Toimittajan position julkistaminen pakolliseksi
Uuden Suomen toimitukselta tivattiin jokin aika sitten heidän poliittisia kantojaan kommenttiosastolla. Vastaukseksi (kommenttiosastolla) tuli, että "me teemme objektiivista journalismia, emmekä halua, että uutisiamme tulkitaan poliittisten katsantojemme kautta. Siksi emme halua kertoa poliittisia kantojamme". [En löydä kommenttia, mutta muistelen, että kyseessä oli Kimingin lausuma]
Kyseessä on mielenkiintoinen näkökulma objektiivisuuteen, sillä se on päinvastainen tutkijoilta vaadittavan position ilmoittamisen kanssa.
Tutkijan positio
Ennen vanhaan ajateltiin, että objektiivinen tiede on mahdollista. Nykyään ollaan kuitenkin sitä mieltä, että tutkimus - varsinkin yhteiskuntatieteellinen tutkimus - heijastelee aina tutkijan omia arvoja ja sitoumuksia. Objetiivinen yhteiskuntatiede on mahdottomuus.
Kuvitellaanpa, että Laasanen väittäisi tekevänsä objektiivista tasa-arvotutkimusta:
LAASANEN: - Tein objektiivisen tasa-arvotutkimuksen. Miehillä on valtavasti tasa-arvo-ongelmia, mutta naisten tasa-arvo-ongelmat ovat pääasiassa pseudo-ongelmia, kuten palkkatasa-arvon puute.
TOIMITTAJA: - Ettei vaan olisi ketunhäntä kainalossa? Onko sinulla miesasiaideologia, joka vääristää tuloksia miehiä suosivaan suuntaan?
LAASANEN: - Ei ole. Minä teen objektiivista tutkimusta.
TOIMITTAJA: - Voisitko kuitenkin kertoa, onko sinulla jokin miehiä suosiva ideologia?
LAASANEN: - En minä halua paljastaa, että olen kiihkomielinen miesasiamies, koska sittenhän te tulkitsisitte tutkimukseni poliittisen katsantoni kautta, mikä vesittäisi koko tutkimuksen uskottavuuden.
Tutkijanposition ilmoittamisella haetaan läpinäkyvyyttä, jotta ideologian värittämiä tutkimuksia ei esiteltäisi objektiivisina.
Ehdotus medialle
Ehdotan, että toimittajille tulisi pakollinen "toimittajan position" julkistaminen. Se voitaisiin tehdä esimerkiksi nettikortiston avulla, jossa jokainen toimitta toisi julki ideologiansa ja puoluekantansa.
Uutisten lukemisesta tulisi silloin läpinäkyvämpää, kun lukija tietäisi, minkä hevosen puolesta toimittaja lyö vetoa.
James Hirvisaari epäilee, että Uusi Suomi on perussuomalaisvastainen. Uusi Suomi ei ole kuitenkaan julkisesti perussuomalaisvastainen. Jos toimittajien poliittiset kannat olivat selvillä, uutisia olisi mahdollista arvioida suhteessa toimittajan poliittisen kantaan. Sama pätee tietenkin koko mediakenttään.
Puoluelehdet (Demari, Kansan Uutiset jne.) ovat itse asiassa rehellisempiä julkistaessaan sitoutumisensa jo etukäteen. Niiden sisältöä voi lukea poliittisen linssin lävitse.
Kun Kansan Uutiset soimaa Hirvisaarta, lukija tietää, että mukana saattaa olla poliittinen agenda. Kun "objektiivinen" toimittaja soimaa Hirvisaarta, lukija ei osaa arvioida toimittajan julkilausumattoman ideologian vaikutusta jutun sisältöön.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Eihän siitä ole kuin vuosi kun Usari suutahti Vihreille nimensä luvattomasta käytöstä. Ensi vaaleissa taitasivat olla lähinnä ylpeitä samasta tempusta. Paljon on vuodessa muuttunut.
Blogisi on mielenkiintoinen. Odotan hetkeä, jolloin myönnetään, että tieteellinen objektiivisuus on myös psykologiassa mahdotonta. Se olisi jotain.
Mun mielestä kyllä ennen vaaleja US liputti PS:n puolesta ja moni heistä pääsi poimintoihinkin ja useasti kirjoituksillaan ja edelleen pääsee, ja jos nyt tulee kritiikkiä, niin heti ollaan PS-vastaisia? Monesti PS-läiset ovat myös itse menneet henkilötasolle, sellaistenkin ihmisten kohdalla, jotka eivät sitä ole heille tehneet eivätkä sitä mitenkään ansainneet, niin onko se ollut reilua?
Toiset väittävät, että perussuomalaisia suositaan mediassa ja toiset sanovat, että heitä mollataan.
Jos toimittajien ideologiat olisivat selvillä, säästyttäisiin ainakin piiloideologia spekulaatioilta.
On ihmisiä, jotka osaavat olla objektiivisia muidenkin puolueiden suhteen, vaikka edustaisivatkin jotain puoluetta. Mutta ei siitä varmaan haittakaan ole, mutta tuo on loputon suo, koska aina voidaan epäillä mitä tahansa ja mistä tahansa, kun ei voi tietää kaikkea tarkkaan.
Kiinnostava bloggaus, Henry. Tutkijapositio tarkoittaa minusta kuitenkin muutakin kuin puoluepolitiikkaa.
En pidä lainkaan pahana sitä, että niin tutkijoiden kuin toimittajienkin mielipiteet näkyvät jutuissa. Journalismi on joka tapauksessa useimmiten havaitsemista ja havainnot tapahtuvat harvoin mitenkään objektiivisesti.
Kukaan meistä ei pääse eroon kulttuuristamme, tavoistamme tai ennakkoluuloistamme.
Olen suuri journalismin avoimuuden kannattaja, mutta minusta yksittäistä toimittajaa on aivan turha nostaa tässä asiassa tikun nokkaan. Journalismiin kuuluu instituutio eli toimitus.
Päätoimittaja vetää toimitusta ja on journalistisessa vastuussa toimittajien kirjoituksista. Päätoimittajalla on myös valta valita, mitä toimitus kirjoittaa. Tämä tapahtuu erilaisilla rajauksilla.
Yksittäisen toimittajan puoluekannan julkistaminen ei ole tavatonta. Tästä on paljon esimerkkejä. Esimerkiksi minulla ei olisi mitään syytä piilotella, jos olisin jonkin puolueen jäsen. Voisin halutessani kertoa myös muut yhdistysten jäsenyyteni. Minulla ei ole tätäkään vastaan mitään.
Eri asia on sitten vaalisalaisuus, jota äänestyspäätösten julkistaminen rikkoisi. Näin ollaankin yhtäkkiä demokratian peruspilarin varassa. Edes tasavallan ministerin ei tarvitse kertoa, ketä äänesti vaaleissa. Miksi siihen pitäisi pakottaa toimittaja?
Kysymys on kaikin puolin ongelmallinen, mihin pitäisi rajata toimittajat. Tarvitseeko esimerkiksi Pelit-lehden toimittajien ilmoittaa äänestyksistään jne?
Suurin ongelma olisi kuitenkin mielipiteen muuttuminen. Entä jos nyt olisin anarkofeministi ja huomenna tulisin toisiin aatoksiin. Todennäköisesti juttujani luettaisiin huomennakin kuin olisin edelleen anarkofeministi. Jopa silloin, kun kyse olisi pienestä uutisesta joka käsittelisi esim. rattijuopumusta.
Tällaisista leimoista tulee helposti lyömäaseita, jotka kääntyvät avoimia vastaan. Tästä ei tarvitse kovin montaa googlehakua tehdä saadakseen esimerkkejä.
Tästähän tuli pitkä vuodatus. Mutta nyt takaisin töihin...
Olen kurkkuani myöten täynnä keskustelua perussuomalaisista. Persut ovat tällä hetkellä kuin Rooma, kaikki tiet, lauseet ja ajatukset väännetään heti persuihin. Tämä on mennyt täysin överiksi tässä suhteessa. Kyse ei enää ole siitä, mitä mieltä kukin persuista on, vaan siitä, että jos tekstissä on sana "perussuomalaiset", niin jätän yksinkertaisesti lukematta koko tekstin. En vain jaksa tätä kroonista monotoniaa. Onko tässä maassa enää muita puolueita ollenkaan?
Kirjoitin Vihreiden suosimisesta, mikä mediassa on tällä hetkellä vahvaa. Oletteko nähneet yhtään ainutta kriittistä artikkelia Vihreistä viime aikoina? Pelkkää jeesjees-touhua. No, Haaviston parin kerrottiin ajaneen kännissä, mikä ei kyllä viittaa puolueeseen suoraan.
Omien kokemusten mukaan ihmiset eivät pysty objektiivisuuteen. Heti kun joku saa tietää sinun puoluekantasi tai jotain muuta vastavaa toimii se ikäänkuin punaisena viittana ja sitten ruvetaan jankuttamaan siitä hamaan tappiin asti.
Mutta saahan sitä tehdä ihmiset mitä lystäväät, joidenkin mielestä tuollainen touhu ei ole laadukasta, ei edes huvittavaa tai mielenkiintoista.
Ruvettaisiinko vaatimaan toimittajilta ja lehdiltä enemmän laatua jos meno ei muutu niin uhataan vaikka perua lehtitilaukset. Nythän toimittajat menevät liian usein sieltä missä aita on matalin.
Kammonen: "En pidä lainkaan pahana sitä, että niin tutkijoiden kuin toimittajienkin mielipiteet näkyvät jutuissa."
Jos ei nyt kuitenkaan uutisissa. Joskus tällaista on havaittavissa US:sakin. Eri asia, jos uutiseen liitetään erikseen toimittajan näkökulmanurkkaus,jossa lukija erottaa mielipiteen uutisesta.
Moro Henry,
Enpä usko minun sanomakseni tuota lainausta. En kuulu toimitukseen enkä tuota sisältöä muualle US:een kuin kehitysblogiini. Olen kauppatieteilijä ja jonkun asteen IT-mies, en tee mitään journalismia. Vain työkaluja toimitukselle ja bloggaajille, niin Usariin kuin moneen muuhunkin verkkomediaan.
Juu, lainaus onkin peräisin Teemu J Kammoselta.
http://teemukammonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/9145...
Tarkasti ottaen lainaus kuuluu:
"Juu. Minulla ei sinällään olen mitään ongelmaa omien mielipiteideni ilmoittamisessa. Voisin aivan hyvin kertoa jopa äänestämäni puolueet ja ehdokkaat tässä.
Kysymys on minulle enemmän periaatteellinen: Suomessa on vaalisalaisuus, eikä kenenkään ole pakko kertoa äänestyskäyttäytymisestään yhtään mitään.
Tästä seuraa pari asiaa. Olemme aika pieni toimitus, joten jos kerron omani, te alatte penäämään muiltakin kantaa. (Ja uskokaan, te kyllä osaatte kysyä uuvuttavuuteen asti :) ) Tämä ei ole reilua muita kohtaan.
Todennäköisesti minun tekstejäni luettaisiin vastaukseni jälkeen tämän poliittisen kannan läpi. Se ei olisi reilua minua kohtaan, sillä pyrin työssäni pääasiassa objektiivisuuteen - eikä tähän pakonomainen tulkinnantarve auta."
Minusta Laasasella on ihan hyviä pointteja kirjoituksessaan.
Itse olen varsin pitkälle samalla linjalla. Toimittajien, avustajien ja myös blogaajien pitäisi julkaista sidonnaisuutensa avoimesti.
Tässä pidemmin:
http://blogit.tietokone.fi/ossi/2010/12/sidonnaisu...
Radiotoimittaja Eve Mantu haastatteli yksinäisyystutkijaa, miestä, joka kertoi: "Vaikka tutkijan pitäisi säilyttää etäisyyttä tutkimuskohteeseensa, niin joskus näitä yksinäisten ihmisten kertomuksia lukiessa ei voinut olla järkyttymättä näiden ihmisten elämänkohtalosta".
Ei Laasasen kirjoitkuksia lukiessakaan synny kuvaa siitä, että Laasanen olisi täysin tunteeton ja "objektiivinen" kuvatessaan, miten yhteiskuntamme julmasti ja lähes väkivaltaisesti kohtelee pienituloisia miehiä, suorastaan potkii jo lyötyjä päähän.
Huono ehdotus, joka aiheuttaisi uusia ongelmia, eikä ratkaisisi yhtäkään olemassa olevaa ongelmaa.
Oletus siitä ettei tutkimus voisi muka olla ideologiavapaata yhteiskuntatieteissä on siitä näkökulmasta pöhkö, että jos tutkija on uskollinen sille datalle mitä on kerännyt, niin ei sillä pitäisi olla väliä millekään ideologialle. Lopulta on niin, että raakadatan muotoon TUTKIJAN ideologia ei vaikuta tuon taivaallista.
On myös aivan sama, jos tutkimuskysymyksen tai hypoteesin asetteluun vaikuttaa ideologia, sillä usein on niin, ettei luontoa kiinnosta miltä pohjalta hypoteesi on asetettu. Ideologisista lähtökohdista asetetut hypöteesit lähes välttämättä epäonnistuvat tieteellisessä tutkimuksessa jo lähtökohtaisesti sillä ideologiat ovat vakavia yksinkertaistuksia siitä miten maailma toimii. Tässä mielessä sillä ei pitäisi edes olla väliä onko tutkija ideologinen, jos tutkija kykenee olemaan datansa kanssa rehellinen ja pyydettäessä jakamaan datansa. On tutkijan oma menetys jos antaa ideologian vaikuttaa hypoteesien muodostukseen, koska tällöin saa käsiinsä vain käsittämätöntä dataa jonka merkityksestä ei voi kamalasti mitään sanoa.
On tietysti totta ettei tiede hypoteesien tasolla voi olla 100% objektiivista, mutta se ei tarkoita sitä, että koska hypoteesit eivät ole 100% objektiivisia, että ne olisivat täten täysin subjektiivisia. Objektiivisuudella on asteita, ja siksi tehdään tiedettä, että saadaan alati tarkentuvaa tietoa ja ymmärrystä aiheista.
Koko kesksutelu on siinä mielessä non-issue että taustaoletuksena on kummallinen väite siitä, että ideologia jotenkin vaikuttaisi siihen raakadataan jota tutkija kerää.
"Tutkijanposition ilmoittamisella haetaan läpinäkyvyyttä, jotta ideologian värittämiä tutkimuksia ei esiteltäisi objektiivisina."
Ideologia voi vaikuttaa tulkintoihin, mutta hyvässä tutkimuksessa päättely on deduktiivista suhteessa dataan, joten mitään täysin villejä johtopäätöksiäkään ei voi vetää vaikka olisi ideologisesti motivoitunut. Koko keskustelu siitä ettei yhteiskuntatiede voi olla objektiivista on tästä näkökulmasta täysin turha, eikä keskustelun avaaja edes tällaisia väitteitä esittäessään ymmärrä miten tieteellinen prosessi toimii.
No, kuvitellaanpa, että yhteiskuntatieteelliselle tutkijalle annetaan tehtäväksi selvittää, mitkä ovat merkittävämpiä naisten ja miesten tasa-arvo-ongelmia?
Laasanen ja feministinen tutkija alkavat tehdä omia tutkimuksiaan. Lopputuloksena on aivan erilaiset päätelmät. Kumman tutkimus on mennyt vikaan?
Esimerkki ei ole kuvitteellinen. Tässä uudessä väitöskirjassa tasa-arvotyön tasa-arvoja.
http://acta.uta.fi/teos.php?id=1000078
Väitöskirja ei näytä kuitenkaan mainitsevan juuri ollenkaan miesten tasa-arvo-ongelmia - aivan kuin niitä ei ole olemassakaan. Väitöskirjan tekijä voi vain ilmoittaa tekevänsä feminististä tutkimusta feministisen aineiston perusteella, mikä antaa oikeutuksen miesten tasa-arvo-ongelmien sivuuttamiselle. Ja koko tasa-arvopolitiikka perustuu tällaisten yksisilmäisten tutkimusten varaan.
Näyttää nopealla vilkaisulla laadulliselta analyysilta.
Näyttää siltä väitöskirja toteaa että tasa-arvosta on monenlaisia käsityksiä.
Näyttää siltä että väitöskirjan näköulmasta kaksi päätelmää ovat :
1) tasa-arvo ei ole toteutunut [neutraali väite]
2) Se miten tasa-arvosta ajatellaan vaikuttaa niihin käytäntöihin mitä implementoidaan
En tiedä että onko yhdelläkään ihmisellä joka on Foucault'n teoksen Tarkkailla ja rangaista lukenut mitään sanottavaa joka nyt varsinaisesti kiistäisi tuon väikkärin varsin olemattomat loppupäätelmät.
En nyt sano että välttämättä näen järkevänä tätä "pitää olla moniääninen" -lähestymistapaa joka ponnistaa jonkinlaisesta vesitetystä sosiaalisesta konstruktionismista. Nähdäkseni väitöskirjan pointtina ei ollut tarkastella tasa-arvon toteutumisen ongelmia sinänsä vaan sitä, että miten tasa-arvon käsitteellistäminen vaikuttaa sen implentointiin arjessa.
En koe ainakaan oman sosiologisen asiantuntemukseni varassa että tällainen lopputulos olisi väärä tai epäobjektiivinen. Nähdäkseni kuka tahansa järkevä yhteiskuntatieteilijä voi olla tämän tulkinnan kanssa samaa mieltä esitetystä datasta.
Tietysti näkökulma voi olla tasa-arvon toteutuminen, miesten näkökulmasta, mutta luultavasti loppupäätelmät olisivat identtiset : 1) konseptualisointi vaikuttaa implementaatioon 2) tasa-arvon ongelmia ei ole ratkaistu.
"En koe ainakaan oman sosiologisen asiantuntemukseni varassa että tällainen lopputulos olisi väärä tai epäobjektiivinen. Nähdäkseni kuka tahansa järkevä yhteiskuntatieteilijä voi olla tämän tulkinnan kanssa samaa mieltä esitetystä datasta."
Riittääkö sukupuolten tasa-arvon tutkimukseen se, että tarkastellaan pelkästään naisten tasa-arvo-ongelmia? Vai pitäisikö tarkastella sekä naisten että miesten tasa-arvo-ongelmia?
Hiukan sama asia olisi, jos luonnontuojelun tutkija kirjoittaisi vain metsien suojelusta, mutta ei sanoisi sanaakaan vesien suojelusta. Loppupäätelmä olisi, että kaikki luonnon suojelun rahat pitäisi kohdistaa metsien hyväksi. Sekö olisi hyvää tiedettä?
Tietenkin, jos tutkija kertoisi aluksi tutkimuksensa rajoittuvan vain metsien suojeluun ja että vesistöt jäävät tutkimuksen ulkopuolelle, niin oltaisiin jo paremmalla hollilla.
Sen sijaan tasa-arvoväitöskirjan tekijä jättää kokonaan mainitsematta, että miehillä saattaa olla paljon tasa-arvo-ongelmia, mikä on mielestäni anteeksiantamatonta tiedettä. Kyllä kai nyt jonkinlainen lähtökohta väitöskirjalle on se, että väitöskirjan tekijä osoittaa tuntevansa aihepiiriin liittyvän aikaisemman keskustelun. Sen sijaan, että sivuuttaa feministiseen ideologiaansa nojaten edes mainitsemasta erilaisia käsityksiä tasa-arvosta.
Aiheeseen liittyen...
Hyvä tiede ei sano mitään siitä miten politiikkaa pitäisi tehdä. Tieteelliset loppupäätelmät, niin kovan luokan sosiologiassa kuin mikrobiologiassakin ovat täysin sokeita politiikalle. Jos pysytään tiukan deduktiivisessa (positivistisessa) tieteen ihanteessa, silloin tutkimus on joko a) kuvaus asiantilasta tai b) teoreettinen selitys miksi a) on niin kuin se on.
Kyseinen tutkija rajasi aiheensa ja näkökulmansa, mutta en nyt ymmärra alkuunkaan että mitä varsinaisesti ideologista on tämän loppupäätelmissä, sen verran kun niitä luin niin aika kuivan viileää raportointia se oli. Kokonaan eri asia sitten että oliko metodivalinta paras mahdollinen vai olisiko kvantianalyyseilla ja aikasarjoilla saanut esiin jotain mielenkiintoisemppaa. Tai kenties vertailevalla otteella. On kuitenkin sen valossa mitä tuosta tutkimuksesta olen nyt lukenut puhdas ad hominem väittää että idologia olisi vääristänyt päätelmiä.
Lisäksi, tutkija on selvästi kirjoituksensa alkusivuilta lähtien tietoinen siitä että tasa-arvosta on useita näkemyksiä ja loppupäätelmissään sanoo sitä että ne kaikki pitäisi huomioida. Miesten tasa-arvo-ongelmat olivat tuon tutkimuksen näkökulmasta täysin irrelevantteja eikä empiirisessä tutkimuksessa ole mitään järkeä lähteä introssa selittämään sellaisia asioita jotka eivät liity asiaan mitenkään.
Tutkija on alusta lähtien täysin selkeä : miten tasa-arvosta puhutaan ja ajatellaan vaikuttaa käytännön elämään. Tästä näkökulmasta miesten ongelmat ovat yhtä relevantteja kuin Marsin jääkentät ovat maapallon vesivirroille. Kyllä, marsissa on vettä, mutta täällä maapallolla Tyynen meren lämpimät merivirrat virtaavat näin.
Asiaan liittyy myös seuraava pointti. Mikäli joku tiedon ala pyrkii muuttamaan tai manipuloimaan maailman rakenteita itsetarkoituksellisesti, silloin se on jo määritelmällisesti epä-tiedettä. Suomessa ei ole hyvää sanaa, mutta englannin kielen engineering kuvastaa tätä hyvin. Engineering is not science. Eli sellainen toiminnan tai tiedon ala jolla on insinööritavoitteita ei ole tiedettä eikä täytä tieteen teon tai edes perustutkimuksen määritelmää. Eli sillan rakentamiseen tarvitaan tiedettä, mutta sillan rakennus ei varsinaisesti ole tiedettä.
On myös argumentaatiovirhe väittää kyseistä väikkäriä vääristyneeksi sanomalla ettei siellä ole argumentoitu asiaa X, kun asia X ei ole edes relevantti käsitelätävän rajauksen kannalta. Ns. red herring.
Kommenttini Tiede-lehden keskusteluun
http://www.tiede.fi/blog/2011/12/11/eteenpain-norj...
Naistutkimus tai tarkemmin sanottuna feministinen tutkimus on määritellyt omat päämääränsä, kuten seuraavista lähteistä voi lukea:
http://www.minna.fi/web/guest/sukupuoli_yhteiskunn...
http://henrylaasanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/6628...
FEMINISTISEN TUTKIMUKSEN PERIAATTEET
1. Tutkimusalan [sukupuolentutkimuksen] lähtökohtana on kriittinen suhtautuminen patriarkaaliseen, heteroseksistiseen ja sukupuolten hierarkkista suhdetta ylläpitävään järjestykseen sekä perinteisiin sukupuolia ja seksuaalisuuksia muodostaviin normeihin.
2. Itse tutkimustyön on pyrittävä ihmisiä kunnioittaviin käytäntöihin, jotka eivät uusinna sukupuolitettuja hierarkioita ja ulossulkemisia vaan voimaannuttavat.
3. Feministiset yhteiskuntatutkijat ovat työstäneet käytäntöjä, joilla tietoa voitaisiin tuottaa oikeudenmukaisesti. Olennaista on tuotetun tiedon soveltaminen yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Feministinen yhteiskuntatutkimus tarjoaa konkreettisia välineitä arjen ja omaa elämää koskettavien ilmiöiden analysointiin ja tätä kautta toimintatapojen muutokseen, painottaa Maria Vihlman.
Kuten feministisen tutkimuksen itsensä määrittelyistä voidaan havaita, tärkeää ei ole se, miten asiat ovat, vaan se, miten asioiden pitäisi olla ja miten asioista pitää puhua.
Evoluutiopsykologia ei mahdu feministiseen tutkimukseen, koska se rikkoo räikeästi yllä lueteltuja feministisen tutkimuksen periaatteita vastaan. Evoluutiopsykologia a) ei ole kriittinen heteroseksuaalisuutta kohtaa, b) se saattaa uusintaa patriarkaalisia ja sukupuolten hierarkisia suhteita, c) se saattaa tuottaa tutkimustuloksia jotka eivät ole “ihmisiä kunnioittavia”, d) se ei voimaannuta ihmisiä, e) se tuota oikeudenmukaista tietoa, vaan pelkkää tietoa, f) se ei edistä yhdenvertaisuutta.
Evoluutiopsykologia tutkii miten asiat ovat, mikä on feministisen tieteen näkökulmasta ankara synti, koska lopputuloksena on “pahaa tietoa”.
"On myös argumentaatiovirhe väittää kyseistä väikkäriä vääristyneeksi sanomalla ettei siellä ole argumentoitu asiaa X, kun asia X ei ole edes relevantti käsiteltävän rajauksen kannalta."
1. Feministiseen tutkimukseen liittyy jo lähtökohtaisesti se rajaus, että miesten tasa-arvo-ongelmiin ei kiinnitetä mitän huomiota.
2. Periaate pätee kaikkeen sukupuolentutkimuksessa tehtyyn tasa-arvotutkimukseen.
3. Tasa-arvopolitiikka rakentuu noiden tutkimusten varaan.
4. Yllätys yllätys, tasa-arvopolitiikassa tuntuu olevan vain naisten ongelmia.
Eikö missään ole ongelmaa?
Tuo tutkimus ei ollut feministinen tutkimus ideologisessa mielessä. Eikä sen loppupäätelmissä näytä olevan mitään vikaa.
Tasa-arvopolitiikka ei rakennu pelkästään noiden tutkimusten varaan. Tasa-arvopolitiikkaa ei sanele muutamien aktivistien kirjoittamat manifestit. Tasa-arvopolitiikassa on kyse myös monista monista muista kognitiivis-emotionaalisista moraaliprosesseista lähtien aina oikeudenmukaisuuden kokemuksesta päättyen aina selviin taloudellisiin tuottavuuslaskelmiin.
Suomen kilpailukyky pienenä maana ammentaa taatusti paljon hyvästä päivähoitojärjestelmästä, joka voimauttaa naiset kapitalismin rattaiksi.Enpä usko että subjektiivinen päivähoito-oikeus olisi pysynyt pystyssä näinkin pitkään elleivät työnantajat ja yksityisyritykset siitä hyötyisi myös.
Tasa-arvopolitiikka ja feminismi on muuten Steven Pinkerin esittelemän datan valossa hyödyttänyt myös miehiä aika paljon. Esimerkiksi miesten kokema perheväkivalta vähentyy naisten emansipaation funktiona. Miesten kokema perheväkivalta on vähentynyt jopa enemmän kuin naisten kokema perheväkivalta.
Pointti : Vaikka feministinen (ideologinen) tutkimus on kehnoa tiedettä, niin ei se sanele kaikkea maailmassa.
Michael kirjoitti:
"... miesten kokema perheväkivalta vähentyy naisten emansipaation funktiona. Miesten kokema perheväkivalta on vähentynyt jopa enemmän kuin naisten kokema perheväkivalta."
Voisitko Michael johdattaa minut sellaisille lähteille, joissa tuollaista yllä esitettyä ajatusta on tuotu esiin, kiitos.
Minulle tuollainen kuvio on entuudestaan täysin vieras. Olen pikemminkin ollut käsityksessä, että miehiin kohdistuva perheväkivalta on lisääntynyt.
Tämä on kaikk erittäin mielenkiintoista, mutta ei mitään sellaista mikä liittyisi käytävään keskusteluun. Evoluutiopsykologiakin voi olla feminististä (ks. esim. Anne Cambellin työ) ja voi edistää välillisesti naisten hyvinvointia ja sukupuolitasa-arvoon liittyvien kysymysten selkiytymistä. Ja ollapa vielä täysin kosher evoluutiopsykologiaa.
Mutta tuossa väikkärissä ei ole feminististä ideologiaa mukana, vaikka feminististä teoriaa tutkija käyttääkin analyysissään:
"Tutkimukseni rakentuu teorian ja käytännön vuoropuhelulle: vertaan, kritisoin ja arvioin feministiseen teoriaan perustuvia tasa-arvomääritelmiä työpaikkojen tasa-arvotyössä esiintyvien tasa-arvomääritelmien näkökulmista ja päinvastoin."
Tutkija eksplisiittisesti sanoo kritisoivansa feminististä näkökulmaa.
Olen samaa mieltä siitä, että feministisellä ideologialla varustautunut naistutkimus ei ole tiedettä ja astuu rajan yli pyrkiessään muuttamaan maailmaa suoraan. Olen kuitenkin eri mieltä siitä että tuo väitöskirja olisi ideologisesti värittynyt loppupäätelmissään. Feministinen teoria on ihan hyvä teoria tekstien tulkintaan niin kauan kun siihen ei tuoda ideologiaa mukaan ja olen sitä mieltä että kyllä se voi paljastaa syrjiviä käytäntöjä yhteiskunnasta tai saduista tms. Tämä kaikki on ihan kosher. Senkus hyökkäävät evoluutiopsykologian kimppuun jos haluavat ampua itseään jalkaan.
Kiihkofeministit ja kiihkovasemmistolaiset eivät vain tunnu tajuavan sitä että kun kaikki on sanottu ja tehty, evoluutiopsykologia saattaa jopa olla heidän puolellaan joissain asioissa. En tosin ole kovin monia tällaisia tapauksia elämäni aikana tavannut. Seksuaalivalinnan teoria ihan selvästi tyrkkää parinvalinnassa ja muussa nykyihmisten sukupuolikäyttätymisessä valtikan hippineitosten kätösiin.
Joka tapauksessa edellinen kommentti oli täysin irrelevantti käytävään keskusteluun. Tieteessä objektiivisuus ei tarkoita kysymyksenasettelua tai hypoteesia vaan objektiivisuus tarkoittaa dataa joka on julkisesti verifioitavissa. Eli ei ole ns. objektiivista tiedettä mainita kaikki faktat maan ja taivaan välissä introssaan vaan objektiivista on näyttää JULKISESTI miten on tutkimustuloksensa saanut ja miten niillä tukee loppupäätelmiään.
Periaatteessa, samasta datasta, samalla teoreettisella linssillä, pitäisi kahden tutkijan päätyä samoihin lopputuloksiin jos he ovat älyllisesti rehellisiä. Jos kaksi teoreettista linssiä ovat ristiriidassa, niin sitten vain järjestelemään koetta jonka tulokset ratkaisevat kiistakysymyksen.
Minun käsitykseni mukaan, jos tasa-arvoa ryhmien A ja B välillä halutaan tutkia, ensimmäiseksi pitäisi selvittää, kumman ryhmän asema on huonompi.
Mistä me tiedämme, onko naisilla vai miehillä enemmän tasa-arvo-ongelmia ja kumman asema on huonompi? Emme mistään, koska mitään vertailevaa tutkimusta ei ole olemassa.
Mistä feministit tietävät, että naisten asema on huonompi? Koska feministisen "uskonnon" perustavanlaatuinen opinkappale. Se on feminismin lähtökohta, ei empiirisen tutkimuksen tulos.
Vaikka naisten asema olisi lähes kaikilla mittareilla (kuten se onkin) miesten asemaa parempi, feministi pitää naisia kuitenkin sorrettuna sukupuolena.
Feministinen tutkimus ei todellakaan ole mitään "dataa objektiivisesti analysoiva" objektiivinen tiede, vaan uskonnon kaltainen oppi, jossa tutkimus pyrkii osoittamaan todeksi sen, mikä tiedetään lähtökohtaisesti. Patriarkaatti alistaa naisia ja feministisen tutkimuksen tehtävä on osoittaa kuinka se alistaa naisia. Ja kun tutkimus on valmis, voidaan päätellä, että patriarkaatti alistaa naisia, koska feministinen tutkimus on todistanut sen.
"Minun käsitykseni mukaan, jos tasa-arvoa ryhmien A ja B välillä halutaan tutkia, ensimmäiseksi pitäisi selvittää, kumman ryhmän asema on huonompi."
Ei tarvitse. Mikään ei tieteellisessä mielessä velvoita tähän. Tälle ei ole olemassa _mitään_ tieteellisiä perusteluita. Kylmä tieteellinen linssi on täysin välinpitämätön tällaisten asioiden edessä. Tieteellisestä näkökulmasta katsottuna tällä asialla ei ole mitään väliä. Pelkästään jo ns. Interdependence theoryn varassa on mahdollista todeta että A:n ja B:n välisen suhteen kuvaus koostuu äärellisestä joukosta tekijöitä ja tämä suhde on mahdollista kuvata. Kuvasta voi sitten katsoa ainakin viidellä eri ulottuvuudella että kummassa asiassa A on vahvempi ja kummassa asiassa B.
" Mistä me tiedämme, onko naisilla vai miehillä enemmän tasa-arvo-ongelmia ja kumman asema on huonompi? Emme mistään, koska mitään vertailevaa tutkimusta ei ole olemassa. "
Se, että jos naisilla on tasa-arvo ongelmia, niin sillä ei ole väliä kuinka paljon niitä on. Jos niitä on, niin on ne jo juridisen yhdenmukaisuusperiaatteen nojalla pakko korjata. Sama asia tietysti pätee miehiin. On yhdentekevää kumpien asema on parempi jos molemmilla on ongelmia.
Feministinen tutkimus menee liiallisuuksiin monissa asioissa, mutta se ei tarkoita sitä että miesten asemaa parannetaan tekemällä yhtä kehnoa miestutkimusta ideologisista lähtökohdista.
Ilkka Kahilalle :
Toki, Steven Pinkerillä on muitakin tilastoja tähän liittyen uudessa teoksessaan : The Better Angels of our Nature. Pinkerillä on alkuperäiset lähteet merkittynä.
Hänellä on myös yleisöluento jossa hän esittelee näitä tilastoja :
http://edge.org/conversation/mc2011-history-violen...
Ja yleisöluennon diat on saatavilla myös netistä:
http://edge.org/3rd_culture/MC11slides/sp-Slide074...
Huomaa miten tilastoissa näkyy historiallinen yhteys naisemansipaatioliikkeen kanssa.
Alkuperäiset lähteet joudut metsästämään Pinkerin kirjasta sillä en ole itsekään ehtinyt vielä tarkemmin kuikuilemaan.
Kirjoita kommentti
Kommentoi 28 kommenttia