Valtavirtafeminismi
-
Feminismeistä valtavirtafeminismiin
Valtavirtafeminismi on konsensus tai kompromissi yleisimmin hyväksytyistä feministisistä ideoista. Se on lopputulos "feminismien kentällä" käydyistä kamppailuista (kuvio).
Valtavirtafeminismi on vallassa olevien feministien ideologia. Sitä edistetään feministisissä naisjärjestöissä (Naisasialiitto unioni, NYTKIS), puolueiden naisjärjestöissä, tasa-arvoelimissä, naisoikeudessa ja valtion muissa elimissä sitä edistävät femokraatit.
Poliittisia päämääriä tavoitteleva feministinen tasa-arvoideologia ei voi omaksua mitä tahansa feministisiä ideoita, koska ideologian on pyrittävä varmistamaan legitimiteetin säilyminen. Siksi suurimmat rönsyt on karsittu valtavirtafeminismistä pois.
Valtavirtafeminismi ei voi myöskään tavoitella toisilleen vastakkaisia tavoitteita, joten sen pitää omaksua jompikumpi ristiriitaisista ideoista. On olemassa prostituutiomyönteistä feminismiä ja prostituutiovastaista feminismiä. Valtavirtafeminismi on omaksunut jälkimmäisen kannan
Valtavirtafeminismistä voidaan löytää piirteitä erityisesti liberaalifeminismistä, radikaalifeministien ylläpitämästä naisalistuspuheesta ja naiskeskeisestä feminismistä. Eri feminismeistä peräisin olevia ideoita voidaan käyttää opportunisesti omien vaatimusten perustelemiseen. Postmodernilla feminismillä ei ole yhtä paljoa annettavaa naisliikkeen tasa-arvoagendalle.
Pasi Malmin (2009, 296) mukaan feministit kombinoivat elementtejä liberaalifeminismistä ja naiskeskeisestä feminismistä. Naiskeskeisen feminismin mukaan naiset ovat miehiä parempia monilla tavoin, varsikin ihmissuhteissa, moraalissa, holistisessa ajattelussa jne. Toisaalta liberaalifeminismin mukaan miehet eivät ole essentiaalisesti naisia parempia missään asiassa. Kun nuo ajatusmallit yhdistetään ideoita opportunistisesti kombinoiden, voidaan päätyä siihen johtopäätökseen, että naiset ovat monilla tavoin miehiä parempia, mutta miehet eivät ole millään tavoin naisia parempia. Holterin (2000, 76.) mukaan liberaalifeminismi eroaa naiskeskeisestä feminismistä teoreettisella tasolla, silti ne jakavat saman ideologisen perustan, joka asettaa naisten aseman edistämisen muiden tavoitteiden edelle. Se merkitsee miesten tasa-arvon edistämisen jäämistä alhaiselle prioriteettitasolle, vaikka feministit saattavat usein tiedostaa, että miehiä syrjitään joillakin elämänalueilla.
On monia eri feminismejä!
Otsikon väitteeseen törmää joka päivä. Väitteen esittäjän mukaan ei voida puhua feminismistä monoliittina.
- Eräissä piireissä on noussut esiin käsitys feminismistä eräänlaisena rekkalesbojen kokoontumisena, jossa tavoitteena on kastroida miessukupuoli ja siirtyä naisvaltaiseen yhteiskuntaan. Eräänlaisen lesbokaappauksen jälkeen feministiliike olikin miehiä vihaavien radikaalilesbojen käsissä. Feminismistä on kuitenkin ymmärrettävä yksi asia: se ei ole puolue tai yritys, se on enemmän ajatussuunta tai filosofia. Kukaan ei johda feminismiä, eikä kukaan myöskään voi kaapata feminismiä. Ei ole olemassa mitään Wirallista Feminismin Käsikirjaa jota kaikki maailman feministit seuraavat.
Michael Halila:
- Amerikkalainen monoliittisen, salaliittomaisen vaikutusvaltaisen yliopistofeminismin kuva toistuu Suomen "miesliikkeen" kirjoituksissa jokseenkin sellaisenaan.
Kun minä viittaan feminismiin, viittaan valtaa pitävien feministien valtavirtafeminismiin, enkä miehiä kastroivien rekkalesbojen salaseuraan
Hui, olenko minä valtavirtafeministi?
Nyt lukijat tietenkin kysyvät, "olenko minä valtavirtafeministi?". Mistä sen tietää? Olet valtavirtafeministi, jos tunnistat itsessäsi seuraavia piirteitä.
- Mielestäsi naisten asema on miesten asemaa huonompi, niin Suomessa kuin erityisesti ulkomailla. Myös historiallisesti tarkastellen naisten asema ollut paljon huonompi
- Tasa-arvopolitiikan pitää parantaa erityisesti naisten asemaa
- Miehillä on yhteiskunnassa etuoikeuksia ja valta on pääosin miehillä. Uskot, että elämme patriarkaatissa tai yhteiskunnassa, jota edelleen hallitsevat patriarkaaliset rakenteet.
- Uskot, että naiset saavat huonompaa palkkaa joko suoran syrjinnän tai naisille epäedullisten rakenteiden kautta. Tuo epäkohta pitää korjata.
- Pidät naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja seksuaalista häirintää merkittävänä tasa-arvo-ongelmana.
- Haluat lisätä naisten lukumäärää johtajistossa, poliittisessa eliitissä ja professoreissa, jopa kiintiöillä, jos asia ei muuten etene.
- Haluat miesten tekevän suuremman osan kotitöistä. Mielestäsi kotiöiden epätasainen jakaantuminen on merkittävä tasa-arvo-ongelma.
- Suhtaudut kielteisesti prostituutioon ja pornoon. Mielestäsi seksin osto pitäisi kieltää ja ulkomaiset prostituoidut karkottaa.
- Mielestäsi seksuaalisen häirinnän tapahtumisen pitäisi perustua uhrin kokemukselle. Jos häirinnän uhri tuntee itsensä häirityksi, kyse on häirinnästä
- Miesten tasa-arvo-ongelmista sinua kiinnostaa erityisesti isän aseman parantaminen perheessä. Isän aseman parantaminen kiinnostaa siksi, että se parantaisi naisten mahdollisuuksia siirtyä työelämään.
- Kannatat lastenhankinnan kustannusten jakamista kaikille työnantajille.
- Mielestäsi huoltajuuspäätösten jakaantumisessa ei ole mitään epäoikeudenmukaista, koska äidit viettävät eniten aikaa lasten kanssa ja siksi lapset kuuluvat äidille myös erossa.
- Miesten tasa-arvon edistämiseen ei pidä kiinnittää liikaa huomiota, koska se voi viedä huomion pois naisten aseman edistämisestä
- Työelämän segregaatio on merkittävä tasa-arvo-ongelma ja siksi naisia pitää saada lisää miesvaltaisille aloille ja miesvaltaiseen koulutukseen.
- Sukupuolirooleista pitää päästä eroon. Erityisesti päiväkotien sukupuolittuneesta kulttuurista pitää päästä eroon. Tavoitteena on sukupuolineutraali kasvatus.
- Kannatat feminististä naistutkimusta, etkä halua sukupuolineutraalia sukupuolentutkimusta.
- Et näe mitään ongelmaa siinä, että tasa-arvoyksikön kaikki työntekijät ovat naisia.
Jos allekirjoitat suurimman osan yllämainituista asioista (juuri mitään oleellista siihen lisäämättä), olet todennäköisesti valtavirtafeministi.
Miksi en koskaan törmää valtavirtafeministeihin netissä?
Lukija saattaa nyt ihmetellä seuraavasti:
- Olen tosiaan lukenut noista valtavirtafeministien tavoitteista väsymiseen asti mediasta. Palkkatasa-arvosta ja naisiin kohdistuvasta väkivallasta kirjoitetaan jatkuvasti. Mutta... en koskaan törmää valtavirtafeministeihin netissä. Aina kun tapaan feministin, hän sanoo olevansa erilainen feministi. Mistä on kyse?
Valtavirtafeministeillä on hegemoninen valta määritellä tasa-arvopolitiikan sisältö haluamallaan tavalla. Heillä ei ole mitään voitettavaa tasa-arvokeskusteluista, jossa heidän ideologiansa sisältö kyseenalaistettaisiin.
Vallassa olevat feministit eivät osallistu koskaan nettikeskusteluihin. Kaikki feministit joihin törmäät nettikeskusteluissa, ovat enemmän tai vähemmän vallan marginaalissa tai kokonaan sen ulkopuolella.
Monenko tasa-arvoelimissä työskentelevän feministin kanssa olet keskustellut netissä? Monenko naistutkimuksen professorin kanssa? Et todennäköisesti kenenkään. Feministinen valtaeliitti pitää omia seminaarejaan, jossa he keskustelevat muiden samanmielisten valtavirtafeministien kanssa.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Heh, jos listasi mukaan olisi arvioitava niin kyllä muutama kohta minuunkin uppoaa. Joten olenko valtavirta feministi, huh. Itse kyllä koen että ennen komppasin feminismiä, mutta mitä syvemmälle olen tutkinut asiaa niin sitä enemmän olen joutunut perääntymään tästä käsitteestä.
Lukuunottamatta kohtia 12 ja 13 voisin allekirjoittaa nuo väitteet. Sanamuotoja hioisin kyllä. Tuntuu hieman että joihinkin kohtiin on piilotettu muutama "ansa".
12. Mielestäsi huoltajuuspäätösten jakaantumisessa ei ole mitään epäoikeudenmukaista, koska äidit viettävät eniten aikaa lasten kanssa ja siksi lapset kuuluvat äidille myös erossa.
Avioerotilanteessa omaisuudesta kuuluu suurin osa miehille eikä tässä ole mitään epäoikeudenmukaista, koska isät viettävät eniten aikaa työpaikalla ja siksi suurin osa omaisuudesta kuuluu isälle myös erossa.
13. Miesten tasa-arvon edistämiseen ei pidä kiinnittää liikaa huomiota, koska se voi viedä huomion pois naisten aseman edistämisestä.
Tasa-arvon kannalta huonommassa asemassa olevan sukupuolen tasa-arvon puutteeseen ei tule kiinnittää liikaa huomiota, jotta se ei vie huomiota pois paremmassa asemassa olevan sukupuolen aseman edistämiseltä?
"Michael Halila:
Amerikkalainen monoliittisen, salaliittomaisen vaikutusvaltaisen yliopistofeminismin kuva toistuu Suomen "miesliikkeen" kirjoituksissa jokseenkin sellaisenaan."
1. Sanojen suuhun paneminen vastustajalle ja sitä kautta tämän vähättely, tai suoranainen päin-naamaa-nauraminen, on tavanomainen argumentointitapa - varsinkin kun asia-argumentteja ei oikein ole.
2. Henryä siteeraten voisi huomauttaa, että suomalainen feminismi ja sen pyrkimykset ovat täysin avoimesti esillä: ei esim. Naisasialiitto Unioni peittele olemassaoloaan tai agendaansa.
---
Kuka IHMEEN Halila?
"Michael Halila on pääkaupunkiseudulla majaileva filosofian ylioppilas, vapaa toimittaja ja kääntäjä"
Halilan suosituimman blogikirjoituksen nimi:
"Eduskunnan hallintovaliokunnan puheenjohtaja on sairas psykopaatti"
"Vallassa olevat feministit eivät osallistu koskaan nettikeskusteluihin. Kaikki feministit joihin törmäät nettikeskusteluissa, ovat enemmän tai vähemmän vallan marginaalissa tai kokonaan sen ulkopuolella"
Vaikee sanoo missä määrin toi johtuu siitä et ne on feministejä ja missä määrin siitä et ne on naisia. Naisethan osallistuu muutenkin tosi vähän nettikeskusteluihin miehiin verrattuna. Puhumattakaan naispoliitikoista. Esim. US:ssa ylivoimanen enemmistö bloggaajista ja keskustelijoista on miehiä. Lisäks jos katot vaikka naispuolisia nimekkäämpiä poliitikkobloggaajia, niin juuri kukaan niistä ei ikinä vastaa kirjoituksiinsa tulleisiin kommentteihin. Toi keskusteluihin osaalistumattomuus ei siis välttämättä oo feministinaisten erityisominaisuus vaan naisten ominaisuus yleensä.
Poikkeuksena mainittakoon Feministien vuoro -blogin Katariina Mäkinen ja Johanna Hiitola, jotka on keskustellu omiin kirjotuksiinsa liittyen paljonkin netissä. Niiden voidaan katsoa myös omaavan jonkin verran "valtaa" feminismin määrittelyssä, koska akateemisina naistutkijoina ne on omalta osaltaan mukana luomassa feminismin sisältöä.
NYTKIS:iin kuuluminen näin konservatiivisempien puolueiden toimesta on järkevää, esim. siellä AINOANA sukupuolineutraalia avioliittoa on vastustanut KD:n edustaja (huom. siis sinne kuuluu edustaja jokaisesta eduskuntapuolueesta, myös PS:stä) ja ilman tätä yhtä edustajaa, Saara Ruokosta, niin NYTKIS olisi tehnyt sukupuolineutraalia avioliittoa puoltavan lausunnon/kannanoton julkisuuteen. Lisäksi KD-Naiset on irtisanoutunut vasemmistofeminismistä.
Kun puhutaan valtavirtafeminismistä, niin itselleni tulee mieleen muutaman vuoden takaiset RKP:n puheenjohtajan vaalit. HBL haastatteli ehdokkaita ja kysyi kaikilta, ovatko he feministejä. Tällä ilmeisesti tarkoitettiin sitä, että feminismissä on kyse tasa-arvon edistämisestä ja toisaalta, että juuri naisten aseman parantamiseen on panostettava. Valtavirtafeminismi voi periaatteellisella tasolla kertoa kannattavansa miesten aseman parantamista, mutta käytännön tasolla resurssit suunnataan toisaalle.
Valtavirtafeminismi on pyrkinyt luomaan omasta aatteestaan selvästi kannatettavan asian, jonka vastustaminen johtaa laajaan vastalauseryöpytykseen. Muistaakseni jossain Laasasen vanhassa blogissa oli mielenkiintoinen artikkeli siitä, miten jokin yksittäinen idea voi vähitellen kasvaa valtavirtaideologiaksi, minkä vastustaminen on ei-sosiaalisest hyväksyttävää. Tiedotusvälineissähän erilaiset aatteet, päämäärät ja pyrkimykset kilpailevat yleisestä hyväksynnästä. Esimerkkinä voisi mainita turkiskasvatus, tehosikalat, yleisen rangaistusasteikon kiristäminen tietyissä rikoksissa, rippi- ja hoitosuhteen luottamuksellisuuden murtaminen pedofiliatapauksissa jne. . Kaikki nuo aatteet kilpailevat asemasta, jonka jälkeen niiden vastustaminen ei ole enää poliittisesti tai moraalisesti hyväksyttävää.
Valtavirtafeminismi on keskiarvofeminismiä. Keskiarvofeministiä ei voi tavata (netissä tai muuallakaan), koska tällaista ei ole olemassa. Ihan samalla lailla, kun ei voi tavata perhettä, jolla on 1,7 lasta.
Minusta tämä Laasasen analyysi feminismistä ei ollut oikein osuva, sillä Laasanen jostain syystä välttelee yhtä feminismin peruskysymystä, eli suhtautumista lesbofeminismiin. Ilmeisesti Laasasen edustama yliopistomaalima vaikuttaa tähän vääristymään, sillä on tunnettua, että yliopistoissamme vallitsee kirjoittamaton sääntö, että seksuaalisuutta ei voida ottaa yhteiskuntatieteellisen keskustelun todelliseksi sisällöksi, ellei tarkastella homoseksuaalien syrjintää yhteiskunnassa, tai tarkastella seksuaalisuutta perhesosiologian marginaalista käsin.
Lesbofeminismi, eli lähinnä radikaalifeminismi on kuitenkin feminismin ydintä, ja sillä on vankka historiallinen taustansa. Feminismi ei nimittäin ole vain naisten vapautusliike, vaan toisaalta naisten vapautusliike ja lesbojen vapautusliike. Lesbot eivät nimittäin koskaan Stonewall-mellakoiden jälkeen perustaneet omaa vapautusliikettään, eivätkä he liittyneet mieshomojen Gay-Liberation-Front -liikkeeseen, vaan he organisoituivat tuohon aikaan nouseviin feministiseen liikkeeseen ja alkoivat kokoontua sen sisällä. Feministisestä liikkeestä tuli erittäin tärkeä liike lesboille ja puheet feministeistä rekkalesboina eivät ole mitään ennakkoluuloista panettelua, vaan osa todellisuutta.
On totta, että homoseksuaalisuus ja lesbous ovat homofobian hälvenemisestä huolimatta vielä arka asia varsinkin nuorille, ja jopa puolet nuorista lesbonaisista kertoo harkinneensa itsemurhaa, mutta mielestäni on homofobian myötäilemistä vaieta feminismin ja lesboliikkeen yhteisestä historiasta ja nykypäivästä. Laasanen edustaa yliopistoa, ja yliopistoilla on tietyt sääntönsä siitä mitä saa sanoa, ja mitä ei, mutta meillä muilla on vapaus puhua asioista suoraan ja ennakkoluulottomasti.
Tähän liittyy sellainen mielenkiintoinen henkilökohtainen sivujuonne, että vanha koulukaverini seurusteli eronneen naisen kanssa, joka seurustelun aikana löysi feminismin ja meni naistutkimuksen kursseille. Koska hän myös samaan aikaan löysi oman biseksualisuutensa, niin hänellä oli ns. antennit auki kurssien muiden naistopiskelijoiden suuntaan. Ainakin kaverini kertoman mukaan ko. nainen huomasi aika monen kurssitovereistaan olevan bi- tai homoseksuaaleja ja lopultahan suhde kariutui yksinkertaisesti siihen, että tyttöystävä alkoi siinä vaiheessa viihtyä enempi naisten kuin miesten sängyssä.
Kirjoita kommentti
Kommentoi 10 kommenttia