Huonoimpien bloggausten arkkityypit
1. Päivittelybloggaus
Suuri uutinen julkaistaan kaikissa medioissa. Bloggaaja kopioi uutisen blogiin ja päivittelee tapahtunutta suureen ääneen.
Esim. Suomi hyväksyy Kreikan tukipaketin. Bloggaaja toistaa uutisen ja päivittelee, kuinka suomalaisten rahat kannetaan kankkulan kaivoon
Tämä on yleisin huonon bloggaamisen arkkityyppi.
2. Sensuuripäivittely
"Tytti Tötterströmin blogi/kirjoitus on poistettu puheenvuorosta!" Bloggaaja ihmettelee, mihin Tytti on kadonnut, hänellä oli aina niin ihania kirjoituksia.
Bloggaaja on tietenkin oikealla asialla, mutta bloggaaminen aiheesta on hölmö idea.
3. Tasopäivittely
"Uuden Suomen blogien taso on romahtanut! En lue enää tälläistä kakkaa!"
Tällaisten bloggausten syytäjä on eräs syy US-blogien tason romahtamiseen.
4. Lopettamisuhkaus
"Lopetan US-blogin pitämisen! Kärsikää, kun US:n paras kirjoittaja lopettaa!"
(viikon päästä bloggaaja palaa takaisin häntä koipien välissä)
5. Kommenttipäivittely
Bloggaaja kirjoittelee kuukauden välein, kuinka hänen bloginsa kommenteissa on liikaa törkyä tai kuinka Tytti Tötterström on estänyt hänen kommenttiensa julkaisemisen blogissaan.
"Miten saan estettyä häiriköiden kommentoinnin? En kestä eri mieltä olevia ihmisiä!"
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Eikös tämä pudonnut kolmoskategoriaan?
Suomessa on nykyään muotia olla mielensä pahoittaja. Jatkuvasti saamme lukea ja hämmästellä kuinka joku on pahoittanut mielensä jostain.
Rupeaa jo pikkuhiljaa kypsyttämään. Sitten on toinen muoti-ilmiö tarkkailla mitä jotkut idiootit jorisevat facebookissa ja näistä revitään lööpit ja tämä sormen heristeljä porukka ryntää paikalle heristelemään sormea.
Oletettavasti kaikkille löytyy sittenkin kiinnostusta jonkun taholta....Antakaa kaikki kukat kukkia, jolleivät leviä kuin rikkaruohoa. Ei sitä tarvitse kaikkea lukea, jollei kiinnosta. Oma kiinnostus, kun ei ole mikään yleinen mittapuu. Niin kuin en jaksa ymmärrä ihmisiä jotka kovasti valittavat siitä miten toiset päivittävät Facebookiin; ihan kuin kaikki pitäisi olla samoista asioista kiinnostuneita ja toimia samalla tavalla. Tätä valtisuta FB:ssä aika ajoin, vaikka itse valitseekin ystäviäsi ja kenen päivityksiä näkee.
Hahah, aivan totta virkat. Itse olen oman kirjoitteluni kanssa kovin kriittinen ja tulen entistäkin kriittisemmäksi enkä saa aikaan mitään julkaisukelpoista ja tuntuu että pitäisi entisetkin poistaa. Sitten kuitenkin katson muutamia melkoisen mitäänsanomattomia kirjoituksia että no joo mahtuisin minä ehkä tuohon joukkoon. Onneks täällä on tosi hyviäkin kirjoittajia ja ne onkin oppinut jo tuntemaan.
Unohdit kategorian 6. Sekavaa lätinää jostain käsittämättömästä
(Itse kuulun tähän...ja moni muu ;D )
Met etustama näppistariaatin tiktatuuria :)
Yksi kategoria on sellainen että blogisti koettaa vain etsiä aihetta joka saisi mahdollisimman paljon huomiota, muuten ei ole väliä onko aihe täysin tyhmä, turha tai jo moneen kertaan käsitelty. Blogistin päämäärä on saada aikaan keskustelua keinolla millä hyvänsä.
Mistä tiedän tämän?
En tiedäkään, paitsi että itse joudun koko ajan taistelemaan tätä ajattelutapaa vastaan.
Hoen itselleni. Kirjoita vain itseäsi kiinnostavista asioista ja asiallisesti, provoilematta. Kirjoitukseni ei tarvitse kiinnostaa kentään muita kuin itseäni. Jos kukaan ei reagoi, jos kukaan ei edes huomaa tai vaikka kaikki olisivat eri mieltä, niin kirjoita vain omia ajatuksiasi, älä haasta, älä provosoi, älä ärsytä, älä yritäkään olla huvittava.
Seurauksena on ehkä yksinäisyys ja turhautuminen itseensä ja muihin, mutta entäs sitten, rehellisyys ennen kaikkea, rehellisyys itselle = rehellisyys kaikille.
Usein kuitenkin huomaan rikkovani kaikkia itselleni asettamiani sääntöjä vastaan. Siis provosoin, yritän mielessäni etsiä aiheita jotka kiinnostaisivat muita ja .... kauhistus ..... joskus vieläpä yritän olla tarkoituksella huvittava .... mutta vain joskus :)
.
Kumpi onkaan pahempi tilanne?
Yrittää olla huvittava ja epäonnistuu siinä, vai se että
ei yritä olla huvittava ja epäonnistuu siinä?
Arvo Kuusela osui naulan kantaan. Se on ns. rasismi blogi. Toimii aina! :)
Terv. Seppo Saari
P.S:
Muuten, jos tanskalaisen TV-satiiriohjelman kaula-aukkovideossa Pentti Arajärvi olisi naamioitu Muhammedin asuun, en uskalla edes ajatella seurauksia...
Siitä olisi tullut kategoria 7 blogeja.
Kaikessa ystävyydessä, mutta moderaattorinakin toimineena jossain vaiheessa joku aina alkaa arvioida muiden kirjoituksia ja niiden tasoa. Siitä ei yhdelläkään palstalla seurannut mitään hyvää. Joku vaan ei snaijaa kupletin juonta, mutta entäs sitten. Tilaa riittää ja mikään pakko ei ou lukkee kaikkee mitä milloinkin aikaan saadaan. Mä viissin oon se ahvena. Ihan ku Lahtinen tuntemattomassa.
Joo.
Mutta tämä ns. metakirjoittelu on kuitenkin sitä kaikkein mielenkiintoisinta. Sille ei vain voi mitään. Se liittyy kai jotenkin lajiominaisuuksiin.
Muuten, jos tarkalla korvalla ja kriittisesti kuuntelee miten eduskunnassa keskustellaan, vaikka sielläkin on moderaattori, niin metaa sielläkin puhutaan suurin osa ajasta. Kansanedustajat seurustelevat keskenään ja huvittavat toisiaan.
Muistan sen kun olin vielä työelämässä, siellä sentään kokouksissa pysyttiin useimmiten asialinjalla. Eduskunnassa sellaista asialinjaa ei ole, taitavat olla vähän työstä vieraantunutta porukkaa ne kansanedustajat.
.
Totta, Kuusela. Valtaosa kansanedustajista esittää roolia, jonka vuorosanat ja sisältö ovat peräisin ihan muualta kuin heidän omista ajatuksistaan.
Yleensä näyttelijäsuoritukset ovat varsin kehnoja, joskus jopa säälittävän avuttomia.
Nyt Petri onnistui provosoimaan ainakin minut! "Ahvena" oli Hietanen. Lahtisella leikinlaskukin oli pessimististä ja huonotuulista: "Ei niiltä miähet lopu, ja jos loppuu niin siältä tulee viistoista miljoonaa naista..."
Hauska kirjoitus "rakkausvalmennettavalta".
Mutta yksi arkkityyppi mielestäni oli unohtunut, nimittäin tosikot.
Siihen ryhmään sijoitan ainakin itseni.
Kovin mielelläni kirjoitan havaitsemistani epäkohdista kireästi ja raskaalla kynällä. Ja olen aina niin hirveän tuohtunut.
Voi olla , että muutama muukin kuuluu samaan kategoriaan, mutta lienen pahimmasta päästä.
Lisäksi huumorin lajeista hallitsen korkeintaan sarkasmin, jos sitäkään.
Mutta parannusta tuskin on tiedossa. lainaten nerokasta iskelmäsanoittajaa: "mä oon , mikä oon".
PS. Voiko hölmömpää loppukaneettia olla olemassa?
"Kovin mielelläni kirjoitan havaitsemistani epäkohdista kireästi ja raskaalla kynällä. Ja olen aina niin hirveän tuohtunut."
Miten tuo tuntuukin niin kovin tutulta:) En edes pidä itseäni tosikkona, mutta epäkohdista tuohdun aina ja silloin tekee mieli kirjoittaa. Parasta vielä on se jos joku on vahvasti erimieltä asiasta, joka taas sotii minun mielestäni oikeudenmukaisuutta ja kohtuutta vastaan. Tuntosarveni ovat valppaasti pystyssä... Voin jauhaa samaa asiaa pitkäänkin ja sitä eri puolilta tarkastellen ihan loputtomiin:)
Olen pyörinyt täällä US:ssä vasta runsas puolisen vuotta ja nyt alan vasta oppia kenen blogeja kannattaa yleensä lukea. Ei niitä kovin paljon ole päivässä. Siitä olen harmissani, että monet asialliset ja hyvätkin blogit kestävät usein vain päivän etusivulla ja painuvat sitten unholaan.
Se on sääli.
Saksian Tupu kirjaili:
"Kovin mielelläni kirjoitan havaitsemistani epäkohdista kireästi ja raskaalla kynällä. Ja olen aina niin hirveän tuohtunut."
Kuten vaikka silloin kun eräs kertoi kuinka oli saanut piiraalleen soutajan.
HOh heoooooh kun naurattaa aina kun joku tuohtuu närkästyen! Se on lisälietsomisen paikka silloin.
Kertokaa tätylit: mistä yksinäinen mies saa lua?
Kelhu turinoi:
"Siitä olen harmissani, että monet asialliset ja hyvätkin blogit kestävät usein vain päivän etusivulla ja painuvat sitten unholaan."
Nimenomaan. Tämä on kuin joku dementikkojen tekstilauta välillä. Eilen olleesta asiasta joku tekee huomenna uuden jutun ilman mitään lisäyksiä.
Sanoinhan jo, Seppo Kirnu, että muutosta ei ole odotettavissa.
Tosikko on tosikko, mutta ei automaattisesti vierastä elämää.
Miksi, Seppo minun pitäisi kertoa, " mistä yksinäinen mies saa lua"?
En tunne sanan sisältöä joskin aavistan, mutta suositan Sepolle lähintä karaokebaaria.
Jos ei toimi, nettikin on olemassa.
Mutta ethän loukkaannu, kun totean, että navanalusasiat eivät ole US:n erityisessä suosiossa.
Karaokebaarista lua eriskummalliselle miehelle? Ei natsaa vuan haitanneeko tuo mittää?
Navanalusasiat ovat kaikkein suosiossa. Muuten meitä ei edes olisi.
Heippa.
Unohtuiko Ossi Mäntylahden copy/paste bloggaus? Siinähän bloggaaja hankkiutuu jonkun epäilyttävän (=persu) kaveriksi ja kopsaa seinän blogiinsa. Ja paheksuu.
Huonoimpien kommenttien arkkityyppi taas on sellainen, jossa pitäydytään vain valittelemaan asiaa. Parannusehdotus: kokeilkaa pliide videobloggausta (VLOG):
Katsoin videon ja vaikutuin.
Toivon vilpittömästi, että US:n lukijat, blogistit ja kommentoijat katsoisivat sen.
Jos ette jaksa katsoa alkumetrejä (liikaa valmistelua:filosofille tyypillistä) , kuulkaa ja katsokaa edes loppuosa.
Ainakin minut se todellakin pani miettimään.
PS: Markku Huusko: tuollainen tekninen suoritus lienee ylittämätön kynnys useimmille blogisteille, saati kommentoijille.
Siinä meillä tohtori jota lukeminen ei ole ihan tärvellyt. Mainio puhe.
"Kansallisvaltio on hegeliläinen järjen instrumentti, jonka kautta valistusihanteet on saatu toteutumaan.
- - -
"Globalisaation ja Euroopan unionin liittovaltiopolitiikan tuloksena kansallisvaltiot on kyseenalaistettu . . . Kansallisvaltiot ovat kuitenkin välttämättömiä ja tarpeellisia toimintayksiköitä niin yksilöiden oikeuksien takaamiseksi kuin globaalien ongelmien ratkaisemiseksi. ""
Globaalien ongelmien ratkaisemisessa kansallisvaltiot ajavat umpikujaan; jokaisen valtion tavoitelema vietiylijäämä johtaa lopulta mahdottomuuteen. Viennin suuntaaminen esim. Marsiin sikäläisellä valuutalla velaksi luo kosmologisen finanssikriisin. No siihen Hankamäellä on varmaan vastaus.
OT - sorke.
montako us-puheenvuorolaista tarvitaan vaihtamaan hehkulamppu??++
--
--
--
no, tällä hetkellä noin 12 300. yksi vaihtaa lampun ja loput 12 299 kirjoittaa aiheesta blogin.
... ja yksi niistä on tässä:
Kake se sitten otti ja vaihtoi lampun saunakamariin. Oli äijä ostanut hyvissä ajoin parikymmentä hehkulamppua ja jemmannut ne autotalliin pahvilaatikkoon. Ja kun tarpeeksi kauan odottaa, niin kyllä jostain lamppu kärähtää.
Humpuukia on koko energialamppuhöpötys. Kalliita tippaleivän näköisiä kiemuroita, jotka ei edes paikoilleen mahdu vaarin vanhaan jalkalamppuun. Hölmöltä näyttää mokoma putkihäkkyrä kauniin paperivarjostimen sisällä, kun viimeiset kaks senttiä törröttävät ulkona.
Eipä silti, ettei Kaken saunakamarin valaisimeen olisi energialamppukin mahtunut. Mutta vanha konsti on parempi kuin kaikki uudet yhteensä. Kyllä lampun pitää syttyä silloin kun kytkimestä napsauttaa, eikä vasta sekunnin kuluttua. Jos vessan valo syttyy vasta epämääräisen viiveen jälkeen, ehtii ensimmäiset pisarat jo karata ties minne. Ei eturauhaspotilaan hygienia kestä hidastelua!
Kake tietää mitä tekee, eikä tekemisistään paljon huutele. Siksi tämä julkistushomma on jäänyt minulle ja 12298:lle muulle, joiden mielestä tärkeitä asioita ei saa salailla.
Kannattaa käyttää led- lampuja. Ledit syttyy heti eivätkä kuumota eivätkä periaatteessa kulu loppuun ihmisiän aikana. Lampun vaihdosta huolehtivat siis seuraavat sukupolvet.
Käytännössä ne ledit kyllä palavat loppuun joskus, tuotteen laatu on toistaiseksi sekalaista tasoa, uutta tekniikkaa nääs.
Niin, tämä oli sitten esimerkki siitä virheestä että jutellaan aivan eri asiasta kuin mistä on tarkoitus puhua. :)
Sormet toimivat parhaiten 24 Celciuksen lämpötilassa. Sen takaamiseksi ostin 60 Watin kohdesäteilylämmittimiä, merkkiä Airam. Valitettavasti EU on kieltänyt tehokkaampien kohdesäteilylämmittimien myymisen ja maahantuonnin.
Aivan kelvollinen viiden kärki tuosta aiheesta. Kuudentena voisi olla tajunnanvirta mallia "kaivelen nenääni ja mietin syvällisiä". Tähän tapaan:
Nuoskalumi tarttui koiran varpaiden väleihin, joten jouduin puhdistelemaan niitä tavallista kauemmin. Lumimöykyt sulivat nopeasti eteisen mattoon, mutta haitanneeko tuo loppujen lopuksi. Haihtuuhan kosteus ajastaan, ja hyväähän se vain huoneilmalle tekee. Ne on eri huushollit, joissa home on ongelma. Ei tällä tuulisella mäellä hatara talo parista pisarasta ala sammalta kasvaa, sanokaa minun sanoneen! Pahaksi on päässyt tämä nykyaika: Kreikkaa tuetaan, kunnat ajetaan alas ja asunnot homehtuvat niille sijoilleen. Mutta lumi koiran varpaissa on ja pysyy, tai pysyy ja pysyy, pysyy niin kauan kun ollaan nuoskakelissä ulkona.
Ja niin edelleen! (Kertomus perustuu tositapahtumiin.)
täällä pitäisi ainaskin olla sääntönä ettei voisi laittaa useampia bloggauksia samana päivänä. Kun eräillä ei ole holttia. Paljon hyviäkin juttuja liukuu puolessa päivässä puheenvuoron ekasivulta unohdukseen. Miksi nähdä vaivaa kun yli puolet on näitä ..no empä laita esimerkkejä.
Just näin. Monelle tekisi hyvää pitää välillä kahdenkin päivän tauko.
Kiinnostavat nousevat usein suosituimpiin Puheenvuoron etusivun oikeaan yläkulmaan, ja sitä voi edesauttaa kommentoimalla itse saamiaan kommentteja. Eli tämä automatiikkaan perustuva järjestelmä palkitsee bloggaajan aktiivisuudesta.
Toisaalta toimitus tekee manuaalisesti poimintoja ajankohtaisista ja muutenkin keskustelua herättävistä kirjoituksista. Nämä näkyvät Usarin etusivua myöten.
Tässä kainosti ehdottaisin sellaista muutosta etusivuun, että vanhimmat kirjoitukset eivät suoraan pullahtaisi pois toiselle sivulle, vaan muuttuisivat yksirivisiksi linkeiksi (eli vain nimi ja otsikko, ei ingressia eikä kirjoittajan kuvaa). Siten etusivulle mahtuisi enemmän blogihistoriaa.
Lukukertalaskuri voisi myös olla kiinnostava ominaisuus.
6. kategoria huonojen joukossa:
Identiteettini on varastettu! vaikka väitetty "varas" on kirjoittautunut aivan muulla nimellä:
Tämä on kiinnostava avaus, vaikka lähtökohta onkin hitusen negatiivinen. Ainakin se provosoi keskustelua.
Minulla on pari vinkkiä, miten lisätä blogikirjoituksen kiinnostavuutta. Ensinnäkin kannattaa olla ytimekäs kuten Henry Laasanen tässä on. Lisäksi kannattaa osallistua keskusteluun kuten Laasanenkin tekee.
Ei kannata käyttää otsikoissa versaalia, koska huutaminen vie heti maun. Otsikossa on hyvä olla lyhytsanainen ja sen päättämiseen kannattaa käyttää hieman aikaa.
Kannattaa lisätä mahdollisuuksien mukaan tekstiin kuva/kuvia (joihin on oikeudet) ja jopa J. Sakari Hankamäen tavoin oma video.
Kun viittaa johonkin toiseen verkosta löytyvään kirjoitukseen, on fiksua laittaa linkki. Näitä ohjeita kannattaa noudattaa: http://www.uusisuomi.fi/keskusteluohje
Taisinpa esiintyä tahtomattani väärässä roolissa.
En kirjoita blogeja, mutta kommentoin sitäkin ahkerammin.
Onko keskustelun ja mielipiteiden kannalta siinä jotakin eroa?
Huusko, tämänhän perusteella Laasasen tulisi aina olla nostoissa, ja toiseksi siellä on usein ylipitkiä bloggauksia..ja tietysti julkisuuslisät ja muut..(olen pahoillani, muttei minulle mene läpi, ei sitten millään..)
P.S jotkut kommentoi aina, eikä juuri koskaan oo nostoissa ja toiset ei kommentoi ikinä ja on lähes aina nostoissa..
Minulla on yksi vinkki saada lukea kiinnostavia blogeja.
Nimittäin palauttaa Markus Lehtipuun blogi.
Tämä kuuluu siis kategoriaan 2.
Jep. Kun tän palstan maksaja on antanu mahdollisuuden lykätä tuohon kuvasa taakke, vaikka se nyt ei oo niin tärkee, nettihenkkarin niin eipä monella ole.
Tiedoksi sitten vaan, että mulla on kolme täysnimikaimaa. Kukaan muu ei kirjoita täällä. Eikä olla edes sukua keskenämme. Vaan naamagalleriassa tuo jo sotkee. Siellä kun on yksi etunimi/sukunimikaima. Sehän savotta oli, kun yritettiin saada kumpikin vaihdettua vuosia jo olleet nimet niin, että tämän kaimani ruutuun ei tule minun kavereiltani mitään ja päinvastoin. Kun sattui vielä siinä alkuhötäkässä niin, että pärstäkin oli kuvassa perin samanlainen(siilitukka ja kakkulat kuin samasta kaupasta ja pää samanlainen pallo) ja molemmat nojatattiin leuhkan näkösenä antiikkiseen avomersuun, joka on punainen. FB lopulta ratkaisi nimiongelman niin, että tämä ystävällinen kaimani alkoi käyttää lempinimeään. Ei tarvinnut tehdä uutta sivua.
Eikä tässä vielä kaikki. Se kolmas samanniminen tuli tutuksi, kun työpaikalle tuli joku projekti tämän kaiman firmaan ja sain semmosen puolenvuoden pestin sitä hoitaa. Minä en tiennyt kaimasta mitään, kun räpelsin sen kaiman firman nimiin väliaikaisen sähköpostiosoitteen itselleni. Laitoin sen jakoon ja se meni järjestelmästä läpi, kun käytin pistettä etunimen ja sukunimen välissä. Sillä kaimalla ei ollut. Meidän sähköpostit alkoivat mennä tasan niin sekaisin, että välillä en aamusella tienny mitä tässä pitäs uskoa. Kun sitten oli sellainenkin juttu, että niissä väärälle henkilölle tulleissa posteissa oli varsin arkaluontoista tekstiä ja kuvia. Minun postit taas olivat hänelle aivan tuntematonta ja hänelle tuntematonta kieltäkin, niin siinäkin meni identiteetit sekaisin. Vihdoin tajusin kysyä, että onko tässä lafkassa joku samanniminen jossainpäin maailmaa. Olihan se ja sitten saattiin postit oikeisiin osoitteisiin.
Nämä tällaiset sivut voi halutessa konfata niin, että toisen nimissä ei voi millään kirjoittaa, mutta se vaatii koodarilta luovuutta ja taitoa hakea muutama jo keksitty rivi koodia(copy/paste vapaasti käytettävissä). Senkin voi estää samalla konstilla, jos joku on pöllinyt käyttäjätunnuksesi ja salasanasi. Se on se sama juttu kuin tuo haluan vastauksen kaikista kommenteista sähöpostiini. Ei tartte kuin muuttaa kirjautusmissivulle koodiin teksti. Haluan sähköpostiini viestin, kun tunnuksiani käytetään. Jne. Tahattomia on paljon, mutta myös tahallisia ja minun nimissäni on yritetty esiintyä muualla ja se johtuu taas nettihenkarista. Pitääkö siinä olla nimi? Eikös maininta riitä, että henkilö on tunnistettu. Silloin voisi nettihenkkaria käyttää nimimerkinkin takaa. Mitäs väliä sillä periaatteessa on, että olemme matti virtasia? Pääasia on ainakin minulle, että se kenen kanssa haluan vaihtaa mielipiteitä on se sama matti virtanen, eikä trolli tai joku muu ilkeilyyn taipuvainen. Tunnistus tehty pankkitunnuksilla. Miksi nimi, kun sitä rekisteröistyä nimeä ei voi muuttaa. Näitä meillä töissä jotku miettii, mulla on enempi aivot solmussa useasti, mutta koittakaa kestää.
Petri, sekaantuminen on täysin ymmärrettävää.
Täälläkin on Arko Oksanen ja arko oksanen. Jälkimmäinen tosin kirjoittaa nimensä pienin alkukirjaimin.
Tapio oksasia ei ole kuin yksi.
Ymmärretty. Tuossa arko ja Arko tapauksessa on kyse varmaankin tahallisesta kiusanteosta, joita meissä nettikirjoittajissakin valitettavasti on.
Korostan taas, että kyseinenkin ilmiö on helppo korjata teknisesti koodia muuttamalla. Olempa selaisenkin tehnyt, kun eräältä taholta pyydettiin apua, että voimasanoja ei suvaita, kun hengelliset aiheet ovat pelkästään puheenaiheena.
Listasin netistä voimasanat ja muutin keskustelupalstaa niin, että Lähetä nappia painettuun tekstiin tuli joka voimasanan kohdalle tyhjä väli ja kehoitus korjata tai poistaa itse teksti. Kirkonmiehet ja naiset oli lokin mukaan kovia kiroileen:)
ps. Tedätkö Heikki, mistä kaupungista löytyy Kärpäsen kaupunginosa?
Kärpäsen kaupunginosa - kyllä se on muistaakseni Lahdessa.
Lahdessa on myös paljon Kannaksen evakoita (tai jälkeläisiään).
Anteeksi välikommentti Kärpänen, hyvä kuva sinulla, rupesin sohimaan konettani, että mikäs roska tuolla on, kunnes tajusin, että se kuuluu siihen, siis tuo kärpänen kuvassasi..
1. Päivittelybloggaus
Tutkimus julkaistaan naistutkimusmedioissa. Bloggaaja kopioi uutisen blogiin ja päivittelee tapahtunutta suureen ääneen.
Esim. Naistutkimuksessa tehdään tutkielma suomalaisista miesliikeistä. Bloggaaja toistaa uutisen ja päivittelee, kuinka suomalaisten rahat kannetaan kankkulan kaivoon
Tämä on yleisin huonon bloggaamisen arkkityyppi.
2. Irvailubloggaus
Toinen yrittää tarjota lukijoille jotain mielenkiintoista, ja sitten irvailija tulee, ja vääntelee kaiken vitsiksi.
Tämä on alhaisin huonon bloggaamisen arkkityyppi.
Ai niinkuin irvikissa konsanaan?
Yksi asia mikä työntää lukemasta on ylipitkät avaukset. Eihän nyt kukaan jaksa nykyään lukea mitään pitkää sillä aivot ovat rappeutuneet tai tiedon käsittely muuntunut adhd:n suuntaan.
Irvimiselläkin on eräs tarkoitus ja hyvin näyttää toimineen.
Henry tarkoittaa tässä, että huonoimmat bloggaukset pitää saada loppumaan.
Sitten, kun huonoimmat on saatu karsittua, alkaa jäljelle jäävien kesken sama laulu. Huonoimmat pitää saada pois.
Kun huonoimmat on jälleen poistettu, alkaa hetken kuluttua uusi karsinta.
Lopulta käy niin, että ei ole kuin paras jäljellä. Se taas on niin hyvä, ettei kukaan ymmärrä mitä se kirjoittaa.
Lopulta on yksi kirjoittaja, mutta ei yhtään lukijaa....
Ps. Tämän tarkoitus oli osoittaa, että huonot kirjoittajat ovat kokonaisuuden kannalta yhtä tärkeitä, kuin hyvätkin.
Juuri keksimäni aforismi sopii tähän: Hyvät riitelevät keskenään enemmän, kuin huonot.
Ilman huonoja ei synny kokonaisuutta.
Voi Tyry,
olethan sentään lukutaitoinen?
Ei ole Laasasen vika, jos aivosi nyt menivät hakaukseen.
Voi Saskia.
Eivät menneet hakaukseen.
Päässä ovat vielä.
Eikä ole Laasasen vika, että ne ovat vielä omassa päässäni.
Mutta....Piruvie, jos olisivat menneet hakaukseen...
Osasit lyhentää ajatukseni, jollaista taitoa minulla ei ole. Olen tosin nopea kirjoittaja, mutta en sentään niin kauhea selittäjä kuin tuosta voisi luulla.
Minulla on esimerkki todella huonosta keskustelusalustasta, joka on lehden netissä yksi osa-alue. Menisi kuitenkin herjauksen puolelle, jos edes sen linkin tänne laittaisin.
Se on loistava esimerkki, siitä kun ne "huonot" kommentoijat ja kirjoittajat on saatu hiljaisiksi. Noin 10 nimimerkkiä yrittää selvittää toistensa oikeita nimiä oli otsikko mikä hyvänsä.
Viimeinen asiallinen kirjoitus ja sen kommentointi on kirjoitettu vuosituhannen alussa.
Hahaa!! :-DD Hyvä Laasanen, asiaa!!!Hyvä bloggaus, Go Henry Go!!
....ja himmeintä asiassa on vanha fakta: vastakohdat vetää toisiaan puoleensa...
Siellä missä Laasanen, niin siellä myös Maria! Sehän on varsin söpöäkin.
Ps. Mariasta taitaa olla tulossa käännynnäinen???? hyvä.
Olisiko parempi, että US-blogikeskustelu muuttuisi enemmän virkamiestärkeäksi siten että esilukijat toiselta nimeltään sensuroijat päättävät mitä julkaistaan ja mitä ei? Itse kannatan kirjoittajien omaa vastuuta omista töherryksistäänkin.
Vielä kirjoittamisasiaa...
Älyllisen keskustelun alku on mielestäni hyvä otsikointi. Otsikoinnin tärkeyttä voi tosiaan varmaankin taas korostaa. Otsikossa pitäisi pyrkiä pystyä yleensä kiteyttämään viestin sisältö, jotta en minäkään tekisi aivan turhia klikkauksia.
Unohdin tuon, ettei kaikkien blogeja voi edes kommentoida, mikä on mielestäni valitettavaa. Ja muutenkin kommentoivat bloggaajat vähiten joilla on kusi noussut jo liikaa päähän yleensä melko näennäisen painavan yhteiskunnallisen statuksen vuoksi.
Blogityyppi no 9: Olen oikeassa, sittenpähän näette -blogi tai ns. julistusblogi, jonka kirjoittajalla on usein tukenaan yksi tai useampi seuraavista tekijöistä: Oikea puolue, Jumala, tilastotieteiden, filosofian tai kauppatieteiden maisterin tutkinto ja gallupit.
Tällöin myös profiilikuvan pitää olla vakuuttava. Puku, kravatti tms. edistävät asiaa. Muita tehokeinoja ovat megafoni, mikrofoni, käsi liivissä tai suorana eteen yläviistoon, kädet mahtipontisesti levällään ja sormi tai nyrkki pystyssä. Kommentoinnin estäminen kruunaa tämän arkkityypin.
Mikrofoni nenässä MC-paavi S ja zoolander ilme lärviin naisille...juu Se ryydittää sanomaa tehokkaasti.
Jumala on kyllä käytetyistä mielikuvitusauktoriteeteistä humoristisin ja myös surkein: En näet ole kertaakaan lukenut ensimmäistäkään jumalan vastausta vaikka kuinka hurjaa asiaa käsiteltäisiin! Eikä kukaan muukaan. Hehh.
Ärsyttää muuten noi megafoni- sun muut kuvat..ja jokohan Laasanenkin viimein uskoo, ettei ainakaan Maria Rajakari ole saanut naiseutensa takia blogeja nostoihin. Mäkin oon täällä taviksena ja hyvinkin syrjittynä.. että näin..
P.S En kuulu eliittiin, ei löydy rahaa, eikä "kalakavereita" löydy silmäätekevistä. Enkä myöskään ole ostettavissa.
Tosiaan, ei kai megafoni tai kovaääniset välttämättä tarkoita, että henkilö olisi väärällä asialla ollenkaan, mutta minäkin vaatimattomana ihmisenä karsastan niitä. Toisaalta...siinä olisi hyvä idea uudelle profiilikuvalle: Kaapinkokoiset vahvistimet taustalle ja erehtymätöntä blogitykitystä!
Ari:Ei..kyllä megafonit ja nyrkit pystyssä on liian teatraalista..tulee näyttelemisen maku..
Sit joillain on oikein sellainen "Slimy"-kuva, just puku ja skraka ja "Jenkki"-smile.."Hei, olen menestyjä, seuraa minua!!"- vaikutelmaa haetaan..Laasasen kuva on ihan hyvä, se ei oo liian "Slimy", "kylmät silmät" ja kaikki (vai miten joku totesi kerran ;-)).
Eläpä Maria yllytä. Kohta varmasti muuten nähdään Laasasella säkenöivä Pepsodent-hymy..;)
"Kohta varmasti muuten nähdään Laasasella säkenöivä Pepsodent-hymy..;)"
- No onhan tuossa nykyisessäkin jo hymyä..ei mitään "Slimya", se on liian teennäistä, *yöks*,..oma itsensä vaan kannattaa olla. Sillä niitä naisiakin saa, trust me, you know..pal :-)
P.S Tai no Suomen meininki kun on nykyisin mitä on..niin täysin varma en voi olla..
Vai on Maria HYVIN syrjittynä? No äläpäs nyt marttyyroidu hoi.
Voin kertoa mistä kunnon 'slimy' löytyy.
Tämä karusellityypin blogikirjoitus on Laasasen paras!
LOL
Ykkösryhmässä on pystyttävä, jotta "wanna be"-kansanosa oppisi lukemaan muutakin kuin lööppi-lehtiä ja sitä kautta kouliintuisi itsenäiseen ajatteluun.
Henry
Loistava. Nauroin.
Mihin unohtui ne kymmenen bloggaajaa, jotka kirjoittavat päivästä päivään yhdestä ainoasta asiasta? No. Laasanen otti tällä hieman etäisyyttä, joten hän tippui juuri ja juuri top-kymmenen joukosta pois.
Sitten 50 kymmentä, joiden ihan pakko avata samasta päivälehdissä olleesta uutisesti päivän aikana useita eri kirjoituksia vain siksi, että heidän kirjoitus pysyisi ylempänä kuin muiden vastaavien.
Paljon häröää myös ne parikymmentä, jotka kopioivat jonkun vanhan kirjoituksensa saadakseen sen uudestaan ja uudestaan esille.
Väitän, että asioiden esilletuominen, nimenomaan lehdistä, on äärimmäisen tärkeää. Esimerkkinä tämä "uutinen", josta kaikki tietysti tiesivät:
http://www.talouselama.fi/uutiset/vai+ettei+kukaan...
Henry
metablogaus
Jos ihan tarkkoja ollaan, ja saivarrellaan lisäksi, niin Laasasen blogi edustaa hänen omaa luokitustaan, numeroa 3.
3. Tasopäivittely
Samaa mieltä muista paitsi kakkoskohdasta. Minusta on ihan hyvä saada tietää, kuinka paljon ja ketä ja millaisia blogaajia täältä Puheenvuorosta poistetaan. Sitä poistamista kun ei välttämättä itse huomaa, ellei ole sattunut aktiivisesti seuraamaan poiston kohteeksi joutunutta blogia.
Jussi Vaarala takaisin!
JK: "Sitä poistamista kun ei välttämättä itse huomaa, ellei ole sattunut aktiivisesti seuraamaan poiston kohteeksi joutunutta blogia."
Jos ei ole tuntenut mielenkiintoa jotakuta bloggaajaa kohtaan, niin miksi pitäisi tietää, onko tämä bannattu tai ei?
Kekkosen kirjoitusoikeus on palautettava välittömästi! Sekä Kattokassisen!
2. Sensuuripäivittely
"Henry Laasasen (Tytti Tötterströmin) blogi/kirjoitus on poistettu puheenvuorosta!" Bloggaaja ihmettelee, mihin Henry (Tytti) on kadonnut, hänellä oli aina niin ihania kirjoituksia.
Bloggaaja on tietenkin oikealla asialla, mutta bloggaaminen aiheesta on hölmö idea.
Hannu:
Pitäisikö asiasta valittaa Hesarin yleisönosastolla?
Tosin, täällä Usarissakin on saanut tyhjän pyytämättäkin Markku Huuskolta. Terveisiä Markus Lehtipuulta, joka haluaisi kirjoittaa blogiinsa omalla nimellään. Se ei käy, koska toimitus on poistanut hänen tilinsä yllättäen ja pyytämättä.
Tuli muuten tuosta kohdasta yksi mieleeni tapaus, kun kirjoitin erästä tekstiäni varovaisesti arvioituna kolme tuntia. Yhtäjaksoisesti. Luin sitä varten lakia, rekisteröidyin Talentumin verkkosivulle saadakseni mahdollisimman tarkkoja lähdeviittauksia, pläräsin kymmeniä verkkoartikkeleita ja kaikki tämä oli yhden ainoan parin kappaleen mittaisen Iltalehden "artikkelin" aikaansaamaa vaivannäköä.
Julkaisin tuon mestariteoksen rinta rottingilla ja jäin odottamaan kommentteja, joita ei kuitenkaan näkynyt eikä kuulunut.
Samanaikaisesti puoluetoverini Seppo Leskinen (jos muistan hänen nimensä oikein) oli kahminut kaikki Uuden Suomen Puheenvuoroa selailevat internet-käyttäjät omiin liiveihinsä linkittämällä "blogikirjoitukseensa" tuon kyseisen Iltalehden artikkelin ja kommentoimalla sitä maksimissaan kahdella virkkeellä.
Toisin sanoen minun tarkkaan ja luvalla sanoen harkiten jäsennelty ja johdonmukaisesti tarjolle aseteltu faktatieto ei ole tavanomaiselle lukijalle helppoa luettavaa.
Joo, kirjoituksen arvoa tai edes sen suosota ei pitäisi koskaan arvioida sen perusteella synnyttääkö se keskustelua. Sitäpaitsi liian perusteltu mielipide ei varmasti innosta kommentoimaan, koska eihän siihen ole mitään kommentoitavaa.
Tämäkin Janne J. M. Muhosen kirjoitus vahvisti mielipidettäni siitä että en suinkaan ole ainut jolla on vähän väärä asene koko kirjoittamiseen, kirjoittamisen motiivit ovat jopa kyseenalaiset. Kun kirjoituksilla ei enää pyritä totuuteen, rehellisyyteen jne. voidaan kirjoittamisen merkitys kysenalaistaa.
Mutta kuka pystyy siihen? Mistä saada motiivit kirjoittaa totudesta ilman pyrkimystä saada suosiota, ainakin siis sellaista suosiota että kirjoitus keräisi paljon kommentteja, positiivisia tai negatiivisia. Mielestäni, jos tätä halua ei pysty eliminoimaan itsestään nin kirjoittelu ei ole mielekästä.
Muhoselle:
Näin se menee.
Ihan lyhyesti:
- Tämä blogosfääri täällä muistuttaa kommenteineen hieman jo keskustelupalstaa, vaikka rakenteessa ei ole keskustelupalstan hyviä puolia, eli että viimeeksi kommentoitu nousee ylös.
- Blogeja voidaan arvioida niinkuin Laasanen tekee, mutta blogien arvoa nostavat asialliset kommentit. Tämä taas johtaa minulla ajatteluun, että blogisti voi olla tälle yhteisölle arvokas, vaikka hän olisi vain blogannut kerran, mutta tuonut toisten blogeihin arvokasta lisää.
- Surkeimmat blogistit ovat vastavuoroisesti ne, jotka eivät koskaan vastaa, jos heillä on aikaa edes vähän.
Blogosfäärin taustalla käydään keskustelua siitä, että perustetaan uudentyyppinen poikkipoliittinen ja määrättyihin aiheisiin keskittyvä blogosfääri/tietonurkka, johon nostetaan (blogistin luvalla), juuri sellaisia blogeja ja kirjoituksia, josta sinä Muhonen tuossa yllä kerrot.
Tämä alkaa aikaisintaan kesällä ja varsinkin jos tulee sadekesä. ;=)
Minuun saa helpolla yhteyttä profiilini kautta.
Henry
Muhonen
Jos kirjoittaa liian pitkän kirjoituksen ja sanotaanko näin, että liian täydellisen, niin mitäpä kommentoitavaa siinä olisi. Esimerkiksi Oikkonen kirjoittaa hyvin, mutta ne ovat niin pitkiä juttuja, etten ainakaan minä jaksa niitä kaikkia lukea. Pitää antaa muillekin tilaa pohtia ko asiaa, eikä laittaa kaikkea valmiiksi.
Mutta mikäs minä olen sanomaan, kun ei juuri kukaan koskaan kommentoi omia sepustuksiani.
Kokeltaisiinko näin, että laitetaan otsikoksi Mitä mieltä olette siitä että... Ja aihe voi olla sitten mitä vaan.
Kirjoita kommentti
Kommentoi 86 kommenttia