä ja valaisevia kysymyksiä ja huomioita tämän tapaisten uutisten yhteydessä. Joku muukin on asian ymmärtänyt.

Olikohan tuon US:n otsikon ("Näin yleistä naisten hakkaaminen on Suomessa") kirjoittanut Akuliina Saarikoski?

US:ssa on aivan selvänä toimituksellisena politiikkana käyttää "Seiskan" tyylistä otsikointia. Tämähän on nähty niin monesti.

Nolointa se on silloin, kun äärimmilleen viety sensaatiohakuisuus johtaa käytännössä suoranaiseen valehteluun. Pisteenä iin päällä on tietysti se, että toimittaja itse on kopioinut virheellisen tiedon muista medioista eikä hänellä itsellään ole itse asiassa mitään hajua mistä hän kirjoittaa. Tyypillistä "Akuliina Saarikoski" -journalismia.

Jälleen mainio esimerkki feministisestä propagandakoneistosta.

EU-parlamentti laati noin viisi vuotta sitten ponnen, että naisiin kohdistuvasta lähisuhdeväkivallasta pitää tehdä EU:n laajuinen tutkimus. Olisiko se tämä tässä?

Miksi sitten ei ole kysytty koetun väkivallan tai sen uhan määrää kuten tällaisissa kyselyissä muuten aina tehdään?

Syy voisi olla, että sitä on kysytty muissa tutkimuksissa (joiden mukaan suomalainen nainen kokee poikkeuksellisen vähän väkivallan uhkaa).

Todennäköisempää lienee, että tavanomaisella uhrikyselytutkimuksella ei olisi saatu aikaan tarpeeksi hysteerisiä lukuja. Näissä "naistutkimuksissahan" ei ole tarkoitus selvittää mitään objektiivisesta todellisuudesta vaan valmistaa ja vahvistaa feministisen vallankäytön työkaluja.

Toki perinteisissäkin uhrikyselyissä on ongelmansa. Kyselyn suorittamistapa määrää enemmän tai vähemmän tuloksia: hakatut eivät vastaa, vastaukset vaihtelevat kyselyistä toiseen riippuen kunkin kyselyn luomasta kontekstista jne. Perinteisissä uhrikyselyissä kuitenkin syntyy sentään suhteellisen vertailukelpoisia tuloksia.

Nyt sen sijaan tutkittiin kaikenlaista muuta kuin sitä, mitä väitettiin tutkittavan. Vertailukelpoisuudesta ei voi puhua, kun ei edes tiedetä, mitä on tutkittu. Onko tutkittu perheväkivallan määrää, perheväkivallasta puhumisen yleisyyttä, yleistä läpänheittokulttuuria, biletyskulttuuria, kodin yksityisyyden pyhyyttä ...?

Jos tutkimus siis ei kerro mitään naisiin kohdistuvan lähisuhdeväkivallan yleisyydestä eikä edes tuon väkivallan esiintymisen suhteellisesta määrästä eri maissa, miksi helvetissä verorahojamme on tähän tuhlattu? Ai niin, vastasin jo kysymykseen yllä. Kyse on vallankäytöstä.

Oman näkemykseni mukaan yksittäisellä kyselyllä ei muutenkaan ole paljoa arvoa. Paras saatavissa oleva tieto syntyy, kun yhdistetään mahdollisimman monen tutkimuksen tulokset. Silloin yksittäisen tutkimuksen satunnaiset virheet karsiutuvat (paitsi jos tutkimuksen lähtökohta päin vastoin vahvistaa systemaattista virhettä kuten sukupuolittuneissa tutkimuksissa tapahtuu, mikä tarkoitta, että meta-analyyseihin ei pidä ottaa mukaan naistutkimsta). Käsittääkseni tämä Eurobarometrin tutkimus ei kelpaa edes meta-analyysi aineistoksi.

Yhdessä suhteessa tämä tutkimus on jossain määrin vertailukelpoinen. Näyttää siis siltä, että Suomessa on tapahtunut jotain suhteessa naisten kokemaan perheväkivaltaan sitten vuoden 1999. Joko ihmiset eli naiset ovat lakanneet puhumasta naisiin kohdistuvasta perheväkivallasta, naiset ovat määritelleet naisiin kohdistuvan perheväkivallan päissään uudestaan tai ehkä naisiin kohdistuva perheväkivalta on peräti vähentynyt. Mukava olisi tietää asiasta jotain.

Toimiiko tämä, kun viesti ei mene perille?

Hyvin taustoitettu. Kiitos.

Ei liity suoraan aiheeseen, mutta saisikohan joku suostuteltua Laasasen lähtemään kansanedustajaehdokkaaksi? Läpimenoon saattaisi olla mahdollisuuksia ja kampanjoinnissakin saisi ihmisiä tietoiseksi tasa-arvoasioitten todellisesta nykytilasta. Miesasia täytyy saada politisoitua. Muuten saamme maailmantappiin asti vain lueskella mediasta tässäkin ketjussa mainittua feminististä propagandaa. Miesten aseman heikkenemiselle ei näy mitään loppua jos emme ryhdy pistämään kampoihin feministien hegemonialle myös käytännössä politiikan ja yhdistystoiminnan (esim. Miesten tasa-arvo ry:n, johon itse jo liityinkin) kautta, ei siis vain pelkästään mielessään sympatiseeraamalla näitä kylläkin aivan erityisen loistavia Henry Laasasen blogikirjoituksia.

Erinomaista tutkivaa journalismia, Henry! Epäilin kyllä heti Hesarin uutisen luettuani, että joko itse tutkimus on täysin huuhaata tai sitten toimittaja tulkitsee sitä täysin mielivaltaisesti.

Voisit Henry kokeilla saisitko aiheesta lyhyen ja napakan kirjoituksen Hesarin yleisönosastoon.

Tutkimus kertoo ainakin yhdestä huolestuttavasti piirteestä: 84% EU-kansalaisista on sitä mieltä, että naisiin kohdistuvan perheväkivallan pitäisi aina johtaa rangaistukseen. Suomessakin 66% on sitä mieltä. Onko Amnestyn kaltaiset feministitahot ja viharyhmät todella onnistuneet aivopesemään ihmiset näin tehokkaasti? Ei edes "lisää rangaistuksia" vaan "aina rangaistus". Onko feminismi saastuttanut enemmistön mielet vai mistä on kysymys?

Totta kai ihminen, joka pahoinpitelee viatonta kotona tai kadulla ansaitsee rangaistuksen. Nyt kuitenkin on onnistuttu luomaan ilmapiiri, jossa itsepuolustuksen tai jopa vihaisen huutamisen pitäisi aina johtaa rangaistukseen.

Onneksi Brax ei sentään saanut tällaista lakia läpi vaan joutui tyytymään vesitettyyn versioon. Ranskassa ja Espanjassa päästin käsittääkseni lähemmäs feminatsien ihannetta. Ranskassa automaattista rankaisua kannattakin 84% ja Espanjassa peräti 91%.

Koska tämä hullutus loppuu?

Sekin kysymys tuli mieleen, että kuinkahan moni kannattaisi automaattista rankaisua naisille, jotka kohdistavat väkivaltaa miehiin. No, sitä ei ehkä koskaan tai ainakaan vuosiin saada tietää.

"Ei edes "lisää rangaistuksia" vaan "aina rangaistus". Onko feminismi saastuttanut enemmistön mielet vai mistä on kysymys?"

Juuri siitä on kysymys. Kyllä sitä mikä tahansa valhe saadaan läpi, kun sitä jaksetaan vuosikaudet toitottaa.

"Totta kai ihminen, joka pahoinpitelee viatonta kotona tai kadulla ansaitsee rangaistuksen."

Kyllä. Usein vain tappelussa on vikaa molemmissa osapuolissa. Tämä vain tahtoo unohtua tyystin, etenkin perheväkivallan kohdalla.

Nythän meillä on jo otettu isoja askelia eräänlaisen "naisrauhan" suuntaan. Rikoslaki on toki, vielä toistaiseksi, lähes sukupuolineutraali (lapsensurma nyt on ainakin poikkeuksena), mutta jo nyt kotona tapahtuvaan väkivaltaan suhtaudutaan vakavammin kuin kadulla tapahtuvaan, vaikka kyse olisi aivan samanlaisesta teosta. Tämä ilmenee ainakin siten, että ensiksi mainitut jutut jotavat aina syyteeseen, kun taas jälkimmäisessä odotetaan asianomistajan olevan itse aktiivinen (mikä voi olla vaikeaa, kun on juuri tullut pahoinpidellyksi ja/tai pelkää kostoa). Mahdollisesti myös rangaistuskäytännössä on eroa. Katuväkivaltaan suhtaudutaan näin välinpitämättömästi lähinnä siitä syystä, että ylivoimainen valtaosa sen uhreista on miehiä, eikä miehen henki ole Suomessa minkään arvoinen.

Väkivaltarikosten tuomioiden koventamista on välillä vaadittu, mutta painopiste näyttää olevan lähinnä niissä rikoksissa, jonka uhreiksi joutuu naisia, eli seksuaalirikoksissa ja perheväkivallassa. Selkeästi yleisemmissä pahoinpitelyrikoksissa, joiden uhrit ovat siis valtaosin miehiä, ei kiristyksiä ole luvassa, eikä edes haussa. Meillähän moninkertaiset tappajatkin saavat lopulta armon (tunnetuin tuloksin esim. Porvoossa), eikä edes surmatyöstä välttämättä seuraa ehdotonta.

Feministit vastustavat ankarasti sitä, että perheväkivaltatapauksia ratkottaisiin sovittelun, eikä oikeudenkäynnin, avulla. Sovitteluratkaisuun, joka on ylipäätään mahdollinen vain lievissä tapauksissa ja vapaaehtoisesti, etuna on nopeus ja edullisuus (oikeudenkäynnit ovat kalliita ja oikeuslaitos ruuhkainen). Kun otetaan lisäksi huomioon se, että todellisessa maailmassa, toisin kuin mustavalkoisessa feministifantasiassa, väkivaltaa käyttääkin perheessä useampikin osapuoli, on sovittelu varsin varteenotettava vaihtoehto. Se on myös osoittautunut ihan toimivaksi ratkaisuksi monissa tapauksissa. Perhe-elmää onnistunut sovittelu ei tuhoa samalla tavalla kuin rikosoikeudellinen tuomio voi pahimmillaan tehdä.

Feministien miesviha ja kasinaismoralismi tulevat tässäkin niin selvästi esille, että heikompia hirvittää: miehen kohdalla jo pelkkä vihjaus väkivaltaisuudesta voi johtaa lapsien menetykseen, mutta väkivaltarikoksista tuomittu nainen saa lapsiraukkansa mukaan joppa vankilaan asti.

Naisjärjestöt, Suomen Amnestyn johdolla, ovat vaatineet mm. Helsingissä poliitikoilta ja virkamiehiltä sitä, että sukupuolineutraalit ohjelmat ja tekstit perheväkivallasta asetettaisiin pannaan. Vain ja ainoastaan naisiin kohdistuvasta väkivallasta pitäisi puhua ja vain ja ainoastaan sitä vastaan pitäisi viranomaisten verorahoilla toimia. Jo nykyisinkin, periaatteellisesta sukupuolineutraaliudesta huolimatta, lapsiin ja etenkin miehiin kohdistuva väkivalta jää huomaamatta. On kuitenkin periaatteessa mahdollista, että siihen joku tunnollinen viranomainen saattaa kiinnittää huiomiota. Jos naisjärjestöt ja Suomen Amnesty saavat tahtonsa läpi, on varmaa, että miehiin ja lapsiin kohdistuva perheväkivalta jää täysin piiloon.

"5. Media toistelee tapansa mukaan aivottomasti feminististä propagandaa, jossa on vähän todellisuuspohjaa."

Luin tässä joitakin päiviä sitten erään sanomalehden pääkirjoitussivun, johon oli onnistuttu kasaamaan mittava määrä feminististä propagandaa alkaen iänikuisesta "naisen euro on 80 senttiä" -mantrasta vailla mitään kritiikkiä.

Myyttejä uusinnetaan mediassa jatkuvasti, koska lähteet ovat mitä ovat ja toimittajat harvoin tuntevat käsittelemäänsä aihepiiriä hyvin tai edes auttavasti. Myöskin feminismiväritteisen nk. tasa-arvouutisoinnin ja puhtaan toimittajien harrastaman asenteellisuuden määrä pistää yhä pahemmin silmiin.

No, ensinnäkin Suomessa median/lehdistön taso on nykyään jollain britti tabloidin tasolla. Menkääs ihan huviksenne lukemaan vaikka NY-times tai Washington-Post ja huomaatte mikä on sanomalehti. On siellä tietysti hyviä toimittajia, mutta suurin osa joka on vastuussa näistä "feministi" jutuista on enemmän tunne reporttereita kuin mitään journalisteja.
Usari taas kerää ihmisiä otsikko hiteillä.

Tämä onneton uutisointi Suomessa ei ole pelkästään näihin asioihin riippuvainen.

Aika noloa jäädä näin pahasti housut kintuissa kiinni, mitä tekee media eikö heidän pitäisi oikaista juttujaan, käsittääkseni se kuuluu hyvään journalistiseen tapaan. En kyllä odota henkeäni pidätellen oikaisuja.

Tomi: "Tutkimus kertoo ainakin yhdestä huolestuttavasti piirteestä: 84% EU-kansalaisista on sitä mieltä, että naisiin kohdistuvan perheväkivallan pitäisi aina johtaa rangaistukseen. "

Errrr. Meinaat, että joskus naiseen kohdistuva perheväkivalta on ihan ok? Jossain tilanteessa akkaa saa lyödä eikä siinä ole ongelmaa?

Kun puhutaan perheväkivallasta, en usko, että siihen lasketaan mukaan itsepuolustus. Tai ainakaan ei pitäisi laskea. Minusta väkivallanteko on AINA väärin, oli kohteena lapsi, nainen tai mies ja missä viitekehyksessä vain, perheessä, kapakassa, postitalossa, missä vain. Ja tästä pitäisi aina saada rangaistus.

Itsepuolustus taas on eri asia ja edellyttää väkivallan kohteeksi joutumista. Tappelutilanteissa taas molempia pitäisi rangaista, koska itsepuolustusta ei ole se, että ryhtyy tappeluun ja jää paikalle mätkimään toista osapuolta. Itsepuolustustilanteessa puolustautujan pitäisi pyrkiä käyttämään väkivaltaa, jotta pääsee irrottautumaan tilanteesta ja pakenemaan. Mutta totta kai nämä asiat täytyy katsoa tapauskohtaisesta, sillä tilanteita on erilaisia.

Itse asiaan kommentoisin sen verran, että kyseessä ei ihan välttämättä ole ainakaan pelkästään "feministinen salaliitto" vaan se, että toimittajilla tuntuu muutenkin olevan valtavia vaikeuksia tulkita tutkimuksia edes sinnepäin oikein. Tutkimustuloksista vedetään aina ihan uskomattomia johtopäätöksiä, jotta saataisiin aikaan raflaavia uutisia. Kiinnitin itsekin huomiota tähän uutiseen, osin, koska olen juuri ryhtymässä graduvääntöön ja siinä nyt on lähdekritiikki aika tärkeää. Toimittajan kyselytutkimuksen tuloksista vetämät johtopäätökset ovat aika mykistäviä...

suomen osalta barometrin tuloksia voi tarkastella lähemmin os:

http://ec.europa.eu/public_opinion/archives/ebs/eb...

mistä selviää mm. se, että suomessa kaikki ovat ainakin kuulleet naisiin kohdistuvasta perheväkivallasta. euroopan yhteisön alueelta löytyy peräti 2 prosenttia kansalaisia, joille koko käsite on outo.lisäksi eu:n alueelta löytyy yhden prosentin verran ihmisiä, joiden mielestä naisiin kohdistuva perheväkivalta on HYVÄKSYTTÄVÄÄ kaikissa olosuhteissa. suomessa tällaiselle ajatusmallille ei tietenkään löydy kannatusta.

itse väkivallan tekojen osalta suomalaiset suhtautuvat niin fyysiseen kuin seksuaaliseen väkivaltaan muita eurooppalaisia vakavammin. sen sijaan "lievempiä" muotoja, kuten henkistä väkivaltaa, suomalaiset eivät pidä läheskään yhtä vakavana tekona mitä euroopassa siitä ajatellaan. ehkä siksi, että henkinen väkivalta ajatellaan suomalaisittain "naistyyppiseksi" voimakeinoksi ja siten sen vaikutusten kuvitellaan olevan laimeampia. myös asymmetrinen sukupuolittuneen väkivallan teorian korostuneisuus väkivaltadiskursseissa voi johtaa ei-fyysisen väkivallan näkemiseen varsinaisten väkivallan tekojen "kantoaaltona" tai siihen itsestäänselvänä liittyvänä taustatekijänä. mikä pitääkin osittain paikkansa, sillä fyysinen väkivalta on harvoin puhdasta aggressiota, -fyysiseen väkivaltaan läheissuhteissa liittyy lähes aina psykologiset hallinta- ja pelottelumenetelmät.

henkinen väkivalta voi olla ja luultavasti onkin myös usein silti ainoa väkivallan muoto pitkäkestoisissa suhteissa. tätä ilmiötä ei kuitenkaan tuoda tarpeellisessa määrin esille johtuen ehkä hankaluudesta luokitella henkisen väkivallan muotoja ja niiden aiheuttamia vaurioita, -yksiselitteisen eksaktisti ei voi siis osoittaa tietyn tyyppisen naljailun esimerkiksi aiheuttavan tiettyjä traumoja. kuitenkin työsuojelulaissakin otetaan jo huomioon henkinen työsuojelu ja odotetaan noudatettavan työpaikoilla asiallista käytöstä. mobbaus on siis työsuojelurikos ja kiusaamisen motivaation ollessa uhrin sukupuolessa, seksuaalisessa suuntautuneisuudessa, etnisyydessä tai vastaavassa se muuttuu työssä tapahtuvaksi syrjinnäksi. samaa voidaan hyvin soveltaa vapaaehtoisiin ihmissuhteisiinkin.

Arawn, kyllä, vedän vaimoa ja lapsia jatkuvasti lättyyn ilman mitään syytä ja ole siitä ylpeä.

Nyt kun tämä asia on selvitetty, kerron, että otin tutkimuksen kirjaimellisesti eli ajattelin, että siinä tarkoitetaan, mitä sanotaan, että halutaan tietää, pitäisikö naisiin kohdistuvan perheväkivallan aina johtaa rangaistukseen. Ajattelin, että ihmiset myös vastasivat tähän kysymykseen todennäköisemmin kuin johonkin toiseen, jota ei esitetty. Olisiko muka pitänyt ruveta tulkitsemaan, mitä tutkimuksen tekijät ja nuo 84% mahdollisesti olivat salaa mielessään ajatelleet?

Minäkään en, muuten, usko feministiseen salaliittoon. Olen myös samaa mieltä siitä, että toimittajilla loppuu usein järki tai aika. Mutta ei sittenkään ole sattumaa, että juuri tietyt tulkinnat pulpahtavat pintaan helpommin kuin toiset. Jonkinlainen sovinnaisuus määrää tulkintaa ja otsikkoa. Jos on hyväksyttyä toimittajapiireissä pitää meikäläisiä väkivaltaisina sikoina, käsitys siirtyy luontevasti juttuun ja otsikkoon. Kyse on diskursseista.

Tomi: No millaisissa tilanteissa perheväkivallan ei tule johtaa rangaistukseen?

Täytyy huomata, että noista täällä mainituista seikoista ei selviä, millainen kysymys tarkalleen oli vastattaville asetettu ja määriteltiinkö kysymyspaperissa erikseen, mitä tässä kyselyssä tarkoitetaan perheväkivallalla. Käsitys siitä, mitä perheväkivalta on, vaihtelee, kun täältäkin näkee - EU:n käsitystä siitä, että esimerkiksi uhkailu olisi perheväkivaltaa, eivät kaikki hyväksy. Näin ollen emme tarkalleen tässä vaiheessa tiedä, mihin kysymykseen nämä ihmiset itse asiassa vastasivat. Tämä onkin hankaluutena, kun kyselytutkimuksia tehdään.

"Kun joku uhkailisi toista suutuspäissään perheessä, se johtaisi vuosien mittaiseen oikeusprosessiin. Sitäkö tässä haetaan?"

Ei toki. Tässä haetaan vain yhtä uutta lyömäasetta miehiä vastaan. Sehän on selvää, ettei naisia tulla mistään uhkailusta, tai edes lievästä fyysisestä väkivallasta, mihinkään vastuuseen laittamaan. Feministisessä ajattelussahan väkivaltainen nainen on aina vain suomalaisen miehen absoluuttisen pahuuden viaton uhri.

"No millaisissa tilanteissa perheväkivallan ei tule johtaa rangaistukseen?"

Enkös minä tämän jo kertonut? Itsepuolustuksen lisäksi? Ehkä tyypillisin lähisuhdehäslinki menee seuraavasti: Känninen pariskunta ensin huutaa toisilleen ja sitten nainen käy kiinni, raapii, kiskoo tukasta tai hujauttaa (tutkimusten mukaan nainen aloittaa fyysisen väkivallan noin 75%:ssa tapauksista). Mies sitten vaikka ottaa ranteista kiinni tai tönäisee naisen luotaan. Kyse ei ole itsepuolustuksesta lain mukaan (se ei siis ole välttämätöntä voimankäyttöä, koska paikalta voisi poistuakin).

Suurin osa eu:laisista siis näyttäisi olevan sitä mieltä, että miehen pitäisi saada tuollaisessa tapauksessa automaattisesti rangaistus (tai sitten ei, ks. viestin loppu).

Minusta nainen voisi aloittajana saada rangaistuksen, jos jotakuta nyt täytyy rangaista. Onneksi ei kuitenkaan täydy. Miehillä, jotka ovat kiertäneet muutakin kuin tahkoa, on yleensä näitä kokemuksia, enkä usko, että monikaan haluaa naiselle rangaistusta. Kaikkea sattuu ja tapahtuu. Miestä ei nyt ainakaan pitäisi rangaista -- vaikka rangaistus suurella todennäköisyydellä tuleekin, jos poliisi saapuu paikalle. Jos joku toimenpide tällaisissa nahisteluissa on paikallaan, se lienee eroaminen tai ehkä ammattiapu. Vähintään syvällinen keskustelu.

"Täytyy huomata, että noista täällä mainituista seikoista ei selviä, millainen kysymys tarkalleen oli vastattaville asetettu ja määriteltiinkö kysymyspaperissa erikseen, mitä tässä kyselyssä tarkoitetaan perheväkivallalla."

Kysymys meni juuri niin kuin referoin, tosin vain yhtenä neljästä vaihtoehdosta. Kysely tehtiin kasvokkain kotona ja se oli osa laajempaa kyselyä. Kyselijän pitää, kuten varmaan tiedät, seurata täysin formaalisti kyselykaavaketta, niin varmaan tässäkin tapauksessa. Mitään ylimääräisiä vinkkejä tai selostuksia ei saisi siis periaatteessa antaa (vaikka mistä näistä poliittistyyppisistä tutkimuksista tietää).

Kyselyjen ongelmiin hiukankin perehtyneet tietävät, että vinkkejä ei välttämättä tarvitakaan, että vastauksiin voi halutessaan vaikuttaa viattoman tuntuisilla keinoilla. Tyypillisin tapa on ryhmittää kysymykset niin, että ne johtavat vastaajan ajatuksia kyselijän haluamaan suuntaan.

Tässä mielessä kysymys naisiin kohdistuvan perheväkivallan (NKP) rangaistavuudesta on sijoitettu mielenkiintoisesti. Se on neljäs kysymys. Kolmessa edeltävässä tuntuu aika voimakas pyrkimys ajatusten ohjaamiseen:
1) Oletko kuullut NKP:sta ja mistä ("ahaa, nyt kysytään naisten hakkaamisesta, toki minä siitä olen kuullut joka mediasta ja muualtakin).
2) Miten yleistä luulet sen olevan ("no, täytyyhän sen olla yleistä, kun siitä jatkuvasti toitotetaan mediassa").
3) Miten vakavina pidät seuraavia naisiin kohdistuvan perheväkivallan muotoja: fyysinen, psyykkinen, seksuaalinen, uhkailu, kiinnipitäminen ("tosiaan, eihän ne äijät vain lyö vaan kiduttavat naisparkoja muillakin tavoilla").

Sitten onkin jo vastaajan mielentila sellainen, että voidaan luottavaisin mielin kysyä, pitäisikö se vaimoaan uhkaileva sika pistää vankilaan, jos hiukan kärjistän.

Eikä tämä siis ole mitään leikkiä. Ihan oikeat miehet joutuvat jo nyt ihan oikeisiin putkiin ja vankiloihin. Näillä kyselyillä noiden miesten määrää on tarkoitus lisätä.

Onnea gradulle! Muista lähdekritiikki ...

Tuossa kolmoskysymyksessä muuten kerrotaan epäsuorasti, mikä kaikki on naisiin kohdistuvaa perheväkivaltaa (miten vakavina pidät seuraavia naisiin kohdistuvan perheväkivallan muotoja: fyysinen, psyykkinen, seksuaalinen, uhkailu, kiinnipitäminen). Se ohjaa vastaajan ajattelemaan perheväkivallasta juuri niin laajasti kuin tutkijat haluavat.

Kohta kysytään vaikkapa, tunteeko vastaaja jonkun miehen lähipiirissään, joka harrastaa perheväkivaltaa. Nyt vastaajan mielessä perheväkivalta saattaa assosioitua melkien kaikkeen ikävään parisuhdehäslinkiin vihaisesta huutamisesta pesäpallomailalla hutkimiseen. "Kyllähän minä kuulin kuinka Jaska möykkäsi Lissulle juuri viime kuussa, että kyllähän minä tunne lähipiirissä perheväkivaltaa käyttävän".

Ja tämä siis on tieteellisesti todistettu kerta toisensa jälkeen, että tuohon tapaan ihmisen mieli tosiaan toimii näissä kyselyissä. Samasta kysymyksestä saadaan aivan eri vastauksia, kun se esitetään eri yhteydessä. (Tilanne ei aina ole aivan näin toivoton, koska kyselyn voi laatia mm. kontrollikysymyksillä tai samaa kysymystä toistamalla niin, että luotettavuus paranee.)

Minua ärsyttää se, että näitä miehiä kohtaan perheväkivaltaa käyttäviä naisia ei saada vastuuseen tekosistaan. Naista kohtaan pitää olla todella vahva näyttö,jotta tuomioistuinkäsittely toteutuu, mies voi joutua syytteeseen paljon vähäisemmin perustein. Kun tekijä on nainen, asia luokitellaankin perheriidaksi ja on ratkottava muualla. Kaiken kaikkiaan mies päinvastoin on herkästi liipaisimella,tyttöporukalla voidaan vaikka tehdä ilmoitus sukupuolisesta häirinnästä vaikka itse asiassa ei oliskaan tapahtunut mitään. Henkistä väkivaltaa naiset käyttävät varsin taitavasti, puolisosta tehdään perättömiä ilmiantoja. Kunnon kansalaiset, feministit, tekevät ilmoituksia muista "kauhistuttavista perheväkivallan teoista" lasta kohtaan kuten tukistuksista, teippauksista ja luunapeista, ainakin niitä oikeudessa käsitellään ja syytetty on yleensä mies.

Kuinka päästään irti tästä feminismivallasta, joka vaikuttaa kaikkialla yhteiskunnassamme.

Huomasin, että Hesarin tapa toimia uutisoinnissa on ajoittain mielenkiintoinen.

Eilen Hesarissa julkaistiin melko suuri artikkeli, jossa oli tutkittu nuoria naisia ja miehiä. Siinä todettiin naisten käyttävän jopa enemmän väkivaltaa, kuin miesten. Verkkoversioon juttuja ei kuitenkaan huolittu.

Sen sijaan viittaamasi tutkimuksen sai linkattua FB-tai muulle sivulleen vaivatta.

Olikohan noin vuosi-pari sitten Hesarin tiedesivuilla oli professori Pentti Tötön artikkeli aiheesta "Suomi on erityisen vaarallinen maa - miehille", jossa professori Töttö analysoi asiaa WHO:n ja OPTULAN (Salmi ym. Optulan verkkokatsauksia 12/2009).

Näistä ei löydy - kumma kyllä - linkkejä verkkosivuille eikä nettiin. Tietenkin on selvää, että kun näkemykset ovat vääränsuuntaisia, ei niillä voikaan olla sellaista merkitystä, että valtakunnan ykkoslehti niitä sähköisessä muodossaan julkaisisi... ;)