Ihmisarvo ja yhteiskunta-arvo
Jussi Halla-aho kirjoitus ihmisarvosta on herättänyt arvostelua. Halla-ahon mielestä ihmisarvoa ei voi mitata oikeastaan mitenkään.
- Halla-aho: Jos väitetään, että kaikki ovat samanarvoisia, väitetään samalla, että ihmisen arvo tunnetaan ja se voidaan mitata. Ellei sitä voida mitata, ei voida todentaa, miten paljon kullakin yksilöllä on sitä. Mikään ulkoa (taivaasta) tuleva ominaisuus ihmisarvo ei voi olla, tai ainakaan sitä ei voida sellaiseksi osoittaa, koska sitä ei ole kirjoitettu tähtiin, vesiin eikä kallioihin... Ainoa mitattava ja siten kiistatta olemassaoleva ihmisarvo on yksilön instrumentaalinen arvo.
Kyse kiistassa on käsitteiden sekaannuksesta. Ihmisillä on olemassa erilaisia "arvoja" eri markkinoilla ja kokonaisuuksissa.
Ihmisarvo
Ihmisarvo on konstruktio, sopimus siitä, että ihmiselämä ja ihmisen arvoinen elämä ovat arvokkaita ja suojeltavia asioita.
- Ihmistä ei saa surmata
- Ihminen pitää pelastaa kuolemalta vaaratilanteessa
- Ihmisellä on oikeus ihmisarvoiseen elämään
Ihmisarvoa voidaan myös mitata. Mittana on se lainsäädäntö, joka määrää rangaistukset ihmisarvon loukkaamisesta. Jos surmaat jonkun, jätät heitteille kuolemaan tai pidät ei-ihmisarvoisessa elämässä (esim. orjuudessa), saat siitä jonkin suuruisen rangaistuksen. Tuo rangaistuksen suuruus on silloin ihmisarvon mitta.
Jos rangaistuksia ihmisarvon loukkaamisista ei olisi olemassa, yhteiskunnassa ei olisi ihmisarvoa.
Yhteiskunta-arvo
Ihmisen yhteiskunta-arvolla tarkoitetaan ihmisen hyödyllisyyttä yhteiskunnalle. Hyödyllisyys yhteiskunnalle voi tarkoittaa montaa asiaa: palkkatyötä, johtajuutta, hoivatyötä, sotilaallista maanpuolustamista tai jotain muuta.
Ihmisen yhteiskunta-arvo ei ole konstruktio, vaan (ihmisen yhteiskunnalle tuottamien hyötyjen kautta) mitattavissa oleva asia.
Suurella osalla ihmisistä on negatiivinen yhteiskunta-arvo, eli heistä on enemmän harmia kuin hyötyä yhteiskunnalle. Esimerkiksi syrjäytynyt sosiaalitukien varassa elävä sosiologi tuottaa enemmän harmia kuin hyötyä yhteiskunnalle.
Muut arvokkuudet
Ihminen voi olla arvokas myös monilla muilla muilla tavoin, eri markkinoilla ja eri kokonaisuuksissa.
Voidaan esimerkiksi määrittää työmarkkina-arvo. On olemassa haluttuja työntekijöitä, jotka saavat suurta palkkaa ja työttömiä, jotka eivät kelpaa minnekään.
Myös seksuaalisen markkina-arvon käsitettä on arvosteltu usein (virheellisesti) siltä pohjalta, että ihmisillä pitäisi olla sama ihmisarvo. Kyse on kuitenkin eri arvoista.
Ihmisarvo-kiistan lopputulema
Halla-ahon kirjoituksessa menevät sekaisin ihmisarvon ja yhteiskunta-arvon käsitteet.
Ihmisarvo on konstruktio, jonka mukaan eri ihmisten elämät ovat arvokkaita sinällään - riippumatta siitä, mitkä ovat heidän muut "arvokkuutensa", kuten yhteiskunta-arvo tai seksuaalinen markkina-arvo.
Siksi kauniin omaishoitajana toimivan sairaanhoitajan surmaamisesta saa yhtä suuren tuomion kuin ruman syrjäytyneen sosiologin surmaamisesta, vaikka noiden henkilöiden yhteiskuntarvot ja seksuaaliset markina-arvot eroavat toisistaan suuresti.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Halla-aho on kielitieteilijä, ei ilmeisesti mikään filosofi tai yhteiskuntatieteilijä.
Onhan se ihmisarvon käsite vaihdellut ja vaihtelee eri kulttuureissa. Kanaanilaiset ja jotkut intiaaniheimot uhrasivat lapsia, tai ei ehkä intiaanit niinkään.
Ei lapsia keskiajan Euroopassakaan pidetty varsinaisesti ihmisinä.
Ihmisarvo taas lapsella on meidän kulttuurissamme suurempi kuin aikuisella. Lapselle tulee antaa etusija joissain valintatilanteissakin, jos ei voida pelastaa kuin rajoitettu määrä ihmisiä. Muistaakseni se on joissain laeissa niin sanottu.
Halla-ahossa lienee jotain linkolalaista. :) Yliviisaita biologisteja.
"Ihmisarvo taas lapsella on meidän kulttuurissamme suurempi kuin aikuisella."
Totta. Periaatteessa puhutaan yhtäläisestä ihmisarvosta, mutta käytännössä on eroja. Esim. lapsen ihmisarvoinen elämä tarkoittaa paljon korkeampaa standardia kuin kodittoman miehen ihmisarvoinen elämä.
Ja aborttilainssäädännössä otetaan kantaa siihen, mikä ylipäätään on ihminen.
Joo, unohin sen aborttijutun.
Siinä mielessä tätä aikaa voi sanoa kanaanilaiseksi. Se on vaikea juttu. Samoin kuin se, että seulotaan ihmiset terveytensä mukaan, jo ennen syntymää.
Ja sekin on varmasti totta, että kantasuomalaisen asunnottoman ihmisarvo ei ole niin suuri kuin ministeriauton takapenkillä istuvan saman lajin edustajan.
Aborttihan on mainio esimerkki, johon ei ole olemassakaan oikeaa ratkaisua. Ei edes siihen, kuinka voidaan määritelmä elämä ihmisenä alkaneeksi. Esimerkiksi Erasmuksen, Kantin ja Herderin mielestä ihminen ei ole ilman kasvatusta edes ihminen. Spartalaisetkin heittivät epäkelpolapsensa jyrkänteeltä alas niin kuin muutkin raihnaat ha vanhukset.
Niissä piireissä jotka eniten vastustavat Halla-ahoa ei ymmärretä ettei yhteiskunnallisia ongelmia ratkaista yleensä hyvän ja pahan välillä vaan enimmäkseen vähemmän hyvän ja pienemmän pahan välillä.
Mitä enempi olen lukenut suvaitsevaiston suivaantumisia niin olen tullut vakuuttuneeksi, että laumasieluiselle ajattelutavalle tämänkin tasoinen nyanssien taju käy ylivoimaikseksi.
Olen soinislainen siinä mielessä, että mielestäni sikiö, myös nykytieteellisin perustein, on ihmisen elävä nuppu, jota täysin avautuneen kukan eli aikuisen ei ole oikeutta noin vain napsaista poikki.
Valinta on oikeus, joka vapaassa yhteiskunnassa on vain äidillä. Äiti, joka valitsee nupun kasvattamisen täyteen kukkaan, on varmasti monin tavoin arvokkaampi ja rikkaampi kuin äiti, joka nupun katkaisee. Se on äidin kasvun paikka. Kova paikka.
Vaan miten arvottomia ovatkaan sellaisen yhteiskunnan ihmiset, jotka pakottavat äidin tilanteeseen, jossa aitoa valinnan mahdollisuutta ei ole!
Persut toivottavasti nyt korjaavat tilanteen: riittävästi henkistä sekä taloudellista tukea myös yksinäisille äideille.
Jos persut on oikea äijäliike, niin se kasvattaa suomalaiset miehenalut vastuuuntuntoisiksi aikuisiksi 25. ikävuoteen mennessä - toisin kuin nyt on.
Liittyykö miesasiamiehenä abortin moraaliin kysymys äidin alkoholin käytöstä raskausaikana ja sikiövaurioiden aiheuttamisesta omalle tulevalle lapselleen?
Samanlainen kysymys tuli mieleen siitä, kun tässäkin blogisfäärissä keskusteltiin siitä, ovatko ravintoloiden elintarviketurvallisuusmääräykset liian tiukkoja Suomessa. Eli pitääkö hygeniasääntöjä aina ja kaikkialla tarkasti noudattaa. Ylenen ruokamyrkytysbakteeri, listeria, aiheuttaa raskaana oleville naisille sikiökuolemia, ja näin ollen hygieniasäännöistä piittaamaton elintarvikehuoneen toimija on vastuussa myös syntymättömien lasten elämästä.
Ihmishengen arvo on joskus laskettu taloudellisesti. Ennen tehtiin laskelmia, joissa laskettiin, kuinka paljon kannattaa käyttää rahaa liikenneturvallisuuden parantamiseksi, jotta säästettäisiin yksi ihmishenki.
Näin saadaan ehkä hämmästyttävän suuria lukuja ihmishengen arvoksi. Jos ajatellaan, että suomalaisen keskipalkka sivukuluineen on 4000 euroa kuukaudessa, ja ihminen työskentelee 45 vuotta, niin tästä tulee jo summa 45 x 12 x 4000 = 2 160 000 euroa.
Ehkä on niin, en tiedä, että tänä päivänä ei enää samanlaisia laskelmia tehdä hallinnossa eettisistä syistä, Ilmeisesti ajan henki on muuttunut siihen suuntaan, että ihmishengen hintaa ei haluta laskea? Mutta tilanne ehkä muuttuu, jos Halla-Ahosta tulee liikenneministeri?
Asiaa voi ajatella myös siten, että jos Virosta muuttaa Suomeen 20 vuotias nuori ihminen, ja työskentelee täällä koko ikänsä käyttämättä pahemmin sosiaalipalveluja, niin Suomi hyötyy maahanmuuttajasta noin 2 000 000 euroa.
Järjetön juttu.
Sekoitat valtion- ja kansantalouden. Sekoitat julkisen ja yksityisen rahan. Sekoitat palkkatulon ja valtion tulonsiirrot.
Markus Lehtipuu:
"Järjetön juttu. Sekoitat valtion- ja kansantalouden (...)."
Se on Lehtipuu, joka sekoittaa. Hän kiistää asian, josta ei ilmeisesti mitään tiedä. Laskelmien järkevyyden voi kiistää, niiden olemassaolon kiistäminen on typerää.
Mikko Aholan kirjoituksen peruspointti on tämä:
"Ihmishengen arvo on joskus laskettu taloudellisesti. Ennen tehtiin laskelmia, joissa laskettiin, kuinka paljon kannattaa käyttää rahaa liikenneturvallisuuden parantamiseksi, jotta säästettäisiin yksi ihmishenki."
Tämä pitää paikkansa. Tällaisia laskelmia tiehallinnossa ainakin aiemmin tehtiin, ja ne olivat yksi, ei aina aivan vähäinenkään peruste vaatia tai vastustaa uusia teitä, siltoja, tasoristeyksiä ja niin edelleen.
Saattoi olla, että laskelmassa oli enemmän tekijöitä, mutta enpä mene vannomaan.
Olen saanut eteeni tällaisia laskelmia viimeksi 1990-luvun puolivälissä, erään tiehankkeen eräänlaisina perusteluina.
Tiedossani ei ole, vieläkö tiehallinto laskee ihmishengen hintaa t. arvoa, mutta epäilen, että kyllä laskee. Se on sitten toinen asia, mikä paino niille päätöksenteossa annetaan.
Mediaani on järjestetyn aineiston keskimmäinen luku. Puolet havainnoista on mediaania pienempiä ja puolet suurempia. Mediaania voidaan käyttää keskilukuna, kun mittaus on tehty järjestysasteikolla.
Jos ihmisillä on ihmisarvo, ja ihmiset voidaan periaatteessa luokitella järjestysasteikolla ihmisarvon mukaan, niin matematiikan lakien mukaan puolet ihmisistä on aina mediaania alhaisempia ihmisarvon asteikolla.
Oletko sinä keskimääräistä arvokkaampi vai vähemmän arvokkaampi ihmisarvoltasi?
"Halla-ahon kirjoituksessa menevät sekaisin ihmisarvon ja yhteiskunta-arvon käsitteet."
Juuri näin.
Ihmisarvo on todellakin "vain" konstruktio, mutta konstruktioilla on yleensä tarkoitus. Ihmisarvo on välttämätön esimerkiksi universaalin moraalin olemassaolon kannalta, koska se määrittelee ne objektit, joita moraali koskee. Moraali ei ole sääntöjä "saako X tappaa Y:n" vaan: "Saako henkilö X tappaa henkilön Y?" Moraali siis käsittelee relaatioita ihmisten välillä. Moraalisäännöt laaditaan yleensä sillä universaalioletuksella, että ne pätevät huolimatta siitä keihin X ja Y viittaavat.
Valtion kannalta ihmisarvo on merkityksellinen lain kannalta, JOS halutaan, että laki on kaikille sama riippumatta henkilön identiteetistä, asemasta tai ominaisuuksista. Voidaan toki tehdä toisenlaisiakin lakeja, kuten historiallisesti onkin tehty. Lait eivät välttämättä ole sidoksissa moraaliinkaan.
Ajan saatossa onkin keskeisenä ongelmana ollut määritellä "ihminen", jolla tuo ihmisarvo olisi. Historiallisesti se on määritelty valkoihoiseksi kristityksi heteromieheksi ja tämä on muuttunut vasta viime vuosikymmeninä. Ihmisarvon merkitys korostuikin oikeastaan vasta toisen maailmansodan jälkeen reaktiona niille seurauksille, joita ihmisarvon puute aiheutti.
Hienosti perusteltu!
Mitä me toisia ihmisiä ahneesti tappavat valkoihoiset heterokristityt muuten tiedämme muunlaisten ihmisten - siis ihmiskunnan nykyisen enemmistön - ihmisarvokäsityksistä? Matriarkaalisia ja patriarkaalisia yhteiskuntia on tutkittu, mutta miten pitkälle tällä ihmisarvon konstruktiotutkimuksen alueella on päästy?
Eikös jussi tuossa lauseessa sano että kyseessä ei ole kiveen kirjoitettu juttu, eli silloin kyseessä lienee sosiaalinen konstruktio.
Ja silloin ihmisarvon arvo on mielipidekysymys, yksi on sitä enemmän ja toinen tätä vähemmän tai kaikki samoja tai eri tai osittain eri ja osittain sama.
"Ihmisarvo on konstruktio, jonka mukaan eri ihmisten elämät ovat arvokkaita sinällään - riippumatta siitä, mitkä ovat heidän muut "arvokkuutensa", kuten yhteiskunta-arvo tai seksuaalinen markkina-arvo. "
Tavallaan tiedän, mitä koetat sanoa, ja olen osittain samaa mieltä. Mutta haluaisin hieman korjata käsitystä ihmisarvosta konstruktiona. Ihmisarvo on absoluuttinen, ihmisten päätelmistä, konstruoimisista ja toiminnasta täysin riippumaton, ikuinen ja Kosminen arvo. Ihmisellä on sama arvo ennen syntymää, syntymän jälkeen, ennen kuolemaa ja kuoleman jälkeen. Se ei riipu konstruktioista tai muistakaan rakennelmista. Konstruktio voidaan aina purkaa - ihmisarvoa ei.
Sitä tarkoittaa "all men are born equal" - tuo lause ei konstruoi ihmisarvoa, se vain -toteaa- jo olemassaolevan arvon ja tunnustaa sen olemassaolon.
Ihminen, 'yhteiskunta' (legaalisessa tai puhekielen merkityksessä), tai mikään ihmisen rakentama 'virallinen taho' ei voi antaa ihmiselle ihmisarvoa, eikä myöskään ottaa sitä pois.
Sillä ei ole mitään tekemistä mitattavuuden kanssa - eikä se ole matemaattinen tai muutoin numeroilla selitettävissä, toisin kuin nyt vaikkapa rahalliset arvot. Kyse on sanan hieman eri merkityksestä.
Tasa-arvo on jo olemassa - puuttuu siis enää, että ihmiset ja ihmisten rakentamat järjestelmät, toiminta ja ns. 'viranomaiset' tunnustaisivat sen ja puuttuisivat varmoin ottein tapahtumiin, tapoihin, toimenpiteisiin ja järjestelmiin, jotka rikkovat sitä - eli kohtelevat ihmisiä epätasa-arvoisesti. Silloin, ja vasta silloin, tasa-arvo voi todella ilmentyä maan päälle, niinkuin alunperin oli tarkoitus.
Ongelma on siis se, että tätä Ikuista ja muuttumatonta ihmisarvoa ei kaikkien kohdalla tunnusteta samalla tavalla - niin ihmisen kirjoittamat säädökset sekä asetukset, kuin ihmisten toiminta toisia ihmisiä kohtaan, rikkovat ihmisen syntyperäisiä oikeuksia ja siten estävät tasa-arvon ilmenemistä (manifestoitumista) itsestäänselvänä asiana jokapäiväisessä elämässä jokaikisen ihmisyksilön kohdalla. Niin kauan, kuin yksikin ihminen joutuu tällaisesta syrjinnästä kärsimään, voidaan sanoa, että "tasa-arvoa ei olla saavutettu", vaikka näin asiaa tarkemmin pohtiessamme, voimme havaita, että tasa-arvo on kyllä koko ajan olemassa, mutta erinäiset tahot jatkuvasti käyttäytyvät, kuin sitä ei olisi, ja kohtelevat ihmisiä syrjivästi ja epätasa-arvoisesti. Kohtelu ei ole tasa-arvoista, mutta ihmiset itse ovat tasa-arvoisia keskenään.
- Vortac
Aivan, ja Halla-ahon mielestä ihmisellä on vain välinearvo, ja välinettä käyttää joku, jolla on myös vain välinearvo...
/kennelbacteroides/teoria:
"Intrumentaalinen ehdollistaminen eli tekninen oppiminen on toinen koiran oppimistavoista (toinen koiran oppimisteoriassa tunnettu oppimismalli on klassinen ehdollistaminen eli tunneoppiminen). Instrumentaalisessa oppimisessa koira oppii, että tekemällä tietyn teknisen asian koira pääsee viettipäämäärään. Toisin sanoen koira oppii yhdistämään ulkoisen tekijän viettipäämäärään pääsemiseksi. Esimerkiksi koira oppii yhdistämään, että kun se istuu oven edessä, niin se lasketaan ulos".
Psykologisesti ajateltuna ihmisarvokysymys liittynee siihen, että todellisessa elämässä tietoisesti tai tiedostamatta arvotamme ihmisiä jonkinlaisella intuitiivisella ihmisarvoasteikoilla. Tällaisella asteikolla menestyneet ihmiset ovat korkealla, ja vastaavasti heikommin menestyneet, kuten työttömät ja sosiaalitukien varassa elävät olisivat alemmalla tasolla.
Tämä heikkojen aliarvostus ja menestyneiden yliarvostus taas kietoutuu yksilötasolla siihen, että haluamme kieltää omat heikkouden piirteet ja oman tarvitsevuuden ja riippuvuuden muista ihmisistä. Oma pärjäävyys, vahvuus ja itsenäisyys nähdään hyvänä itsen ominaisuutena, kun taas avun pyytäminen, tuen hakeminen ja toisten apuun ja turvaan luottaminen koetaan huonoina asioina. Usein käy niin, että yksilö elää jonkinlaisessa vahvuuden ja riippumattomuuden harhassa, kunne omassa elämässään ajautuu vakavaan kriisiin, ja joutuu tunnustamaan itselleen omat heikot puolensa ja oman riippuvuutensa toisten ihmisten avusta. Vasta tällaisen kokemuksen jälkeen ymmärtää paremmin, että heikkous ja toisten ihmisten avun tarve eivät alenna ihmisen arvoa, vaan ovat jokaisen ihmisen yhtä arvokas osa, kuin kyky menestyä ja toimia itsenäisesti.
-- Aivan, ja Halla-ahon mielestä ihmisellä on vain välinearvo, ja välinettä käyttää joku, jolla on myös vain välinearvo...
Väännät kylläkin Halla-ahon sanomiset vähän toiseksi mitä hän itse kirjoittaa.
Hän kirjoittaa tuossa 2005-vuodelta peräisin olevassa blogi-kirjoituksessaan tapaansa tyypillisesti mukavasti kärjistäen että ihmisen instrumentaalinen arvo on ainoa mitattavissa oleva ihmisen arvo.
Ehkä pitää paikkaansa ehkä ei, väittämän paikkaansapitävyyden todentamiseksi pitäisi ensin määritellä mitkä kaikki asiat katsotaan kuuluvat instrumentaalisiin arvoihin.
"Ainoa mitattava ja siten kiistatta olemassaoleva ihmisarvo on yksilön instrumentaalinen arvo".
Onko halla-aho jossakin sanoutunut irti tästä välinearvonäkemyksestään?
Todella hyvin sanottu!! Ja tuo kosminen on juuri sitä, mitä itsekin ajan takaa. Se on totuus, jota ei tunnusteta kaikkialla.
"Ihmisarvo on absoluuttinen, ihmisten päätelmistä, konstruoimisista ja toiminnasta täysin riippumaton, ikuinen ja Kosminen arvo. Ihmisellä on sama arvo ennen syntymää, syntymän jälkeen, ennen kuolemaa ja kuoleman jälkeen."
Tälläinen käsitys on lähinnä uskonnollinen, eikä sille ole yhtään mitään muita perusteita kuin että "minä uskon näin". Määritelmän hyväksyminen edellyttää sitoutumisen myös sen taustalla olevaan uskonnolliseen viitekehykseen.
Minä, Halla-Aho ja käsittääkseni Laasanenkaan emme keskustele aiheesta tällaisen uskonnollisen viitekehyksen piirissä. Timo Soini voisi ehkä puhua. Ongelmana on, että jos keskustelu sidotaan määritelmätasolla tiettyyn kapeaan viitekehykseen, ei sitä voida käydä yleisesti kaikkien kesken.
Uskontoakin on kyllä vaikea nähdä ihmisarvon lipunkantajana, vaikka sen kerrotaan olevan kristinuskossa nykyään "tärkeä" asia. Nykykorostus on sikäli hyvin hämmästyttävää, että kristinuskon historiassa se ei näy oikein mitenkään ennen valistuksen aikaa, varsinkaan teoissa. Jonkinlainen ihmisarvo nähtiin aiemmin vain kristityllä. Ihmisarvon käsite lähti nousuun valistuksesta, jossa se oli keskeistä Kantilla, joka taas irtautui täysin uskonnollisesta etiikasta. Ihmisarvokäsitteen historia onkin pääsääntöisesti humanistinen.
Ihmisarvokäsite on kyllä viime vuosikymmeninä saanut maallisestikin "uskonnollisen" kaltaisen merkityksen. Ihmisarvosta puhutaan ikään kuin se olisi jokin ihmiselle sisäsyntyinen mystinen ominaisuus. Halla-Ahon kirjoitus on epäilemättä reaktio tällaista harhakäsitystä vastaan, mutta unohtaa sen, että se on siitä huolimatta tarkoituksenmukainen.
"Sitä tarkoittaa "all men are born equal" - tuo lause ei konstruoi ihmisarvoa, se vain -toteaa- jo olemassaolevan arvon ja tunnustaa sen olemassaolon."
Näinköhän?
"all ants (muurahaiset) are born equal". Ja muurahaiset jos mitkä ovat tasa-arvoisia.
Jos siis lausuma "all men are born equal" toteaa jo olemassaolevan arvon ja tunnustaa sen olemassaolon", niin miten ihmisen arvo poikkeaa muurahaisen arvosta?
Laasanen jäsentelee asian suunnilleen niin, kuin olen jäsennellyt itsekin - lukuunottamatta, että minä pidän ihmisen perusarvoa olemassaolevana vakiona - yhteiskuntien langettamista eri valtio-instituuteissa mahdollisesti erilaisista tuomioista huolimatta. Se on juurikin se arvo, jota edes yhteiskunnan tuomioistuimella ei ole oikeutta ylittää. Ajattelen ihmispohja-arvon olleen olemassa ihmisen olemassaolon ajan - siitä alkaen, kun ihminen alkoi eroittua eläimenä olemisesta. Arvotus on ihmiselle ominaista alkeellisimmakin muodoissaan.
Arvo ei määräydy yhteiskunnan tai kulttuuripiirin kautta, vaan ihmisen oman sisäisen eloonjäämisen tahdon kamppailusta, mikä on ominainen mille tahansa luontokappaleelle.
Se koskee siis myös eläinkuntaa. Tosin siinä tulemme kohtaamaan ongelmia kahdesta syystä. Ensiksikin eläimet tappavat ja syövät toisiaan ja toiseksi - ihmiset tappavat eläimiä ja syövät niitä.
Voidaan päätellä muun eläinkunnan elonkamppailusta, että ne ovat olleet täällä ihmistä ilmankin. Eläin ei luo arvoasteikon hienouksia, vaan on. Arvotus ei ole vallitseva niiden itsensä kesken muutoin, kuin luonnon lakien mukaisesti. Ihmisen kuuluu tunnustaa jokin primäärinen yksilöarvo eläimelle, jota on menossa kohtaamaan. On ihmiselle itselleen kestämätön ajatus eläimen rääkkäämisestä - eläimelle se on kohtalokas ja kiduttava totuus ihmisen inhottavissa käsissä. Ihminen tietää eläimen samankaltaisuudesta ihmisen kanssa. Kyky kiintyä, tuntea tuskaa, vuotaa verta, synnyttää, tulla tapetuksi, jäädä ilman ruokaa, sairastua, j.n.e. Siksi ihmisen tehtävä on antaa eläimelle arvo, joka määrää: Älä kiusaa eläintä - älä jahtaa sitä tarpeettomasti!
"Siksi kauniin omaishoitajana toimivan sairaanhoitajan surmaamisesta saa yhtä suuren tuomion kuin ruman syrjäytyneen sosiologin surmaamisesta, vaikka noiden henkilöiden yhteiskuntarvot ja seksuaaliset markina-arvot eroavat toisistaan suuresti."
Uskoisin kyllä, että kauniin naisen surmaamisesta saa paljon suuremman tuomion kuin ruman miehen.
"Uskoisin kyllä, että kauniin naisen surmaamisesta saa paljon suuremman tuomion kuin ruman miehen."
Todista tämä, niin todistat samalla, että oikeusjärjestelmämme ei ole sokea.
"Ihmisen yhteiskunta-arvo ei ole konstruktio, vaan (ihmisen yhteiskunnalle tuottamien hyötyjen kautta) mitattavissa oleva asia."
Katsoisin kuitenkin yhteiskunta-arvon konstruktioksi, sillä sen pohjana on meidän taloudellisen järjestelmän luoma rakenne. Rahan arvo perustuu nimenomaan siihen, että uskomme sen markkina-arvon.
Muuten olen herra Laasasen kanssa samaa mieltä, että yhteiskuntamme käsitys ihmisen universaalista arvosta on keinotekoinen, mutta se tukee liberaalia ajatusta siitä, että kaikki ihmiset ovat saman arvoisia lain edessä. Lisäisin kuitenkin myös Foucaultlaisen elementin tähän keskusteluun. Meidän tulee myös ottaa huomioon se seikka, että meidän uskonnolliset ja valtion päättäjät ovat tuoneet universaalille ihmisarvon totuudelle valtaa. Tämän takia Halla-Ahon kaltainen kritisointi ei omaa tarpeeksi valtaa, jolla se voisi lyödä vallitsevan käsitteen ihmisen arvosta.
Siksi kauniin omaishoitajana toimivan sairaanhoitajan surmaamisesta saa yhtä suuren tuomion kuin ruman syrjäytyneen sosiologin surmaamisesta, vaikka noiden henkilöiden yhteiskuntarvot ja seksuaaliset markina-arvot eroavat toisistaan suuresti.
- En nyt sanoisi, että omaishoitajana toimivan kauniin sairaanhoitajan markkina-arvo on kovin korkea, ensinnäkin kaunis sisar hento valkoinen voi herättää kanssaihmisissään, muissa naisissa suurta kateutta, ja nainen on aika yksin, kuin Tuhkimo ja nyky-yhteiskunnassa tuntuu, että mitä kauniimpi on sisäisesti sitä halveksutumpi on. Voi olla, että ruma syrjäytynyt sosiologi ei ehkä saa koskaan naista, mutta omassa porukassaan voi olla suositumpi kuin tämä sisar hento valkoinen, jota pahat miehet kiusaavat, koska sisar hento valkoinen on valinnut mieluummin sisäisen kauneuden kuin ulkoisen menestyksen ja kateelliset naiset panettelevat. Päivänsäde ja menninkäinen tulee mieleen. :-DD Tässä pieni satu siis pitkäperjantain ratoksi. Hyvää pääsiäistä kaikille!!
P.S Olen lasten kanssa työskennellessäni lukenut heille paljon satuja, kuten omillenikin. Disneyn sadut Prinsessa Ruususesta, Tuhkimosta jne. ovat jotenkin hyviä opetuksiltaan, hyvä voittaa lopulta, uskon niin käyvän lopulta, jos ei tässä maailmassa, niin kuoleman jälkeen. Siinä olisi sanomaa meille aikuisillekin. :-)
Halla Aho mokasi pahemman kerran sekoittaessaan ihmisarvon ja yhteiskunta-arvon keskenään. Hän on vielä filogi!
Tämä on paras Henry Laasasen kirjoituksista.
Laasasen kaksi ensimmäistä kohtaa ihmisarvosta olivat:
1. Ihmistä ei saa surmata
2. Ihminen pitää pelastaa kuolemalta vaaratilanteessa
Mites tämä pelaa asevelvollisuuden suorittaneen miehen kohdalla kriisitilanteessa?
Kohta 1 ei koske vihollista (vihollinen ei ole ihminen?).
Pitää siirtyä kohtaan 2.
Yksi vaaliteema koski Puolustusvoimien määrärahoja. Huomattava osa puolueista vastustaa Puolustusvoimien anomusta, että määrärahoja tulee korottaa, jotta mm. maamiinoista ja rypäleaseista voitaisiin luopua puolustuskyvyn siitä kärsimättä. Puhumattakaan siitä, että muualla maailmassa kehitetyt asejärjestelmät tekevät omat vanhentuvat asejärjestelmämme leluiksi tositoimissa.
Eikö silloin jokainen, joka vastustaa puolustuskykymme pitämistä edes entisellä materiaalisella tasolla, laske asevelvollisen suomalaisen miehen ihmisarvoa, koska hänen kuolemanvaaraansa lisätään?
Verratkaamme tilannetta Afganistanissa. Yhdysvallat panee jokaisen oman sotilaansa taisteluturvallisuuteen enemmän rahaa verrattuna siihen, minkä me laitamme siellä omien sotilaidemme turvallisuuteen. Meillä on pelkästään miehiä maassa. Heidän tarvitsemansa koko mittavan ilmataistelutoiminnan ja ilmatiedustelun satelliittijärjestelmineen hoitaa joku muu.
Onko suomalaisen sotilaan henki Afganistanissa halvempi kuin amerikkalaisen sotilaan? Tähän ei auta vastata, että meiltä ei ole pyydetty muunlaista apua. Kaikki tietävät pyytämättäkin, että meilta sellaista ei voi saada, mitä meillä ei ole. Eipä taida meillä olla yhtään ilmasta maahan ammuttavaa taisteluohjustakaan koneissamme.
Onneksi Afganistanista saadaan sellaista tietoa, jolla Puolustusvoimiemme asiantuntijat voivat tehdä asialliset laskelmat materiaalitarpeistamme. Valitettavasti suomalaisen miehen henki ei laskelmissa ole niin arvokas, että siitä pitäisi välittää. Kun kaikki miehet ovat asevelvollisia, muutama kymmenen tuhatta miestä elävänä tai kuolleena ei merkitse mitään. Otetaan tarvittaessa reservistä lisää ikäluokkia tykinruoaksi.
Jos meillä olisi ammattiarmeija, jokainen taisteluun osallistuva sotilas olisi arvokas, koska häneen koulutukseensa ja palkkoihinsa on satsattu ihan oikeaa rahaa. Asevelvolliset tekevät maanpuolustustyönsä ilmaiseksi, eivätkä siten ole minkään arvoisia laskelmissa.
Hienoja ja ajatuksia herättäviä kommentteja kaikilla täällä. Itselläni tuli mieleen, että Halla-Aho on tullut katselleeksi Kevin Costnerin elokuvan The Postman DVD:ltä ja innostunut sitten kirjoittamaan omat pohdintansa. Ehkäpä tuon elokuvan metka sanoma on siinä, että yllättävätkin ammatit voivat olla arvokkaita ja että ihmisillä voi olla tarve muodostaa järjestyneitä yhteiskuntia, jotka perustuvat muullekin kuin silkalle ihmisen yhteiskunnallisen hyödyn mekaaniseen arvottamiseen.
Tosin historiaa tarkastellessa on välillä kyllä aika vaikeata suhtautua ihmiskuntaan kovin optimistisesti.
Näytät olevan samaa mieltä kuin minä, ja Halla-aho, siitä, että (yhtenäinen) ihmisarvo on AKSIOOMA.
Halla-aho ei vain näytä venäjänkielen taitoisena tohtorinakaan toistaiseksi kertaakaan edes kuulleen, mitä nykyaikainen tieteeelisen metodologian keskeinen käsite 'aksiooma' tarkoittaa.
http://juhanihoo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/70534-jussi-halla-ahon-sairas-...
Omassa pohdinnassasi taas tuosta eteenpäin "yhteiskunnan" käsitteen merkitys on äärimmäisen ongelmallinen: se voi käytännössä tarkoittaa mitä tahansa ihmiskunnasta vaikka runkkurinkiin.
Arvonsa kullakin, toisilla aapo toisilla nöpö.
"Hänen nimensä on Nöpö."
http://i47.tinypic.com/35alw7p.jpg
Tästä ihmisarvo- asiasta on kirjoittanut fiksusti blogissaan Terho Pursiainen jo vuonna 2010:
http://terhopursiainen.blogspot.com/2009/01/oikeudenmukaisuudesta-ja-ihm...
Pursiainen puhuu siis Kantilaisesta ja Hobbeslaisesta ihmisarvosta.
Halla-ahon ihmisarvokäsitys on lähellä Hobbeslaista ihmisarvokäsitystä.
Tuli muuten mieleen, että ihmisarvo käsitteenä kristilliseltä pohjalta lähtee oletuksesta, että jokainen ihminen on yhtä arvokas, Jumalan luoma ja Jumalan kuva. On minusta pelottavaa ajatella mitenkään muuten, ettei toinen ihminen olisi yhtä arvokas kuin toinen. Ihmisten pahuus näkyykin siinä, että viha voidaan kohdistaa yksittäiseen ihmisryhmään, esim.juutalaiset tms. eli olet vihan kohde, vain jos olet sattunut syntymään johonkin ihmisryhmään huolimatta siitä, ettei kukaan voi sitä valita tai etteikö jokaisessa ihmisryhmässä olisi erilaisia ihmisiä.
http://www.ts.fi/teemat/matkailu/134085.html
Eikä siitä ole kauaakaan kun ihmisten pahuus sai näin käsittämättömän muodon..ei ole kuin vajaa 70 vuotta.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 37 kommenttia