Facebookin käytön filosofia
Epätasa-arvo
Stalking
En kerro tässä kirjoituksessa Facebookin käytön "oikeaa" filosofiaa, koska en ymmärrä Facebookia itsekään.
Myönnetään, olen kelkasta pudonnut vanha käpy. Ihmiset kysyivät joitakin aikoja sitten"onko sinulla FB-profiilia?" Ei ollut, mutta nyt on. En tosin tiedä, mitä ihmettä FB:llä pitäisi tehdä. Tiedättekö te?
Viikko sitten minulla oli 15 kaveria, mutta kun profiilini tuli ilmi kommenttiosastolla, kaverimäärä tuplaantui yli 30 kaverin. Jipii! Miesliike on hurjassa nousussa. Jo yli 30 vihaista valkoista miestä. Vapise Tero!
Kaveripolitiikka
Miten kaverit pitäisi valita? Mitä se oikein tarkoittaa, jos olen jonkun kaveri FB:ssä? Pitääkö minun esim. lainata rahaa, jos kaveri pyytää?
Itse olen fundeerannut kaveripoliitiikkani seuraavasti: hyväksyn kaikki vonkaajat kavereiksi. Jopa Anne Moilasen tai Atlas Saarikosken.
Perustelu: Työnhaussa tai parinhaussa saadut pakit ovat nöyryyttävät, mutta ymmärrettävät. FB:ssä saatuja kaveripakkeja ei voi selittää paljon millään - ne ovat nöyryyttävyydessään omaa luokkaansa. Mihin sellainen ihminen kelpaa, joka ei kelpaa edes virtuaalikaveriksi? En voi ottaa itselleni jumalallista valtaa murtaa viattoman sielun egoa muservalla nettipakilla.
Mahdollisuus kostaa naisille
Kuten kaikki tietävät, aloitin bloggaamisen saatuani pakit missiltä. Sain trauman, mikä on johtanut miesten tasa-arvoa käsittelevien katkerien kirjoitusten kierteeseen.
Viikko sitten sain kuitenkin mahdollisuuden maksaa potut pottuina naisille, kun Maria R pyysi minua kaverikseen. Silloin "tuhma Henry" heräsi sisälläni ja harkitsin tylyjen pakkien antamisen mahdollisuutta. Ajattelin sanoa, että "olet niin tylsä ja mitäänsanomaton ihminen, että et kelpaa kaverikseni. Otan kaverikseni vain cooleja ihmisiä".
Viime hetkessä muistin kuitenkin kaveripolitiikkani pyhän periaatteen ja hyväksyin Marian kaveripyynnön. "Kiltti Henry" voitti tällä kertaa, mutta traumat poistava kosto naisille jäi saamatta.
On kuitenkin mukava makustella mielessään, kuinka pakkini olisi aiheuttanut Marialle unettomia öitä: "Miten ihmeessä FB-pakit voivat aiheuttaa näin kurjan tunteen, vaikka en oikeastaan edes halunnut olla Laasasen kaveri". Olisipahan oppinut, miltä miehistä tuntuu baareissa.
Imagon rakennus kaverien avulla
Olen myös fundeerannut, pitäisikö minun rakentaa itselleni positiivinen imago valitsemalla kaverini tarkemmin. Millaisia kavereita minun kannattaisia haalia?
Jos kaveripiiri koostuu netti-hiippareista, natseista ja miesasiamiehistä, imago ei muodostu kovin positiiviseksi.
Ehkäpä minun pitäisi haalia kavereiksi hienoja yksilöitä kuten Anu Silfverberg:
- Anu Silfverberg on 2010-luvun ihanneyksilö. Menestyvä akateeminen freelancer. Luovan luokan pyhimys. Lihaksi tullut ajan henki. Melkein liian hyvä ihmiseksi.
Jos minulla olisi pitkä lista Anun tasoisia kavereita, ihmisille syntyisi illuusio siitä, että "ehkäpä se Laasanen on sittenkin ihan ok tyyppi". Pitäisikö minun lähettää kaveripyyntöjä kaikille puunhalaajille?
Halla-aho, Seppo Lehto ja Laasanen eivät näytä hyvältä FB-kaveri CV:ssä.
Kaveriranking
Kaikille lienee selvää, että kaverit eivät ole tasa-arvoisia, vaikka sitä ei ääneen yleensä sanotakaan. Nuoret kauniit naiset ja menestyneet julkkikset ovat ovat arvokkaita kavereita, mutta netti-hiipparimiehet eivät ole.
Netti-hiipparimiehellä tarkoitan netissä elävää miestä, jolla ei ole oikeita kavereita - ainoastaan kavereita toisista netti-hiippareista. Itse kuulun melkein nettihiippareiden joukkoon, mutta en aivan, koska olen D-luokan julkkis, mikä nostaa minut perushiipparia korkeammalle.
Kaikki kavereiksi hyväksyvistä poliitikoista ei saa pisteitä, koska arvokkaan kaverin tunnusmerkkinä on valikoivuus. Eihän sellaisen kaveriksi pääsemisellä ole mitään lisäarvoa, joka ottaa kaikki kavereiksi.
Nuoret naiset
FB:ssä on mahdollisuus tilata toisten päivityksiä. Minulla on yli 20 tilaajaa ja osa heistä on nuoria naisia. Myös Ihmissuhteet blogini FB-ryhmässä on mukana nuoria naisia. Miksi täysin tuntemattomat nuoret naiset tilaavat Laasasta? Kiinnostavatko kirjoitukseni, ovatko he bändäreitä, mielenterveyskuntoutujia vai feministien vakoojia? En ymmärrä. Itse kallistun optimistina vaihtoehdon 2 kannalle.
Minulla on myös yksi naiskaveri Dubaista, joka ei edes kirjoita eurooppalaisilla kirjaimilla. Miksi hän pyyti minut kaverikseen? Vahingossako? Miten hän edes löyti profiilini sen vaatimattomassa alkutaipaleessa?
Stalkkauksen uudet ulottuvuudet
Ennen vanhaan tirkistelijöitä pidettiin perversseinä, sosiaalisessa mediassa siitä on kuitenkin tullut hyväksytty sosiaalisen kanssakäymisen muoto. Ja yksi syy lisää hankkia hyvännäköisiä FB-kavereita.
Ennen vanhaan nuorten naisten allasbileiden tirkistely oli sairasta, mutta nykyään allasbilevalokuvien selaaminen luokitellaan positiiviseksi "kaverisuhteiden ylläpitämiseksi". FB:ssä on hyviäkin puolia. ;-)
LUE MYÖS
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Aika kiinnostava pohdiskelu ihmisten käyttäytymisen periaatteista.
Facebookin perustajat ovat jossakin vaiheessa ymmärtäneet ihmisten sosiaalisen kanssakäymisen tarpeita ja onnistuneet myymään ne joillekin ryhmille. Ja sen jälkeen tulevat perässähiihtäjät.
Epäsosiaalinen media kyllä osoittaa kuinka aivokuollutta porukkaa ympärillä liikkuu.
En kehtaa edes lukea ihmisten oksennuksia. Pitäisi varmaan hankkia paremmat kaverit.
Facebookista poistumiseni jälkeen olen ollut hieman ulkona kavereiden suunnitelmista, mutta silti yksinkertaisempaa on tämä elämä ilman sitä.
Luulen, että minimoimisen taito on kasvavassa määrin tärkeä taito. Tietyin väliajoin olisi kai kelle tahansa hyvä tarkistaa miten päin se vaaka kiikkuu. Hyödytkö välineestä oikeasti?
Olipa kiva kirjoitus! Itse olen pohdiskellut samoja asioita, mutta päätynyt eri tulokseen kuin sinä uusien FB-kavereiden hyväksymisessä. Alussa koin, että melkein kaikki piti hyväksyä muita mutkitta, mutta minun piti kuitenkin tuntea ihminen edes jotenkin nimeltä. Ilmankos minun FB-kaverien alhainen määrä on varmaankin ennätys koko faceboogissa:) Epäilen vahvasti, että torjuminen olisi pyytäjälle nöyryyttävää.. näin ainakin toivon. Anteeksi tyhmyyteni, jos olen ollut väärässä.
Monilla näyttää olevan tuhansia "kavereita" ja julkimoilla jopa kymmeniä tuhansia, joten kilpailu määristä taitaa olla se pääasia monille. Politiikkojen suuret FB-kaveri määrät ymmärrän hyvin, jokainen haluaa tehdä "Obamat" ja mikäs sen kätevämpi ja halvempi keino onkaan. Ja toki heidän etusivunsa on myös monipuolisempaa luettavaa kuin meidän tavallisten tavisten. Juu, on FB:ssä hyviäkin puolia, helppo tiedonvälitys ja kivoja kuvia!
ei facebooktiliä = juorupaskiaisille kivat masikset tuhota kuppikuntaan kuulumaton. Koettu on osittain ja ei voi olla nauramatta näiden pulojen järjenjuoksulle ja 'rohkeudelle'.
Lärvikirjaa mustamaalaamiseen käyttävät juoruämmät ovat ongelma. He tuhoavat elämiä huvikseen.
Suurimmaksi osaksi tietynlaiset naiset käyttävät tuota juorujen levittämiseen -eli koulukiusaamisen jatkamiseen- , valehteluun, paskanjauhamiseen, sanalliseen väkivaltaan, kieroiluun ja aikansa tuhlaamiseen.
Juoruämmille suuri verkosto on tärkeintä. Täytyy olla tuhat 'kaveria'.
-Paljon sullon kavereita?"
-1343 kpl.
-Vähä oot facebookmestari ja armoitettu paskanjauhaja.
Eli sama kysymys kuin:
-Kuinka suuri kulli sinulla on?
-tälläne on! (lyö pöytään niin että jytkähtää)
-oho. Vähä oot lerssimestari ja armoitettu soiromies.
Nyt taisi tulla tämä ikäpolvikysymys eteen. Näyttää olevan hyvä, että olen ollut tarkkana näissä "ystävissä":) Välillä ihmettelinkin, kun tuli kummallisia ryhmäpyyntöjä, joissa oli kymmenenkin nimeä niputettuna yhteen, ilman mitään "meriselityksiä". Lienee nuorten uusi kyseenalainen huvi?
Kiusaaminen, ikävä juoruilu ja muu tyhmyys kuullostaa minun korvaani todella oudolta. Siitäkö onkin kysymys, kun Haaviston kamppanjassa puhuttiin yllättävän paljon syrjäytymisen lisäksi juuri kiusaamisesta? Itse ihmettelin, että mitä, missä ja ketä kiusataan kun siitä niin paljon nyt puhutaan. Taisi selvitä?
Muuten politiikoista FB:ssä on minulle ollut se hyöty, että voin tuoda kysymyksiä esiin kyökin kautta, eli kukaan muu ei niitä FB:ssä näe, kuin asianomainen itse. Tosin käytän sitä hyvin harvoin, mutta etu sekin on kun tulee nopemmin kuulluksi.
Hyvä kirjoitus facebookista ja siitä miten erilailla suhtaudutaan sosiaalisen median käyttäjiin sen, mukaan ovatko he ns. hiippareita vaiko ei.
Itse loin oman profiilin aikoinani kaverin pyynnöstä ja jonkin verran harvakseltaan olen päivitellyt statustani. Mielenkiintoista tuossa kaikessa on ikä. Tuttavan lapset päivittävät sivujaan ahkeraan ja linkittävät sieltä kaikkea itseään kiinnostavaa ja toisaalta heidän luokkakaverinsa kommentoivat ja elävät mukana tuossa kaikessa. FB tuntuukin olevan eräänlainen virtuaalinen välitunti koulussa tai sen jatke koulutuntien jälkeen.
Itse suhtaudun aika paranoidisesti FB:n tietosuojaan. Ei oikein innosta ajatus siitä, että oma surfailu netissä päätyisi automaattisesti FB:n sivuille.
Niin jonninjoutavaa paskaa koko lärväkirja täynnä, että ei kiinnosta.
http://vk.com/ (tai vkontakte.ru alkuperäisenä).
Venäläinen versio Naamatusta on käyttäjäystävällisempi - jos siis haittaa, että naiskäyttäjät esiintyvät kuvissa vaatteet päällä FB:n sensurointipolitiikan takia.
Facebook on oivallinen ei-vakavaan pintaliitoverkostoitumiseen. Jokaisessa palvelussa on omat sosiaaliset säännöt, jotka voivat ulkopuolisena tuntua oudoilta ja yllättäviltä. Tietämättömänä voi olla vähän kuin norsu posliinikaupassa.
Kuulin eilen yllätyksekseni että myös Twitterissä on ainakin heteronormatiivisessa mielessä omia "creep"- ja "ok"-luokiteltuja interaktiokäytänteitä. Itsehän luulin että Twitter on pelkkä pölötyspalvelu, mutta sieltäkin nähtävästi löytyy yllättäviä sosiaalisia konnotaatioita.
Itse on nettihiippari, eikä ole naisia. Mikä edes on nainen?
Ihminen jolla ei ole "naamakirjaa" ei voi olla väärässä. Häntä voi verrata viisaaseen joka vältti kaikki Win Capita-houkutukset.
.. Henry... ollan vissin vuorokauden vanhoja (lienee yhdyssana ) FBkamuja, ja jo nyt näät mitä se on merkinny mulle... rohkaistuin rekisteröitymään tänne... tulemaan siis kaapista ulos, jopa kirjoittamaan jonkun kommentin, hei- vaikee mun on siinä mitään pahaakaan nähdä, ja ennenkaikkea oon aiemmin hermolla ( mitä monesti en haluu ) mut ainakin tiedot eivät oo suomalaisen toimituksen suodattamia...
Facebook on siitä hyvä palvelu, että sen palveluvalikoimasta voi ottaa itselleen (kuin niitä rusinoita pullista) ne sopivimmat.
Henry: jos arkielämän sosiaalinen kostomekanismi kiinnostaa, niin facebookkihan on tähän aivan täydellinen. Reseptin menee näin: Hyväksyt kaikki pokailemasi missit ja ignooraamasi koulukiusaajaluuserit kavereiksi. Et siis missään nimessä blokkaa heitä kavereistasi. Johan se ZunTzu tai joku muu flunssainen kaveri arveli, että viholliset täytyy pitää lähempänä kuin oikeat ystävät (riippumatta siitä, onko niitä). Tämän jälkeen kirjoitat seinällesi tarkkaan valittuja viestejä ym. statuspäivityksiä, kuinka täydellistä ja hienoa elämää elätkään. Joku muu viisas (mies) meinasi, että paras kosto on elää hyvin/menestyä. Facebookissa tämä on mahdollista, vaikka se ei olisi niin tottakaan. Mitä hienompi kulissi, sen kateellisemmaksi ja katuvammaksi facebook-kaverit saadaan. Tämä on sitä nykypäivän sosiaalista mediaa parhaimmillaan. Eli vaikka Facebookissa pitäisi esiintyä omalla nimellä ja kuvalla, ei kuitenkaan missään edellytetä, että siellä puhuttaisiin totta.
Nykyään parinvalinnassa joka tapauksessa uusi tyyppi tarkistetaan facebookista, että onko siitä mihinkään. Esim. kaverien vähyys tai muu olematon toiminta ei anna hyvää kuvaa. Mutta jos FB-seinä on täynnä menoa ja meininkiä ja kaverit tykkää, on kyseessä suosittu tyyppi, jolle voi antaa mahdollisuuden tutustua lähemminkin.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 15 kommenttia