Karjalaisen pateettinen kirjoitus tasa-arvosta
Karjalainen otsikoi juttunsa seuraavasti: Tasa-arvo ei edelleenkään toimi.
- Jopa 60 prosenttia yliopistoissa työskentelevistä tohtorin tutkinnon suorittaneista naisista harkitsee työpaikan vaihtamista, kertoo Tieteentekijöiden liiton selvitys (Karjalainen, 21.6.). Naisten ohella pois yliopistojen palkkalistoilta pyrkivät alle 30-vuotiaat miehet.
Sitten seuraa mykistävä päätelmä:
- Tiedosta voi vetää vain yhden johtopäätöksen: yliopistojen työkulttuurissa on jotakin pielessä, ja epäoikeudenmukaisuus kohdistuu erityisesti naisiin.
Häh? Kyllä tiedosta voi päätellä paljon muitakin vaihtoehtoja, kuten...
- Naiset ovat kovia valittamaan. Naiset kokevat alituiseen elämässään häiriötekijöitä: ovenkahvassa on tahra; sukat ovat lattialla; työkaveri unohti tervehtiä yms. Naisilla asiat tuntuvat aina olevan huonosti.
- Naisilla on parempi mahdollisuus harkita työpaikan vaihtoa. Esimerkiksi, vain peruskoulun käyneet matalapalkka-alan keski-ikäiset työntekijät eivät yleensä suunnittele alan vaihtoa. Miksi? Koska ei ole olemassa mitään alaa, jolle voisi vaihtaa.
Yliopiston työkulttuurissa on monien mielestä paljon pielessä.
- Yliopistoura perustuu alituiseen kilpailuun toisia vastaan: kuka julkaisee eniten? Kilpailu sopii paljon paremmin miehille kuin naisille.
- Yliopistoura vaatii "oikeiden" teorioiden käyttöä, jotka ovat päättävien professoreiden suosimia.
- Yliopistourat koostuvat usein pätkätöistä, joita varten pitää rustata lukemattomia apurahahakemuksia. Eräs työelämää tutkiva tohtori kertoi, että hän käyttää 25 % työajastaan apurahahakemusten tekemiseen, jotta rahoituksen jatko projektille pysyisi turvattuna.
- Jotta apurahoja voi ylipäätään saada, on tutkittava muodikkaita aiheita.
- Joillakin aloilla eteneminen vaatii totaalista omistautumista. Se on miehille tyypillistä putkiaivoista touhua. Naisilla on joskus halu käydä ihmistenkin parissa.
Naiset pitävät varmoista siisteistä työpaikoista, jossa ei tarvitse stressata ylennyksistä, kilpailemisista ja työn jatkuvuudesta. Silloin aikaa jää paremmin sisarkunnan keskinäiseen nokitteluun ja kahvitteluun. Yliopisto ei useinkaan tarjoa tuollaista työtä. Ei olekaan ihme, että naiset ovat erityisen halukkaita nostamaan kytkintä.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Naiset eivät aina tiedä erästä viisautta: "Kaikki työ on vittumaista, muuten herrat sitä tekisi."
Koko projektin kertarahoituksen kanssa myös riskejä, mutta välitarkastukset ja seuranta pitäisi saada kuntoon niin, että jatkorahoitus ei olisi enää koko prosessi vaan pelkkä rutiinimuodollisuus jos pysyy aikataulussa ja suunnitelmassa noin suunnilleen.
Yliopistoissa monet tiedekunnat ja laitokset alkavat myös olla naisvaltaisia. Tilastollisesti on todennettavissa päätelmä, että naiset tuntevat naisvaltaisen työympäristön usein stressaavammaksi kuin miesvaltaisen. En halua mennä spekuloimaan siitä, mistä moinen johtuu, mutta yleensä hyvä miesjohtaja tuntuu kykenevän saamaan naisalaisista enemmän irti kuin naisjohtaja naisalaisistaan. Vaikka sukupuolen ei pidä olla määräävänä lähes missään työssä, on kuitenkin relevanttia huomioida tilanteita, joissa sen vaikutus on mahdollinen tai todennäköinen. Tässä tapauksessa joko naisjohtajien koulutusta lisättävä tai tiettyihin avainpaikkoihin nimettävä miesjohtajia sosiaalisten katastrofien välttämiseksi. Tällaisiin tutkimusaiheisiin soisi genustutkimuksen keskittyvän, jotta saataisiin oikeasti käyttökelpoista materiaalia työelämän kehittämiseen eli siihen, miten eri sosiaalisista, sukupuolirelevanteista työelämätilanteista voisi selvitä paremmin ilman että hierarkian eri portaiden jäsenten sukupuolella olisi suurempaa merkitystä.
On myös selvä, miksi alle 30-v miehet pyrkivät pois yliopistojen palkkalistoilta: ahneus ja kunnianhimo. Halutaan tehdä asioita, saada aikaan ja myös ansaita rahaa. Alle 30-v tutkijoilla ei sukupuolesta riippumatta ole kovin usein suurtakaan autonomiaa ja varsinkin palkkaus on turhan vaatimaton. Vakituiset virat tulevat rotaatioon liian hitaasti ja se taas johtaa motivaation hiipumiseen.
Yliopistoissa voisi pyrkiä nopeampaan rotaatioon ja myös rakentavampi vuorovaikutus elinkeinoelämän, julkishallinnon ja ei-yliopistollisten tutkimusinstituutioiden kanssa parantaisi yliopistojen rotaatiota ja avaisi kunnianhimoisemmille nuoremmille tutkijoille enemmän mahdollisuuksia toteuttaa itseään.
Tohtorien siirtyminen pois yliopistoilta yksityiselle sektorille on erittäin hyvä asia sekä tohtoreille itselleen, että suomalaiselle elinkeinoelämälle. Koko Suomi hyötyy siitä, että tohtorit eivät jää "luuseroimaan" yliopistoihin.
Tässä linkki tieteentekijöiden liiton sivulle. Sieltä löytyy selvitys myös kokonaisuudessaan pdf-tiedostona.
perustuu alituiseen kilpailuun toisia vastaan: kuka julkaisee eniten?
Kirjoita kommentti
Kommentoi 5 kommenttia