Diripimpperipompperipededum - Semioottista hyminää
Tämän tuuttauksen otsikko ei ole itse keksitty - se on peräisin Helena Oikarinen-Jabain Taideteollisen korkeakoulun väitöskirjan SYRJÄN TILOJA JA SORAÄÄNIÄ: Performatiivista kirjoittamista Suomen ja Gambian välimaastoissa (2008; pdf) alaotsikoista.
Väitöskirja pitää sisällään mielenkiintoisia otsikoita:
- Eettistä tekstin kudontaa ja vallan seittien polyfonisia maisemia
- Semioottista hyminää, umpikujia ja oivalluksia
- Leikkautuvat maisemat ja baabeliset dialogit
- Äänten heittelyä ja lentoharjoituksia
- Diripimpperipompperipededum – tarinan loimi
Väitöskirjan tutkimustehtävä ja metodologiaa
- Tutkimukseni tavoitteena on kuvata ja hahmottaa kulttuurisia välitiloja ja marginaaleja performatiivista tutkimista ja kirjoittamista toteuttaen ja tarkastellen. Primaariaineistostani tuottamissani teksteissä olen pyrkinyt uudelleen rakentamaan perinteistä tutkimusraportointia etsimällä sellaisia kuvaamisen tapoja, jotka avaavat tuoreita näkökulmia käsittelemiini diasporisiin ilmiöihin ja aineistooni. Erityisesti tarkastelen välitiloja ja keskenään risteytyviä identifikaatioita ”rodun”, etnisyyden, sukupuolen ja luokan paikantumisissa ja siirtymissä. Välillisesti tämä liittyy myös ”erojen” ja ”erilaisuuksien” merkitysten sekä transnationaalisten ja transversaalisten kohtaamisten kuvaamiseen keskeneräisen tiedon tuottamisen prosesseissa.
Kiva. Tarkoittavatko "välitilat" tai "risteytyvät identifikaatiot" jotakin oleellista?
- Teksteissäni olen performoinut sellaisia kokemuksellisia todellisuuksia, jotka usein tutkimuksellisessa analyysimasiinassa siilautuvat aineiston reunoille tai karsiutuvat roskakoriin. Näin olen päätynyt kuvaamaan rajoja lähestyviä tiloja, intervalleja ja aukkoja sekä näissä mahdollisesti tapahtuvia kohtaamisia, jotka leikkaavat toisiaan sosiaalisen, kulttuurisen ja ruumiillisen risteämissä.
Hmm. Tarkoittavatko "aukot", "intervallit" ja "risteämät" jotakin oleellista?
- Viswesvaran (1994, 74) toteaa käyttävänsä termiä postmodernismi lähes vaihtoehtoisesti dekonstruktion kanssa. Hän näkee dekonstruktion viittaavan kuitenkin enemmän tekniikoihin ja käytänteisiin ja jälkimodernismin kysymykseen paikasta ja ajan jaksottamisesta. Hänen ajatteluaan seuraten voisin kuvata artikkelieni painottuvan enemmän dekonstruktion suuntaan ja muiden tekstien muistuttavan postmodernia kirjoittamista. Tai ehkä kaikki helmatekstini lähestyvät jälkirepresentaationaalista kirjoittamista, kuten Elizabeth St. Pierre kutsuu postmoderniin kirjoittamiseen tutustuttuaan omaksumaansa lähestymistapaa. ”Nomadinen tutkimus” (nomadic inquiry) on itsessään tutkimisen, analyysin ja löytämisen metodi, jota ei voi määrittää ja ohjeistaa. Kirjoittamisen kentällä saattaa tapahtua ja tapahtuu yllättäviä oivalluksia, rajojen ylityksiä sekä koetun ja tallennetun aineiston toisiinsa kietoutumista. Tällainen representaationaalisuudesta ja tulkinnasta irtautuva kirjoittava tutkiminen muokkautuu alati dekonstruktion ja pakenevan merkityksen rajalla. (St Pierre 2005, 967 – 973.)
Hienoa kuulla, että "representaationaalisuudesta ja tulkinnasta irtautuva kirjoittava tutkiminen muokkautuu alati dekonstruktion ja pakenevan merkityksen rajalla." Edistyksellistä!
Vanhanaikainen tiede roskakoriin
- Tekstejä kirjoittaessani olen suhtautunut vakavasti
sellaisiin jälkistrukturalistien, jälkimodernistien ja
jälkikolonialistien ojentamiin haasteisiin, joissa he kehottavat
tutkijoita rikkomaan moderniin ajatteluun liittyviä epistemologisia,
metodologisia sekä toiminnallisia itsestäänselvyyksiä ja toimintatapoja.
Mitäpä sitä vanhanaikaisista "tieteellisistä" metodeista piittaamaan.
- Perinteisimpiä lähestymistapoja ja metodeja soveltamalla aineistoni olisi näyttänyt itsestään puolia, jotka olisivat joidenkin akateemisten portinvartijoiden mielestä paremmin soveltuneet akateemisten keskustelujen kehyksiin. Sellaisiin lähestymistapoihin turvautuessani olisin luultavasti oppinut vähemmän aineistostani, itsestäni ja kirjoittamisesta. Myös helmatekstieni suomalaisiin ”monikulttuurisuuskeskusteluihin” tuottamat avaukset olisivat jääneet tekemättä.
Tärkeintä väitöskirjassa on toki se, että oppii uutta kirjoittamisesta ja itsestään - "akateemiset portinvartijat" kannattaa jättää höpisemään omiaan.
- En ole sulkenut pois ”objektiivisia totuuksia” tai valtavirrassa lipuvia keskusteluja dekonstruoivia soraääniä. Olen myös pyrkinyt tuottamaan hybridiä dialogia, joka pois perehdyttää totutuista ilmaisutavoista ja kuljettaa lukijaa rajamaastoon.
Kappas vaan, "objektiivisia totuuksiakin" on otettu mukaan. Mitä on "hybridi dialogi"?
- Joidenkin akateemista tutkimusta harjoittavien henkilöiden mielestä
esseistiset,
poeettiset, proosalliset, henkilökohtaiset, elämän kirjoittamisen traditioon pohjautuvat
ja muut kokeellista kirjoittamista edustavat tekstit eivät kuulu akateemiseen yhteyteen
eivätkä muuta mitään tutkimuskontekstissa ja maailmassa, toisin kuin Ellis ja Bochner
(2004) väittävät.
Älä kuuntele kerettiläisiä "akateemikkoja"! Etene rohkeasti jälkikolonnialistisen naiskirjoittamisen hengessä!
- Olen itsekin törmännyt tällaisiin kriittisiin ääniin työtäni seminaareissa esitellessäni.
Ihanko totta?
- Ajattelen kuitenkin, että käydäksemme käsiksi ”jälki-ajattelijoiden” avaamiin kysymyksenasetteluihin, meidän on tutkijoina uskaltauduttava vaeltaa meille tuntemattomiin epistemologisiin ja metodologisiin maisemiin ja toimimalla siellä tuottaa mahdollisia repeämiä itsestäänselvyyksinä pidettyihin kuvitelmiin ja tapoihin tehdä tutkimusta. Sosiaalisista todellisuuksista uudelleen kertomalla ja esimerkiksi asettamalla modernismin nimeämiä universaaleja ”samuuksia” paradoxisille rajoille voimme performoida ja paljastaa Lännen marginaaleja (Bhabha 1998, 247).
Nimenomaan. Onko "repeämillä" tai "lännen marginaalien paljastamisella" jokin oleellinen sisältö?
- Ehkä vaikeuteni sijoittaa työtäni selkeästi tiettyyn suuntaukseen kuuluvaksi on yhteydessä siihen, etten ole varttunut sen enempää mannermaisen kuin jälkikolonialistiseenkaan ajattelun ytimessä. Lienee tyytyminen siihen, ettei mitään pysyvää paikkaa, tilaa tai tyhjentävää teoriaa ole. On vain hetkiä, joissa erilaiset kokemukselliset, teoreettiset, tiedolliset, sosiaaliset ja taloudelliset todellisuudet leikkaavat toisiaan ja laskostuessaan näyttävät heijastavan maailmaa tietyn kielen (kielien) rakentaman spektrin kautta.
Oivaltavaa postmodernia pohdintaa!
Tekstin synnyttämisen prosessi
- Kuvien ja sanojen synnyttämisen prosessi on ollut sekä fyysinen, henkinen että
älyllinen ponnistus. Ruumiissani olen liikkunut tilassa ja ajassa ja vaeltanut aineistoni sekä muiden henkilökohtaisten ja kollektiivisten kirjoittamaan ajavien tilanteiden, tekstien ja kohtaamisten poimuissa, suonistoissa ja niiden leikkauspisteissä.
Jaahas. Ihan eri prosessi kuin minulla.
- Suhteeni teksteihini oli resiprookkista. Niiden tekeminen oli kuin räsymattojen kutomista.Välillä materiaali kuljetti minua. Joskus taas minä päätin seuraavan raidan värin. Hirsiaho muistuttaa Trinhaa (1989, 128) lainaten, että kudonnan rytmi ja kangaspuiden symboliikka liittyy jälkikolonialistiseen naiskirjoittamiseen. Kankaan materiaaliseen tuottamiseen yhdistetty subjektiposition käsittely tuo keskustelun lähelle ihoa, lihalliseksi, mutta myös jaettavaksi maailmalla. (Hirsiaho 2005, 316.) Teksteilläni on myös yhteyksiä länsiafrikkalaisiin kaistaleista koottuihin kudonnaisiin sekä perinteisiin ja moderneihin batiikkitekstiileihin.
Hauska kuulla, että "kudonnan rytmi ja kangaspuiden symboliikka liittyy
jälkikolonialistiseen naiskirjoittamiseen" ja että teksteilläsi on yhteyksiä "kaistaleista koottuihin kudonnaisiin".
Hauska anekdootti
- Vuosia sitten pienten tyttärieni ja minun kanssa samassa junanvaunussa matkustanut nuorukainen alkoi laulaa: ”Jos sais kerran matkallansa neekerinaista nussia.” Pyysin häntä lopettamaan. Junaa vaihtaessamme sama nuori mies käveli kannoillani ja hoki kuin mantraa: ”neekeri”. Suutuin ja tartuin miestä rinnuksista. Loppumatkan ajan laulajankaverijoukko huuteli aina ohi kulkiessaan lastenvaunun ikkunan takaa minua sormellaan osoittaen: ”Hullu nainen!”.
Tarina kuulostaa keksityltä, mutta pitihän valkoinen heteromies saada syylliseksi tavalla tai toisella. (En tosin tiedä, miksi seksin haluaminen mustan naisen kanssa on tuomittavaa - varsinkin kuin Helena itse on tykästynyt mustiin miehiin.)
Ja tietenkin... "halu neekerinaista kohtaan" on ristiriidassa Helenan "alitajuinen halu mustan miehen kehoa kohtaan" teorian kanssa.
Väitöskirjan viimeinen kappale
- ”Kuilun reunalla lähestymme Toista vailla pidättyvyyttä”. Tässä kirjoittamisen hetkessä – merkityksen ollessa kadoksissa – on dekonstruktion ja muutoksen mahdollisuus. Mutta kuinka etenemme kirjoittaessamme, jos meillä ei oletettua varmuutta tekstin merkityksistä ja arvotuksista? (St. Pierre 2005, 972.) Cixous (1993, 98 – 99) vertaa tekstiä uneen. Unen lailla se mitä kutsumme tekstiksi kantaa meitä ja herätessämme pakenee, tai kuljettaa meidät toisiin uniin. Unen maailman tapahtumien tapaan helmateksteissäni on toistoa, takaumia, häilyvyyttä, ajallisia hyppyjä, laskostumia ja odottamattomia ääniä. Tämä ei välttämättä takaa metodologisen intohimoni kohteena olevia kuruja ja repeämiä, vaikka se mahdollistaa tutkittavien ja tutkijan moninaisten erojen samanaikaisen läsnäolon, näiden keskisen elävän dialogin sekä diasporatilaan ja/tai syrjän tiloihin asettuvien subjektien hetkittäiset kohtaamiset. Mahdollisesti tekstini kuitenkin pohjustavat seuraavaa unta (minun tai lukijan), seuraavaa tulemistaan odottavaa tekstiä, joka on ehkä jo alkanut.
Hyppyjä, kuruja, häilyvyyttä, laskostumia, välitiloja, intervalleja, aukkoja, repeämiä, syrjän tiloja, diasporiatiloja, leikkauspisteitä, poimuja, suonistoja, risteämiä, paikantumisia, siirtymiä, pakenevia merkityksiä jne.
Onko "pakenevilla merkityksillä", "leikkauspisteillä" ynnä muilla jokin relevantti sisältö vai onko kyseessä vain postmoderni sanahelinä tieteellisyyden illuusion tuottamiseksi?
Yhteenveto
Anteeksi putkiaivoisuuteni, mutta en oikeastaan ymmärtänyt yhtään mitään.
Mukava kuitenkin nähdä, että veronmaksajien rahat eivät menneet hukkaan ja että vihdoinkin aletaan pääsemään eroon vanhanaikaisesta "objektiivisesta" tieteestä.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Loistava väitöskirja! Sumeinta hölinää, mitä olen koskaan yrittänyt lukea. Kyllä noin taiturimaisella verbaalisella pölötyksellä pitää tohtoriksi päästä.
Jos tuommoista puputusta jatkaisi parisataa liuskaa, sillä saattaisi saada jonkin merkittävän apurahan? Kaikki apurahalautakunnassa äänestäisivät myöntävästi, koska kukaan ei uskaltaisi leimautua, no joksikin.
Taidan yrittää lukea uudestaan sen Einsteinin vanhan elämänkertakirjan, sillä siitä sentään ymmärsin edes jotain.
Veit sanat suustani.
Jotenkin häkellyttävää on että useimmat puppulausegeneraattorin tuotoksista ovat selvemmin ymmärrettävissä kuin pohjateksti.
Hyvin performatiivista performanssia! Hienoa intervallisuutta ja spektrin kautta subjektivoitua jälkikolonialistista postmodernismia!
Kyllä suomalaisen naistutkimuksen laatu on liiankin laadukasta, kuten todettua! Kansainvälistä laatua. Hienoa!
- Henry Laasanen:
- se on peräisin Helena Oikarinen-Jabain Taideteollisen korkeakoulun väitöskirjan SYRJÄN TILOJA JA SORAÄÄNIÄ: Performatiivista kirjoittamista Suomen ja Gambian välimaastoissa (2008; pdf) alaotsikoista.
- Nomen Nescio:
- Kyllä suomalaisen naistutkimuksen laatu on liiankin laadukasta, kuten todettua! Kansainvälistä laatua. Hienoa!
- Asiantuntemusalat:
- naistutkimus/ kulttuurien välinen viestintä/ jälkikolonialistiset teoriat/ monikulttuurisuus
- Tutkimusalat:
- Estetiikka/Taiteen filosofia, Naistutkimus, Taide-/Mediakasvatus, Visuaalinen kulttuuri
Tota, en nyt ymmärrä miten Taideteollinen korkeakoulu liittyisi naistutkimukseen.
Naistutkimus tosin mainitaan tuossa yhtenä alana:
Mutta ei kai se (naistutkimus) tarvitse mitenkään liittyä tähän väitöskirjaan.
En tiedä mitä Taideteollisen korkeakoulun väitöskirjat oikein pitäisi sisältää. ☻
"Mutta ei kai se (naistutkimus) tarvitse mitenkään liittyä tähän väitöskirjaan."
Väitöskirja näyttää nojautuvan feministisiin lähdeteoksiin samassa määrin kuin naistutkimuksen alaiset tutkimukset yleensäkin. Kyse on siten melko puhtaasta feministisestä tutkimuksesta.
Seuraavassa joitakin lähteitä lähdeluettelon alkupäästä.
Ahokas, Pirjo; Rantonen, Eila 1996: Feminismin muukalaiset. Rodun ja etnisyyden haasteet. Teoksessa Päivi Kosonen (toim.) Naissubjekti ja
Postmoderni. Tampere: Gaudeamus, 65–88.
Afshar, Haleh; Maynard, Mary 1994: Introduction: The Dynamics of ‘Race’ and Gender. Teoksessa Haleh Afshar & Mary Maynard (toim.)Feminist Thought: The Dynamics of “Race” and Gender. Some Feminist Interventions. London:
Taylor & Francis, 1–8.
Alexander, Jacqui; Mohanty, Chandra Talpade 2001: Genealogies, Legacies, Movements. Teoksessa Kum-Kum Bhavnani (toim.) Feminism and “Race”. Oxford: University Press, 492–515.
Ardener, Shirley 1981: Ground Rules and Social Maps for Women: An Introduction. Teoksessa Shirley Ardener (toim.) Women and Space:
Ground Rules and Social Maps. London: Groom Helm, 11–33.
Armour, Ellen 1999: Deconstruction, Feminist Theology, and the Problem of Difference: Subverting the Race/Gender Divide. Chicago London: University of Chicago Press.
Braidotti, Rosi 1994: Nomadic Subjects. Embodiment and Sexual Difference in Contemporary Feminist Theory. New York: Columbia University Press.
On tullut todettua aikaisemmin, mutta todettakoon nyt vielä kertaalleen. Nämä performanssioliot olisi vedettävä katolilaisen eksorsistin kautta, ja kattoa mitä sielä tulee ulos. Sitten vaan Ghosbusterit paikalle imeskelemään. Jos ei tule mitään ulos, vaikka on penkissä viilattuna, niin voisi tarkistaa hampaat, jos on joku avaruuslähetin hampaissa. Ja jos ei tuosta vielä saa selvää, niin voisi kokeilla vanhaa kunnon tukkimenetelmää. Eli heitetään sidottuna järveen. Jos tukki uppoaa, niin henkilo oli syyton. Jos se kelluu, niin hän on paha syyllinen.
Väitöskirjan lopussa on tiivistelmä:
"Painotus on naistutkimuksessa ja feminististen epistemologisten pohdintojen marginaalisiin tiloihin avaamissa repeämissä."
- Nomen Nescio:
- Hyvin performatiivista performanssia! Hienoa intervallisuutta ja spektrin kautta subjektivoitua jälkikolonialistista postmodernismia!
- Kari Hurtta:
- En tiedä mitä Taideteollisen korkeakoulun väitöskirjat oikein pitäisi sisältää. ☻
Niin, ehkäpä taideteollisen korkeakoulun väitöskirjat ovat taideteoksia.
Siis performansseja. ☺
Jos laestaadiolainen harjoittaa alkoholitutkimusta, niin silloin kyseessä ei ole alkoholitutkimus. Kun kiinalainen historioitsija kirjoittaa historianteoksen, kyseessä ei ole historiaa, vaan politiikkaa. Kun tupakkatehtaat tilaavat tutkimuksen joltain lafkalta, kyseessä on bisnes.
Kun edes MAINITAAN PERFORMANSSITEOROISTA kyseessä ei ole enää tiede, vaan ulkoavaruuden olioiden soluttautuminen suomalaisiin yliopistoihin. He ovat varmaan huomanneet, että sieltä on hyvä aloittaa: maailmanvalloitus. Saa jopa opitotukea ja säätioiden apurahoja. Mitäs sitä Venukselle soittelemaan, kryptattuja sanomia, kun kaikki tulee katettuna. Pientä PERFORMANSSIA vaan!
Eikos se ollut jotenkin niin että "asiantuntijat" olivat tulleet tulokseen että mustiin kohdistuvissa väkivaltatapauksissa oli kyse "alitajuisesta halusta mustan miehen kehoa kohtaan".
Nämä mystiset "asiantuntijat" ovat myos kertomassa suomalaisista raiskauksista, ja muista omituisista asioista. Aikoinaan Vuoden Poliisi, Marja Vuento, yritti selvittää ketkä olivat esimerkiksi nämä mystiset raiskaus-"asiantuntijat", joihin viitattiuin Tukinaisessa ja mediassa tuon tuosta. Asia oli omituinen, koska se meni ihan ristiin poliisin arvioiden kanssa. Mystiset asiantuntijat eivät selvinneet. He ovat mystisiä asiantuntijoita tuonpuoleisesta.
Onkohan mustan miehen kanssa lapsia hankkineella jokin alitajuinen pelko kadunmiehen reaktiosta, kun pitää kutoa semioottista kudelmaa jostakin mielikuvitusmaailmasta, jossa saa kaiket päivät höpötellä omiaan, ilman että kukaan välittää seurauksista tai tuloksista.
"Suutuin ja tartuin miestä rinnuksista."
Vain nainen voi kehuskella väkivaltaisuudellaan julkisesti.
"Anteeksi putkiaivoisuuteni, mutta en oikeastaan ymmärtänyt yhtään mitään."
Tohtorintutkinnon arvostus alkaa kovaa vauhtia lähestyä nollaa, kun hyväksyttyjen väitösten taso on näin luokaton.
"Mukava kuitenkin nähdä, että veronmaksajien rahat eivät menneet hukkaan"
Lisää tätä soopaa, niin kansantalous nousee kohisten suosta? Ikävä vain, ettei näistä hutkimuksista ole edes vientituotteeksi, sillä ongelmajätteelle on vaikea löytää hyötykäyttöä.
Paavo Väyrynen väitteli tohtoriksi vuonna 1987 otsakkeella "Suomen ulkopoliittinen doktriini". Väitöskirja ei sisältänyt juuri lainkaan tieteellistä analyysia tutkimusaineistoon pohjautuen, vaan oli lähinnä Paavon omien näkemyksiensä esittelyä, jonkinlainen ulkopoliittinen pamfletti. Siinä muun muassa todettiin, että "ei ole näköpiirissä mitään merkkejä siitä, että Neuvostoliiton asema tai vaikutusvalta ennustettavissa olevan tulevaisuuden sisällä tulisi olennaisesti muuttumaan maailmanpolitiikan areenalla".
Väitöskirja hyväksyttiin ja Väyrysestä leivottiin tuore tohtori seuraavien presidentinvaalien ehdokkaaksi. Jo silloin ajattelin, että tieteen arvostus on vääjäämättä alenemassa, jos vastaavaa tapahtuu laajemminkin.
No, tämän blogin luettuani en enää tiedä mitä sanoisin...
"ei ole näköpiirissä mitään merkkejä siitä, että Neuvostoliiton asema tai vaikutusvalta ennustettavissa olevan tulevaisuuden sisällä tulisi olennaisesti muuttumaan maailmanpolitiikan areenalla".
--- Tämä näköpiirikin on sen verran suhteellinen käsite. Ei silti, että Väyrynen olisi ainoa suomalainen valtakunnallinen-/kunnallispoliitikko jolla näköpiiri on enemmän tai vähemmän valikoiva.
Kysymys kuuluukin: mitä ovat ne väistämättömät muutokset lähiympäristössämme, joita juuri nyt ei (haluta) havaita näköpiirissä ?
"Väitöskirja hyväksyttiin ja Väyrysestä leivottiin tuore tohtori"
Åsna Akademissa
Kiitos Henri hyvistä nauruista. Uskomaton runttaus puhdasta hölynpölyä. Tuo on todennäköisesti todellakin luotu jollain puppugeneraattorilla. Dada on täällä taas.
Jokainen saa tietenkin olla mitä mieltä tahansa kyseisesta väitöskirjasta, mutta etkö Henry ole nyt vähän lapsellinen? Sen sijaan, että kopipeistaat toisten väitöskirjatekstiä blogiisi, eikö sinun pitäisi kirjoittaa omaasi?
Äläs nyt, Henry tekee hyvää työtä paljastaessaan minkälaista huuhaata nämä väitöskirjat ovat.
Kenen olisi pitänyt sitten kirjoittaa tämä paljastava blogiteksti Helena Oikarinen-Jabain väitöskirjan luonteesta?
Tiedekunnasta, johon Oikarinen-Jabai on väitellyt, saa pyytämällä esitarkastajien ja vastaväittäjän lausunnot.
"Tiedekunnasta, johon Oikarinen-Jabai on väitellyt, saa pyytämällä esitarkastajien ja vastaväittäjän lausunnot."
Hyvä idea. Henry voisi pyytää lausunnot myös. Mielenkiintoista olisi tietää mitä esitarkastajat ja opponentti ovat mieltä työstä ja sen tieteellisestä tasosta.
"Kuten isossa maailmassa sanotaan: "Those who can't do, teach"
Tamperelainen kansantaiteilija sanoi sen saman selvällä suomella jo 1970-luvulla.
K O M P P A A N !
Asiallinen kritiikki on aina tervetullutta, mutta Laasanen ei kai sellaisesta piittaa. Tai ehkä hän ei vain viitsi yrittää, kun on helmpompi räksyttää typeriä. Näiden blogitekstien perusteella voisi päätellä, että Laasaselle on tärkeää vain herättää huomiota ja pitää meteliä.
You be like: "God is good"
And post structuralism is like "God can suck my fucking dick"
Ei hyvä luoja! Ei ehkä ole tieteen objektiivisuuden kannalta parasta, jos yliopistot olisivat yksityisomistuksessa, mutta ei tällaista roskaa suoltava yliopistolaitos totta vieköön ole hyvä sekään. Onhan tuo tietysti hauskaa huumoria, mutta vain Laasasen ansiosta, ja pirun kallista huumoria onkin.
Jos asetun ehdolle eduskuntavaaleissa, ja minulta verojen alentamisen kannattajana kysytään, että mistä säästäisin, niin olisikohan epähienoa vastata, että Helena Oikarinen-Jabain palkasta?
Se olisi erittäin hieno vastaus. Kannattaa kuitenkin varoa antamasta sellaista vastausta kyseisen henkilön läsnäollessa, sillä hän on oman väitöskirjansa mukaan taipuvainen väkivaltaiseen käytökseen.
"Vain nainen voi kehuskella väkivaltaisuudellaan julkisesti."
Uskomatonta paskaa taas, Jorma. Onko tuollainen roska mukamas loogista, tasa-arvoista ja objektiivista ajattelua? Samanlaista märinää kuin feministeillä, mutta vice versa-
Mistäs nyt hiertää? En pidä väkivaltaista käytöstä, johon Oikarinen-Jabai on siis oman kertomansa mukaan syyllistynyt hyväksyttävänä. Vastenmielisenä pidän sellaisella käytöksellä kehuskelua. On täysin selvää, ettei yksikään mies voisi voisi tehdä väitöskirjaa, jossa hän ylpeilisi väkivaltaisella käytöksellään. Sellaisesta nousisi ihan helvetillinen haloo, eikä koko väitöstä hyväksyttäisi.
Ruumiillisen koskemattomuuden periaate ei siis koske naispuolisia tekijöitä? Toiset ovat taas tasa-arvoisempia kuin toiset...
Halleluja!! Tämänkin naisen yliopisto opinnot on maksanut kymmeniä tuhansia veronmaksajille. Ei Kiitos!!
https://reseda.taik.fi/Taik/jsp/taik/Researcher.jsp?id=23118 LOL aloin tutkimaaan taustoja. Tämä nainen tulee kalliiksi, tutkiva professori "virka"
Kiitos linkistä. Voikin vetää johtopäätöksiä "tutkijan" viiteryhmistä.
Onko tälle feministiselle suuntaukselle ominaista erottaa juuri suomalaiset miehet erityiseksi muista miehistä erottautuvaksi ryhmäksi?
Onko H. Oikarainen eri yhteyksissä esittänyt halventavia mielipiteitä suomalaisista yleensä ja erityisesti suomalaisista miehistä?
Olisiko tutkijoiden asenteet tutkittava ja julkaistava väitöskirjojen yhteydessä?
Assosioin tämän ”tutkimuksen” Seppo Oikkosen blogikirjoitukseen _Sossutätimme häijyimpiä, työuupujamme ahkerimpia _. Keskustelut voisi yhdistää. Onhan kysymys samantyyppisistä ilmiöistä.
Kannattaako taas kerran kirjoittaa julkisuudessa asiasta, jota myöntää, ettei ymmärrä. Ei se yhteiskuntatiedekään niitä "kovimpia" tieteenaloja ole.
Näin ihan kantaa ottamatta itse väitöskirjaan - etenkään kun itsekään en ole taidealan koulutusta saanut. En kyllä ymmärrä siitä sen enempää kuin kvanttifysiikastakaan.
Henry Laasanen & Co eivät ymmärrä lukemaansa = huonoa tieteellistä tutkimusta?
Wau, millä tasolla tieteenkritiikki täällä liikkuukaan...
Tieteen tarkoitus on nimenomaan selittää asioita yksinkertaisesti ja ymmärrettävästi.
Voisiko Jani tai Henry selittää, mitä tässä sanotaan:
Inflation is a period of accelerated expansion in the very early universe, which has the
appealing aspect that it can create primordial perturbations via quantum fluctuations.
These primordial perturbations have been observed in the cosmic microwave background,
and these perturbations also function as the seeds of all large-scale structure
in the universe. Curvaton models are simple modifications of the standard inflationary
paradigm, where inflation is driven by the energy density of the inflaton, but another
field, the curvaton, is responsible for producing the primordial perturbations.
Kyselin joskus filosofian tenttiin lukiessani, mitä seuraava tarkoittaa...
http://ihmissuhteet.blogspot.com/2006/11/tenttiin-lukemassa.html
Modern French Philosophy, Vincent Descombes:
"So there is identity not only, as formal logic would have it, between identity and identity, but between difference and difference; there is a certain being in not-being. Now, is there the slightest difference between the identity of identity, and the identity of difference with difference? Certainly not. For there is no more identity between identity and identity than there is between difference and difference. And there is no more difference between difference and difference than there is between identity and identity. And yet identity and difference are clearly different types of relation. Yes, certainly. So the identity between, on the one hand, the identity of identity and identity, and on the other, the identity of difference, is the very factor of difference between identity and difference."
Vieras: "Voisiko Jani tai Henry selittää, mitä tässä sanotaan:"
Siinä puhutaan maailmankaikkeuden rakennetta (ja kenties syntyä) selittävästä teoriasta (tai oletuksesta), jonka ennustamia ilmiöitä voidaan havaita nykyäänkin kosmisesta taustasäteilystä.
Onko se Jani mielestäsi ymmärrettävästi ja yksinkertaisesti kirjoitettu? Omasta puolestani ymmärrän siitä tekstistä yhtä vähän kuin Oikarinen-Jabain tekstistä. En kuitenkaan syytä siitä tekstin tuottajaa tai kokonaista tieteenalaa, vaan ihan itseäni.
Vieras: "Onko se Jani mielestäsi ymmärrettävästi ja yksinkertaisesti kirjoitettu? Omasta puolestani ymmärrän siitä tekstistä yhtä vähän kuin Oikarinen-Jabain tekstistä. En kuitenkaan syytä siitä tekstin tuottajaa tai kokonaista tieteenalaa, vaan ihan itseäni."
Tuo Alan Sokalin huijaus käsitteli juuri sitä, kuinka humanistit käyttävät tarkkaan määriteltyjä luonnontieteellisiä termejä väärin, koska haluavat vaikuttaa fiksummilta kuin mitä ovat.
Fysiikan, kemian jne käsitteet ovat selkeitä ja tarkkaan määriteltyjä, vaikka fyysikon, tai kemistin kirjoittama teksti ei maallikolle avautuisikaan.
Samat termit tarkoittavat samaa asiaa kemistille, tai fyysikolle riippumatta siitä, kuka termiä käyttää, tai missä päin maailmaa termiä käytetään.
Mutta esim mitä "polyfonian" määritelmää on tässä väikkärissä käytetty?
Kyseessä on vähän sama asia kuin se, että vaikka mandariinikiinaa osaamattomalle henkilölle annettaisiin mandariinikiinaksi kirjoitettu asiateksti ja siansaksateksti, jonka toinen mandariinikiinaa osaamaton henkilö on kasannut laittamalla mandariinikiinan kielisiä sanoja satunnaisesti peräkkäin.
Kumpaakaan hän ei täysin ymmärrä, mutta toisella on silti asiasisältö ja toisessa ei mitään ymmärrettävää olekaan.
Vieras: "Onko se Jani mielestäsi ymmärrettävästi ja yksinkertaisesti kirjoitettu?"
Nimimerkki "MikkoAP" vastasikin jo hyvin, mutta voisin jatkaa sen verran, että juuri tuon takiahan Laasanen tämän artikkelinsa kirjoitti. Aiheeseen perehtymättömän kun on vaikea erottaa oikeaa tiedettä ja täyttä roskaa. Lainaamasi tekstinpätkän termeille ja ajatukselle löytyy kyllä nopeastikin myös maallikon ymmärtämä selitys. Laasanen oli ilmeisesti etsinyt samanlaista selitystä Oikarinen-Jabain väitöskirjasta, mutta ei ollut löytänyt ja toi sitten havaintonsa julki blogissaan.
Ei muuten ole. Akateemisen yhteisön jäsen kirjoittaa ensisijaisesti toisille tutkijoille referoiduissa (tieteellisen arviointimenettelyn läpi käyneissä) artikkeleissa, eikä huutele missään blogissa.
Jotkut tutkijat yrittävät olla kohteliaita, että kirjoittavat jonkun populaarin teoksen tai sitten HS:n vieraskynäpalstalle.
Tieteen ja taiteen popularisoinnin pitäisi hoitaa alan toimittajat, mutta toimittajat ovat tunnetusti kyynisiä ja laiskoja. Tosin, toisin kuin Henry, he eivät kehtaa tunnustaa, etteivät ymmärrä lukemaansa. Mutta yhtä kaikki, kirjoittavat kritiikkejä silti (kuten Henry).
Öde: "Tieteen ja taiteen popularisoinnin pitäisi hoitaa alan toimittajat, mutta toimittajat ovat tunnetusti kyynisiä ja laiskoja. Tosin, toisin kuin Henry, he eivät kehtaa tunnustaa, etteivät ymmärrä lukemaansa. Mutta yhtä kaikki, kirjoittavat kritiikkejä silti (kuten Henry)."
Kuten tuo Sokalin huijaus osoitti, humanistisella puolella käytetään yleisesti tieteellisiä termejä väärin, jotta aikaansadaan vaikutelma, että kirjoittavat ovat paljon älykkäämpiä kuin mitä todella ovat.
Sokalin teksti läpäisi seulan arvovaltaisessa Social Text julkaisussa, kun oikeasti siinä käytettyjä tieteellisiä termejä ymmärtävä olisi tajunnut kirjoituksen olevan siansaksaa.
Vieras: "Henry Laasanen & Co eivät ymmärrä lukemaansa = huonoa tieteellistä tutkimusta?
Wau, millä tasolla tieteenkritiikki täällä liikkuukaan...
"
Henry oli vain kohtelias.
Oikeasti tuon väikkärin sisältö on helposti ymmärrettävissä: tyhjänpäiväinen sivistyssanaripuli.
30.12.2010 12:06 MikkoAP (nimimerkki)
"Vieras: "Henry Laasanen & Co eivät ymmärrä lukemaansa = huonoa tieteellistä tutkimusta?
Wau, millä tasolla tieteenkritiikki täällä liikkuukaan...
"
Henry oli vain kohtelias.
Oikeasti tuon väikkärin sisältö on helposti ymmärrettävissä: tyhjänpäiväinen sivistyssanaripuli."
Ja oma kontribuutiosi on täysin samalla tasolla. Heikosti menee.
Alan Sokal on edelleen ajankohtainen
http://www.museumofhoaxes.com/hoax/archive/permalink/the_sokal_hoax/
Psykologisella näkökulmalla tuosta väitöstekstistä olisi mielestäni voinut esittää paljon mielenkiintoisempaakin kritiikkiä kuin sen, että se on "huonoa tiedettä". Erikoistahan tuollaisesta väitöskirjoittamisesta tekee paitsi se, ettei siinä väitetä juuri mitään, niin myös se, että se on olevinaan kriittistä, mutta ilmentää itse asiassa alentuvuutta ja sisäänpäin kääntyneisyyttä - voisi sanoa, että nimenomaan tekijän sukupuoli on pääteltävissä kirjoituksesta aika suurella todennäköisyydellä. Puhe performatiivisesta sukupuolesta kertoo - no, puhujan omasta sukupuoliperformanssista.
Eri juttu, että "miesten" tiede eroaa tästä vain "käytännön" sovellusmahdollisuuksien osalta, sikäli kuin nyt sattuu eroamaan. Usko oman asian erinomaisuuteen, tieteen itseisarvoiseen oikeutukseen ja tiedon taattuun laatuun on tyypillisesti silti vahvaa. Yhteiskunnallisia tai sosiaalisia ongelmia ei kuitenkaan voi ratkaista myöskään arvioimalla tähtien massoja - puhumattakaan siitä, että naisten ongelmienluontirituaalit ovat syvempiä ilmiöitä kuin miehet näyttävät niiden aktuaalisia ilmenemismuotoja "kognitiivisesti" vähätellessään ymmärtävän.
Kumpikin sukupuoli hourii verbaalisesti - tai formaalisti - useimmissa yhteyksissä viime kädessä omista seksuaalisista estoistaan tai vapautumisistaan, enkä ymmärrä, miksi tällainen väitöskirja pitää irrottaa luonnollisesta, puolitieteellisestä asiayhteydestään riepoteltavaksi. Kukaan ei muutu typerämmäksi (vähemmän kompleksiseksi) pelkästään, koska jonkun henkisesti etäisen tuntuisen yhteiskunnan osaporukan mukaan oman puheen aktuaalinen sisältö on "puppua". Lisäksi kukaan nainen ei lakkaa muodostamasta seksuaalisuutensa päälle psykoottisia kuva- ja sanamassoja pelkästään sen vuoksi, ettei sitä jonkun mielestä saisi tehdä "tieteen" nimikkeellä.
Tragikoomiset lieveilmiöt ovat täysin luonnollinen juttu puolidemokraattisten yhteiskuntien käsitekentissä, ja instituutiot - kuten "Pyhä Tiede" - ovat tällaisten ilmenemiselle sensaatiomaisen soveltuva alusta.
Naisystäväni otti printin tuosta Henkan avauksesta ja ripusti sen kotitalomme eteisen ilmoitustaululle. :)
Kuten toin tuuttauksessani ilmi, käsitteet hyppyjä, kuruja, häilyvyyttä, laskostumia, välitiloja, intervalleja, aukkoja, repeämiä, syrjän tiloja, diasporiatiloja, leikkauspisteitä, poimuja, suonistoja, risteämiä, paikantumisia, siirtymiä, pakenevia merkityksiä jne. jäävät vaille tarkempaa määrittelyä.
Esim. termit välitila, risteämä ja leikkauspiste kuulostavat suunnilleen synonyymeiltä. Mitä ne tarkoittavat ja mitä eroa käsitteillä on?
Samaten termit kuru, repeämä, aukko, intervalli, laskostuma ja suonisto ilmeisesti yrittävät kuvata jotakin. Mitä eroa termeillä on ja mitä ne tarkoittavat?
Ne ihmiset, jotka uskovat että keskuudessamme elää Nibiru planeetalta tulleita liskorodun edustajia, alkavat tuntua järkeviltä kun heitä vertaa nykytieteen edustajiin.
KUN OLISIKIN HYPPYJÄ, AUKKOJA, REPEÄMIÄ, INTERVALLEJA, LEIKKAUSPISTEITÄ, POIMUJA, SUONISTOJA, VALLEJA!
Mutta vain syrjäytymiä, ja pupuputipuppua!
Minä kerron Henri sinulle, minä kerron sinulle mitä nyanssit, mitä totuudet oikein rivien väleissä, väleistä, väleihin ovat.o.oo.oOoOo.oOnOnOo.o000OOOHOOOo..ja näin outo ja ihmeellinen(ihmisen?) vaikerrus häipyy jälleen ihmiskunnan historian eetteriin..o..takaisin, mutta jos tästä esimerkistä saat jotain viitettä niin hyvä. Yritän rivakoitua ja tehdä tutkielman tapaista tästä ihmiskuntaa riivaavasta, ja siunaavastakin alueesta. Aihetta ei ole käsitelty. Vielä. Koska vaikea on, ja uskon että porukat ovat ryssineet jutut taannoin vuosituhantisen järjen aikakauden ajalta, pois.
Tässähän ei ole todellakaan kyse tieteestä missään perinteisessä mielessä, vaan lähinnä tajunnanvirrasta ja mielipidekirjoittelusta, johon voidaan lainata välillä "metaforisesti" käsitteitä tieteestä arvovallan kaappaamiseksi (esimerkkinä juuri Sokalin tekemä koe).
Tällaisella metodilla ja postmodernilla tieteen ymmärryksellä lähes kaikki voi mennä läpi. Tulokset ovat ihan yhtä arvokkaita ja tosia kuin perinteisempään tieteelliseen metodiin perustuvat, kysehän on vain näkökulmista.
Olet tausin(olettaisin!)oikeassa tajunnanvirrassa!!00o.o..., `,´´´0o.>,<`-´yleensä näitä juttuja ei kukaan kokoa enää kasaan vaan ne jäävät sille "kiroamisen" asteelle, ja tämä on globaali ongelma; lisäksi ongelma typistää meidän ihmisyyttämme. Kysymys on visuaalisesta ihmisestä ja visualisoinnin harjoittamisesta kirjoittamisen yhteydessä. Tämän vuoksi kysymys koskee varsinkin miessukukuntaa, koska visualisuudesta ja visualisuuteen miehet panostavat elämäänsä. Miehet visualisoivat naisiin. Miehet lähtevät aina n_isiin. Miesten pitää s__da v*ttu_. koska mi-s kuolee muuten.
Olisikohan jo kunnon tutkielman aika?
Kihlakunnan Kreivi: "Eri juttu, että "miesten" tiede eroaa tästä vain "käytännön" sovellusmahdollisuuksien osalta, sikäli kuin nyt sattuu eroamaan. Usko oman asian erinomaisuuteen, tieteen itseisarvoiseen oikeutukseen ja tiedon taattuun laatuun on tyypillisesti silti vahvaa. "
Mitkä tieteenalat luet "miesten tieteiksi?"
Humanistisella puolella ainakin on naisenemmistö.
Luonnotieteellisellä puolella ainakin biologiaa lukevista enemmistö on naisia.
Onko esim. Fysiikka "miesten" tiedettä?
Jos naispuolinen ja miespuolinen havainnoitsija pudottaa jonkun esineen korkeudelta X , molemmat huomaisivat esineen käyttäytyvän painovoiman vaikutuksen alaisena samalla tavalla.
Sukupuolella ei ole silloin väliä.
"Mitä eroa termeillä on ja mitä ne tarkoittavat?"
Tämä tässä tapauksessa blogi-isännän esittämä kysymys on paraatiesimerkki "miesten" tieteestä. Huomautettakoon selvyyden vuoksi, että lainausmerkit ovat tässä merkitsevät: tarkoitukseni on vain huomauttaa, että moiset kysymykset liittyvät tiettyihin sosiaalipsykologisiin asetelmiin, ja niiden parafraaseja ihmisten välisessä kanssakäymisessä voisivat olla miesten (tai miehen roolin ottavien) huolet kommunikaation taustavakaudesta, johon nähden toinen osapuoli voidaan esimerkiksi "haastaa oikeuteen", metaforisesti ilmaistuna - pelinrajauspuhetta. Soveltuu joihinkin tieteisiin, mutta ei esimerkiksi "todista älykkyttä" tai ole muutenkaan välttämättä merkitsevää muualla.
"Jos naispuolinen ja miespuolinen havainnoitsija pudottaa jonkun esineen korkeudelta X , molemmat huomaisivat esineen käyttäytyvän painovoiman vaikutuksen alaisena samalla tavalla.
Sukupuolella ei ole silloin väliä."
Näinpä. Sukupuolella on väliä siinä vaiheessa, miksi ja milloin esine pudotetaan.
"Onko esim. Fysiikka "miesten" tiedettä?"
On.
"...moiset kysymykset liittyvät tiettyihin sosiaalipsykologisiin asetelmiin, ja niiden parafraaseja ihmisten välisessä kanssakäymisessä voisivat olla miesten (tai miehen roolin ottavien) huolet kommunikaation taustavakaudesta, johon nähden toinen osapuoli voidaan esimerkiksi "haastaa oikeuteen", metaforisesti ilmaistuna - pelinrajauspuhetta. Soveltuu joihinkin tieteisiin, mutta ei esimerkiksi "todista älykkyttä" tai ole muutenkaan välttämättä merkitsevää muualla".
Eli lyhyesti sanottuna, mies kysyy:"Mitä järkeä tässä on?" Nainen ei vastaa kysymykseen, vaan selittää liirumlaarimilla, että tuo kysymys on niiin tyypillinen miehelle.
Hedelmällisempää olisi referoida omin sanoin kyseisen väitökirjan keskeiset oivallukset meille tyhmemmille eikä vain väittää, että olet tyhmä kun et ymmärrä. Herää epäilys, että näin sanova ei itsekään ymmärrä.
Mustan miehen metsästys! Sehän näiden juttujen pohjimmainen tarkoitus on eli hengaillaan mustien liepeillä vaikka väitöskirjaa tehden kunnes joku mies saadaan.
Samaa menetelmää ovat käyttäneet monet kehitysyhteistyöstä innostuneet yliopistohumanistinaiset. Hengataan siellä kunne musta mies löytyy. Ja se on ihanaa. Mutta apurahat pitää tietysti perustella tieteen kielellä eikä miehenkipeydellä.
Minusta on ihan yhdentekevää ketä tälläistä roskaa kirjoittelee, eihän tuossa ollut järjen hiventäkään koko väitöskirjassa ja turha puolustaa, paska on paskaa vaikka voissa paistaisi, vai miten se menikään.
"Hyvä idea. Henry voisi pyytää lausunnot myös. Mielenkiintoista olisi tietää mitä esitarkastajat ja opponentti ovat mieltä työstä ja sen tieteellisestä tasosta."
Ei tuota varten tarvitse lausuntoja pyytää. Painatusluvan saa, jos esitarkastajat ja tiedekuntaneuvosto katsovat, että käsikirjoitus täyttää väitöskirjalle asetetut kriteerit. Väitöskirja on hyväksytty ja väittelijälle on myönnetty tohtorin tutkinto.
Persoonallisuudet ovat aina virkistäviä! Hauskaa että luovuus vielä virtaa jossakin päin. Henkka ei nyt putkiaivona osaa suhtautua asiaan;)
Puppugeneraattorista, mainio sivusto kertakaikkiaan, kiitos linkistä.
Yksilötasolla luulisi olevan selvää, että nainen aiheuttaa huolestumista suunniteltaessa vastuunalaisia kontradiktioita.
Jos vertailemme lyhyesti asiaankuuluvia ilmiöitä, huomaamme, että nainen mallintaa kokonaiskuvaa käyttäen hyödykseen esimerkiksi viimeaikaisia absurdeja väittämiä.
jne jne :D
Siis eikös tämä tuuba tule juurikin Aalto-"yliopistosta" joka haalii rahaa nimenomaan yritysmaailmalta tulevaisuuden innovaatioita lupaillen. Ei menisi humanistisessa läpi.
Vaikka en mitään ymmärräkään diripimpperipompperipededumista, uskallan veikata, että niin eivät ymmärrä kyllä suurin osa täällä kommentoivistakaan. Porukka luulee, että ainoa tai ainakin selvästi keskeisin tieteen kriteeri kulkee pupun ja epäpupun välillä.
Todellisuudessa totuus on huono kriteeri ihmistieteissä (ja oikeastaan myös luonnontieteissä, kun mennään tiedon rajoille, esim. kvanttifysiikkaan). Aiheesta on kirjoitettu vuosisatoja ja tuhansia hyllymetrejä.
Netin aikoina ei voi edes vedota siihen, että ei jaksa mennä kirjastoon tutustuakseen aiheeseen. Yksi suosikeistani on Kari Palonen. Nopealla googlauksella löytyi esim tällainen:
http://www.aka.fi/fi/A/Suomen-Akatemia/Blogit/Kari-Palonen-Tieteen-ja-po...
(Kihlakunnan kreivinkään jutuista en mitään ymmärtänyt, vaikka kuvittelen hänen olevan samoilla linjoilla kanssani. Se kuitenkin tuli nimimerkistä mieleen, että Henry voisi kirjoittaa siitä, kuinka yleistä ja ennen kaikkea hyväksyttävää Auervaaran ja kreivin touhut ovat naisten tekeminä. Lauerma muistaakseni kuvasi ilmiötä lyhyesti siinä kirjassa jonka nimeä en muista. Eihän tämä blogin aiheeseen tai nimimerkkiinkään varsinaisesti liity ja kuulu, mutta Henry varmaan saisi ilmiöstä ja kaksoisstandardeista enemmän irti. Tuksu on kuin -- huono -- Auervaara, mutta hänen ei tarvitse peitellä tekosiaan, koska naisilta rahan siirto miehille sujuu ilman lain kouran pelkoa? Joku voisi väittää, että hyvinvointivaltio on naisellisen auervaaraismin pitkälle kehitetty muoto.)
"Todellisuudessa totuus on huono kriteeri ihmistieteissä"
Aijaa. Mikäs olisi sitten hyvä kriteeri? Kyllä minusta väitöskirjojen tulisi olla sisältönsä puolesta ennemmin faktaa kuin fiktiota. Vai onko se sinusta ihan sama, jos esim. historian väitöskirjassa väitettäisiin Ruotsin olleen joskus osa Suomea, eikä painvastoin?
Nyt ruotimisen kohteena oleva väitöskirjan suurin puute ei kuitenkaan ole tässä, vaan siinä, että se on puhdasta hölynpölyä, joka ei tarkoita yhtään mitään. Fiktioksikin täysin kelvotonta, siis.
Jarmo: "Aijaa. Mikäs olisi sitten hyvä kriteeri?"
Luitko sen linkkaamani Palosen kirjoituksen? Siitä voi lähteä liikkeelle. Ihmistieteiden metodologia on kiehtova mutta loputon suo. Asiasta on kirjoitettu tuhansia hyllymetrejä ja miljardeja bittejä. Tärkeää olisi, että tieteen instituutiot kannustaisivat kriittisyyteen ja rehellisyyteen. Rajaton vapaus johtaa diripimpperipompperipededumismiin.
"Vai onko se sinusta ihan sama, jos esim. historian väitöskirjassa väitettäisiin Ruotsin olleen joskus osa Suomea, eikä painvastoin?"
Historian metodologian kärryillä pääsee, kun ensin oppii erottamaan faktat tulkinnoista. (Erottaminen on, muuten, yllättävän vaikeaa ja tietyssä mielessä jopa mahdotonta, mutta sitä ei kannata ensialkuun miettiä.) Kaikki historiankirjoitus on väkisin tulkintaa, joka perustuu lähteiksi kutsuttuihin "faktoihin".
"Jarmo"
Nimi on Jorma.
"Luitko sen linkkaamani Palosen kirjoituksen?"
En lukenut, mutta luen kyllä, jahka ehdin. Kiitos linkistä.
"Kaikki historiankirjoitus on väkisin tulkintaa, joka perustuu lähteiksi kutsuttuihin "faktoihin"."
Tietenkin, mutta totuus on silti olemassa. Se, että me emme voi tasan tarkkaan tietää ja tuntea menneisyyttä ja että erilaiset tulkinnat ovat hyvin mahdollisia, ei tarkoita, että me voisimme väittää siitä mitä tahansa. Kyllä meidän tulintojemme täytyy perustua noille lähteille ja faktoille. Emme ainakaan tieteen rajoissa, fantasiakirjallisuus on asia erikseen.
Tässä nimenomaisessa väitöskirjassa ongelma ei ole kuitenkaan tässä, vaan siinä, että kyse on puhtaasta hölynpölystä. Väitteet eivät ole sen enempää verifioitavissa kuin falsifioitavissakaan. Oikarinen-Jabai kirjoittaa selvää suomea, mutta hänen lauseensa eivät tarkoita mitään. Ne ovat vain sanahelinää.
"Tietenkin, mutta totuus on silti olemassa."
Miten voimme tietää että "totuus" on olemassa, jos emme voi tietää mikä se on?
"Tietenkin, mutta totuus on silti olemassa."
Mistä voimme tietää, että "totuus" on olemassa, jos emme tiedä mikä se on?
"Mistä voimme tietää, että "totuus" on olemassa, jos emme tiedä mikä se on?"
Samaan tapaan kun tiedämme, että sähkö on olemassa ja hyödynnämme sitä monin tavoin, vaikka edes sitä valmistavat eivät tiedä mitä se loppujen lopuksi on...
"Samaan tapaan kun tiedämme, että sähkö on olemassa ja hyödynnämme sitä monin tavoin, vaikka edes sitä valmistavat eivät tiedä mitä se loppujen lopuksi on..."
Höps. Sähkölle löytyy määritelmä ja sen olemassaolon voi jokainen todeta. Näin ei ole "totuuden" kanssa.
Nyymi: "Miten voimme tietää että "totuus" on olemassa, jos emme voi tietää mikä se on?"
Tämä lause osoittaa täydellistä tietämättömyyttä, mutta vastaan kuitenkin.
Sanalle "totuus" on olemassa Suomen kielessä tietty merkitys, sanakirjan merkitys ja yleiskielessä ehkä hieman epämääräisempi käyttöalue. Oma Nykysuomen sanakirjani viuodelta 1976 antaa sanalle pitkähkön selityksen, mutta ydin on tämä: "todenperäisyys, paikkansapitävyys, vastaa asioiden todellista laitaa".
Otetaan esimerkiksi henkilön A kuolema: A löydetään kuolleenä, ampumahaava rinnassaan. Mitään todisteita tai todistajia ei löydetä, joten jää selvittämättä, onko A murhattu, tapettu, kuollut kenties onnettomuudessa, tappanut itsensä, joutunut ulkoavaruuden olioiden hyökkäyksen kohteeksi vai kenties lukenut liikaa Henry Laasasen blogeja. Kuitenkin B on ampunut A:n ja hypännyt välittömästi teon jälkeen mereen, joten ei ole ole olemassa yhtään todistajaa tai henkilöä, jolta voisimme "tietää" totuuden.
Onko mielstäsi nyt niin, että kyseisestä tapahtumasta ei ole olemassa "totuutta", koska emme voi tietää mikä se on? Oletko sitä mieltä, että jos (oikeassa elämässä) et voi katsoa laatikkoon, kissa ei ole kuollut eikä elävä? Vaikka emme A:n ja B.n tapauksessa voi koskaan selvittää asian kulkua, motiiveja ja taustoja, ne ovat silti olemassa.
Lyhyesti sanottuna, minusta postmodernismi on uskontoihin verratavaa pelkuruutta kohdata universumin satunnaisuus ja monimutkaisuus sekä epätoivoinen yritys esittää älykköä.
"Sanalle "totuus" on olemassa Suomen kielessä tietty merkitys, sanakirjan merkitys ja yleiskielessä ehkä hieman epämääräisempi käyttöalue. Oma Nykysuomen sanakirjani viuodelta 1976 antaa sanalle pitkähkön selityksen, mutta ydin on tämä: "todenperäisyys, paikkansapitävyys, vastaa asioiden todellista laitaa"."
Sanakirjamääritelmä ei anna vastausta, vaan voidaan edelleen kysyä mitä on "todenperäisyys", "paikkansapitävyys" tai "asioiden todellinen laita". Luultavasti kaikki ovat samaa mieltä, että jokin asia voidaan todeta "paikkansapitäväksi", mutta tälläinen huutoäänestys ei määrittele "totuutta" tai todista sen olemassaoloa, koska sen pitäisi olla havainnoitsijoista riippumaton.
"Miten voimme tietää että "totuus" on olemassa, jos emme voi tietää mikä se on?"
Kyllä me voimme tietää, mikä totuus on. Totuus on esimerkiksi se, että Suomi oli vuosisatojen ajan osa Ruotsin valtakuntaa, eikä päinvastoin. Tieteessä tämä ei kuitenkaan vielä kanna pitkälle, joten tulkintojakin tarvitaan, etenkin kun me emme voi siirtyä ajassa taaksepäin, joten käsityksemme menneisyydestä on aina epätarkka. Ne ovat ihan ok, kunhan ne perustuvat näille tosiasioille.
Erään lempikirjailijani yhdessä kirjassa päähenkilö menee TV-väittelyyn Holocaustin kiistäjän kanssa, pätkäisee tätä turpaan suorassa lähetyksessä ja sen jälkeen kiistää kivenkovaan tekonsa.
Totuus on harvinaisen selvä silloin kun se osuu omalle kohdalle, saivartelu loppuu siihen paikkaan. (Poikkeuksia voi löytyä mielenterveyspotilaiden joukosta.)
"Vai onko se sinusta ihan sama, jos esim. historian väitöskirjassa väitettäisiin Ruotsin olleen joskus osa Suomea, eikä painvastoin?"
Tämä olisi mielenkiintoinen tulkinta faktoista.
Tiedätkö mitä Laasanen. Vaikka kuinka lapsellisesti mollaisit tätäkin väitöskirjaa, se ei muuta miksikään sitä tosiasiaa, että Oikarinen-Jabai on tohtori ja oikeutettu kutsumaan itseään tutkijaksi.
Mitä se kertoo tutkijoista ja tohtorin arvosta nykyään. Nämähän nakertavat sen lähes olemattomiin.
Ei kai mikään estä sinuakaan kutsumasta itseäsi vaikka maailmankatoksi. Asialle saa silti nauraa - onneksi.
"Oikarinen-Jabai on tohtori ja oikeutettu kutsumaan itseään tutkijaksi."
se on ihan vitun jepa!
Se että joku on "tohtori", ei estä kaltaistani umpitolloa kadunmiestä nauramasta hänen kredentiaaleilleen.
Kuka tahansa voi kutsua itseään tutkijaksi jos niin haluaa. Ei sitä mikään estä.
"olisin luultavasti oppinut vähemmän aineistostani, itsestäni ja kirjoittamisesta".
Väitöskirjoja tehdään nykyään siis oman pään sotkujen selvittämiseksi. Ja me muut maksamme. Ehkä tulisi halvemmaksi mennä terapeutin sohvalle.
Henrylle kiitos, että jaksaa tuoda päivänvaloon akateemista diripimpperipoota. Minä en ainakaan olisi jaksanut lukea moista tekstiä muutamaa riviä pitempään.
Miten tällainen pseudotiede edistää lauman hyvinvointia? Katainen pitäisi saada tajuamaan, mistä ne säästöt on aloitettava. Naisväikkärit karsimalla hoidettaisiin kaikki vanhukset arvokkaasti hautaan saakka.
Selasin tekstin läpi säikähtyneenä luullen, että siellä olisikin jotain syvällisempää käsiteltynä, mutta ei, eii todellakaan vaan jälleen samaa diipadaapadiipadaata jota voi vaan odottaa suomalaiselta feministiltä joka on mennyt islamistisen? kanssa naimisiin.
Eniten ottaa pannuun se, että miksi tällaiset tyypit oikein saavat rahastaa suomen valtiota apurahojen välityksellä?
Sain jälleen lisävarmistusta sille, että näillä US:n sivuilla lepää ja makaa, ja liikkuu elävin ja toimivin kulttuuri?pääoma kuin missään muualla. Tieto ainakin.
Mistä tällaisia kulttuurisia puppugeneraattoreita oikein sikiääkään!
Helena Oikarinen-Jabain on oikeassa siinä, että alkuperäisväestöjen seksuaalisuutta on käytetty perusteena orjakaupan oikeuttamiseksi ja kansanmurhille. Afrikkalaisten orjakauppaa perusteltiin kertomuksilla heidän seksitavoistaan, jonka avulla eurooppalaisten asenteet saatiin myötämielisiksi orjakaupan sallimiselle. Kirkonisät taas antoivat luvan Amerikan alkuperäisasukkaiden joukkotuhonnalle, kun heille oli ensin raportoitu intiaanien olevan sodomiitteja.
Uudemmasta historiasta on tuttu 1900-luvun alussa herännyt moraalinen paniikki ja ihmiskauppa-hysteria. Tuolloin lehdistössä alkoi esiintyä lukuisasti kertomuksia valkoisesta orjakaupasta, eli tarinoita, miten naisia oli kaapattu ja pakotettu ulkomaille prostituutioon. Nämä lehdistössä toistuvasti esiintyneet kirjoitukset herättivät moraalisen paniikin, ja tällöin USA:ssa ja Euroopassakin säädettiin lakeja ihmiskauppaa vastaan. Lait puuttuivat mm. siihen, että naimattomia naisia kuljetettiin osavaltioiden rajan yli. Mm. Charles Chaplin sai syytteen ihmiskaupasta naisseikkailujensa seurauksena.
Jälkeenpäin on analysoitu valkoisen orjakaupan myyttiä ja moraalisen paniikin nousua, ja tultu siihen tulokseen, että kyseessä oli etninen rajanveto parinmuodostukselle. Tuolloin siirtolaisuus oli voimissaan, ja ihmisiä muutti paljon maasta toiseen ja mantereelta toiseen. Eivätkä vain miehet muuttaneet, vaan myös naiset, ja myös nuoret naimattomat naiset olivat osa muuttoliikettä. Moraalinen paniikki liittyi siihen, että eri etnisille kansanryhmille luotiin uudet pariutumista estävät rajat, jotka uhkasivat kadota voimakkaan muuttoliikkeen seurauksena. Tässä rajanvedossa onnistuttiinkin, ja etenkin USA:ssa avioliitot yli etnisten rajojen pysyivät harvinaisina. Esimerkiksi USA:n eräissä osavaltioissa mustien ja valkoisten väliset avioliitot olivat kiellettyjä vielä vuoteen 1967.
On mielenkiintoista verrata alkuperäistä moraalisen paniikin, ihmiskauppahysterian ja valkoisen orjakaupan myytin aaltoa nykyiseen tilanteeseen. Kansakunnat ovat taas lähteneet liikkeelle ja siirtolaisten määrät jyrkästi nousussa mm. Euroopan väestön vanhenemisen ja globalisaation myötä. Lehdistö kirjoittaa jälleen "valkoisesta orjakaupasta", moraalinen paniikki nousee ja lakeja ihmiskaupan torjumiseksi vaaditaan. Tilanne muistuttaa 1900-luvun alkua. Mielenkiintoista oli esimerkiksi havaita, että ruotsalainen toimittaja oli kirjoittanut kirjan, jossa hän siteerasi 1900-luvun alun "valkoisen orjakaupan" kirjoituksia, ja otti kirjoitukset totena, vaikka näitä lehdistössä esiintyneitä tarinoita pidetään yleisesti propagandistisian luotuina myytteinä.
Ehkä kuitenkin tänä päivänä missio etnisten rajojen pystyttäminen miesten ja naisten välisten parisuhteiden estämiseksi on tuomittu epäonnistumaan. Vaikka monella on haaveessa ajatus "suomalaiset suomalaisille", niin lienee päivänselvää, että tällä kertaa etnisten rajojen luominen parinmuodostukseen ei tule enää onnistumaan.
Helena Oikarinen-Jabain linjan mukaisesti kuitenkin täytyy olla valppaana, ja ärhäkkäästi ja kriittisesti tarttua esimerkiksi niihin poliitikkoihin ja mielipidevaikuttajiin, jotka yrittävät flirttailla rasistien kanssa, "suomalaiset suomalaisille" ajattelijoiden kanssa, ja torjua kaikki ajatukset, joissa paheksutaan suomalaisten ja muunmaalaisten seksi- ja rakkaussuhteita.
Minäkin jäin vähän miettimään tuota. En jaksanut kommentoida. Tämä paseerasi tällaisena hauskana juttuna. Semminkin, kun tuo Henry ei niinkään ole ottanut kantaa rotuoppiin.
Toki yllä olevasta kirjoituksesta saattaa löytää vaikka mitä, mutta jos tässä oli jotain tarkoitushakuisuutta, mennee se useimmilta ohi hilseen siinä kuin alkuperäinen väitöskirjakin. Ainakin juuri tässä blogiympäristössä, jossa jokainen puheenvuoro tulisi kyetä lukemaan minuutissa.
Minusta taasen tuon Aholan jutut ovat usein oivaltavia. "Moraalinen paniikki" on ylipäänsä kuvaavimpia kahden sanan litanioita, joita esim. vihreistä, perussuomalaisista, oikeistolaisista ja muista vastaavista pystyy loihtimaan. Ilman jonkinlaista moraalisen paniikin käsitettä näiden ajattelusta ei oikeastaan voikaan ottaa mitään selvää.
Jouduin kerran valmistautumattomana tulkkaamaan akateemikko Belotserkovskijn luentoa kolmiulotteisista avaruusmalleista, selvisin urakasta pyytämällä arvon tiedemiestä pysähtymään lähes jokaisen lauseen kohdalla saadakseni hahmotettua sanotun. Kuulijoiden kysymyksistä päätellen asia meni perille, vaikkken itse ymmärtänyt kuin murto-osan.
Jos joutuisin tulkkaamaan kyseisen väitöskirjan tekstin niinkin lyhyissä intervalleissa kuin ed. mainitun luennon, tulkkia pidettäisiin epäpätevänä tai tyhmänä joka ei osannut välittää tulkattavan sanomaa.
Simultaanitulkkaus on helpompaa, siinä ennakoidaan puhujan logiikka tarvitsematta keskittyä muistamiseen, mutta tässä tapauksessa tarvittaisiin kykyä astua puhujan tajunnanvirtaan.
Tuon tekstin sivistyssanojen ja synonyymien leikki viittaa tajuntaa laajentavien yrttien aiheuttamaan aivojen ekstaasieuforiseen mielentilaan tai auringonpistokseen, muttei ainakaan johdonmukaiseen todisteluun. Ihmettelen vastaväittäjän argumentteja. Huh, huh.
Tässä blogipätkässä haiskahtaa nyt luonnemurha. Kaikki toisen kynäämä on lytättävä, koska sen on kirjoittanut juuri hän.
Väitöskirjassa haiskahtaa toki myös, mutta jokin aivan muu.
Jos tällaista "tutkimusta" tuottava valtion laitos ei kuulu julkisten menojen leikkauslistan kärkipäähän, niin mikä sitten kuuluu?
Eipä ole kyse valtion laitoksesta vaan yksityisestä säätiöstä, eli Aalto-yliopistosta. Valtion rahoja toki siihenkin käytetään.
Mistä alkaen ja mistä kohtaa Suomen korkeakoulut yksityisiä ovat?
Mulla näkyy eläkerekisteriotteessa valtion palvelusta vuosien takaisista assarihommista.
Oletkos kuullut semmoisesta asiasta kuin yliopistouudistus? Oli aika kova puheenaihe tässä viimeiset pari vuotta.
Lyhyesti:
- Tampereen teknillinen yliopisto ja Aalto-yliopisto ovat nykyään yksityisiä säätiöitä
- Muut yliopistot ovat valtion laitoksia
- Yksityisiä yliopistoja oli aiemminkin, esimerkiksi Kauppakorkeakoulu (nykyään osa Aalto-yliopistoa) oli yksityinen, kunnes kaikki korkeakoulut valtiollistettiin 1974.
"Jos naispuolinen ja miespuolinen havainnoitsija pudottaa jonkun esineen korkeudelta X , molemmat huomaisivat esineen käyttäytyvän painovoiman vaikutuksen alaisena samalla tavalla.
Sukupuolella ei ole silloin väliä."
Ero on tulkinnassa. Nainen tulkitsisi esineen penetroituvan julkeasti maanpinnan neitseelliseen vulvaan muodostaen repeämiä ja aukkoja nurmikon välitilaan, ja siten todistaen patriarkaatin alistavan naista.
Mies lähinnä katsoisi, että aha, painovoima toimii juuri niinkuin teoria sanookin, hyvä juttu.
- Vortac
Mitä tuohon itse aiheeseen tulee, niin juuri tästähän "Keisarin uudet vaatteet"-tarinassa on kysymys; kukaan ei uskalla sanoa, että eihän tuossa ole sisältöä ensinkään, vaan se on pelkkää tuubaa - pelosta, että leimautuisi jotenkin tyhmäksi, sivistymättömäksi tai ymmärtämättömäksi.
Tarvitaan lapsenomaista viattomuutta ja totuuden suoraa näkemistä sellaisena kuin se on.
Onneksi täällä on paljonkin ihmisiä, jotka ovat valmiita sanomaan kaulinta kaulimeksi ja roskaa roskaksi.
- Vortac
Tämän kirjoituksen perusteella se mitä Laasanen ei ymmärrä, ei voi Laasasen mielestä olla oikeaa tiedettä. (Ja vielä vähemmän naisen kirjoittamana!) Onneksi näitä väitöskirjoja arvioivat alaan perehtyneet henkilöt, eivätkä alasta mitään tietämättömät ja sitä silti halveksimaan pyrkivät laasaset.
Aika väsynyttä yrittää väkisin kritisoida asioita joita ei ymmärrä vain siksi ettei ymmärrä niitä.
Sitä olen kovasti aina ihmetellyt, että kun nainen miettii gradunsa tai väitöskirjansa aihetta, hän miettii, aivan kuten miehetkin, mitä aihetta olisi helppo lähestyä omien ominaisuuksien tai identiteetin valossa. Sinällään järkevää motivoinnin ja aiheen tuntemuksen kannalta, mutta miksi tuoksi määrääväksi identiteettitekijäksi nousee naisilla niin usein sukupuoli? Tulee sitten tätä naistutkimusta ja muuta. Miehet sitten tekevät vaan sitä normaalia sukupuolineutraalia tiedettä kvanteista ja biteistä, joissa miehisyyteen viittaavaat korkeintaan pystyssä töröttävät 1:set.
Eli (kärjistetysti) siinä kun mies on aidosti kiinnostunut jostain puolimystisestä tutkimusaiheesta, nainen ajattelee vain sukupuoltaan ja yrittää keksiä jotain tutkittavaa.
Olisiko sitten niin, että miesten epäseksuaaliset kiinnostuksen aiheet kertovat, että sukupuoli ei ole heidän elämässään yhtä keskeinen kuin naisilla, eritoten näillä naistutkimuksen tekijöillä? Ja että feministien näkemä sukupuolten vastakkainasettelu tieteessä on enemmänkin lähtöisin heistä itsestään?
Henry taitaa olla näitä harvoja poikkeuksia miesten joukosta, jotka ovat lähteneet tuolle tielle. Tiedä sitten mitä siitäkin pitäisi ajatella.
eiks ny oikeinkirjoitus, sanojen käyttö ylipäätänsä kuten myös lähteet sitä vanhaa, kankeaa ja epätoivottavaa? Paljon parempi ois ollu kokoelmana onomanopoeettisia ääntelyinä!
Ei kannata myöskään unohtaa esimerkiksi kuuluistaa Riitta Nelimarkan väitöskirjaa, josta kirjoitettiin Tieteessä tapahtuu -julkaisussakin:
Pallo, flygelismi, suhteikko ja Riitta Nelimarkka
Tohtori Kaarina Kailokin on kunnostautunut erilaisten mielenkiintoisten karhuja, naisia, alkuperäiskansoja, vasemmistolaisuutta yms tajunnanvirraksi yhdistelevissä tieteellisissä kirjoituksissaan.
Richard Järnefelt on kirjoittanut osuvan kriittisesti siitä, että kuinka tällaisen "tieteen" rahoittaminen kannattaisi lopettaa:
Onneksi Suomi ei ole totalitaristinen valtio ja Suomen akatemian tieteen ja taiteen rahoitus on suhteellisen autonomista, pääministeri ei päätä mitkä tutkimushankkeet saavat rahoitusta, vaan Suomen akatemian nimittämät asiantuntijaelimet päättävät sen.
Sitten on tietenkin olemassa valtiosta riippumattomia säätiöitä, joihin esimeriksi kaiken maailman kapitalistien perintö on säätiöity jaettaviksi apurahoina testamentin mukaan. En usko, että edes Halla-aholla olisi pokkaa mennä sörkkimään perintöoikeutta tai puuttumaan siihen, minkälaiseen taiteentutkimukseen ihminen saa perintönsä testamentata -- onneksi.
Onko Halla-aho jokin vakiopahuus uusvasemmistolle? Eihän maahanmuutto ja yliopistopolitiikka liity toisiinsa mitenkään - paitsi silloin kun muka niin rationaalinen vasemmisto luo itselleen vihollisen yhdistämällä kaikki "pahat" asiat joihinkin yksilöihin ja leikkien että heissä olisi jokin trassendentti pahuusvoima, joka aiheuttaa sen, että kaikki heidän ajamansa asiat ovat vääriä ja pahoja. Omasta erinomaisuudestaan ihastuneet, itsetyytyväiset 68-sukupolven ihmiset ovat sokeita oman maailmankuvansa irrationaalisuudelle.
Tällaisilla tutkimuksilla ei ole kyllä mitään arvoa. 30 vuoden päästä kukaan ei enää muistakaan että tallaisia tajunnanvirtakirjoituksia on tehty akateemisina teksteinä.Tällaisen sekoilun hyväksyminen vakavasti otettavana tieteenä sinänsä indikoi länsimaisen sivistyksen tuhoa Euroopassa. Onneksi sentään Aasian nousevat kansakunnat säilyttävät jotain siitä sivistyksestä, mikä täällä joskus oli.
"Anteeksi putkiaivoisuuteni, mutta en oikeastaan ymmärtänyt yhtään mitään."
Aika noloa Henry.
Olet samalla tasolla kuin useimpien lehtien taloustoimittajat: eivät ymmärrä kansantaloustieteestä yhtään mitään, mutta pakko heittää jonkinlaista läppää, eli ottavat kaiken annettuna.
Minkä ihmeen takia kirjoitat kritiikkejä väitöskirjoista, joista et ymmärrä mitään ja itsekin tunnustat sen? Kannattaisi keskittyä sellaisten tekstien analysointiin, joista jotain tiedät ymmärtäväsi ja kehittää niitä jopa eteenpäin. Jos hyvin käy, niistä voisi olla joku oikeastikin kiinnostunut eikä sinun tarvitsisi toteuttaa itseäsi kirjoittamalla jotain blogia friikeille.
Öde voikin sitten kertoa mitä hän väikkäristä ymmärsi. Lähtökohtaisesti väikkärienkin tulisi olla ymmärrettävää suomea, vaatimatta lukijaltaan tajuntaa laajentavien substanssien käyttöä.
Miksi väitöskirjat pitäisi kirjoittaa suomenkielellä? Neuvostoliitto on kuollut ja kuopattu, samoin snellmannilainen kansallisvaltio. Jos haluaa menestyä ja päästä jopa ulkomaille luennoimaan, on kirjoitettava englanninkieliselle tiedeyhteisölle tai tässä tapauksessa taiteentutkijoille.
Henry muistaa taas tämän Helenan väitteen: "Mustia miehiä kohtaan tunnettua irrationaalista pelkoa ja vihaa ja sen syntymekanismeja on sittemmin pohdittu ja tutkittu paljon. Yhdeksi syyksi on todettu lynkkaajien alitajuinen halu mustan miehen kehoa kohtaan."
Henryn voi olla turha piikitellä tuosta väitteestä kovin paljon, joskin Helenan väite on mitä luultavimmin melko vääristynyt.
Väite saattaa koskea homoseksuaalisten tunteiden ja mustasukkaisuuden suhdetta. Miehillä, kuten naisillakin, on kyky tunnistaa oman sukupuolen seksuaalinen viehättävyys. Tämä havaintokyky voidaan selittää muun muassa seksuaalisen kilpailun apuvälineenä. Hypoteesini mukaan havaintokyky voisi manifestoitua seksuaalisina tunteina mustasukkaisuuden kohdetta kohtaan (jotka kuitenkin kielletään).
Tämän hypoteesin pohjalta Helena on ymmärtänyt koko asian kausaliteetit varsin väärin - homoseksuaaliset tunteet eivät ole aiheuttaja vaan mekanismin osa. Hän on väärässä myös siinä, että tällaisesta mustasukkaisuusprosessista syntynyt viha olisi irrationaalista. Halu hävittää kilpailijat on luonnollisten tavoitteiden kannalta hyvin rationaalista. Tosin yleensä sosiaalisesti ja moraalisesti melko paheksuttua.
Helenan näkemykset mustien miesten seksuaalisuudesta ja muiden suhtautumisesta siihen, ottaen huomioon hänen puolisonsa etnisen taustan, ovat kyllä varsin huolestuttava tapaus tieteellisen objektiivisuuden kannalta. Mutta onko esimerkiksi Henry yhtään sen puolueettomampi?
"Mutta onko esimerkiksi Henry yhtään sen puolueettomampi?"
Kyllä on.
Herra Laasanen on totuuden puolella, mikäs voisi olla sen puolueettomampaa?
- Vortac
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 128 kommenttia