Koulupoikien eheyttäminen
Pohjoismaiset tutkijat ja opettajankouluttajat kokoontuivat Jyväskylään pohtimaan, miten kouluista ja opettajankoulutuksesta saisi sukupuolitietoisempia.
- Professori Hillevi Lenz-Taguchi Tukholman yliopistosta esitteli ruotsalaisessa varhaiskasvatuksessa toteutettuja perinteisiä sukupuoliasetelmia haastavia pedagogisia ratkaisuja. Melko yleinen lähestymistapa on sukupuoleen liittyvä pedagogiikka, jossa lapsien käytöstä pyritään muuttamaan niin, että pojat oppisivat hoivaaviksi ja tytöt aktiivisiksi toimijoiksi. Tämä peruslähtökohta kohdistaa huomion lapsiin ja lähtee täydentävästä näkökulmasta eikä niinkään haasta sukupuolijakoa. Tytöille opetetaan ”poikamaista” ja pojille ”tyttömäistä”.
- Normikriittinen pedagogiikka puolestaan kiinnittää huomiota normeihin yksilöiden sijasta ja pyrkii purkamaan heteronormatiivisia oletuksia. Tässä lähtökohdassa haastetaan sukupuolen pysyvyys, mutta toisaalta tunnistetaan ja normalisoidaan aiemmin marginalisoituja kategorioita. Lapset ovat edelleen tiedostamistyön kohteina ja vapautettavan roolissa.
- Esimerkkinä Lenz-Taguchi kertoi, miten eräässä päiväkodissa pojat leikkivät toistuvasti kepeillä sotaa, mikä usein johti jonkun harmistumiseen. Kun lastentarhanopettaja kysyi eräältä pojalta mikä on hänen keppinsä nimi, tilanne alkoi rakentua toiseen suuntaan. Lopulta monilla lapsilla oli kepit, joilla oli nimet ja joiden elämästä lapset kertoivat. Sukupuolen näkökulmasta ongelmalliseksi kehittynyt tilanne rakentui aikuisen ja lapsen vuorovaikutuksessa uudella tavalla.
Elina Lahelma 2011
- Lahelma: Olen seurannut koulussa menestyneen työväenluokkaisen Sallan kasvamista suomalaiseen naiskansalaisuuteen. Analysoin Sallan tarinaa suhteessa siihen, että hän kertoi haastatteluissa 18 ja 20 vuoden iässä etsivänsä aktiivisesti miesystävää. Sukupuolten tasa-arvon puolest puhuva nainen, saati feministi, ei välttämättä ole kovin suosittu parisuhdemarkkinoilla. Salla torjuikin aktiivisesti feminismin, jonka hän määritteli miesvihana.
Kerrankin Lahelma päättelee jotakin oikein.
- Opettajaksi kouluttautuvat ovat iässä, jossa heteroseksuaalisen parisuhteen muodostaminen on useilla naisopiskelijoilla ajankohtaista. Tämä voi vaikeuttaa kiinnostumista aiheista, jotka saatetaan kokea kriittisiksi miehiä kohtaan.
Heteroseksuaalisuus on todellakin ongelmallinen ilmiö. Lahelma on hoksannut, että ei kannata harjoittaa sellaisia käytäntöjä, jotka ovat haitaksi pariutumismarkkinoilla. Tuo oivallus ei ylety poikiin asti. Poikien ei kannata ryhtyä feminiinisiksi nössöiksi, jos he jostain syystä päättävät pyrkiä "heteroseksuaaliseen parisuhteeseen".
- Lahelma: Janet Holland on kumppaneineen luonut käsitteen ”the male in the head” (Holland ym. 1999), jonka Sirpa Lappalainen on kääntänyt metaforalla ”mies korvien välissä”. Tämän käsitteen kautta voidaan analysoida esimerkiksi tilanteita, joissa nuoret naiset alistuivat suojaamattomaan seksiin poikaystäviensä toiveesta.
Arvaapa, kuinka monella miehellä on "female in the head". Erkki Lampen kirjoittaa aiheesta seuraavasti:
- Lampen: Feministinen yliminä on miehen ajatuksia, tunteita sekä toimia kontrolloiva ja normittama sisäistetty ja feministiseksi mielletty naisääni, joka ylläpitää miehessä jatkuvaa huonommuuden ja syyllisyyden tunnetta suhteessa naisiin. Arkikielellä sitä voi luonnehtia sisäiseksi nalkuttajaksi.
Feminismiä käsitöihin
- Miia Collanus tutkii suoran toiminnan käsitöitä, joilla vastustetaan
massatuotantoa ja kyseenalaistetaan naisen perinteinen asema. Hänen mielestään käsityönopettajaksi ei pitäisi voida valmistua opiskelematta feminismin alkeita.
Hän pitää huolestuttavan sitä, että käsityötieteen yksiköstä voi valmistua tietämättä mitään feministisen tutkimuksen kysymyksenasetteluista. Sukupuolentutkimukseen pitäisi perehtyä, sillä sukupuoli on merkittävä käsityöoppiainetta rakentava kategoria. Tytöt valitsevat useimmiten tekstiilityön ja pojat teknisen työn, minkä lisäksi lähes kaikki tekstiilityönopettajat ovat naisia.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Tuo viimeinen kohta, Miia Collanuksen näkemykset, tuntuvat järkeviltä. Miksi nimenomaan naiset ovat kiinnostuneita tekstiilikäsitöistä? Miksi ylipäänsä heteromiehet eivät ole kiinnostuneet edes vaatesuunnittelusta? Tai tekstiilitaiteesta?
Heteromiehet eivät ole kiinnostuneita edes omasta pukeutumisestaan, muuten kuin sen kautta, että tietävät, että muodinmukaisesti ja fiksusti pukeutumalla saa paremmin naisia. Jos miehillä ei olisi tarvetta iskeä naisia, niin he pukeutuisivat kaikki verkkareihin, maopukuun tai muuhun mauttomaa, velttoon rättiin.
Tekstiilityö tarvitsee saada pojille mielenkiintoiseksi. Ei pelkästään istuta koukut ja puikot käsissä vaan pitäisi saada tehdä paljon muutakin. Nykyisin saattaa tytöt tehdä muutaman ompelutyön ja muut on ihan muuta.
Poikia voisi kiinnostaa kaavoitus, kuosittelut ja ompeluhommat. Niitä tosin tehdään paljon sitten taas alankoululaitoksissa. Mutta niillä keinoin poikia voisi saada mukaan.
Kyllä joitan neulontakin kiinnostaa mutta luulen koneiden kanssa olisi pojilla mielekkäämpää tehdä.
Meidän koulussa (vate) pojat olivat kaikki yhtä lukuunottamatta heteroita ja nykyisin poikia kyllä kiinnostaa pukeutuminen mutta useasti törmää siihen miten muut miehet tai naiset suhtautuvat siihen....esimerkiksi naiset kutsuvat miestä jolla vaaleanpunainen paita homoksi...joka ei nyt kuitenkaan oikeasti ole sen merkki.
Toisaalta vaatteet ovat nykyisin niin halpoja ja Kiinassa halvalla tehtyjä, että niitä ei enää kannata korjailla. Itse tekemällä ei enää säästä vaatetuskuluissa. Joku tutkimus paljasti, että keskimäärin suomalaisella naisella on kaapissa jo satakunta paitaa ja puseroa.
Toisaalta eipä enää lyö leiville autojen korjaaminenkaan. Ennen pystyi säästämään, kun ajoi vanhalla romulla, jota duunaili itse. Mutta nykyisin autot rakennetaan komponenteista, joita tutkitaan huollossa tietokoneella, ja itse korjaaminen on muuttunut mahdottomaksi.
Tietokonettakaan ei paljoa enää kannata korjailla. Jonkun kovalevyn voi vaihtaa ja käyttiksen asentaa uusiksi.
Käsityöt ovat muisto menneestä maailmasta.
Mutta vaikka niitä lumppuja saisikin halvalla niin mikään ei vedä vertaa sille mitä saa itse omilla käsillä aikaan. Ja käsityöt eivät ole enää jäänne. Monet haluavat vatealalle nykyisin. Käsitöitä on alettu kunnioittaa jälleen ja kaikki ostavat niitä. Itse mieluummin ostan torilta itseneulotut villasukat 20e kuin ostan jostain kaupasta 5e sukat. Miksi? koska ne itsetehdyt sukat säilyvät pidempään. Ja yksi erittäin tärkeä asia minulle on suosia juuri suomalaista osaamista ja pienyrittäjyyttä. En suosi ulkomaalaisia yrityksiä, enkä muutenkaan suuria Suomalaisia yrityksiä.
Mutta jokaisella on omat asiat joita kunnioittaa :)
"Mutta vaikka niitä lumppuja saisikin halvalla niin mikään ei vedä vertaa sille mitä saa itse omilla käsillä aikaan"
Minä olen heteronormatiivisen käsityöopetuksen hedelmä ja niinpä lähes mikä hyvänsä vetää vertaa ja menee kirkkaasti ohikin siitä, mitä saan käsilläni aikaan.
Ehkä, jos olisin saanut kansakoulussa idean antaa sille virkkuukoukulle , jolla ketjusilmukoita nyhräsin, jonkun hienon nimen, niin kaikki olisi toisin.
Sitä emme saa koskaan tietää.
- "Lampen: Feministinen yliminä on miehen ajatuksia, tunteita sekä toimia kontrolloiva ja normittama sisäistetty ja feministiseksi mielletty naisääni, joka ylläpitää miehessä jatkuvaa huonommuuden ja syyllisyyden tunnetta suhteessa naisiin. Arkikielellä sitä voi luonnehtia sisäiseksi nalkuttajaksi. "
Hmm, empä ole moista huomannut.
- "Kun lastentarhanopettaja kysyi eräältä pojalta mikä on hänen keppinsä nimi, tilanne alkoi rakentua toiseen suuntaan. Lopulta monilla lapsilla oli kepit, joilla oli nimet ja joiden elämästä lapset kertoivat. Sukupuolen näkökulmasta ongelmalliseksi kehittynyt tilanne rakentui aikuisen ja lapsen vuorovaikutuksessa uudella tavalla."
Sinänsä kiero tapa kääntää tilanne lapsen kannalta eriskummalliseksi, mutta en vieläkään ymmärrä miksi tuo on sukupuolen kannalta ongelmallinen, vai tarkoittaako tuo sitä että pojat eivät olleet omaksumassa oikein kunnolla feminiinistä käyttäytymismallia.
Miksi feminismiä pitäisi opettaa ylipäänsä missään yhteydessä, luulisi että löytyisi järkevämpiäkin asioita.
Professori Hillevi Lenz-Taguchi Tukholman yliopistosta esitteli ruotsalaisessa varhaiskasvatuksessa toteutettuja perinteisiä sukupuoliasetelmia haastavia pedagogisia ratkaisuja. Melko yleinen lähestymistapa on sukupuoleen liittyvä pedagogiikka, jossa lapsien käytöstä pyritään muuttamaan niin, että pojat oppisivat hoivaaviksi ja tytöt aktiivisiksi toimijoiksi. Tämä peruslähtökohta kohdistaa huomion lapsiin ja lähtee täydentävästä näkökulmasta eikä niinkään haasta sukupuolijakoa. Tytöille opetetaan ”poikamaista” ja pojille ”tyttömäistä”.
- Lapsen kehityksessä on tärkeää minusta, että opetetaan tyttöjen ja poikien rooleja, nykyinen nk."sukupuoleton" kasvatus, en kannata sitä, meillä pojat saa leikkiä kepeillä ja tytöt nukeilla, itseasiassa se, miten päivähoidossa työtämmekin ohjataan on se, että pojille "poikien juttuja" ja tytöille "tyttöjen juttuja". Olen huomannut, ettei poikia edes kiinnosta kovasti kotileikit, elleivät leiki siinä isää ja sitäkin vain hetken.Eikä tyttöjä kiinnosta supermies-leikit, se tuntuu olevan luontaistakin, että tytöt tykkää hoivata ja pojat "remuta". ;-)
Sukupuolitettu kasvatus on haitallista, koska se ylläpitää sukupuolirooleja, jotka tulee siis poistaa:
http://horsmalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/51153-...
Toki lasten pitää antaa leikkiä niillä leluilla kuin he itse haluavat, mutta heitä ei pidä painostaa tiettyihin rooleihin.
"Esimerkkinä Lenz-Taguchi kertoi, miten eräässä päiväkodissa pojat leikkivät toistuvasti kepeillä sotaa, mikä usein johti jonkun harmistumiseen."
Esimerkki tosiaankin kuvastaa, kuinka poikien tulee "eheytyä". Sotaleikit ovat pahasta ja harmistumiset ovat vielä pahempi asia! Näin nämä ylikoulutetut varhaiskasvattajat usein ajattelevat, paitsi jos sattuvat olemaan miehiä.
Erikoista on, että nämä sukupuoliasetelmia haastavien pedagogisten ratkaisujen toteuttajat eivät koe tarpeelliseksi, että tytöt ryhtyisivät leikkimään panssarivaunuilla ja lentokoneilla tai miekkailemaan kepeille, vaan poikien pitäisi innostua hoivaleikeistä. Tyttö joka käyttäytyy todella kuin poika on häirikkö. Tyttö saa käyttäytyä poikamaisesti, kunhan se sopii näiden tätien kuvaan poikamaisen aktiivisesta tytöstä, koska poikien itse-ehtoista olemista ei kuitenkaan sallita. Vain "eheytyneen" standardin mukainen rooleissa liikkuminen on sallittu.
Lapsuutta ja ihmisen persoonaa on alettu kontrolloimaan feminismin toimesta aivan uudellaisella syvyydellä. Se käsittää koko sen ajan, kun ihminen on pakollisten institutionaalisten kasvatustavoitteiden altistuksessa.
Aldous Huxley Brave New World...hyvää yötä.
"Jos miehillä ei olisi tarvetta iskeä naisia, niin he pukeutuisivat kaikki verkkareihin, maopukuun tai muuhun mauttomaa, velttoon rättiin."
Tai sitten ei. Miesten pukeutuminen on tarkkaan normitettua, eikä miehille yleisesti ottaen myydä värikkäitä tai hamemaisia hepeniä. Miehen rooliin yksinkertaisesti kuuluu 'voimakas maskuliinisuus', josta ei saa koskaan poiketa missään olosuhteissa.
Suurin osa miehistä yksinkertaisesti ehdollistetaan pukeutumaan housuihin ja kravattiin jne. esimerkiksi nyt vaikkapa hameen ja kukkaishatun sijasta. Naiset sen sijaan saavat vapaasti pukeutua mihin tahansa vaatteisiin, täysin hyväksyttävästi.
Toisaalta, koska miehille ei -valmisteta- muuta kuin mustia ja harmaita vaatekappaleita (haaleanvärisen punaisen tai sinisen ollessa yleisimmät poikkeukset), jotka ovat tarkkaan normitetut maskuliinisen roolin mukaisiksi, mistäpä miehet saisivat "fiksumpia" vaatteita?
Mitä tapahtuu sosiaalisesti ajatellen miehelle, joka kapinoi tätä ajattelua vastaan, ja ostaa vaikkapa värikkään kukkaishameen, ja alkaa käyttää sitä joka päivä kaikkialla?
Luuletko, että kukaan ei noteeraisi millään tavalla, vai olisiko todennäköisempää, että maskuliiniseen rooliin pakottajat nousisivat valtavana voimana nootittamaan, jopa kenties väkivaltaan asti?
Nainen voi olla miten maskuliininen tahansa, mutta jos mies vähänkään ilmentää feminiinistä puoltaan, hän saa välittömästi homoleiman (etunenässä naisilta), ja sen jälkeen roppakaupalla tuhoisia ja vihaisia seurauksia - ellei ole avoimesti homo (ja joskus silloinkin, oletettavasti).
Homoilla on tosin se hyvä puoli, että he ovat ns. "tuettu vähemmistö", kun taas heteromiehellä ei ole mitään keinoa sosiaalisesti hyväksytysti pukeutua edes toogaan - ainakaan ilman, että saa paheksuntaa ympäristöstään. Olkoonkin, että monet voivat ajatella miehen olevan menossa naamiaisiin tai näytelmäkerhoon.
Poikkeuksena ovat toki julkkikset - rockstarathan voivat esimerkiksi pukeutua ihan miten tahansa. Mutta joku suuren firman toimitusjohtaja on vähän eri juttu, tavallisesta matalan statuksen miehestä nyt puhumattakaan. Eduskunnassakaan miespoliitikot eivät saa kesällä pukeutua edes shortseihin - naisille sallitaan kyllä mikä hyvänsä vaatetus!
En ole siis ihan samaa mieltä tuosta arviostasi - kyllä minäkin mieluusti pukeutuisin värikkäisiin, väljiin vaatteisiin, tyyliin roomalaiset toogat, tms., joutumatta arvioimaan ensin, että onko se "naismainen" vai "miesmäinen" vaatekappale (jotenkin järjetöntä, että vaatteella -tai värillä- voisi olla sukupuoli, mutta niin ahtaaksi on miehen rooli nykyisin vedetty). Mutta en jaksa maksaa sitä hintaa, joka moisella touhulla olisi (eikä tooga tietenkään näillä leveysasteilla olisi kovin käytännöllinenkään).
Mutta jos katsot ihmiskunnan historiaa, miehet ovat pukeutuneet aika mielenkiintoisilla tavoilla, vaikka heillä ei ole välttämättä ollut tarvetta iskeä naisia. Miten muuten sitten selität homomiesten pukeutumisen? Heillähän ei luulisi olevan mitään tarvetta iskeä naisia, eivätkä he silti pukeudu rääsyihin (noin yleisesti ottaen), vaan ovat hyvinkin kiinnostuneita pukeutumisestaan (ainakin stereotyypin mukaan).
Taisit nyt liikaa sekoittaa tähän sitä vanhaa sanontaa, että jos mies voisi naida pahvilaatikossa, hän ei vaivautuisi ostamaan taloa. Pohjimmiltaan asia on niin, että miehiä ei kiinnosta pikkuasioiden parissa räpeltäminen, vaan laajemmat kuviot, ja se, että homma pyörii sujuvasti. Se on miesten näkökulmasta aivan sama, onko verhoissa kukkakuvio vai delfiinikuvio, kunhan verhot suorittavat tehtävänsä kunnialla. Pukeutuminen voi osittain kuulua tähän samaan osioon, mutta koska siinä kyse on ennemminkin hyvin henkilökohtaisesta asiasta, monet miehet varmasti mielellään ilmaisivat itseään laajemmalla skaalalla pukeutumisellaankin, mutta ovat pakotetut hyvin pieneen muottiin.
Ymmärrän toki, että talo ei kuulosta pikkuasialta - mutta jos asian miettii niin, että miehelle kelpaa yksiö ihan hyvin, koska se täyttää tehtävänsä täysin, ja oma talo (etenkin pramea sellainen) olisi liiallista krumeluuria, jonka ylenpalttisuus ei yksinkertaisesti olisi vaadittavan uurastuksen ja vaivan arvoista, jos tuo palkinnoista himottavin ei olisi sidottu siihen; seksin saaminen.
- Vortac
Vortac, on muuten ihan totta, että naiset voivat pukeutua nk. miehekkäästi housuihin jne. joskus 50-luvulla tytöthän pukeutuivat (oli koulupuvut, tytöillä aina hame) talvisinkin hameisiin, oli kesä- ja talvihameet, näin on oma äitini kertonut. Mietin vain, että kylmähän siinä tulisi, itsellä ei sinällään asiaa vastaan muuten olisi, hame ei kyllä vaan ole kauhean käytännöllinen aina naisilla, varsinkin töissä, joissa pitää olla ulkona. Mutta se on kyllä totta, että miksei eduskunnassa kesällä miehet voisi olla shortseissa, mutta täytyy kyllä sanoa, että hiukan koomiselta se näyttäisi, karvaiset sääret siellä esillä ministereilläkin puhujakopeissaan.. en voi ajatukselle mitään. :-D
Minulla sen sijaan olisi paljonkin vastaansanomista jotain ihmeen hamepakkoa kohtaan. Hameet TOSIAAN ovat epäkäytännöllisiä, eivät pelkästään talvella vaan vähänkin viileämmällä ilmalla, jos on mukavuudenhaluinen vilukissa kuten minä. Niiden kanssa on myös hankala esim pyöräillä tai muutenkaan harrastaa liikuntaa (siis sellaista arkistakaan, jota ei varsinaiseksi liikunnaksi lasketa, kuten siivoamista), ellei halua vilautella peppuaan. No, voihan hameiden kanssa pitää paksuja sukkahousuja... jotka ovat tukalan kireitä ja epämukavia!!!
" ...miten kouluista ja opettajankoulutuksesta saisi sukupuolitietoisempia."
Kuulostaapa karmivalta tavoitteelta! Miksei lasten vain anneta olla omia itsejään, poikia, tyttöjä, poikamaisia tyttöjä, tyttömäisiä poikia... mitä he nyt sattuvatkin olemaan!
Tietysti lapsia tulee kasvattaa ja samojen sääntöjen tulee koskea kaikkia, mutta se, että lasten keskinäisiin leikkeihinkin sekaannutaan ja pyritään ohjaamaan niitä tiettyyn suuntaan, on mielestäni järkkyä.
Vortac: samoilla linjoilla ollaan tuon miesten pukeutumista määrittävän ahtaan kontrollin suhteen. Asiasta ei edes juurikaan puhuta julkisuudessa, mikä minusta on sinänsä hämmästyttävää. Tietysti, kun oma pomo pukeutuu konservatiivisesti, niin rupeapa kritisoimaan sitä julkisuudessa ja hakeutumaan kahnauksiin töissä.
Jos selvä enemmistö ihmisistä on heteroita, niin minkä ihmeen vuoksi heteronormatiivisia oletuksia pitää ylipäätänsä purkaa. Pääasia on, että ollaan suvaitsevaisia, mutta ei sen vuoksi pidä lähteä psykoanalysoimaan ja "löytämään" tukahdutettua homoseksualisuutta tai milloin mitäkin. Sinänsä on varmaan hyväksikin, jos voidaan antaa mahdollisuus poikienkin laajentaa reviiriään toimia erilaisilla tavoilla, humanistiset alathan ovat paljolti valumassa naisten aloiksi. Mutta jos lähdetään siitä liikkeelle, että mitä tahansa lapset tekevät/olevat, niin se on oletusarvoisesti pielessä ja tarvitaan tiedostavia kasvattajia eheyttämään lapset kohti poliittisesti korrektia sukupuoli-identiteettiä, niin asia ei todellakaan kuulosta hyvältä.
Jos ajattelen omia pyssy/miekkaleikkejäni, niin olikohan niissä kyse enempi seikkailusta, toiminnasta, väijymisestä ja saalistamisesta elikkä eräänlaisesta metsästämisen harjoittelusta, mikä on historian saatossa ollut tärkeä taito.
"Mutta jos lähdetään siitä liikkeelle, että mitä tahansa lapset tekevät/olevat, niin se on oletusarvoisesti pielessä ja tarvitaan tiedostavia kasvattajia eheyttämään lapset kohti poliittisesti korrektia sukupuoli-identiteettiä, niin asia ei todellakaan kuulosta hyvältä."
- Näin on, pääsääntöisesti voitaisiin ajatella, ettei kannata esim. pukea poikaansa tyttöjen vaatteisiin tai toistepäin, se ei tee hyvää lapsen identiteetin kehitykselle ja poika voi kokea itsensä noloksi, jos hänet puetaan vaaleanpunaiseen hameeseen, varsinkin silloin, kun hän jo tiedostaa sukupuolensa. Toki yksilöllisiä eroja voi olla, ja esim. poikaa ei pidä haukkua ja sanoa häntä epämiehiseksi, jos hänellä on naisellisia piirteitä, kaikki pojat ja miehet eivät ole veistetty samasta puusta ja on yhtä oikein olla herkempi mies, kuin todella maskuliininen. Ei kai kukaan ole 100% maskuliininen tai naisena 100% feminiininen. Eikä se tarkoita myöskään, että poika olisi silloin homo. Toki näin voi olla, muttei siitä oletuksesta voida lähteä, että tehdään kasvatuksesta sukupuoletonta ja varsinkin sellaista, missä tytöistä tehdään poikamaisia ja pojista tyttömäisiä.
Tavallaan asiaan liittyen:
"HS: Maahanmuuttajatytöt voivat koulussa parhaiten, suomalaispojat huonoiten"
Lähde: http://mediaseuranta.blogspot.com/2011/04/hs-maaha...
Kirjoita kommentti
Kommentoi 19 kommenttia