Rakkaus ja markkina-arvoteoria
-
Parinvalinta laskentana
Markkina-arvoteoriaa kritisoidaan usein siitä, että se ei huomioi rakkautta mitenkään. Kritiikki on siinä mielessä perusteltua, että teoria on kiinnostunut erityisesti ihmisten ulkoapäin havaitusta käyttäytymisestä, eikä siitä, mitä ihmisten päiden sisällä tapahtuu.
Virheellinen käsitys markkina-arvoteoriasta
Ihmiset usein ajattelevat, että markkina-arvoteoria väittää ihmisten punnitsevan partnerikandidaattien instrumentaalisia hyötyjä ja kustannuksia tietoisesti. Tietoisen punninnan lopputuloksena naisten ajatellaan valitsevan rikkaimman ja menestyneimmän miehen, jolloin nainen maksimoi instrumentaalisen hyötynsä.
Markkina-arvoteoriassa ajatellaan kuitenkin erilaista hyödyn maksimointia: ihmisten ajatellaan maksimoivan subjektiivisen hyötynsä, eli ihmiset valitsevat sen partnerin, joka on psykologisesti tyydyttävin vaihtoehto. Esimerkiksi, rakastuessaan renttuun nainen maksimoi subjektiivisen hyötynsä, mutta ei taloudellista tai statuksellista hyötyään.
Parinvalinta laskentana
Parinvalinta voidaan tehdä joko tunteita seuraten, rationaalisesti tai kombinaationa edellämainituista. Kaikissa tapauksissa valinta on aivojen laskelmoinnin tulos.
Rakastuminen on seuraus aivojen suorittamista alitajuisista laskelmista, jotka pyrkivät "pakottamaan" henkilön yrittämään suhdetta rakastumisen kohteen kanssa. Ihmisen perustarpeiden tyydytys on ylipäätään liian tärkeä asia jätettäväksi pelkän tietoisen ajattelun varaan. Siksi elimistö huolehtii tunnesignaalien avulla, että ihminen syö, juo, ulostaa ja rakastuu tarvittaessa.
Parin voi valita myös ilman rakastumista: "sillä on työ ja se on hyvää isämateriaalia". Silloin parinvalinta ei ole tunteiden dominoimaa vaan tietoista rationaalisuutta.
Pariutumismarkkinoiden antama palaute
Lähtökohtaisesti ihmisen tiedostamaton parinvalintalaskenta ei tiedä, keneen "kannattaisi" rakastua. Se tarvirtseekin palautetta pariutumismarkkinoilta. On kyettävä rakastumaan oman tasoiseen henkilöön. Ei ole hyödyllistä rakastua pultsariin tai Ridge Forresteriin. Samalla tavalla työmarkkinoilla on kannattaa valita ammatti, joka on omien kykyjen ja koulutusten ylärajalla. Hoitajan ei kannata pyrkiä aivokirurgiksi.
Tutkimus kertoo, että pelimiehet ja kunnon tytöt tietävät parhaiten oman tasonsa pariutumismarkkinoilla. Tulos on järkeenkäyvä. Mies oppii oman tasonsa helposti tekemällä naisille aloitteita ja katsomalla, kenet saa isketty. Seksuaalisesti aktiivisilla naisilla (saako sanaa "lutka" jo käyttää legitiimisti?) on puolestaan liian korkea käsitys omasta parisuhdemarkkina-arvostaan, koska he saavat lyhyisiin suhteisiin itseään tasokkaampia miehiä.
Yhteenveto
Rakastuminen ja tietoinen partnerinvalinta ovat saman kolikon eri puolet: kumpikin perustuu aivojen suorittamaan laskelmaan subjektiivisen hyödyn maksimoimiseksi.
Rakastumisessa parinvalinta tapahtuu evoluution myötä muovautuneen parinvalintamodulin suorittaman laskennan lopputuloksena, joka oli relevantti savanniolosuhteissa, mutta ei nykyaikana. Siksi rakastuminen tapahtuukin usein henkilöön, joka on (tietoisesti laskettuna) kelvotonta parisuhdemateriaalia.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
"Tutkimus kertoo, että pelimiehet ja kunnon tytöt tietävät parhaiten oman tasonsa"
Vaik mä luin ton jutun, ni en ymmärrä miks "kunnon tytöt" tietäis omaa tasoaan erityisen hyvin. Okei, niil ei ehkä tuu samanlaista psykologista vääristymää tasokkaiden äijien kanssa hengailusta ku "lutkilla", mut toisaalta nekin saa hirveesti positiivista palautetta myös itteään tasokkaammilta miehiltä.
Kunnon tytön ja lutkan ero on siis tässä ilmeisesti se, et lutkilla on kokemusta siitä kun ne tasokkaat äijät pimppii saatuaan häipyy kuvioista. En oikeen ymmärrä miks tää johtais siihen, et kunnon tytöillä olis lutkia parempi käsitys omasta tasostaan. Nehän voi ihan hyvin kuvitella, et niil olis saumoja niihin tasokkaisiin äijiin, joilta nekin saa huomiota/iskuyrityksiä. Lutka taas tietää, et tasokkaat äijät häipyy yleensä kuvioista suht pian saamisen jälkeen tai ei ainakaan suostu sitoutumaan.
Jospa se "kunnon tyttöys" paistaa jo päällepäin niin, etteivät yhden illan juttuja hakevat vaivaudu isku-yrityksiin?
No jos kunnon tytöt määritellään niin, et ne ei käy esim. baareissa ni tos vois olla pointtia. Baarissa käyvät tuskin pystyy välttymään iskuyrityksiltä. Mut aika harvassa varmaan sellaset, jotka ei ikinä kävis...
Kunnon tytön erottaa vyöllä roikkuvasta wakizashista.
"Kunnon tytön erottaa vyöllä roikkuvasta wakizashista."
:D ... tuo pitänee siis vielä hankkia jotta saisin kunnon tytön statuksen xD Baarissa käymättömyys täsmää jo - baarit eivät yksinkertaisesti ole minun juttuni ja toisaalta, en minä sinne edes pääsisi kun en omista henkkareita :P
"Rakastumisessa parinvalinta tapahtuu evoluution myötä muovautuneen parinvalintamodulin suorittaman laskennan lopputuloksena, joka oli relevantti savanniolosuhteissa, mutta ei nykyaikana."
Enpä tiedä - ehkä siinä primitiivisessä "savannien parivalinnassa" on puolensa, joita emme vain vielä ymmärrä. Esimerkiksi vaistonvarainen hakeutuminen sellaisen pariksi, jonka geenit omiin yhdistettyinä tuottavat mahdollisimman terveitä ja puolustuskykyisiä jälkeläisiä? Onhan terveiden lasten hankkiminen nykyäänkin ajankohtaista.
No, niin!
Mutta mie en kyllä nyt ekalukemalla ymmärtänyt tuota lopputulemaa.
Mie olen etelheen sitä mieltä, että ei rakkaudessa ja järjessä ole juuri yhtymäkohtia. Siksihän se rakkaus onkin ihan ns. perseestä, ja sitä on viisasta välttää kaikin keinoin.
URLissa lukee: "Miten tunteet mahtuvat markkina-arvoteoriaan", itse otsikossa puhutaan rakkaudesta.
Rakkaus ei ole tunne.
- Vortac
"Rakastuminen on seuraus aivojen suorittamista alitajuisista laskelmista, jotka pyrkivät "pakottamaan" henkilön yrittämään suhdetta rakastumisen kohteen kanssa."
Ei ole.
Mutta sen verran voin tulla vastaan, että se, josta puhut "rakastumisena", ja jota tuolla sanalla nykyisin yleisesti tarkoitetaan, on kyllä jotain tuonsuuntaista. Tosin käytät vähän liikaa sanaa "aivoja", ikäänkuin tunteet tapahtuisivat aivoissa. Toisaalta, kiinalaisten mukaan ihmisellä on kahdet aivot, joista toiset sijaitsevat päässä.
Voisit varmasti kirjoittaa tästä vähemmän aivokeskeisesti ja olla täysin oikeassa. Aivokeskeisyys vähän ontuu selityksissäsi, sillä ihminen on kokonaisuus, josta aivot ovat vain pieni osa - ja typistät aivotkin ikäänkuin vain päässä sijaitsevaksi materiaklöntiksi. Mutta totuus on liian ihmeellinen tämän maailman ihmisten käsitettäväksi ilmeisesti..
Kuitenkin "rakastumisen" sijasta olisi totuudenmukaisempaa käyttää vaikkapa termiä "emotionaalinen himo", sillä sitähän se on. Ihmisillä on monenlaisia himoja, fyysiset ja emotionaaliset himot ovat vain pieni osa kokonaisuudesta.
Rakkaus on kuitenkin jotain aivan muuta. Tällä planeetalla siitä puhutaan paljon, mutta juuri kukaan ei yleensä käytä sanaa totuudenmukaisesti, tarkoittamaan sitä, jota se oikeasti ja alunperin tarkoittaa. Kaikenlaiset emootiot ja himot, intohimot sun muut sekoitetaan ja sotketaan keskenään, ja kutsutaan lopputulosta 'rakkaudeksi' tai 'rakastumiseksi'. Todellista rakkautta on pienellä maa-planeetalla kovin vähän. Näitä muita asioita yltäkyllin.
- Vortac
"Nehän voi ihan hyvin kuvitella, et niil olis saumoja niihin tasokkaisiin äijiin"
Juuri siksi.
He voivat KUVITELLA mitä haluavat, mutta eivät voi olla asiasta koskaan varmoja, koska kokemus ei ole vahvistanut tuota kuvitelmaa, toisin kuin lutkilla. Lutkat taas luulevat voivansa sitouttaa korkean tason miehet - jos mies antaa heille seksiä, niin hänenhän pitäisi silloin antaa sitoutumistakin. Jostain syystä miehet eivät kuitenkaan näin tee. Mutta koska lutkat ovat saaneet seksiä (ja sen mukana intiimiyttä ja läheisyyttä yms.)itseään tasokkaammilta miehiltä, he eivät millään voi uskoa oman tasonsa olevan alempi kuin niiden miesten taso, jonka kanssa peuhaavat.
Lutka ei halua nöyrtyä näkemään omaa tasoaan ja valita 'omantasoistaan' miestä (joka on lutkan mielestä luuseri anyway - lutka on mielestään 'out of his league'). He luulevat jo 'iskeneensä' näitä korkeatasoisia miehiä, koskapa saavat heiltä seksiä. Siten heille jää mysteeriksi, miksi he eivät saa koskaan sitoutettua näitä miehiä - ja koska se on mysteeri, niin sitä ei voi ratkaista, ja niinpä he jaksavat aina yrittää uudestaan ja uudestaan..
"Kunnon tytöillä" (sikäli kuin sellaisia nykyaikana on) taas on sen verran vähemmän kokemusta korkeatasoisten miesten kanssa peuhaamisesta, että he pysyvät hieman epävarmempina omasta tasostaan. Heillä ei ole kokemusta, joka vahvistaisi sen kuvitelman, että heillä voisi olla saumoja korkeatasoisiin miehiin - kuvitelma ei ole sama asia kuin aktuaalinen pökäys-iltama, jossa herää kaikenlaisia voimakkaita tunteita ja hormooneja. Kun nainen saa seksiä mieheltä, nainen luulee ja tuntee, että mies on hyväksynyt hänet. Mutta oikeasti mies on vain ruilauttanut paineensa naisen avulla pois voidakseen jatkaa tärkeämpiä hommia.
- Vortac
Eli käytännössä lutkilla ilmenee vaikeuksia (etenkin psykologisesti) sovittaa mysteeri siitä, "miksi korkean tason mies ei sitoudu, vaikka antaa seksiä" omaan markkina-arvoonsa (koska olen sen arvoinen!).
Iso ego, liian suuret luulot itsestä, ja korkeampitasoisten miesten huomio estävät tehokkaasti lutkaa edes pohtimasta tämänsuuntaisia ajatuksia. Heille ne ovat kaksi täysin erillistä asiaa - oma arvo on TOTTAKAI korkea, joten siitä se EI VOI OLLA kyse (muutenhan hän ei saisi seksiä noilta miehiltä), joten jossain muussa täytyy olla vika.. varmaankin miehissä itsessään! (naiset rakastavat projisointia)
Jos he voisivat laskea 1+1 eli tajuta, että miesten haluttomuus sitoutua on täysin sidoksissa heidän liian matalaan parisuhdemarkkina-arvoonsa, heidän olisi pakko lähes uudelleenrakentaa koko psyykensä. Se olisi erittäin mullistava kokemus ja havainto, ja hänen pitäisi miettiä koko elämänsä uusiksi.
Eli ongelma on siis siinä, että lutkat eivät osaa yhdistää näitä asioita (ja moiselle yhdistämiselle on psykologisia esteitä).
- Vortac
Voi olla myös niin, että seksuaalisesti aktiivinen nainen todellisuudessa saa paremman miehen, kuin siveyssolidaarinen sisarensa. Usein nimittäin käy niin, että kun mies on viettänyt seksintäyteisen yön naisen kanssa, niin hän retkahtaakin tähän naiseen irrationaalisen tunteen voimasta. Rakastuminen ei välttämättä ole niin laskelmoitu ja rationaalinen tapahtuma, kuin pariutumismarkkinateoreetikot antavat ymmärtää.
Ilmeisesti naiset myös intuitiivisesti tietävät tämän tosiasian, ja siksi he haluavat rajoittaa liian helposti seksisuhteisiin antautuvien naisten toimintaan. Naiset pyrkivät luomaan yhteiset säännöt sille, miten helposti miehille voi antaa seksiä. Helposti seksiä antava nainen saa kilpailuetua suhteessa muhin naisiin, ja siksi naiset kohdistavat kurinpitotoimia liikaa kilpailuetua seksin avulla hankkiviin kanssasisariinsa. Rankaisutoimena on mm. nimittely lutkaksi, ja kertomuksien toistaminen siitä, miten liian helposti seksiä antava nainen sai ansionsa mukaan ja hänet raiskattiin.
Toisaalta myös naisille voi käydä samalla tavoin kaltoin, kuin miehille. Seksintäyteinen yö voi johtaa rakastumiseen. Näin nainen voi rakastua pienituloiseen mieheen, vaikka harkitummalla miehen valinnalla hän olisi voinut saada keskituloisen, tai jopa hyvätuloisen miehen. Tämän vuoksi äidit yrittävät kasvattaa tyttärensä mahdollisimman siveiksi, sillä mitä siveämpi tytär on, sitä pienempi on mahdollisuus, että hän ajautuu seksisuhteeseen pienituloisen rentun kanssa ja rakastuu tähän. Tehostaakseen siveyden merkitystä hän vielä pelottelee tytärtään opettavaisella tarinalla: "Varo sitten juomasta viinaa ja sortumasta miesten pyyntöihin lähteä heidän mukaansa. Yksikin tyttö joi viinaa ja lähti miehen asunnolle, ja siellä hänet raiskattiin".
Milloinkahan viimeksi Suomessakin suurin osa avioliitoista oli sukujen omaisuusjärjestelyjä eli ns järkiavioliittooja? Ei taida sittenkään ihan kauhean pitkä aika olla siitä. Se on kuitenkin verrattain uusi ilmiö, että avioliiton perustana tulisi olla rakkaus, tunteet yms.
No, ei tässä kukaan tuollaiseen maailmaan kaipaakaan mutta hieman välillä ärsyttää kun ihmiset alkavat pitää jotenkin itsestäänselvyytenä ja jopa ihmisoikeutena sitä, että löytäisi kumppanin joka rakastaa häntä sellaisenaan ja tunne olisi molemminpuolinen. Ei se todelisessa maailmassa ihan noin mene tänä päivänäkään.
Tämä ei ole sitten nk.shaming-kieltä tai muuta "naisten hömppää" ;-), mutten usko, että tiede pystyy koskaan täysin selittämään rakastumisen ja rakkauden syvintä olemusta ja mekanismia. Psykologia tosin pystyy mun mielestä sen, että miksi jotkut parivalinnat eivät toimi, johtuen esim. lapsuuden traumoista, joihin yksilö yrittää saada ratkaisun ottamalla esim. isänsä kaltaisen miehen (jos isä on ollut alkoholisti, tyttö ottaa alkoholistin ja yrittää saada miehen muuttumaan, jotta saisi lopulta vanhempiensa hyväksynnän ja rakkauden, jota alkoholisti-isä ei omien ongelmiensa takia kenties kyennyt lapselleen antamaan. Jos tyttö käy läpi nämä traumansa, hän pystyy valitsemaan miehen, joka kohtelee häntä hyvin ja hyväksyy, sen ettei hän saanut kokea turvallista lapsuutta ja että isä teki parhaansa, mitä ongelmien keskeltä kenties osasi.) Osin markkina-arvoteoria varmaan toimii, mutta itse luotan tässä psykologia-teorioihin ja lopulta Jumalan ohjaukseen parin valinnoissa.
Kirjoita kommentti
Kommentoi 16 kommenttia