*

Henry Laasanen Kirjoituksia miesten tasa-arvosta ja pariutumisesta

Feministien 12 myyttiä

  • Naisten ja miesten preferenssit elämäntyyleissä (myytti 8)
    Naisten ja miesten preferenssit elämäntyyleissä (myytti 8)

Professori Catherine Hakimin tuore tutkimus "Feminist Myths and Magic Medicine" osoittaa feministisen tasa-arvopolitiikan tavoitteet virheellisiksi. Feministien tasa-arvovaatimukset perustuvat myyteille, joille ei löydy tieteellistä tukea.

Feministit väittävät, että naisia sorretaan. Naisilla on kuitenkin nykyään enemmän vaihtoehtoja kuin miehillä, pitäen sisällään keskittymisen joko työhön tai perheeseen.

Myöskään feministien tavoittteelle sukupuolierojen hävittämiseksi työelämässä ei löydy tieteellistä tukea. Feministinen pyrkimys naisten ja miesten yhtäläiseen edustukseen politiikan ja talouden tärkeillä aloilla ei ota huomioon sukupuolten erilaisia preferenssejä.

Julkisten resurssien käyttäminen epärealististen tavoitteiden saavuttamiseksi on tuomittu epäonnistumaan.

Naiset universaaleina uhreina kuvaavia myyttejä tuotetaan edelleen. Feministisillä myyteillä ei ole kuitenkaan tieteellistä perustaa. Siitä huolimatta feministisiin myytteihin uskotaan laajalti ja ne ovat suosittuja mediassa, joka toistelee niitä alituiseen.

Feministien tavoitteet ja oletukset

1. Feministien tavoitteena on lasikaton murtaminen ja naisten saaminen johtopaikoille.

2. Naisia pidetään yhteiskunnan rakenteiden avuttomina uhreina, jotka estävät heitä pääsemästä johtopaikoille.

3. Miehiä pidetään tavalla tai toisella syyllisinä naisten aliedustukseen johtopaikoilla. Miehet joko syrjivät naisia tai sitten he suosivat toisia miehiä tai ainakin miehet kieltäytyvät jakamasta kotitöitä, mikä estää naisten osallistumisen kilpailuun työelämässä.

Myytti 1: Tasavertaisiin mahdollisuuksiin tähtäävä politiikka on epäonnistunut

Feministit vaativat miehille ja naisille samanlaisia lopputuloksia perheessä ja työelämässä. Kaikkia sukupuolieroja pidetään itsestään selvinä todisteina syrjinnästä ja rooliodotuksista, sen sijaan, että niitä pidettäisiin henkilökohtaisina valintoina. Feministit eivät hyväksy mahdollisuuksien tasa-arvoa – he vaativat lopputulosten tasa-arvoa.

Ainoastaan viidennes isistä Britannissa pitää isyyslomaa, Pohjoismaissa luku on vielä pienempi. Jaetun vanhemmuuden esittäminen kaiken ratkaisevana taikalääkkeenä tasa-arvolle edustaa dogmatismia ja myytintekoa pahimmillaan.

Myytti 2: Eurooppalaisen tasa-arvopolitiikan toimenpiteet ovat tehokkaita

Sekä EU ja YK uskovat, että ammatillinen segregaatio pitäisi saada loppumaan aktiivisella politiikalla. Koko ajattelumallin taustalla on feministinen ajatus siitä, että sukupuolierot ovat seuraus opituista rooleista, eivät valinnoista. Roolit voidaan feministien mukaan poistaa sosiaalisella suunnittelulla.

Palkkaeron sitkeä pysyminen saa feministit vaatimaan yhä aggressiivisempia toimia ja vahvempaa lainsäädäntöä syrjintää vastaan. Vaihtoehtoisen tulkinnan mukaan feministien analyysi on väärä ja tavoitteet ovat epärealistisia. Siksi edistystä on samanpalkkaisuudessa on tapahtunut vain vähän viime vuosina.

Myytti 3: Ammatillinen segregaatio on paha asia

Feministien vaatimus ammattien jakaantumisesta tasan ei jätä tilaa variaatiolle maussa, lahjakkuudessa, kiinnostuksissa ja henkilökohtaisissa valinnoissa.

Myytti 4: Pohjoismainen tasa-arvopolitiikka tuottaa tasa-arvoa

Laajin OECD-maiden tutkimus segregaatiosta työelämästä osoittaa, että segregaatio oli yleisintä Pohjoismaissa. Segregaatio oli suurempaa kuin Egyptissä, Kiinassa tai Intiassa. Työelämän tasa-arvo Pohjoismaissa (joillakin mittareilla tarkasteltua) onkin onkin joidenkin kehitysmaiden, kuten Angolan, Senegalin ja Bahrainin tasolla.

Todisteet osoittavat, että Pohjoismainen tasa-arvopolitiikka ei johda tasa-arvoon. Segregaatio on voimakkainta Pohjoismaissa. Se on tieto, jonka ILO:n tutkimukset sivuuttavat systemaattisesti. Myöskään sukupuolten palkkaero Pohjoismaissa ei eroa oleellisesti muista Euroopan maista.

Myytti 5: Sosiaalinen ja taloudellinen kehitys edistää tasa-arvoa

ILO:n tutkimuksen mukaan OECD-maista segregaatio on pienintä USA:ssa ja Kanadassa, vaikka niissä ei ole hyvinvointivaltion politiikkaa tai perheystävällistä politiikkaa. Segregaatio ei vähene sosioekonomisen kehityksen myötä, vaikka feministit uskovat jaon olevan seurausta kulttuurisista ja historiallisista tekijöistä.

Myytti 6: Korkeampi naisten työllisyysaste edistää tasa-arvoa

Useat tutkimukset osoittavat, että korkea naisten työllisyysaste ei edistä tasa-arvoa. Sen sijaan se johtaa segregaation lisääntymiseen ja naisten siirtymiseen naisvaltaisille palvelualoille. Pohjoismaiden virhe segregaation estämisessä on sama kuin Neuvostoliitossa tai Israelin Kibbutseilla. Tasa-arvopolitiikan toimet voivat vaikuttaa, mutta eivät yhdessä perheystävällisen politiikan kanssa.

OECD:n tutkimus osoittaa, että korkea naisten työllisyysaste johtaa segregation lisääntymiseen ja suurempaan palkkaeroon - päinvastoin kuin feministit olettavat. Päinvastaisista selkeistä todisteista huolimatta Euroopan komissio pitää naisten korkeaa työllisyysastetta todistuksena tasa-arvosta. 

Myytti 7: Naisten korkeampi kouluttautuneisuus ratkaisee kaiken

Tutkimukset osoittavat, että korkealle työelämässä päässeet naiset ovat lapsettomia, yksilapsisia tai ovat delegoineet lastenhoidon muille naisille. Sitä vastoin lähes kaikki heidän mieskollegansa ovat avioituneina ja heillä on useita lapsia ja heillä on kodinhoitoon omistautunut vaimo.

Britannian 27 % palkkaero apteekkialalla selittyy täysin tehdyillä työtunneilla, työhistorialla tekijöillä ja työtehtävillä, ei syrjinnällä. Naiset apteekkialalla hakeutuvat tehtäviin, jotka ovat paikallisia, joita voi tehdä osa-aikaisina ja joissa on säännölliset työajat. Miehet sitä vastoin suuntaavat kohti yrittäjyyttä, jossa on pitkät työajat ja paljon lisävastuuta. Toiset miehet pyrkivät johtotehtäviin, hyväksyen pitkät työpäivät ja ylityöt suuremman palkan vastikkeeksi.

Syrjintä ei estä naisten pääsyä johtotehtäviin. Sukupuolierot uravalinnoissa johtuvatkin naisten ja miesten erilaisista valinnoista ja orientaatioista.

Myytti 8: Miehillä ja naisilla ei ole eroa ura-asenteissa tai elämän tavoitteissa

Vasta viime aikoina akateemisissa tutkimuksissa on kiinnitetty huomiota erilaisiin asenteisiin suhteessa työmenestykseen ja suureen palkkaan. Eräs merkittävä tutkimus (Babcockin ja Lascheverin Women Don’t Ask) kertoo, että miehet neuvottelevat korkeamman aloituspalkan, joka kumuloituu vuosien varrella.

Toinen tutkimus kertoo, että siinä missä miehet pyytävät suurempaa palkkaa, naiset pyytävät lyhyempiä työpäiviä. Lukuisat tutkimukset osoittavat, että naiset asettavat etusijalle ei-rahalliset hyödyt, kuten henkilökohtaisen kehittymisen.

Pelkkien palkkaerojen tarkastelu antaa väärän kuvan, koska se jättää huomiomatta muut edut, kuten lyhyen ja joustavan työajan, jota naiset erityisesti arvostavat.

Monia maita käsittänyt tutkimus osoittaa, että naiset jakaantuvat 3 eri ryhmään (KUVIO):

  1. Vähemmistö on urasuuntautuneita
  2. Vähemmistö on kotisuuntautuneita
  3. Enemmistö hakee jonkinlaista kompromissia työn ja uran välillä.

Yllättävintä on se, että nämä samat kolme naisten ryhmää löytyvät kaikilta koulutustasoilta, tulotasoilta ja sosiaalisista luokista. Kontrastina, miehet hakevat paljon todennäköisemmin uraa.

Viimeisin OECD:n tutkimus ottaa huomioon n'm' (harvoin tutkitut) asenteet ja arvot, kun taas aikaisemmin sukupuolieroja pidettiin automaattisesti syrjinnästä johtuvina.

Myytti 9 Naiset haluavat elättää itsensä ja he vihaavat taloudellista riippuvuutta miehistä

Naisten pyrkimys avioitua ylöspäin on pysyvä ilmiö Euroopassa, kuten myös Pohjoismaissa. Naiset käyttävät edelleen avioliittoa vaihtoehtona tai lisänä uralleen. Taloudellinen riippuvuus miehestä ei ole menettänyt kiinnostustaan tasa-arvoihanteen tulon jälkeenkään. Suurin osa pareista ei pyri symmetrisiin rooleihin, vaikka ne ovatkin suosittuja korkeasti koulutettujen ammattilaisten keskuudessa.

Myytti 10 Perheystävälliset politiikat ovat välttämättömiä lasikaton murtamiseksi

EU:n uusin ehdotus 20 kuukauden mittaisesta äitiyslomasta pyrkii parantamaan tasa-arvoa, samalla kun se  pyrkii lisäämään alentunutta syntyvyyttä. Kaikki todisteet kuitenkin osoittavat, että perheystävälliset politiikat vähentävät tasa-arvoa työelämässä. Esimerkiksi Ruotsin perheystävällinen politiikka on luonut suuremman lasikaton kuin mitä on Yhdysvalloissa.

Kaikki data osoittaa, että anglo-saksilaiset maat ovat naisille edullisempia huipulle pääsemisen kannalta kuin Pohjoismaat, jotka sijaitse alle keskiarvon naisten johtopaikkoja tarkasteltaessa.

Äitiysloma ei houkuta naisia lähtemään töihin. Ainoastaan 10 % naisista työskentelee täysipäiväisesti lapsen saatuaan. Suurin osa äideistä valitsee mieluummin pätkätyöt tai osa-aikatyön, mikä kertoo naisten preferensseistä.

Myytti 11: Perheystävälliset politiikat tekevät yrityksistä tuottavampia

Joissakin tutkimuksissa on osoitettu lievää yhteyttä perheystävällisen yrityskäytännön ja tuottavuuden välillä. Tutkimusten tulkinta on kuitenkin ongelmallista, koska ne eivät kerro syy-seuraussuhteen suuntaa. Ongelmallisita on myös se, että tiettynä ajanhetkenä tehty tutkimus on vaikea yhdistää tuottavuuden paranemiseen pitkällä aikavälillä.

Jotkut tutkijat ovat tulkinneet tuloksia siten, että perheystävällinen käytäntö parantaa tuottavuutta. On kuitenkin todennäköisempää, että vain suurilla ja menestyneillä yrityksillä on varaa perheystävälliseen politiikkaan.

Myytti 12: Naisilla on erilainen yhteistyötä korostava johtamistyyli

Naisten johtajakiintiöitä perustellaan usein feminiinisen pehmeällä ja yhteistyötä tekevällä johtamistavalla. Eräässä tutkimuksessa feministinen tutkija pyrki selvittämään, onko naisten ja miesten johtamistyyleissä eroja. Eroja ei löytynyt.

Yhteenveto

Hyväkin tarkoitus epäonnistuu, jos se perustuu virheelliselle tiedolle ja vanhentuneelle perspektiiville. Esimerkiksi ruotsalaisessa sosiaalisessa tasa-arvosuunnittelussa on epäilemättä hyvä tarkoitus. Se on kuitenkin epäonnistunut täydellisesti työelämän tasa-arvon saavuttamisessa. Jokaisella indikaattorilla arvioituna Ruotsi asettuu korkeintaan keskitasolle ja usein huonoimaksi OECD-maista. Vain ruotsalainen propaganda on ollut menestyksekästä.

Jos kerran feministiset tasa-arvopolitiikat epäonnistuvat homogeenisissä Pohjoismaissa, ne ovat vielä todennäköisempiä epäonnistumaan muissa kulttuurisesti monimuotoisemmissa EU-maissa.

Ei ole olemassa todisteita, että sukupuolikiintiöillä yritysten hallituksissa olisi ollut juuri mitään vaikutusta muuhun kuin kyseisen yrityksen hallitukseen. On edes vaikea nähdä, kuinka tuollaisilla kiintiöillä voisi olla laajempaa vaikutusta. Hallitukset ovat näkymättömiä suurelle yleisölle ja jopa suurimmalle osalle yrityksen työntekijöitä.

On olemassa vain vähän tukea sellaiselle feministiselle sosiaaliselle suunnittelulle, jossa pyritään väkisin hankkimaan naisille ja miehille symmetriset roolit.

Luettavaa

So the feminist man-haters and victim-mongers were wrong all along

The battle for equal opportunities still needs fighting

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (21 kommenttia)

Mies.asia-adm (nimimerkki)

Vaikuttava lista, etenkin kun esittäjänä vielä on naisprofessori, joka asettuu feministien ja median hellimiä myyttejä vastaan. Siskojen yhteinen rintama ja "taisteleva feminismi" rakoilee?

Mitä tulee kohtaan "Todisteet osoittavat, että Pohjoismainen tasa-arvopolitiikka ei johda tasa-arvoon. Segregaatio on voimakkainta Pohjoismaissa", niin samanlainen ilmiö on havaittavissa sukupuolieroissa muutenkin: yllättäen miesten ja naisten erot kasvavat silloin, kun ulkoisia yhteiskunnallisia pakotteita yhdenmukaisuuteen ei ole, vaan sukupuolet voivat vapaasti valita roolinsa.

Vieras (nimimerkki)

Kun luin että olet "tutkia", meinasin sulkea sivun. nykyään rahaa syydetään aivan huu-haa tutkimuksiin työllistämisen merkeissä. Esille tuomasi myytit ovat toki pohdinnan arvoisisa.

Tarkkis (nimimerkki)

Tutkia on englanniksi "radars". Nykyään rahaa syydetään aivan huu-haa koulutukseen luku- ja kirjoitustaidon merkeissä.

Jorma (nimimerkki)

"Feministit eivät hyväksy mahdollisuuksien tasa-arvoa – he vaativat lopputulosten tasa-arvoa."

Vaan eivätpä vaadi sitä miehille.

"Sekä EU ja YK uskovat, että ammatillinen segregaatio pitäisi saada loppumaan aktiivisella politiikalla."

Miksi? Olisi tietysti hyvä, jos vaikkapa opettajissa olisi enemmän miehiä (etenkin se olisi oppilaiden etu), mutta miksi pitäisi väkisin tavoitella jotain utopistista ja täysin joustamatonta (paitsi hyväpalkkaisten naisvaltaisten hommien kohdalla, jonne miehiä ei haluta jatkossakaan yhtään) 50/50 - sukupuolijakaumaa jokaisella alalla? Mitä lisäarvoa se muka toisi? Sen härkäpäinen tavoittelu johtaa valinnanvapauden vähenemiseen, lisääntyvään sukupuolisyrjintään ja biologisten tosiseikkojen sivuuttamiseen.

"Koko ajattelumallin taustalla on feministinen ajatus siitä, että sukupuolierot ovat seuraus opituista rooleista, eivät valinnoista. Roolit voidaan feministien mukaan poistaa sosiaalisella suunnittelulla."

Eivät feministit halua rooleja poistaa, he vain haluavat korvata yhdet roolit toisilla, ja viedä ihmisiltä valinnan vapauden.

Koska feministit kiistävät, että biologialla olisi mitään merkitystä, he sulkevat pois kaikki selitykset, joissa myös biologiset tosiasiat ja tutkimustulokset huomioidaan. Tämän vuoksi heidän maailmankuvansa on täysin vääristynyt.

"Palkkaeron sitkeä pysyminen saa feministit vaatimaan yhä aggressiivisempia toimia ja vahvempaa lainsäädäntöä syrjintää vastaan."

Mikä palkkaero? Ansioissa voi olla eroa, mutta se on eri asia. Samapalkkaisuus tarkoittaa saman palkan maksamista samasta tai samanarvoisesta työstä, työntekijän sukupuolesta riippumatta, ja se toteutuu ilmeisen hyvin, ainakin Suomessa. Mistään palkkasyrjinnästä ei ole merkkiäkään.

"Laajin OECD-maiden tutkimus segregaatiosta työelämästä osoittaa, että segregaatio oli yleisintä Pohjoismaissa. Segregaatio oli suurempaa kuin Egyptissä, Kiinassa tai Intiassa."

Pohjoismaissa ammatillinen eriytyminen ja erikoistuminen on varmaan paljon pidemmällä kuin näissä mainituissa maissa. Maataloustyöläisten tai teollisuustyöläisten armeijoita ei Pohjoismaista löydy, mutta Egyptissä, Kiinassa tai Intiassa suuri osa työvoimasta voidaan luokitella jompaan kumpaan ryhmään kuuluvaksi, sukupuolesta riippumatta. Kulttuurisilla tekijöillä on myös vaikutusta: hoitoala tai koulutus eivät voi esimerkiksi islamilaisissa maissa missään tapauksessa olla vain naisten heiniä. Silti näissäkin maissa, jos tarkemmin asiaa selvitettäisiin, huomattaisiin varmasti, että raskaimmat ja vaarallisimmat työt tuppaavat kasaantumaan miehille. Montako naista olikaan Chilen kaivoksessa onnettomuuden sattuessa, noin esimerkiksi?

"ILO:n tutkimuksen mukaan OECD-maista segregaatio on pienintä USA:ssa ja Kanadassa, vaikka niissä ei ole hyvinvointivaltion politiikkaa tai perheystävällistä politiikkaa."

Ehkäpä juuri siksi. Ei ole erikseen naisille räätälöityjä julkisen sektorin pilipali-virkoja.

Ile (nimimerkki)

Minun mielestä naisten ja miesten välisestä palkkaerosta puhuminen tasa-arvoon liittyen, saatika samapalkkaisuudesta puhuminen, pitäisi tyystin lopettaa, ellei sitten oikeasti elä siinä kuvitelmassa, että naiset ja miehet saisivat samasta työstä keskimäärin eri suuruista palkkaa.

Palkkauksellisia eroja naisten ja miesten välillä toki on, mutta tulisi olla hyvin tarkka sen suhteen, milloin sotkee tätä tematiikkaa sukupuolten väliseen tasa-arvoon. Tiedän toki, että tätähän mm. suomalainen tasa-arvopolittiikka tyypillisimmillään on.

Enkidu (nimimerkki)

Hiukan huvittavasti proffan haukkumat Pohjoismaat ovat aika omaa luokkaansa Maailman talousfoorumin tasa-arvovertailussa. Britannia on 15. ja USA ties kuinka mones.

http://www.weforum.org/issues/global-gender-gap

Eli mahtaisko sitten olla niin, että proffan mukaan maiden kannattaisi pyrkiä alaspäin tuolla WEF:n listalla toteuttaakseen tasa-arvoa?

WEF:n vertailu on toki tarkoitushakuinen mutta niin tuntuu olevan Hakiminkin. Ettei vain mrs Thatcher olisi idoli. Angloamerikassa politiikan päärintamahan kulkee juuri Ruotsin rakastajien ja vihaajien välillä, jos hiukka kärjistän.

Hakimia kyllä tekee mieli uskoa enemmän. Ei siksi, että pitäisi Pohjoismaita epäonnistuneina maina -- pikemmin päinvastoin -- vaan siksi, että WEF:n tutkimus haiskahtaa niin paljon tyypilliseltä feministikieroilulta. Tulokset päätetään etukäteen ja sitten haetaan sopivat indikaattorit. Tasa-arvo ymmärretään naisten hyväosaisuudeksi. Siihen verrattuna Hakim on raikas tuulahdus.

Kaikesta huolimatta Pohjoismaissa naisilla menee ylivoimaisen hyvin ja lähes aina paremmin kuin miehillä tietyillä mittareilla. Ei siis kuitenkaan niillä, joita Hakim käytti.

Ingenieur (nimimerkki)

"Kaikesta huolimatta Pohjoismaissa naisilla menee ylivoimaisen hyvin ja lähes aina paremmin kuin miehillä tietyillä mittareilla."

Paitsi tärkeimmillä mittareilla...

http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusi...

Enkidu (nimimerkki)

Tuollaisista uutisista tulee meikälle ensimmäiseksi mieleen, että mitenkähän siinä kieroillaan. Yleensä kun naisten tai tyttöjen huono-osaisuutta liioitellaan systemaattisesti.

Otsikko on: "Nuoria naisia kaatuu rivistä kuin heinää". Jutussa lukee: "kaikissa tilastoissa nuorten naisten ongelmat ovat kasvaneet nopeammin kuin miesten". Veikkaan, että sanamuoto on valikoitunut noin, koska miehet kaatuvat rivistä naisia useammin. Koska sitä ei ole tarkoituksenmukaista sanoa, valitaan toinen indikaattori eli trendi. Otsikon sanamuoto taas valikoituu tyypillisillä feminstikritereillä: "väliäkö sillä mikä on totuus, kunhan naiset näyttävä uhreilta".

Näin siis veikkaan yleisen elämänkokemuksen perusteella. En viitsi ryhtyä jahtaamaan alkuperäislähteitä.

Ingenieur (nimimerkki)

Olet oikeassa. Muistaakseni ko. tutkimuksessa alle 34-vuotiaista naisia oli n. 1%, miesten määrän ollessa 1,5%.

Mutta kuten kaikki tiedämme, miesten työkyvyttömyys johtuu sahahommista, kaivostyöstä, onnettomuuksista jne. Naisilla kyse on usein mielenterveyskysymyksistä. Esim. http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Nuorten+mielent...

Fyysiset vaivat ovat oma lukunsa, mutta mielenterveysongelmat yleisesti tarkoittaa, ettei yksilö nauti elämästä ja ole onnellinen. Raha, status tai tasa-arvo ei tuonutkaan onnea.

Tällä hetkellä mua häiritsee naistutkimuksessa, feminismissä (tai ainakin niistä käytävässä diskurssissa) kaiken tarkastelu aina tasa-arvon kautta. Jos haluttaisiin tasa-arvoa, niin helpoin väylä on toki Marxilainen hyvinvoivien kurjistaminen. Jos halutaan miehelle ja naiselle sama palkka, niin helpointa on leikata miesvaltaisten alojen palkkaa. Yleensähän tasa-arvo on juurikin nollasummapeliä (progressiivisella verotuksella otetaan toisilta pois ja annetaan toisille).

Esmes juuri lisääntyvät juurikin naisten mielenterveysongelmat on lopulta aika vaikea nähdä sukupuolirakenteista tai miesten toiminnasta johtuvina tasa-arvokysymyksinä. Entä jos hedelmällisempi lähestymistapa olisikin tarkkailla naisen psyykettä, työkulttuuria ja asennemaailmaa? Olen aika varma, että sukupuolentutkimuksessa on myös tämä "tasa-arvokysymyksien ulkopuolella" toimiva puhtaasti sukupuolisia ominaisuuksia tutkiva piiri, mutta kovin vaikuttaisi jäävän poliittisen tutkimuksen jalkoihin.

Mthew (nimimerkki)

Mitenköhän paljon naisten jaksamiseen mahtaa vaikuttaa toiset naiset ja työpaikat missä on todella huono työilmapiiri jossa myös kiusaaminen on lähinnä sääntö kuin poikkeus. Olen tässä saanut monilta naisilta kuulla minkälaista se meno on monilla työpaikoilla eikä kyllä käy kateeksi. Varmasti kiusaamista ja ongelmia on myös miesvaltaisilla työpaikoilla, mutta onkohan niitä kuitenkaan ihan niin paljon kuin naisvaltaisilla aloilla.

Ingenieur (nimimerkki)

"Mitenköhän paljon naisten jaksamiseen mahtaa vaikuttaa toiset naiset ja työpaikat missä on todella huono työilmapiiri jossa myös kiusaaminen on lähinnä sääntö kuin poikkeus. Olen tässä saanut monilta naisilta kuulla minkälaista se meno on monilla työpaikoilla eikä kyllä käy kateeksi. Varmasti kiusaamista ja ongelmia on myös miesvaltaisilla työpaikoilla, mutta onkohan niitä kuitenkaan ihan niin paljon kuin naisvaltaisilla aloilla."

Mä olen vähän alkanut ajatella, että "naiset kiusaa naisia" on omalla tavallaan enemmän myytti, kuin kovinkaan hyvä säännönmukaisuus. Vähintään myytissä on sisäänrakennettuna paradoksaalisuutena se, ettei asiasta vaikertavaa useinkaan mielletä ko. "tyypillistä ja tiedostamatonta" kiusaamista harjoittavaksi.

Ko. hokeman voi myös nähdä naisellisen vallankäytön välineenä. Saa uhribonuksia, mahdollisesti pitää kilpailijoita erikoisasemasta (naisena miesvaltaisella alalla) loitolla ja on muutoin näppärä tekosyy heikompaan tulokseen ja työilmapiiriin. Useasti kyseessä voi olla vain yksilön yksinkertainen sopimattomuus ko. työtehtävään ja sosiaaliseen piiriin. Irtisanomissuojana väite työpaikkakiusaamisesta on lähinnä vahva "en minä mutta ne muut."

Toisinaan pitänee varmasti paikkansa, mutta olenpa nähnyt myös melkoisen paljon duunipaikkoja, joissa syystä tai toisesta naisilta ei edes edellytetä samaa työtahtia etenemiseen ja menestykseen kuin miehiltä. Itsekin olen moista seksististä käytäntöä harjoittanut. Jumalalle kiitos positiivisesta syrjinnästä!

joe342 (nimimerkki)

On se hyvä, että joku tuo keskusteluun myös tällaisia valtaapitäviä ja valtavirtaa vastaan meneviä puheenvuoroja. Näitä asioita tuo esiin vain muutama miesaktiivi Suomessa. Muut tahot ja valtaa pitävät Suomessa haluavat selvästi vaieta tämäntyyppisistä näkökulmista, jotka eivät istu tasa-arvokeskustelun valtavirtaan.

Mthew (nimimerkki)

Teet kyllä todella ansiokasta työtä Henry tällä blogillasi ja todella silmiä avaavaa juttua, kiitos tästä. Suomessa pitäisi käydä todellinen keskustelu tasa-arvosta eikä se politiikka saisi missään nimessä olla vain feministien agendaa ajavaa. Naistenkin pitäisi ruveta jo suhtautumaan paljon kriittisemmin tähän herätysliikkeeseen ja näihin hysteerisimpiin feministeihin jonka pillin mukaan tässäkin maassa liian monta kertaa tanssitaan.

Vieras (nimimerkki)

Feministinen hapatus ja vaikutteet (ja lait) eivät loppujen lopuksi ole hyväksi kenellekään – eivät miehille, eivät naisille, eivätkä varsinkaan lapsille. Uskon, että feministinen vaikutus yhteiskunnassa ei ole hyväksi edes feministeille, ja hekin sen ymmärtäisivät, kunhan ainakin välillä voisivat unohtaa miehiä kohtaan tuntemansa (vihan ym.) tunteet.

Tavalliset naiset ovat keskimäärin melko fiksuja. Olenkin sitä mieltä, että tämän plokin lukijoiksi kannattaisi mieslukijoiden kutsua kaikki naisystävänsä ja -tuttavansa. Naisissa kun on varmasti paljon niitä, jotka ymmärtävät totuuden, kun siitä riittävästi lukevat. Tämän jälkeen he ovatkin sitten äärettömän vahvoja oikeudenmukaisen ja kaikille reilun yhteiskunnan luomisessa.

MissM (nimimerkki)

Pyydän jo etukäteen anteeksi Hitler-kortin käyttöä, mutta en voi olla vertaamatta:
Vuosikymmenien päästä ihmiset puhuvat feminismistä samaan sävyyn kuin me natsien kansallissosialismista. Silloinkin pyöritellään päätä ja ihmetellään kovimpaan ääneen sitä, kuinka ne ihan tavalliset ihmiset saattoivat hyväksyä sen, mitä ympärillä tapahtuu, ja vielä selittää asian itselleen niin, että "natsismeja nyt vaan on monenlaisia eikä muutaman hihhulin takia voi tuomita koko aatetta, ei ainakaan sellaisena, kuin minä sitä elämässäni toteutan".

Suurin osa naisista ei ole feministejä (kuten eivät kaikki feministitkään ole naisia, mikä on aina hyvä muistaa), ja meidän tavallisten naisten olisi syytä vihdoin nousta vastustamaan feminististä hulluutta.

bmad (nimimerkki)

"Suurin osa naisista ei ole feministejä (kuten eivät kaikki feministitkään ole naisia, mikä on aina hyvä muistaa), ja meidän tavallisten naisten olisi syytä vihdoin nousta vastustamaan feminististä hulluutta."

Mikseivät he nouse? Feminismihän on enimmäkseen piilevällä tai rakenteellisella tasolla tapahtuvaa "asiaankuuluvaa miesten sortoa". Elleivät naiset vastusta feminismiä, he ovat aika selkeästi itse feministejä.

Natsismin runko saatiin kukistettua, mutta sekin on yhä uhkaamassa
ja vaikuttaa ihmisten asenteisiin. Fasistinen vallankäyttö, jota yhteisössä ilmenee on peruja niiltä ajoilta, kun saksalaiset psykologit kehittivät "menetelmiä" ihmisen murentamiseksi. Natsismin tuho oli ehkä vain sen liiallinen kohdentuminen normi-ihmisiin.

Feminismin runko saattaa olla kaadettavissa, mutta se on valmis tulemaan uudestaan, ellei feminismiä saada purettua tarpeeksi pitkälle.
Siksi mielelläni näkisin naisilta valistuneita kovia otteita feministejä kohtaan. Kunnon puhutteluja ja väliintuloa ja myöhemmässä vaiheessa ehkä voitaisiin säätää laki joka kieltäisi feministien kokoontumiset ja antaisi tavan naisille oikeuksia lyödä riehuvia femuja rautoihin.

Sexkjøplag 2.0 (nimimerkki)

Naisten taipumus avioitua ylöspäin loppuu heti, kun seksin osto kielletään myös avioliitoissa, ei vain tilapäisissä suhteissa.

Irtonumero halvempi kuin kestotilaus (nimimerkki)

"Naisten taipumus avioitua ylöspäin loppuu heti, kun seksin osto kielletään myös avioliitoissa, ei vain tilapäisissä suhteissa."

Niin, jatkossa avioliitto sallitaan vain sellaisten ihmisten välillä, joiden tulotaso ei avioitumishetkellä poikkea yli 5% tosisistaan. Jos tulotaso eroaa kolmena peräkkäisenänä naimisissaolovuonna enemmän kun tuo 5%, niin viranomaiset erottavat pariskunnan automattisena rutiinitoimenpiteenä, ettei homma lipeä rikoksista suurimman puolelle!

Seppo Hildén

Vaaditaan sukupuolikiintiöt Nobelpalkintojen jakoon.

Aluksi 50-50. Näinhän ne asiat korjaantuu, heh.

Pauli Sumanen (nimimerkki)

Yllä: "Toinen tutkimus kertoo, että siinä missä miehet pyytävät suurempaa palkkaa, naiset pyytävät lyhyempiä työpäiviä. Lukuisat tutkimukset osoittavat, että naiset asettavat etusijalle ei-rahalliset hyödyt, kuten henkilökohtaisen kehittymisen.
Pelkkien palkkaerojen tarkastelu antaa väärän kuvan, koska se jättää huomiomatta muut edut, kuten lyhyen ja joustavan työajan, jota naiset erityisesti arvostavat."

Vastaukseni: Suomessa asia on samoin. Kun luette työehtosopimuksia, naisvaltaisilla aloilla on keskitytty työajan lyhentämiseen, miesaloilla ansioiden kasvattamiseen. Uusimman tutkimukseni mukaan (ilmestyy 2 kuukauden sisällä kirjana) kokopäivätyötä tekevät miehet tekevät 6,7 tuntia viikossa enemmän töitä kuin naiset (ilman tuntiperustaisesti maksettuja ylitöitä).
Johtuu mm. seuraavista seikoista:
- Naisvaltaisilla aloilla on pidemmät vuosilomat kuin miesvaltaisilla aloilla
- Miehet vaihtavat työpaikkaa useammin kuin naiset palkka nostaakseen. tällöin heiltä "palaa" sekä kesälomia, että joka kerran talvilomaoikeus.
- Naisvaltaisilla aloilla on edelleen alhaisempi täyden eläkkeen alkamisikä kuin miesvaltaisilla aloilla.
- Naisvaltaisilla aloilla on pidemmät täyden palkan sairaslomat (jopa 6 kk) kuin miesvaltaisilla aloilla
- Naisvaltaisilla aloilla (kuten sosiaali- ja terveystoimi) on ruokatuntisääntö, jonka mukaan minuutinkin alle 30 minuutin ruokatunti lasketaan työajaksi. Tämä etu on käytössä kymmenillä ellei sadoilla tuhansilla naisilla.
- Naiset tekevät matkatyötä vähemmän kuin miehet. Matkatyössä useinkaan normaalin työajan ylittävästä matka-ajasta ei makseta edes ylityökorvausta.
- Miiehet hakevat parempaa palkkaa laajemmalla säteellä kuin naiset. Naisten työmatkat ovat ajassa mitattuna lyhyemmät kuin miesten. Kilometreissä ero on vielä suurempi, sillä miehet tekevät työmatkansa naista useammin henkilöautolla, joka lyhentää ajallisesti työmatkaa.
- Osa-aikatyöntekijöitä on noin 18 % naisista ja noin 7-8 % miehistä. Valtaosa näistä ei haluakaan kokopäivätyötä.

Käyttäjän perkelix kuva
Martin-Éric Racine

"Kanadassa [...] ei ole hyvinvointivaltion politiikkaa tai perheystävällistä politiikkaa."

Väärin. Kanadahan on yhtä sosialistinen maa kuin Suomi. Tilanne toki vaihtelee osavaltiosta toiseen (mm. sosiaaliturva on joissakin osavaltioissa kehnompi kuin toisissa), muttei merkittävästi.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset