*

Henry Laasanen Kirjoituksia miesten tasa-arvosta ja pariutumisesta

Tasa-arvo on moniselitteinen käsite

Tarkastelen tässä kirjoituksessa tasa-arvo -käsitteen monia ulottuvuuksia. Tasa-arvosta kirjoittivat lähiaikoina myös Marko Kivelä ja Panu Horsmalahti ja Olavi Heikkinen. Itse kirjoitin aikaisemmin aiheesta otsikolla Mitä on tasa-arvo?

Monta tasa-arvon käsitettä

  • lähtökohtien (muodollinen) tasa-arvo
  • lopputulosten tasa-arvo
  • mahdollisuuksien tasa-arvo
  • velvollisuuksien tasa-arvo
  • aritmeettinen tasa-arvo
  • suhteellinen tasa-arvo
  • mekaaninen tasa-arvo
  • poliittinen, taloudellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen tasa-arvo
  • sukupuoliroolien tasa-arvo
  • tarpeiden mukaan jakamisen tasa-arvo
  • ansionsa mukaan jakamisen tasa-arvo
  • syrjimättömyys

Mikä hankalinta, tasa-arvon käsitteet ovat ristiriidassa keskenään. Esimerkiksi pyrittäessä tasa-arvoon mahdollisuuksien suhteen, saavutaan lopputulosten eriarvoisuuteen. Tasa-arvon periaatteiden välillä onkin suoritettava valintaa (Raunio 1999, 81–86.).

Voidaan puhua aritmeettisesta tasa-arvosta tai suhteellisesta tasa-arvosta. Aritmeettisesta tasa-arvosta puhutaan silloin, kun jokainen osallistuja saa samansuuruisen osan jaettavasta kakusta. Suhteellisessa tasa-arvossa jokaisen pitäisi olla tasa-arvoinen suhteessa johonkin määrättyyn kriteeriin. Eräänä tasa-arvon kriteerinä voidaan pitää myös tarvetta. Tasa-arvo toteutuu, kun jokainen saa tarpeensa mukaan. Toinen kriteeri on jakaa ansionsa mukaan. Myös tarpeiden ja ansioiden mukaan jakaminen ovat sovittamattomassa ristiriidassa toistensa kanssa. (Raunio 1999, 81–82.)

Tarkin (1998, 122–123) mukaan A ja B ovat tasa-arvoisia, jos heitä kohdellaan alueella C samalla tavalla merkityksellisissä asioissa. Keskeiseen asemaan nousee silloin kysymys siitä, mitkä ovat merkityksellisiä asioita. Mikä on se, joka tasa-arvoistetaan ja millä perusteilla?

Holli (2002) kertoo, että yhtäläisten velvollisuuksien tasa-arvosta on puhuttu harvoin, koska se tietäisi käytännössä asevelvollisuuden poistamista tai uudelleenjärjestämistä kummallekin sukupuolelle samanlaiseksi, joka ei ole ollut minkään valtiollisen tai yhteiskunnallisen ryhmän intressissä. 

Lähtökohtien tasa-arvo

Käsitteet ovat myös itsessään epäselviä. Mitä käytännössä tarkoittaa lähtökohtien tasa-arvo? Eikö ihmisillä ole aina eri lähtökohdat riippuen henkilökohtaisista syistä ja ympäristöllisistä olosuhteista? Tarkoittaako käsite samoja lakeja kaikille? Laitkaan eivät kuitenkaan kosketa kaikkia samalla tavalla. Jos esimerkiksi alkoholin käyttö raskauden aikana tehdään laittomaksi, niin laki koskettaa erilailla miehiä ja naisia. Samalla tavalla seksuaalisen häirinnän lainsäädäntö koskettaa eri lailla naisia ja miehiä.

Egalitarismi

Jos feministi ajaa naisten asiaa ja maskulisti miesten asiaa, niin ajaako egalitaristi kumpienkin asiaa? Kuka on aito egalitaristi ja mitä hän käytännössä ajaa? Itse asiassa on vaikea sanoa, onko aitoja egalitaristeja edes olemassa, koska egalitarismi on lähtökohtaisesti mielivaltainen käsite. Kuka tahansa voi väittää olevansa egalitaristi itse määrittelemiensä tasa-arvo-ongelmien nojalla. Silloin egalitarismi voi tarkoittaa mitä tahansa - eli ei mitään.

Aito egalitaristi voisi olla henkilö, joka ottaa jonkun yksinkertaisen tasa-arvon periaatteen, kuten aritmeettisen tai mekaanisen tasa-arvon, ja vaatii tasa-arvoa sillä perusteella. Kaikille kakusta saman verran. Huoltajuuspäätökset tasan, kotityöt tasan, vaaralliset työt tasan jne. Se olisirehellistä egalitarismia. Voidaan kuitenkin kysyä, olisi tuollaisessa mekaanisessa tasa-arvossa mitään järkeä.

Mahdollisuuksien tasa-arvo

Mahdollisuuksien tasa-arvolla voidaan tarkoittaa kahta eri asiaa. Sillä voidaan tarkoittaa sitä, että ihminen voi elää omaa elämäänsä kenenkään sitä rajoittamatta mielivaltaisesti tai keinotekoisesti. Silloin ollaan lähellä muodollista tasa-arvoa. Jokainen yhteiskunta kärsii jonkinlaisista mahdollisuuksien tasa-arvon puutteista, jotka ovat moninaisia ja vaikeasti määriteltäviä. Toinen tapa ymmärtää mahdollisuuksien tasa-arvo on tasa-arvon edellytysten luominen niille ihmisille, joilta ne puuttuvat. On helppo osoittaa ihmisiä, jotka kärsivät mahdollisuuksien tasa-arvon puutteesta. Erityisesti naiset ovat onnistuneet yleistämään käsityksen, jonka mukaan he kärsivät mahdollisuuksien tasa-arvon puutteesta. Ihmiset ovat ylipäätään taitavia maalaamaan eri sävyin kuvia mahdollisuuksien tasa-arvon vajeen ja vääristymien osoittamiseksi. Käyttämällä loogisia argumentteja ja tilastoja voidaan herättää luottamusta ja vähentää tarvetta epäillä. Mahdollisuuksien tasa-arvolla operoivat puhuvat usein kollektiivisilla käsitteillä, kuten naiset, miehet, perheet tai tuloluokat. Ryhmät eivät kuitenkaan ole homogeenisiä eivätkä puhu yhdellä suulla, kuten mahdollisuuksien tasa-arvon korostajat olettavat. He kiinnittävät vähän tai ei juuri lainkaan huomiota ryhmän jäsenten sisäisiin eroihin. Sen sijaan he yrittävät selittää, kuinka ryhmä eroaa muista ihmisistä. Mahdollisuuksien tasa-arvoon liittyy myös se pulma, että se ei välttämättä palvele vähemmistöjen etuja, vaan myös enemmistöt voivat hankkia sen avulla etuja vähemmistöjen kustannuksella. Mahdollisuuksien tasa-arvo tuottaa houkuttelevia tilaisuuksia saada julkinen valta tuottamaan erilaisille ryhmille hyötyjä, joita niiden ei tarvitse itse hankkia markkinoilla. (Harisalo & Miettinen 1995, 205–207.)

Haluttavuus ja sovellettavuus

Tasa-arvoa pohdittaessa voidaan kysyä, kuinka haluttavaa on tietyn tasa-arvo-ongelman sisällyttäminen tasa-arvopolitiikkaan. Haluttavuus riippuu sekä empiirisistä tosiasioista että taustalla vaikuttavista ideologioista. Voidaan esimerkiksi argumentoida, että jonkin asian korjaaminen tasa-arvoiseksi johtaa epätasa-arvoon toisella elämänalueella ja siten huono-osaisten entistä huonompaan asemaan. Toinen ulottuvuus koskee ehdotusten soveltuvuutta. Voidaan olla sitä mieltä, että joku ehdotus lisäisi tasa-arvoa, mutta käytännössä sen toteuttaminen ei ole mahdollista. Voi olla, että ehdotuksen toteuttamiseen liittyy liian monia käytännön esteitä: esimerkiksi on olemassa liian voimakkaita intressiryhmiä, jotka eivät koskaan suostuisi ehdotuksen toteuttamiseen. Ongelma voi olla myös tekninen tai sitten ehdotuksen toteuttaminen tulisi vain liian kalliiksi. Yhteiskunnallisissa keskusteluissa haluttavuutta ja sovellettavuutta arvioidaan samanaikaisesti. Vaikka tasa-arvovaatimukset olisivat toteuttamiskelvottomia lyhyellä aikavälillä, se ei tarkoita sitä, että olisivat kokonaan mahdottomia toteuttaa. Myös kansalaismielipide voi muodostaa merkittävän esteen arkipäivän politiikassa tehdyille esityksille. Jos ihmiset kuitenkin ajattelevat jonkin uudistuksen olevan väärin, sitä on luultavasti mahdoton toteuttaa. (Harisalo & Miettinen 1995.)

Oikeudenmukaisuus

Tasa-arvoa voidaan tarkastella myös oikeudenmukaisuusteorian näkökulmasta. Vastahankainen kansalaismielipide ei sinällään muodosta ongelmaa oikeudenmukaisuusteorian soveltamiselle. Poliittisia ehdotuksia hylätään usein muun muassa siksi, koska niiden ajatellaan asettuvan valtaa pitäviä vastaan. Teorian suosittamat järjestelyt voivat olla sellaisia, että ehdotettaessa niitä ei kannata juuri kukaan. Normatiiviset perusteet, joita teorian tueksi esitetään, ovatkin keino saada kansalaiset muuttamaan mielipidettään. Ensimmäisiä orjuuden vastaisia ajatuksiakin kannatti vain harva. Jos ajatus hylätään vain sillä perusteella, että sille ei löydy kannatusta, voidaan tehdä virhe. (Lagerspetz & Räikkä 35–38.) Oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon välinen suhde on kuitenkin epämääräinen. Tasa-arvo voidaan ymmärtää oikeudenmukaisuuden rinnasteiseksi käsitteeksi, sen keskeiseksi ilmentymäksi, tavoitteeksi tai sen toteutumisen osaksi, mutta toisaalta jopa radikaalisti siitä poikkeavaksi. (Kangasniemi 2007, 93)

Tasa-arvo eri kielissä

Ruotsin kielessä on kaksi eri sanaa tasa-arvolle (jämställdhet – jämlikhet). Myös muissa Pohjoismaissa tehdään kielellinen ero sukupuolten tasa-arvon ja muun tasa-arvon välillä. Erottelu, jolla epäilemättä on ideologisia vaikutuksia, on Pohjoismaiden ulkopuolella tuntematon. Englannin kielessä sekaannusta aiheuttavat sanat ”equality” ja ”equity”.  Sana equity tarkoittaa lähinnä oikeudenmukaisuutta, jota kaikki kannattavat. (Tarkki 1998, 127.) Hollin mukaan suomalaisella tasa-arvo -käsitteellä ei ole vastaavaa yhteyttä samanlaisuuteen, kuten englanninkielisellä ”equality” -sanalla. Englannin kielen sanat ”equality ”ja ”differense” voidaankin asettaa helpommin toisiaan vastaan. (Holli 2003, 14, 66.) Englannin kielessä sukupuolten välisellä tasa-arvolla (equality) tarkoitetaan sitä, että kaikki ihmiset ovat vapaita kehittämään henkilökohtaisia kykyjään ja tekemään valintoja ilman ahtaita sukupuoliroolien asettamia rajoituksia. Silloin molemman sukupuolen käyttäytymistä, haluja ja tarpeita arvioidaan, arvostetaan ja suositaan tasa-arvoisesti. Sukupuolten välinen tasa-arvo vaihtelee historiallisesti ja kulttuurisesti, ja se on ihmisen toiminnan tulos. Sukupuolten välinen oikeudenmukaisuus tai yhdenvertainen kohtelu (equity) tarkoittaa englannin kielessä resurssien jakamista sukupuolten välillä, kuitenkin ottaen huomioon kulttuurisesti vallitsevat yhteiskunnalliset normit ja arvot. Siten se perustuu erilaisiin kulttuurisiin standardeihin ja saa erilaiset merkitykset eri maissa. (Holli 2003.)

Syrjintä

Tasa-arvoon läheisessä yhteydessä on syrjinnän käsite. Malmin (2009, 24–28) mukaan syrjintä on prosessi, jossa ihmisiä pidetään erilaisina ja tuota erilaisuutta käytetään perusteena asettaa toiset huonompaan asemaan. Rakenteellinen syrjintä on puolestaan prosessi, jossa tietyt väestöryhmät tai luokat jäävät huonompaan asemaan sellaisista syistä kuten roolit, normit, sosiaaliset paineet, valtarakenteet, kieli, väestön kumulatiiviset valinnat ja teot. Syrjintä nähdään yhä useammin rakenteellisena ilmiönä, joka pitäisi poistaa. Rakenteellinen syrjintä on luonteeltaan implisiittistä, koska ei ole olemassa selvästi identifioitavissa olevaa syrjijää. Sen sijaan syrjinnän voi suorittaa kollektiivi kuten yhteiskunta, markkinat tai media. Positiivinen syrjintä tarkoittaa tilastollisesti epäedullisessa asemassa olevien ryhmien auttamista politiikan avulla. Positiivisen syrjinnän tarkoituksena edistää tosiasiallista tasa-arvoa suosimalla huonommassa asemassa olevaa ryhmää.

Hallituksen politiikkaohjelman (Nousiainen ym. 2004, 11, 18) mukaan syrjintäkiellot ovat tärkeitä tosiasiallisen tasa-arvon näkökulmasta. Syrjintää koskevilla normeilla pyritään estämään myös toimintaa, jonka luonne paljastuu vasta lähemmässä tarkastelussa syrjiväksi. Jokin itsessään sukupuolen suhteen neutraalilta vaikuttava menettelytapa voi olla välillisesti syrjivä, jos naiset tai miehet voivat joutua sen vaikutuksesta epäedulliseen asemaan. Tällaisen vaikutuksen toteaminen edellyttää vaikutusanalyysiä. Välillinen syrjintä kumpuaa useimmiten vanhoista ajattelu- ja toimintamalleista, jotka näennäisestä sukupuolineutraaliudestaan huolimatta ovat tosiasiallisesti jompaakumpaa sukupuolta syrjiviä.

Positiivinen syrjintä

Kaikilla ei ole samoja lähtökohtaisia mahdollisuuksia, mitä voidaan kompensoida positiivisella syrjinnällä. Positiivinen syrjintä on kuitenkin vasta lähtökohtainen periaate; on ratkaistava, missä asioissa ja millä tavoilla positiivista syrjintää käytetään. Julkisia virkoja on pyritty jakamaan tasaisemmin sukupuolten kesken. Naistensuosimista perustellaan sellaisilla ”ansioilla”, että naisilla on sukupuolensa perusteella erityistietoa, jota miehillä ei ole. Jos sukupuolikiintiöiden kohdalla halutaan puhua tasa-arvosta, kyse on eräänlaisesta aritmeettisesta tasa-arvosta. Tässäkin pätee erilaisten tasa-arvoperiaatteiden dialektiikka; kiintiöihin perustuva tasa-arvo tuottaa epätasa-arvon pätevyyteen perustuvan tasa-arvon suhteen, kun sukupuolen perusteella valittu ohittaa pätevämmän (Raunio 1999, 83–84).

Lähteet

Harisalo, Risto & Miettinen, Ensio. 1995. Vastuuyhteiskunnan peruslait. Tutkimusmatka ihmisen yhteiskuntaan. Jyväskylä: Tampere University Press.

Holli, Anne Maria. 2002. Suomalaisen tasa-arvopolitiikan haasteet. Teoksessa A. M. Holli, T. Saarikoski ja E. Sana Tasa-arvopolitiikan haasteet. Helsinki: WSOY. 12–31

Holli, Anne Maria. 2003. Discourse and politics for gender equality in late twentieth century Finland. Acta Politica 23. Helsinki: Helsinki University Press.

Kangasniemi, Mari. 2007. Monoliittisesta trilogiseen tasa-arvoon: Tasa-arvo hoitotyön etiikan tutkimuksessa. Väitöskirja. Oulun yliopisto. Acta Universitatis Ouluensis Medica D 933.

Lagerspetz, Eerik & Räikkä, Juha. Oikeudenmukaisuusteoriat ja hyvinvointivaltio. Teoksessa J. Saari & A. B. Yeung (toim.): Oikeudenmukaisuus hyvinvointivaltiossa. Helsinki : Gaudeamus.

Malmi, Pasi. 2009. Discrimination against men: Appearance and causes in the context of a western welfare state. Väitöskirja. Acta universitatis Lapponiensis, 157.

Nousiainen, Kevät & Pylkkänen, Anu & Holli, Anne Maria & Kantola, Johanna & Luhtakallio, Eeva & Raevaara, Eeva & Saari, Milja. 2004. Kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelman sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisselvitys. Tasa-arvon työkirja. Hallituksen politiikkaohjelmat.

Raunio, Kyösti. 1999. Sosiaalipolitiikan lähtökohdat. Tampere: Gaudeamus.

Tarkki, Jarmo. 1998. Tasa-arvo umpikujassa. Teoksessa J. Tarkki ja T. Petäjäniemi: Tasa-arvo: Saavutuksia ja haasteita. Juva: Atena Kustannus.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (25 kommenttia)

Horny (nimimerkki)

"Tasa-arvoa on se, että ei tarvitse kohdata erilaisuutta." Näin ne telkkarissa väittää.

Horny (nimimerkki)

"..että ei tarvitse rohkeutta kohdata erilaisuutta." Sorry

Jorma (nimimerkki)

Hieno kirjoitus. Ongelmallista Suomessa ja muissa länsimaissa on se, että tasa-arvo määritellään tapauskohtaisesti, mutta aina naisnäkökulmasta, feminismin oppien mukaisesti.

Niinpä naisten terveysongelmiin, elintavoista johtuviinkin, vaaditaan yhteiskunnan apua. Miesten kohdalla yhteiskunnan avun antamista vastustetaan, ja vaaditaan, että miesten on hoidettava itse omat ongelmansa. Jos naisia on jollain sektorilla miehiä vähemmän, sitä pidetään ongelmana (paitsi jos kyse on ns. paskaduunista tai jostain raskaasta ja vaarallisesta työstä), mutta miesten aliedustusta vaikkapa korkeakouluissa tai julkisen sektorin hommissa ei ongelmaksi tunnusteta. Koulukirjojen satuhahmokuvitus on tasa-arvo-ongelma, jos satuhahmojen, etenkin aktiivisten sellaisten, enemmistö on laskettavissa miespuolisiksi, mutta opettajakunnan naisvaltaisuutta ei pidetä tasa-arvo-ongelmana. On valtaisa ongelma, jos joku mies erehtyy jossain vitsailemaan naisten kustannuksella, mutta miehiin kohdistuvia seksistisiä puheita ja kirjoituksia pidetään rohkeina ja hienoina kannanottoina.

Esimerkkejä kaksinaismoralismista ja selkarangattomuudesta löytyy siis vaikka kuinka. Mitään logiikkaa, oikeudenmukaisuudesta nyt puhumattakaan, ei ole.

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Suomen kansa hyväksyy sukupuolikiintiöt. Esimerkiksi tanssiohjelma Dance on rakennettu niin, että sekä miehiä, että naisia on mukana kilpailussa yhtä monta koko kilpailun ajan, vaikka se seikka, että naisia harrastaa tanssia moninkertainen määrä miehiin verrattuna antaisi olettaa, että ilman kiintiöitä kilpailtaessa naiset pesisivät miehet mennen tullen.

MV (nimimerkki)

Hyvä ja valaiseva kirjoitus! Ositti jälleen kerran, että tasa-arvo on jo käsitteenäkin huomattavasti monisyisempi kuin usein (juuri koskaan?) tajuammekaan.

Tomi (nimimerkki)

Sori, jos nyt sorrun selittämään itsestäänselvyyksiä.

Tasa-arvo tieteellisenä ongelmana vaatii tasa-arvon operationalisointia. Kysyisin aluksi: minkälaisten ilmiöiden lisääminen tai vähentäminen vaikuttaa ihmisen (suhteelliseen) elämänlaatuun erityisen paljon. Sitten kehittäisin tai etsisin indikaattorit noiden ilmiöiden mittaamiseksi. Lopuksi mittaisin eri ihmisryhmien (esimerkiksi sukupuolten) yleisindeksin ja asettaisin ryhmät järjestykseen indeksin perusteella.

Yleensä tällaisia operationalisoituja väitteitä on kokemuksen mukaan helpompi kaupata poliitikoille ja virkamiehille verrattuna abstrakteihin tai munsta tuntuu -väitteisiin. "Tasa-arvo" taitaa kuitenkin olla niin keskeinen ideologinen käsite ja kamppailun kohde, että se jää keskeiseltä osin poliittiseksi.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että esimerkiksi feministien väitteitä ei voisi haastaa vaikka kuinka laajalla rintamalla eli vaikkapa mainitulla elämänlaatuun perustuvalla tasa-arvomittauksella.

bmad (nimimerkki)
Hippiäinen (nimimerkki)

Hassusti juuri tätä ennen jäin ihmettelemään termiä "miesten tasa-arvo", joka lähinnä kuulostaa siltä että miesten pitäisi olla tasa-arvoisia keskenään. :)

Panu Horsmalahti

Välillä ärsyttää, kuinka ihmiset ajattelevat feminismin olevan sitä, että naisille tulee samat perusoikeudet kuin miehille. Näin on ollut Suomessa jo kauan, eikä tätä vastusta feministit, maskulistit, egalitaristit tai edes "tavallinen kansalainen". Oikeasti feminismi menee paljon pidemmälle vaatiessaan sukupuolikiintiöitä ja tasa-arvopoliittisia resursseja naisen suosimiseen, eikä toisaalta miehillä ole vieläkään samoja oikeuksia kuin naisilla (pakkoarmeijan takia).

Peppi 1 (nimimerkki)

Armeijapakko on tietysti totaalisen väärin.

Mutta kiintiöt, ne ovat monessa asiassa ihan paikallaan. Jos niitä ei ole, miehet valitsevat johtokuntiin ja muihin elimiin miehiä. Se on niin luonnollista ja luontevaa, että ei niillä yleensä tule edes mieleen, että siinä olisi jotain outoa. Miehet saunovat ja bondaavat keskenään, eihän niissä porukoissa naisia juuri koskaan ole, jä sillä menolla naiset jäävät jatkossakin ulkopuolelle. Sama toimii joskus toisinkin päin joillain aloilla, tosin naisilla kuitenkin harvoin on periaatteellista vastustusta tyyliin "Me ei mitään äijiä tänne haluta". Kiintiöiden toimivuudesta on esim. kunnallishallinnossa ja yhtiöiden hallituksissa hyviä kokemuksia.

Vieras (nimimerkki)

Missäs noista hyvistä kokemuksista voisi lukea? Itse en ole kuullut yhdestäkään konkreettisesta esimerkistä.

Ja suurimmassa osassa maailmaa ei mitään saunomiskulttuuria ole. Edes sikariportaassa. Oma kokemus yritysmaailman illanviettokulttuurista on enemmän tiimihengen kohottamiseen tähtäävää, johon poikkeuksetta myös naiset on kutsuttuja. Siksi niihin saunailtoihin yleensä laitetaan naisten vuorot. Saa olla aika vainoharhainen, jos luulee niiden muutaman lasioven takana olevan varttitunnin olevan jotenkin merkityksellisiä kontaktointieventtejä. En tiedä sitten, miten naiset omat vuoronsa käyttävät.

Firmojen johtoon nostetaan ihmisiä, joilla on kokemusta firmojen johtamisesta. Käytännössä lähes kaikkia Suomen yritysjohtajia yhdistää jonkinlainen _yrittäjätausta_, eikä niinkään kaveripiiri. Toki yrittäjillä on vertaisryhmiään joissa pääsee tutustumaan valtakunnan nykyiseen ja tulevaan eliittiin, mutta nämä eivät ole tod. mitään herrakerhoja, vaikkakin naiset tahtovat olla hyvin aliedustettuina. Johtunee siitä, että parhaassa yrittäjäiässä (20-35) olevat naiset tahtovat valita ja suunnitella tulevaisuuttaan vähän toisenlaisissa hommissa.

Sinänsä ko. piireissä pyörivät harvat naiset ja naiset jotka uskaltavat kasvuyrittää arvostetaan todella korkealle. Esimerkiksi Piilaakson teknologiamekassa on niille harvoille naisille (5-15%) miehiä nopeampi urakehitys (http://www.businessinsider.com/women-in-tech-make-...). Sama tilanne on noilla aloilla käytännössä Suomessa, jokseenkin perheiden perustaminen usein naamioi X-kromosomien arvoa huipputeknologian parissa.

Niille naisille, jotka lähtee tosissaan samaan, kovaan peliin muiden kanssa on taivas vain rajana. Niitä vain on oikeasti todella vähän.

bmad (nimimerkki)

"Ensimmäisiä orjuuden vastaisia ajatuksiakin kannatti vain harva. Jos ajatus hylätään vain sillä perusteella, että sille ei löydy kannatusta, voidaan tehdä virhe. "

Joo. Tuo orjuuden loppuminenhan oli aika intressantti vaihe maailmanhistoriassa ja olisi hauska perehtyä sen aikakauden vaiheisiin
enemmänkin (paremmalla ajalla).

Kun otetaan huomioon ihmisten välisen varustelun ja kilpailun
tarve ja heikosti joustavat vaatimukset sukupuolille niin ihan hyvin meillä voisi olla edelleen orjayhteiskunta. Emme me huvikseen
maksa yksinkertaisesta työstä palkkaa niille, joita emme sen kummemmin arvosta, eikä kyse ole välttämättä siitä, että tahtoisimme heille rahaa, vaan siitä, että meidät on saatu nielemään ajatuksia jostakin tasa-arvosta, jota emme sisimmissämme edes kannata.

Tällä palstalla puhutaan usein alemman tason miehistä. Naiset
puhuvat heistä kiertoreittiä sanomalla esimerkiksi, että he haluavat tavata juuri oikeanlaisia miehiä, eivät esimerkiksi "minä en halua naida alemman tason miehen kanssa - muuten aika monikin käy". Mutta anyway, alemman tason miehethän olisivat yhteiskunnassamme täydellistä orjatyövoimaa. Jos joku hintelä rupinokka tienaa monta tonnia kuukaudessa kyllä eliitin pitäisi ymmärtää ottaa se pois. Mutta eliitti ei saa tehdä niin.

Nykyään eliitti ei saa vastustaa edes homoilua, koska he diggaavat homoista.

bmad (nimimerkki)

"Välillä ärsyttää, kuinka ihmiset ajattelevat feminismin olevan sitä, että naisille tulee samat perusoikeudet kuin miehille. Näin on ollut Suomessa jo kauan, eikä tätä vastusta feministit, maskulistit, egalitaristit tai edes "tavallinen kansalainen". Oikeasti feminismi menee paljon pidemmälle vaatiessaan sukupuolikiintiöitä ja tasa-arvopoliittisia resursseja naisen suosimiseen, eikä toisaalta miehillä ole vieläkään samoja oikeuksia kuin naisilla (pakkoarmeijan takia)."

Pauli Sumasen laskelmien pohjalta feministit haluaisivat
naisille 20% isommat tuntipalkat, kuin miehille. Naiset tuntuvat usein pitävän esim. kaupan myyjän kympin tuntipalkkaa pienenä,
koska he vertaavat alitajuisesti omia palkkojaan prostituoitujen tuloihin.

Työskennellessään kaupassa naiset käyttäytyvät lähes aina siten kuin heitä hyväksikäytettäisiin, tai suku ei antaisi toimia heidän
prostuina. He eivät ota huomioon, että monet miehetkin tekevät työtä tuolla samalla palkalla, mutta valittamatta. Kaupan myyjänaisen alitajuinen toivo onkin, että joku maksaisi hänen pillustaan kovan
hinnan tavalla tai toisella.

Kassakoneen takaa lähteekin mukaan jos jonkinlaista mirriä, jos omat statusasiat on kunnossa. Eikä tarvitse odottaa työvuoron loppuun,
vaikka olisi varattu.

Tomm (nimimerkki)

"Mikä hankalinta, tasa-arvon käsitteet ovat ristiriidassa keskenään. Esimerkiksi pyrittäessä tasa-arvoon mahdollisuuksien suhteen, saavutaan lopputulosten eriarvoisuuteen. Tasa-arvon periaatteiden välillä onkin suoritettava valintaa (Raunio 1999, 81–86.)."

Ei pelkästään valintaa, vaan kriittistä tarkastelua. Nyt se vain ei yleensä ole mahdollista, sillä yleensä tasa-arvoa ei poliittisissa puheissa, kannanotoissa tai lakitekstissä käsitteenä pureta.

Ei erilasia tasa-arvon ideoita niin tolkuttomasti ole, että pitäisi jättää pohtimatta mitkä ideat ovat kulloinkin asianmukaisia tietyn ongelman kohdalla. Se että mitään knockdown -argumenttia ei yleensä keskustelussa löydy, ei tarkoita, etteikö se olisi tarpeen, etteikö eri positioita voi vertailla.

Tuskin tasa-arvon kentällä tapahtuu mitään suurta teoreettista mullistusta. Vaikka filosofia ei kehity ("edisty" sanoisi von Wright jos eläisi) kuten tieteet, niin jonkinlaista kypsymistä aiheissa silti tapahtuu, eikä aivan uusia näkökulmia herkästi enää aukea kypsään aiheeseen.

vieras (nimimerkki)

"Samalla tavalla seksuaalisen häirinnän lainsäädäntö koskettaa eri lailla naisia ja miehiä."

Miten niin eri lailla? Seksuaalinen häirintä on kummankin sukupuolen kohdalla yhtä kiellettyä.

Henry Laasanen

Esimerkiksi siitä syystä, että useimpien miesten on pakko tehdä aloitteita päästäkseen seksuaalisiin suhteisiin ja aloitteen tekijä saattaa syyllistyä feministisen määritelmän mukaiseen häirintään. Aloitteen kohde ei sen sijaan voi syyllistyä häirintään.

Feministisessä määritelmässä "epäasiallinen ehdotus" tulkitaan häirinnäksi ja epäasiallisuus riippuu puolestaan siitä, mikä naisesta sattuu tuntumaan epäasialliselta.

Peppi 1 (nimimerkki)

No johonkinhan se raja on voitava laittaa, koska häiritseväksi koettua käytöstä olisi muuten toooodella paljon. Käytännössähän homma toimii niin, että jos kohde kokee lähestymisen/käyttäytymisen epämiellyttävänä, se pitää sanoa, ja sen jälkeen aloitteen tekijän pitäisi lopettaa. Mikä muu ratkaisu tässä on mahdollinen? Aloitteen tekijä saa itse määritellä, mikä on häirintää, niinkö?

whiic (nimimerkki)

"Käytännössähän homma toimii niin, että jos kohde kokee lähestymisen/käyttäytymisen epämiellyttävänä, se pitää sanoa, ja sen jälkeen aloitteen tekijän pitäisi lopettaa."

Tämmöisiä laukoessa pitää huomioida, että sosiaalinen normi vaatii naiselta siveliäisyyttä ja vaikeaa tavoitettavuutta, jotta hän ei ole "huoramainen". Näihin kuuluu, että sen sijaan, että nainen ilmoittaa olevansa valmis menemään jomman kumman luo panemaan ventovierasta, hän menee sinne esimerkiksi "kahville" ja "yksi asia johtaa toiseen". Samaan siveliäisyyden harhaan kuuluu, että naisen tulisi kieltäytyä vähintään kerran vaikka tahtoisi vastata kyllä.

Tästä syystä "toinen ehdotus" = rikoksen tuntomerkkien täyttyminen. Sama normi toki haittaa naistakin ja olisi väärin nähdä tätä ainoastaan miesten ongelmana.

Moni nainen tykkää tulla vikitellyksi, pitkäänkin, koska se pönkittää naisen itsetuntoa. Mutta nainen ei halua tulla kenen hyvänsä vonkaamaksi vaan vonkaajan tulee olla hänen silmissään riittävän korkea-arvoinen uros, jotta vonkaus kohottaisi naisen itsetuntoa.

Ongelma tässä on siinä, että ei ole tapaa, jolla mies tietää varmuudella mitä nainen ajattelee, torjuessaan ensimmäisen lähestymisyrityksen. Oikeastaan ainut varma keino on, jos nainen polttaa päreensä... mitä ilmeisesti tekevätkin aika usein, ja mikä on toki kohtuutonta miestä kohtaan, koska ei ole miehen syy, ettei tiedä naisen todellisista tuntemuksista.

Todellinen ratkaisu molempien sukupuolien kannalta on purkaa sukupuolirooliodotuksia molemmilta sukupuolilta (naisilta velvollisuus näytellä siveää, sekä miehiltä velvollisuus olla aloitteen tekevä osapuoli).

whiic (nimimerkki)

Jäi sieltä välistä yksi lause kesken:

Tästä syystä "toinen ehdotus" = "rikoksen tuntomerkkien täyttyminen" ei välttämättä ole kohtuullinen.

Toisaalta, jos raja asetetaa yhteen tyrmättyyn ehdotukseen, sen voisi ajatella purkavan naisten siveysmyyttiä.

Toisaalta, jos raja asetetaan yhteen, tämä käytännössä antaisi naiselle lisää valtaa uhata miehiä mielivaltaisesti rikosilmoituksella, vaikka olisi mahdollista että sukupuolinormi silti edellyttäisi parinmuodostuksen kannalta useampia ehdotuksia.

Ainut tapa saada varmaa tehoa tähän olisi kai siirtää syyteoikeus liian pitkästä vonkaamisesta yleiselle syyttäjälle, jotta naisilta vietäisiin mahdollisuus sallia kaksoisstandardin jatkuminen. Toisaalta sellaista poliisivaltiota tuskin haluaa edes telaketjufeministikään... tai kukapa sitä tietää.

Lihaa syövä heteromies (nimimerkki)

Ja yhden henkilön esittämä sopimaton ehdotus saattaa toisen henkilön esittämänä kuullostaa varsin sopivalta...

Peppi 1 (nimimerkki)

Aivan. Ihan samalla tavalla kuin mikä tahansa inhimillinen vuorovaikutus, tuokin tilanne voidaan ymmärtää monella eri tavalla. Ratkaisu: lopetetaan kommunikointi?

Tomm (nimimerkki)

Peppi:"Ratkaisu: lopetetaan kommunikointi?"

Ratkaisuna voisi olla turhan herkkänahkaisuuden vähentäminen, standardien muuttaminen. Suomeen on pesiytynyt USA:ta tuttu herkkänahkaisuus, seksin pelko, alastomuuden erotisointi. Nyt jo lehdissäkin kirjoitetaan, että "v-alkuinen sana", v***u, aivan kuin kirjosanojen päälle pitäisi automaattisesti tulla "PIIP!" kuin jossakin Amerikkalaisessa perhesarjassa.

Seksuualisesta häirinnästä on tullut sellainen tabu, että koskaan ei saa kyseenalaistaa häriötä kokeneen kokemuksen oikeutusta. Eihän tietenkään kukaan voi kokea väärin, yli tulkita viestejä, olla yliherkkä normaalille sosiaaliselle kanssakäymiselle, jossa joku saattaa vaikka yrittää tutustua seksisuhde mielessä, ei se voi olla mahdollista. Ei sellaista sovi epäillä, se olisi kokemuksen vähättelyä ja sovinismia. Enää ei puutu kuin, että miehet opetetaan yhtä herkkänahkaisiksi.

Vortac (nimimerkki)

"Myös tarpeiden ja ansioiden mukaan jakaminen ovat sovittamattomassa ristiriidassa toistensa kanssa."

Tämä ei välttämättä pidä paikkaansa. Jos jokaiselle ihmiselle annettaisiin perustarpeiden mukainen osuus ihan siitä hyvästä, että on syntynyt ihmiseksi, ja sen jälkeen annettaisiin ansioiden mukaiset bonukset siihen päälle, ei mitään sovittamatonta ristiriitaa synny.

- Vortac

Vortac (nimimerkki)

"Itse asiassa on vaikea sanoa, onko aitoja egalitaristeja edes olemassa, koska egalitarismi on lähtökohtaisesti mielivaltainen käsite."

Myöskään tämä ei välttämättä pidä täysin paikkansa. Ei sen tarvitse olla mielivaltainen käsite. Itse olen aina ollut sitä mieltä, että 'arvo' käsitteessä 'tasa-arvo' viittaa nimenomaan IHMISarvoon. Eli siis kaikki ihmiset ovat olemassaolonsa ansainneet pelkästään syntymällä.

Kaikille ihmisille siis tämän käsitteen mukaan kuuluu oikeus ihmisarvoiseen elämään. Tähän siis liittyy esim. se, että ihmisille kuuluu antaa mahdollisuus olla olemassa ja elää, sekä toteuttaa ihmisyyttään omalla, mahdollisesti yksilöllisellä tavallaan. Toisinsanoen tässä tullaan sekä tarpeiden että mahdollisuuksien tasa-arvoon aika helposti - ainakin fyysisen kehon elämiselle olennaiset perustarpeet olisi turvattava jokaiselle ihmiselle samalla mitalla - eli ei niin, että toisille enemmän, koska heillä on tietynlainen keho, ja toisille vähemmän, koska heillä on toisenlainen. (niinkuin nykyään on tilanne)

Tietenkin ihmisarvoiseen elämään kuuluu myös vapaus, jota ei saa mielivaltaisesti rajoittaa (kuten nyt on tilanne). Lait, joilla on suojeleva luonne ahdistavan luonteen sijasta, ovat omiaan turvaamaan tätä vapautta. Sananvapaus toimisi parhaiten, jos siitä ei edes olisi olemassa mitään lakeja, kuten joku joskus totesi.

Armeija on siis ilmiselvästi epätasa-arvoinen, pakottaessaan ihmisiä vain heidän kehonsa tyypin vuoksi epämiellyttävään pakkotyöhön.

Egalitarismi on tietenkin 'ismi', ja sinänsä ismeillä on vähän huono taipumus muuntua irvikuviksi alkuperäisestä merkityksestään. Mutta tasa-arvon kannattajahan on ainakin näkemykseni mukaan henkilö tai taho, jonka mielestä jokaisella ihmisellä on -tismalleen-sama-absoluuttinen-ihmisarvo-.

Tasa-arvonhan ei tule sinänsä olle 'lopputulos', vaan ennemminkin 'lähtökohta' (ja tästähän pääsemmekin 'lähtökohtien tasa-arvoon' kätevästi..)

Lähtökohtahan on se, että kaikki ihmiset syntyvät ihmisinä. Siitä lähtökohdasta jokaisella ihmiseksi syntyvällä on tismalleen sama absoluuttinen arvo.

- Vortac

bmad (nimimerkki)

"Kaikille ihmisille siis tämän käsitteen mukaan kuuluu oikeus ihmisarvoiseen elämään. Tähän siis liittyy esim. se, että ihmisille kuuluu antaa mahdollisuus olla olemassa ja elää, sekä toteuttaa ihmisyyttään omalla, mahdollisesti yksilöllisellä tavallaan."

Yksilöllisyys... on harvinaista koska kaikki pyritään
sepittämään ja tieteellistämään. Ihmiset puristetaan jo kehtoiässä muotteihin, joissa heidät opastetaan olemaan täällä kuin tuotteet liukuhihnalla.

Tällöin sielu ja yksilöllisyys ovat vain piileviä arvoituksia jossain
taka-alalla. Elämme kollektiivien ajattelumallien kautta.

Kuinka paljon yksilöllisiin toiveisiin pystytään vastaamaan lammaslauman taholta, joka itse karttaa yksilöllisyyttä? Voiko sitä edes vaatia vastaamaan? Onko siltä syytä kysyä? Yksilöllisyys tuhoutuu
tämän maailman melskeissä, varmasti ja nopeasti.

Anyways, tasa-arvoiseen maailmaan kuuluisi tulla vain
ajattelevia ja individualistisia ihmisiä. Keskustelu tai vuorovaikutus jokaisen ihmisen kanssa pitäisi olla ainutkertainen ja yksilöllinen kokemus. Kun juttelee satunnaisten ihmisten kanssa aika vähän heillä on koskaan mitään kyllin uniikkia annettavaa. Juoppohuuruissa joku saattaa vähän irrotella ja vaikkapa suuttua ilman syytä, mutta siinäpä se sitten onkin. Olemme liemessä.

"Toisinsanoen tässä tullaan sekä tarpeiden että mahdollisuuksien tasa-arvoon aika helposti - ainakin fyysisen kehon elämiselle olennaiset perustarpeet olisi turvattava jokaiselle ihmiselle samalla mitalla - eli ei niin, että toisille enemmän, koska heillä on tietynlainen keho, ja toisille vähemmän, koska heillä on toisenlainen. (niinkuin nykyään on tilanne) "

Tämä naiset saavat paljon seksiä, mutta puhuvat pahaa miesten seksuaalisista tarpeista on ilmiö, jota ei olisi nykyisessä muodossaan jos miehet edes jossain määrin uskaltaisivat katkaista naisten aiheettoman palvomisen ja nuoleskelun.

Naiset ja tietyt miehet saavat nykymaailmassa jopa pelkän
kehonsa takia liikaa humalaa, ja suurin osa heistä on naisia. Pitäisi aina muistaa, että sukupuolista riemua ei saa mukaansa ja työtkin tehdään enimmäkseen vain tämän elämäntaipaleen turvaamiseksi. Sen ohella pitäisi myös ajatella ja kehittää ominaisuuksia, josta voi olla hyötyä kuoleman jälkeenkin. Vakavan sairastumisen hetkellä ei ole enää kuin kuolema. Ei ole sukupuolielämää, vaan poistuminen. Ainoastaan
portti, joka avautuu suunnattoman pimeyden ja valon keskeltä heti kun terveys on pettänyt lopullisesti. Silloin ei mielessä enää pyöri omahyväiset nokkelat ajatukset kaiken kontrolloimisesta. Hengitys katkeaa. Filmi ohi. Mitä varten kävimme täällä? Opimmeko ymmärtämään mitään mitä emme aikaisemmin ymmärtäneet? Teimmekö jotain väärää, jota joutuisimme kantamaan vielä pitkään?

"Lähtökohtahan on se, että kaikki ihmiset syntyvät ihmisinä. Siitä lähtökohdasta jokaisella ihmiseksi syntyvällä on tismalleen sama absoluuttinen arvo. "

Naisen pitäminen yliolentona, ihan kiintoisa keskustelunaihe. Sikäli kun olen naisten kanssa elänyt, niin kyllä ymmärrän väitteen sitä nainen on lähempänä niitä elämänenergioita ja lankoja, kuin
mies. Ei sitä voi kiistää, etteikö miehet olisi naisiin verrattuna varsin yksinkertaisia, mutta miehillä on enemmän järkeä ja elämänhallintaa. Naisilla on tyhmyytensä ja hirveät kanamaisuutensa, eikä kanamaista naista saisi nykymaailmassa edes pysäyttää. Loppupeleissä taitaa kuitenkin olla niin, että sukupuolten rinnakkaiselo on tämän planeetan asukkaille sellainen riipivä haaste, joka jonain päivänä tulisi ratkaista. Ehkeivät miehet vaan yksinkertaisesti riitä naisille sen takia, etteivät naiset ole löytäneet miehistä niitä hyviä puolia.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset