Kaikki suhteet ovat prostituutiota...

...väittää kirjan Sugar Daddy Diaries kirjoittaja Helen Croydon (1):

• "Ei ole olemassa selvää linjaa prostituution ja muiden suhteiden välillä. Meillä kaikilla on tavoite, mitä suhteelta odotamme ja luovumme suuresta osasta aikaamme ja vapauttamme suhteesta saatujen hyötyjen takia.

Samaan suuntaan viittaa Aamulehden artikkeli.

Mitä kirjassani sanotaan aiheesta?

Rahalla maksaminen prostituutiossa ja sitoutumisella maksaminen avioliitossa eivät ole psykologisella tasolla toistensa vastineita, mutta ovat sitä vaihtoteoreettisessa tarkastelussa (Symons 1979, 260).

Ajatus prostituution ja avioliiton samankaltaisuudesta on ollut erityisen suosittu feminististen ajattelijoiden parissa. Jo brittiläinen feminismin esitaistelija Mary Wollstonecraft (1996/1792, 52–78) piti katuprostituutiota rehellisempänä ansaintatapana kuin avioliittoa. Feministisessä lehdessä Raijakoossa Marisa Mäkinen (2000) vertailee avioliittoa ja prostituutiota seuraavasti:

• Avioliitolla ja prostituutiolla on niin paljon yhteisiä piirteitä, että on vaikea käsittää miksi ne pitäisi luokitella täysin eri, ja usein jotenkin vastakkaisiin, ryhmiin. Molemmissahan on kyse pohjimmiltaan seksistä ja rahasta. Monessa suomalaisessakin avioliitossa vielä nykypäivänä nainen elää pääasiassa miehensä tulojen varassa, ja juuri tuo miehen suurempituloisuus pitää naisen elintasoa yllä. Ja minun täytyy myöntää, että jos tarkastelen noita kahta ilmiötä ja lasken yhteen niiden plus- ja miinuspuolia, niin kyllä täytyy sanoa, että prostituutio vetää pitemmän korren. Tämä yksinkertaisesti siitä syystä, että prostituutio on ainakin periaatteessa rehellistä. Siinä sovitaan etukäteen mitä annetaan ja mitä saadaan, mitä kaikkea kauppaan kuuluu. Avioliitossa puhutaan yhtä ja tehdään toista ja ajatellaan kolmatta. Perinteinen heteroseksuaalinen avioliitto on kaksinaismoralismin tyyssija.

Radikaalifeministi Andrea Dworkinin mukaan avioliiton ja prostituution ero on lähinnä siinä, että avioliitossa naisen pitää hoidella vain yksi mies. Emma Goodman väitti jo 1900-luvun alussa, että kyseessä on ainoastaan aste-ero, myykö nainen itsensä avioliitossa yhdelle miehelle vai prostituutiossa usealle miehelle. Jotkut feministit väittävät, kuten Jocelyne Scutt, että avioliitto on eräs prostituution muoto, jossa naiset saavat huonon kompensaation työstään ja altistuvat aviomiestensä väkivallalle ja jossa heillä on vähemmän kontrollimahdollisuuksia päivittäisen elämänsä suhteen kuin prostituoiduilla. (sit. Sullivan 1995, 184–197.)

Rosen (1982) tutki prostituutiota Yhdysvalloissa vuosien 1900–1918 välisenä aikana ja totesi: “Kun katson tarkasti köyhien naisten tarinoita vuosisadan alkupuolella, en voi kuin yllättyä kerran toisensa jälkeen, kuinka prostituoidut kokevat työnsä helpommaksi ja vähemmän alistavaksi kuin muut selviytymisstrategiat olisivat olleet.” Prostituutiota tutkineiden taloustieteilijöiden mielestä ongelmallista prostituutiossa ei ole niinkään se, miksi jotkut naiset ryhtyvät prostituoiduiksi, vaan se, miksi niin harvat ryhtyvät (Davis 1937; Coyle 2004). Miksi prostituutio ei sitten ole yleisempää? Voidaan olettaa, että ihmisillä on sellaisia sosiaaliseen vaihtoon suuntautuneita adaptaatioita (esim. Cosmides & Tooby 2005), jotka tekevät seksin ostamisesta rahalla epätyydyttävän kokemuksen niin naisille kuin miehillekin.

Näin Haitissa

Seksuaaliset suhteet Haitissa sisältävät hyvin ilmeisen miehen taloudellisten resurssien vaihdon naisen seksuaalisuuteen. Haitissa naisen seksuaalisuuden arvo on läsnä kaikissa sukupuolten välisissä neuvotteluissa, koska se, mitä nainen voi oman etunsa ajamiseksi pidättäytyä tarjoamasta, on seksi. Naisen seksuaalisuudella ajatellaan eksplisiittisesti olevan taloudellinen vaihtoarvo. Naisten enemmistö viittaakin keskusteluissa sukupuolielimiinsä varallisuutena. Nainen, jonka aviomies ei kykene tarjoamaan riittäviä taloudellisia edellytyksiä, saattaa julkisesti häpäistä miehensä puristelemalla haaroväliään ja sanomalla: ”Miksi jumala loi minulle tämän?” (jos siitä ei kerran saa kunnon korvausta). Jos mies ei kykene elättämään naista, kukaan ei ihmettele, jos nainen jättää miehen.

Haitissa yleisen normatiivisen käsityksen mukaan naiset eivät nauti seksistä ollenkaan, se on heille vain työtä – eikä kukaan tee työtä ilman riittävää korvausta. Naiselle annettavaksi korvaukseksi ei kuitenkaan kelpaa persoonaton materiaalinen korvaus, sillä sitä pidettäisiin loukkaavana. Miehen pitääkin osoittaa kiitollisuutta naisen tekemää ”seksityötä” kohtaan. Jokaista naista, joka harrastaa seksiä miehen kanssa vaatimatta taloudellisesti arvokkaita resursseja vastikkeeksi, pidetään typeränä ja moraalittomana. Hyvämoraalisen naisen näkökulmasta miehen ehdotus seksin vaihtamisesta seksiin – usein epätoivoisen miehen tekemänä – on naisten mielestä naurettava. Naista kunnioitetaan, jos hän kykenee saamaan hyvän hinnan seksuaalisuudestaan ja vaatimaan, että mies pitää taloudellisesti huolta hänestä.

Sekä miehet ja naiset saattavat yksityisissä keskusteluissa myöntää, että naisten seksuaalinen haluttomuus on myytti ja että naiset aktiivisesti pitävät yllä tuota myyttiä, koska se parantaa heidän asemaansa seksistä käytävissä neuvotteluissa. Eräs miesten käyttämä taktiikka seksin saamiseksi on valehtelu. Seurustelun säännöt antavat miehelle mahdollisuuden luvata naiselle enemmän kuin heillä on aikomuksena pitää. Vakavasti otettava ja attraktiivinen sinkkunainen Haitissa pidättäytyy kuitenkin seksistä niin kauan, kunnes hän on saanut mieheltä maksimaalisen sitoumuksen elättämisestään. Koska raha on välttämätön edellytys miehen pariutumisen kannalta, miehet ovat riippuvaisempia naisista kuin naiset miehistä, mikä kääntää vallan tasapainon naisten hyväksi. (Zalduondo & Bernard 1995, 157–180.)

Yhteenveto

Prostituutio ja rakkaussuhteet ovat psykologisella tasolla hyvin erilaisia, vaikka kaikkiin suhteisiin sisältyykin sosiaalisen tai instrumentaalisen vaihdon elementti. Kaikkia suhteita ei ole kuitenkaan mielekästä kutsua (yhdellä nimellä) prostituutioksi.