Lehdistön tila on surkea
Kimmo Sasi on oikeassa, suomalaisen lehdistön tila on surkea. Suurimpana syynä alennustilaan ei kuitenkaan ole ns. kohujournalismi, vaan kriittisen tutkivan journalismin puute, joka kyseenalaistaisi poliittisen korrektiuden.
Erityisen surkeasti lehdistö on onnistunut sukupuolitiikan tutkivassa journalismissa: sitä ei ole olemassa. Lehdistö toistaa kritiikittömästi feministisen propagandakoneiston lauluja.
Millään lehdellä ei ole munaa tai taitoa kyseenalaistaa virallista feminististä "totuutta".
Oikea tieto pitää etsiä blogeista ja foorumeilta.
Esimerkkejä
1. Tarja Halonen tai joku sadoista virallisista feministeistä sanoo, että "naisten palkkaepätasa-arvo on edelleen paha ongelma". Mitä tekee lehdistö? Se toistaa virallisen feministin sanomiset sanasta sanaan, vaikka koko palkkatasa-arvon käsite on kyseenalaistettu moneen kertaa muun muassa Pauli Sumasen toimesta.
2. Lehdistö uutisoi globaalin tasa-arvoindeksin, jonka mukaan Suomi on 3. tasa-arvoisin maa. Missään ei kerrota, että indeksi ei huomioi millään tavalla miesten epätasa-arvoa.
3. Assangen raiskaustapauksen tiedot piti lukea joko tästä blogista tai ulkomailta. Suomalainen lehdistö ei jaksanut perehtyä aiheeseen.
4. Hallitus julkaisee tasa-arvo-ohjelman. Yksikään lehti ei ymmärrä kysyä, mihin miesten ongelmat unohtuivat ohjelmasta.
Sukupuolipolitiikkaa käsittelevät lehdet Britanniassa
Guardian ja Daily Mail julkaisevat päivittäin mainioita sukupuolipolitiikaan kantaa ottavia artikkeleita.
On surullista, että sukupuolipolitiikasta kiinnostuneen suomalaisen on pakko lukea englanninkielisiä lehtiä, koska suomalaisissa lehdissä ei ole aihetta käsitteleviä kriittisiä artikkeleita.
Mitä taitava journalisti voisi tehdä?
- Taitava journalisti voisi mennä tasa-arvoyksikköön kysymään: "Miksi teillä ei ole yhtään miestyöntekijää?" [näin on kerran tehtykin]. Taitava journalisti puristaisi feministeistä tiedon irti ja nostaisi kissan pöydälle. Sen jälkeen taitava journalisti kysyisi eri tahoilta mielipiteitä aiheesta. Siitä voisi alkaa merkittävä yhteiskunnallinen keskustelu.
- Taitava journalisti voi mennä jututtamaan palkkatasa-arvon tutkijoita ja puristaa heistä irti, pitävätkö Pauli Sumasen väitteet palkkatasa-arvo -käsitteen ongelmista paikkansa.
Suomessa ei vain ole taitavia tai rohkeita journalisteja. Kun virallinen feministi sanoo jotakin, suomalaisella journalistilla on pissat pöksyssä.
Miksi munatonta ja taitamatonta suomalaista lehdistöä pitäisi tukea alhaisella veroprosentilla?
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Erinomainen kirjoitus.
Ikävä tosiasia on se, että samanlaisen listan voisi tehdä oikeastaan kaikista mahdollisista aiheista, esim. ilmastonmuutoksesta, Karjala-kysymyksestä tai rokotuksista (etenkin silloin, kun rokotuskiima on pahimmillaan, ei jälkiviisastellen).
Lehdistön tila on surkea.
Jotkut television ajankohtaisohjelmat sentään joskus yrittävät haastaa yhteiskunnan vallitsevia diskursseja, mutta lehdistö ei haasta mitään.
Päinvastoin, tuntuu kuin lehdistöllä olisi ääneen lausumaton agenda olla keikuttamatta vallitsevaa olotilaa. Ja vielä enemmän, se on ottanut joillakin alueilla itselleen tehtäväkseen manipuloida kansaa haluamaansa suuntaan.
Lehdistön virallisen epävirallisia dogmeja:
- naiset ovat alistettuja ja miestä huonommassa asemassa
- monikulttuurisuus on rikkaus ja voimavara, maahanmuutto välttämätöntä
- tarvitsemme tuontityövoimaa, vaikka: TEM, lokakuu, 226 000 työtöntä
- perussuomalaisuus on populismia
- pakolliselle ja palkattomalle asevelvollisuusarmeijalle ei ole vaihtoehtoja (miksei kukaan kysy edes sitä, että miksi varusmiehille ei makseta palkkaa?)
En nyt ota kantaa muuhun kuin seuraavaan:
"Suurimpana syynä alennustilaan ei kuitenkaan ole ns. kohujournalismi, vaan kriittisen tutkivan journalismin puute, joka kyseenalaistaisi poliittisen korrektiuden."
Tuo kriittinen journalismi on kadonnut - kaikkialta, ei vain kotimaan politiikasta ja sen tekijöistä - paitsi Soinista ja hänen puolueesta.
Lehdistö ei ole yksin siinä - valtakunnan ykkönen TV ja Radio jutuissa (pitäisi olla) on sortunut samaan.
On lukemattoamia dokumentteja eri alueilta joita ei näytetä, aiheeseen ei puututa. Ikivanhat uusinnat ikivanhoista jutuista tympii pahemman kerran, etenkin harvoissa tiedejutissa joissa puhutaan mitä kaikkea mullistavaa voi tapahtua vuonna 2000!
Maailmalla tapahtu vaikka mitä ja niistä monet tuottajat ovat tehneet dokumentteja - mutta näkyykö ne meidän TV kanavilla?
Kaupallisten kanavien ohjelmavalinnat on oma lukunsa - tekevät mitä tekevät - täyttä potaskaa Reality ohjelmillaan miten kokataan ja tuunataan huushollia myyntikuntoon - jne.
Eva Bidee sekoitti torstaisessa A-talkissa taas iloisen tietoisesti pakolaiset ja turvapaikanhakijat, keskustelun ollessa perheenyhdistämisen tiukentamisesta..
Hesarin presidentti-gallup on oiva esimerkki johdattelevista ja huonoista kysymyksistä.
Jos maahanmuuttokriitikoilla olisikaan yhtä perehtynyt kaveri kuin Henry...
Kolme suurinta tabua mediassa
1.) humanitaarinen maahanmuutto/islam (esim. mitä on islamismi? Onko Kristinuskoismia?)... (ei ehkä tärkein mutta selkeästi peitellyin)
2.) Euro-kriisi (joutuu lukemaan ulkomaisista lehdistä).. Varsinkin vaihtoehdottomuus...
3.) Eläke-pommi (miksei työntekijä pääse kilpailuttamaan, VALVOTUSTI, maksamiaan eläke-vakuutuksia?).. (Nykyinen malli luo korruptiota ja eläke-firmat ovat nykyisellään erittäin tehottomia = optio-automaatteja).
http://www.youtube.com/watch?v=U2f8nYMCO2I&feature...
1.52 ja siitä eteenpäin
osoittaa että hankaluuksien tullessa, vaikka saivat, UK siis, aivan surrealistisia oikeuksia... Joista me olemme jaksaneet jauhaa...
Euroopan yhdistyneet liitto-maat...
Ei yksinkertaisesti toimi.. IKINÄ!!!
Kuinka paljon demokratiaa viedään pois, jotta kymmenyksen fantasia toimisi? Onko Olli Rehn seuraava Jeesus?
Me ostamme kuukausia sukupolvilla.
YMMÄRTÄKÄÄ SE PERKELE!!!
Ylen suuret keskusteluillat ovat hetkittäin tarjonneet hyvää viihdettä, vaikka liian suuret "joukkueet" ovat usein taittaneet terän. Yle suunnitteli suurta tasa-arvoiltaa, mutta hanke kaatui sisäiseen vastustukseen ja ennenkaikkea siihen, ettei feministijoukkueeseen saatu osallistujia. Tulee mielen Henryn usein tekemä huomautus siitä, ettei sen osapuolen, jolla on vain menetettävää yksinkertaisesti kannata osallistua debattiin.
"Taitava journalisti voisi mennä tasa-arvoyksikköön kysymään: "Miksi teillä ei ole yhtään miestyöntekijää?" [näin on kerran tehtykin]."
Muistaakseni jatko meni niin, että pomo lopulta vastasi ja uhriutui valtavirtaisesti: asian tivaaminen oli kuulemma naisten sortoa.
Kun on viha-rakkaussuhde ruotsalaiseen mediaan, tulee seurattua. Siksi osaan kertoa, että ruotsissa tilanne on vielä paljon pahempi. Siellä aivan tolkuttomat feministiset myytit ovat osa median arkipäivää. Usein tulee mieleen, että kyse on jostain suuresta vitsistä. Mutta kun ei.

Kommentoi 12 kommenttia