Lehdet uutisoivat raportin:

• IL: MLL teettämä kysely paljasti, että monella nuorella miehellä ei ole todenmukaista käsitystä terveestä parisuhteesta.
• TS: Terveen parisuhteen elementit ovat pahasti hakusessa armeijaikäisillä nuorukaisilla.

Isä-hankkeen päällikkö Juhani Rantanen kertoo raportista seuraavasti:

• Myös väkivaltaa siedetään, sekä psyykkistä että fyysistä.
• Kaikista vastaajista noin joka viides oli sitä mieltä, että oman itsenäisyyden menettäminen, toisen menemisten kontrollointi ja omista tunteista vaikeneminen kuuluvat parisuhteeseen.
• Parisuhteessa olevista tai olleista kolme neljästä koki, että parisuhteessa on parempi olla hiljaa tunteistaan ja että käytännössä riita päättyy mököttämiseen tai itkuun. Kaksi kolmesta kertoi, että toisen menemisiä kontrolloitiin. Yli puolet piti sitoutumista toisen omistamisena. Joka toisessa suhteessa mitätöitiin ja nöyryytettiin ja joka kolmannessa uhkailtiin, kiristettiin, määrättiin ja pakotettiin.

IL kirjoittaa:

• 13 prosenttia vastaajista kiristi tai lahjoi seksillä useimmiten ja joskus niin teki 23 prosenttia.

Raportissa ei sanota, että vastaaja itse olisi kiristänyt tai lahjonut seksillä. Se ei edes ole mahdollista miehille. Vastaajat tietenkin tarkoittivat, että heidän tyttöystävänsä lahjoivat ja kiristivät seksillä

Varusmiesten vastaukset olivat totista totta

Parisuhteeseen kuuluu erottamattomana osana itsenäisyyden menettäminen ja toisten menemisten kontrollointi. Tuskin missään parisuhteessa osapuolet saavat mennä ihan miten huvittaa.

Jos mököttäminen ja itku eivät ole sallittuja parisuhteessa, niin mitä ihmettä miehen pitää tehdä mököttävälle ja itkevälle tyttöystävälle? Lopettaa suhde?

Miehen kannattaa olla tunteistaan hiljaa parisuhteessa! Vain hullu mies avautuu tunteistaan vapaasti. Sellaisia miehiä kutsutaan ex-poikaystäviksi.

Tyttöystävän pitämiseksi on kestettävä huonoa käytöstä

Tutkimuksen mukaan varusmiesten tyttöystävät ovat huomattavan väkivaltaisia. Naisille on tyypillistä kiristää ja lahjoa seksillä, mököttäää ja itkeä sekä rajoittaa menemisia ja itsenäisyyttä.

Jos mies ei kestä noita asioita naisilta, häntä kutsutaan "ex-poikaystäväksi", "sinkuksi" tai "vanhaksi pojaksi".

Yhteenveto

Varusmiehillä oli täysin oikea käsitys normaalista parisuhteesta.

Varusmiehet vastasivat kyselyyn kertomalla, mitä todellisissa parisuhteissa lähes kaikki miehet joutuvat kestämään.

Juhani Rantanen perää jonkin ihmeellisen ja utopistisen "terveen parisuhdekäsityksen" perään, johon varusmiehillä ei yksinkertaisesti ole varaa.

Hugh Hefnerillä on varaa "terveeseen parisuhteeseen", jossa seksillä ei kiristetä, eikä itsenäisyyttä rajoiteta.

Varusmiesten markkina-arvot eivät sen sijaan ole niin korkeita, että heillä olisi varaa valkata vain "terveeseen parisuhteeseen" motivoituneita tyttöystäviä. Vaihtoehtojen puuttuessa varusmiesten on tyydyttävä seksillä kiristävään ja menemisiä rajoittavaan tyttöystävään - tai oltava kokonaan ilman.

LUE MYÖS: Joka neljäs nuori mies on kokenut väkivaltaa parisuhteessaan

Liisa tykittää:

• Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini pitää kahden nuorehkon naisen nimittämistä hallitukseen ”lyöntinä vasten duunarin kasvoja”. Kannanotossa näkyy perussuomalaisten pohjaton vanhoillisuus ja ehta sovinismi eli naisvihamielisyys
• Yhtäältä Soinin kannanotosta heijastuu käsitys siitä, etteivät naiset olisi pystyviä ”miesten töihin” kuten ministerin tehtäviin ja toisaalta vanhentunut käsitys naisten asemasta työmarkkinoilla.
• Soinin tapa nostaa miehet politiikan ykköskohteeksi ja tasa- arvotyön leimaaminen ” vouhottamiseksi” on yhdensuuntaista muiden eurooppalaisten populististen ja äärioikeistolaisten liikkeiden kanssa. Soinin veljespuolueet Euroopassa ovat vääntäneet koko tasa- arvokäsitteen lyömäaseeksi maahanmuuttajia, monikulttuurisuutta ja feminismiä vastaan.

Aika huvittavaa, että Liisa mainitsee "miesten nostamisen politiikan ykköskohteeksi", ihan kuin miehiä olisi huomioitu yhtään missään politiikassa ykköskohteena.

Eero säestää:

• Eero Vainio pitää perussuomalaisten puheenjohtajan Timo Soinin puheita naisia halventavina.
• Olisi luullut, että nykypäivänä edes Soini ei kehtaisi puhua naisista toisen luokan kansalaisina. Näyttää siltä, että perussuomalaiset oikein hamuavat Suomen suurimman sovinistiliikkeen titteliä, Vainio sanoo kannanotossaan.

En huomannut, että Soini olisi puhunut "naisista toisen luokan kansalaisina".

Mitä Soini todellisuudessa sanoi?

1. "Soinin mukaan SDP:n ministerikierrätys vaikeuttaa perusteollisuuden asioiden hoitamista, sillä ministerivaihdokset toivat hallitukseen kaksi voimakkaasti ydinvoimaa vastustavaa naista." Tämä enteilee Soinin mukaan muun muassa energiaverojen nostoa. Ministerivalinnoissa näkyy SDP:n arvomaailma. Ministerimies sai kenkää.(IL)
2. Soini toteaa tiedotteessaan vasemmiston unohtaneen myös duunarimiehet. Hän korostaa olevansa huolissaan suomalaisten miesten asemasta.

Minusta näyttää siltä, että Soini yritti puolustaa duunarimiesten asiaa ajavaa ay-miestä, joka olisi (ilmeisesti) ollut myönteinen ydinvoimalle ja sitä kautta edistänyt duunareiden työpaikkojen säilymistä.

Yhteenveto

Liisan ja Eeron mielestä duunarien asiaa ajavan ay-taustaisen ja ydinvoimaan myönteisesti suhtautuvan miehen aseman puolustaminen = sovinismi.

Jos perussuomalaisista tai jostakin muusta puolueesta olisi potkittu pois merkittävästä asemassa ollut naisasianainen ja tilalle olisi nimitetty vastakkaisia arvoja edustava mies, Liisa ja Eero olisivat hyvinkin saattaneet älähtää naisten etujen unohtamisen takia.

Sovinistin maineen saa näköjään pelkästään miesten tasa-arvoa ajamalla - siitähän Soinin lausunnoissa oli tällä kertaa kyse.

Maskuliinisuuden tutkimus on itse asiassa kriittisen miestutkimuksen pääkohde.

Kirjoitin vähän aikaa sitten maskuliinisuuden kriisiä käsittelevästä mediamylläkästä Britanniassa. Uusia artikkeleita aiheesta julkaistaan pilvin pimein, kuten On masculinity: My father's generation were better at being men, From the Tories' "feckless dads" to the "crisis in masculinity": can Labour go father? ja Crisis of Masculinity? It’s the Economy, Stupid.

Maskuliinisuuden kriisillä tarkoitetaan useimmiten sitä, että miehet toteuttavat vääränlaista maskuliinisuutta, kuten aggressivisuutta, epäterveellisiä elämäntapoja, velttoilua, naisvihamielisyyttä, homofobiaa tms.

Maskuliinisuuden kriisi näyttää olevan täysin legitiimi puheenaihe miesten syyllistämiseksi.

Oletteko koskaan kuulleet puhetta "feminiinisyyden kriisistä"?

Jos kriittisen miestutkimuksen pääkohde on maskuliinisuuden tutkimus, niin kai vastaavasti feministisen tutkimuksen pääkohde on feminiinisyyden tutkimus? No, eipä ole.

Feministit puhuvat feminiinisyydestä hyvin harvoin, paitsi silloin, kun puhutaan tyttöihin ja naisiin kohdistuvista roolipaineista.

Miksi "feminiinisyyden kriisistä" ei puhuta?

Yhteiskunnassa on voimakas kaksoistandardi, joka sallii maskuliinisuuden kritiikin, mutta ei feminiinisyyden kritiikkiä.

Feminiinisyyden kritisoijia pidetään sovinistisina sikoina, mutta maskuliinisuuden kritisointi sopii yhtä hyvin niin vasemmistolaisen feministin kuin oikeistolaisen patriarkaatin suuhun.

Naiset eivät kestä hetkeäkään, että heitä syyllistetään vääränlaisesta käytöksestä. Siksi juuri kukaan ei uskalla nostaa feminiinisyyden kriisiä pöydälle.

Mitä "feminiinisyyden kriisi tarkoittaisi, jos aiheesta puhuttaisiin?

Olisiko feminiinisyyden vastuutonta seksuaalista käytöstä, abortteja, ryppäämistä ja tupakoimista, kulutushysteriaa tai ajan käyttöä enemmän itseen kuin lapseen?

Kuka uskaltaa kertoa, mitä feminiinisyyden kriisi tarkoittaa vai onko kriisiä edes olemassa?

• Ylen uutiset kertoi opetusministeri Jukka Gustafssonin saaneen tiedon potkuistaan puolueensa puheenjohtajalta edellisiltana tekstiviestillä.
• Kaikkinensa SDP:n ylin johto kohteli puolueensa uskollista kyntömiestä sivistymättömästi ja suorastaan tökerösti. Jos demarit ovat ay-liikkeessä taistelleet inhimillisen työturvan puolesta, niin luulisi heidän toteuttavan tätä oppiaan myös omassa toiminnassaan.
• Vaan kuvitellaanpa tilanne toisinpäin. Mitä olisi tapahtunut, jos vanhempi miespuolinen puoluejohtaja olisi tehnyt nuorelle naisministerille saman, minkä Jutta Urpilainen teki nyt Jukka Gustafssonille. Voi sitä mekastuksen määrää, voi sitä suoranaista huutoa, miten ala-arvoisesti miehinen maailma suhtautuu naisiin ja erityisesti nuoriin naisiin...
• Tällaiset ovat todellisuudessa sukupuolten suhteet maassa, jossa miesten väitetään käyttävän edelleen aivan liian suurta valtaa.

Aika ihmeellistä, että joku uskaltaa kirjoittaa totuuden politiikan miesvihamielisesta ilmapiiristä suomalaiseen sanomalehteen.

Voisiko nuorelle naisministerille antaa monoa persuukseen tekstivistillä? Olen kuullut naisten sanovan, että parisuhteen lopettaminen tekstiviestillä ilmoittamalla on aivan kauheaa.

Demarit on naisten puolue

Hesari kirjoittaa:

• Pu­heen­joh­ta­ja Jut­ta Ur­pi­lai­nen te­ki stra­te­gi­sen lin­jauk­sen. Puo­lue ei enää ko­sis­ke­le duu­na­ri­ää­nes­tä­jiä vaan toi­mi­hen­ki­lö­nai­sia. Su­ku­puo­li­ja­ko ker­too tak­tii­kas­ta, jol­la Ur­pi­lai­nen us­koo puo­lueen pär­jää­vän vuo­den 2015 edus­kun­ta­vaa­leis­sa.
• Ur­pi­lai­sen mi­nis­te­ri­va­lin­nat voi­kin tul­ki­ta stra­te­gi­se­na lin­jauk­se­na. Puo­lue näyt­tää heit­tä­neen hans­kat tis­kiin duu­na­ri­ää­nes­tä­jien suh­teen.
• Sen si­jaan puo­lue pis­tää nyt kaik­ki pauk­kun­sa toi­mi­hen­ki­lö­nai­siin. Kou­lu­te­tut jul­ki­sel­la sek­to­ril­la työs­ken­te­le­vät nai­set ovat iso ää­nes­tä­jä­ryh­mä. Ja de­ma­rei­den kan­nal­ta pa­ras­ta on se, et­tä he ei­vät juu­ri ää­nes­tä pe­rus­suo­ma­lai­sia.

Demareilla on "mieskiintiöministereinä" pari eläkeläistä, muut edustavat tuoretta naisvoimaa. Nuorista mieskyvyistä ei ole tietoakaan.

Jutta Urpilainen naurahtaa:

• "Täs­sä on ko­vas­ti nais­ener­giaa ha­vait­ta­vis­sa", Ur­pi­lai­nen sa­noi nau­raen is­tues­saan uu­sien mi­nis­te­rien kes­kel­lä."

En ymmärrä, miksi kukaan tervejärkinen mies äänestäisi feminismin kyllästämiä demareita.

Euroopan ja samalla Suomen rikoksentorjuntakilpailun teemana vuonna 2013 on koti- ja lähisuhdeväkivallan ehkäiseminen. Teema sisältää sekä fyysisen, psyykkisen, seksuaalisen, taloudellisen että emotionaalisen väkivallan tai väkivallan uhan lähisuhteissa iästä, sukupuolesta tai seksuaalista suuntautumisesta riippumatta.

Euroopan rikoksentorjuntakilpailussa ehdokkaat arvostellaan viiden kriteerin perusteella: Hankkeen tulee...

1. keskittyä arkirikollisuuden tai rikollisuuden pelon torjuntaan nimetyn teeman puitteissa.
2. olla arvioinnin perusteella tuloksellinen.
3. mielellään esittää uudenlaisia menetelmiä.
4. perustua yhteistyöhön.
5. olla toistettavissa muissa jäsenmaissa.

Minulla on ehdotus, joka täyttää kaikki yllä maininut kotiväkivallan ehkäisylle asetetut vaatimukset!

Ehdotukseni kotiväkivaltavallan vähentämiseksi

Ehdotan, että naisille järjestetään laasaslaisia parinvalintakursseja väkivallattomien miesten valitsemiseksi parisuhteisiin ja avioliittoon.

Jos naiset oppisivat valitsemaan suhteisiin väkivallattomia miehiä, kotiväkivalta tulilisi vähentymään radikaalisti.

Jos nainen ei millään kykene valitsemaan väkivallatonta miestä, turvallinen vaihtoehto on tietenkin pitäytyä parisuhteista kokonaan.

Miksi ehdotukseni on tehokas?

Tutkimusten mukaan kotiväkivaltaa syyllistyneiden miesten käytöksen muuttaminen on hyvin vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.

Ainoaksi toimivaksi vaihtoehdoksi jää vaikuttaminen parinvalintaan, joka on kotiväkivallan ehkäisemisen avainaskel.

Ehdotukseni on tehokas myös siksi, että juuri mitään ei ole tehty aikaisemmin naisten väärien partnerivalintojen estämiseksi.

Mistä väkivaltaisen miehen erottaa?

Naiset eivät näytä erottavan väkivaltaisia miehiä mistään. Siksi tarvitaan laasaslaista miehistä opetusta, jota rakkauden ruusunpunaiset silmälasit eivät ole sokaisseet.

Väkivaltaisen miehen erottaa yleensä tyhjästä katseesta ja väkivaltaa viittaavasta ulkonäöstä, joka kuitenkin jää naisilta yleensä huomiotta.

Huonoja valintoja ovat isot aggressiiviset korstot, jääkiekkoilijat, moottoripyöräjengiläiset, natsitatuoidut skinipäät, rikoksiin tai aikaisempaan väkivaltaan syyllistyneet tms.

Turvallisia valintoja ovat yleensä ottaen nössöt, kiltit, pienikokoiset, nörtit, shakinpelaajat ja korkeasti koulutettu miehet.

Miksi minä olen asiantuntija?

Minulla on ollut monia tyttöystäviä, jotka kaikki ovat olleet väkivallattomia.

Miten parinvalintakoulutus pitäisi järjestää?

Koulutuslaitoksiin (kuten ammattikorkeakouluihin) pitäisi saada oppiaine nimeltä parinvalinta, jossa painotettaisiin väkivallattoman miehen valitsemisen tärkeyttä.

Anomus

Anon 700 000 € alkupääomaa, jolla voi aloittaa parinvalinnan opettajien koutuksen.

Raha tulee taatusti menemään parempaan käyttöön kuin vaikkapa ympäripyöreiden filosofisten raporttien laadintaan annettu raha.

Abbotin mukaan konservatiivit ovat hallinneet maskuliinisuudesta ja eritoten isän asemasta käytävää keskustelua, mutta nyt on vasemmistolaisen Labourin aika ottaa ohjat käsiinsä.

Abbott aloittaa lupaavasti sanomalla, että pojat joutuvat eristyksiin kavereistaan samalla kun miehet kuolevat turhiin syöpiin ja itsemurhiin.

Vasemmistofeministin todellinen karva

Sitten vasemmistofeministin todellinen karva paljastuu. Syyt maskuliinisuuden kriisiin löytyvät feministille tavalliseen tapaan miehistä itsestään:

1. Jack Daniels ja alkoholismi
2. Viagra
3. Pornon katselu ja sen aiheuttamat suorituspaineet
4. Pitkitetyn nuoruuden eläminen ja luuseroituminen
5. Homofobia
6. Misogynia
7. Machokulttuurin suosion kasvaminen
8. Raa'asta individualismista on tullut modernin miehuuden mitta
9. Hypermaskuliinisuus
10. Kuluttaminen on syrjäyttänyt "elättävän ja suojelevan" miehen ihanteen

Labour suunnittelee kampanjaa, jossa puututaan miesten ylipainoon, seksuaaliseen terveyteen ja alkoholismiin.

Abbottin mukaan miehillä on paine tulla elokuvissa ja pornossa nähtyjen "tosimiesten" kaltaisiksi. Miehistä tulee "sydämettömiä" vääränlaisen miehuuden hakijoita kuin elokuvassa Fight club. Pornifikaatio saa normaalin seksin tuntumaan tylsältä.

Vika onkin miehissä itsessään.

Maskuliniisuuden kriisin poistamisen kaksi leiriä

Maskuliinisuuden kriisistä puhuvat edustavat yleensä kahta vastakkaista pääleiriä: oikeistokonservatiivien mielestä miesten pitäisi miehistyä perinteiseen maskuliinisuuteen, vasemmistofeministien mukaan perinteisestä maskuliinisuudesta pitäisi päästä eroon.

Abbott näyttää edustavan jonkinlaista kombinaatiota molemmista leireistä. Toisaalta Abbott haikailee entisen maailman elättäjän ja suojelijan (kaivosmiehet ja maanviljelijät) roolien perään, mutta toisaalta hän haluaa päästä eroon perinteisen maskuliinisuuden negatiivisista piirteistä.

Vasemmistofeministin miesideaali paljastuu

Vasemmistofeministin miesideaali ei yllätä. Ideaalinen mies toimii työmiehenä, esimerkiksi viljelijänä tai kaivosmiehenä, mutta hän ei käytä alkoholia tai pornoa tai juokse omien itsekkäiden intressiensä perässä.

Ideaalinen mies tekee mukisematta yhteiskunnan vaaralliset työväenluokan työt, mutta pidättäytyy kuitenkin maskuliinisuuden negatiivisista piirteistä.

Abbottin miesihanne on eräänlainen neuvostoliittolainen työn sankari, joka pyyteettömästi elättää ja suojelee naisia ja perhettään.

Abbottilla ei käy edes mielessään kysyä: mitä miehet itse elämiltään haluavat? Eikä Abbottilla käy mielessä kysyä miesliikkeiltä: mikä miehillä on pielessä?

Labour on kunnostautunut maskuliinisuuden devalvoimisessa

Labour ja vesemmistofeminismi ovat aktiivisesti rakentaneet yhteiskunnan, jossa miehet on tehty tarpeettomiksi ja valtiosta on tullut aviomiehen korvike. Miehet maksavat suurimman osan veroista, joista suurin osa käytetään naisten hyväksi.

Perheen perustamisesta on tehty miehille riskiyritys, jossa lopuksi usein menetetään sekä rahat että lapset.

Nyt Labour ihmettelee, miksi miehet eivät ole enää kiinnostuneita traditinaalisesta suojelevan ja elättävän perheenisän roolista. Vastuullisen isän roolin sijaan miehet valitsevat Jack Danielsin, pornon ja pitkitetyn nuoruuden.

Labour ei ymmärrä sen asian päälle, että "miesten motivointiin tekemään kuuliaisesti yhteiskunnan epäkiitolliset työt miettimättä omia halujaan" tarvitaan muutakin kuin vasemmistofeministinen miesten asemaa kurjistava politiikka ja miesten syyttely vääränlaisesta maskuliinisuudesta.

Jami Järvinen puolustaa Kansan uutisissa vihapuhetta ja nimittelee allekirjoittanutta "aikuisvauvaksi".

Petteri Järvinen nimittää naisten asevelvollisuutta kannattavia miehiä "vellihousuiksi". Naisten asevelvollisuutta kannattavista naisista Järvinen ei uskalla sanoa mitään. Eikä siitä, että 40 % pääkaupunkiseudun 40-vuotiaista naisista on lapsettomia, vaikka Petteri perusteleekin naisten vapautuksen asevelvollisuudesta synnyttämisen taakalla.

Järvisten maskuliinisuuden häpäisyn taktiikka

Järvisillä on käytössään vanha miehekkyyden ylläpitämisen keino: väärin käyttäytyvien miesten nimittely epämiehekkäillä termeillä, joita käytetään vain miehiin.

• "Senkin aikuisvauva ja vellihousu! Ole mies, äläkä vauva!"

Nimittelemällä miehet yritetään palauttaa miehekkään herrasmiesmäiseen ruotuun, jossa ei valiteta, vaikka aihetta olisi.

Järviset eivät luultavasti ymmärrä syllistyvänsä antifeministiseen sukupuoliroolien ylläpitoon, jota vastaan feministit ovat ankarasti taistelleet.

Halla-aho kannattaa tasa-arvoa

En ymmärrä Halla-ahon nostamista naisten asevelvollisuuden nokkamieheksi. Monet muut tahot ovat puhuneet asevelvollisuuden tasa-arvosta aktiivisesti jo vuosien ajan ja nyt asia yritetään laittaa Halla-ahon ansioksi, vaikka hän ei ole tehnyt muuta kuin vastannut yhteen kysymykseen.

Enkä ymmärrä sitäkään, miksi Halla-ahosta yritetään tehdä entistäkin suurempaa pelsepuupia vain siksi, että hän kannattaa tasa-arvoa.

Yhteenveto

Tasa-arvon pahimpana esteenä ovat Järvisten kaltaiset uusherrasmiehet, jotka  patistelevat miehiä miehekkyyden tiukkaan korsettiin samalla kun he tarjoavat naisille epätasa-arvoisia etuoikeuksia ja pyhittävät siinä sivussa feministisen vihapuheen.

• Pelastakaa Lapset -järjestön vertailussa Suomi on äideille maailman paras maa. Isien asemasta ei ole vastaavaa selvitystä tehty. Merkittävin syy on se, että isien asemaa ei voida arvioida samoilla mittareilla kuin äitien. Mutta voidaanko olettaa, että vertailussa menestyneissä maissa asiat ovat hyvin myös isillä?
• Järjestöstä arvioidaan sen olevan mahdollista. Haarasen mukaan järjestö on alkanut selvittää, millä tavalla isät otetaan huomioon vanhemmuuden tukemisessa ympäri maailman. Suomesta tietoja kysyttiin kevään alussa, joten raporttia selvityksestä on odotettavissa vuoden lopussa.Siinä selvitetään muun muassa, että millä tavalla isät huomioidaan neuvolatoiminnassa, otetaanko heidät mukaan tasavertaisina vanhempina, miten tuetaan isää isyydessä ja että millaisia muita menetelmiä on isyyden tukemisessa käytetty ympäri maailmaa, Haaranen valottaa.

Anteeksi vaan, mutta olen enemmän kuin skeptinen feminiiniseen tai peräti feministiseen ideologiaan perustuvista isän asemaa osoittavista indikaattoreista.

Mitä tarkoitetaan isällä?

On olemassa monenelaisia isiä:

1. Biologinen isä
2. Ei-biologinen isä
3. Eroisä
4. Biologinen isä, joka ei edes tiedä lapsensa olemassa olosta
5. jne.

Anne Haaranen puhuu ilmeisestikin vain sellaisten isien tilannetta kuvaavista indikaattoreista, jotka asuvat parisuhteessa äidin kanssa.

Mikä mittari osoittaa isän hyvää asemaa?

Käsitys isän asemasta riippuu sanojan ideologiasta. Konservatiiville isän hyvä asema on aivan erilainen kuin feministille. Onko patriarkaalisen valtaa perheessä käyttävän isän asema parempi kuin "ruotsalaisen lastenhoitoon panostavan pehmoisän" asema?

Haaranen sanoo:

• Todennäköisesti niissä maissa, jotka ovat nyt pärjänneet, isien rooli ja vanhemmuuden rooli on paljon tasaisemmin jakautunut kuin muissa maissa.

Epäilemättä, mutta onko silloin kyse isän paremmasta vai huonommasta asemasta? Yleensähän feministit pitävät patriarkaalista "töissä käyvän isän mallia" miehiä suosivana. Eikö siinä valossa konservatiivien malli ole miehille parempi? Vai onko feministisen ideologian mukainen pehmoisämalli parempi sekä naisille että miehille? Jos on, niin millä oikeudella isän aseman indikaattorit asetetaan feminististen arvojen mukaan?

Indikaattoreita isän aseman mittaamiseksi

Seuraavilla indikaattoreilla voitaisiin mitata biologisen isän asemaa eri maissa:

1. Varmuus biologisesta isyydestä, joka varmistetaan isyystesteillä.

2. Vähäinen aisankannattaja-miesten osuus.

3. Huoltajuuspäätösten jakaantuminen.

4. Perheen sisäinen valta määrätä lasten kasvatuksesta.

5. Valinnanvara eri roolien välillä perheen sisällä.

6. Pienet elatusmaksut.

7. Vieraannuttamisoireyhtymän vähäisyys erotilanteissa.

8. Perhevapaiden tasainen jakaantuminen

9. Sosiaalisektorin miehille suosiollinen ideologia.

10. jne.

Suomi on isyyden Kongo

Suomi on monilla indikaattoreila mitattuna isyyden Kongo. Perhevapaat ovat epätasa-arvoiset, isyystestausta ei ole olemassa, huoltajuuspäätökset sorsivat miehiä, koko sosiaalisektorilla vallitsee feministinen ideologia, isän vähäinen valta määrätä lapsenkasvatuksesta, vieraannuttamisoikeyhtymä jne.

Jo kysymys isän asemasta saa monet ymmälleen

Missään ei ole esitetty virallisia indikaattoreita isän (tai miehen) asemaan vaikuttavista tekijöistä. Suurin osa ihmisistä ei edes ymmärrä kysymyksen asettelua pyörittelemättä päätään.

Ihmiset ovat ymmällään, koska viralliset tahot eivät koskaan puhu siitä, mikä olisi parasta miehille.

Isän asemaa ei pidä mitata feministillä indikaattoreilla. Ei äitienkään aseman paremmuutta vertailla jonkin konservatiivisen 50-luvun mallin mukaan.

1. Huivikieltoa perustellaan usein naisten alistetulla asemalla: vartalon peittävät kaavut eivät ole varsinaisesti emansipaation ylin aste. Mutta koska hunnutetut naiset tulevat syvästi uskonnollisista perheistä, he joutuvat jäämään kotiin ja syrjäytyvät yhteiskunnasta, jos he eivät saa peittää itseään ulkona liikkuessaan. Näin on käynyt maissa, joissa huntukielto on voimassa. Raaseporin kouluissa huivikielto johti siihen, että mulimiperheen isä ei päästänyt tyttäriään kouluun.
2. Suomessa perustuslaki takaa ihmisille vapauden pukeutua kuinka lystäävät. Onko valtion tehtävä todella määrätä lailla, missä asussa ihmiset saavat kaduilla kulkea?

Valtiossa, jossa vallitsee tasa-arvoinen pukeutumisvapaus, kaikki ihmiset saavat itse valita asunsa sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai uskonnosta riippumatta.

Asuvalinta on vapaa vain silloin, jos ihmisen asuvalintaa ei estetä...

1. Laeilla tai säännöillä
2. Yhteiskunnan moraalisella ilmapiirillä
3. Perheen ja suvun moraalisäännöillä

Asuvapaassa valtiossa valtion tehtävä on määrätä, että ihmisillä täytyy olla täysi oikeus kulkea kaduilla ihan missä asussa haluavat lain, yhteiskunnan moraalisääntöjen tai perheen ja suvun moraalisääntöjen sitä estämättä.

Ukkola jatkaa kysymyksellä:

• Jos kansanedustaja pitää vaatekappaletta pelottavana tai vastenmielisen näköisenä, antaako se todella hänelle oikeuden kieltää se lailla?

Tuollainen kielto olisi asuvapauden vastainen. Jos kansanedustaja haluaa ajaa naisten oikeuksia ja tasa-arvoista asuvapautta, kansanedustajan pitäisi kieltää sellaisten perheen sisäisten moraalisääntöjen soveltaminen, jotka rajoittavat naisten pukeutumisvapautta.

Kenellä on suurin on suurin pukeutumisvapaus?

1. Suurin pukeutumisvapaus on suomalaisella naisella, joka saa pukeutua hyvin vapaasti joko minihameeseen, pukuun tai huntuun. Huntuun pukeutuvaa suomalaisnaista katsottaisiin toki usein kieroon kadulla.

2. Miesten pukeutumsivapaus on voimakkaasti rajoitettua ja usein pakollisena asuna on puku. Minihameen käyttö miehillä on usein kiellettyä sekä säännöillä että lähes aina yhteiskunnan tai perheen moraalisilla kielloilla. Hunnun käyttö lienee kiellettyä naamioitumiskiellon pykälän takia tai jos miesten hunnuista tulisi yleisiä, kielto seuraisi nopeasti perässä.

3. Musliminaiset joutuvat usein käyttämään pelkkää huntua, koska perheen ja suvun moraalisäännöt estävät muut asusteet ankarasti.

Onko asupakko totalitarismia?

Ukkola kysyy:

• Pitäiskö tällaisten muutosten (kuten huntopakon moraalikoodin poistamisen) lähteä yhteisöjen sisältä, ei ulkoapäin pakottamalla? 

Jos suvun ja perheen moraalikoodien pitää lähteä yhteisön sisältä, se tarkoittaisi käsien nostamista pystyyn pukeutusmistasa-arvon vaatimisessa.

Jos suomalainen sovinistimies pakottaa sukunsa naisia käyttämään mekkoa, feministit eivät varmasti jättäisi muutoksen hakemista yhteisön sisäiseksi asiaksi.

• Onko ihmisten pakottaminen pukeutumaan yhteiskunnan normien mukaan todella länsimaisen demokratian arvojen mukaista? Vai olisiko se kenties totalitarismia?

Ihmisten pakottaminen kunnioittamaan toisten ihmisten pukeutumisvapautta on vapauden edistämistä. Se vaati pukeutumisvapautta estävien lakien, sääntöjen ja moraalikoodien purkamista, jotka estävät miesten ja musliminaisten pukeutumisvapauden toteutumista.

Yhteenveto

Sakkorangangaistuksia ei pidä jakaa vapaata pukeutumista harjoittaville tahoille, vaan niille instansseille, jotka yrittävät rajoittaa toisten ihmisten vapaata pukeutumista, kuten eduskunnalle, linnan kutsuille, yhteiskunnan poikkeasti pukeutuvia halveksiville ihmisille tai moraalisääntöjä ylläpitäville perheille.

Vastaus on "kyllä", ainakin jos puhutaan feministisen vihapuheen sallimisesta YLEssä.

YLE uutisoi:

• Valerie Solanas kirjoitti äärifeministisen klassikkoteoksen SCUM-manifestin vuonna 1967... Tässä tekstissä yksinkertaisesti maailman ongelmista päästään eroon, kunhan miehistä päästään eroon. Hauskaa on se, että rasistiset ja sovinistiset ääriliikeet Ruotsissa ovat ottaneet tämän esityksen vähän liiankin tosissaan. Postmoderni taide on tässä siis toiminut juuri niinkuin pitää ja lipunmyyntihän on vain lisääntynyt, kertoo ohjaaja Mikko Kanninen taiteellisesta johtoryhmästä.

YLE ottaa pureksimatta vastaan ohjaaja Mikko Kannisen väitteen "sovinistiset ääriliikkeet ovat ottaneet esityksen vähän liiankin tosissaan" ja siteeraa sitä ilman lähdekritiikkiä, vaikka todellisuudessa scum-manifestin ylistykset on tuomittu laajalla rintamalla niin Ruotsissa kuin Suomessakin.

Se on pelkästään "hauskaa", kun joku ottaa ihmisryhmän hävittämistä haikailevan puheen "tosissaan".

YLE maalaa kuvan, jossa "miehet maailmasta hävittämään pyrkivän manifestin" vastustajia ovat rasistit ja sovinistit, eivätkä suinkaan kaikkea vihapuhetta vastustavat ihmisoikeustaistelijat ja humanistit.

Tampereen teatterikesä mainostaa

Tampereen teatterikesä nostaa miesten syrjinnän esille huutomerkin arvoisen hauskana yksityiskohtana:

• Kyllä, katsomo on jaettu naisten parempiin ja miesten huonompiin paikkoihin, ja naisille on tiedossa muitakin etuoikeuksia!

Jarlan ja Nummelinin kritiikki Solanaksen tekstiä kohtaan

Solanasin scum-manifestin esille nostoa ja ylistystä on arvosteltu laajasti niin Suomessa kuin Ruotsissakin. [Jarja tai Nummelin eivät kuulu rasistisiin tai sovinistisiin ääriliikkeisiin.]

Pertti Jarla kirjoittaa vihapuheen kaksoistandardista seuraavasti (2011):

• Solanaksen teksti ei vihaa vain joitain miehisiä instituutioita, vaan miehiä ylipäätään, sellaisina millaisiksi he ovat syntyneet. Miksi yksi murhanhimoinen vihapuhe on vastenmielistä mutta toinen inspiroivaa ja tärkeää luettavaa? Siksikö, että Anders Breivik onnistui tappamaan kymmeniä, mutta Solanas epäonnistui täpärästi yrityksessään tappaa Andy Warhol? Miettikää jos Breivik ei olisi onnistunut kuin haavoittamaan yhtä nuorta sosiaalidemokraattia lähes kuolettavasti. En usko että hänen manifestiaan siltikään julkaistaisiin meillä kirjana ja kehuttaisiin missään aikakauslehdessä ”tärkeäksi”

Juri Nummelin kysyy:

• Jos pitää vaikkapa natseja misantrooppeina, niin miksi kummassa ei Solanasia, joka haluaa, että miehet poistetaan maan päältä? Samanlainen teleologia kumpaankin nimittäin liittyy: ihmiskunnasta tulee parempi, kun siitä hävitetään joitain osia, natsien tapauksessa juutalaiset ja muutamat muut vähemmistöt, Solanasin tapauksessa miehet.

Yhteenveto

YLE yrittää leimata miesten hävittämistä haikailevan vihapuheen vastustajat äärirasisteiksi tai äärisovinisteiksi, vaikka todellisuudessa vihapuheen vastustajat ovat ihmisoikeuksien kannattajia tai humanisteja.

Tampereen teatterikesä pitää miesten törkeää syrjintää teatterissa hauskana yksityiskohtana, eikä ymmärrä sen miesvihamielistä luonnetta.

Miltä kuulostaisi, jos joku ohjaaja mainostaisi teatteriesitystä YLEN sivulla seuraavin sanakääntein?

• Tampereen teatterikesässä esitettävä Adolf Hitlerin pamfletti "Taisteluni" provosoi reippaasti. Tekstissä esitetään, että maailman ongelmista päästään eroon, kun juutalaisista päästään eroon. Hauskaa on se, että semitistiset ja vasemmistokommunistiset ääriliikkeet ovat ottaneet pamfletin vähän liiankin tosissaan. Postmoderni taide on tässä siis toiminut juuri niinkuin pitää ja lipunmyyntihän on vain lisääntynyt.

Vihapuheen kaksoisstandardi kukoistaa räikeästi valtiorahoitteista mediaa myöten.