Terapeuttinen parisuhde ei toimi
Jaana Maksimaisen väitöskirja kertoo, että terapeuttinen parisuhde ei toimi (HS). Seuraavassa väitöskirjan antia:
- Nykyaikana käsityksemme ja tapamme puhua rakkaussuhteesta nojautuvat paljolti terapeuttiseen ymmärrykseen ihmisten välisistä läheisistä suhteista. Tämän ymmärryksen keskiössä on tunteva ja puhuva yksilö, joka osaa reflektoida omia kokemuksiaan ja tunteitaan ja ilmaista itseään kumppanilleen.
- Parisuhde nähdään kahden yksilön välisenä emotionaalisena tunneyhteytenä ja vastavuoroisuuteen perustuvana avoimuutena. Parisuhde elää kommunikaation varassa, ilman sitä parisuhdetta ei ole olemassa.
- Puhtaimmassa muodossaan terapeuttinen ymmärrys kieltää rakkaussuhteelta kaikki velvollisuuden ja sitoumuksen elementit näiden korvautuessa rehellisyyteen ja avoimuuteen perustuvalla kommunikaatiolla. Velvollisuudesta ja uhrautumisesta puhumisesta tulee vieroksuttavaa ja hankalaa, koska niitä on vaikea yhdistää autenttisten yksilöiden väliseen yhteenliittymiseen. Ilman laajempaa kulttuurista ja sosiaalista kehystä ihmisten on kuitenkin vaikea löytää sanoja sille, miksi sitoutuminen toisiin ihmisiin kaiken hyvän ohella sisältää myös loukkaantumisen, menetyksen tai uhrautumisen elementtejä.
- Terapeuttinen parisuhde yrittää tehdä sen, mikä on oikeastaan mahdotonta, mutta onnistuessaan tuhoisaa läheisessä suhteessa: yritys kertoa ja paljastaa kaikki.
- Terapeuttinen ymmärrys pyrkii häivyttämään parisuhteen tekijöistä, jotka sotkevat tai häiritsevät terapeuttisen ymmärryksen logiikkaa.
- Terapeuttisen eetoksen suurin lupaus piilee ajatuksessa siitä, että ihmisten väliset sidokset voidaan käsitellä ja neuvotella ”toimiviksi”.
Terapeuttisen parisuhteen ihanteen juurruttajana on toiminut osaltaan kirkko (Kotimaa):
- Terapeuttinen ymmärrys on ajateltu voimaannuttavaksi. Moraalisen näkökulman puute on kuitenkin myös ongelma.
- Ihmisten väliset suhteet ovat edelleen moraalisia asioita, mutta sitä ei haluta julkisessa puheessa sallia, joten moraalisten kysymysten kanssa jäädään aika yksin.
- Avioliiton idea on kestää. Terapeuttisesti ymmärretyllä parisuhteella ei sen sijaan ole normatiivista päämäärää. Suhde voi jatkua tai päättyä, siihen ei saa ottaa kantaa.
Analyysi
1. Terapeuttinen parisuhde tuo mieleen markkina-arvoteorian. Kummankin tarkoitus on paljastaa kaikki ilman ikävää moraalin väliintuloa. Terapeuttinen parisuhde paljastaa kaiken psykologisella tasolla, markkina-arvoteoria markkina-analyysin tasolla. Markkina-arvoteoriaa on arvosteltu siitä, että kaiken paljastaminen ei ole kivaa, eikä se johda ainakaan parisuhteessa hyvään lopputulokseen - mikä pitää suurelta osin paikkansa. Toisaalta markkina-arvoteoreettista analyysiä ei edes ole tarkoitettu parisuhteen parantamisen menetelmäksi.
Esimerkki: Jos missi tulee tyytymättömäksi vanhaan poikaystäväänsä, terapeuttinen parisuhde etsii syitä parin psykologisesta dynamiikasta, kun taas markkina-arvoteoria viittaa missin kohonneeseen markkina-arvoon. Kohonnut markkina-arvo antaa missille uusia houkuttelevampia vaihtoehtoja, jotka tuottavat missille negatiivisia tunteita vanhaa poikaystävää kohtaan. "Terapeuttinen logiikka" ei kykene sisällyttämään itseensä markkina-arvoteorian tuomia faktoja, vaan se jää pyörimään kehää miettiessään, mikä suhteen psykologiassa meni pieleen.
2. Terapeuttisen parisuhteen eräs keskeinen ongelma on maskuliinisen roolin merkityksen sivuuttamisessa. Maskuliininen rooli on miehen panos parisuhteelle: siihen kuuluu omista ongelmista vaikeneminen. Omista ongelmista avautuminen terapeuttisesti toimii vallankäytön muotona, jossa ongelmiensa paljastaja "vaatii" epäsuorasti partneria muuttumaan. Vallankäyttö ongelmistaan puhumalla on kuitenkin miehiltä "kiellettyä". Lapset ja naiset saavat avautua ongelmistaan, koska se on heille sallittu vallankäytön muoto.
Vaikka naiset kuinka sanovat pitävänsä terapeuttisesti avautuvista miehistä, niin älkää uskoko. Parhaan markkina-arvoefektin saatte aikaan olemalla jämäköitä ongelmistaan vaikenevia miehiä isolla ämmällä. Woody Allen tyyppiset terapeuttisesti avautuvat miehet eivät ole hittejä naisten parissa. Miehen ja naisen suhde on toimiessaan kuin vanhemman ja lapsen suhde, toinen on jämäkkä ja toinen avautuu.
3. Terapeuttisessa parisuhteessa on sama ongelma kuin terapiassa yleensäkin: terapia ei paranna asioita, vaan huonontaa niitä. Terapian usein vaiettu taustaidea on luoda töitä suurelle määrälle psykologeja ja kirkon työntekijöitä yms. Siksi psykologit lobbaavat terapiaa joka väliin. Ei kukaan palkkaa ihmistä olemaan hiljaa.
Surullisin esimerkki on psykoterapia, jota Marko Hamilo kutsuu "ystävyyden prostituutioksi". Ystävyys maksettuna toimii yhtä sujuvasti kuin parisuhde eksplisiittisenä vaihtona.
Ihmisten pskologia toimii siten, että useimmiten on paras vain elää elämäänsä eteenpäin ja unohtaa menneet vastoinkäymiset. Terapia pyrkii päinvastoin nostamaan vanhat traumat pöydälle yhä uudestaan ja märehtimään niissä. Terve järkikin sanoo, että sellainen ei voi toimia.
Terapeuttisen parisuhteen ohella muodiksi on noussut kriisiterapia. Kun jossakin on ollut katastrofi, paikalle rynnistää lauma psykologeja ja media kertoo: "Uhreille on tarjolla kriisiterapiaa". Anu Suomelan ja Pasi Jaakkosen mukaan psykologivalta voi kenenkään estämättä kaapata haltuunsa suuronnettomuudesta selvinneitä ja uhrien omaisia ja alkaa vaatia heitä kriisiterapiaan.
Neuvoja
- Parisuhteen verbaalisesta puimisesta ei ole paljoa hyötyä, vaan enemmän haittaa. Eläkää elämäänne verbalisoimatta sitä liikaa.
- Miehet, älkää romuttako markkina-arvoanne tuomalla ongelmianne esille parisuhteessa. Jättäkää valitus alan ammattilaisille - maskulisteille.
- Jos joudutte katastrofiin tai teillä on henkilökohtaisia ongelmia, kriisiterapia tai psykoterapia ei todennäköisesti auta.
Slogan
Psykologi on kallis ystävä - ystävä on halpa psykologi.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
"Jos missi tulee tyytymättömäksi vanhaan poikaystäväänsä, terapeuttinen parisuhde etsii syitä parin psykologisesta dynamiikasta, kun taas markkina-arvoteoria viittaa missin kohonneeseen markkina-arvoon."
Alhaisen markkina-arvon miehen naiminen on asia, jota moni arvovaltainen nainen tälläkin hetkellä joutuu käsittelemään mielessään.
Monet nykynaiset ovat niin valistuneita, etteivät koko elämänsä aikana nai tai kohtele hyvin mieskunnan alaryhmittymiä, mutta tasan eivät tässäkään suhteessa käy onnen lahjat. :D
"Parisuhteen verbaalisesta puimisesta ei ole paljoa hyötyä, vaan enemmän haittaa. Eläkää elämäänne verbalisoimatta sitä liikaa."
Me olemme puineet asian naisystäväni kanssa siten, että minä edustan kosmosta, minulla on tehtävä ja hän ei yritä häiritä sitä. Varmasti Henrylläkin on vastaava viritelmä tai sitten hänen naisystävänsä ei tiedä, että hän pitää blogia.
"Parisuhteen verbaalisesta puimisesta ei ole paljoa hyötyä, vaan enemmän haittaa. Eläkää elämäänne verbalisoimatta sitä liikaa."
Totally agreee, joka kerta kun on alettu puhumaan (siis keskustelemaan tarkoituksella, ei luontevasti ja spontaanisti), kaikki menee päin helvettiä. Naistenlehdet valehtelee.
"Jos missi tulee tyytymättömäksi vanhaan poikaystäväänsä, terapeuttinen parisuhde etsii syitä parin psykologisesta dynamiikasta, kun taas markkina-arvoteoria viittaa missin kohonneeseen markkina-arvoon."
Missiksi tuleminen lienee naiselle suurimpia mahdollisia markkina-arvon muutoksia. Lyhyessä (ja vaatimattomassa) elämässä olen huomannut paljon merkityksettomien muutoksien aiheuttavan turbulenssia: naisen MA aleminen aiheuttaa levottomuutta ja epävarmuutta. Ja nouseminen taas tyytymättömyyttä.
"Missiksi tuleminen lienee naiselle suurimpia mahdollisia markkina-arvon muutoksia."
Ei naisen useinkaan tarvitse kuin kouluttautua, kaunistautua, kuntoilla ja hakeutua seurapiireihin niin alitajuinen toive junttipoikaystävän vaihtamisesta menestyvämpään (uuteen) alkaa realisoitua.
Misseistä sinällään en paljon tiedä. Käsittääkseni kyseessä on
kuitenkin keskimäärin vähän hataran itsetunnon omaava naisryhmä. Missikisan imagohan on osaltaan vanhojen tuomarispappojen miellyttämisessä.
Niinpä - jos kauniista naisesta tulee missi, nouseeko hänen markkina-arvonsa varsinaisesti lainkaan? Kauniin nuoren naisen markkina-arvo on jo valmiiksi korkea eikä missiytyminen todennäköisesti vaikuta asiaan mitenkään. Missistä tulee kuuluisampi, joten nuori kaunis nainen - jolla todennäköisesti on jo järkyttävän paljon valinnanvaraa mieskumppaniensa suhteen, saa vielä lisää valinnanvaraa.
Vähän kuten mies jolla on jo kymmenen miljoonaa omaisuutta saisi vielä yhdennentoista miljoonan. Käytännössä summan merkitys ei siinä vaiheessa enää ole kovin suuri, vaikka summa olisikin suuri.
Missi saa julkisuuden kautta aiemmin vain kotikylän kollien tiedossa olleen kauneutensa Suomen kaikkien miesten tietoon.
Se vastaa pikemminkin omaisuuden kasvua 10:stä 100 miljoonaan kuin 10:stä 11:een.
Henry: "Terapeuttisen parisuhteen eräs keskeinen ongelma on maskuliinisen roolin merkityksen sivuuttamisessa. Maskuliininen rooli on miehen panos parisuhteelle: siihen kuuluu omista ongelmista vaikeneminen. Omista ongelmista avautuminen terapeuttisesti toimii vallankäytön muotona, jossa ongelmiensa paljastaja "vaatii" epäsuorasti partneria muuttumaan. "
Ota huomioon, että vaikeneminen on myös yksi vallankäytön muoto, ja voimakas sellainen. Miehet usein käyttävät kietomiskommunikaation keinoja. He vetäytyvät, vaikenevat, ovat korostetun innostumattomia, ylimielisiä, ja syventyvät muuhun puuhailuun. Tehokasta, eikö vain? Mutta tuo on kyllä totta, että miehen panos on vaikeneminen; mies ajattelee tekevänsä palveluksen parisuhteelle, kun hän vaikenee, nainen ajattelee tekevänsä palveluksen parisuhteelle, kun hän ottaa ongelmia esille.
Henry: "Vaikka naiset kuinka sanovat pitävänsä terapeuttisesti avautuvista miehistä, niin älkää uskoko. Parhaan markkina-arvoefektin saatte aikaan olemalla jämäköitä ongelmistaan vaikenevia miehiä isolla ämmällä."
Totta.
Henry: "Miehen ja naisen suhde on toimiessaan kuin vanhemman ja lapsen suhde, toinen on jämäkkä ja toinen avautuu."
Tai sanotaanko, että toinen möksöttää, ja toinen yrittää saada avautumaan "Tuliko känkkäränkkä kylään? Oliko tinulla halmin paikka? Mittä pipi? Anna kun äiti tuukottaa pipin poit.."
Henry: "Ihmisten pskologia toimii siten, että useimmiten on paras vain elää elämäänsä eteenpäin ja unohtaa menneet vastoinkäymiset. Terapia pyrkii päinvastoin nostamaan vanhat traumat pöydälle yhä uudestaan ja märehtimään niissä."
Yleensä on parasta vain elää elämäänsä eteenpäin. Terapiaa tarvitaankin siinä vaiheessa, jos vanhat traumat estävät elämästä sitä elämää. Ne käsitellään, jotta ihminen pääsee eteenpäin. "Vanhat traumat" voivat pintaan noustessaan viedä ihmiseltä toimintakyvyn totaalisesti, ja tarkoitus on palauttaa tuo toimintakyky, ja ihminen elämään nykyhetkeä.
Henry: "Terapeuttisen parisuhteen ohella muodiksi on noussut kriisiterapia. Kun jossakin on ollut katastrofi, paikalle rynnistää lauma psykologeja ja media kertoo: "Uhreille on tarjolla kriisiterapiaa". "
Tarkoitus lienee juuri siinä, että pyritään estämään posttraumaattisen stressireaktion syntyminen (tai pitkittyminen), joka rajoittaa ihmisen toimintakykyä ja normaalia arkielämää.
"Yleensä on parasta vain elää elämäänsä eteenpäin. Terapiaa tarvitaankin siinä vaiheessa, jos vanhat traumat estävät elämästä sitä elämää."
Esimerkiksi naiselle yleinen trauma tai psykoosin aiheuttaja on
voi ihan oikeasti olla, että esim. entinen poikkis oli huonon markkina-arvon omaava. Psykologi voi auttaa asian "hautaamisessa" toistelemalla, että menneet ovat menneitä ja nyt kääntyi kirjassa sivu.
Mutta fiksummassakin terapiassa on kuitenkin se ongelma, että
se tapahtuu eriössä, eikä sillä päästä välttämättä koskaan pureutumaan niihin jokapäiväisiin ongelmiin. Sosiaalielämän kaava kun ei muutu ja ihmiset ovat julmia, sekä vittumaisia, pettyneitä itseensä, elämään ja sinuun vuoronperään. Sinä odotat ihmisiltä ja he sinulta. Ihminen ei voi etukäteen varautua jokapäiväisiin nousuihin ja laskuihin, tai ihmisten alitajuntaisiin vehkeilyihin mitenkään. Mitä korkeammalla markkina-arvosi on sitä enemmän tulee hyviä hetkiä, mutta loppujen lopuksi ongelmia ja voimattomuudentunteita tulee kaikille.
"Ota huomioon, että vaikeneminen on myös yksi vallankäytön muoto"
Niin no, vaikeneminen tai toisin sanoen omien ajatusten salaaminen on tosiaan hyödyllistä monessa asiassa, kuten kortinpeluussa. On usein haitallista olla "open book", koska muut pääsevät painelemaan avautujan heikkouksien nappuloita. Kun et paljasta omia aikeitasi, niin muut eivät voi regoida niihin vastatoimin.
"Tai sanotaanko, että toinen möksöttää, ja toinen yrittää saada avautumaan "Tuliko känkkäränkkä kylään? Oliko tinulla halmin paikka? Mittä pipi? Anna kun äiti tuukottaa pipin poit.."
Tässäkin pätee se, että heikkouksiaan ei kannata paljastaa, mikä periaate pätee miehisessä kamppailun maailmassa.
"[Kriisiterapian] Tarkoitus lienee juuri siinä, että pyritään estämään posttraumaattisen stressireaktion syntyminen (tai pitkittyminen), joka rajoittaa ihmisen toimintakykyä ja normaalia arkielämää."
Idea on tietenkin hieno, mutta lopputulokset eivät ole vakuuttavia. Minusta viisautta voisi etsiä ihmisen luontaisesta evolutiivisesta käyttäytymisestä. Ovatko ihmiset kriisin sattuessa alkaneet terapoimaan vai onko käytetty muita keinoja?
Henry: "Idea on tietenkin hieno, mutta lopputulokset eivät ole vakuuttavia. Minusta viisautta voisi etsiä ihmisen luontaisesta evolutiivisesta käyttäytymisestä. Ovatko ihmiset kriisin sattuessa alkaneet terapoimaan vai onko käytetty muita keinoja?"
Esimerkiksi ukkini käytti sodasta palatessaan mm. seuraavia keinoja: ryyppäsi, pahoinpiteli perheen jäseniään, säilytti miinaa keittön pöydän alla (hyvä ettei räjäyttänyt koko kaupunginosaa ilmaan).
Yhdestä näkökulmasta katsottuna hän "eli elämäänsä", toisesta näkökulmasta katsottuna jonkinsortin terapia olisi ollut paikallaan. Tiedä sitten lopputuloksesta.
Jos muutama sata vuotta sitten ei oltu mistään terapioista kuultukaan, niin se ei vielä meinaa sitä, etteikö terapiasta olisi koskaan mitään hyötyä.
"On usein haitallista olla "open book", koska muut pääsevät painelemaan avautujan heikkouksien nappuloita. Kun et paljasta omia aikeitasi, niin muut eivät voi regoida niihin vastatoimin. "
Tämä on ongelmallista parisuhteessa jossa nainen avautuu ja mies vaikenee. Suhteen valta on epätasapainossa silloin jos toinen tietää toisesta paljon ja toinen toisesta ei mitään. Avautuneelle osapuolelle voi tulla haavoittuvainen olo. Tämä nyt ei paranna suhteen dynamiikkaa. Mikäli molempien avautuminen olisi huono idea niin toinen olisi se, että kumpikaan ei avautuisi. Olisiko tämä parempi suhteen kannalta? Voisi ollakin. Entisaikojen vuosikymmeniä kestäneet suhteet lienevät perustuneet siihen, että omista henkilökohtaisista asioista ei keskustella.
"Idea on tietenkin hieno, mutta lopputulokset eivät ole vakuuttavia."
Tarkoitatko terapiaa yleensä vai kriisiterapiaa? Minusta tämä kuulostaa oudolta. Oman ystävä- ja tuttavapiirini kaikki terapiassa (ei kriisi-) käyneet ovat siitä hyötyneet. Kaikki eivät ole käyneet psykoterapiassa vaan osa paikallisissa mielenterveystoimistoissa.
Saara Pasanen: "Oman ystävä- ja tuttavapiirini kaikki terapiassa (ei kriisi-) käyneet ovat siitä hyötyneet. Kaikki eivät ole käyneet psykoterapiassa vaan osa paikallisissa mielenterveystoimistoissa."
Terapiaakin on niin monenlaista, ja kaikki psykologin tai psykiatrin kanssa käydyt keskustelut eivät vielä ole mitään terapiaa. Itse kävin vuoden verran harvakseltaan keskustelemassa psykologin kanssa, eikä se ollut mitään terapiaa.
Ehkä tässä on taas taustalla jotain sellaista asennetta, että terapiat sun muut ovat jotain naisellista hömpötystä, jotka vievät yhteiskunnan varoja.
Niin, mikä sitten vie ja mikä ei?
Jos ajatellaan vaikkapa yllättävää avioeroa ja siitä selviytymistä. Kun se puhumaton mies yksi kaunis päivä kokoaa kamppeensa ja häippäisee sanomatta sanaakaan, niin nainenhan romahtaa ihan fyysisesti. No, nainen hakeutuu psykologin kanssa juttusille, palauttaa toimintakykynsä ja jatkaa elämäänsä.
Jos sen sijaan nainen ottaa avioeron, mies romahtaa, alkaa ryyppäämään, valuu asumaan jonnekin sillan alle, kännispäissään joskus kyynelehtii kämppäkaverinsa kanssa toisiinsa takertuen. Mies siis elää elämäänsä, sen sijaan että "piehtaroisi traumoissaan". Onhan se hienoa selvitä omin nokkinensa, kuin viedä rahansa kallonkutistajan taskuun.
"Tarkoitatko terapiaa yleensä vai kriisiterapiaa?"
Olen samoilla linjoilla kirjan ”Älkää säätäkö päätänne – häiriö on todellisuudessa eli Suomalaisen psykokulttuurin kritiikki” kanssa.
Mikä vitun kamppailun maailma?
"Mikä vitun kamppailun maailma?"
No, mm. juuri se, kun korjaat sijamuodon oikein.
"Tai sanotaanko, että toinen möksöttää, ja toinen yrittää saada avautumaan "Tuliko känkkäränkkä kylään? Oliko tinulla halmin paikka? Mittä pipi? Anna kun äiti tuukottaa pipin poit..""
Hm, jos tällainen on aviomiehen ja -vaimon suhde, on joko mies tossun alla tai vaimolla pahoja ongelmia. Minua ihmetyttää, kun kuulen näitä juttuja, jossa naiset valittavat kun miehet ovat osija lapsia, joita saa paapoa. Minä en ole koskaan nähnyt sellaisia ystäväpiirissäni tai sukulaisissa. Missäköhän sellaisia on? Sensijaan sellaisia perheitä on paljon, jossa naiset tekevät ruokaa, hoitavat kotia ja lapsia. Miehet taas pitävät auton ja talon ja mökin kunnossa, metsästävät ja kalastavat, hoitavat lapia oman osuutensa ja käyvät töissä. Naisetkin käyvät töissä. Molemmat auttavat toista kaikissa töissä. Avioeroja näissä tuttava- ja sukulaisperheissä on huomattavan vähän ja kaikki tuntuvat olevan aika tyytyväisiä elämäänsä. Lapsia on yleensä enemmän kuin 2,1.
Itse olen tähän asti pitänyt terapeuttisen parisuhteen käsitteen viittavaan sellaiseen MattijaMervi-psykodraamaan, jossa kaksi läheisriippuvaista ihmisrauniota juoksevat hamsterinpyörässään maailman tappiin asti.
Kuvaisiko Maksimaisen käsittelemää aihetta paremmin "terapiakeskeinen parisuhde"?
Itse olen taipuvainen uskomaan siihen, että puolisoiden on parempi mennä yksin terapiaan ja keskittyä hoitamaan omaa päätänsä, tai sitten jos menevät yhdessä, niin johonkin dr.phil-tyyppiseen ratkaisukeskeiseen terapiaan, jossa auktoriteetti antaa selvät ohjeet "sinä pidät sen turpasi kiinni ja sinä lopetat sen mykkäkoulun pitämisen ja xboxin pelaamisen". Tms.
On kyllä jälleen kerran pakko olla hieman eri mieltä ;) Ei niinkään itse blogauksesta joka voi tai voi olla olematta oikeassa, en osaa sanoa mutta tähän joka mahdollisesti jätettiin vähän niinkuin kuitenkin OT tuonne loppuun.
"Ihmisten pskologia toimii siten, että useimmiten on paras vain elää elämäänsä eteenpäin ja unohtaa menneet vastoinkäymiset. Terapia pyrkii päinvastoin nostamaan vanhat traumat pöydälle yhä uudestaan ja märehtimään niissä. Terve järkikin sanoo, että sellainen ei voi toimia. "
Toisille tämä toimii. Toiset pystyvät jättämään vanhat traumat sinne minne ne kuuluvat, eli menneisyyteen. Toisilla nämä traumat pulpahtelevat pintaan pitkin elämää ennen kuin ne on käsitelty ja siihen auttaa terapia. Terapia on herkkä laji ja totta on se, että joskus terapia voi tehdä jopa hallaa mikäli terapeutin ja asiakkaan kemiat eivät kohtaa. Se on kuitenkin ihmissuhdetyötä.
"Psykologi on kallis ystävä - ystävä on halpa psykologi."
Ystävä on ystävä ja psykologi on psykologi, (terapeutti on terapeutti). En soisi kenenkään joutuvan ystävänsä "psykologiksi" vaikeissa asioissa. Tietysti ystävän tehtävä on kuunnella ja tukea mutta on raskasta olla toisen ihmisen tukipilari. Sitä varten on koulutettuja ihmisiä joilla on käytännön osaamisen tukena opiskeltu teoriatieto ihmismielestä. Esimerkiksi ystäväni joka sai liki kolmikymppisenä tietää, että häntä on seksuaalisesti hyväksikäytetty pikkutyttönä. Siihen ei minulla ollut muita eväitä kuin ystävän lohduttava olkapää.
Jos psykologi ei saa naista muistamaan, että häntä on käytetty seksuaalisesti hyväksi nuorena - psykologi on epäpätevä.
Taisit ymmärää esimerkkini väärin mikäli viittasit siihen. Ystäväni päätyi siis terapiaan vasta sen jälkeen kun asia oli valjennut.
Psykoterapian morkkaaminen on yksi suurista karhunpalveluksista, joita jotkut "asiantuntijat" yhteiskunnassamme tekevät.
Ensinnäkin vaihtoehdot psykoterapialle ovat todellisuudessa heikkoja. Puolet masentuneista ei saa apua masennuslääkkeistä, ja masennuslääkkeiden vaikuttavuus on heikko. Rauhoittavia bentsodiatsepiinejä voi syödä tilapäisesti kolme viikkoa, eikä niillä pitkäaikaiskäytössä ole vaikuttavuutta. Lääkehoito toimii parhaiten kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä ja skitsofreniassa.
Toisaalta uudet psykoterapian vaikuttavuustutkimukset antavat myös paljon käytetylle psykodynaamiselle psykoterapialle korkeita vaikuttavuusarvoja, jopa luokkaa 1.8 (0.69 - 1.8) kun masennuslääkkeillä vaikuttavuus on tasoa 0.31
Osa mielenterveyden häiriöstä on perityviä ja siten melko selkeästi biologisesti määräytyneitä, mutta psyykkisperäisiin häiriöihin psykoterapia on useimmiten paras ratkaisu.
Tota, aina voi sitten kysyä, että mistä ja kuka nämä "koulutetut ihmiset" teki?
Tuliko he maailmaan kuten oletettu Jesus, vai olivatko he ihmisiä joilla älyä kuunnella itseään ja toista, sekä siitä jalostaa oppimansa tietteeksi - jota nykyään niin kovin arvostetaan?
Empaatinen ystävä päihittää sata nykyistä ammatilaista, mutta symppisystävän päihitykseen ei tarvita edes ammmatilaista...
Koulutettu ihminen on kuitenkin juuri niinkuin sanoit, ihminen jolla pitäisi olla hanskassa aktiivisen kuuntelun jalo taito, luontaista empaattisuutta (joka ilmennee koulutukseen hakuvaiheessa soveltuvuuskokeessa) sekä taito soveltaa opittua teoriatietoa käytännön asiakastilanteisiin ynnä muita ominaisuuksia. Opiskellun teoriatiedon arvoa ei voi tässä yhteydessä väheksyä.
Off topic
Miten tämä on yhä mahdollista: Tuhansittain naisia saa selkäänsä
http://www.aamulehti.fi/uutiset/kotimaa/196828.shtml
http://www.sttinfo.fi/pressrelease/detail.do?press...
"Kampanjan pohjana on Nero Partners Oy:n tekemä kvalitatiivinen tutkimus, joka perustuu lähisuhdeväkivaltaa kokeneiden naisten eri puolilla Suomea tehtyyn 15 syvähaastatteluun."
Perustuu 15 syvähaastatteluun, jonka on tehnyt brandäykseen erikoistunut firma. Tutkimus on osa Annan brandin rakentamista - ja kiillottamista. Anna -lehti se kehtaa.
"Anna-lehti käynnistää lähisuhdeväkivaltaa vastaan kampanjan Puhu nyt. Älä vaikene kuoliaaksi. Kampanjan tuotolla tuetaan Ensi- ja turvakotien liittoa."
"Nero Partners Oy on markkinatutkimuspalveluja tarjoava yritys, jonka osaamisalueeseen kuuluu kvalitatiivinen tutkimustyö ja havainnointi. Erityisesti markkinointitutkimukset ovat Nero Partners Oy:lle tuttuja."
"Nero on tavanomaisuudesta poikkeava tutkimustoimisto. Innovatiiviset tutkimusmenetelmät yhdistettynä kokeneiden tutkimusasiantuntijoiden näkemykseen ja konsultatiiviseen otteeseen tuottavat syvällistä tutkimustietoa sekä ymmärrystä siitä, kuinka tieto muutetaan menestykseksi."
Lainasin tuossa aikasemmin OPTLn Perheväkivalta Suomessa. Tilastoiduista perheväkivaltatilanteissa naisia on selvästi enmmin uhreina kuin miehiä — vain törkeä pahoinpitely/henkirikoksen yritys miehiä ja naisia un uhreina suunilleen yhtä paljon. Poliisin tietoon tulleista väkivaltarikoksista uhreina 61% oli mies (muu kuin perheväkivälta). Perheväkivallan osuus kaikista väkivaltarikoksista siis oli 10%.
Noista taasen, että kuinka paljon on näitä perheväkivaltatapauksia, jossa poliisiin ei oteta yhteyttä, taitaa tuon perusteella olla selvityksiä lähinnä vain niiltä osin kuin uhrina on nainen.
Miehen ei tule arvostella sitä, minkä rakentamiseen ja ylläpitoon hänen tulee käyttää kaikki voimansa ja aktiivinen energiansa. Nainen arvostelee halukkaasti sitä, mihin hän osallistuu lähinnä negaation kautta, passiivisesti, reagoiden.
Moinen skenaario voi todellisuuteen törmäämättömästä runopojasta vaikuttaa aluksi aika järjettömältä. Mehän olemme sentään sivistyneitä ja reilua panostusta järkevästi ymmärtäviä ihmisiä!
Niin kovasti sitä ovat äiti, koulu ja ykkösen aamu-TV:kin opettaneet!
Ihan vinkkinä Laaseselle, kannattaa käydä lukemassa kolumni:
http://www.megafoni.org/miesliike-nyt/
Sinutkin on siellä mainittu muutaman kerran. Itse kirjoitin jo siihen vastineen:
Juu, on jo luettu. Kirjoitan siihen myöhemmin laajan vastineen.
Kirjoitin siihen seuraavan kommentin. Kommentti on vielä "moderoitavana", mutta tuskin tarttee olla suurikaan poppamies, ennustaakseen ettei se läpäise femakon psykologista - ns. kognitiivisen dissonanssin - filtteriä.
Nomen Nescio { 11.09.10 at 6:38 am }
Organisaation puutteesta pari sanaa.
Hieno juttu tosiaan “organisoitua” kun eri instituutioihin soluttautuneet feministit ovat tehteet kaikkensa luodakseen “organisoitumisen” mahdottomaksi.
Esimerkkeinä käykööt sukupuolitutkimuksesta TANE:n jaostoihin – poliittisista tasa-arvoohjelmista, instituutioiden väkivaltatutkimuksiin.
Jopa sukupuolitutkimuksesta – josta voisi olla kansallisterveydellistä hyötyä oikein toteutuessaan – on siis tehty, osittain, jopa äärifeminististä poliittista tutkimusta, jonne nyt kukaan tervejärkinen mies ei eksy edes vahingossa.
Poliittiset tasa-arvoohjelmat ovat läpensä feministisiä. Eli “organisoidu” nyt sitten siinä.
Ilmiö on sitäkin vastenmielisempi, kun eri instituutioiden hallinnollisissa portaissa, kieltäydytään kategorisesti käyttämästä demokraattisia instituutioita muuhun kuin feministisen agendan vetämiseksi. Ilmiönä tuota voisi verrata viranomaisen vallan väärinkäyttöön. Epäpäteviähän he olevat, jos käyttää lievää sanontaa.
Eli, älkääpä vaatiko että miehet “organisoituvat” – tai hoitavat “itse omat asiansa” – vaan hoitakaa niitä tasa-arvokysymyksiä tasapuolisesti, jos kerran meidän kaikkien instituutioihin olette soluttautuneet.
Kun taannoin toimittaja ihmetteli artikkelissaan miten on mahdollista että STM:n tasa-arvoyksikössä on vain naisia, johtava virkanainen Hennikäinen vastasi toimittajan tiedusteluun viittaamalla kysymyksen “naisvihaan”.
Näin alhaisella tasolla siis liikutaan, ja tällä pätevyydellä siis toimitaan. Ihan hallinnollisesti, siis.
Your comment is awaiting moderation.
Tämä Katariina Mäkinen on kyllä sellainen propagandisti, että hänestä sietää ottaa oppia. Viekääpä hänelle musta taulu ja pyytäkää puhumaan niin, että katsoja näkeekin sen valkoisena: onnistuu!
Siis huh, huh, oikein tuli hiki kun kahlasin läpi tuon vihan, katkeruuden ja kateuden täyttämän tekstimassan. Jos hän edusti feminismiä niin voi meitä miesparkoja!
"Tämä Katariina Mäkinen on kyllä sellainen propagandisti, että hänestä sietää ottaa oppia. Viekääpä hänelle musta taulu ja pyytäkää puhumaan niin, että katsoja näkeekin sen valkoisena: onnistuu!
Siis huh, huh, oikein tuli hiki kun kahlasin läpi tuon vihan, katkeruuden ja kateuden täyttämän tekstimassan. Jos hän edusti feminismiä niin voi meitä miesparkoja!"
Jotenkin olin aistivinani Katariina Mäkisen vuodatuksesta semmoisen
näkökulman, ettei miehille pidä antaa tasa-arvoa, koska se veisi naisilta itsemääräämisoikeudet?
Oli miten oli, femakon perimäinen motiivi löytyy darwinilaisuudesta: eli lajien kamppailusta.
Tämä ei liene osaa markkina-arvoteoriaa, vaan lanseerattakoon viidakko-teoriana. Sukupuolten viidakkoteoria, siis. Terminologiana myös sukupuolten darwin-teoria kelpaa, ja varmaan moni muu. Fasisteilta voisi myös löytyä sopivaa terminologiaa.
Jos miehille antaa tasa-arvoa, niin on vaikeampaa kamppailla. Tässä voisi mennä darwinia kauemmas kirjoitettuun sanaan, ja esittää retorisen kysymyksen, kuka se olikaan joka sormi käärmeen kanssa liiton?
"Ystävä on ystävä ja psykologi on psykologi, (terapeutti on terapeutti). En soisi kenenkään joutuvan ystävänsä "psykologiksi" vaikeissa asioissa. Tietysti ystävän tehtävä on kuunnella ja tukea mutta on raskasta olla toisen ihmisen tukipilari. Sitä varten on koulutettuja ihmisiä joilla on käytännön osaamisen tukena opiskeltu teoriatieto ihmismielestä."
Sosiaalinen media on inflatoinut ystävyys termin. Hyväpäiväntutut on ylennetty terminologisesti ystäviksi. Ystävä on juuri se henkilö, jonka kanssa vaikeatkin asiat voi jakaa. Kaikilla ei toki ole sitä yhtäkään ystävää, joten siinä tapauksessa ammattiapu voi olla tarpeellinen korvike.
Tottakai ystävän kanssa jaetaan vaikeatkin asiat. Mutta ei kenenkään tarvitsisi joutua ystävänsä täyspäiväiseksi terapeutiksi.
Kannattanee kuunnella tämäkin tässä yhteydessä :)
Jaana Maksimainen vastaan Väestöliiton Heli"parisuhde"Vaaranen vastikään YLE Puheessa.
Ohjelma Yle-Areenassa:
Eihän parisuhdetta tietenkään pidä eikä se voi perustua jonkinlaiselle jatkuvalle toistensa terapoimiselle, sehän lienee selvä asia jokaiselle avioliittoon astuvalle? vai?
Kestävä suhde voi perustua, ihan kuten vihkikaavassa sanotaan, tahdolle rakastaa, siis ennenkaikkea se on tahtokysymys.
Psykoterapiaa kukaties tarvitaan, jos suhde on kuitenkin mennyt solmuun, mutta silloinkin oletuksena lienee että molemmat yhä tahtovat saattaa suhteensa kuntoon.
"Ihmisten pskologia toimii siten, että useimmiten on paras vain elää elämäänsä eteenpäin ja unohtaa menneet vastoinkäymiset. Terapia pyrkii päinvastoin nostamaan vanhat traumat pöydälle yhä uudestaan ja märehtimään niissä. Terve järkikin sanoo, että sellainen ei voi toimia."
Tämä on totta.
Kuitenkin, haluaisin huomauttaa, että on parempi ainakin kerran käsitellä jokin trauma tai kriisi, joka voi käsittelemättömänä estää tuon 'menneiden vastoinkäymisten unohtamisen'. Kun asia on käsitelty, ja asia on siirretty mahdollisimman rakentavaan perspektiiviin, on sen jälkeen turha jäädä siihen enempää märehtimään.
Jos vaikkapa tuottaa jollekulle ihmiselle vahingossa jonkin onnettomuuden, voi asia jäytää ja ahdistaa koko loppuelämän. Mutta jos asian voi käsitellä niin, että pystyy katsomaan muitakin perspektiivejä, kuin sitä ahdistavaa ja syyllistävää perspektiiviä, ja näkee tapahtuneen ikäänkuin laajemmasta näkökulmasta, sekä oman roolin nimenomaan 'vahinkona, jota ei tarkoittanut' - siis syyttömänä - voi tällaisen käsittelyn jälkeen olla helpompi unohtaa ja 'päästää irti' menneestä, ja jatkaa sitten tässä hetkessä elämistä.
Eli olet kyllä oikeassa, turha menneitä vastoinkäymisiä loputtomiin on märehtiä, ja muistuttaa sellaisesta, joka olisi muuten jo unohtunut, ja jonka muistelu tuo vain lisää ahdistusta ja pahoja fiiliksiä. Mutta pahojen kriisien ja traumojen kohdalla on parasta saada asia käsitellyksi rakentavasta ja hieman erilaisesta perspektiivistä, kuin se, jonkalaisessa ihminen muuten olisi joutunut elämään.
Noh, tämä on oma keittiöpsykologinen mielipiteeni .. mutta maton alle lakaisu ei siis aina noin vain toimi; jotkut asiat on suorastaan pakko käsitellä. Jos yrittää vältellä epämieluisia asioita ja ajatuksia, voi ajautua entistä suurempaan kriisiin.
Tosin psykiatrin tarjoamat keinot tähän käsittelyyn varmasti vain huonontavat asioita, siitä olen samaa mieltä. Hypnoosi, esimerkiksi, voi olla huomattavasti parempi menetelmä luotettavan ihmisen käsissä.
Mutta luonnollahan on omat keinonsa; unethan ovat paras keino hahmotella tapahtumia ja järjestellä ne niihin kuuluviin lokerikkoihin tajunnassa. Vanha sanontahan kuuluu; "Unessa olet pakotettu kohtaamaan asiat, joita pakenet hereillä ollessa".
- Vortac
Vortac: "Eli olet kyllä oikeassa, turha menneitä vastoinkäymisiä loputtomiin on märehtiä, ja muistuttaa sellaisesta, joka olisi muuten jo unohtunut, ja jonka muistelu tuo vain lisää ahdistusta ja pahoja fiiliksiä."
Ja ne menneet pitäisi käsitellä vasta siinä vaiheessa, kun ihminen on siihen itse valmis, ja asiat tulevat pinnalle. Turha alkaa ronkkimaan mitään silloin, kun asia ei ole ajankohtaista.
Tästä hyvä esimerkki on se, kun muutamia vuosia sitten luin artikkelin aiheesta sotaa paenneet lapset ja ammattiapu. Kun Suomeen tulleita sotaa paenneita lapsia (joilla voi siis olla todella karseita kokemuksia, nähneet lähisukulaistensa tappoja ja kidutuksia yms., tai ylipäätään vanhempiensa hätää ja yht'äkkinen pakeneminen vieraaseen maahan) aletaan liian varhain "väkisin" terapoimaan, vaikka he selviäisivätkin arjestaan ihan ongelmitta, siitä ei ole mitään hyötyä. Kun sitten nämä kokemukset tulevat pintaan myöhemmin, usein murrosiässä, niin terapiarahat onkin käytetty loppuun, ja nuori jää vaille sitä apua ja tukea mitä tarvitsisi.
"Eihän parisuhdetta tietenkään pidä eikä se voi perustua jonkinlaiselle jatkuvalle toistensa terapoimiselle, sehän lienee selvä asia jokaiselle avioliittoon astuvalle? vai?"
Parisuhteet, joissa ei keskustella, eikä näinollen ylläpidetä partneria ajantasalla eivät välttämättä kestä sen paremmin. Tuo on vähän kiikun-kaakun kannattaako kriisitilanteessa naisen edessä puhua vai jatkaa mykkäkoulua.
Tiedän kyllä kokemuksesta miten mukava on olla puhumatta henkilökohtaisia, jotta vältyttäisiin siltä, että mimmille tulee liikaa paineita toimivan idyllin keskellä.
Useimmat naiset on sokerista tehty, joten suosittelisin lämpimästi kaikille muillekin palstan pojille ikiomaa maskulisti-tyttöystävää. :D
"mutta maton alle lakaisu ei siis aina noin vain toimi; jotkut asiat on suorastaan pakko käsitellä. "
Ja huom. eivät kaikki pysty edes käsittelemään ongelmiaan, vaikka haluaisivatkin. Teoria kun ei ole käytäntö.
Sikäli kun sielutasolla elo on jatkuvaa opiskelua, niin näyttäisi siltä, että monet tulevat tänne pikemminkin tekemään virheitä,
kuin onnistumaan. Onhan tämä planeetta kuitenkin varsin kehittymättömien olentojen kansoittamaa.
Asioiden käsittely ja omien virheiden tunnistaminen ylipäätään on sekin vaativaa.
Moni pitää myös virhettä virheenä, vaikkei se olisi virhe, kuin hölmöläislauman mielikuvissa.
Vain murto-osa ihmisistä kykenee esimerkiksi luomaan itselleen taiteilijan tai menestyjän uran. Kylmäverisestä näkökulmasta katsoen lähes kaikki ihmiset ovatkin onnettomia ruikuttajia pussihousuineen- ja kaljoineen siinä missä muutamat harvat ovat oikeasti lahjakkaita ja
kykeneviä elämään hyvin.
Oikeastaan tässä ei ole kysymys kuin siitä, että ihmissuhteeseen liittyvä keskustelu on miehestä epämukavaa, ja mitään mies ei kammoa niin kuin epämukavuutta. On paljon helpompi vain murahtaa, juoda kaljaa ja katsoa lätkää tv:stä. Jos mies aletaan hivuttamaan epämukavuusalueelle, seurauksena on hirveä hässäkkä ja paniikki.
Mies siis haluaa päästä helpolla. Tai sanotaanko, että päästää itsensä helpolla. Mieshän mieluummin lilluu omassa tyytymättömyydessään, kuin ottaa esille itseään kaivertavia asioita, esimerkiksi sen, että minua jurppii kun et ota minulta suihin 3 kertaa viikossa. Helpompaa on vaieta, ja tulla nillittämään asiasta maskulistien blogeihin.
Oikeastaan mies kaikkein eniten toivoo vain sitä, että ns. status quo säilyisi, eikä mikään horjuttaisi tasaista eloa. Nainen sen sijaan haastaa itseään, milloin on mitäkin itsensäkehittämisprojektia menossa. Mies toivoo hiljaa mielessään, että akka lopettaisi vouhotuksensa. Mies kuvittelee, että mitä hiljaisempi hän on, sitä todennäköisemmin ongelmat poistuvat omia aikojaan. Mistä ei puhuta, sitä ei ole olemassa.
Tuota, ÄLÄ yleistä liikaa ja sitten voin nyt paljastaa salaisuuden mikseivät miehet juttele "tarpeeksi" ihmissuhteista niin omista kuin muiden.
Meitä ei yksinkertaisesti kiinnosta, juu näin se on tiedän että tuntuu loukkaavalta kun oma ukko ei juttele siitä miten ei ymmärrä että teilä on kadonnut kipinä, mutta kun aivomme eivät ihan toimi niin. Aina kun nainen alkaa höpöttämään teidän suhteesta tai joidenkin muiden suhteesta, miehet aivoissa käy prosessi "Ei jumalauta.. saiskohan seksiä... mitenköhän Bluesin matsi päätty.. saiskohan seksiä.. huomaakohan toi etten mä jaksa kuunnella.. jne..." nyt tietysti sanot että EI mun mies ole tollainen. Niin hyviksi pokerinaamoiksi me ollaan tultu, en usko että yksikään nainen haluaa TÄYSIN rehellisen suhteen koska että tykkää siitä.
Plus, nainen näkee ongelmia milloin missäkin eikä miehet jaksa joka pikku jutusta alkaa hölöttämään, koska silloin saa olla puhumassa aina kun nappi puuttuu paidasta... Ongelma meillä on se että naiset oikeasti luulevat miesten olevan samanlaisia olentoja, vähän eri ruumiissa. Noh meitä vaan nyt sattuu kiinnostamaan enemmän teidän ruumiinne kuin mielenne, sorry. Älkää ottako sitä henkilökohtaisesti.
Ihmeellinen avautuminen :D "Älä yleistä mutta näinhän se juuri on."
En minä tässä ole arvottanut, että kumpi keino (puhuminen tai puhumattomuus) olisi jotenkin parempi keino. Kerroin vain miten asiat ovat, joten mikä ärsyttää? Se, kun nainen on täysin kartalla näissä asioissa?
Me olemme mieheni kanssa ratkaisseet ongelman niin, että kun minä avaan sanaisen arkkuni, ei hänen tarvitse kommentoida ja hän voi katsoa samaan aikaan jalkapallomatsia televisiosta. Minä saan puhua, ja hän saa rauhassa sulkea siltä korvansa, ja kaikki ovat tyytyväisiä.
Kumpikaan ei siis vaadi toista muuttumaan, vaikka mieheni on kyllä todennut, että jos hän vaihtaisi naista, hän ottaisi muuten samanlaisen mutta hiljaisemman ja tyhmemmän.
"Noh meitä vaan nyt sattuu kiinnostamaan enemmän teidän ruumiinne kuin mielenne, sorry. Älkää ottako sitä henkilökohtaisesti."
Toisin sanoen miehet on tylsiä ja yksinkertaisia. Miksi luot kaikille huonoa mieskuvaa? Naiset ovat siis paljon monipuolisempia, kun ovat kiinnostuneet miehestä kokonaisuudessaan. Sinähän se tässä muuten yleistät, ei kannata olettaa, että kaikki miehet olisi yhtä pinnallisia. On olemassa myös sellaisia miehiä, joita kiinnostaa ihmissuhteet, tunteet ja syvälliset keskustelut.
"Noh meitä vaan nyt sattuu kiinnostamaan enemmän teidän ruumiinne kuin mielenne, sorry. Älkää ottako sitä henkilökohtaisesti."
Ei pidä paikkaansa. Toimiva parisuhde ei perustu koskaan pelkkään ulkonäköön.
Tietenkin haluaa pysyä mukavuus alueella.
Katso vaikka metsän sutta: Vaikka susi helposti juoksee vuorokaudessa kymmeniä kilometrejä, niin mitä susihukkanen tekee jos sillä on hirven raato tiedossa? Syö, kavelee torkuille, syö, ottaa torkut, syö...
Miehen näkövinkkelistä joku talviverhojen vaihtaminen on turhaa. Varsinkin kun tälläisiin "yhteiseen kodin kaunistamiseen" osallistutaan yhdessä. Puhumattakaan joku parisuhdenkeskustelu, jota on edellyttänyt kriisi tai tyytymättömyyden tunne tms. Ollaan todella kaukana mukavuusalueelta.
Jos asiat on "ihan hyvin", miksi ottaa riski kaiken kauniin turmelemisesta?
Heh tuli eniten tykättyä jutussa siitä kuinka Laasanen lyttäsi psykologit, ehkä johtuen osaksi siitä, että on itselläkin suurta skeptisyyttä näitä "mielentohtoreita" kohtaan.
Sanotaanko näin, että suurimmalle osalle ongelmista ja ihmisistä näistä hepuista ei ole mitään hyötyä. Sitten osalle on tapahtunut jotain hirveää ja ovat henkisesti ehkä liian heikkoja pääsemään yli tällöin kokenut "maksu ystävä" tulee tarpeeseen.
Mutta rehellisesti voimme kaikki todeta, että suurimman osan rahasta tämäkin ala saa ihmisistä itkemässä parisuhde ongelmistaan tai siitä miten heillä on paha olo kun maailmassa kuolee ihmisiä likaiseen veteen. Hohhoijaa.
Täytyy myös muistaa, että psygologi on ammatti joka VAATII ihmisillä olevan kokoajan jotain vikaa päässä, koska muutenhan loppuisivat työt jos ihmiset alkaisivat itse selvittämään ongelmiaan.
Mutta mitä yleensä tapahtuu kun ihmiselle tapahtuu jotain hirveää, kuten omainen kuolee hirveällä tavalla? Diapamia naamaan. Tämän on täysi fakta ei siinä ole kukaan kertomassa mistään taivaasta tai yrittämässä keskustella asiasta.
Yksi asia myös on mitä yleensä psykologit (ja sosiologit) sivuuttavat on BIOLOGIA. Ihminen on älykäs eläin jolla on vähän vaikeampaa kuin tyhmemmillä serkuillamme, tosin tämä ei tarkoita sitä, että meidän elämämme tarvitsevat jatkuvaa hoitoa.
Miksi ihmiset kertovat helpommin murheistaan tai ajatuksistaan puoli tutuille tai tuntemattomille ihmisille joiden kanssa kokevat "yhteyttä", koska haluavat välttää häpeää tai sitä että muut (kuten puolisot) voisivat nähdä heidät erilaisina ihmisinä kuin oikeasti ovat.
Meillä kaikilla on "naamiomme", kaikkea ei todellakaan ole tarkoitettua kärsittäväksi.
"Täytyy myös muistaa, että psygologi on ammatti joka VAATII ihmisillä olevan kokoajan jotain vikaa päässä, koska muutenhan loppuisivat työt jos ihmiset alkaisivat itse selvittämään ongelmiaan."
Tämä ihmisiä omituisesti syyttelevä ja haitallisestikin lääkitsevä noitavainopsykologia on se yleisesti tunnetuin, muttei tokikaan ainoa psykoterapian muoto. Se on saanut alkunsa olosuhteissa, joissa on ollut tarpeen pelotella ihmisiä. Ihmisten halua ruoduttautua on helppo käyttää valkotakkisten hyväksi, mutta monet psykoterapian ja menneisyyden kohtaamisen muodot ovat ihan toimivia. Siihen ei periaatteessa tarvita kuin kynää ja paperia.
Nykyisellä psykologialla on ollut aina suuri rooli esimerkiksi sotakarkureiden ja keskitysleirivankien ahdistelussa tai ihmisten tasapäistämisessä yleensä. Tavallinen ihminenkin välttelee tietynlaisia häiriökäyttäytymisen valemuotoja, koska ei vahingossakaan halua joutua pehmeään koppiin, jossa lamauttavia lääkkeitä syötetään armotta ja ilman turvasanaa (!) En tosin tiedä onko nykyisin aihetta pelkoon, kun mielenterveyshoito on ajettu kokonaisuudessaan alas. Keskivertoihmisen ainoa tapa lähteä lepäämään laakereille on tänä päivänä oikeastaan itsemurha tai lottovoitto, jonka avulla saa myös seksipalvelut siihen kaupan päälle. :P
Eikö tässä juuri mene sekaisin se yksilöllisyys vs massa?
Hiukka sama, kun että joku tykkää runkaa yksin, jokku seurassa - kolmannet koittaa saada epätoivosesti kaveria kyseiseen toimintaan.
"Mutta rehellisesti voimme kaikki todeta, että suurimman osan rahasta tämäkin ala saa ihmisistä itkemässä parisuhde ongelmistaan tai siitä miten heillä on paha olo kun maailmassa kuolee ihmisiä likaiseen veteen. Hohhoijaa."
Pahoittelen, mutta en voi oikein todeta tätä. Uskoisin, että usealla terapiaan joutuvalla on takanaan joku trauma tai keskivaikea/vaikea masennus. Tottakai mikäli henkilö on parisuhteessa niin oletettavasti terapiassa käsitellään myös sitä, sikäli mikäli siinä on ongelmia. Yksilöterapiassa terapoidaan ihmisen omia elämän ongelmakohtia, parisuhdeterapia on erikseen. Enkä missään nimessä usko, että missään terapoidaan pelkkää yleismaailmallista maailman tuskaa näländästä yms.
"Täytyy myös muistaa, että psygologi on ammatti joka VAATII ihmisillä olevan kokoajan jotain vikaa päässä, koska muutenhan loppuisivat työt jos ihmiset alkaisivat itse selvittämään ongelmiaan."
Itseasiassa ihmiset selvittävät ongelmansa pääosin aina itse. Kuntouttavassa terapiassa terapeutti antaa siihen vain välineitä. Minun on hirvittävän vaikea käsittää miten esim. hyväksikäytetty ystäväni olisi voinut "selvittää ongelmansa" yksin? Saunalla, viinalla ja tervalla? Tottakai minä olen kuulevana korvana mutta suoraan sanottuna pelkään jatkuvasti sanovani jotain väärin ja kaveri ampuu aivonsa pellolle. Luotan ja uskon, että hän saa oikeampaa ja asiantuntevampaa apua psykoterapiasta kuin minulta.
"Mutta mitä yleensä tapahtuu kun ihmiselle tapahtuu jotain hirveää, kuten omainen kuolee hirveällä tavalla? Diapamia naamaan. "
Diapam on hirvittävän hyvä lääke tilapäiskäyttöön, esimerkiksi puolison tai omaisen kuollessa. Se rauhoittaa esimerkiksi saamaan unta. Monethan vetävät kännit tälläisissa tapauksissa. Onko se sen parempi?
"tosin tämä ei tarkoita sitä, että meidän elämämme tarvitsevat jatkuvaa hoitoa."
Meidän elämämme eivät tosiaan tarvitse jatkuvaa hoitoa ja ihminen tarvitsee vastoinkäymisiä ja ongelmia kasvaakseen ja kehittyäkseen, mikäli siis selviytyy ongelmistaan voittajana. Kärsimys sen sijaan ei jalosta yhtään ketään. Ja kaikkia ei todellakaan hoideta. Esimerkiksi tämä ystäväni (käytän nyt häntä kun on niin tuoreena mielessä) ei päässyt automaattisesti KELA:n sitoumusta psykoterapiaan, vaan sai ensimmäisen hakemuksen bumerangina takaisin. Pelkkä seksuaalinen hyväksikäyttö pikkulapsena ei siis ollut riittävä peruste terapia-avun saamiseksi.
Voisikohan se riippua ihmisestä, millainen parisuhde toimii kenelläkin. Joillakin toimii "tuppisuu" suhde ja joillakin terapeuttinen. Joillakin markkina-arvoteorian mukainen ja joillakin toisen tyyppinen.
Osuit lähemmäksi kuin uskotkaat - sillä kyse on yksilöllisyydestä.
Visuaalinen ihminen perustaa suhteensa siihen miltä toinen näyttää.
Audiovisuaalinen siihen miltä toinen kuulostaa.
Kinestinen miltä toinen tuntuu.
Sitten on noiden kolmen yhdistelmiä jne.
Mitä me saamme tuosta aikaan? Sekametelisopan jossa jokainen on oikeassa...
Paitsi ne jotka ovat oikeammassa kuin muut.
Tätä parisuhteen oikeassa olemisen problematiikka kaikki tyynni.
Ikäänkuin asiat voitaisiin koskaan ratkaista sillä, kuka on eniten oikeassa ja kenen lait pätevät.
Suhteesta muodostuu näillä neuvoin, puhumalla ja puhumatta taistelukenttä, jossa kukaan ei voita.
Suhde on suhde on suhde, jossa on aina kaksi osapuolta.
Neuvottelutaito ja kuunteleminen ovat avaimia
kahden ihmisen väliseen kommunikaatioon, ei valtapeli eikä missään tapauksessa roolipeli.
"Voisikohan se riippua ihmisestä, millainen parisuhde toimii kenelläkin. Joillakin toimii "tuppisuu" suhde ja joillakin terpeuttinen. Joillakin markkina-arvoteorian mukainen ja joillakin toisen tyyppinen"
Henry saattaa olla väärässä tuossa, että tuppisuuna oleminen on parempaa parisuhteen jatkon kannalta.
"Terapeuttinen parisuhde paljastaa kaiken psykologisella tasolla, markkina-arvoteoria markkina-analyysin tasolla."
No, ei varmasti kaikkea, jonkunkokoisen siivun kyllä. Sikäli kuin asiaa ymmärrän, tämä MAT (markkina-analyysi) muistuttaa enemmän evoluutioanalyysiä ja vielä enemmän etologista analyysiä kuin aitoa markkina-analyysiä. Aitojen markkinoiden luonne on paljon dynaamisempi ja arvaamattomampia kuin aika staattisten biologisten mekanismien luonne. "Kaiken" paljastaminen tarkoittaisi myös kykyä ennustaa yksilön käyttäytymistä, mitä MAT ei missään nimessä tee.
"Toisille tämä toimii. Toiset pystyvät jättämään vanhat traumat sinne minne ne kuuluvat, eli menneisyyteen. Toisilla nämä traumat pulpahtelevat pintaan pitkin elämää ennen kuin ne on käsitelty ja siihen auttaa terapia."
Minusta tuntuu uskottavalta, että kriisin jälkeen oikea neuvo on unohtaa ja suuntautua tulevaisuuteen ja iloisiin asioihin. Tästä on kyllä tutkimustakin. Jos on jäänyt piehtaroimaan onnettomuudessa ja kelaamaan sitä uudestaan ja uudestaan päässään, terapia lienee paikallaan.
Huomaan että Henry Laasanen kirjoittaa kieli keskellä suuta päiväisen kolumninsa, ja kun on saman alan tutkijan väitöskirjasta kysymys, näin olla pittääkin.
Kritiikkinä tässä vaiheessa voin heittää Henrylle kehiin aina liiallisessa varovaisuudessa piilevän vaaran että teksti teksi teksti menettää elävyytensä ja kuivuu poijes.
En ole koskaan kuullut naisen valittavan siitä, että mies avautuu liikaa asioistaan parisuhteessa, mutta olen usein kuullut naisten valittavan siitä, että, että ex-kumppani ei avautunut asioistaan.
En minäkään ole kovin usein kuullut, että naiset haluaisivat miehekseen pelimiehen, kusipään, rikollisen jne., mutta noilla miesryhmillä on sata kertaa enemmän menekkiä pariutumisessa kuin ns. "kivalla miehellä".
Naisilta ei kannata kauheasti kysellä, sen sijaan kannattaa katsoa, miten naiset toimivat todellisuudessa.
Luulen että naiset kyllä tykkää ns pelimiehellisestä olemuksesta mutta ehkä jossain vaiheessa, ja aina muutenniiki kannattaa tarkistaa suuntimaa(tarkoitan tässä jo parisuhteessa olevia) ja luulen kun vaimo lopulta kyllästyy totaalisesti tuijottamaan miestään ja TOTTAKAI PÄINVASTOIN:D niin siinä vaiheessa voisi ruveta siirtymään sinne puutarhan puolelle tai shakkia pelailemaan. Tosin shakissa on vaan omat ongelmansa.
Ihan off topic: Tarkoittaako tuo "kiva mies" näissä sun kirjoituksissa ja blogisi kommenteissa jonkinlaista miespuolista seinäkukkasta? Sellaista (lähes) täysin huomaamatonta, hajutonta, mautonta hiirulaista?
Kiitos, oli ihan mielenkiintoinen linkki. Lukaisin sen aika vauhdilla, joten monta kohtaa meni varmasti ohi silmien. Nämä pari kohtaa kuitenkin kiinnittivät huomiota ja saattaisivat jopa vähän valaista tätä "kiva mies ei seksiä saa" -kuviota:
Tony Clink: "It's not because women like jerks. Women prefer polite over rude, and attentive over distracted. The problem is the way nice guys present these positive characteristics. In order to appear friendly and romantic, these 'nice guys' think they have to turn off their sexuality. They hide their desires in order not to offend, presenting an androgynous, asexual persona. The first impression they give is one of emasculation, weakness, and lack of desire. At best, they confuse the woman as to whether they even find her attractive. That's what jerks offer women that nice guys don't: they're not afraid to be sexual."
**********
Kyseisen Wikipedia-artikkelin lopusta, kohdasta Nice guys, who aren't actually nice:
Central to the theme of these essays [julkaistiin 2002 HBI:n webbisivuilla] is that a genuinely nice male is desirable, but that many people purporting to be, or believing themselves to be a "nice guy" are actually clingy, self-abasing, and insecure to such an extent that their attempts to be nice and desire to be loved, make them neither nice nor loveable. The worst examples of such behavior being caricatures of behaviors that would be more desirable in moderation.
Aiheesta kun guuglaa, niin löytää miljoona ja yksi kirjoitusta. Esim...
http://www.heartless-bitches.com/rants/niceguys/ni...
http://www.craigslist.org/about/best/wdc/205576820...
Joo, ihan varmasti löytää. Ja jotta asia menisi vieläkin monimutkaisemmaksi, niin kannattaa muistaa, että naisten puhuessa kivoista/mukavista miehistä seksuaalisesti kiinnostava/ei kiinnostava -kontekstissa äänenpainoilla, kaikenlaisilla pienillä lisäsanoilla (vrt. "se oli tosi kiva mies" versus "olihan se ihan kiva mies") jne. on suuri merkitys ;)
Ainakin puolet avioliitoista päättyy eroon. En ole koskaan kuullut avioliiton päättyneen sen takia, että mies oli liian nynny. Olen usein naisen suusta kuullut avioliiton päättyneen siksi, että ex oli pettäjä, vakivaltainen tai juoppo.
Henry, otatko mielummin naisen joka on älykkään, alistuvan kynnysmatton, älykkään hienohelmafemakon, tyhmän hienostoapinan vai älykkään emakon joka tappuroi vastaan ja feminiydessään haluaa itseään kohdeltavan tasavertaisenaan, sekä vastaa huutonsa?
Meitä jokka otamme mielummin naisen jokka tappuroi vastaan tupataan kutsumaan kusipäiksi, sioksi jne. :)
Ex- kumppani avautuu jos avautuu asioistaan, no entäs nykyinen kumppani, täytyykö hänen avautua, eltiselläänkin enemmän asioistaan, vai nykyinen mies pitäisikö hänen avautua joltisellaankin vähemmän entiselle siipalleen vai
mites se nyt meni?
Jokainen ihminen solmiessaan parisuhteen tuo siihen vääjäämättä vuorovaikutusmallit, jotka on opittu mallioppimisen kautta lapsuusperheessä.Tiedostamattaan valitettavan usein sukupolvelta toiselle välitetyt mallit ja opitut asiat välittyvät parisuhteen ja lasten myötä eteenpäin, ellei näitä "huonoja malleja" aleta aidosti kyseenalaistamaan ja tiedostamaan.
Miesten yksi suuri ongelma saattaa olla se, etteivät nämä ole irtaantuneet terveellä tavalla äidistään eivätkä sitoudu liiton myötä kumppaniinsa ensisijaisesti.Miehen äiti "marttyyripukuun" pukeutuneena voi tehdä nuorenparin ja etenkin nuoren vaimon elämän "helvetiksi".
Suomalainen kasvatusperinne monilta osin on aika "outo, voisi sanoa sairas" : ollaan vaiti tunteista(paitsi kännissä), ongelmat "lakaistaan maton alle", pyritään tasapäistämään ihmiset.Olen usein ajatellut, miten vähän suomalaiset osaavat aidosti myötäelää ja iloita toisten onnistumisista,kateus ja lyttääminen kuuluvat vahvasti suomalaiseen kasvatusperinteeseen.
"Suomalainen kasvatusperinne monilta osin outo, voisi sanoa sairas"
Mistä tämä kateus ja lyttääminen sitten oikein tulee, en usko että ne tulevat suomalaisesta kasvatusperinteestä, tuskin kukaan haluaa kasvattaa lapsiaa kateuteen. Tässä nyt tullaan näille tiedostamattomille alueille:
vanhemmat opettavat lapsiaan "älä tee sitä älä tätä" ja rohkaisevat sitten tietty iloitsemaan nauttimaan elämästä Blaablaa ja koittavat sit tietty seisoa sanojensa takana. Itse muistan miten lapsuudessa jotkin jutut vaan ymmärsi selkärangan kautta, mutta jotkut asiat mitä mamma sanoi ne vaan EI mennyt jakeluun vaikka äpöisi kuinka yritti, eli kyllähän sen jokainen-pikkulapsikin- tajuaa milloin keisarilla ei Todellakaan ole vaatteita vs kieroon kasvaneet aikuiset.
Summa summarum: kateus ja lyttääminen- kieroonkasvamisen, ei keiroonkasvatuksen tulosta.
Annat sen kuvan, että kyseinen väitös olisi tarkastellut erilaisia parisuhteita ja todennut juuri "terapeuttisen" mallin erityisen hajoamisherkäksi. Näin ei kuitenkaan ole. Kyseisen väitöksen abstraktista:
"Tutkimuksessa jäljitetään kolmen erilaisen aineistokokonaisuuden avulla parisuhdetta määrittävän terapeuttisen ymmärryksen logiikkaa. Ensimmäinen aineistokokonaisuus koostuu haastatteluista, toinen pohjautuu suuren suosion saavuttaneen runoteoksen Sanovat sitä rakkaudeksi ympärille muodostuneelle julkisuudelle ja kolmas aineistokokonaisuus rakentuu julkisuuden henkilöiden (avio)eroja käsittelevistä iltapäivälehtien esityksistä."
Lienee selvää, ettei näistä kolmesta aineistosta haastattelut ovat ainoa jolla voitaisiin edes periaatteessa saada minkäänlaista osviittaa tämäntyyppisen parisuhteen todellisesta toimivuudesta. Väitös keskittyykin analysoimaan yleistä käsitystä "terapeuttisesta" parisuhteesta, ei niinkään tekemään arviota sen toimivuudesta. Itse väitöskirjasta tulee myös ilmi, että se mitä siinä kutsutaan "terapeuttiseksi" parisuhteeksi on laaja kokonaisuus johon kuuluu paljon ennakkokäsityksiä (kuten esimerkiksi se, ettei parisuhteessa ole erityisenä päämääränä parisuhteen säilyttäminen). Kyseessä ei siis ole pelkästään parisuhteesta jossa osapuolet puhuisivat ongelmistaan, kuten annat ymmärtää. Suhteeseen voi liittyä runsaasti puhumista ja keskinäisten ongelmien selvittelyä ilman että se olisi "terapeuttinen".
Kun nyt ~kaiken tämänhetkisen tietämyksen valossa avoin ja toimiva viestintä suhteen osapuolten välillä on yksi tärkeimmistä ellei tärkein ehdoista suhteen onnistumiselle, on mielestäni vastuutonta ja hyvin mahdollisesti vahingollista esittää puheenvuoroja joiden mukaan "suhteen verbaalisesta puimisesta on vain haittaa" tai "miehet, älkää tuoko esille ongelmianne". Ne ovat täydessä ristiriidassa niin kaiken oman suhdekokemukseni kuin kaikkien koskaan kuulemieni parisuhdeneuvojenkin kanssa. Kaikkein vähintäänkin tämänlaisille väitteille tulisi olla huomattavasti painavammat lähdeviitteet.
"Surullisin esimerkki on psykoterapia, jota Marko Hamilo kutsuu "ystävyyden prostituutioksi". Ystävyys maksettuna toimii yhtä sujuvasti kuin parisuhde eksplisiittisenä vaihtona.
Ihmisten pskologia toimii siten, että useimmiten on paras vain elää elämäänsä eteenpäin ja unohtaa menneet vastoinkäymiset. Terapia pyrkii päinvastoin nostamaan vanhat traumat pöydälle yhä uudestaan ja märehtimään niissä. Terve järkikin sanoo, että sellainen ei voi toimia."
Olen aika pitkälti eri mieltä. Esim. harva seksuaalisen hyväksikäytön/insestin uhri paranee ja selviää ilman minkäänlaista terapiaa. Noin suuret traumat eivät "unohtamalla" parane. Monesti ongelmat nousee ennemmin tai myöhemmin pintaan, jos niitä ei käsitellä. Oireet ovat alitajunnassa läsnä. Toki siinä menee joku raja, milloin terapia on jo haitaksi. Kummallista tuomita koko terapia (samoin kuin esim. lääkkeet mt-ongelmien hoidossa). Monille terapiasta on hyötyä, minunkin lähipiirissäni niitä on 3. Osa läheisistäni ei olisi selvinnyt ilman minkäänlaista terapiaa ja lääkitystä+ muita apukeinoja. Oireet oli liian pahoja ja itsemurhariski suuri. Yksi ystäväni yritti puoli vuotta sinnitellä, unohtaa ja jatkaa eteenpäin. Ei auttanut. Kaikki se ahdistus purkautui kertarytinällä. Sen puolen vuoden jälkeen seurasi lähes kahden vuoden sairaalajakso psykiatrisessa sairaalassa, terapiaa, lääkkeitä, erilaisia hoitoja jne. Eli en suosittele.
Täytyy myös muistaa, että ystävä ei ole terapeutti. Toki ystävän apu ja tuki on tärkeää, mutta ihmisen psykologiasta tietämätön voi tehdä jopa hallaa ystävälleen, jos sanoo vääriä asioita tai antaa huonoja neuvoja. Ystävyyssuhde ei voi olla pitkään mikään yksipuolinen terapiasuhde. Jos kaataa kaiken ystävän niskaan, voi sen ystävänkin mielenterveys kärsiä ja se ei auta ketään. Terapeutille, asiantuntevalle ja ulkopuoliselle ihmiselle voi olla helpompi puhua.
Onneksi teoria ei sovi kaikkiin yksilöihin. En ikinä voisi elää pinnallisessa parisuhteessa, jossa kumpikin puoliso ei voisi avautua toiselle, kertoa tunteistaan ja syvimmistä ajatuksistaan. Syvällinen, henkinen yhteys on parasta. On liikaa pariskuntia, jotka eivät kommunikoi keskenään ja sitten syntyy väärinkäsityksiä tai riitoja, kun asioita ei olla suoraan puhuttu. Liika avautuminen ei kuitenkaan ole hyväksi. Toisen kunnioitus voittaa liiallisen rehellisyyden. En esim. menisi kertomaan suoraan, jos ihastuisin parisuhteen aikana johonkin tms. Elämä olisi yhtä draamaa, jos kaikki lukisivat toistensa ajatukset.
Kaj Sotala:
"Kun nyt ~kaiken tämänhetkisen tietämyksen valossa avoin ja toimiva viestintä suhteen osapuolten välillä on yksi tärkeimmistä ellei tärkein ehdoista suhteen onnistumiselle, on mielestäni vastuutonta ja hyvin mahdollisesti vahingollista esittää puheenvuoroja joiden mukaan "suhteen verbaalisesta puimisesta on vain haittaa" tai "miehet, älkää tuoko esille ongelmianne". Ne ovat täydessä ristiriidassa niin kaiken oman suhdekokemukseni kuin kaikkien koskaan kuulemieni parisuhdeneuvojenkin kanssa. Kaikkein vähintäänkin tämänlaisille väitteille tulisi olla huomattavasti painavammat lähdeviitteet"
Pitää muistaa, että "avautumista" on hyvin montaa tyyppiä. Totta kai mies voi avautua perus vitutuksestaan tai tuoda esille turhautumistaan esim. joihinkin suhteeseen liittyviin toimintatapoihin. Sen sijaan todellisia heikkouden tai epävarmuuden osoituksia lähes kukaan nainen ei kestä mieheltään. Siis ainakaan sellainen nainen, jolla on valinnanvaraa miesten suhteen. Tämän olen havainnut sekä oman kokemuksen pohjalta että tarkkailemalla ympäristöäni ja kuuntelemalla kavereideni kokemuksia. Tällaiset kokemukset eivät tietenkään sinänsä osoita väittämää faktaksi, mutta päinvastaisten esimerkkien lähes totaalinen puuttuminen´tuntuisi melko hämmästyttävältä, jos väitteessä ei olisi mitään perää.
Voisitko kertoa, mitä ovat nämä todelliset heikkouden tai epävarmuuden osoitukset, joita naiset eivät kestä? Esimerkkejä kiitos.
En lähde tässä foorumissa selostamaan omakohtaisia esimerkkejäni, mutta ylipäänsä mikä tahansa epävarmuus liittyen siihen haluaako mies viettää loppuelämänsä juuri kyseisen naisen kanssa. Olen ainakin pariin otteeseen tehnyt sen virheen, että olen pohtinut ääneen vaihtoehtoja sille millaista elämää haluan ja takkiin on tullut. Ainakin toinen näistä suhteista päättyi selkeästi tahtomattani sen vuoksi. Jatkossa täytyy välttää sellaisten asioiden pohtimista kumppanin kanssa ja tehdä omat ratkaisut ilmoitusluontoisesti.
"Sen sijaan todellisia heikkouden tai epävarmuuden osoituksia lähes kukaan nainen ei kestä mieheltään. Siis ainakaan sellainen nainen, jolla on valinnanvaraa miesten suhteen."
Hyvin sanottu. Itse miehenä en ole oikeastaan koskaan karttanut puhumasta suhteeseen liittyvistä asioista. Ja yksi asia, jonka olen karvaasti oppinut on, että mitään suhteeseen liittyvää epävarmuutta ei miehenä saa tuoda esille.
Sen tuominen esille kannattaa tehdä järkevällä alustuksella. Nimittäin "en nyt ole ihan varma haluanko olla sun kanssas" ja vastaavat kommentit ovat sellaisia että kanssaihmisen on helppo kokea ne eroamismonologille aluksi.
Vaikeita aiheitahan ne on, eikä niitä helposti hymyillen kuuntele, mutta asioita on vaikea, lähes mahdoton, korjata ellei niistä tiedä. Sanoisin että säästä nämä vaiheeseen jossa jo vähän tunnette toisianne ja on jokin tahtotila suhteen jatkamiseen epävarmuudesta huolimatta. Tai eroa kerralla, älä vatvo.
Heh... Hippiäinen, täytyy myöntää, että en ole käyttänyt tuollaista aloitusta kuin kerran ja silloin juurikin oli tarkoituksena erota.
Kuvaamasi reagointityyli, johon olen itsekin törmännyt, muuten viittaa mielestäni sosiaaliseen peliin (Eric Berne: Games People Play), jota voisi kutsua nimellä "Eroa tai tule erotuksi".
No huhhuh. Pakko sanoa, että olen hyvin kiitollinen siitä että olen onnistunut välttämään tuonlaiset naiset kokonaan.
Muuten, eikös miesasiamiesten yksi agenda ole ahtaiden miehisten rooliodotusten vastustaminen? Mitenkäs tuohon kuvioon nyt sitten sopii tällainen "mies älä puhu ongelmistasi"? Sillä tuollainenhan nyt edustaa ahdasta perinteistä suomalaisen miehen stereotypiaa jos mikä!
"Muuten, eikös miesasiamiesten yksi agenda ole ahtaiden miehisten rooliodotusten vastustaminen? Mitenkäs tuohon kuvioon nyt sitten sopii tällainen "mies älä puhu ongelmistasi"?"
Ei se sovikaan. Kuten ei sovi myöskään pelimiesopeissa korostetut maskuliinisuuden piirteet.
Perussääntö on kuitenkin se, että jos naisteniskentä tai parisuhde on ristiriidassa maskulistisen agendan kanssa, niin maskulistinen agenda saa väistyä. Paitsi vakaumuksellisilla miesasiamiehillä, jotka ovat mieluummin oikeassa kuin naimassa.
Maskulisti ei voi kuitenkaan hyvällä omalla tunnolla kehottaa muita miehiä ampumaan jalkaansa, vaikka itse tekisikin niin
Paha =D
Mutta usko pois, naida saa enempi kuin haluiskaan vaikka ei alistu femakoiden vaatimuksiin - ja naitavat on älykkäitä naisia.
Pointti on vaan siinä, että kohtelee ihmistä vertaisenaan - ei kumarra eikä pyllistä.
Puhumisesta olen pitkien parisuhteiden perusteella samaa mieltä, kerro naiselle mikä sinua mättää, niin ongelma muuttuu maailmankaatoihmeeksi ja loppupelissä nainen häipyy. Ellet sitten puhu, että parisuhdeongelma om vain ja ainoastaan sinun vikasi, johtuen kyvyttömyydestäsi muodostaa sanoja joita toinen haluaa kuulla. =D
Kreetta:
"Voisitko kertoa, mitä ovat nämä todelliset heikkouden tai epävarmuuden osoitukset, joita naiset eivät kestä? Esimerkkejä kiitos."
No esim. mitään sellaista ei saa paljastaa, että kokisi minkäänlaista alemmuudentunnetta suhteessa muihin miehiin, olisi täysin pihalla siitä mitä haluaa elämältään, ei uskoisi ollenkaan omiin kykyihinsä, tarvitsisi naisen lohdutusta jouduttuaan kiusatuksi koulussa/työpaikalla, ylipäätään sellaista "minusta ei ole mihinkään"-asennetta.
Mutta huom. Toki on joitakin naisia, jotka sietävät tällaista. Mutta useimmiten se johtuu siitä, että heillä ei ole juurikaan parempaa tarjolla. Kaikilla miehillä kuvatunlainen avautuminen selvästi laskee naisen mielenkiintoa. Naisille sen sijaan vastaava avautuminen on täysin normaalia toimintaa ja miehen kuuluu tarjota olkapäätään naisen sitä tarvitessa. Asia erikseen on sitten, kuinka moni mies sitä olkapäätä osaa tarjota toivotulla tavalla.
MV:
"Muuten, eikös miesasiamiesten yksi agenda ole ahtaiden miehisten rooliodotusten vastustaminen? Mitenkäs tuohon kuvioon nyt sitten sopii tällainen "mies älä puhu ongelmistasi"? Sillä tuollainenhan nyt edustaa ahdasta perinteistä suomalaisen miehen stereotypiaa jos mikä"
Tuskin kenenkään yksittäisen miehen kannalta on kannattavaa karkottaa kaikkia naisia luotaan osoittamalla heikkoutta ja epävarmuutta vain siksi, että haluaa vastustaa miehisiä rooliodotuksia.
On toki totta, että naiselle varmasti sallitaan tilittäminen huomattavasti pienemmistä syistä kuin miehelle, mutta en silti usko, että osoittamalla heikkoutta ja epävarmuutta mies karkoittaisi luotaan kaikkia naisia. Itse asiassa uskon, että aika iso osa naisista valitsisi mieluummin miehen joka puhuu ja pukahtaa kuin pullottaa kaikki ongelmansa sisälleen ja sitten saturaatiopisteen saavutettuaan joko räjähtää tai häippäsee.
Ja toisaalta, jos miehet itse eivät ole valmiita rikkomaan perinteisiä miehisiä rooliodotuksia esim. huononevan naismenestyksen pelossa, niin kuka sen sitten tekee? (Tämä muuten sitten oli täysin retorinen kysymys.)
"Tuskin kenenkään yksittäisen miehen kannalta on kannattavaa karkottaa kaikkia naisia luotaan osoittamalla heikkoutta ja epävarmuutta vain siksi, että haluaa vastustaa miehisiä rooliodotuksia."
Riippuu aivan siitä onko fiksuja naisia paikalla. Jos on silloin maskulistilla on todella herkullinen tilanne ajaa kaikki maskuliinisen rooliodotuksen perässä juoksevat naiset epätoivoon. :D
Niin sitä voi lukea saman jutun monella tavalla. Jos siis tuon blogin kirjoittaja tulkitsi noiden kolmen haastattelun sanomaksi "isien arvo on puhdas nolla". Itselleni kun ei tullut tuollaista kuvitelmaa yhdestäkään artikkelin kolmesta osiosta - ei edes siitä jossa nuori nainen kertoi, ettei hän ole osannut isäänsä kaivata, koska tämä ei ollut hänen elämäänsä koskaan kuulunutkaan. Päinvastoin, toinen miehistä tuntui kärsineen isättömyydestään aika paljonkin.
Pointti oli se, että Hesari juhlistaa arvattavalla tavalla miesten viikkoa / isänpäivää. Sunnuntaina on varmaan joku juttu väkivaltaisista juoppoisistä. Viime vuonna ainakin oli jotain sen tyylistä, vaikka olen armeliaasti unohtanut yksityiskohdat.
Homma tuntuu järjettömältä. Ei Hesarissa mitään silmittömiä miesvihaajia ole töissä ainakaan pelkästään. Sitten tulee mieleen se Megafonin juttu, johon yllä viitataan. Ei kai Katriin Mäkisenkään polttoaine ole ensisijaisesti miesviha. Hän on vain lopettanut kriittisen ajattelun. Hänelle maailma on yksiselitteisesti miesten hallitsema maailma, joka sortaa naista. Siksi miesten, isien, poikien -- inhottavien tyrannien päälle voi kaataa mitä vain paskaa.
Luulen, että Hesarin toimituksesta löytyy tavanomaisten katkerien ämmien lisäksi näitä ideologian sokaisemia jokunen.
Hesari ei petä koskaan!
Voi olla isien luulo, että isillä ei muka olisi merkittystä. Lapsille on kuitenkin hyvin vaikeata, jos vanhemmat mollaavat toisiaan eivätkä osaa kasvattaa lapsiaan yhdessä. Tulee isin tyttö ja äidin poika, sen perusteella kummanpuolelle sattuu asettumaan. Äiti-lapsi suhde on tietenkin voimakkaampi, kuin isä-lapsi suhde mutta tämä ei tarkoita, että se olisi merkityksettömiä, etenkään pojille. Itse arvostan molempia vanhempiani. Isällä on ihan yhtä suuri merkitys, kun äidilläkin. Ymmärrän toki, että lapsella jolla isä on hyvin etäinen ei tälläistä suhdetta vanhempiin synny.
"2. Miehet, älkää romuttako markkina-arvoanne tuomalla ongelmianne esille parisuhteessa. Jättäkää valitus alan ammattilaisille - maskulisteille. "
Mielenkiintoinen ajatus. Ehkä luemme näitä maskulistien analyyseja naisista sen vuoksi, että niissä käsitellään ulkoistettuna suhdettamme naiseen, läheisempään naiseen, eli puolisoon. Puoliso on samalla läheisin ihmissuhteemme, joten käsittelemme samalla suhdettamme läheiseen ihmiseen ja omaan riippuvuuteemme.
Vastaavasti feminismi voisi olla naisten pohdintaa yleisellä tasolla naisen suhteesta puolisoonsa, mieheen. Kun yleisellä tasolla feminismissä kritisoidaan sitä, mitä miehet tekevät, niin se olisi ehkä sen käsittelyä, miten koetaan oman miehen tekemiset. Esimerkiksi lause, "miehet eivät arvosta yhteiskunnassamme naisia", olisi siirtymä ja tiivistymä tuntemuksesta "mieheni, ei arvosta ja tue minua".
Mutta mikä mahtaa olla tämän markkina-arvo puheen tunnesisältö. Mikä on se tekijä tunnesuhteessa vaimoon, joka saa kirjoittajan puhumaan miehen markkina-arvosta? Onko kyseessä ehkä samalla tavoin nyt miehen tuntemus siitä, että hän ei saa mielestään tarpeeksi tukea ja arvostusta omalta vaimoltaan, ja tunne siirretään ja tiivistetään yhteiskunnallisen tason ongelmaksi?
"Mielenkiintoinen ajatus. Ehkä luemme näitä maskulistien analyyseja naisista sen vuoksi, että niissä käsitellään ulkoistettuna suhdettamme naiseen, läheisempään naiseen, eli puolisoon. "
Minulla ei ole ainakaan mitään syytä ulkoistaa suhdetta puolisooni.
Mikko Ahola: "Mielenkiintoinen ajatus. Ehkä luemme näitä maskulistien analyyseja naisista sen vuoksi, että niissä käsitellään ulkoistettuna suhdettamme naiseen, läheisempään naiseen, eli puolisoon. Puoliso on samalla läheisin ihmissuhteemme, joten käsittelemme samalla suhdettamme läheiseen ihmiseen ja omaan riippuvuuteemme."
Monethan näistä keskustelijoista tuntuvat olevan naimisissa, ja moni usein kokeekin, vaikka nimimerkeillä kirjoitetaan, tärkeäksi muistuttaa siitä, että omassa parisuhteessa menee hyvin, mutta että taistelua käydään niiden yksinäisten miesten puolesta, joilla ei hyvin mene. Tuota valtavaa empatiaa näitä atm-miehiä kohtaan olen itsekin miettinyt, sillä lienee niin, että maskulisteilla on taustalla omia psykologisia motiiveja käydä tätä taistelua. Jos itsellä menee hyvin, niin miksi vaivautua? Ihminen on kuitenkin sen verran laiska otus, enkä oikein usko altruismiin. Tietysti netissä on helppo heilua milloin minkäkin asian puolesta, kuin tehdä konkreettisesti asioille mitään.
Vastaus tähän taitaa olla, että oma vaimo on feministi ja mies on tohvelin alla. Miehethän haluavat olla naisia parempia.
"Monethan näistä keskustelijoista tuntuvat olevan naimisissa, ja moni usein kokeekin, vaikka nimimerkeillä kirjoitetaan, tärkeäksi muistuttaa siitä, että omassa parisuhteessa menee hyvin, mutta että taistelua käydään niiden yksinäisten miesten puolesta, joilla ei hyvin mene"
Maskulinismin ydintavoite ei ole koskaan yksinäisten miesten
elämänlaadun pelastaminen, vaan miesten ja naisten välisen toiminnan muuttaminen neutraalimmaksi. Naisettomat miehet saavat puolestani vinkua lopunikäänsä jos ovat itse syyllisiä tilanteeseensa. Ei se ainakaan minua kiinnosta parantaa heidän asemiaan keinotekoisesti.
Sanoit jotain ATM:istä. Henkilökohtaisesti en usko, että on olemassa mitään ratkaisua niiden kaikkein vähiten attraktiivisten miesten tai naisten pariuttamiseksi.
Jos yleinen ilmapiiri olisi kuitenkin ihmistä rakastavampi seksin SATUNNAINEN antaminen vähän vastenmielisemmän oloisille kumppaneille esim. ystävyyden osoituksena ei aiheuttaisi niin suurta hysteriaa. Nykykulttuurissa ATM:t saavat vähemmän, kuin mitä voisivat saada, koska ihmiset ovat ensisijaisesti tuotteita, ei ihmisiä. Kohtelu ansaitaan sen perusteella miltä näytät visuaalisesti ulospäin. Jos se falskaa pahan kerran ja edustat miessukupuolta niin parempi vaan poistua näyttämöltä, peittää peilit lakanoilla ja käpertyä kotiin.
Joistakuista miehistä vain on mielenkiintoista tällainen poliittinen nettiaktivismi. Luonnollisesti se kohdistuu yhteiskunnallisiin epäkohtiin, jotka tuntuvat mielenkiintoisilta ja haastavilta. Hyvä vihollinen on myös välttämätön, että viitsii. Feministit sopivat hyvin kehnon moraalinsa takia: valehtelevat ja levittävät vihaa miehiä kohtaan. Näin hyvää vihollista ei ole enää nykyään oikein kellään muulla. Siksi oikeastaan ihmetyttää, että aktiivisia antifeministejä on niin vähän. Passiivisia on kyllä todella paljon, selvä enemmistö. Ehkä suomalaisilla on terveet arvot. Tietysti feministien vastustamisesta ei kannata tehdä elämän tehtävää. Kuoleva aate. Tärkeämpiäkin epäkohtia on.
"Homma tuntuu järjettömältä. Ei Hesarissa mitään silmittömiä miesvihaajia ole töissä ainakaan pelkästään. Sitten tulee mieleen se Megafonin juttu, johon yllä viitataan. Ei kai Katriin Mäkisenkään polttoaine ole ensisijaisesti miesviha. Hän on vain lopettanut kriittisen ajattelun. Hänelle maailma on yksiselitteisesti miesten hallitsema maailma, joka sortaa naista. Siksi miesten, isien, poikien -- inhottavien tyrannien päälle voi kaataa mitä vain paskaa."
Katariina on siivelläeläjiä, joka ei pidä siitä, että
naisilta ollaan riistämässä varauksetonta paapontaa. Häntä selvästi huolettaa, että individualistisemmat miehet ovat saaneet asioitaan kuuluville ja todenneet mm. naisten huonoja sijoituksia kulttuurissa, urheilussa ja tieteessä.
Jos Katariina ei halua ihailemiensa alfaurosten hallitsevan maailmaa, hänellä on välitön mahdollisuus osallistua yhteiskunnalliseen työhön, kannustaa muitakin naisia itsenäisyyteen ja toimeliaisuuteen. Se taas ei oikein onnistu miehiä vastustamalla, joten Katariina on suomeksisanoen liisterissä. Hän ei pääse liikkumaan mihinkään suuntaan ja hänen sanomisiaan ei kannata ottaa vähään vakavasti.
http://elepomaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/51287-su...
Siinä sitä tuli asiaa tuutin täydeltä.
Jos feministit kykenisivät sisäistämään tämän Lepomäen viestin, voitaisiin puuttua kenties mahdollisiin oikeisiin ongelmiin, joita naiset kokevat työelämässä.
Feministien itku siitä, ettei sadan isotuloisimman joukossa ole kuin muutama nainen, on käsittämätön.
Paljon suurempi ongelma on se, ettei sadan isotuloisimman joukossa ole yhtään Penaa. Tämähän on suuri vääryys meitä Penoja kohtaan, kun naisiakin joukossa jo on.....
Mikä ongelma tässä feminismissä on?Jos feministit eivät mielytä, niistä voi pysyä erossa.
Mikä on maskulinistejen päätavoitteet. Ei ole vielä selvinnyt. Sinäänsä hauska seurata tätä keskustelua.
"Jos feministit eivät mielytä, niistä voi pysyä erossa."
Ai miten? edes täällä Laasasen blogissa ei niistä pääse eroon, vaikka luulisi tämän paikan vähiten feministejä houkuttelevan.
Eduskunta on pullollaan feministejä. Presidentti on feministi. Suomen fiksuin sanomalehti Aamulehti koostuu pääosin feministeistä.....
Voi luoja, kun te feministit tajuaisitte kuinka suuri ja patoutunut viha teihin kohdistuu. Kun se jonain päivänä purkaantuu, olette mennyttä.
Oli muuten aamulehdessä hyvä kommenttiketju uutiseen, jossa taivasteltiin naisten edelleen kokemaa väkivaltaa. Hyvä sikäli, että miesten tietoisuus ja kyllästyminen feministien propagandaan alkaa olla lähellä viimeistä pisaraa.
En ole feministi.
Etteköhän te maskulinistit istu feministejen kanssa ihan samassa paatissa.Kummankin tehtävänä on osoittaa, kuinka huono toinen sukupuoli on ja kuinka vainottu itse on.
Ehkä Aamulehti on kohta entistä fiksumpi, kun se tunnetusti palkkaa pysyviin työsuhteisiin mieluummin nuoria miehiä kuin naisia...
Maskulistien päätavoite on saada yhtä paljon valtaa tasa-arvopolitiikassa kuin mitä feministeillä on, ja sen jälkeen maskulistit pystyvät korjaamaan miesten tasa-arvo-ongelmia:
Eikö maskulisteilla ole pikemminkin feminiinisiä piirteitä, kun he haluavat laittaa hameet päälle ja valittaa niinkuin naiset.
"Mikä on maskulinistejen päätavoitteet. Ei ole vielä selvinnyt. Sinäänsä hauska seurata tätä keskustelua."
http://www.guardian.co.uk/politics/2010/oct/22/cut...
Jotkut meistä lähinnä haluavat katsoa maailman palavan.
"Eikö maskulisteilla ole pikemminkin feminiinisiä piirteitä, kun he haluavat laittaa hameet päälle ja valittaa niinkuin naiset"
Kyllä, minäkin pidän aina punaista nahkiminaria päällä, kun kommentoin blogeja.
Joonas da Silva: "No esim. mitään sellaista ei saa paljastaa, että kokisi minkäänlaista alemmuudentunnetta suhteessa muihin miehiin, olisi täysin pihalla siitä mitä haluaa elämältään, ei uskoisi ollenkaan omiin kykyihinsä, tarvitsisi naisen lohdutusta jouduttuaan kiusatuksi koulussa/työpaikalla, ylipäätään sellaista "minusta ei ole mihinkään"-asennetta.
Mutta huom. Toki on joitakin naisia, jotka sietävät tällaista. Mutta useimmiten se johtuu siitä, että heillä ei ole juurikaan parempaa tarjolla. Kaikilla miehillä kuvatunlainen avautuminen selvästi laskee naisen mielenkiintoa."
Pariutumisen alkuvaiheessa, kun ei vielä olla oikein sitouduttu, pitää varmasti paikkaansa. Puolin ja toisin. Kun haetaan kumppania, niin usein toivotaan "omilla jaloilla seisovaa" tai "itsevarmaa". Pitää olla rohkea ja aktiivinen, halukas "kokeilemaan uusia asioita" jne.
Aviossa (tai ylipäätään pitkässä, sitoutuneessa parisuhteessa) nainen on valmis kestämään vaikka minkälaisia miehisiä heikkouksien ilmentymiä, pahoinpitelyjä, tolkutonta ryyppäämistä, vieraissa käymistä, sairastumisia, työttömyyttä jne. Siinä vaiheessa se verbaalinen avautuminen on varmasti ihan tervetullutta vaihtelua.
hahaa, ei kyllä nykynainen kestä välttämättä mitään "paskaa" edes parisuhteessa. ei esim. masentunutta miestä. masennus onkin kaiketi pahempi turn off kuin vaikkapa hakkaaminen.
"Aviossa (tai ylipäätään pitkässä, sitoutuneessa parisuhteessa) nainen on valmis kestämään vaikka minkälaisia miehisiä heikkouksien ilmentymiä, pahoinpitelyjä, tolkutonta ryyppäämistä, vieraissa käymistä, sairastumisia, työttömyyttä jne. "
Muuten hyvä lista, mutta miehen vieraissa käynti ei ole heikkouden osoitus, päinvastoin.
"Muuten hyvä lista, mutta miehen vieraissa käynti ei ole heikkouden osoitus, päinvastoin."
No nimenomaan on. Heikko on se, joka ei kykene hillitsemään himojaan. Se kertoo miehestä aika paljon, jos on seksin takia valmis luopumaan rakastamastaan naisesta ja samalla hajottamaan lastensa kodin. Ainakin ottaa riskin noiden menettämiseksi.
"Voi luoja, kun te feministit tajuaisitte kuinka suuri ja patoutunut viha teihin kohdistuu. Kun se jonain päivänä purkaantuu, olette mennyttä."
Kyllä se on tullut jo aika hyvin huomatuksi. Miten siihen sitten pitäisi suhtautua? Turpa kiinni ja peiton alle odottamaan peloissaan antifeministien kostoa, sitä kun on aika anoa armoa ja pyytää anteeksi?
Feministien pitäisi suhtautua siten, että he alkaisivat puhumaan myös miesten tasa-arvo-ongelmista, tai sitten lopettaisivat valehtelun "tasa-arvon edistämisestä".
Mun mielestä ihmiset pitäis ottaa ensisijaisesti ihmisinä, niin ettei sukupuolella ole merkitystä. Kun päästään sukupuoliin kohdistuvista yleistyksistä eroon, niin ollaan jo voiton puolella.
Ja kyllä, monilla miehillä on ongelmia juuri siksi että ovat miehiä ja onhan se perseestä, mutta myönnän avoimesti että niitä on vaikeampi huomata, kun ei ole kovin paljon omaa kokemuspohjaa niistä. Se ei tarkoita sitä ettei kiinnosta. Tässähän sitä opitaan koko ajan kun vaan osaa pitää silmät auki.
Monilla naisillakin on ongelmia jotka johtuvat nimenomaan siitä että ovat naisia, itsekin olen muutamista joutunut kärsimään.
Se että jommalla kummalla on rankkaa, ei vähene pätkääkään sillä että leikitään jotain helvetin joukkuepeliä, arvotetaan kaikki suoritukset, epäreiluudet ja karmaisevat kohtalot ja se kumpi saa enemmän pisteitä on voittaja ja saa mitätöityä kaiken sen paskan mitä toinen joukkue on joutunut kokemaan. Vittuilu aiheuttaa lähes aina puolustusreaktion ja silloin toisen pointtia ei yleensä enää edes halua kuunnella.
Tiedostan myös sen kuinka etuoikeutetussa asemassa olen, kun ei tarvitse joka päivä taistella sen eteen saanko naisena olla ylipäätään olemassa ja määrätä omista tekemisistäni ja elän parisuhteessa joka ei perustu vallankäyttöön ja oletuksiin toisen käyttäytymisestä sukupuolen perusteella. Jos olisi toisin, niin uskoisin että silloin olisi vielä vaikeampaa nähdä oman navan ulkopuolelle, saati sitten kiinnostua mitä siellä tapahtuu ja onko se kaikki oikein.
Kaikkia ihmisiä nyt en tietysti voi pelastaa, mutta ainakin nuo omat miehenalut koitan evästää mahdollisimman hyvin siihen etteivät anna kenenkään talloa itseään, vaikka mulla ei olekaan ratkaisua siihen miten saadaan miesten itsemurhalukuja pienennettyä.
"Kyllä se on tullut jo aika hyvin huomatuksi. Miten siihen sitten pitäisi suhtautua? Turpa kiinni ja peiton alle odottamaan peloissaan antifeministien kostoa, sitä kun on aika anoa armoa ja pyytää anteeksi?"
Tulevaisuudessa voi olla, että lait muuttuvat niin, että miesten halveksinnasta tulee hyvinkin sanktioitua toimintaa. Feministeillä ei ole siinä vaiheessa enää varaa paukuttaa miehet harjottavia rotuoppejaan.
Tällöin on todennäköistä, että jos jatkat feminististä vuodatusta joku kanssasisaresi tulee ja tarjoaa sinulle singaporelaisen vankilapiiskauksen.
Tasa-arvon vastustaminen on kieltämättä sellainen asia ja erhe, ettei sen kohtaaminen tule olemaan niitä mukavempia tilanteita. Siten on perusteltua olettaa, että nouseva maskulismi povaa miehiä halveksiville naisille melkoista helvettiä.
Aina samat jutut teikäläisillä ...
"Miten siihen sitten pitäisi suhtautua? Turpa kiinni ja peiton alle odottamaan peloissaan antifeministien kostoa, sitä kun on aika anoa armoa ja pyytää anteeksi?"
Ei tässä mistään uhkailusta tai väkivallasta ole kysymys.
Kysymys on vain siitä, että tulee päivä, jolloin feministien valheet tunnustetaan, eikä kukaan kehtaa kannattaneensa tätä sairasta aatetta.
Ikäväähän se tietenkin on niille, jotka kannattavat sitä oikein nimensä kanssa, mutta häpeän tunne voi olla myös oivaltavaa, eikä pelkästään negatiivista.
"Kysymys on vain siitä, että tulee päivä, jolloin feministien valheet tunnustetaan, eikä kukaan kehtaa kannattaneensa tätä sairasta aatetta."
Toivon mukaan ne myös kielletään, kuten Saksassa on hakaristijutut aika pitkälti kielletty.
bmad# "Toivon mukaan ne myös kielletään, kuten Saksassa on hakaristijutut aika pitkälti kielletty"
;) Oliskohan jo 2020 vaaleissa käytetyin "kortti" feministikortti.
Feministikortti
Wikipedia 2020
Feministikortti viittaa Tarja Halosen tai feministien käyttämiseen argumentoinnissa tai suoraan keskustelussa.
Usein (feministi-Suomeen liittymättömässä) uutisryhmäkeskustelussa Halosen tai feministit ensimmäisenä maininnutta pidetään argumentoinnin hävinneenä osapuolena.[1]
Godwinin laki
Feministikorttiin liittyy läheisesti niin sanottu "Godwinin laki", joka on Internet-kulttuurissa (erityisesti uutisryhmissä) käytetty nimitys ajatukselle, jonka mukaan yksittäisessä nettikeskustelussa sen laajentuessa, ennemmin tai myöhemmin joku mainitsee Tarja Halosen tai feministit (eli kuvaannollisesti ”vetää esiin Halonen-” tai ”feministikortin”).
Alkuperäinen määritelmä Jargon Filessä Godwinin laille on:
»Verkossa käytävän keskustelun pitkittyessä todennäköisyys sille, että joku esittää vertauksen feministismiin tai Haloseen, lähenee arvoa 1»
Käsitteen keksi suomalainen perusjuntti Pena vuonna 2010 havaittuaan verkon keskusteluryhmissä niin paljon feministivertauksia että niistä oli kehittynyt meemi. Godwin päätti harjoittaa meemimuuntelua (vertaa geenimuuntelu) luomalla vastameemiksi Godwinin lain ja alkamalla ahkerasti siteerata lakia verkkokeskusteluissa. Hänen yllätyksekseen vastameemi tarttui internet-kulttuuriin ja pian muutkin verkkokeskustelijat viittasivat siihen.[2]
Lisäksi meemi alkoi muuttua kun muut internetkansalaiset täydensivät sitä omilla korollaareillaan:
• Morganin korollaari Godwinin lakiin: ”Heti feministivertauksen tapahduttua joku aloittaa feministikeskustelun alt.censorship -ryhmässä.”
• Sircarin korollaari: ”Jos Usenet-keskustelu sivuaa homoseksuaalisuutta tai Heinleinia, mainitaan feministit tai Halonen kolmen päivän sisällä.”
• Van der Leunin korollaari: ”Kun globaali verkottuminen edistyy, todennäköisyys oikeiden feministien läsnäoloon verkossa lähestyy arvoa 1.”
• Millerin paradoksi: ”Verkon kehittyessä konvergoi niiden feministivertausten, joita Godwinin laki ei ennakoi, todennäköisyys lukuun 0.”
"Mikä on maskulinistejen päätavoitteet. Ei ole vielä selvinnyt. Sinäänsä hauska seurata tätä keskustelua."
Tavoite on saattaa naiset pois paholaisen kynsistä ja antaa heidät
Joukahaisen opettaviin käsiin. Miljoonat tyttölapset menettävät impeytensä likaisille sovinisteille, ei esimerkiksi meille, jotka olisimme paljon parempia aviomiehiä tai fuckbuddyjä.
Maskulistien päätavoitteet käyvät sinulle ilmi tästä maskulistien kalevalasta luvusta: "Joukahainen & Impi Ilmarinen"
@Impi vanha kuurahinen, kantoja
väisteli väpisten@
hakkeilla pimeiden tuulien, tuhkaisten
metsien, jokien
Joukahainen, joutomaiden löysi
ihmistaimenen@
polki maata takaviistoon, antoi kuokan
tytölle@
Impi lauloi, onko aika, onko aika
raukeuden@
Jokke vaati, kanna vastuu, nainen
maailmaa huomisen
Impi huitas kuka antaa suojaa
heiltään metsämies@
"kaavi, tyttö kerrankin niin suojasi saat
lämpöisen"
Impi poistui itkien, valikoiden
toisen tien@
Tuli vastaan paholainen, naisen lupas
"turvaan vien"@
Pani sitä niin kuin pannaan
kylän halpaa makkaraa@
Joukahainen katsoi, kuinka Immen
arvo katoaa
Kreetta:
"Pariutumisen alkuvaiheessa, kun ei vielä olla oikein sitouduttu, pitää varmasti paikkaansa. Puolin ja toisin. Kun haetaan kumppania, niin usein toivotaan "omilla jaloilla seisovaa" tai "itsevarmaa". Pitää olla rohkea ja aktiivinen, halukas "kokeilemaan uusia asioita" jne.
Aviossa (tai ylipäätään pitkässä, sitoutuneessa parisuhteessa) nainen on valmis kestämään vaikka minkälaisia miehisiä heikkouksien ilmentymiä, pahoinpitelyjä, tolkutonta ryyppäämistä, vieraissa käymistä, sairastumisia, työttömyyttä jne. Siinä vaiheessa se verbaalinen avautuminen on varmasti ihan tervetullutta vaihtelua"
Ei tuo pidä läheskään samassa mitassa paikkansa "puolin ja toisin". Eivät miehet etsiskele itsevarmoja ja kunnianhimoisia naisia. Ei noista ominaisuuksista naisille ehkä haittaakaan ole, muttei erityisemmin myöskään niiden puutteesta. Naiselle on täysin sallittua osoittaa heikkoutta ja epävarmuutta. Heikon ja epävarman naisen markkina-arvo voi olla erittäin korkea, jos ulkonäkö vain on kohdallaan.
Aviossa tai pidemmässä parisuhteessa olevat ihmiset tietysti yleisestkin sietävät toisiltaan suuremman määrän kuraa kuin juuri tavanneet. Kyse on siitä, että suhteeseen on jo upotettu niin paljon panostusta, ettei siitä helpolla luovuta, vaikka puoliso alkaisikin ärsyttämään. Eli jos mies siis syystä tai toisesta romahtaa ja rupeaa osoittamaan heikkoutta ja epävarmuutta, niin se kyllä latistaa useimmiten naisen fiiliksiä, mutta ei tietenkään automaattisesti johda suhteen loppumiseen. Naisen heikkous7epävarmuus taas ei välttämättä vaikuta miehen fiiliksiin millään tavalla.
Heikkous ja epävarmuus ovat naisellisia piirteitä.
Ihmettelen, missä maailmassa te miehet elätte. On lukuisia esimerkkejä siitä, kuinka perheitä, miehiä ja naisia on kohdannut onnettomuuksia, joita eittämättä elämässä tulee vastaan ja liitot on kestänyt.
Jos nainen lähtee heti ensimmäisen vaikean asian takia pois kyse ei ole todellisesta rakkaudesta, vaan jostakin ihan muusta. Elämässä tulee vastoinkäymisiä ja sehän se vasta osoitaa kuka todella rakastaa.
Joonas da Silva: "Ei tuo pidä läheskään samassa mitassa paikkansa "puolin ja toisin". Eivät miehet etsiskele itsevarmoja ja kunnianhimoisia naisia. Ei noista ominaisuuksista naisille ehkä haittaakaan ole, muttei erityisemmin myöskään niiden puutteesta."
Nyt annat kyllä epätotuudenmukaisen kuvan asioista.
Seksisuhteeseen riittänee se, että nainen on sexbomb, mutta harva mies on valmis aloittamaan edes semivakavaa seurustelusuhdetta naisen kanssa, joka on kouluttamaton ajelehtija, sivistymätön, työtön, mielenterveysongelmainen, avuttoman epävarma tms.
Riippuu tietysti miehestä itsestään. Harvemmin ketään kunnianhimoista, eteen- ja ulospäinsuuntautuvaa miekkosta kiinnostaa rahaata mitään (edes jumalaisen kaunista) kivirekeä perässään, ainakaan kovin pitkään. Iloinen, itsevarma, turhia murehtimaton ja päämäärätietoinen Mervi Tapola ei ehkä houkuttele, mutta ei houkuttele myöskään kroonisesti masentunut, päämäärätiedoton, epävarmuudessaan takertuva alkoholiongelmainen ÄO 75 Tanja Karpelakaan.
Siis naisessa voi olla muitakin turnoffeja kuin mahamakkara ja rehottavat säärikarvat, vaikka ne olisivatkin se ultimate turnoff!
"Ihmettelen, missä maailmassa te miehet elätte. On lukuisia esimerkkejä siitä, kuinka perheitä, miehiä ja naisia on kohdannut onnettomuuksia, joita eittämättä elämässä tulee vastaan ja liitot on kestänyt"
Justhan mä saman suuntasta totesin, joten mitä ihmettelet?
"Kaikkia ihmisiä nyt en tietysti voi pelastaa, mutta ainakin nuo omat miehenalut koitan evästää mahdollisimman hyvin siihen etteivät anna kenenkään talloa itseään, vaikka mulla ei olekaan ratkaisua siihen miten saadaan miesten itsemurhalukuja pienennettyä."
Voi jumalauta näitä feministejä. Et pysty estämään omien poikalastesikaan tallautumista, jos he saavat jo syntyessään ATM-markkinaluokituksen. Et tajua elämästä mitään.
Riski saada pysyvä atm tosin on vain 10-20% ja heidän riskinsä
kuolla ennenaikaisesti verrattain korkea, yleensä noin kymmenen vuotta muita aikaisemmin. Jos sinulla on kaksi lasta todennäköisyys on 20-40%.
Jos saat ATM:n niin muista silloin, että äitiysajastasi tulee pitkä, sillä sinä olet ainoa henkilö, joka poikaasi tukee. Ketään muuta ei kiinnosta. Vain äiti hoivavietillään voi monesti estää atm-poikansa itsemurhan toteutumisen. Lohdutukseksi ATM:lle kannattaa myös jättää muhkea perintö (esimerkiksi omistusasunto), jolla hän vanhempien kuoltua voi rahoittaa itsellensä kunnon huoraloman. Huoraloman jälkeen tosin alkaa ikävä kyllä viinaputki joka päätyy siihen, että oma pikku atm-poju kajauttaa päänsä seinään lopullisesti.
T: ktm
"Voi jumalauta näitä feministejä. Et pysty estämään omien poikalastesikaan tallautumista, jos he saavat jo syntyessään ATM-markkinaluokituksen. Et tajua elämästä mitään."
No voi himputti, en muuten tajuakaan, sillä tuonkin kommentin sisältö meni vähän ohi mun ymmärrykseni. Olen sen verran yksinkertainen tyyppi, että en viitsi tehdä omia tulkintoja rivien välistä, kun aika suurella todennäköisyydellä menee pieleen. Olisiko mitään mielenkiintoa selittää tyhmälle femakolle vähän tarkemmin?
Meinaatko ettei lapsen isää kiinnosta tukea lastaan ollenkaan? Vai ettei sillä ole merkitystä? Vai että hullun miestenvihaajafeministin lapsista tulee joka tapauksessa alemman tason miehiä teki mitä hyvänsä? Vai että kenen tahansa lapsista voi tulla alemman tason miehiä ja siksi on naiivia kuvitella, että omalla asenteella on jotain merkitystä? Vai jotain ihan muuta. Vai onko turhaa selittää kun oletuksena voi pitää etten kuitenkaan ymmärrä?
Alkaa kyllä jo vähän (paljon) naurattaa tämän keskustelun taso, vielä enemmän siksi että alennan omilla jutuillani sitä vielä entisestään. Joku fiksumpi varmaan antaisi jo olla.
Luin blogitekstin, en kommentteja. Taas tuo markkina-arvo kummittelee Laasasen tekstissä. Taitaa olla ihan patologista. Markkina-arvo Markkina-arvoMarkkina-arvoMarkkina-arvoMarkkina-arvoMarkkina-arvoMarkkina-arvo
Ihan kuin elämässä, parisuhteessa ja pariutumisessa ei vaikuttaisi mikään muu kuin Markkina-arvoMarkkina-arvoMarkkina-arvoMarkkina-arvoMarkkina-arvo
Ja tuo blogin alaotsikko Miesten tasa-arvosta ja pariutumisesta. MIESTEN tasa-arvosta! Miten voisi olla miesten tasa-arvoa ilman naisten tasa-arvoa, häh? Miten voisi olla TASA-arvoa ilman että se TASA-arvo koskee molempia sukupuolia! TASA-arvossa menevät oikeudet, velvollisuudet, edut ja haitat TASAn. Sairasta ajatella että jos miehet saavat asiat toimimaan omissa porukoissaan niin kuin haluavat niin se sitten olisi tasa-arvoa. Haistatan pitkät tällaisille "tutkijoille".
"Ihan kuin elämässä, parisuhteessa ja pariutumisessa ei vaikuttaisi mikään muu kuin Markkina-arvoMarkkina-arvoMarkkina-arvoMarkkina-arvoMarkkina-arvo"
Ei vaikuta ei. Se mitä nurkassa tapahtuu ei ole keskeistä, kun puhutaan yleisistä arvostuksista. Yleiset arvostukset ovat vahvasti markkinoiden puolella etenkin pariutumis- ja raha-asioissa.
"Ja tuo blogin alaotsikko Miesten tasa-arvosta ja pariutumisesta."
Se on todella ahne alaotsikko. Naisten intressit jakaa tasa-arvoa miesten kanssa ovat olemattomat.
"MIESTEN tasa-arvosta! Miten voisi olla miesten tasa-arvoa ilman naisten tasa-arvoa, häh?"
Naisilla on edessä kidutus helvetin liekeissä, elleivät he lopeta systemaattista miesparanoiaansa. Liekit sanovat tsiih. Antifeministit sanovat hih hih hii.
"Miten voisi olla TASA-arvoa ilman että se TASA-arvo koskee molempia sukupuolia! TASA-arvossa menevät oikeudet, velvollisuudet, edut ja haitat TASAn."
Tosielämässä joudumme odottamaan, että naiset viisastuvat tai sitten
käy perikato ja miesten syrjäytyminen kaataa yhteiskunnan.
"Sairasta ajatella että jos miehet saavat asiat toimimaan omissa porukoissaan niin kuin haluavat niin se sitten olisi tasa-arvoa. Haistatan pitkät tällaisille "tutkijoille".""
Tutkijan tehtävä on hutkia.
BTW, minusta tämä blogi oli paljon parempi noin blogiksi (vaikka ei tämäkään mikään mahtava älynväläys ollut), kuin ne iänikuiset lainaus- ja linkkirivit ja 2/3 lainattu suoraan jostain omasta aiemmasta tekeleestä.
Hyvähyvä Henry Laasanen!
Voisihan sitä harkita parisuhdejutuista kirjoittelemista enemmänkin, kun ne ovat jääneet vähille.
PS: Minulla oli psykolgia sivuaineena ja sen lisäksi olen perehtynyt evoluutiopsykologiaan, joten olen pätevä asiantuntija näissä psykoloogisissa jutskissa. ;-)
Miksi näissä ihmissuhdeaiheisissa blogeissa ei koskaan kirjoitella miesten keskinäisestä kilpailusta, miesten toisiaan kohtaan tuntemasta kateudesta, myös ns. peniskateudesta?
Tosiasia kuitenkin on, että miehen pahin vihollinen on toinen mies, ja erityisesti samaa ikäluokkaa oleva mies, ja miesten välinen kilpailu, kateus ja kampittaminen ovat raadollisia jokapäiväisiä tosiasioita, joista ihmeen vähän puhutaan.
Ja kiihkofeministienkin miehiin kohdistama "julmuus" on varsin lievää verrattuna miesten toisiaan kohtaan kohdistamaan julmuuteen verrattuna.
Ovatko miesten keskinäiset suhteet (eikä nyt puhuta homosuhteista) sitä pahaa tietoa, joista "ei saa" puhua?
Tässä Laasaselle ja muille pohtimisen aihetta.
Niinpä! Tämän esille tuomisesta sinulle Mikko kymmenen pistettä ja papukaijamerkki.
Vaikkapa tätä Laasasen blogia säännöllisen epäsäännöllisesti seuraavana olen kyllä huomannut, että naisten välisestä kilpailusta, kateudesta, siis kaikenlaisesta epäsolidaarisuudesta yleensä, on puhuttu useinkin, kun taas miesten vastaavista on mainittu ikäänkuin sivulauseessa triviaaleina seikkoina.
Kreetta:
"Seksisuhteeseen riittänee se, että nainen on sexbomb, mutta harva mies on valmis aloittamaan edes semivakavaa seurustelusuhdetta naisen kanssa, joka on kouluttamaton ajelehtija, sivistymätön, työtön, mielenterveysongelmainen, avuttoman epävarma tms"
Mistäs ihmeestä nyt nuo ominaisuudet repäisit? Enhän mä mistään työttömistä mielenterveysongelmaisista puhunut, vaan siitä, että mies osoittaa heikkoutta ja epävarmuutta. Sillä ei välttämättä ole yhtään mitään tekemistä työttömyyden tai mielenterveysongelmien kanssa. Itse asiassa mielleyhtymäsi saattaa kertoa aika paljon naisten asennoitumisesta miehen heikkouteen ja epävarmuuteen. Vedit ikään kuin automaattisesti ja täysin perusteitta johtopäätöksen, jonka mukaan kyseisten piirteiden osoittaminen implikoisi miehessä väistämättä äärinegatiivisia asioita kuten työttömyyttä ja mielenterveysongelmia. Tämän perusteella olen jopa aikaisempaa vakuuttuneempi siitä, että miehen ei kannata ilmaista noita tunteita/piirteitä missään tilanteessa.
"Siis naisessa voi olla muitakin turnoffeja kuin mahamakkara ja rehottavat säärikarvat, vaikka ne olisivatkin se ultimate turnoff!"
Toki voi olla, mutta heikkous ja epävarmuus eivät kuulune niihin pahimpiin turn offeihin kuten miehillä. Naisella ne ovat melko neutraaleja, ehkä lievästi negatiivisia piirteitä. Satunnaisesti ilmaistuna heikkouden ja epävarmuuden osoitukset saattavat tehdä naisesta jopa puoleensavetävämmän miesten silmissä noin keskimäärin. Toki on sitten miehiä - kuten minä itse - jotka arvostavat naisessakin itsevarmuutta ;)
Joonas da Silva: "Mistäs ihmeestä nyt nuo ominaisuudet repäisit? Enhän mä mistään työttömistä mielenterveysongelmaisista puhunut, vaan siitä, että mies osoittaa heikkoutta ja epävarmuutta."
Kieltämättä esimerkkini olivat aika kärjistyneitä, sellaisia, joita yleisesti pidetään heikkouden ilmentyminä.
Nimittäin minä en vaan yksinkertaisesti pysty käsittämään heikkoutena sitä, että pystyy ääneen käsittelemään omia epävarmuuksiaan. Aivan päinvastoin! Siksi en nyt saa millään otetta tästä teidän heikkoudestanne, jos et anna mitään konkreettista esimerkkiä.
"1. Parisuhteen verbaalisesta puimisesta ei ole paljoa hyötyä, vaan enemmän haittaa."
Riippuu siitä puidaanko asioita joita halutaan ja voidaan korjata/parantaa/suunnitella vai ei. Asiat eivät yleensä parane vaikenemalla.
"2. Miehet, älkää romuttako markkina-arvoanne tuomalla ongelmianne esille parisuhteessa. Jättäkää valitus alan ammattilaisille - maskulisteille."
Kts. yllä. Lisäksi ihmetyttää jos luottamuksellinen yhdelle henkilölle avautuminen vaikuttaisi näin vahvasti _markkina_-arvoon.
"3. Jos joudutte katastrofiin tai teillä on henkilökohtaisia ongelmia, kriisiterapia tai psykoterapia ei todennäköisesti auta."
Auttaako mikään? Mikä?
Kreetta:
Annoinhan jo esimerkkejä:
"No esim. mitään sellaista ei saa paljastaa, että kokisi minkäänlaista alemmuudentunnetta suhteessa muihin miehiin, olisi täysin pihalla siitä mitä haluaa elämältään, ei uskoisi ollenkaan omiin kykyihinsä, tarvitsisi naisen lohdutusta jouduttuaan kiusatuksi koulussa/työpaikalla, ylipäätään sellaista "minusta ei ole mihinkään"-asennetta"
Kai nyt noista osaat johtaa konkreettisia tilanne-esimerkkejä itsekin?
No niinpäs annoitkin, taidan olla vähän sekaisin.
Edelleenkään en pysty pitämään mitenkään heikkouden osoituksena sitä, että puhuisi omista alemmuudentunteistaan tai siitä että on tullut kiusatuksi. Tai puhuu sitää, että kokee ettei itsestä ole mihinkään.
Heikkoutta on nimenomaan se, ettei kykene käsittelemään omia ongelmiaan, ettei vaan pidettäisi heikkona.
Kyllä minun Joonas nyt täytyy kompata Kreettaa. Eli en usko, että heikkouden (vaikkapa tuollaisten mainitsemiesi) osoittaminen olisi jotenkin kohtalokasta miehelle - ainakaan vakiintuneemmassa suhteessa. (Ensitreffeillä ja suhteen alkumetreillä tilanne on varmasti toinen, mutta tämän nyt kaikki ymmärtänevät.) Toki suhde saattaa kärsiä tai jopa rikkoutua, jos se menee yhdeksi miehen ongelmien setvimiseksi ja naisen pääasialliseksi tehtäväksi muodostuu puolison tukeminen. Jotenkin kuitenkin luulen, ettei tilanne olisi yhtään sen helpompi siinäkään tilanteessa, että roolit käännettäisiin toisin päin.
On varmasti ihmisiä, jotka eivät kestä heikkoutta puolisossaan, joita ei toisen tukeminen kiinnosta tai jotka eivät koe siihen pystyvänsä. Mutta että juuri erityisesti naiset ajattelisivat puolisoistaan "sinun on oltava vahva", enpä usko.
Kreetta:
"Edelleenkään en pysty pitämään mitenkään heikkouden osoituksena sitä, että puhuisi omista alemmuudentunteistaan tai siitä että on tullut kiusatuksi. Tai puhuu sitää, että kokee ettei itsestä ole mihinkään"
Niin, ihmisille on opetettu, että asioista tulisi voida puhua ja pitäisi olla ymmärtäväinen yms. Tästä syystä on tietysti vaikea myöntää, että kyseiset tunneilmaukset latistaisivat fiiliksiä puolisoa kohtaan.
"Heikkoutta on nimenomaan se, ettei kykene käsittelemään omia ongelmiaan, ettei vaan pidettäisi heikkona"
Niin mutta mieheltä edellytetään ongelmien käsittelyä yksin. Naisille on sallittua vatvoa ongelmiaan ja tilittää niistä sekä miehelle että ystävilleen.
Mistäköhän sinä olet tenkaissut nämä päätelmäsi?
Minä olen ihan normieukko ja sellaisista oma ystäväpiirinikin koostuu, ja oman havaintoni mukaan YKSIKÄÄN muija ei ole koskaan inahtanutkaan sellaisesta, että heidän fiiliksiään mitenkään tipauttaisi kumppanin avautuminen ja epävarmuuksien esille tuominen. Enkä koskaan ole nähnyt enkä kuullut sellaista, mikä tukisi tuota sinun havaintoasi. Siis että muijat ikään kuin puhuisivat yhtä ja toimisivat toisin.
Sen muistan kun yksi ystävistäni oli vuosia sitten aivan ihastunut/rakastunut itkevään mieheen. Häneen teki vaikutuksen miehen herkkyys.
Sittemmin tosin paljastui, että mies pani muitakin eukkoja, eli se siitä.
Ja veikkaanpa, että nämä "pahikset" jotka teidän mielestä vievät kaikki naiset, osaavat laskelmoidusti vilauttaa jotain tekoherkkää puoltaan naisille, jotka sitten menevät siihen lankaan.
Tietysti ystäväpiirini ei koostu joidenkin kriteerien mukaan YTN:sta, siis esim. misssuomista tms., vaan kauniista ja ihanista naisista. Siis normiporukasta. Joten voi olla, että YTN:t eivät tosiaan kestä kuvaamiasi asioita miehissä, eli tässäkin pätenee se, että jotain saadakseen on jostain luovuttava.
Joonas: "(...) mieheltä edellytetään ongelmien käsittelyä yksin."
Vähän jankkaamistahan tämä jo on, mutta kysyisin nyt kuitenkin, että _kuka_ edellyttää? Vai onko kyseessä ehkä sittenkin jo vanhentunut käsitys, josta jotkut, hämmästyttävää kyllä, sitkeästi haluavat pitää kiinni?
Kuten jo yllä kirjoitin, itse ainakin vahvasti uskon, että naiset valisisivat mieluummin ongelmistaan ajoissa puhuvan - vaikka sitten vatvovan ja tilittävän ;) - miehen kuin miehen, joka patoaa ongelmansa, epävarmuutensa jne. sisälleen ja sitten lopulta romahtaa, muuttuu tunteettomaksi, häippäsee kuvioista tms.
MV:
"Kyllä minun Joonas nyt täytyy kompata Kreettaa. Eli en usko, että heikkouden (vaikkapa tuollaisten mainitsemiesi) osoittaminen olisi jotenkin kohtalokasta miehelle - ainakaan vakiintuneemmassa suhteessa. (Ensitreffeillä ja suhteen alkumetreillä tilanne on varmasti toinen, mutta tämän nyt kaikki ymmärtänevät.)"
Niin mähän totesinkin tuolla aikaisemmin, ettei vakiintunut suhde mitenkään automaattisesti kaadu siihen, jos mies nyt vähän osoittaa heikkoutta. Pointtini oli, että neheikkouden osoitukset eivät kuitenkaan juuri koskaan ole miehelle eduksi ja kohtalaisen usein ovat haitaksi ainakin jossain määrin. Naisille avautuminen sen sijaan on standardi tapa toimia ja miehet suhtautuvat siihen yleensä kohtalaisen neutraalisti.
Minä olen tässä asiassa Joonaksen kanssa samaa mieltä. Miehen ei kannata osoittaa heikkoutta tai epävarmuutta, koska se vähentää miehen vetovoimaisuutta naisen silmissä. Periaate on yleispätevä.
Agree. Ongelmista kertominen naiselle ei saa naista auttamaan niiden ratkaisussa vaan syyllistämään ja haukkumaan miestä niistä. Ongelmat pitää ratkaista itse tai miespuolisten kavereiden avulla.
Henry,
Kyllähän tuo mielipiteesi tuli jo ilmi itse kirjoituksesta. Kaipaisin kuitenkin yhä jotain lihaa luitten ympärille tuolle väitteelle. Muutenhan se on ihan yhtä yleispätevä periaate kuin vaikkapa, hmmmm mitäs nyt keksisin, noh "Naisen ei kannata suhteen aikana rupsahtaa, koska se vähentää naisen vetovoimaisuutta miehen silmissä". No, kyllähän nuo (heikkous ja rupsahtaminen) varmaan vetovoimaisuutta saattavat vähentää, mutta... Kaatuuko muuten hyvällä pohjalla oleva vakiintunut suhde siihen, että mies välillä osoittaa epävarmuutta/heikkoutta tms., tai että nainen ei ajan saatossa pysykään yhtä tsäpsäkkänä kuin suhteen alussa?
Kreetta:
"Mistäköhän sinä olet tenkaissut nämä päätelmäsi?
Minä olen ihan normieukko ja sellaisista oma ystäväpiirinikin koostuu, ja oman havaintoni mukaan YKSIKÄÄN muija ei ole koskaan inahtanutkaan sellaisesta, että heidän fiiliksiään mitenkään tipauttaisi kumppanin avautuminen ja epävarmuuksien esille tuominen. Enkä koskaan ole nähnyt enkä kuullut sellaista, mikä tukisi tuota sinun havaintoasi. Siis että muijat ikään kuin puhuisivat yhtä ja toimisivat toisin"
Kuten sanoin, päätelmäni perustuu lähinnä havaintoihini ihmisten toiminnasta ja reaktioista. En esitä, että voisin näiden havaintojen peruisteella todistaa väittämäni absoluuttiseksi faktaksi. Mutta kyllä muukin olemassaoleva näyttö tuntuisi tukevan sitä, että naiset rakastavat miehissä voimakkuutta ja itsevarmuutta. Jos tämän väitteen hyväksyy, tuntuisi loogiselta olettaa, että päinvastaiset ominaisuudet eivät herätä naisissa suurta ihastusta.
Naisilla lienee myös melko vahva motiivi olla tuomatta voimakkaasti esille oman miehensä surkeutta ja säälittävyyttä. Eli vaikka joku mies olisi heikkoutta ja epävarmuutta osoittanut, moni nainen ei välttämättä halua juuri sillä asialla retostella kavereilleen. Vaihtelua varmasti esiintyy tämän suhteen.
"Ja veikkaanpa, että nämä "pahikset" jotka teidän mielestä vievät kaikki naiset, osaavat laskelmoidusti vilauttaa jotain tekoherkkää puoltaan naisille, jotka sitten menevät siihen lankaan"
Joo siis kyse on juuri sitä, mitä koitin aiemmin selittää. Eli on olemassa heikkoutta ja "heikkoutta". Toisen esille tuominen on ok ja toisen ei.
MV:
"Vähän jankkaamistahan tämä jo on, mutta kysyisin nyt kuitenkin, että _kuka_ edellyttää? Vai onko kyseessä ehkä sittenkin jo vanhentunut käsitys, josta jotkut, hämmästyttävää kyllä, sitkeästi haluavat pitää kiinni?"
En mä usko, että ainakaan miehet haluaisivat olla pakotettuja hautomaan ongelmiaan yksin. Kukaan ei tietenkään sitä avoimesti edellytä, mutta miehet ovat kokemuksen kautta oppineet, että on parempi ratkaista ongelmansa yksin tai ehkä ystävien avustuksella, kuin paljastaa heikkoutensa naiselle.
"Kuten jo yllä kirjoitin, itse ainakin vahvasti uskon, että naiset valisisivat mieluummin ongelmistaan ajoissa puhuvan - vaikka sitten vatvovan ja tilittävän ;) - miehen kuin miehen, joka patoaa ongelmansa, epävarmuutensa jne. sisälleen ja sitten lopulta romahtaa, muuttuu tunteettomaksi, häippäsee kuvioista tms."
Joo toki nainen saattaisi mieluummin valita mieheltä avautumisen kuin totaalisen romahtamisen, mutta ideaalinen tilanne olisi, että mies ratkaisisi ongelmansa itse ja olisi ulospäin vahva ja itsevarma.
Joonas da Silva: "Joo toki nainen saattaisi mieluummin valita mieheltä avautumisen kuin totaalisen romahtamisen, mutta ideaalinen tilanne olisi, että mies ratkaisisi ongelmansa itse ja olisi ulospäin vahva ja itsevarma."
Tässähän tämä meidän - miesten ja naisten - ero nimenomaan näkyy.
Ei siinä avautumisessa olekaan pointtina se, että tarkoitus on _ratkaista_ niitä ongelmia. Vaan käsitellä niitä.
Toisaalta naisillakin on tarve tuntea itsensä tarpeelliseksi, siis muutenkin kuin seksin, lapsenteon ja kodinhoidon kautta.
YTM Laasanen voisi pysyttäytyä ilmeisen ammattimaistieteelliseen asioiden käsittelyyn pyrkivässä blogissaan omalla koulutusalallaan, yhteiskuntatieteissä. Viitatussa lähteessäkin (Murtuvatko myytit) myönnetään, että "kognitiivisen käyttäytymisterapian toimivuudesta on tieteellistä näyttöä".
Mihin tuloksiin viittaa esimerkiksi täällä kommenteissa kriisiterapiasta todettu: "Idea on tietenkin hieno, mutta lopputulokset eivät ole vakuuttavia."
On tietenkin olemassa yksittäistapauksia suuntiin ja toisiin, mutta yhtenä positiivisena esimerkkinä on esimerkiksi "Lauri": http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/koulusurma...
"Vuosien terapiat ja oma ammatinvalinta ovat saaneet Laurin ymmärtämään itseään ja ilmiötä."
Suomessa ollaan toki totuttu hoitamaan asioita tervalla, viinalla ja saunalla ja paljon vähemmän puhumalla. "Lauriin" liittyen voisi kysyä, olivatko Auvinen ja Saari psykoterapiassa? Molemmat ilmeisesti saivat mielialalääkitystä (helppo suomalaisen nähdä samanlaisina kuin tervan ja viinan) josta ei ollut apua.
Masennus ja ahdistus ovat tietenkin markkina-arvomallinkin mukaan heikkouksia, jotka pitää salata muilta. Ei niistä missään tapauksissa kenellekään siis puhuta - ei edes ystäville. Maksetun psykoterapeutin pointtina on se, että hänen kanssaan ei olla mitenkään muuten sosiaalisesti suhteessa, joten voi vapaasti puhua mistä asiasta tahansa. Hänen kanssaan ei "käydä kauppaa parisuhdemarkkinoilla" millään tavalla. Ehkä juuri prostituuttianalogia olisi yhteensopiva, jos oletetaan, että asiakkaat eivät näe prostituutteja markkinoilla vaikuttavina tekijöinä, vaan ainoastaan paineiden purkamisen ammattilaisina.
Onko vastaus Horsmalahden taannoiseen ehdotukseen bordellien laillistamiseen siis oikeastaan helpompi kuin mitä 15.10. tässä blogissa pohdittiin: "Idea on tietenkin hieno, mutta lopputulokset eivät ole vakuuttavia."
Terapeutit tietenkin voivat olla toiset enemmän ja toiset vähemmän päteviä. Fysiologisessa lääketieteessäkin näyttäisi olevan kiistakapulana akupunktio ja kolesteroli. Se, hoitovirheet ja uudet havainnot terveydenhoitotieteissä eivät kuitenkaan tarkoita, että lääketiede olisi turhaan rahoja syövää humpuukia, vaikka käsittääkseni jotkut uskonnolliset kultit ovat tästäkin vakuuttuneita. He voivat jopa väittää, että ihmiskeho korjaa kyllä itse vahinkonsa, joten keinotekoiset lonkkanivelet ovat turhaa toimintaa, kuten muukin kirurgia.
Moni eläin muuten käytöksellään piilottaa fyysisen oireilunsa, mikä on lemmikkien omistajille vaiva. Tässä eläimen tavoite ei suinkaan ole palauttaa toimintakykyään takaisin optimaaliseen, vaan harhauttaa saalistajiaan, ettei toimintakyky näiden toimesta romahtaisi kokonaan. Ehkä ihmisen psykologiassa on samanlaisia sosiaalisen eläimen ominaisuuksia, joiden tarkoitus ei ole parantaa tilannetta, vaan säilyttää edes vielä olemassa oleva taso siihen asti, että ehtii tuottaa jälkeläisiä?
Summa summarum: Voisiko YTM Laasanen siis jättää kasvattamatta niiden nuorten miesten ahdistusta, jotka kaipaisivat jotain ulkopuolista tahoa, jolle puhua vaikeista asioista? Nämä miehet eivät kaipaa lisää tällaista "ideasi on huono - olet heikko" viestitystä akateemiselta henkilöltä, jonka yleiseen sanomaan voivat vahvastikin uskoakin.
Puolisona ja poikien ja tyttöjen äitinä totean vain,että monet miehet ( siis ei kaikki) nyt vaan sattuu olemaan aika "putkinäköisiä" ja hivenen yksioikoisia, kuvittelevat itsestään enemmän kuin pitäisi. Eihän se loppujen lopuksi ole miesten vika, luoja on näin tehnyt, mutta voihan itseään kehittää. Äitinä pitää koettaa myötävaikuttaa poikien kasvatukseen niin, että he oppivat esim.KUNNIOITTAMAAN naisia ylipäätänsä ja irrottautumaan esim. äidistä, kun sen aika on.
Kreetta:
"Tässähän tämä meidän - miesten ja naisten - ero nimenomaan näkyy.
Ei siinä avautumisessa olekaan pointtina se, että tarkoitus on _ratkaista_ niitä ongelmia. Vaan käsitellä niitä"
Niinpä. Ja tämä on yksi syy lisää, miksi miéhet eivät koe järkeväksi avautua ongelmistaan naiselle. Miesten suhtautuminen ongelmiin on ratkaisukeskeisempää. Miehet kokevat kyllä jonkin verran myös tarvetta käsitellä ongelmiaan yleisesti, mutta käsittelytapa on useimmiten niin erilainen kuin naisilla, että käsittely on järkevämpää hoitaa kavereiden kesken.
Kommenttina Joonaksen ja Kreettan keskusteluun:
Yksi pahimmista kriiseistä avioliitossamme tuli, kun erehdyin avautumaan epävarmuudestani ja heikkoudestani vaimolleni vuosia sitten. Tätä avautumista edelsi vaimoni pitkällinen painostus keskustella asioista, olihan hän 'fiksuna' naisena havainnut, että jotain on vialla.
Aikaa tuosta on kulunut jo vuosia, mutta silloin huomattuani seuraukset päätin, että toista kertaa en samaa virhettä tee. Vaimonikin pelästyi kriisiä niin paljon ettei enää sen jälkeen ole painostanut minua puhumaan ongelmistani.
Mieluiten itsekin ratkaisen ongelmani kuin vaan vatvon niitä, vaikka nainen olenkin.
Eli useimpien kirjoittajien mielestä parisuhde itseasiassa onkin jonkinlainen peli, jossa pitää koko ajan taktikoida, ja miettiä seuraavia siirtoja, eli omia tekemisiä ja sanomisia ja sitä miten ne vaikuttavat suhteen toiseen osapuoleen, tämä on varsin kummallista, sillä eikö kaikista maailman ihmisistä juuri elämänkumppanin tulisi tulisi olla se ihminen jolle voi avautua ja tunnustaa omat heikkoutensa, ilman pelkoa että toinen tuomitsee ja jopa niiden takia jättää sinut.
Sillä asia, jonka monet kieltävät, mutta joka on totta, on se, että vahvimmassakin ihmisessä on heikkouksia, ja vahvinkaan ihminen ei ole immuuni erilaisille elämän ongelmille, puhutaan vahvuuteen sairastumisesta, ja siitä monet kärsivät, niin miehet kuin naisetkin, luullaan että ollaan kaikkivoipia, ja selviydytään elämästä ilman minkäänlaisia henkisiä ja fyysisiä kolhuja.Kuitenkin elämä itsessään todistaa että tälläinen on mahdotonta.
Tuntuu siis kummalliselta, että se ihminen, jonka kanssa ollaan intiimisti yhdessä, fyysisessä läheisyydessä, jonka kanssa tehdään jälkeläisiä, ei kuitenkaan ole se ihminen, jolle voi avoimesti kertoa ongelmistaan.
Eli intiimissä parisuhteessa on sisällä jonkinlainen "vihollinen vuoteessani" -syndrooma. Se on valtapeliä ja henkien taistelua.
Esimerkkinä markkina-arvon kannalta huonosta avautumistyylistä voisi mainita dokumentin miehen kuva päähenkilön.
Juuri TV1 15.03 kertoi uutisen että parisuhderiidat maksavat yhteiskunnalle 26 miljoonaa vuodessa ja pitkittynyt huoltajuusriita voi maksaa satoja tuhansia.
Tämä siitä huolimatta että useampi isä luopuu isyydstään koska ei halua lastensa joutuvan vuosiksi äidin ja hänen tukijoidensa ihmisvihan ja kostotoimien välineeksi. Vaikka nainen itse on hakenut eroa ja käyttänyt jo sitä ennen lapsia valtapelin välineenä näiden tappioksi.
Kouluammuskelijoiden taustoja on varottu syyllistämästä. Isättömyyss on toki selvitetty ja julkistettu koska sitä pidetään väkvaltakäyttäytymiseltä suojaavana seikkana. Todellisuus osoittaa muuta.
Mitä maksaa kasvava nuorisorikollisuus, -työttömyys ja -syrjäytyminen:
http://joukoakoskinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/484...
Henry,
kirjoitit että pätee yleispätevänä periaatteena, ettei miehen kannata näyttää naiselle heikkouttaan tai epävarmuuttaan. Minusta tuollainen yleistäminen on ristiriidassa markkina-arvoteorian kanssa. Hienoushan teoriassa on juuri siinä, ettei se ota kantaa ihmisten preferensseihin vaan tutkii, mitä minkäkin preferenssin yleisyydestä seuraa.
Ylipäätään missään biologiassa, psykologiassa tai käyttäytymistieteessä ei ole kauhean paljon asioita, joiden suhteen ei ilmenisi vaihtelua, usein kellokäyrän mallisesti.
Yhtä hyvin tilanteen voisi mallintaa niin (yksinkertaistettuna), että osa naisista haluaa Tosimiehiä ja osa Neitimiehiä. Osa miehistä on Tosimiehiä ja osa on Neitimiehiä. Näistä osuuksista riippuu, kannattaako useammin Tosimiehen esittää herkkää vai Neitimiehen kovaa.
Todennäköisesti markkinat ovat myös maantieteellisesti ja yhteiskuntaluokkien mukaan eriytyneitä. Veikkaisin että jossain Etelän median vaikutuspiirin ulkopuolella toleranssi poikkeamista miesten perinteisestä roolista on merkittävästi pienempi kuin pääkaupunkiseudun koulutetun keskiluokan keskuudessa.
Ihmiset vain yleensä luulevat olevansa "ihan tavallisia" eivätkä näe näitä eroja, elleivät jostakin syystä sukkuloi paljon eri yhteiskuntaluokkien välillä. Omiin ja lähipiirin kokemuksiin nojaten ei voi tehdä kovin hyviä yleistyksiä. Se lieneekin yksi syy siihen, miksi näkemykset töärmäävät täällä netissä usein niin lujaa.
http://www.tiede.fi/blog/2010/04/19/ystavia-kasvok...
Kirjoita kommentti
Kommentoi 165 kommenttia